Visits and friends

[Gabriel McKenzie]

Elizabeth jutteli parhaillaan Zoralle taulujen maalaamisesta, kertoen omasta historiastaan sen suhteen ja kysyi haluaisiko tyttö maalata jotain yhdessä joku päivä. Tänään hän ei ehtisi kotitöiltään mutta huomenna tai joulupäivinä olisi paljon aikaa. Aterialla hän oli iloisesti yllättynyt että tyttö oli niin rohkeasti ja kauniisti puhunut hänelle omasta aloitteestaan sillä hän muisti kyllä mitä Steve oli kertonut asoptiotyttärensä menneisyydestä. Yllättävää se oli koska hän ei ollut Zoran kanssa montaa sanaa vaihtanut kesällä eikä tänään ennen välipalaa yhtään, mutta hän arveli Zoran tarkkailleen häntä sivusta enemmänkin ja ehkäpä alkanut vähäsen luottaa ettei hän ollut ilkeä - ei varsinkaan lapselle. Joten nainen oli tarttunut tilaisuuteen rohkaista mustalaistyttöstä lisää nostamalla esiin yhteisen kiinnostuksenkohteen.

Gabriel mutusti viimeistä palaa pekonistaan ja katseli ulos ikkunasta.
"Saadaanko mennä ulos leikkimään piilosta?"
Samuel katsoi seinäkelloa. Aurinko alkaisi laskea alle puolen tunnin kuluttua, mutta toisaalta liian pimeää olisi vasta hämärän toisen vaiheen alkaessa eli aikaa olisi vielä melkein tunti. No, todennäköisemmin vain hieman yli puoli tuntia ennen kuin he olisivat ehtineet ulos asti. Hän tiesi ettei vaimonsa ehtisi tenavia valvomaan nyt kun tiskejä oli niin paljon enemmän ja illallisen valmistaminen pitäisi aloittaa jossain vaiheessa.
"Hmmh...En tiedä..." mies pohti hetken. "Ei ainakaan piilosta," hän totesi, "Tom ei tunne maatilaamme vielä yhtään." Lisäksi hän ei luottanut tämän ikäisten kykyyn valita vain turvallisia piiloja ja jos mukana piti koko ajan olla aikuinen se hankaloittaisi leikkiä turhan paljon. Sisällä se olisi eri asia, koska avunhuudot kuulisi välittömästi ja apu olisi lähellä. Samuel muisti pojan toisen aiemman ehdotuksen.
"Mutta mitäs sanot, Steve?" Samuel käänsi katseensa ystäväänsä. "Olisiko aika rakentaa lumiukkoja?"