Whispering at the campfire

[Rebecca 'Stuart' Wrightreed]

Stuart nyökkäsi ja kuunteli miestä, kun Barbel selkästi rauhottui, hän hellitti otettaan ja silitteli hevostaan. "Hyvä tyttö", hän sanoi lempeällä äänellä.
"Joo, no mulla harvoin on leirissä ruokaa, mutta tänään oli, kun tein vähän muutakin ja pesukarhut kävi pöllimässä, sen mitä pöllittävissä on. Mutta on mulla tuolla jonkun matkan päässä haudattu maahan nahkapussi ja siellä vähän isompi satsi safkaa. Nyt oli vaan pari leipää jäänyt telttaan", tyttö kertoi, ukki oli opettanut tämän leiriruokien säilytyksen ja nyt vain oli poikkeus, että oli leipää oli jäänyt leiriin. 
"Ukki on aika tarkka ollut ja opettanut. Osa jää päähän paremmin, jotkut joskus vähän huonommin", tyttö sanoi.
"Mutta ruuan suhteen ukki oli aina tarkka", Stuart kertoi ja lupasi siirtää leirinsä kauemmas herättyään. "Liha on nyt esille siksi, kun sain sen vasta kypsäksi", hän lisäsi. Ja sitoi Barbelin lähemmäs leiriään.