Visits and friends

[Zora Correyne]

Zora ja Stewart katselivat ympärilleen. Zora oli hämmestyneen varovainen ja seurasi pikkusiskoaan. "Te olette kyllä mielestäni onnistuneet luomaan kodin", Stewart sanoi hymyillen ja kiitti Elizabethiä, kun tämä lähti viemään hevosia talliin. Zora joka huomasi samassa makeiset puunoksalla hän katsoi niitä ihmeissään. "Onko teillä namuja oksilla?" Zora kysyi, hän ei ollut koskaan saanut viettää joulua ja kaikki sellainen oli vierasta. Kun Samuel kysyi syömisestä, Zoran vatsassa kurisi. Steve naurahti ja sanoi: "Tuo taisi olla hyvä vastaus." Mies silitti tyttärensä hiuksia lempeästi ja nyökkäsi Samuelille: "Kuulostaa hyvältä. Syötiinhän me matkalla eväitä hieman, mutta tauot eivät olleet kovin pitkiä", hän sanoi hymyillen. Steve otti kuopuksensa syliinsä, kun tämä taapersi hänen luokseen ja  tarttui häntä jalasta. "Vai syliinkö tekee mieli, luulisi että haluat mennä lattialla, kun olet koko matkan ollut vain sylissä", hän sanoi lempeästi ja nipisti tyttöä nenästä saaden tämän irvistämään. "Höpsö", mies sanoi ja Zora vain tuijotti namuja puun oksilla. Steve tarttui sitten tämän olkaan ja sanoi lempeästi: "Älä pudota silmiäsi päästä. Hae vaunusta ne maalaustarvikkeesi niin voit vaikka maalata ja kuluttaa aikaasi siihen?" Zora nyökkäsi ja kipitti heti ulos, laittamatta kenkiä jalkaansa. Hän sulki oven eikä ehtinyt kuulla Steven huikkausta, joka jäi vain ovelle: "Sukat ja kengät." Steve huokaisi ja lisäsi: "En tunne ketään muuta lasta, joka vihaa sukkia ja kenkiä niin paljon. Kotonakin hän saattaa käydä pihalla paljain jaloin, olen suorastaan hämmästynyt, ettei hän ole sen takia vilustunut vielä kertaakaan. Yritän saada edes kengät jalkaan hänellä, mutta ne ovat hänelle kahleet."