Whispering at the campfire

[Rebecca 'Stuart' Wrightreed]

Rebecca huomasi pian pojan nukkuvan, vaikka ei kovin levollisesti, mutta kuitenkin. Koirat telmivät keskenään, kunnes molemmat havahtuivat kuulostelemaan jotakin. Sally juoksi emäntänsä viereen välittömästi ja asetti tassunsa tämän syliin. Tyttö silitti koiran niskaa, huomaten uroksen juoksevan tiehensä. "Hei! Od", Stu aloitti, mutta tajusi samassa, että pojan vanhemmat ehkä olivat heränneet ja kutsuivat tätä ja koiraa, saaden koiran siksi poistumaan. 

Tyttö kuunteli tarkasti, muttei kuullut mitään mutta koska koira lähti omille teilleen ajatteli tyttö sen kuulleen isäntänsä ja emäntänsä joten Stuart alkoi viheltää, kolmen nuotin sävelmää, ihan vain viestiäkseen vanhemmille.
Tietyllä tavalla ipana oli ok, mutta Stuart ei kaivannut vastuulleen ketään toista ihmistä. Hän osasi huolehtia itsestään ja lemmikeistään, mutta lapset eivät olleet sellainen osa-alue johon Stuartin taidot ja kyvyt olisivat riittäneet. 

Sally pyöri tytön ympäri sillä se kuuli huhuilut tietäen kuitenkin täysin ettei saanut lähteä emäntänsä läheltä pois, se vingahti muutaman kerran huomion vuoksi ja onnistui hyvin saaden emäntänsä rapsuttamaan sitä korvan takaa rauhoittavasti. "Kyl ne varmaan kohta on tässä, ainakin toivottavasti", Stu sanoi huokaisten hiljaa.
Hän joi hieman vettä ja kävi tarkistamassa Barbelin voinnin, tarkkailen kuitenkin telttaansa siltä varalta ettei poika livahtaisi pois. Pian hän palasi telttansa edustalle ja kuuli nukkuvan pojan tuhinan, tuulesta huolimatta.
Hän kohensi tulta jotta nuotion voisi havaita tarkemmin alkaen jälleen vihellellä, jonka juominen ja Barbelin tarkistaminen oli keskeyttänyt.