Visits and friends

[Zora Correyne]

Steve kuunteli ystäväänsä ja tiesi tämän olevan oikeassa. "Niin se varmaankin on, en minä häntä kotona pakota kenkiä käyttämään, mutta aina kun olemme pitempään ulkona tai lähdemme kotoa niin, koitetaan totuttautua kenkiin", Steve sanoi ja katsoi ystäväänsä ja lupasi hymyillen: "Tietenkin varmistan. Jalat pestään takuulla."
Zora kolusi vaunuissa jonkin aikaa ja ei mennyt kovinkaan kauaa kun hän tuli sisälle. Käsivarrellaan laukku, jossa oli hänen itsensä savesta tekemät maalipurkit, joiden savikannet oli kinnitetty hänen punomistaan ruohonkorsinaruilla. Toisessa kainalossaan hänellä oli kaksi taulupohjaa ja toisessa kainalossa isän nikkaroima puinen tauluteline, hän sai oven aukaistua melkohyvin ja asteli sisälle. Steve otti tämän tarvikkeet ja laski ne seinän viereen ja sanoi lempeästi: "Sitten mennään kylpyhuoneeseen, saat pestä siinä ammeessa jalkasi." Zora kammosi vieläkin kylpyjä ja Steve rauhoitteli: "Vain jalat, minä autan nyt ekalla kerralla, mutta aina kun käyt ulkona, sisälle tullessasi peset jalat, jos et käytä kenkiä." "Sisällä käyttää kenkiä, enkö saa niiltä ikinä vapaata?" Zora kysyi. Heillä kotona ei sisällä käytetty kenkiä. "Ei kultaseni, tarkoitin, että peset jalkasi, jos et ole ulkona käyttänyt kenkiä", Steve sanoi lempeästi ja katsoi päälle ja auttoi vähän, kun Zora pesi jalkansa, hieman hän joutui patistamaan parempaan pesuun ja antoi tälle lopulta pyyhkeen, jolla kuivata jalat, sitten he palasivat takaisin keittiön puolelle. Zora alkoi kasata nätimmin taulujaan ja kysyi sitten isiltä: "Saanko maalata tuon puun tuollaisena, kun siinä on namuja?" Steve katsoi hymyillen ja vastasi: "Saat, mutta pidät tavarasi järjestyksessä ja et sotke ympäristöä maaleilla." Zora hymyili leveästi ja sanoi: "Minä lupaan."