Whispering at the campfire

[Gabriel McKenzie]

Ennen kuin hän sai istahtaa nuotiolle hänet passitettiin takaisin telttaan pesemään kädet, Samuel liittyen seuraan sillä ei itsekään ollut sitä vielä ehtinyt.
"Ei ole reilua," Gabriel valitti istahtaessaan lopulta viltin vierelle ja katsoi koiraa synkeänä, "Charlie sai uida, mutta minä en..." hän selvensi ongelmaansa.
"Eikös äiti selittänyt miksi?" Samuel kysyi enemmänkin toteavaan sävyyn, huomionsa puuhassaan asettaessaan pieniä lautasia viltille eväiden viereen. Gabriel vain ynähti tyytymättömänä vastaukseksi. Mies nosti katseensa murjottavaan poikaan.
"Poika, Charlie on vettä rakastavaa metsästyskoirarotua ja on uinut pennusta asti. Se on tarpeeķsi vahva uimari ja tehnyt niin joessa ennenkin. Sinä et osaa etkä jaksa vielä uida lähellekään tarpeeksi hyvin ja kauan," mies toisti asiat nyt kun tenava ei kiukutellut äänekkäästi eli jopa kuuntelisi paremmin. Silti, erityisesti murjottaessaan poika saattoi joskus kärsiä valikoivasta kuulosta. Nytkin vekara taisi keskittyä enemmän koiran katsomiseen ja kadehtimiseen.

"Gabriel, katso minuun kun puhun sinulle," isä komensi tiukasti joskin lempeästi.
"Sinä et voi uida joessa," hän jatkoi kun oli saanut pojan jakamattoman huomion.
"Se on liikkuvaa vettä jonka virtausvoimakkuus vaihtelee hyvinkin äkillisesti eri kohdissa, eikä jokien vesi edes lämpene kunnolla. Lisäksi pinnan alla liikkuu lukuisia vaaroja kuten irto-oksia, kiviä ja paljon muuta. Aikuistenkaan ei sovi uida joissa ilman tosi vahvaa uimataitoa ja huolellista paikan valintaa," hän selitti hyvin vakavana, katse pojan silmissä, syyt hitaasti listaten jotta pikkuisella olisi mahdollisuus sisäistää ne kaikki.
"Joki-uinti on vaarallista, siellä voi vammautua todella vakavasti. Äiti kertoi tämän kaiken aiemmin ja minä kerron nyt, ja olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Sinä et saa uida joessa." Merkittävin vaara oli tietenkin kuolema mistä asiasta oli ihan vähän puhuttu viime vuonna kun naapurin koira jonka kanssa Gabriel ja Charlie usein telmivät oli kuollut, mutta Gabriel oli aivan liian nuori muistamaan sitä enää saatika todella käsittämään kuolemaa--etenkin kun kukaan pojan rakkaista ei vielä ollut kuollut. Joten Samuel päätti mainita vain vakavan vammautumisen vaaran.
"Mutta jos Charlie on--" poika aloitti lähes välittömästi. Charlie nosti päänsä uteliaana talon miesväkeä kohti kun sen nimi mainittiin taas kerran.
"Et edes Charlien kanssa. Sitähän sinä halusit mutta äiti kielsi, ja minä myös," mies keskeytti, sävynsä jälleen tiukempi. "Mahdoitkohan kuunnella vai mietitkö vain mitä sanoisit vastalauseeksi?"
"Kuuntelin minä..." poika huokaisi turhautuneena ja laski katseenza maahan, yhä murjottaen. Totuus oli että suuri osa oli mennyt toisesta korvasta ulos samantien, koska sanat eivät miellyttäneet. Charlie laski päänsä takaisin etutassujensa päälle, isännät eivät selvästikään puhutelleet häntä.
"Hyvä. Onko sinulla mitään kysyttävää? Ihan mitä vain, kulta." Samuel tiedusteli, uskoen että asia alkoi olla selvä.

"Teemme parhaamme vastata,"  sanoi Elizabeth joka oli tällä välin viimeistellyt picnic-illallisen asetelman. Gabriel huokaisi uudestaan, katsahtaen vuoroin kumpaankin vanhemmistaan, pudisti päätään ja tuijotti sitten taas Charlieta.
"Toivoisin olevani koira," poika totesi sydämensä pohjasta. Pariskunta hymyili myötätuntoisesti, tietäen miten paljon poika rakasti vedessä leikkimistä. Enemmän kuin varsinaista uimista, joskin malttoi sitäkin siinä ohella harjoitella. He kuitenkin tiesivät että kun poika puhui uimisesta se tarkoitti enemmänkin vedessä riehumista ja leikkiä.

Kummallakin kävi mielessä luvata että huomenna kotimatkalla voitaisiin pysähtyä jollekin järvelle tai lammelle uimaan, etenkin Elizabeth oli taipuvainen siihen, mutta toistensa kanssa lyhyen katsekontaktin myötä he päättivät tämän olevan yksi hyvä mahdollisuus opettaa elämää. Pojan oli opittava että elämässä ei aina saisi haluamaansa vaikka asia olisi miten tavallista ja vaatimatonta, ei edes viiveellä tai eri muodossa. Toki he antaisivat hänen leikkiä vedessä tänäkin kesänä--heidän valvonnassaan tietenkin--mutta tämä retki saisi kelvata ilman uintihetkeä. Eihän ilma edes ollut kuuma ja kesäkin oli niin alussa että edes järvivedet tuskin olisivat miellyttävän lämpöisiä vielä.

"Ah, mutta siinä onkin vielä yksi syy lisää miksi Charlien on hyvä saada uida. Koirilla on paljon vähemmän virikkeitä ja mahdollisuuksia kuin pienillä lapsills," Samuel totesi hyväntuulisesti ja siirtyi jakkaralta maahan istumaan pojan viereen. "Meillä taitaakin olla sinulle pieni yllätys mukana," hän lisäsi salaperäiseen sävyyn, ja otti vastaan vaimonsa ojentaman lautasellisen broilerisalaattia. "Kiitos, rakas," hän sanoi laskiessaan sen eteensä.
"Mikämikämikä? Mikä se on??" Gabriel innostui niin että ponnahti jaloilleen ja silmät loistaen nyki isänsä paidan hihaa olkapäänm kohdalta.
"Istuhan vielä alas," mies kehotti ja Elizabeth kasasi pojan annosta. Niin hienoa kuin olikin että vekara unohti murheensa samantien, nyt oli kuitenkin illallisaika.
"Näet sitten illallisen jälkeen," Samuel sanoi. "Mutta vain jos syöt lautasen tyhjäksi nätisti ja hotkimatta," hän lisäsi jottei pöytätavat unohtuisi inmon keskellä ja ilman varsinaista pöytää. 
Gabriel istui takaisin ja otti oman lautasensa. "Kiitos, äiti."
"Whoa! Eipäs hätäillä tässäkään, Gabe," Samuel totesi ja laski kätensä pojan käsivarrelle joka oli jo toimittamassa ensimmäistä haarukallista suuhun, aivan muutaman sentin päässä.
"Mikäs tulee ennen ruokailua?" hän muistutti merkitsevään sävyyn ja katsoi alas poikaan joka selvästi ajatteli vain teltassa odottavaa salaisuutta.
"Oh!" poika hätkähti heetken ajatusten järjestelyn jälkeen ja laski lautasensa viltille kuin se olisi ollut hieman kuuma. "Anteeksi," tenava totesi sydämestään, ei isälle ja äidilleen vaan kohti kirkasta sinistä taivasta. Pariskunta katsoi jälkikasvuaan rakkaudella, sitten jokainen heistä sulki silmänsä ja risti kätensä, sillä kertaa äidin lausumaan, rukoukseen.