Whispering at the campfire

[Rebecca 'Stuart' Wrightreed]

Lievästi sanottuna Stuarttia kenkutti tilanne, mutta onneksi parin minuutin piinan jälkeen koirat pääsivät irti. Vieras koira lähti pian juoksemaan ja tyttö lähtikin koirineen setterin perään. Stuart oli melko vikkelä juoksija ja pysyi koiransa kanssa vauhdissa, kunnes he tulivat vain hetki koiran jälkeen joen rannalle, muutaman metrin näköetäisyyden päähän, siitä, missä heidän leirinsä oli. Rannalla oli perhe, ja Stu arvasi koiran olevan näiden.

"Sally, vierellä", hän komensi koiraansa, äänellä, joka sai tämän ehdottomasti tottelemaan. "Toi uros on vissiin teidän?" Stuart sanoi kauempaa ja asteli jätkämäisesti perheen luo. Hän poltteli piippuaan ja kyykistyi parin metrin päähän noista, Sallyn istuutuessa vierelle. Oletetun vastauksen jälkeen Stuart totesi: "Ukki ei takuulla ilahdu, jos Sally tulee paksuksi." Tyttö puhalsi teenlehtiset savut keuhkoistaan ulos ja jatkoi teelehtien tupruttelua, rapsutellen samalla Sallyn niskaa. "Sally ei oo koskaan pennuttanut, eikä oo ollu tarkotuskaan. Ukki antoi sen mulle, sillä ehdolla, etten pennuta ja en tiiä ottaaks se nyt tän multa pois. Jos ottaa, ni se ei o reilua, ottaen huomioon, että mun koira sai panikiin siitä nalkista, mihin nää jäi", Stuart sylkäisi kunnon klimpin 5 metrin päässä olevaan puskaan ja nousi kyykystä, lähtien kohti omaa leiriään Sallyn kanssa. Vilkaisten taakseen tuimasti ja lisäsi huikaten: "Mun kalakin varmaa jo hävinny, sen typerän nalkin takia."