26-09-2016, 04:57 PM
Steve oli juuri keskustelemassa Dr.Bakerin kanssa, kun tämä sattumalta oli työpaikkansa edessä, haukkaamassa raitista ilmaa, kun setteri juoksi paikalle, raahaten pientä poikaa perässään. Steve säikähti hieman ja veti nopeasti poikansa käsiensä suojaan. "Ei se mitään", Steve sanoi rauhallisena. Tom katsoi kiinnostuneena koiraa, eikä älynnyt pyytää lupaa tai muutakaan, vaan heti ojensi koiran havitteleman keksin söpön koiran ulottuville, josta koira sen nappasi halukkaasti ja haukahtipa vielä kiitokseksi. "Isi kato", Tom henkäisi ilahtuneella äänellä ja katsoi koiraa, eikä Stevekään voinut ola hymyilemättä. "Se on kyllä komea koira", hän myönsi pojaleen. "Otetaan meillekin, isi kiltti", poika alkoi jäleen kinuamaan ja katsoi isäänsä silmiin. Mies vain huokaisi ja sanoi: "Lupaan ajatella asiaa." Hän katsoi toista poikaa ja ojensi kättään auttaakseen tuon ylös maasta ja puisteli tuon vaatteita käsillään. "Tom, mennään kauppaan. Näkemiin Doc", hän sanoi sitten tohtorille ja lähti astelemaan kohti kauppaa. Tom hidasteli perässä ja alkoi jutella toiselle pojalle: "Sinulla on tosi hieno koira. Onko se ollut sinulla aina. Minkä ikäinen se on? Minkä ikäinen sinä olet? Minä olen neljä. Mikä sinun nimesion?" Poika oli kovin utelias tutustumaan tähän poikaan.
Steve kohautti kaupan ovella olkiaan, vilkaisten lapsia ja asteli sitten liikkeeseen.
"Ostaisin kilon vehnäjauhoja, sitten puolikiloa nauloja", hän alkoi luetella päästyään tiskille. Rva Oleson ojensi pienokaisen Steven syliin ja alkoi kerätä ostoksia. Pohtiessaan mitä muuta tarvitsi, hän katsoi ympärilleen ja sanoi: "Tarvitsisimme myös sokeria, ehkä kilo riittää näin aluksi." Steve oli hyvin ajatuksissaan ja pieni tyttö jokelteli hänelle omiaan. Rva Oleson päätti hieman lörpötellä työnsä ohessa ja sanoi: "Se monivärinen mustalaisrotta karkasi taas kesken päivän koulusta." Steve katsoi kuopustaan ja sitten kauppiasta ja sanoi: "Pyytäisin puhu hänestä kunnioittavammin." Steve oli loukkaantunut kasvattityttärensä puolesta. Kaupan ovelle tuli pian tumma vitoligolaikkuinen ja hyvin likainen nuori tyttö, jonka tukka oli hyvinkin sekava, asu riekaleinen ja sotkuinen. "Anteeksi isä", tyttö sanoi ja katui aidosti, että oli lähtenyt taas kesken päivän koulusta. "Zora, tästä on puhuttu", hän sanoi hiljaisena ja katsoi tyttöä silmiin. Steve ei kuitenkaan moittinut tyttö enempää vaan hymyili tuolle. "Ota Becky", hän sanoi ja Zora astui liikkeeseen törmäten vahingossa mieheen ja pyysi anteeksi. Zora odotti solvauksia ja katsoi miestä arasti ja riensi kasvatti isänsä luo, joka katsoi miestä sanoen: "Anteeksi.." Hän kuitenkin tunnistikin tuon miehen ja henkäisi: "Sam? Oletko se sinä?" hän kysyi hieman hämmentyneenä ja sitten nainekin oli tutun näköinen. "Elizabeth?" Steve häkeltyi kohtaamisesta niin, että oli hetken hiljaa ennen kuin jatkoi: "Olette tulleet kotikontuja tarkastelemaan, mahtavaa. Teidän täytyy tulla meille kylään."
Steve kohautti kaupan ovella olkiaan, vilkaisten lapsia ja asteli sitten liikkeeseen.
"Ostaisin kilon vehnäjauhoja, sitten puolikiloa nauloja", hän alkoi luetella päästyään tiskille. Rva Oleson ojensi pienokaisen Steven syliin ja alkoi kerätä ostoksia. Pohtiessaan mitä muuta tarvitsi, hän katsoi ympärilleen ja sanoi: "Tarvitsisimme myös sokeria, ehkä kilo riittää näin aluksi." Steve oli hyvin ajatuksissaan ja pieni tyttö jokelteli hänelle omiaan. Rva Oleson päätti hieman lörpötellä työnsä ohessa ja sanoi: "Se monivärinen mustalaisrotta karkasi taas kesken päivän koulusta." Steve katsoi kuopustaan ja sitten kauppiasta ja sanoi: "Pyytäisin puhu hänestä kunnioittavammin." Steve oli loukkaantunut kasvattityttärensä puolesta. Kaupan ovelle tuli pian tumma vitoligolaikkuinen ja hyvin likainen nuori tyttö, jonka tukka oli hyvinkin sekava, asu riekaleinen ja sotkuinen. "Anteeksi isä", tyttö sanoi ja katui aidosti, että oli lähtenyt taas kesken päivän koulusta. "Zora, tästä on puhuttu", hän sanoi hiljaisena ja katsoi tyttöä silmiin. Steve ei kuitenkaan moittinut tyttö enempää vaan hymyili tuolle. "Ota Becky", hän sanoi ja Zora astui liikkeeseen törmäten vahingossa mieheen ja pyysi anteeksi. Zora odotti solvauksia ja katsoi miestä arasti ja riensi kasvatti isänsä luo, joka katsoi miestä sanoen: "Anteeksi.." Hän kuitenkin tunnistikin tuon miehen ja henkäisi: "Sam? Oletko se sinä?" hän kysyi hieman hämmentyneenä ja sitten nainekin oli tutun näköinen. "Elizabeth?" Steve häkeltyi kohtaamisesta niin, että oli hetken hiljaa ennen kuin jatkoi: "Olette tulleet kotikontuja tarkastelemaan, mahtavaa. Teidän täytyy tulla meille kylään."
![[Image: 1d2df8802ece42fe3944ab3b4958b9db.jpg]](https://i.pinimg.com/564x/1d/2d/f8/1d2df8802ece42fe3944ab3b4958b9db.jpg)