The footsteps of a stranger

[Zora Correyne]

Zora tuijotti oven ikkunasta kohti kanahäkkiä pitkän aikaa, mutta ketään hän ei nähnyt. Juuri kun hän luuli nähneensä jotain, Stewart laski kätensä tuon olalle ja sanoi: "Jos laitoit sen lukkoon, ei kanojamme ryöstetä tänä yönä." Zora aikoi sanoa jotain vastaan, mutta isä otti tyttäreltä korin ja vei munat kaappiin. Nuorimmat olivat jo nukahtaneet vuoteilleen ja Stewart tahtoi Zorankin menevän jo nukkumaan. Tyttö koitti vastustella, mutta totteli kuitenkin ja tikaspuilla painoi suukon isänsä poskelle ja kiipesi ylös parvelleen ja käpertyi peittonsa alle. Stewart kuuli kuinka Zora piti pienen yksinkertaisen rukouksen: "Hyvä Jumala, luulen että olet olemassa, olen jo melkein varma siitä. Haluan kiittää isästä ja pikkusisaruksista, suojele siunaa niitä kaikkia. Haluan myös että suojelet sitä pientä intiaanipoikaa, jolla ei vissiin ole ketään. Itselleni minä en pyydä mitään. Aamen." Stewart hymyili lempeästi parven suuntaan, hän oli iloinen, että Zora alkoi uskoa omasta mielestään Jumalaan, eikä tahtonut itselleen mitään, pyysi vain suojelusta perheelle ja orvolle intiaanilapselle, joka oli Stewartin mielessä siihen asti, kun hän oli omassa vuoteessaan nukahtanut.