The footsteps of a stranger

[Zora Correyne]

Zora oli rauhallinen ja tarkkaili intiaanimiestä, kaikin puolin hän koitti peittää pelkonsa, olentoa kohta, joka taisi olla susi.  Hän ymmärsi tätä intiaania, vaikkei ymmärtänytkään, täysin intiaanijuttuja.
"Toivon, että löydätte poikasi pian", Zora sanoi omalla murteellisella tavallaan. Tyttö katsoi miestä ja sutta, nämäkin olivat niin rauhallisia, vaikka ehkä jännittyneisyyttä olikin, mutta aivan syystä.
"Poikasi ei saanut täältä mitään, hän pelästyi ja pudotti sen kanan", tyttö sanoi hiljaa ja lisäsi: "Voit viedä ne kananmunat hänelle, jätin ne hänelle lahjaksi. Eikä minun isä teitä kai vihaa, isä on sanonut, että se mitä te teette, johtuu siitä että se joku on teidän veressä ja luonteessa", Zora kuiskasi vielä.

Stewart oli herännyt ja kuuli kuinka Zora jutteli jonkun kanssa rauhallisesti ja kun hän teroitti kuuloaan vuoteessa, kamarin oven ollessa auki, hän pystyi kuulemaan, että tyttö jutteli, mahdollisesti, intiaanin kanssa. Isänvaistot, olisivat tahtoneet mennä hakemaan tytön sisälle, mutta koska Zora ei huutanut apua peloissaan, kuunteli Stewart vaimeata keskustelua, vaikkei sanoista saanutkaan selvää.
"Minä uskon, että löydätte poikasi. Toivon teille kaikille turvaisaa loppuelämää", Zora sanoi hiljaa ja katsoi kun kaksikko katosi lopulta varjoihin. Kun hän palasi sisään, hän kuuli isänsä kutsuvan ja meni tämän luokse.
Tyttö katsoi isäänsä silmiin ja sanoi: "Sen pikkuintiaanin isä etsii pientä poikaansa. Ei se intiaanipoika, tahallaan satuttanut kanaa ja varastanut. Hän on vain nälissään ja pelkää. Hänen isänsä pyysi kovasti sinulta anteeksi, jos poika on tehnyt jotain väärää ja lupasi, että kun hän löytää poikansa, he lähtevät kokonaan, eivätkä koskaan palaa tänne", nuori tyttö kertoi, hiljaa, aivastaen sitten kolme kertaa.
Raavas mies nousi istumaan vuoteessaan ja tarttui kasvattilapsensa käsiin, ne olivat kuin jääkalikat. Hän veti tuon lämpöisen peittonsa alle ja haki tuolle villasukat jalkoihin ja toisenkin peitteen. Kun hän palasi vuoteeseen, veti hän tytön kainaloonsa ja kuiskasi hiljaa rukouksen: "Armollinen Jumala, meidän herramme. Pyydämme hartaasti, että annat intiaani-isän löytää poikansa ja että suojelet heidän polkujaan, lempeällä kädelläsi. Pyydämme, ettei pahat ihmiset osuisi heidän poluilleen, vaan että he saisivat kulkea elämänsä rauhassa, saaden itselleen paikan, jossa sinun hyvä kätesi antaisi heille ravintoa ja turvaa. Amen." Zora kuunteli isänsä rukouksen ja kuiskasi hiljaa: "Amen." Niihin aatoksiin Zora nukahti ja Stewart jäi pohtimaan asioita ja tapahtumia.