I'm just wondering

[Gabriel McKenzie]

"Ei, et ole," Elizabeth vahvisti ja silitti pojan päätä. Ellei poika ollut erityisen herkkä niin jotain muuta tosi ilkeää oli sanottu eikä hän ollut varma oliko se hänen paikkansa alkaa kyselemään, mutta ei hän voinut jättää asiaa näinkään. "Tässä, kultapieni," hän otti mekkonsa vyötärön lähelle ommellusta taskusta suuren pellavata tehdyn nenäliinan, avasi sitä taitoksistaan ja ojensi pojalle. Pellavaliinat olivat kalliita, mutta he ostivat vain niitä halpojen puuvillaisten sijaan koska pellava oli paljon imukykyisempää. Elizabeth piti aina muutaman mukanaan käsilaukussa ja yhden taskussa, etenkin jos oli liikkeellä Gabrielin kanssa. Pikkuisten kanssa ulkona einkoskaan tiennyt mitä sotkua pitäisi pyyhkiä.
"Saat leikkiä Charlien kanssa sitten kun tulette takaisin kirkosta," Elizabeth lupasi, heillä olisi vielä vähän aikaa ennen kuin heidän viimeistään pitäisi lähteä kotimatkalle jotta Samuelin liikekumppani ehtisi illalla lähtevään junaan. Hetken hän harkitsi hakea Steven, kun poika oli näin järkyttynyt, mutta päätti toisin. Jos tenava uskoi olleensa tuhma niin omalle isälle puhuminen ei ehkä olisi yhtään helpompaa,  sitä pairsi Tom oli menettänyt äitinsä ja saattaisi hyötyä hänenkin avustaan jos koki voivansa avautua tuntemattomalle. Poika oli niin nuori, vain 3-vuotias äidin lähdön aikaan, että muistot äidistään olivat varmasti jo hukkuneet jokapäiväisen elämän alle ja jos jotain hämärästi vielä häilyi niin pian nekin. Lähes vuosi oli kuin elinikä näin nuorelle lapselle. 
"Haluatko kertoa riidastanne? Silloin kun itkettää niin asiasta puhuminen yleensä auttaa, " hän ehdotti lempeällä äänellä ja istahti lattialle risti-istuntaan Tomin viereen, vetäen pojan lähelleen mutta niin että siitä oli helppo poistua jos ei halunnut olla siinä.