Whispering at the campfire

[Gabriel McKenzie]

Charlie yhtyi murinaan ja siirtyi oman laumansa eteen suojelevaan asentoon. Samuel myös nosti haulikkonsa valmiiksi tähtäämättä sitä kuitenkaan vielä mihinkään. Hän oli kirkkaasti pisin kaikista leirissä joten hän näki pian vilahduksia kauempana puiden lomassa.
"Kojootteja," hän totesi. "No, yksi kojootti, näyttäisi siltä. Suosittelen siirtämään leirisi muutaman sadan metrin päähän joesta. Niin minimoit epätoivottujen vieraiden ja tulvaveden riskin."
Mies tarkkaili yhä ympäristöä, siltä varalta että useampi peto olisi lähestymässä. Hänellä ei ollut aikomustakaan suunnata takaisin omaan leiriin perheensä kanssa ennen kuin reitti olisi taattu turvallisemmaksi, ja se että tämä lapsi olis pystyttänyt leirinsä aivan joen rannalle sai hänet epäilemään että tytön itsevarmuus selviytymisestään ei vällttämättä pohjautunut täysin realistiseen käsitykseen selviytymistaidoistaan. Kojootit toki eivät herkästi käyneet aseistetun ihmisen kimppuun etenkin kun helpompaankin ruokaa oli napattavissa, mutta silti. Villieläimistä ei voinut koskaan tietää varmaksi.