JEPHSON, Frances

[Frances Jephson]

 

KUVISSA: Evan Rachel Wood 

 

NIMI: Frances (Fran) Jephson 

SYNTYMÄPAIKKA JA AIKA: Walnut Grooven laitamilla, 1.10.1847 (28-38v), 

ASUINPAIKKA: Walnut Groove vuoden 1875 syyskuuhun asti, jonka jälkeen Burnsin läntinen osa.

 

PERHE: 

Velipuoli: William (Billy) Jephson 18.4.1856 (19-28) 

Isä: Clifford Jephson ✣1869

Äiti: Julia Jephson os Smith ✣1858

Äitipuoli: Mary Jephson os Emerson ✣1856

Käly:Zora Corrayne 3.2.1862 (13-23)
Veljenpoika: William "Willy" 4.6.1880  
Veljentytär: Beth 4.6.1880 ✣ 6.7.1884
Veljentytär: Lily Beth (Lilbe) 9.11.1885

Aviomies alk maaliskuu 1876 Oliver Torres 27.2.1849  (26-36)

 Tytär, Julia Mary Torres (s. 25.12.1876) [0-4] - 1 - 2 - 3 - 4 -
Poika, Austin Clifford Torres (s. 1.10.1878) [0-2] - 1 - 2 - 3 -  

KOULUTUS/AMMATTI: Peruskoulun käynyt, tienaa elannon tekemällä hanttihommia lapsia ja eläimiä hoitamalla, sekä auttamalla kodinhoidossa ylipäätään.

 

 

 

ULKONÄKÖ: Frances omaa ristiselkään ulottuvat kullankeltaiset hiukset ja siniset silmät, joiden katse vaihtelee haaveleivasta tarkaksi ja kyseenalaistavaksi. Hänellä on vahva leuka, joka ulkonee hieman, muttei se silti varasta häneltä hitustakaan naisellisia piirteitä. Hänessä on eteeristä herkkyyttä, mikä tekee Franista helposti lähestyttävän tai antaa täysin ilmapäisen kuvan. Fran on vartaloltaan kuten kuka tahansa keskiverto aikuinen nainen. 165 on se maaginen luku, jonne hänen päälaki yltää ilman kenkiä ja kenkien kanssa pari senttiä sen ylle. Vartalon hän verhoaa siniseen mekkoon, joka kuvastaa hyvin naisen lauhkeaa luonnetta.

 

PERSOONASTA: Lempeän napakka maustettuna pienellä ristiriitaisella twistillä kuvaa parhaiten Francesia. Ulkoisesti Fran on ystävällinen, hymyilevä ja vallan hauska nainen. Hän on kuitenkin joutunut opettelemaan oman puolen pitämisen 16 vuotiaasta, jolloin hänen sodassa traumatisoitunut ja loukkaantunut isä palasi terrorisoimaan kotia. Elämä ei ole ollut aina hänelle ruusuista, mutta siitä huolimatta Fran on onnistunut säilyttämään uskon ihmisiin ja pienen haaveilijan itsessään. Voisi sanoa, että hänessä elää aliravittu taiteilija, menneisiin unelmiin kompasteleva taivaanrannanmaalari, jonka olemassaolo saa naisen toisinaan puistelemaan omaa päätä. Fran on luonut, tai ainakin yrittänyt luoda itselleen raamit, joiden sisällä on turvallista elää ja joihin mahtuu sopivasti sellaisia asioita ja ihmisiä, jotka eivät muuta hänen normaaleja rutiineja liikaa. Hän yrittää olla järkevä, mutta tunteet laittavat Franin kuin huomaamatta kulkemaan täysin suunnittelemattomia polkuja, jotka tallaavat röyhkeästi yli yksinkertaisen kehysten. Tämän hän huomaa yleensä vasta puolessa välissä matkaa ja silloin on vaikea päättää onko järkevintä palata takaisin vai saattaa kaikki loppuun. Tämä piirre, tai tapa, antaa Franista hyvin epävarman kuvan varsinkin suurien ja tärkeiden päätösten äärellä -hän kun saattaa perääntyä kesken hyvin alkaneen suunnitelman tai vaatii kesken kaiken pienen hengähdystauon ilman mitään ulkopuolista syytä. Toiset voisivat sanoa tämän johtuvan siitä, ettei Franilla ole miestä rinnalla tekemässä kunnollisia päätöksiä, mille Fran vain nauraa, mutta samalla samainen asia saa pienen, yksinäisyyden riuduttaman olennon hänen sisällä raapimaan vatsanpohjaa ruvelle. 

 

ELÄMÄSTÄ: Francesin syntymä oli sekä ilon, että murheen päivä. Julia, joka oli ennen tyttären syntymää ehtinyt kokea kaksi keskenmenoa, sairastui viimeisimmän raskauden loppu aikana pahaan hinkuyskään, joka eteni keuhkokuumeeksi. Julia oli synnytyksen aikana niin heikossa kunnossa, että ehti saattaa Francesin maailmaa juuri ja juuri ennen kuolemaansa. Clifford jäi yksin vastasyntyneen lapsen kanssa, mikä oli aluksi miehelle raskasta. Onnekseen hänellä oli apuna naapurissa asuva Emersonien perhe, jonka vanhaksipiiaksi jäänyt Mary tytär hoiti mielellään Francesia. Vaikka Mary ei ollutkaan kaksisen näköinen, ei ainakaan Cliffordin mielestä, hän silti päätti naida itseään kuusi vuotta vanhemman naisen, sillä tämä oli kuitenkin hyvä äiti Franille.

 

Fran kasvoi maatilalla, jonka hänen isä oli perinyt omalta isältään. Clifford oli ylpeä tiluksistaan, jolla kasvoi vehnää ja laiduntamaan mahtui 15 lehmää, sekä pihalla olevassa kanalassa kaakatti kanalauma. Franin lempiasia tilalla oli vapaasti pihalla laiduntava vanha Hiram hevonen, joka ei enää jaksanut tehdä muuta, kuin syödä ja vaihtaa käyskentelypaikkaa talon varjoisalle puolelle auringon alkaessa porottaa liian kuumasti. Pikku Fran oli alinomaa silittelemässä Hiramia ja keksi tälle lauluja -saattoipa hän toisinaan näpistellä salaa ruokakomerosta leipää hevoselle.

 

Hiramin lisäksi, kun Fran hieman kasvoi ja alkoi sosialisoida kylässä käyvien vieraiden kanssa enemmän sekä aloitti koulun, hänen läheisimmäksi ystäväksi muodostui naapurissa asuva John. John oli tyttöä kahdeksan vuotta vanhempi, mutta ei pistänyt pahakseen Francesin ängetessä tämän seuraan. John opetti Frania ampumaan kiväärillä, vaikka ase olikin aivan liian suuri tytölle, ja suolistamaan oravia, joiden pieniä lihanöttösiä he paistoivat nuotiolla. John tiesi jo varhain, että haluaisi naida Franin tämän ollessa tarpeeksi vanha ja kertoilikin tälle, että kun aika koittaa, he voisivat asua yhdessä, pistää pystyyn oman tilan ja tehdä mitä ikinä halusivat. Kaksikko suunnitteli kovasti tulevaa lapsen kirkkain silmin ja Fran oli myyty kaikelle, mitä Johnin suusta tuli. Hän pyhitti elämänsä tulevaisuudelle, jonka John lupasi hänelle. Fran laisti usein maatilantöistä viettääkseen aikaa Johnin kanssa, mistä hän sai kuulla kunniansa.

 

Yhdeksän vuotta Franin syntymän jälkeen Billy tervehti maailmaa. Hän oli kaikkea mitä Clifford oli toivonut, koska isä kaipasi poikaa perimään tilat. Jostain syystä miehen onni koitui tälläkin kertaa vaimon kohtaloksi. Mary ei kuollut synnytyksessä, vaan kuukausi Billyn syntymän jälkeen. Mary oli lypsämässä laiduntavaa lehmää, kun aitaukseen eksyi käärme, jota lehmä säikähti. Mary jäi eläimen sorkkiin ja kuoli saamoihinsa vammoihin samana päivänä. Clifford oli jälleen yksin lasten kanssa, eikä hän voinut enää naida Maryn nuorempaa siskoa tai äitiä, jotka auttoivat lasten kanssa, sillä nämä olivat molemmat naimisissa olevia naisia. Hän ei jaksanut lähteä etsimällä etsimään enää ketään, vaan piti helpompana tapana vain odottaa, jos joku sopiva astuisi ovesta sisään. Clifford toisaalta oli alkanut tulla siihen tulokseen, että hänen oli liian riskialtista naida ketään, sillä hän oli ehtinyt menettää jo kaksi vaimoa, eikä halunnut aiheuttaa enää yhtään uutta kuolemaa. Clifford tyytyi lopulta lesken elämään ja kasvatti kahta lasta niin hyvin kuin vain osasi. Fran tuli hyvin toimeen uuden veljen kanssa ja piti tätä täysiverisenä veljenä siitä huolimatta, että heillä oli eri äidit. Fran oli menettänyt äitinsä niin aikaisin, ettei edes muistanut häntä, joten Mary oli ollut hänelle aina äiti. Fran siis hoiti Billyä mielellään ja vietti aikaa tämän kanssa -hän leikitteli usein ajatuksella, että hoitaisi joksus tulevisuudessa Johnin ja hänen yhteisiä lapsia samalla tavalla.

 

Koitti vuosi 1862 ja sisällisota oli menneillään. Clifford oli saanut kutsun liittyä joukkoihin ja jätti lain velvoittamana lapset appivanhempien huomaan. John oli täyttänyt 21 ja hänelle tuli myös kutsu tarttua aseeseen ja liittyä armeijan rivistöön, mikä pisti Franin sydämen syrjälleen. Cliffordin ollessa sodassa John ei voinut pyytää tältä Franin kättä, joten John lupasi Franille naivansa tämän sodan jälkeen ja kirjoittaa tälle rintamalta aina kuin vain pystyi. Johnin muutamat kirjeet olivat Franin henkireikä, mutta puolen vuoden jälkeen kirjeiden tulo loppui. Frances odotti toiset puoli vuotta toivoen, ettei Johnille tai isälle ollut tapahtunut mitään ja että molemmat palaisivat pian takaisin. Ja niin he palasivat -John arkussa ja Clifford toinen käsi paketissa. Fran suri Johnia kauan. Hän suri kaikkia niitä lupauksia ja suunnitelmia, jotka oli haudatta Johnin mukana ja jotka eivät tulisi enää koskaan toteutumaan. Vaikka Fran oli vielä nuori, oli Johnin kuolema hänelle mahdollisuuksien ja tulevaisuuden loppu, eikä tyttö pystynyt tai halunnut kuvitella ketään muuta täyttämään Johnin jättämää aukkoa -ei ainakaan samalla tavalla.

 

Clifford, joka oli traumatisoitunut sodassa, kumosi tulilientä kurkkuunsa, kuin se pitäisi hänet hengissä. Maryn suku alkoi huolestua Cliffordin tilasta ja hänen appi joutui monesti rauhoittelemaan hurjaksi muuttunutta miestä. Tästähän Clifford suuttui verisesti. Hän kielsi Emersonien vierailut kokonaan tilallaan, eikä halunnut heidän tapaavan lapsia. Jos edesmenneen vaimon suku uskalsi astua jalallakaan Cliffordin tilalle, nappasi mies oitis kiväärin kouraan ja lähti tervehtimään tunkeilijoita sen kanssa. Muutaman erittäin uhkaavan kohtaamisen jälkeen Emersonit päättivät luovuttaa kokonaan Cliffordin suhteen. Frances ja William joutuivat katsomaan yhä huonompaan kuntoon menevän isän toilailuja, jotka johtivat lopulta siihen, että häntä jouduttiin taltuttamaan kolme miehen voimin. 

 

Vuosi 1869, kuusi vuotta Johnin kuolemasta ja Cliffordin paluusta, oli koulinut Francesista tilan emännän. Hän hoiti Billyn avustuksella kaiken, minkä isä oli jättänyt hoitamatta saaden juuri ja juuri pidettyä arjen kasassa. Clifford oli kokenut vuosien aikana muutoksen räyhäävästä juoposta harhaiseksi hampuusiksi, joka äksyili tyttärelleen, jota luuli milloin vaimokseen, milloin kotiin hyökkääväksi intiaaniksi. Frances yritti pitää Billyn poissa isän harhoista, mutta oli mahdotonta pitää veli täysin turvassa isältä. Clifford vei Billyn usein kiväärin kanssa ulos ties minne ja yritti opettaa tälle veljen sanojen mukaan kuinka intiaaneja ammuttiin. Fran pelkäsi isäänsä, varsinkin silloin, kun hänellä oli ase kädessä, sillä yleensä hän piteli pulloa toisessa. Kaiken lisäksi Clifford oli onnistunut vaikuttamaan Billyyn, sillä tämä oli muuttunut iloisesta ja rempseästä pojasta vainoharhaiseksi ja pelokkaaksi. Hän odotteli joskus talon porstualla kivääri sylissä intiaanien tuloa jopa yön pikkutunneille. Olihan pelko intiaanien hyökkäyksestä toisaalta aivan aiheellinen, mutta Fran ei pitänyt siitä, että Billy joutui suojelemaan isää tämän harhoilta.

 

Cliffordin kuolema, joka oli miltei viedä myös Billyn, oli huojentavuudestaan huolimatta murheellinen päivä. Clifford oli päättänyt, että täysin ehjä katto vuosi kuin seula ja intiaanit pääsisivät pian sisälle reiästä. Hän oli pistänyt Billyn kiipeämään katolle päivänä, jona tuuli sattui olemaan kova. Yhtäkkinen tuulenpuuska sai Billyn horjahtamaan ja hän putosi katolta suoraa Cliffordin päälle, joka iski pään takanaan olleeseen kiveen ja kuoli. Billy taas selvisi hengissä, mutta katkaisi vasemman jalkansa, joka luutui myöhemmin väärin saaden veljen ontumaan. Billylle isän kuolema oli järkytys, sillä hänhän periaatteessa tappoi Cliffordi putoamalla tämän päälle. Hän koki syyllisyyttä asiasta ja sulkeutui pitkäksi aikaa isän huoneeseen. Ajan kanssa Fran sai maaniteltua veljen ulos, joka eli muutaman vuoden isän istuttamat ajatukset päässään.

 

Elämä ei ollut soljunut vuosiin yhtä seesteisesti. Fran otti ilolla vastaan ne hiljaiset hetket, joina hänen ei tarvinnut olla huolissaan isän päähänpistoista. Hän tiesi, että isän kuolema oli suurempi menetys veljelle ja huolestuneena siskona hän yritti tarjota Billylle olkapäätä, mutta veli sulki visusti kaiken sisälleen. Fran ja Billy asuivat tilalla kahdestaan kuusi vuotta. Tilan ylläpitäminen oli alkanut käydä raskaaksi, sillä Billy, joka oli auttanut Frania aina silloin kun oli vain kyennyt, oli joutunut jalkansa takia jättäytymään miltei kokonaan työnteosta. Hän istui suurimman osan ajasta vanhaan tapaansa porstualla odottamassa intiaanien hyökkäystä, tai niin Frances aprikoi. Ei hän todellisuudessa tiennyt mitä Billy tarkalleen ottaen ajatteli. Vuosia vieri ja Fran jahkaili kunnes vuonna 1875 hän laittoi vihdoin pillit pussiin ja myi tilan. Siitä saamillaan rahoilla sisarukset muuttivat Burnsiin pienemmälle tilan tapaiselle yhdessä tuumin hyvän ystävänsä Steve Corraynen ja tämän lasen kanssa, joita Fran on hoitanut miehen työpäivien aikana. Säästöjä Franille ja Billylle jäi talon oston jälkeen pieni summa, mikä ei yksinään olisi taannut sisaruksille montaa turvattua vuotta. Fran siis pisti ilmoituksen sekatavarakaupan seinälle etsien erillaisia rengin ja apulaisen töitä tiloilta sekä kotitalouksista, joita on tehnyt vaihtelevasti. Naisena hänellä kun oli rajalliset vaihtoehdot mitä työn tekoon tuli. Fran toivoi, että maiseman muutos auttaisi Billyä pääsemään elämässään eteenpäin ainakin henkisesti. Hän ei halunnut veljen jäävän vammastaan huolimatta täysin toimettomaksi, joten hän osti kaksi lehmää, pari lammasta, joiden villasta kehrää muutaman lankakerän vuodessa, sekä pienen kanalauman tuomaan hieman elämää muuten hiljaisen talon pihaan. Fran ajatteli pienemmän eläinmäärä innostavan Billyä jälleen liikkumaan ja virkistävän tämän mieltä. 

Burnsiin muutto toi uusia alkuja Franille enemmän, kuin hän oli alunperin osannut kuvitella. Ystävyys Steven kanssa, joka oli alkanut muuttumaan entistäkin läheisemmäksi, ei Franin toiveista huolimatta lähtenyt kehittymään uudelle tasolle. Steve ei ollut kiinnostunut muusta, kuin  ystävyydestä, mikä oli pieni, mutta nieltävän kokoinen pala pettymystä. Fran ei kuitenkaan ehtinyt kauaa harmitella asiaa, sillä sekatavarakauppias, Oliver Torres, jonka Fran oli tavannut muutamaan otteeseen ja silloinkin suurimmaksi osaksi kaupassa käynnin yhteydessä, päätti jatkaa siitä, minkä Stewart oli jättänyt kesken. Fran ja Oliver avioituivat seuraavana keväänä ja jo saman vuoden joulupäivänä maailmaa tervehti heidän esikoinen.

 

• Frances on kristitty, mutta kirkko on ollut hänelle sellainen paikka, jossa käyminen on jäänyt vähemmälle, varsinkin Maryn kuoleman jälkeen. Aktivoidakseen Billyä hän on alkanut raahta veljeä muun muassa kuuntelemaan pastorin saarnaa.
  
• Frances on tullut sinuiksi Johnin kuoleman kanssa ja sen puolin olisi voinut avioitua aikapäiviä sitten. Johnin sijasta hänen esteenä on ollut Billy, jonka oikkuja Frances ei halua itsensä lisäksi kenenkään muun joutuvan kestämään. Hän pistääkin usein veljen tarpeet omien edelle.