Whispering at the campfire

[Gabriel McKenzie]

Samuel nyökkäsi, katsoi joen suuntaan ja pohti vielä hetken.
"Hmmh...Näyttäisit olevan noin minimietäisyydellä mitä tulvamahdollisuuteen tulee," mies tarkasteli taivasta uudestaan. "Eikä vaikuta siltä että sataisi kaatamalla saati koko yön," hän totesi sillä sadepilviä ei ollut kovin pitkälle horisonttiin, "Uskon että ehdit siirtää leirisi aamullakin ja kannattaa tosiaan siirtyä ainakin muutama kymmentä metriä kauemmas jos aiot viipyä vielä useampia päiviä ja öitä. Me leiriydyimme muutaman sadan metrin päähän, mutta lähinnä koska meillä on mukana pieni lapsi."
Hän siirsi huomionsa takaisin pusikkoihin ja puiden väliin. Pensaat heiluivat kun kojootti viiletti poispäin, ilmeisesti päätettyään että leirissä oli liikaa uhkia; joukko ihmisiä, kaksi koiraa ja tulta.
"Se meni pois," hän totesi, "ja näyttäisi olleen ainoa," hän lisäsi kun Charlie rentoutui valppaustilasta rennosti maata nuuhkimaan.
"Ruoka on ainoa mikä vetää villieläimiä ihmisten leireihin nuotioista huolimatta, joten oletan että sinulla on tai on ollut ruokaa teltassasi tai sen lähellä. Varastoi jatkossa kaikki ruoka mitä et heti syö, tiiviisti pakattuna vähintään kuudenkymmenen metrin päähän leiristäsi. Myös leivät, tölkkiruoka ja muut sellaiset, ei vain liha. Niin ne tuskin tunkeutuvat tänne uudestaan."

[Tämän kohtauksen lisäksi Stuartin teltassahan kävi jo aiemmin ruokavarkaissa muutama pesukarhu.]