Visits and friends

[Gabriel McKenzie]

Elizabeth ja Samuelkin naureskeli hiljaa kuvitellen Steve-lumiukon.
"Ehkä se oli versio sinusta kauhean, kauhean flunssaisena..." Samuel ehdotti noustessaan vaimonsa kanssa pöydästä. Elizabeth alkoi korjata pöytää tyhjäksi, Gabriel kipitti eteiseen etsimään ulkovaatteita, ja Samuel huomattuaan pojan täysin käyttämättömän lautasliinan harppoi perässä sen kanssa. Pyyhittyään tenavan suupielet ja kädet huolella hänkin päätti lähettää pojan käsipesulle, sormista kun rasva ei lähtenyt yhtä helposti.

Odotellessaan hän nosti tuolille Gabrielin mustan, paksun ja pitkän talvitakin, ja lattialle pari koria joista toinen oli täynnä kaulahuiveja ja lapasia, ja toinen kaikennäköisiä pipoja. Kaksi innokasta isoäitiä ja äiti takasivat ettei pojalta loppuisi villavaatteiden valikoima kesken. Kaapista mies kaivoi vielä villahousut ja asetti ne takin päälle. Hän hypisteli myös villapaitaa sillä pojalla oli nyt yllään vain aluspaita ja sininen flanellipaita, mutta arveli paksun takin riittävän kun ulkona ei oltaisi tuntiakaan ja vekarat olisivat aktiivisesti liikkeessä.

Gabriel viiletti takaisin ja polvistui heti villavaatekorien eteen. Pipokorissa oli melkoinen valikoima värikkäitä erilaisin kuvioin kudottuja villapipoja joissa useimmissa oli lisäksi merinovilla-vuori. Joissain oli eläinten kasvoja ja erikseen kiinnitetyt korvat, joissain niistä myös yhdistettynä kaulahuivi. Tänään poikaa valitsi raidallisen USA:n lipun väreissä kudotun tavallisen pipon, ja punaisen kaulahuivin jossa koristeina värikkäitä villapalluroita. Lapasten korista hän tonki esiin tämänhetkiset suosikkinsa, kurpitsa-lapaset.
"Voi, Bubsy, nuo ovat syyslapaset," isä totesi polvistuessaan pojan eteen korin toiselle puolelle. "Odotas vähän," hän lisäsi ennen kuin Gabriel ehti muuta kuin luoda ylös pettyneen katseen.
Isä muisti juuri että kyseiset tumput oli tehty viime syksyä varten joten niissä oli vielä hyvin kasvun varaa.
"Laita nämä niiden alle niin on hyvä," hän ojensi pojalle toiset, pienemmät mutta yhä mukavankokoiset tummansiniset lapaset. Ilahtuneena poika hyväksyi diilin ja kumpaistenkin lapasten kanssa konttasi tuolin viereen. Hän kiskoi alas talvitakkinsa, antaen villahousujen pudota lattialle ja potkaisi ne tuolin alle.

"Ei, Gabe. Sinä puet myös ne," Samuel totesi tyynesti, pukiessaan takkia ylleen.
"Mutta--"
"Älä tuhlaa aikaa väittämällä vastaan. Se ei auta mitään. Emmekä voi tänään olla ulkona kovin pitkään," hän sanoi hieman tiukemmin.
"Mutta--!!!"
"Nyt on keskitalvi, tosi kylmä ja aurinko laskee ihan kohta. Siellä on joka minuutti kylmempää ja kylmempää," isä jaksoi vielä selittää vaikkei oikeastaan uskonut että vekara välittäisi moisista seikoista. Sitten hän aavisti mitä poika luultavimmin yritti sanoa.
"Ei sinun tarvitse päällyhousujasi vaihtaa, voit laittaa samat takaisin yllesi. Ne ovat tarpeeksi paksut villahousujen kanssa."
"Oh," Gabriel henkäisi tyytyväisenä ja alkoi avata vyönsä solkea.
Hänellä oli yllään yhdet suosikkihousuistaan, sinistä farkkukangasta joiden oikeanpuoleiseen taskuun äiti oli ommellut kirjaillun kissanpennun jonka luomisen parissa isoäiti puolestaan oli viettänyt tuntikausia. Siitä ei toki voinut nauttia pitkän talvitakin kanssa, mutta pojalle riittikin että hän tiesi sen olevan siellä.