01-05-2018, 06:01 PM
Samuel myönsi itsekseen että oli hypännyt päätelmään, vaikka väärinymmärrys olikin ymmärrettävä huomioon ottaen tytön nostaman draaman ja ainoan mainitun syyn ampumatta jättämiseen. Muutaman minuutin kuluttua hän ja Charlie saapuivat leiriin joka oli pystytetty pienelle tiheän puuston ympäröimälle aukiolle, noin neljän sadan metrin päässä joen rannasta. Välimatkalla vältettiin mahdollinen tulvavesi ja juomassa käyvät villieläimet. Ja illalla olisi ehkä edes hieman vähemmän hyttysiäkin.
Leirissä oli leppoisa tunnelma. Heidän hevosensa makoili rentona ja tyytyväisen oloisena koivun alla johon se oli sidottu muutaman metrin pituisella liealla, Gabriel istui sen vieressä harjaamassa sitä, ja Elizabeth murskasi pestyjä pajun lehtiä pienessä kipossa samalla kun teevesi lämpeni nuotiolla.
"Oliko Charlie napannut jonkun metsästyssaaliin vai mitä?" Elizabeth nosti katseensa mieheen samalla kun Charlie asettui hänen jalkoihinsa lepäämään. Hän ei ehtinyt kuulla muuta kuin kysymyksen koiran omistuksesta, hyvä kun senkään keskittyessään pojan rauhoitteluun.
"Ei, hän löysi mieleistään naisseuraa eikä sen omistaja haluaisi teettää pentuja," Samuel vastasi asettaessaan onkensa ja laukun teltan viereen. "Hänen isoisänsä on kuulema liian pihi maksamaan steriloinnista."
Elizabeth pohti asiaa hetken hieman hämmentyneenä.
"Mitä hän meistä sitten halusi? Syyttikö hän silti meitä?"
"Jep, mutta ei hän varsinaisesti vaatinut mitään. Kunhan valitti," Samuel jatkoi ja istahti myös nuotion ääreen yhdelle jakkaroista jotka he olivat tuoneet mukanaan. "Tiedäthän teinit...Tai ainakin hän vaikutti olevan jossain kahden- ja neljäntoista välillä. Toki täytyý myöntää että oli häneltä kypsää olla vaatimatta mitään. Ja uskoisin että kahden metsästyskoiran vahinkopentuekin löytää helposti hyvät kodit."
"Siis hän oli tyttö," Elizabeth totesi aiheen vierestä ja kaatoi murskatut teelehdet vielä haaleaan veteen. "Olinkin näkevinäni nuoren pojan mutta kuulevinani nuoren tytön."
"Niin, täysin tomboy," Samuel kommentoi valitessaan toisesta laukusta illallisvaihtoehtoja. "Oikeastaan voi hyvin olla että hän suorastaan haluaisi olla poika," mies lisäsi hetken tapaamista pohdittuaan. "Hän vaikutti loukkaantuvan kun kutsuin häntä neidiksi."
"Onpahan onnetonta jos niin on," Elizabeth sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. "Varsinkin sitten kun hän kasvaa aikuiseksi..." hän mietti auttaessaan picnic-liinan kattamisessa. Pariskunta oli pari kertaa ennenkin tavannut vastaavanlaista muutoin aivan tavallisissa ihmisissä, suurkaupungin elämässä, joten he eivät noin vain tuominneet tyttöä sairaaksi joskaan eivät siltikään oikein tienneet mitä ajatella. Eniten he kallistuivat päätelmään että tyttö oli vain poikkeuksellisen vahvasti tomboy ja murrosiän keskellä hämmentynyt. Se oli vähemmän hirvittävä ajatus kuin mielensairaus. Mikä sitten olikaan tytön valintojen ja tunteiden taustalla, jos tilanne olisi pysyvä tai etenisi pidemmälle niin tämän elämä tulisi olemaan hyvin vaikea ja rankka.
Elizabeth oli nyt erityisen kiitollinen siitä että oli itse täysin naisellinen. Ja että oli löytänyt aviomiehen joka - vaikkakin ehdoton perheen pää sekä leivän tuoja - silti ainakin kuunteli hänenkin mielipiteitään yhteisissä asioissa, oli yksi niistä harvoista jotka ajattelivat sen perheyksikköä vahvistavana asiana. Heidän liittonsa toimi loistavasti ja onnellisena sillä hän puolestaan kunnioitti miehensä määräysvaltaa ja luotti tämän päätöksiin ja kykyyn hoitaa asiat kuntoon jos jokin kuitenkin meni väärin.
"Niin...Mutta varmasti Jumala antaa hänelle voimaa jos hän vain rukoilee," Samuel totesi hetken kuluttua. Silti kumpikin kiitti mielessään Luojaa pojasta jolla ei ollut mielenterveysongelmia tai muutakaan sukupuoliroolia vaikeuttavaa. Ei itsensä vanhempina vaan lapsen oman onnellisuuden vuoksi.
"Gabe, ei!" pariskunta huudahti yhteen ääneen kun heidän huomionsa kääntyi poikaan joka yhä istui hevosen luona mutta oli lopettanut harjauksen ja juuri aikeissa juoda sen vettä jota he olivat sille joesta ämpärillä kantaneet heti alkuiltapäivällä saapumisen jälkeen.
"Mitä?" Gabriel huudahti takaisin ihmeissään, katse vanhempiensa suunnassa ja vesitilkka haihtumassa kämmenkupissa aivan hänen kasvojensa alla.
"Se vesi on vain hepalle," Samuel muistutti vakavana jottei vekara tulkitsisi tätä pilailuksi. "Ihmisen ei ole turvallista juoda luonnosta noin vain, siitä voi tulla tosi sairaaksi. Mene telttaan jos janottaa, siellä on vielä paljon vettä jonka äiti suodatti ja kiehautti puhtaaksi saapuessamme."
Poika muisteli kuulleensa tuon ennenkin, mutta luultavasti unohtaisi vielä uudestaankin. Hän kömpi ylös ja kiirehti telttaan, ja muisti jopa ottaa vettä kippoon eikä käsin. Vesi ei lievittänyt päänsärkyä joten huokaisten hän tallusti nuotiolle odottamaan pajunlehti-teetään.
Leirissä oli leppoisa tunnelma. Heidän hevosensa makoili rentona ja tyytyväisen oloisena koivun alla johon se oli sidottu muutaman metrin pituisella liealla, Gabriel istui sen vieressä harjaamassa sitä, ja Elizabeth murskasi pestyjä pajun lehtiä pienessä kipossa samalla kun teevesi lämpeni nuotiolla.
"Oliko Charlie napannut jonkun metsästyssaaliin vai mitä?" Elizabeth nosti katseensa mieheen samalla kun Charlie asettui hänen jalkoihinsa lepäämään. Hän ei ehtinyt kuulla muuta kuin kysymyksen koiran omistuksesta, hyvä kun senkään keskittyessään pojan rauhoitteluun.
"Ei, hän löysi mieleistään naisseuraa eikä sen omistaja haluaisi teettää pentuja," Samuel vastasi asettaessaan onkensa ja laukun teltan viereen. "Hänen isoisänsä on kuulema liian pihi maksamaan steriloinnista."
Elizabeth pohti asiaa hetken hieman hämmentyneenä.
"Mitä hän meistä sitten halusi? Syyttikö hän silti meitä?"
"Jep, mutta ei hän varsinaisesti vaatinut mitään. Kunhan valitti," Samuel jatkoi ja istahti myös nuotion ääreen yhdelle jakkaroista jotka he olivat tuoneet mukanaan. "Tiedäthän teinit...Tai ainakin hän vaikutti olevan jossain kahden- ja neljäntoista välillä. Toki täytyý myöntää että oli häneltä kypsää olla vaatimatta mitään. Ja uskoisin että kahden metsästyskoiran vahinkopentuekin löytää helposti hyvät kodit."
"Siis hän oli tyttö," Elizabeth totesi aiheen vierestä ja kaatoi murskatut teelehdet vielä haaleaan veteen. "Olinkin näkevinäni nuoren pojan mutta kuulevinani nuoren tytön."
"Niin, täysin tomboy," Samuel kommentoi valitessaan toisesta laukusta illallisvaihtoehtoja. "Oikeastaan voi hyvin olla että hän suorastaan haluaisi olla poika," mies lisäsi hetken tapaamista pohdittuaan. "Hän vaikutti loukkaantuvan kun kutsuin häntä neidiksi."
"Onpahan onnetonta jos niin on," Elizabeth sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. "Varsinkin sitten kun hän kasvaa aikuiseksi..." hän mietti auttaessaan picnic-liinan kattamisessa. Pariskunta oli pari kertaa ennenkin tavannut vastaavanlaista muutoin aivan tavallisissa ihmisissä, suurkaupungin elämässä, joten he eivät noin vain tuominneet tyttöä sairaaksi joskaan eivät siltikään oikein tienneet mitä ajatella. Eniten he kallistuivat päätelmään että tyttö oli vain poikkeuksellisen vahvasti tomboy ja murrosiän keskellä hämmentynyt. Se oli vähemmän hirvittävä ajatus kuin mielensairaus. Mikä sitten olikaan tytön valintojen ja tunteiden taustalla, jos tilanne olisi pysyvä tai etenisi pidemmälle niin tämän elämä tulisi olemaan hyvin vaikea ja rankka.
Elizabeth oli nyt erityisen kiitollinen siitä että oli itse täysin naisellinen. Ja että oli löytänyt aviomiehen joka - vaikkakin ehdoton perheen pää sekä leivän tuoja - silti ainakin kuunteli hänenkin mielipiteitään yhteisissä asioissa, oli yksi niistä harvoista jotka ajattelivat sen perheyksikköä vahvistavana asiana. Heidän liittonsa toimi loistavasti ja onnellisena sillä hän puolestaan kunnioitti miehensä määräysvaltaa ja luotti tämän päätöksiin ja kykyyn hoitaa asiat kuntoon jos jokin kuitenkin meni väärin.
"Niin...Mutta varmasti Jumala antaa hänelle voimaa jos hän vain rukoilee," Samuel totesi hetken kuluttua. Silti kumpikin kiitti mielessään Luojaa pojasta jolla ei ollut mielenterveysongelmia tai muutakaan sukupuoliroolia vaikeuttavaa. Ei itsensä vanhempina vaan lapsen oman onnellisuuden vuoksi.
"Gabe, ei!" pariskunta huudahti yhteen ääneen kun heidän huomionsa kääntyi poikaan joka yhä istui hevosen luona mutta oli lopettanut harjauksen ja juuri aikeissa juoda sen vettä jota he olivat sille joesta ämpärillä kantaneet heti alkuiltapäivällä saapumisen jälkeen.
"Mitä?" Gabriel huudahti takaisin ihmeissään, katse vanhempiensa suunnassa ja vesitilkka haihtumassa kämmenkupissa aivan hänen kasvojensa alla.
"Se vesi on vain hepalle," Samuel muistutti vakavana jottei vekara tulkitsisi tätä pilailuksi. "Ihmisen ei ole turvallista juoda luonnosta noin vain, siitä voi tulla tosi sairaaksi. Mene telttaan jos janottaa, siellä on vielä paljon vettä jonka äiti suodatti ja kiehautti puhtaaksi saapuessamme."
Poika muisteli kuulleensa tuon ennenkin, mutta luultavasti unohtaisi vielä uudestaankin. Hän kömpi ylös ja kiirehti telttaan, ja muisti jopa ottaa vettä kippoon eikä käsin. Vesi ei lievittänyt päänsärkyä joten huokaisten hän tallusti nuotiolle odottamaan pajunlehti-teetään.
ESITTELY ~ KOTI/MAATILA
PUHEÄÄNI
Samuel - Gabriel, 5-10v - Elizabeth