31-07-2021, 01:54 PM
Zora siirtyi yläkertaan hakemaan sanomalehtiä, kun törmäsi matkalla Tomiin, joka juoksi Gabrielin perässä tämän huoneesta. Tyttö ehti tarrata pikkuveljeensä, juuri kun tämä meinasi tuuskahtaa portaiden yläpäässä nokalleen. "Sisällä pitää mennä hitaasti", tyttö torui ja Tom lähti varovasti alakertaan, jossa tämä kuuli Samuelin kehoituksen. Hän ei heti lähtenyt etsimään käsienpesupaikkaa, vaan seurasi Gabrielia, mutta vasta kun isä ohjasi häntä seuraamaan poikaa.
Zora, joka oli jo pessyt jalkansa, laittoi sanomalehdet tuolille ja hääräsi tarvikkeidensa parissa vielä hetken. Sitten hän huomasikin Gabrielin seuraavat liikkeet, kun asteli isänsä luo aikeenaan pestä kädetkin, koska oletti että niin piti tehdä vielä uudestaan, vaikka kädet olikin tullut pestyä samalla kun jalatkin, mutta tyttö hämmentyi niin Gabrielin toiminnasta, että pysähtyi vain katsomaan sitä. Kun Samuel antoi läimäyksen poikansa pepulle, se sai tytön inahtamaan pienesti ja hän syöksähti kauhuissaan kylpyhuoneen puolelle. Muut Correynet havahtuivat myös tilanteeseen ja kurinpalautukseen, ja Steve huomasi Zoran reaktion ja Becky sylissään asteli esikon luokse ja veti tämänkin lempeästi syliin. Hän tiesi jossain määrin millaista kurinpalautusta, Zora oli saanut karavaanissa, tyttö oli siitä kertonut.
Kun hän huomasi Elizabethin, hän laski Beckyn lattialle ja sanoi: "Menepäs ladylle näyttämään leluasi, niin isi juttelee Zoralle hetken."
Becky haki lelunsa sieltä minne se oli jäänyt ja lähti taapertamaan Elizabethin kohti hihkaisi: "Leiiii, mun." Samassa hän kipitti tädin luokse ja näytti värikästä leluaan, jonka isi ja isosisko olivat tehneet hänelle.
Steve istuutui kylpyhuoneessa olevalle tuolille ja otti Zoran syliinsä. "Kultaseni, kukaan ei kurita sinua. Sinä et ole enää karavaanissa. Sinä olet nyt minun luonani, minun lapseni ja sinä olet ollut todella kiltti ja reipas. Vain tuhmia pitää kurittaa, mutta ei sinua, koska olet kiltti. Sinun ei tarvitse pelätä, että meistä aikuisista kukaan rankaisee sinua, jos vain olet jatkossakin yhtä kiltti ja reipas kuin olet ollut." Steve piti hellästi Zoran leuasta kiinni, katsekontaktin vuoksi ja Zora katsoi koko tuon ajan isiään silmiin ja halasi tätä sitten tiukasti ja helpottuneena. Steve hymyili ja halasi tytärtään lempeän jämäkästi.
Zora tiputtautui sylistä lattialle ja tämä siirtyikin ruokapöydän luo istumaan, Tomin viereen, joka oli koko ajan katsonut hiljaa sivusta tapahtumia. Steve pörrötti pojan tukkaa ja kysyi sitten näiltä, kumpaa nämä tahtoivat juoda.
"Samaa kuin Gabe", Tom sanoi leveästi hymyillen. Zora katsoi maitoakannua ja sanoi hiljaa: "Ottaisin maitoa." Steve kaatoi juomat lapsille ja syöttötuolissa olevalle Beckyllekin kaatoi maitoa, muttei heti antanut juotavaa tälle, vaan sanoi: "Odotetaan hetki." Hän katsoi Thomasia, joka oli yleensä suunapäänä höpöttämässä ja vauhdissa, mutta nyt poika oli ollut yllättävän hiljaa. "Mitäs kepposia sinä mietiskelet?" Stewart kysyi pojaltaan, joka mutisi jotain hiljaa. "Anteeksi mitä, en kuullut", isä sanoi. "En mitään", Tom sanoi kuuluvammin, hän oli vain päättänyt olla tekemättä virheliikkeitä, ettei hänkin saisi läimäystä pepulleen.
Zora, joka oli jo pessyt jalkansa, laittoi sanomalehdet tuolille ja hääräsi tarvikkeidensa parissa vielä hetken. Sitten hän huomasikin Gabrielin seuraavat liikkeet, kun asteli isänsä luo aikeenaan pestä kädetkin, koska oletti että niin piti tehdä vielä uudestaan, vaikka kädet olikin tullut pestyä samalla kun jalatkin, mutta tyttö hämmentyi niin Gabrielin toiminnasta, että pysähtyi vain katsomaan sitä. Kun Samuel antoi läimäyksen poikansa pepulle, se sai tytön inahtamaan pienesti ja hän syöksähti kauhuissaan kylpyhuoneen puolelle. Muut Correynet havahtuivat myös tilanteeseen ja kurinpalautukseen, ja Steve huomasi Zoran reaktion ja Becky sylissään asteli esikon luokse ja veti tämänkin lempeästi syliin. Hän tiesi jossain määrin millaista kurinpalautusta, Zora oli saanut karavaanissa, tyttö oli siitä kertonut.
Kun hän huomasi Elizabethin, hän laski Beckyn lattialle ja sanoi: "Menepäs ladylle näyttämään leluasi, niin isi juttelee Zoralle hetken."
Becky haki lelunsa sieltä minne se oli jäänyt ja lähti taapertamaan Elizabethin kohti hihkaisi: "Leiiii, mun." Samassa hän kipitti tädin luokse ja näytti värikästä leluaan, jonka isi ja isosisko olivat tehneet hänelle.
Steve istuutui kylpyhuoneessa olevalle tuolille ja otti Zoran syliinsä. "Kultaseni, kukaan ei kurita sinua. Sinä et ole enää karavaanissa. Sinä olet nyt minun luonani, minun lapseni ja sinä olet ollut todella kiltti ja reipas. Vain tuhmia pitää kurittaa, mutta ei sinua, koska olet kiltti. Sinun ei tarvitse pelätä, että meistä aikuisista kukaan rankaisee sinua, jos vain olet jatkossakin yhtä kiltti ja reipas kuin olet ollut." Steve piti hellästi Zoran leuasta kiinni, katsekontaktin vuoksi ja Zora katsoi koko tuon ajan isiään silmiin ja halasi tätä sitten tiukasti ja helpottuneena. Steve hymyili ja halasi tytärtään lempeän jämäkästi.
Zora tiputtautui sylistä lattialle ja tämä siirtyikin ruokapöydän luo istumaan, Tomin viereen, joka oli koko ajan katsonut hiljaa sivusta tapahtumia. Steve pörrötti pojan tukkaa ja kysyi sitten näiltä, kumpaa nämä tahtoivat juoda.
"Samaa kuin Gabe", Tom sanoi leveästi hymyillen. Zora katsoi maitoakannua ja sanoi hiljaa: "Ottaisin maitoa." Steve kaatoi juomat lapsille ja syöttötuolissa olevalle Beckyllekin kaatoi maitoa, muttei heti antanut juotavaa tälle, vaan sanoi: "Odotetaan hetki." Hän katsoi Thomasia, joka oli yleensä suunapäänä höpöttämässä ja vauhdissa, mutta nyt poika oli ollut yllättävän hiljaa. "Mitäs kepposia sinä mietiskelet?" Stewart kysyi pojaltaan, joka mutisi jotain hiljaa. "Anteeksi mitä, en kuullut", isä sanoi. "En mitään", Tom sanoi kuuluvammin, hän oli vain päättänyt olla tekemättä virheliikkeitä, ettei hänkin saisi läimäystä pepulleen.
![[Image: 1d2df8802ece42fe3944ab3b4958b9db.jpg]](https://i.pinimg.com/564x/1d/2d/f8/1d2df8802ece42fe3944ab3b4958b9db.jpg)