I'm just wondering

[Gabriel McKenzie]

Elizabeth oli hetken hiljaa. Sitten hän siirtyi istumaan keittiön pöydän ääreen poika sylissään.
"Tiedätkö mitä, pikkuinen? Se että tunnet noin kertoo minulle että olet oikeasti hyvä poika. Enkä usko että Zorakaan oikeasti tarkoitti mitä sanoi. Juuri nyt koko sinun perheesi on surullinen. Te ikävöitte äitiäsi ja Zoralla on omat surunsa. Silloin kun tuntuu pahalta sisällä sitä ei aina osaa tehdä tai sanoa kiltisti. Ei edes aikuiset. Ja sinä olet vielä niin nuori, etää..." Elizabeth selitti puhuen hyvin lempeästi, "ettei sinulla ole vielä..."

Elizabeth piti pienen tauon, yrittäen kovasti löytää tarpeeksi selkeän tavan selittää näin monimutkaiset asiat. Tomin ikäiselle oli täysin tyypillistä asenne 'minä-minä-minä' ja lähes olematon empatia-kyky.
"Menee vielä vuosia...Mmmh...todella kauan," hän jatkoi, sillä Tom ei millään voinut vielä käsittää ajankulua vuosissa, "ennen kuin sinä pystyt olemaan kiva niin usein kuin haluaisit. Sinun isi on täällä auttamassa sinua kasvamaan siihen suuntaan. Opettamassa, ohjaamassa ja muistuttamassa. Siksi on tosi tärkeää että kuunteelt ja tottelet isiä."