Whispering at the campfire

[Rebecca 'Stuart' Wrightreed]

Stuart ratsasti rauhallisena metsässä, tarkaten silmät ja korvat valppaina, koiraansa ja ympäristöä. Metsässä kuului vain tuulen suhina ja lintujen viserrys, yhtäkkiä lähellä rapsahti ja pian Sally sai jahtiinsa jäniksen. Stuart lähti hevosineen kaksikon perään ja Sallyn saadessa ajettua pitkäkorva sopivalle paikalle, tyttö kohotti kiväärinsä ja ampui saaliin, jonka koira toi emännälleen. "Hienoa Sally. Palataan leirille", tyttö kehui ja otti kanin vastaan.

N. puoli tuntia myöhemmin he pääsivät takaisin leirille, jossa poikatyttö sitoi Barbelin jälleen kiinni ja varmisti tuon saavan vettä ja tilaa, lähtien sitten muutaman kymmenen metrin päähän joen rannalle, nylkemään saalistaan. Rannalle päästyään, päivän ikävät murheet olivat jo niin unohtuneet, että tytön suusta karkasi rempseä laulu "Turkey in the Straw", se oli yksi hänen mielilauluistaan. Stuartia huvitti, sillä hänen koiransa oli myös hyvin musikaalinen, aina kun tyttö lauloi jotain laulua, pian hänen koiransa ulvoi samaan säveleen mukaan. 


Saaliin nylkeminen kesti kokonaisuudessaan puolisen tuntia, mutta tyttö puhdisti suolet ja luut, ja antoi kanin pienemmät sisäelimet, koiralleen palkinnoksi ja siitäkös Sally piti.
Kun homma oli valmis, tyttö lähti koirineen leirille ja siellä pesi kätensä ja kasvonsa, juoden joen raikasta, keitettyä, vettä. Barbel nuokkui puun varjossa, jonne Stu ja koirakin menivät nuokkumaan, kun tyttö oli ensin laittanut saaliiseen suolaa ja laittanut sen sivuun, jotta voisi aamuksi sen kypsentää iltanuotiollaan. 
Pian kaikki kolme nuokkuivat puun varjossa, Stu hevoseensa nojaten, kaikki tyytyväisinä.