JEPHSON, William - Printable Version

JEPHSON, William - Printable Version

+- OLD WEST TALES (https://hiddenkiss.net/oldwest)
+-- Forum: HAHMOT (https://hiddenkiss.net/oldwest/forumdisplay.php?fid=5)
+--- Forum: Hahmot (https://hiddenkiss.net/oldwest/forumdisplay.php?fid=12)
+---- Forum: MIEHET (https://hiddenkiss.net/oldwest/forumdisplay.php?fid=26)
+---- Thread: JEPHSON, William (/showthread.php?tid=73)

JEPHSON, William - William Jephson - 15-01-2022

[Image: a9e5ef82e6a8a0c5bbfc243ca0c04bf0.jpg]

KUVISSA: Dane Dehaan

NIMI: William (Billy) Jephson

SYNTYMÄPAIKKA JA AIKA: Walnut Grooven laitamilla18.4.1856 (19-29)

ASUINPAIKKA:Walnut Groove 1875 syyskuuhun asti, jonka jälkeen Burnsin läntinen osa.

PERHE:

Siskopuoli: Frances Jephson 1.10.1845
Äiti: Mary Jephson os Emerson ✣1856

Isä: Clifford Jephson ✣1869

Aviopuoliso alk. 1878: Zora Corrayne 3.2.1862 (13-23)

Poika: William "Willy" 4.6.1880

Tytär: Beth 4.6.1880 ✣ 6.7.1884
Tytär: Lily Beth (Lilbe) 9.11.1885

Appi: Steve Corrayne

Lanko: Thomas Andrew "Tom" 14.3.1870 (5-15)
Käly: Rebecka Maria "Becky", "Beebee", 3.10.1873 (3-13)

Lanko: Oliver Torres 27.2.1849 (26-36)
Siskontytär: Julia Mary Torres (s. 25.12.1876) [0-4]
Siskonoika: Austin Clifford Torres (s. 1.10.1878) [0-2]

KOULUTUS/AMMATTI: Peruskoulun osittain käynyt, itseoppinut puunveistäjä.

[Image: 12ffcbc06fcfb7588a3d35892d6bf581.jpg]

ULKONÄKÖ: Vaaleanruskeiden hiusten katveesta pilkistää tuimat siniset silmät, jotka tervehtivät jokaista Billyn kohtaamaa kulkijaa tasapuolisen ilottomasti. Valo ja sen vähyys saavat hiukset joko näyttämään vaaleammilta, tai tummemmilta, mitä ovat. Billy ei toisaalta jaksa hiuksistaan edes niin välittää ja hän antaa tyynyn toimia omana henkilökohtaisena parturina. Billyn sisko yrittää pitää tämän päälakea peittävän pehkon edes jossain määrin kuosissa ja siistii sitä parhaansa mukaan, jolloin tuloksena on kaikkea toispuoliseksi kynityistä suortuvista kohtalaisen onnistuneeseen malliin. Billyn kasvonpiirteet eivät ole jykevän maskuliiniset, vaan verrattain poikamaiset -onhan hän toki vielä yhdeksäntoista kesäinen ja parin vuoden päässä miehen iästä. Billy näyttää aina väsyneeltä silmien alla olevien tummien silmänalusten vuoksi, jotka eivät katoa hyvienkään yöunien jälkeen. Toisinaan vakavilla kasvoilla välähtää pieni hymynatapainen -ilkikurisella tai pyytteettömässä vivahteella.

Pituutensa puolesta Billy on jo miehen mitan saavuttanut ja hänen päälaki hipoo 175 cm:ä. Ruumiillinen rakenne on kuitenkin kaukana riuskasta miehestä. Billy kun on auttamattoman hoikassa kunnossa ja heikkohermoisimmat pelkäävät pienimmänkin puuskan joko kaatavan hänet kumoon tai vievän mennessään. Valkoinen nappipaita ja ruskeat housut, jotka hän on perinyt isältään, kutakuinkin roikkuvat nuorukaisen yllä ja se, että Billy ontuu niin pahasti vasenta jalkaansa, että joutuu käyttämään apunaan kävelykeppiä, saa tämän näyttämään entistä toivottomalta tapaukselta. Yleensä Billy suosiikin istumista kävelemisen sijasta, sillä silloin hän voi piilottaa heikon olemuksensa ja unohtaa sen, että hänen fysiikka ei riitä aina kaikkien askareiden suorittamiseen.

PERSOONASTA: Billyä ei ole siunattu maailman sosiaalisimmalla luonteella, tai niin hän antaa ymmärtää. Hän on turhautunut, pessimistinen nuori mies, jonka nyreys ulkopuolisten silmissä johtuu yksinomaan isän kuolemasta ja oman toimintakyvyn menettämisestä -ja joka työntää muita pois luotaan. Vaikka hän on saanut myötätuntoa osakseen, ei Billy ole koskaan pitänyt saamaansa sympatiaa vilpittömänä. Billystä löytyy piisamirottamaista skeptisyyttä, varsinkin uusia tuttavuuksia kohtaan. Pienen välimatkan pitäminen kaikkeen uuteen ei ole aivan tavatonta, sillä Billyn on käytävä aluksi pieni sisäinen pohdinta mihin sen uuden lokeroi.

Isän sodasta tuoma kauhukuva intiaaneista on syöpynyt lujasti Billyn mieleen, vaikka hän on alkanut vuosien varrella kieltää koko asian. Tästäkin huolimatta muutama värikäs mielikuva intiaaneista elelee yhä nuorukaisen mielessä, josta ne vuotavat salakavalasti Billyn uniin aiheuttaen painajaisia. Viha ja pelko alkuperäisasukkaita kohtaa, vaikka hän kuinka sen olemassaoloa yrittää pyörtää, on asettunut syvälle nuoreen mieheen ja hän kutakuinkin nukkuu kivääri kainalossaan. Hän katseleekin maailmaa kriittisen silmän kautta, sillä vaikka suurimmat pelot ovat karistaneet otteensa nuorukaisesta, on Billy sitä mieltä, että pieni varovaisuus ei ole koskaan pahaksi. Hän tuntee pientä häpeää siitä, miten paljon pelko häntä ohjailee ja on joskus ohjaillut, mitä Billy ei tietenkään pysty myöntämään kenellekään.

Vaikkei Billy anna itsestään mitään hirveän hyvää kuvaa, hän osaa olla reilu ja lojaali. Jos joku on hänelle ystävällinen, Billy muistaa tämän ja yrittää parhaansa mukaan tehdä vastapalveluksen tälle -joskus jopa ylittäen omat rajat. Mistä päästäänkin niihin rajoihin, joita Billyllä on. Hän kärsii väärin luutuneen säären aiheuttamista kivuista, jotka toisin sanoen tekevät hänen vasemmasta jalasta käyttökelvottoman. Tämä on muovannut Billyä miltei yhtä paljon, kuin pelko, sillä hän tietää, ettei hänestä oikeaa miestä enää tule. Häntä huolettaa myös se, että juurikin hänen vuokseen Frances on joutunut luopumaan paljosta, ennen kaikkea mahdollisuudesta omaan elämään. Billyllä on toisinaan ajatuksia, pieniä välähdyksiä, joissa hän kuvittelee miten voisi helpottaa sekä itsensä että siskonsa tulevaisuutta vienosti köyden päässä keinahdellen tai lammen pohjassa rauhallisesti leväten. Toisinaan hän saattaa murjauttaa tummanpuhuvan vitsin ajatuksistaan, ikään kuin asia olisikin kepeästi otettava. Sellaiset henkilöt, jotka ovat päässeet kapuamaan Billyn muurin yli, näkevät väläyksen siitä eloisasta ja viekkaasta nuorukaisesta, joka on hautautunut vuosien varrella kerääntyneen katkeruuden alle.

ELÄMÄSTÄ: Billy syntyi yhdeksän vuotta siskonsa, Francesin, syntymän jälkeen ja eli aivan tavallista elämää maatilalla. Billyn äiti kuoli pojan ollessa vielä imeväisikäinen, joten hänellä ei ole yhtään muistoa tästä. Franista, joka hoiti poikaa tädin ja mummon lisäksi, muodostui ikään kuin äidin korvike Billylle. Clifford oli ollut myös alusta alkaen läheinen Billylle ja hän kuljetti tätä jo kapaloikäisestä asti ympäri tilaa näyttäen, mitä poika tulisi saamaan hänen jälkeen. Opittuaan kävelemään Billy oli menevä tenava, joka oli miltei mahdotonta pitää yhdessä paikassa. Häntä sai alinomaa olla etsimässä vikkelien liikkeiden vuoksi ja hieman vielä kasvettuaan hän huomasi, että vaakataso ei ollut ainoa mahdollinen menosuunta. Billyä sai sen jälkeen olla hakemassa alas talon katolta ja puista, joihin oli jollain kumman tapaa onnistunut kiipeämään, muutei lopulta uskaltanutkaan kavuta alas.

Sota alkoi vuonns 1862 ja Billy jäi Franin kanssa isoäidin luokse isän saatua kutsun lähteä sotimaan. Billy otti tilanteen siskoon verrattuna paljon kevyemmin, eikä hän kantanut huolta isän selviämisestä. Billy oli tuolloin 6 -vuotias ja ymmärsi kyllä minne isä oli lähtenyt, hän vain piti isää niin ylivoimaisena, että uskoi tämän päihittävän jokaisen vastaan tulevan intiaanin. Kun isä palasi kotiin parin vuoden päästä loukkaantuneena, pirstoutui Billyn mieleen rakentuma kuva kaikkivoivasta isästä. Clifford oli vain vapiseva haamu siitä miehestä, jonka Billy muisti ja poika pelkäsi Cliffordia ihan jo sen vuoksi, että tämä oli muuttunut niin radikaalisti. Myös Clifford pelkäsi ja hänen pelko oli sitä sorttia, jota saattoi kutsua hysteriaksi. Ajan kanssa tämä samainen pelko hiipi myös Billyn ajatuksiin. Isän vapisevat, silmiä kirvelevät hönkäykset intiaanien tulosta alkoivat luoda pelottavia kuvia villistä ihmisistä, joita poika alkoi pelätä. Fran yritti pitää Billyn kiireisenä koulun ja tilan töiden parissa, poissa Cliffordin luota, mutta loppujen lopuksi tehtävä oli mahdoton, sillä hän ei ollut perheen pää, eikä isän menemisiä ja tulemisia saanut kyseenalaistaa. Kaiken lisäksi Billy oli Cliffordin poika, maatilan perijä, joten isällä oli suoranainen velvollisuus ja oikeus viettää tämän kanssa aikaa milloin ja miten halusi. Hän vei Billyn usein tilan laitamille, jossa Fran ei ollut kuulemassa tarinoita sodasta. Clifford opetti pojalle omasta mielestään tärkeitä asitoita, joihin kuuluivat muun muassa kuinka viskiä juotiin ja kivääriä käytettiin.

Cliffordin paluun jälkeiset vuodet olivat Billylle silmiä avaavia -tai sulkevia. Mitä enemmän hän vietti aikaa isän kanssa, sitä kyynisempi ja sulkeutuneempi hänestä tuli, sillä isä ei halunnut pojan kertovan kenellekkään heidän välisistä juttutuokioista. Tiedä vaikka joku olisi kannellut niistä vihollisille. Poika imi pesusienen lailla kaiken, mitä Clifford kertoi ja teki. Jopa siinä vaiheessa, kun Cliffordin harhakuvitelmat astuivat kuvioihin, Billy ei luonnollisesti kyseenalaistanut mitään, vaan teki kuten isä pyysi. Toisinaan hän valvoi yömyöhään saadakseen isän rauhoittumaan ja seurasi tämän outoja päähänpistoja, jotka sisälsivät värikkäitä kuvailuja veren- ja kostonhimoisista intiaansieta. Billy sai olla etsimässä isän intiaaneja milloin navetasta lehmien seasta, milloin pihatien varrella olevista pensaista. Cliffordin viimeisin harha koitui lopulta mihen omaksi kohtaloksi. Hän oli kertonut Billylle vuotavasta katosta ja intiaaneista, jotka hyökkäsivät katon reijästä sisään. Billyn Clifford pisti kiipeämään talon katolle, mutta poika horjahti tuulenpuuskan voimasta tämän päälle. Aluksi Billy ei edes tajunnu, mitä oli tapahtunut ja isän mantran sisäistäneenä piti kuolemaa intiaanien tekona. Sakea sumu kuitenkin haihtui pojan mielestä ja hän tajusi itse olleensa se intiaani, joka isän tappoi. Billyn sääri murtui pudotuksen aikana ja hän oli vuoteen omana- Billy koki samalla suurta syyllisyyttä isän kuolemasta ja sulkeutui viikoiksi tämän huoneeseen. Suljetun oven takana hän vietti unettomia öitä ja kun Fran sai viimein maaniteltua Billyn ulos, ei poika voinut jäädä paikoilleen. Hän kinkkasi ympäri tiluksia murtuneen jalan kanssa, sillä hänenhän piti suojella taloa nyt yksin. Alinomainen liikkuminen ja jalan varaan laitettu paino saivat säären lopulta luutumaan väärin. Toisaalta tämä pakotti pojan rauhoittumaan, passivoitumaan ja kasvamaan hitusen ulos isän istuttamista ajatuksista. Fran teki kaiken, mitä tilan pytyssä pitäminen vaati samalla, kun Billy riutui. Poika menetti ruokahalun huomattuaan oman elämisen rajallisuuden ja sen, ettei tilanne tulisi kääntymään parempaan. Pikkuhiljaa, Billyn hyväksyessä tilanteen irvistellen, hän alkoi auttaa Frania siinä, missä kykeni.

Vuosi 1875 koitti ja Fran oli päättänyt myydä tilan. Billylle asia tuli yhtä suurena järkytyksenä, kuin isän paluu sodasta. Hän ei ollut odottanut mitään sellaista, vaan oletti, että tila olisi pysynyt sisaruksilla loppuun asti. Billy yritti sanoa asiaan muutaman vastaväitteen, sillä hänhän oli tilan tuleva perijä, mutta tiedosti lopulta, että Franille tilan hoitaminen oli alkanut käydä ylivoimaiseksi -eikä Billystä olisi ollut siihen. Billy ja Fran muuttivat Burnsiin pienemmälle tilukselle, jonne Fran päätti laittaa Billyn iloksi ja vaivoiksi muutaman eläimen. Yhdeksi uuteen kaupunkiin asettumista helpottavaksi tekijäksi oli muodostunut Corraynien perhe, jonka kanssa Fran ja Billy muuttivat yhtä aikaa Walnut Grovesta. Franilla oli tapana hoitaa Steven katrasta tämän ollessa töissä ja lapset olivat tulleet myös Billylle sitä kautta tutuiksi. Eritoteen lapsista vanhin, ottotytär Zora, jota Billy piti aluksi ulkonäön ja ontumisen vuoksi vähintääkin epäilyttävänä tapauksena, onnistui ystävystymään nuorukaisen kanssa, heillä kun sattui olemaan yhdistävänä tekijänä oikutteleva jalka. Burnsissa heidän ystävyys saa pikku hiljaa uuden ulottuvuuden ja kaksiko rakastuu.

[Image: 57f58aad769b79b151d41a57217459ba.jpg]

Billy lukee haparoiden, sillä lukuaineet eivät jaksaneet kiinnostaa häntä ja isän saavuttua sodasta koulun käynti alkoi takkuamaan entisestään. Fran on yrittänyt opettaa veljeä, mutta uusi tieto ja taito eivät ole uponneet Billyyn odotetusti.
Vaikka Billy kristitty onkin, on hän alkanut horjumaan uskossa, eikä saa mitään irti niistä Jumalanpalveluista, joihin Fran hänet mukanaan vie.
Billyllä on ollut paljon aikaa odotellessaan intiaanien tuloa ja tuon ajan hän on käyttänyt pienten puueläinten veistelemiseen. Myöhemmin Billy alkaa myydä veistoksiaan sekä itse tekemiä huonekaluja ja korjata rikki menneitä puisia esineitä ja huonekaluja. Menekki ei ole ollut kummoinen heinäsirkka-vuosien vuoksi ja vasta 1881 hän saa tuotteitaan kunnolla myyntiin, kun New Yorkilainen huonekalukauppias lähestyy häntä sopimuksen kanssa.
Nukkuu ihan vain varmuuden vuoksi kivääri edelleen sängyn vieressä, koskaan kun ei voi tietää.
Pitää musiikista, mutta kammokusuu omaa lauluääntä. Osaa soittaa jotenkuten isän tavaroiden seasta kaivamaansa vanhaa banjoa.
Avioituu myöhemmin Burnsiin muutettuaan Zoran kanssa. Pari saa kaksi vuotta avioitumisen jälkeen kaksoset, tytön ja pojan, joiden syntymä pehmittää Billyn kovaa kuorta, mutta joista tytär hukkuu vanhaan kaivoon vain 4-vuotiaana. Vuosi tämän jälkeen syntyy tytär, joka nimetään edesmenneen sisaren mukaan.