I'm just wondering

[Zora Correyne]

Zora istui, Becky sylissään tuolille ja katsoi sivusilmällä Tomia, jolla tuntui olevan hyvin tärkeää olla tämän Charlie-koiran kanssa. Poika innostui pallosta ja oli aikeissa avata oven tälle, kun Zora sanoi: "Älä päästä sitä ulos, se voi juosta karkuun, kun sen väki ei ole komentamassa sitä." Zora olisi tosin ollut helpottunut, että koira olisi poissa läheltä, mutta hän kuitenkin ymmärsi, että koira saattoi toimia vähän liian nopeammin, kuin ihmisen ajatus. Hän oli kokenut sen fyysisesti. "Mutta jos se olisi ulkona, sinun ei tarvisi pelätä sitä", Tom sanoi ja katsoi isosiskoaan. "E-en minä sitä pelkää", Zora koitti änkyttää, mutta pelko oli kuitenkin ilmiselvää. "Pelkäät sinä ja ulkona se ei häiritsisi sinua", Tom sanoi ja oli aikeissa avata oven. Tyttö turhautui ja sanoi jämäkästi: "Tom. Vaikka minä en siitä pidä, sinä et avaa sitä ovea. Jos isä ei ole täällä, eikä koiran väki, niin sinä et sitä hallitse." Tom iski kätensä puuskaan ja iski pienen nyrkin pöytään ja huusi: "Älä sinä käske minua! Sinä et ole isi, etkä äiti!" Becky alkoi itkemään ja Zora joutui hillitsemään kovasti omat kiehuvat tunteensa kun hän sanoi sihisevällä brittiaksentillaan, joka suuttuessa oli voimakkaammillaan: "Onneksi en. Sinun äitinäsi ei kestäisi kukaan!" Becky itki vain enemmän, tilanne ei ollut siitä yhtään kiva. "Minä en tykkää sinusta!" Tom alkoi jo nyyhkiä hieman. "Luuletko sitten, että minä rakastan sinua? En todellakaan", Zora kivahti. "Mutta minä olen kiva", Tom koitti vielä. "Kivako? Sinä haukut minua joka päivä, onko se kivaa?" Zora iski totuuden vasten pikkupojan silmiä. Tämä kuitenkin yritti olla kiva, mutta muiden mielipide upposi häneen liian helposti. "Mene sitten pois!" Tom itki nyt jo lohduttomasti. Zora laski Beckyn kehtoon ja avasi ulko-oven ja huusi: "Hyvä on, minä menen. Pärjäile rääpäle!" Pian ulko-ovi pamahti kiinni. Onneksi äänet eivät kuitenkaan kovinkaan helposti kantautuneet alakerrasta yläkertaan, eikä huutokaan ollut niin kovaa, vaikka huutoa olikin.

Steve säikähti, kun kuuli ulko-oven pamauksen ja Zoran äänen. Mies jätti välineet siihen ja juoksi tallin ovelle, nähden vain itkevän tytön juoksevan pois päin talosta. "Zora!" hän huudahti, tyttö oli vähällä törmätä Elizabethiin, mutta ei suonut kontaktia tai anteeksipyyntöjä. Hänen sisällään kuohui nyt kovasti. Stewart oli oikeasti nyt hämillään, hän oli tottunut lasten kinasteluihin ja Zoran tarpeisiin olla riidan päätteeksi erossa Thomasista vähän aikaan, mutta eivät nämä olleet yleensä sunnuntaisin riidelleet. Steve koitti jatkaa aamuaskareitaan, mutta ei kyennyt. "Anteeksi Samuel, minun on mentävä katsomaan, mikä Zoran on saanut noin tolaltaan, vieläpä sunnuntaina", mies sanoi ja jätti välineet ja lähti etsimään tyttöä, mutta tuo oli ehtinyt juosta pois näköpiiristä, eikä miehen huhuilut saaneet tyttöä tulemaan esille. "Zora, missä sinä olet? Tule juttelemaan", Steve huhuili turhaan. Hän joutui vain huokaisemaan syvään ja palasi takaisin navetta askareisiin. Hän luotti siihen, että Elizabeth pärjäisi nuorempien kanssa.