Whispering at the campfire

[Rebecca 'Stuart' Wrightreed]

Stuart istuutui pojan viereen, ei kuitenkaan ihan lähelle tätä, repimään riistaa lautaselle, kun hän havahtui kysymykseen. "Minun isi on taivaassa äidin kanssa", hän vastasi totuudenmukaisesti ja lisäsi: "Se, että olen syntynyt tytöksi, on vain Jumalalle sattunut pieni erehdys." Kuin aavistaakseen pojan ajatukset, Stuart siirti aseen varmuuden vuoksi toiselle puolelle itseään, kauemmas pojasta. "Ja kyllä tytötkin voi metsästää, jos heidät opetetaan hyvin", poikatyttö valaisi asiaa. "Ymmärrän kyllä, että naiset jättävät sen mieluummien miehille, vaikka en ymmärrä syytä siihen. Miksi miesten ja poikien pitäisi saada tehdä kaikki kiva?" Stuart sanoi pohtivasti ja ojensi pojalle pupupaistia. "Maistuuko? Voidaan sitten kun sarastaa, lähteä etsimään teidän leiriä, mutta nyt ei vielä kannata moneen tuntiin lähteä", Stuart sanoi rauhallisella äänellä ja hymyili lempeästi pojalle. Hän ei ollut erityisen lapsirakas, mutta tämä vesseli vaikutti loppujen lopuksi ihan kelpo tyypiltä.