26-09-2016, 05:00 PM
Puolen tunnin matka hujahti kuin siivillä. Gabriel ei ollut lainkaan varma millaisia taikoja mustalaiset osasivat joten silmänsä hetkeksi laajentuen poika jätti haastattelun alkuunsa, etenkin kun tyttö vaikutti huonotuuliselta. Hän ryhtyi juttelemaan Tomille jälleen koirista ja kyseli lisää väitetystä karhunkaadosta sillä ei ollut vielä aivan niellyt tarinaa sellaisenaan. Ellei se ollut vauva-karhu, sitten sen ehkä voisi melkein uskoa.
Samuelin ja Elizabethin matka kului Beckyn huvituksen, Gabrielin vauva-aikojen ja oman lapsuuden muistelun merkeissä, tuttujen maisemien inspiroimana.
Perille saapuessa Elizabeth katsoi hetken lammelle kiirehtivien poikien perään ja kehotti omaansa olemaan varovainen, ja lähti kiertelemään pihamaalla ympärilleen katsellen yhä voimakkaammin nostalgian pyörteissä ja jututti nyt Beckyä aiheesta, joka tuijotti häntä intensiivisesti kuunnellen mutta tuskin ymmärsi kuin korkeintaan muutaman sanan. Samalla Samuel irrotti hevosen valjaista ja talutti sen talliin, jossa sitoi sen kiinni ja antoi sen ulottuville vettä ja heinää.
Gabriel toivoi lammen olevan tarpeeksi iso, että sieltä löytyisi paljon sammakoita jahdattavaksi mutta haave lysähti vihaisen torjuvaan vastaanottoon.
”Mmmh…Ehkä meidän pitäisi mennä,” poika totesi, nykäisten Tomia hihasta ja syrjäsilmällä Zoraa katsoen, samalla kun otti pari askelta takaisin talon suuntaan. Hän ei missään nimessä halunnut olla heinäsirkka saati tulla liiskatuksi! Sammakot tai mikään muukaan ei ollut sellaisen karmean kohtalon arvoista. Hän ei ollut kuitenkaan aivan varma, olettaen että Tom tuntisi siskonsa. Itse hän tuijotti nyt suoraan tyttöön, kaikkea muuta kuin kiehtoutuneena. Pojan kasvoilta ja silmistä kuvastui epäröivän pelon, pettymyksen ja nousevan vihaisuuden sekoitus.
Eihän hän ollut tehnyt tuolle kiukkupussille mitään pahaa, ja että jaksoikin yhä olla pahalla tuulella!
Mustalaistytössä ei ollut jäljellä enää mitään kiehtovaa, vaan oli vain yksi typerä ilkimys! Poika yritti kovasti pitää mahassaan ulos pyrkivät enemmän tai vähemmän nerokkaat solvaukset jotka hän koki tuon hapannaama ilkimyksen ansaitsevan. Nekään eivät olisi heinäsirkaksi muuttumisen arvoisia. Suuttumuksensakin keskellä vekaraa värisytti kylmänväreet moista kohtaloa ajatellessa. Se tunki väkisinkin mieleen hyvin kirkkaana, todennäköisimmin todellista elämää hurjempana mielikuvana. Charlie oli ottanut hurjan spurtin ympäri maatilan etupihaa ja kadonnut talon taakse, onnellisena kunnon jaloittelumahdollisuudesta pitkän ja puuduttavan vankkurimatkan jäljiltä. Gabrielin olo helpotti hieman, kun uskollinen kaverinsa pelmahti esiin läheisestä pensaikosta ja loikki tervehtimään häntä iloisesti haukahtaen ja häntä letkeästi heilahdellen. Poika heittäytyi halaamaan sitä osittain koska rakasti lemmikkiään ja osittain sen tuoden turvallisuuden tunnetta.
Samuelin ja Elizabethin matka kului Beckyn huvituksen, Gabrielin vauva-aikojen ja oman lapsuuden muistelun merkeissä, tuttujen maisemien inspiroimana.
Perille saapuessa Elizabeth katsoi hetken lammelle kiirehtivien poikien perään ja kehotti omaansa olemaan varovainen, ja lähti kiertelemään pihamaalla ympärilleen katsellen yhä voimakkaammin nostalgian pyörteissä ja jututti nyt Beckyä aiheesta, joka tuijotti häntä intensiivisesti kuunnellen mutta tuskin ymmärsi kuin korkeintaan muutaman sanan. Samalla Samuel irrotti hevosen valjaista ja talutti sen talliin, jossa sitoi sen kiinni ja antoi sen ulottuville vettä ja heinää.
Gabriel toivoi lammen olevan tarpeeksi iso, että sieltä löytyisi paljon sammakoita jahdattavaksi mutta haave lysähti vihaisen torjuvaan vastaanottoon.
”Mmmh…Ehkä meidän pitäisi mennä,” poika totesi, nykäisten Tomia hihasta ja syrjäsilmällä Zoraa katsoen, samalla kun otti pari askelta takaisin talon suuntaan. Hän ei missään nimessä halunnut olla heinäsirkka saati tulla liiskatuksi! Sammakot tai mikään muukaan ei ollut sellaisen karmean kohtalon arvoista. Hän ei ollut kuitenkaan aivan varma, olettaen että Tom tuntisi siskonsa. Itse hän tuijotti nyt suoraan tyttöön, kaikkea muuta kuin kiehtoutuneena. Pojan kasvoilta ja silmistä kuvastui epäröivän pelon, pettymyksen ja nousevan vihaisuuden sekoitus.
Eihän hän ollut tehnyt tuolle kiukkupussille mitään pahaa, ja että jaksoikin yhä olla pahalla tuulella!
Mustalaistytössä ei ollut jäljellä enää mitään kiehtovaa, vaan oli vain yksi typerä ilkimys! Poika yritti kovasti pitää mahassaan ulos pyrkivät enemmän tai vähemmän nerokkaat solvaukset jotka hän koki tuon hapannaama ilkimyksen ansaitsevan. Nekään eivät olisi heinäsirkaksi muuttumisen arvoisia. Suuttumuksensakin keskellä vekaraa värisytti kylmänväreet moista kohtaloa ajatellessa. Se tunki väkisinkin mieleen hyvin kirkkaana, todennäköisimmin todellista elämää hurjempana mielikuvana. Charlie oli ottanut hurjan spurtin ympäri maatilan etupihaa ja kadonnut talon taakse, onnellisena kunnon jaloittelumahdollisuudesta pitkän ja puuduttavan vankkurimatkan jäljiltä. Gabrielin olo helpotti hieman, kun uskollinen kaverinsa pelmahti esiin läheisestä pensaikosta ja loikki tervehtimään häntä iloisesti haukahtaen ja häntä letkeästi heilahdellen. Poika heittäytyi halaamaan sitä osittain koska rakasti lemmikkiään ja osittain sen tuoden turvallisuuden tunnetta.
ESITTELY ~ KOTI/MAATILA
PUHEÄÄNI
Samuel - Gabriel, 5-10v - Elizabeth
![[Image: 7984e41485053b94911f377c789a95bd.jpg]](https://i.pinimg.com/564x/79/84/e4/7984e41485053b94911f377c789a95bd.jpg)