11-06-2019, 07:37 PM
"Se on. Ilman sitä ei mikään muu onnistuisi," Samuel kommentoi. Häntä hymyilytti Zoran tanssi, sen täytyi olla tytölle todella tärkeää ja ehkä jopa terapeuttista kun sitä jaksoi noin pitkään yhtä mittaa. He olivat olleet poissa varmasti ainakin tunnin. Onneksi kesäsade oli lämmintä.
Hän riisui kengät ja märät sukat jo eteisessä ja asetti ne kuivamaan kuistille. Hänen kenkänsä olivat hyvin laadukkaat ja vedenpitävät, mutta kalleimmatkaan kengät eivät pidä tunnin kävelystä kaatosateessa.
Yläkerrassa Samuel paikansi kylpypyyhkeet ja astui sisään vierashuoneeseen samalla hiuksiaan kuivaten.
"Hei, kaikki sujui hyvin. Saimme molemmat jäljellä olleet hengiltä ja haudattua ilman ongelmia," hän ilmoitti välittömästi sillä tiesi vaimonsa huolineen asiasta varmasti joka minuutti. Vaikka hän olikin kokenut metsästäjä, vesikauhuisten eläinten kohdalla oli aina omat riskinsä. "Nukahtiko hän hyvin?" mies kysyi ja Elizabeth nosti helpottuneena katseensa kirjastaan jota hän luki viereisellä vuoteella istuen sillä Gabriel nukkui yhä Charlien kanssa.
"Ei, venähti yli tunnin ennen kuin hän suostui edes yrittämään," hän vastasi laskiessaan kirjan sängylle ja nousi kaivamaan miehelleen kuivat vaatteet kassista jonka oli aiemmin tuonut vankkureista sisään.
"Annetaan hänen nukkua aamulla pidempään. Kysyin jo ja Steve sanoi että on ok jos jäämme aamulla tänne," Samuel sanoi ja riisui vettä valuvat vaatteensa.
"Niin, no, ei väsymyksestä kiukkuisen lapsen kanssa tietysti ole mukavaa tavata vanhoja ystäviä saati uusia ihmisiä," Elizabeth myönsi vaikka olikin hieman pettynyt ettei ehtisi tavata muita kyläläisiä. Heidän olisi aivan pakko lähteä kotimatkalle lounaan jälkeen.
Elizabeth oli jo viemässä miehensä märkiä vaatteita pyykkihuoneeseen, mutta muisti portaikossa ettei työväen luokan taloissa todennäköisimmin ollut sellaista joten hän vei nekin kuistille kuivumaan. Pari tuntia kului mukavasti Steven kanssa vanhoja muistellen ja kaupunkielämästä kertoen, kunnes hieman ennen puoltayötä pariskunta toivotti hyvät yöt ja vetäytyi vierashuoneeseen. Charlie oli aiemmin jättänyt pojan ja kiirehtinyt alakertaan aikuisten joukkoon touhottamaan. Mutta kun heiltäkään ei herunut tarpeeksi huomiota koira oli käpertynyt takan eteen torkkumaan. Gabriel kääntyili levottomana, vaikka ukkonen oli jo laantunut kaatosade piti silti meteliä aivan seinän toisella puolella. Poika rauhoittui jälleen kun äiti asettui hänen viereensä ja kietoi kätensä hänen ympärille. Samuel oikaisi toiseen vuoteeseen. Toisin kuin poikaansa, häntä kaatosateen kohina rauhoitti.
Vaikka nukkumaan meno olikin myöhäisempi kuin tavallisesti, he silti heräsivät tavalliseen tapaan puoli kuuden aikaan kehon sisäisen kellon herättämiä. Samuel oli luvannut auttaa aamun töissä mikä toki sunnuntaina olisi vain eläinten välttämättömät tarpeet, ja Elizabeth puolestaan valmisti miehille tukevan aamiaisen ja jäi taloon lasten heräämistä odottelemaan.
Hän riisui kengät ja märät sukat jo eteisessä ja asetti ne kuivamaan kuistille. Hänen kenkänsä olivat hyvin laadukkaat ja vedenpitävät, mutta kalleimmatkaan kengät eivät pidä tunnin kävelystä kaatosateessa.
Yläkerrassa Samuel paikansi kylpypyyhkeet ja astui sisään vierashuoneeseen samalla hiuksiaan kuivaten.
"Hei, kaikki sujui hyvin. Saimme molemmat jäljellä olleet hengiltä ja haudattua ilman ongelmia," hän ilmoitti välittömästi sillä tiesi vaimonsa huolineen asiasta varmasti joka minuutti. Vaikka hän olikin kokenut metsästäjä, vesikauhuisten eläinten kohdalla oli aina omat riskinsä. "Nukahtiko hän hyvin?" mies kysyi ja Elizabeth nosti helpottuneena katseensa kirjastaan jota hän luki viereisellä vuoteella istuen sillä Gabriel nukkui yhä Charlien kanssa.
"Ei, venähti yli tunnin ennen kuin hän suostui edes yrittämään," hän vastasi laskiessaan kirjan sängylle ja nousi kaivamaan miehelleen kuivat vaatteet kassista jonka oli aiemmin tuonut vankkureista sisään.
"Annetaan hänen nukkua aamulla pidempään. Kysyin jo ja Steve sanoi että on ok jos jäämme aamulla tänne," Samuel sanoi ja riisui vettä valuvat vaatteensa.
"Niin, no, ei väsymyksestä kiukkuisen lapsen kanssa tietysti ole mukavaa tavata vanhoja ystäviä saati uusia ihmisiä," Elizabeth myönsi vaikka olikin hieman pettynyt ettei ehtisi tavata muita kyläläisiä. Heidän olisi aivan pakko lähteä kotimatkalle lounaan jälkeen.
Elizabeth oli jo viemässä miehensä märkiä vaatteita pyykkihuoneeseen, mutta muisti portaikossa ettei työväen luokan taloissa todennäköisimmin ollut sellaista joten hän vei nekin kuistille kuivumaan. Pari tuntia kului mukavasti Steven kanssa vanhoja muistellen ja kaupunkielämästä kertoen, kunnes hieman ennen puoltayötä pariskunta toivotti hyvät yöt ja vetäytyi vierashuoneeseen. Charlie oli aiemmin jättänyt pojan ja kiirehtinyt alakertaan aikuisten joukkoon touhottamaan. Mutta kun heiltäkään ei herunut tarpeeksi huomiota koira oli käpertynyt takan eteen torkkumaan. Gabriel kääntyili levottomana, vaikka ukkonen oli jo laantunut kaatosade piti silti meteliä aivan seinän toisella puolella. Poika rauhoittui jälleen kun äiti asettui hänen viereensä ja kietoi kätensä hänen ympärille. Samuel oikaisi toiseen vuoteeseen. Toisin kuin poikaansa, häntä kaatosateen kohina rauhoitti.
Vaikka nukkumaan meno olikin myöhäisempi kuin tavallisesti, he silti heräsivät tavalliseen tapaan puoli kuuden aikaan kehon sisäisen kellon herättämiä. Samuel oli luvannut auttaa aamun töissä mikä toki sunnuntaina olisi vain eläinten välttämättömät tarpeet, ja Elizabeth puolestaan valmisti miehille tukevan aamiaisen ja jäi taloon lasten heräämistä odottelemaan.
ESITTELY ~ KOTI/MAATILA
PUHEÄÄNI
Samuel - Gabriel, 5-10v - Elizabeth
![[Image: 7984e41485053b94911f377c789a95bd.jpg]](https://i.pinimg.com/564x/79/84/e4/7984e41485053b94911f377c789a95bd.jpg)