WRIGHTREED, Rebecca

[Rebecca 'Stuart' Wrightreed]

Syntymäaika ja -paikka: 3.3.1861 (14-24) Burns.
Sukupuoli: Nainen.
Asuinpaikka: Lähellä tulee sijaitsemaan Burns, Minnesota, USA
(Vuodesta 1881, Springfield.)

Ratsailla

Perhe: Isä Bill (s.1829 k.1860)
Äiti Ruth os. Whaley(s.1833 k.1862)
Isoveli Matthew (s. 11.11 1849 [26-36])
Isoveli Luke (s. 11.11.1849 [26-36])

Matthew and Luke Nicholas & Campbell Pletts
Isoveli John Ahmed Zaman (s. 21.9.1852 [23-33])
Isoäiti Elvira Whaley os. White(s.20.2.1810-1869)
Isoisä Josef Whaley (s.15.5.1812 [63-73])
Kuvissa: Jeff Bridges
 Kuva - kuva - kuva - Stun kanssa - Stun kanssa - Stun kanssa

Aseen käyttöä

Kuvissa: Hailee Steinfield.

Ulkonäkö: Stuartin, joksi veljet hänet nimesivät, hiukset ovat tummanruskeat ja ulottuvat yli olkapäiden. Hänen hiuksensa ovat kahdella tiukalla letillä. Tytön silmät ovat niinikään tummanruskeat ja aivan leveän ja sievän potaattinokan yläpuolella. Hänen huulensa ovat täyteläiset ja niiden ollessa raollaan tai auki, näkyy suora vahva hammasrivistö. Nuoren naisen iho on vaalea, joskin helposti ruskettuva ja hänen vartalonsa on jämäkkä ja hoikka. Hän pukeutuu hyvin poikamaisesti ja eleiltään on hyvin jätkämäinen. Hänen mukanaan on ase, jota hän osaa käyttää. Hän käyttää miesten hattuja ja hänen isoisänsä hankkiikin hänelle miesmäisiä vaatteita. Ulkoisesti hän on täydellinen tomboy. Kirkko on ainoa paikka, jonne hänellä on naiselliset vaatteet.

Luonne: Luonteeltaan Rebecca on hyvin jätkämäinen, hän ei piittaa mistään naisellisista jutuista, mutta osaa laittaa silti erinomaista ruokaa ja kokkaileekin mielellään. Hän osaa myös leipoa hyvää leipää. Hän kulkee isoisänsä kanssa retkillä paljon ja silloin harvoin kun hän käy koulussa, hän ajautuu tappeluihin helposti. Hän ei viihdy tyttöjen seurassa juoruilemassa, vaan pelaa mieluiten poikien kanssa eri pelejä. Hän rakastaa luontoa ja metsästämistä, hän metsästää isoisänsä kanssa vain tarpeeseen. Aivan kuin isoisänsä ja isoveljensä, hän ei pidä tummaihoisista, nuo ovat automaattisesti orjia, tai intiaaneista, nuo ovat vain paholaisen perikuvia. Hänen veljensä ovat osallistuneet erääseen verilöylyyn ja siitä Rebecca on hyvin ylpeä ja hän olisi osallistunut itsekin siihen, jos olisi ollut vanhempi. 
Rebecca pelkää, huvittavaa sinänsä, kanoja, sillä on joutunut pienenä noiden nokittavaksi. Hän ei ole kovinkaan hyvä koulussa, mutta juuri sen verran, että lukeminen ja kirjoittaminen onnistuu. Laskeminen sujuu sen verran, että yhteen- ja vähennyslaskut sujuvat, mutta muut asiat eivät koulunsaralla häntä kiinnosta niinkään. Uskonnon suhteen hän ei pidä siitä asiasta, että joka sunnuntai pitää käydä kirkossa. Se on isoisän mielestä ehdoton asia ja perus kristillisyys on tärkeällä sijalla. Tyttö ei uskonnoista niinkään perusta hän haluaisi olla senkin suhteen villi ja vapaa, mutta hänen ukkinsa on jämäkkä siinä asiassa.

Menneisyys: Ruth Whaley synnytti vuonna 1849 kaksoset, joiden isästä hänellä ei ollut minkäännäköistä tietoa, sillä hän oli saanut ne tuntemattoman miehen raiskauksen seurauksena. Kaksi vuotta hänen isänsä oli poikien virallinen huoltaja ja kasvattaja, mutta hänen tutustuessaan Bill-nimiseen mieheen, mies lupasi kasvattaa pojat ominaan. N. vuosi avioliiton solmimisen jälkeen, Ruth sai aviomiehelleen pojan ja kaikkina hetkinä mies piti sanansa, eli pojat kasvoivat hänen poikinaan, eikä noille koskaan puhuttu miehestä, joka oli heidän äitiään pahasti satuttanut. Vuonna 1860 perhettä kohtasi tragedia, kun Bill jäi suuren puun alle, metsätöissä ja kuoli saamiinsa vammoihin. Tämä tieto järkytti henkisesti ja fyysisesti Ruthia, että hän sairastui vakavasti. Hänen mielensä oli niin järkkynyt, että hänen vanhempansa joutuivat ottamaan kaiken vastuun pojista ja syntyvästä lapsesta. He saivat vaivoin pidettyä Ruthin fyysisesti kunnossa, raskauden loppuaikana, mutta tyttären synnyttyä, äiti lopetti taistelunsa. Rebecca ei saanut koskaan äidiltään mitään fyysistä kontaktia, vaan kaiken hoivan ja hellyyden hän sai veljiltään ja isovanhemmiltaan. 

Hänen äitinsä vain kuihtui reilun vuoden aikana pois ja hänet laskettiin miehensä viereen, haudan lepoon. Pojat varttuivat pikkusiskoaan suojellen ja ei siis ihme, että tytöstä tuli täysin poikamainen. Isoäitinsä Elvira kuitenkin piti huolen, että tyttölapsi, jota veljet kutsuivat Stuartiksi, jo ennen tämän syntymää, oppi naisten askareet ja ruuanlaiton. Isoäiti yritti kovasti kieltää poikia sanomasta sisartaan Stuartiksi, hänestä se oli epäsopivaa.

Kuitenkin isoäiti Elvira oli tytölle kaikkikaikessa, tuolta sai nimittäin kaiken huomion, mitä ikinä tahtoi ja tarvitsi, jos parasta ystävää ei ottanut huomioon. Rebeccalle olikin hyvin suuri järkytys, että ainoa naisenmalli ja äitihahmo, joka oli häntä pienestä asti hoitanut ja kasvattanut, kuoli sairaskohtaukseen, tytön ollessa vain 10-vuotias. 

Josefille oli myös hyvin vaikeaa aikaa, kun elämänkumppani oli yhtäkkiä poissa, mutta hän selvisi arjen haasteista kahden vanhimman lapsenlapsensa hieman tukiessa ja auttaessa nuorempien kanssa, mutta tyttö oli onneksi kaikinpuolin helppo lapsi isoisälleen ja ihan loogisesta syystäkin tarrautunut isoisäänsä ja vielä kotona asuvaan nuorimpaan isoveljeensä. Noihin aikoihin Rebeccan nimeksi vakiintui Stuart eli Stu, koska ainoa, jolle se ei sopinut, oli nyt edesmennyt. Ukki päätti panostaa enemmän siihen, että tyttö voisi olla hänen kanssaan, joten hän ei pakottanut tuota kouluun, vaan otti retkilleen mukaan aina vain useammin. Toki Stuart oli oppinut ratsastamaan ja eräilemään jo mumminsa elinaikana, mutta tämän kuoleman jälkeen oli ne asiat enemmän ja enemmän kiinnostavia, varsinkin kun pääsi ukin ja isoveljen mukaan metsästysretkille ja ratsastusretkille. Ei mennyt kuukausiakaan, kun täydellinen poikatyttö oli omassa elementissään. Milloin hän kävi koulussa, silloin hän ajautui tavallista herkemmin tappeluihin, lähinnä tyttöjen kanssa, nimenomaan vaatetuksensa takia, mutta hän sai nuo aika nopeasti hiljaisiksi ja kunnioittamaan itseään, nyrkkiensä avulla. 11-vuotiaana hänen ukkinsa lopulta suostui opettamaan aseen käyttöä, mutta teki sen hyvin vastuullisesti ja piti huolen, ettei tyttö itse alkanut aseilla sähläämään, vaan aina valvotusti. Stuart eli Rebecca on joutunut, myös antamaan pojille, jopa itseään isommille, joitain selkäsaunoja, mutta se on vain saanut aikaan kunnioitusta ja tovereita, joiden kanssa voi päätyä kaverilliseen painiin tai erillaisiin joukkupeleihin, joissa hän on aina ollut todella hyvä. Hänen paras ystävänsä on saman ikäinen poika Peter, jonka kanssa hän käy toisinaan metsästys- ja ratsastusretkillä.
N. vuosi sitten Stuartin vanha hevonen jouduttiin lopettamaan katkenneen jalan vuoksi ja hän sai isoisältään syntymäpäivälahjaksi Barbel-nimisen hevosen.

-Syksyllä 1878 isoisä Josef saa vakavan sydäninfarktin, josta johtuen Stuart tekee muutaman pikakuriirikeikan.

Paheet:

• Polttaa piippua, käyttäen kuivattuja teelehtiä. [Teelehtien polttelu aiheuttaa Stuartille hyvin todentuntuisia hallusinaatioita.]
  
• Kiroilee joskus.
  
• Tappelee, häviää hyvin harvoin.
  
• Syksyllä 1878, isoisä Josef saa vakavan sydäninfarktin ja Stuart tekee sen vuoksi muutaman pikakuuririkeikan tämän puolesta.
  

[Rebecca 'Stuart' Wrightreed]

Whaleyn tilalla on useampi eläin.

Stuartin hevonen on  Barbel. 
Taloudessa on myös neljä muuta hevosta Rudolf, Gretl ja varsansa Sylva ja Sergei.

Lisäksi heillä on kolme lehmää Whitey, Halfie ja Brownie.

Heiltä löytyy myös kaksi sekarotuista koiraa 7-vuotias Jassie ja sen pentu 3-vuotias  Sally. Koirien roduista ei ole tietoa, muuta kuin, että Jassien, aikoinaan, astunut uros oli rodultaan Korthalsingriffoni, jonka omistaja oli, tuonut koiran Hollannista joitain vuosia aiemmin. Sally oli kolmesta pennusta ainoa, josta tuli täsmälleen isänsä näköinen. Jassie ja Sally ovat metsästäviä rotuja, mutta myös rauhallisia kotioloissa ja miellyttämishaluisia. Myös vahtiviettiä löytyy.
Jottei eläinkirjo jäisi pieneksi, löytyy heiltä myös 11-vuotias maine coon uros Rambo, joka oli isoäidille hyvin rakas.

[Rebecca 'Stuart' Wrightreed]

Tässä on Stuartin kotitila. Tila sijaitsee n. kilometrin päässä Burnsin kaupungin rajalta itään.
Päärakennus ja ulkohuussi on pienen kukkulan päällä, talon edessä on kaksi koirankoppia ja vesipumppu.
Navettarakennus on hieman etäämmällä talossa, siellä on kolme lehmää ja talouden hevoset. (Kuvassa oleva rakennus on kuviteltava ainakin kolme kertaa suurempana.)

Alakerta, kun astut ulko-ovesta sisään, on edessäsi portaikko, kun lähdet oikealle, tulee ensin oleskelutila, jossa on takka ja sitten keittiö, jossa on ruokakomero, astioiden kaappi, sekä ruokapöytä ja puinen uuni. Ruuanlaitossa käytetään sekä takkaa, että keittiön uunia.

Yläkertaan mennessä, rappukäytävä jatkuu vasemmalle, siinä on suuri lipasto ja kaappi. Ensin tulee Josefin huone ja sen jälkeen huone, jonka Stuart jakaa, kotona asuvan isoveljensä kanssa.