26-09-2016, 04:59 PM
”Oletteko te tavanneet mustalaisia ennen?” Gabriel tiedusteli vanhemmiltaan Tomin vastauksen myötä.
”Pari kertaa, käyneet heidän karavaaneillaan. Kiehtovaa porukkaa, suurimmaksi osaksi. Sinäkin olit viimeksi mukana, mutta et varmaan muista siitä mitään?” Samuel vastasi, Elizabethin katsellessa myötätuntoisena paikalta poistuvan tytön perään. Edes enimmäkseen ystävällisessä pikkukylässä ei varmasti ollut helppoa olla värillisen rodun edustaja. Varsinkin kun sattui vielä lisäksi kärsimään ihotaudista. Kaikkialle riitti oma osuutensa ennakkoluuloisia ja erilaisuutta inhoavia ihmisiä. Tom nyt varmasti ei niihin kuulunut, mutta oli hyvin vaikutusalttiissa iässä. Gabriel sai nyt käsityksen että kaikki mustalaiset näyttivät tuolta, mutta he päättivät antaa sen olla juuri nyt ja selittää ihotaudista jonain toisena ajankohtana, mahdollisesti ei edes tarvitsisi ennen kuin poika olisi hieman vanhempi.
”Mennäänhän vielä uudestaan? Nyt varmasti muistaisin!” Gabriel pyysi, toiveikkaana ylös vuoroin kumpaankin vanhempaansa katsoen.
”Ehkä jonain päivänä,” äitinsä lupaili. ”Emme lähde erikseen mihinkään kauas, mutta jos joskus sattuu matkan varrelle tai kotikaupunkimme lähelle niin sitten ehkä.”
Samuel nyökkäsi vahvistukseksi.
”Mahtavaa! Tekevätkö he oikeita taikoja?”
Pariskunta hymyili salaperäisesti. He eivät uskoneet taikuuteen, mutta ei ollut mitään syytä lannistaa pojan uskoa.
”Ehkä…” Samuel totesi leikkisään sävyyn.
Sitten hän kääntyi etsimään seurueen toista nelijalkaista.
”Charlie! Tänne, poika! Charlie, lähdetään!” mies huuteli tulosuuntaansa, jossa koira tyytyväisenä uristen yhä kieriskeli nurmella, mutta ponnahti jaloilleen jotka kiidättivät sen vauhdilla isäntänsä luo, häntä hilpeästi heiluen ja kieli pitkällä.
”Hyvä poika! Lähdetään kyläilemään!” mies jututti koiraansa, samalla pörröttäen sen niskaa ja päätä. Helpottuneena hän totesi ettei se ollut tällä kertaa löytänyt mitään lemuavaa kohtaa kierittäväkseen ja oli muutenkin suhteellisen puhdas. Ei olisi yhtään huvittanut joutua kylvettämään sitä tänään.
”Saavat toki,” Samuel vastasi, Tomiin katsahtaen, irrottaessaan koiran talutushihnan.
"Tottakai," Elizabeth myöntyi, otti vauvan ja suuntasi miehensä kanssa perheen omaa hevosta ja vankkureita kohti. He kiipesivät hevosen taakse vankkureihin, ja ajoivat ystävänsä perässä. Charlie asettui makuulle lasten eteen, rentoutuen yllättävän nopeasti.
”Zora, osaatko sinä taikoa?” Gabriel jatkoi yhdestä lempiaiheestaan. Kaikki mystinen ja yliluonnollinen oli hänen elämänsä suola eikä hän koskaan kyllästynyt sen sortin asioiden tutkimiseen.
”Pari kertaa, käyneet heidän karavaaneillaan. Kiehtovaa porukkaa, suurimmaksi osaksi. Sinäkin olit viimeksi mukana, mutta et varmaan muista siitä mitään?” Samuel vastasi, Elizabethin katsellessa myötätuntoisena paikalta poistuvan tytön perään. Edes enimmäkseen ystävällisessä pikkukylässä ei varmasti ollut helppoa olla värillisen rodun edustaja. Varsinkin kun sattui vielä lisäksi kärsimään ihotaudista. Kaikkialle riitti oma osuutensa ennakkoluuloisia ja erilaisuutta inhoavia ihmisiä. Tom nyt varmasti ei niihin kuulunut, mutta oli hyvin vaikutusalttiissa iässä. Gabriel sai nyt käsityksen että kaikki mustalaiset näyttivät tuolta, mutta he päättivät antaa sen olla juuri nyt ja selittää ihotaudista jonain toisena ajankohtana, mahdollisesti ei edes tarvitsisi ennen kuin poika olisi hieman vanhempi.
”Mennäänhän vielä uudestaan? Nyt varmasti muistaisin!” Gabriel pyysi, toiveikkaana ylös vuoroin kumpaankin vanhempaansa katsoen.
”Ehkä jonain päivänä,” äitinsä lupaili. ”Emme lähde erikseen mihinkään kauas, mutta jos joskus sattuu matkan varrelle tai kotikaupunkimme lähelle niin sitten ehkä.”
Samuel nyökkäsi vahvistukseksi.
”Mahtavaa! Tekevätkö he oikeita taikoja?”
Pariskunta hymyili salaperäisesti. He eivät uskoneet taikuuteen, mutta ei ollut mitään syytä lannistaa pojan uskoa.
”Ehkä…” Samuel totesi leikkisään sävyyn.
Sitten hän kääntyi etsimään seurueen toista nelijalkaista.
”Charlie! Tänne, poika! Charlie, lähdetään!” mies huuteli tulosuuntaansa, jossa koira tyytyväisenä uristen yhä kieriskeli nurmella, mutta ponnahti jaloilleen jotka kiidättivät sen vauhdilla isäntänsä luo, häntä hilpeästi heiluen ja kieli pitkällä.
”Hyvä poika! Lähdetään kyläilemään!” mies jututti koiraansa, samalla pörröttäen sen niskaa ja päätä. Helpottuneena hän totesi ettei se ollut tällä kertaa löytänyt mitään lemuavaa kohtaa kierittäväkseen ja oli muutenkin suhteellisen puhdas. Ei olisi yhtään huvittanut joutua kylvettämään sitä tänään.
”Saavat toki,” Samuel vastasi, Tomiin katsahtaen, irrottaessaan koiran talutushihnan.
"Tottakai," Elizabeth myöntyi, otti vauvan ja suuntasi miehensä kanssa perheen omaa hevosta ja vankkureita kohti. He kiipesivät hevosen taakse vankkureihin, ja ajoivat ystävänsä perässä. Charlie asettui makuulle lasten eteen, rentoutuen yllättävän nopeasti.
”Zora, osaatko sinä taikoa?” Gabriel jatkoi yhdestä lempiaiheestaan. Kaikki mystinen ja yliluonnollinen oli hänen elämänsä suola eikä hän koskaan kyllästynyt sen sortin asioiden tutkimiseen.
ESITTELY ~ KOTI/MAATILA
PUHEÄÄNI
Samuel - Gabriel, 5-10v - Elizabeth
![[Image: 7984e41485053b94911f377c789a95bd.jpg]](https://i.pinimg.com/564x/79/84/e4/7984e41485053b94911f377c789a95bd.jpg)