I'm just wondering

[Zora Correyne]

Zora oli tullut kotiin pohdiskeltuaan asioitaan rauhassa metsässä. 

Kun perhe tuli kirkkoon, he tervehtivät pastori Aldenia ja Stewart kysyi tältä: "Voisimmeko jutella Jumalanpalveluksen jälkeen?" "Totta kai", pastori sanoi hymyillen. Kun pastori saarnasi, Becky istui isänsä sylissä. 
Tom nojasi isänsä polvea vasten ja kuunteli ainakin päällisin puolin saarnaa. Zora yritti vähän tarkemmin kuunnella ja ymmärtää mistä pastori puhui. Kun he lopulta lauloivat virren, Zora lauloi niin sydämestään kuin kykeni ja laulusta kuului selkeästi mustalaisrytmiä ja -fibaa, laulusta kumpusi lapsenomainen puhtaus ja voimakkuus. 
"Tänään en saata teitä ulko-ovelle, eräs perhe on pyytänyt hieman keskusteluapua", pastori sanoi hymyillen ja lisäsi: "Siunattua sunnuntaita teille kaikille." 
"Charles, voitteko ottaa Beckyn ulos, tulemme jonkun ajan päästä", Stewart kysyi ja Charles nappasi tytön ja lupasi, että he odottaisivat ulkona heitä. Stewart hymyili miehelle ja jäi isompien lastensa kanssa pastorin luokse. "Mistä halusitte jutella?" pastori kysyi ja Stewart selitti ristiriidasta lasten välillä. 
Pastori hymyili lempeästi lapsille ja jutteli näille, näiden tuntemuksista. "Teillä jokaisella on elämässä tapahtunut suuria mullistuksia. Mutta luoja toi teidät kaikki yhteen, voimaksi toisillenne", pastori sanoi lempeästi. Hän kysyi lapsilta kysymyksiä ja kertoi raamatullisen tarinan lapsille ja kertoi anteeksiannosta. Tämän jälkeen Zora ja Tom katsoivat toisiaan silmiin ja hymyilivät. "Anteeksi", he sanoivat yhteen ääneen ja tarttuivat toisiaan käsistä. "Hienoa, teitte meidät kaikki ja Jumalan todella iloisiksi", pastori sanoi hymyillen ja Stewart myöntäili. 
Lopulta he poistuivat kirkosta ja Stewart meni Ingallsien luo ja otti kuopuksen Carolinen sylistä, Charles leikki isompien lasten kanssa. "Kiitos kun piditte häntä vähän aikaa", Stewart sanoi hymyillen. "Eipä mitään, ilo auttaa", Caroline sanoi hymyillen. Zora ja Tom nousivat vaunuihin.