I'm just wondering

[Gabriel McKenzie]

"Voi ei," Elizabethhenkäisi, laski kirjan vuoteelle ja kiirehti ottamaan vauvan syliinsä.
Samalla hän ohjasi Tomia takaisin edellään ja sulki huoneen oven perässään kun Charlie oli ensin pujahtanut sisään.
"Kaikki on hyvin  Tom, mene vain takaisin nukkumaan," hän sanoi vieden kätensä lempeästi unisen pojan kutrien läpi ja suuntasi itsekin alakertaan otettuaan Beckyn turvalliseen ja mukavaan asentoon sylissään.
"Hush, pikku kulta, mistä järkytyitkään se on nyt poissa. Olet turvassa," nainen puheli hiljaa vauvalle ja suukotti kevyesti tytön otsaa.

Kuten Elizabeth oli pelännyt, Gabriel ei ollut lähelläkään syvää unta vaan melu havahdutti hänet. Mutta kuten äiti oli toivonut, juuri sillä hetkel Charlie hypähti hänen vuoteelleen ja laskeutui makuulle aivan kiinni lapsen kylkeen. Poika halasi häntäänsä heilauttelevaa hauvaa ja nukahti siihen lähes samantien, ehtimättä sen enempää huolia oliko huoneessa enää muita. Alakerrassa Elizabeth asteli rauhallisesti ympäriinsä samalla keinutellen vauvaa takaisin uneen. Hän hyräili hiljaa kehtolaulua jonka nuotit hän oli pari vuotta aiemmin saanut perhetuttavaltaan joka oli muuttanut Saksasta Yhdysvaltoihin. Laulu oli kuulema vasta muutama vuosi sitten julkaistu eikä siihen ollut vielä englanninkielisiä sanoituksia, mutta melodia oli niin kaunis ja rauhoittava ettei hän epäillytkään jonkun joskus kirjoittavan ne. Etenkin kun sen säveltäjä oli kuulema nimenomaan luonut sen kehtolauluksi ystävänsä lapselle.