I'm just wondering

[Stewart 'Steve' Correyne]

Steve ei ollut koskaan aiemmin joutunut, siis ennen Zoran tapaamista, tilanteeseen, jossa olisi pitänyt ajatella adoptioasioita. Mutta kun tilanne oli tullut eteen, ei hän epäröinyt hetkeäkään, tytön suhteen. Steve kuitenkin ymmärsi orpojen tilanteen ja adoptioasiat joten kuten ja nyt varsinkin oli selvitellyt sellaisia tilanteita tarkemmin.
Siitä mies oli kuitenkin iloinen, että pikkuhiljaa nuoren solmut alkoivat pikkuhiljaa avautua ja sen myötä luottamuskin. Zoralle kaikki oli ollut vaikeaa, mutta huomatessaan, millainen isä Stewart oli ja se miten tämä kohteli tätä aivan kuin olisi ollut ihan oma lapsi. No Stewart pitikin häntä omana lapsenaan, tytöstä tuli oma kun paperit oli allekirjoitettu.

Mies oli ystävälleen kiitollinen, kun tuo antoi hänelle ja Zoran kylpyhetkelle rauhaa. "Siitä olisi paljon apua", Stewart vastasi Samuelin kysymykseen, ottaako Becky mukaan kävelylle. Oli niin hankala keskittyä moneen asiaan kerrallaan ja nyt tällä hetkellä Zora oli tärkein, kun oli mahdollisuus keskittyä vain yhteen, se oli nyt kasvattitytär ja tämän henkinen minänsä.
"Meillä ei ole mitään kiirettä, edetään rauhallisesti", Stewart sanoi esikoiselleen ja katsoi tuota lempeästi hymyillen silmiin. Zora vain nyökkäsi ja antoi miehelle hymyn takaisin.