I'm just wondering

[Gabriel McKenzie]

"Hyvä on, mutta käyn tässä välissä tarkastamassa kissanpentujen ja hevoseni tilanteen," Samuel vastasi, ja jatkoi tallin suuntaan. Hän oli jo vartin verran kaatosateessa lionnut, mutta kai sitä voisi vielä. Kesäsade oli lämmin ja Steve varmasti tunsi tilansa hyvin kaatosateessakin, ja hyvällä onnella emo ei olisi pitkällä oireissa ja olisi ulkona etsimässä lapsiaan. Vielä paremmalla onnella se olisi jäänyt yhteen ansoista--sekin olisi todennäköisempää jos se ei vielä kärsinyt edistyneitä oireita. Tallin suojaan päästyään mies pyyhkäisi enimmät vedet kasvoiltaan, asetti lapion ja haulikkonsa seinää vasten ja asteli pilttuiden luo.

"Hei, tyttö," hän tervehti rauhallisesti suurta hevosta joka työnsi päänsä vieraspilttuun oven yli kuullessaan tallin oven käyvän. "Onko sinulla ollut mukava ilta?" hän jututti eläintään, rakastavasti silitellen sen turpaa ja kaulaa. "Vielä saat levätä pitkään, lähdetään vasta huomenna lounaan jälkeen kotiinpäin."
Tamma hörähti ja kosketti turvallaan kevyesti miehen kasvoja.
Tarkastettuaan että juomavesi riittäisi ja oli vapaa kärpäsostä ja muusta inhasta, Samuel siirtyi synnytyspilttuuseen jossa kissanpennut telmivät kaikki viisi yhä yhtenä kappaleena.
"Toivottavasti teidän äiti voi hyvin eikä joudu kulkemaan sateessa," mies sanoi nostaessaan oranssin turkispalleron suurten kämmentensä suojaan. Hän piteli pentua hellästi rintakehäänsä vasten, niin että se pystyi korjaamaan asentoaan jos tahtoi, ja katsoi ympärilleen. "Tulee hurja yö teillekin..." hän pohti katsellesaan puulaatikkoa jossa pentue oli löytynyt ja johon yksi pikkuisista parhaillaan kiipesi, tasapainoillen sen reunalla mutta muksahti alas melkein heti. Haluamalleen puolelle sentään. 
Ajatuksissaan hän rapsutteli oranssin pennun päälakea eikä edes tuntenut sen naskalihampaita ja piskuisia kynsiä toisen, sitä pitelevän, kätensä peukalossa. Pentu jyrsi ja nuoli miehen kättä vuorotellen, maaten sylissä kyljellään.
"Luulen että pitäisitte lisäsuojasta."
Mies huomasi Elizabethin levittäneen laatikon pohjalle pehmusteeksi pari tyhjää säkkiä. Hän laski pennun laatikkoon ja nosti toisen keistä pois, pingottaen sen sitten laatikon ylle niin että pienokaisille syntyi mukava suojainen pesä, mutta jäi myös aukko jonka kautta poistua ja palata. Henkistä tukea ne saisivat toisistaan. Kaikki tämä otti noin viisi minuuttia ja Samuel oli valmis lähtemään.

Talon yläkerroksessa iltasatu jatkui. Tarina oli niin pitkä ettei Elizabeth ajatellut lukea sitä loppuun tänä iltana, mutta vähän tavallista pidemälle. Tilanne oli kovin hankala. Toisaalta lapsi pitäisi saada uneen mahdollisimman pian, mutta toisaalta unen laatu ei olisi kuitenkaan hyvää jos poika ei nukahtaisi kohtuu rauhallisena. Ja lisäksi kaikella todennäköisyydellä Gabriel aikoi valvoa siihen asti kun isänsä palaisi. Poika luotti kyllä häneenkin aivan yhtä paljon ukkosen aikoina kuin isäänsäkin, mutta jos tenava tiesi että molemmat oli mahdollista saada tueksi niin sen hän myös vaati. Elizabeth jatkoi lukemista eläytyvästi mutta silti tasaisen rauhoittavaan sävyyn.

Kymmenisen minuuttia myöhemmin--jonka Gabriel oli kuunnellut lähes kokonaan ilman kommentteja ja kysymyksiä--äiti asetti väliin merkin ja sulki kirjan.
"Riittää tälle illalle," hän totesi. Pojan vastustusta vain puolikorvalla kuunellessaan hän katsahti Samuelin taskukelloa joka oli kaiken tohinan keskellä jäänyt hänen haltuunsa.
"Katso, on jo kaksi tuntia ohi petiaikasi," äiti totesi näyttäessään kelloa pojalle. Aikaa pikkuinen ei vielä osannut kertoa, mutta tiesi miltä kellotaulu näytti hänen oikean petiajan lähestyessä. Pisin satutuokio mitä he yleensä sallivat oli viisitoista minuuttia. Nyt se oli venähtänyt melkein tuplaksi. No, aamu olisi mitä olisi. Sitten katsottaisiin paras vaihtoehto.
"Milloin isi tulee takaisin?" Gabriel kysyi, selvästi unisena mutta haluttomana nukahtaa.
"Pian," äiti lupasi, peitellessään pojan hellästi. Hänellä ei toki ollut aavistustakaan kauanko miehet aikoivat viipyä, mutta tuo oli ainoa järkevä vastaus kysyjään nähden. "Sinun täytyy nyt yrittää nukahtaa, kulta," hän sanoi, silitellen pojan kutreja. "Olet syvä nukkuja, saatat uinua läpi tämänkin myrskyn. Ja jos heräät mistään syystä, äiti tai isi on aina tässä. Ennen pitkää me kumpikin. Olet turvassa," hän vakuutti ja painoi pitkän hellän suudelman pojan otsalle.