PETA OHITI KE / Brave Fire - Printable Version +- OLD WEST TALES (https://hiddenkiss.net/oldwest) +-- Forum: HAHMOT (https://hiddenkiss.net/oldwest/forumdisplay.php?fid=5) +--- Forum: Hahmot (https://hiddenkiss.net/oldwest/forumdisplay.php?fid=12) +---- Forum: SIVUHAHMOT (https://hiddenkiss.net/oldwest/forumdisplay.php?fid=33) +---- Thread: PETA OHITI KE / Brave Fire (/showthread.php?tid=52)

PETA OHITI KE / Brave Fire - Dowanhowee - 19-06-2019 Nimi lausutaan pei-tah ohiiti kei Syntymäaika ja -paikka: 14.3.1850 (25-35), Oglala-heimon kylässä. Sukupuoli: Mies Tähtimerkki: Valas. Elementti: ilma veden kanssa. Veri: Amerikan intiaani, Lakota/Oglala. Asuu: Kulkee Minnesotan alueilla. Perhe: Isä Ohanzee (Shadow) 15.5.1830♣ Äiti Macha (Aurora) 9.11.1830-14.3.1850♣ Isosisko Ojinjintka (Rose) 7.3.1846♣ Isoveli Mahpee (Sky) 1.10.1848 Äitipuoli Tahcawin (Doe) 4.3.1832♣ Pikkuvelipuoli Chayton (Falkon) 4.3.1851♣ Pikkusiskopuoli Mika (Clever Racoon) 13.12.1856♣ Isänisä Tashunka (Horse) 12.7.1800-1.12.1860♣ (Muut isovanhemmat kuolleet) Vaimo Dowanhowee (Singing Voice) 25.04.1859 Poika Wamblizi I (Black Eagle) 23.11.1873 - huhtikuu 1874♣ Poika Wamblizi II (Black Eagle) 23.11.1874 -Elossa olevat Vaimon sisarukset- Matoska (White Bear) 4.8.1850 Zitkala (Bird) 8.11.1870 Kuvissa: Leo Rojas Ääni ja tunnusbiisi El Condor Pasa. Ulkonäkö: Mustat hiukset ulottuvat soturin puoliselkään ja ne ovat suora. Miehen vartalo on lihaksikas ja hänellä on jonkinlaista lihasmassaa käsissä ja jaloissaankin. Hänen kasvonsa ovat hieman pyöreähköt ja hänellä on suora ja leveä nenä, keskellä kasvoilla. Silmät ovat tummanruskeat ja taittavat sävyä jopa mustaan, niissä on tuima katse ja huulet ovat ohuehkot ja suu on leveä. Hänellä on selässään pitkä arpi, joka on tullut taisteluissa, valkoihoisia vastaan. Pituus: 180cm Paino: 70-80kg Luonne: Luonteeltaan mies on järkähtämätön ja vakava. Hän musisoi mielellään panhuilulla, silloin tällöin, mutta enemmän kuin muusikko, hän on kylmäverinen soturi ja metsästäjä. Hänelle oman perheen ja kansan oikeus elää rauhassa on hyvin tärkeällä sijalla ja sekös on hieman katkeroittanut häntä, kun se mahdollisuus on otettu pois. Hän ei voi sietää laisinkaan valkoihoisia ihmisiä, olivat nämä sitten aikuisia tai lapsia, kaikki valkoihoiset ovat pohjasakkaa ja kaiken pahan alku ja juuri. Se minkä Peta Ohiti Ke päättää, se myös pitää, mikäli se on hänestä kiinni. Hän on vastuuntuntoinen ja huolehtii omistaan parhaansa mukaan. Hän ei epäröi tappaa vihollistaan. Hän on taitava metsästäjä ja soturi. Hän on yleensä rauhallinen ja tasapainoin, mutta halutessaan raivota kovasti,hänellä on oma rauhoittumislaulunsa, jota hän hyräilee, samalla kun polttelee piippuaan. Menneet ajat: Peta Ohiti Ken esivanhemmat ovat jo muinaisista ajoista alkaen olleet intiaaniväkeä, sukuun ei ole missään vaiheessa sekoittunut valkoisten verta. Brave Firen esi-isät ovat olleet metsästäjiä ja sotureita, jotka ovat omina aikoinaan, joutuneet heimon itsenäisyyden ja oikeuksien puolesta taistelemaan, mutta hänen oma elämänsä alkoi kuitenkin 1849 ja hän syntyi maailmaan maaliskuussa 1850, hänen keuhkonsa olivat vahvat ja hänen ensiparkaisunsa kantautui koko kylän halki. Jopa 3 mailin päässä olevat metsästäjät, kertoivat kuullensa lapsen ensiparkaisut. Tämä sai vanhemmat nimeämään pojan Rohkeaksi Tuleksi. Poika jäi heti synnyttyään äidittömäksi, mutta hänen äitinsä ainoa sisko, otti hänet kasvatettavakseen ja synnyttipä tämä vielä isälle, muutaman lapsen joukon jatkoksi. Perhe elämä oli tiivistä ja onnellista. 1857 Hän sai kiinni villihevosen, jolle antoi nimeksi Luta. Se kesytti ja koulutti hevosesta kelpo toverin ja loistavan ratsun. Vuonna 1865 Nuorukaiseksi vartuttuaan, Peta Ohiti Ke vietiin metsään varttumiskokeeseen, josta selvittyään häntä alettiin kouluttaa soturiksi. Kahdessa vuodessa hänestä oli tullut taitava metsästäjä ja jämäkkä soturi. Samoihin aikoihin hän joutui ratsuväen ja intiaaninen väliseen kahakkaan, haavoittuen selkäänsä, mutta vahva taistelutahto ja hyvä kunto, eivät kaataneet häntä. Selkä vaivaa joskus, mutta hän ei ole päästänyt sitä voittamaan omaa tahtoaan, vaikka hän muutaman päivän joutuikin parantelemaan selkäänsä tullutta haavaa. Kun syksy 1870 tuli, myös hän huomasi Dowanhoween naiseksi tulon ja vei muiden soturien tapaan nahanpalan, josta Dowanhowee teki kauniin, metsästysonnea tuovan, metsästysvyön ja vuoden 1871 alkupuolella, uskaltautui mies, tekemään avioliittotarjouksen Mahakahskalle, joka hyväksyi tarjouksen, jonka jälkeen hän haki tuoreen vaimonsa, tiipiiseensä ja aloitti tämän kanssa avioelämän. Puolin ja toisin heidän oli vaikea tottua avioelämään, mutta silti he yrittivät sitä kovasti, mikä ajan kanssa sai heidät kiintymään, jopa rakastaamaan toisiaan syvästi. Yleensä Peta Ohiti Ke kykeni hillitsemään raivoaan, mutta joskus sen kasvaessa sisällä suureksi, hän otti tavakseen murskata kasvien lehtiä, joita polttaa ja laulaa samalla rauhoittumislaulua, joka kumpuaa hänen rinnastaan kuin vahva tuli. N. vuosi kului ja eräänä päivänä tullessaan metsäretkeltä mies tarrasi tiukasti vaimonsa harteista ja katsoi tuota silmiin. "Me lähdemme täältä, täällä ei ole turvallista olla enää", soturi sanoi jämäkällä äänellä vaimolleen. Hänen vaimonsa ei pitänyt ajatuksesta, mutta jo samana iltana hän puhui muiden sotureiden kanssa aikeestaan. Dowanhowee alkoi kuitenkin pian odottaa vauvaa ja raskaus oli alusta asti vaikea, joten Peta Ohiti Ke viivytti lähtöään vaimonsa vuoksi. Hän yritti lievittää, vaimon sisarten kanssa, tämän pelkoa synnytyksestän. Dowanhoween keskenmeno ei ollut yllättävä, varsinkaan kun vaimo niin kovasti oli sitä stressannut, mutta koville se otti myös hänelle itselleen, silti hän koetti saada vaimoaan elämän siiville takaisin, mikä onneksi, vaimon sisarten avulla onnistui. Kun hänen vaimonsa seuraavan kerran alkoi odottaa lasta, raskaus oli silloinkin vaikea, mutta pieni poika, Wamblizi syntyi marraskuussa 1873 maailmaan. Dowanhowee hoiti pienokaistaan niin hyvin kuin kykeni, saaden paljon apua pienokaisensa hoidossa, sisariltaan ja muultakin perheeltä. Tuore isä oli tavattoman iloinen pojastaan ja antoi vaimolleen kauniita amulettikiviä lahjaksi. Iltaisin hän istui muutaman muun soturin kanssa nuotiolla, keskustelemassa tapahtuneista asioista, sillä n. kuukausi Wamblizi syntymän jälkeen, Oglala-heimon lähistöltä joku valkoinen löysi kultaa ja alkoi kultakuume, joka toi vain lisää valkoisia Oglalan-heimon alueille. 8.1.1874 Hän alkoi pakata tarvikkeita ja antoi vaimolleen ohjeita: "Pidä rohtopussi vauvankapalossa, älä mene puolta metriä kauemmas hänestä. Sinun on pysyttävä hänen vierellään koko ajan." Dowanhowee kuunteli miestään, mutta koska hän oli vielä nuori, ei hän ymmärtänyt mitä mies tarkoitti tällä kaikella, mutta noudatti tuon ohjeita. Selvästikään kyseessä ei ollut lastenhoitovinkit, vaan tyttö tajusi sen, että tämä oli jotain oikein tärkeää. "Mitä tulee tapahtumaan?" nuori äiti kysyi, saaden vastaukseksi: "Me lähdemme tänä yönä. Me, veljesi Wablizin perhe ja pari muuta soturia." Illan hämärrettyä ja lopulta nuotioiden hiipuessa, neljä perhettä olivat valmiina lähtemään. Dowanhowee hyvästeli perheensä ja pienokainen edessään roikkuen. Luta- hevonen oli saanut kannettavakseen tarpeellista tavaraa ja kun kaikki lähtijät olivat valmiina, matka saattoi alkaa. He olivat olleet neljättä päivää liikkeellä, kun he löysivät sen vesistöalueen, jonne olivat alunperin suunnitelleet asettuvansa. He olivat kaksi päivää saaneet rauhassa asettua alueelle ja Dowanhowee tunsi olonsa turvalliseksi miehensä kanssa, kunnes yhtäkkiä heidän tiipiiseensä hyökkäsi kolme sotilasta, joista kaksi pitelivät Peta Ohiti Ke ja yksi repi Dowanhoweea ulos tiipiistä.  Soturimies kahlittiin ja hän näki vaimonsa veljen tapettavan suoraan hänen eteensä. Soturi huusi vaimoaan ja tappeli valkoisia vastaan, mutta hänet vietiin kahleissa, muiden sotureiden kanssa pois. Pitkä matka sateen ja säiden armoilla, ei ollut helppo. Kun hänet lopulta jätettiin eräälle isolle farmille orjaksi, hän alkoi heti suunnitelemaan pakoa, joka ei heti onnistunut.  N. puoli vuotta hän joutui suunnittelemaan ratkaisua pakoonsa ja joulun aikaan hän pakeni. Hän kulki pitkän matkaa, kohti kotikylää. Mutta jo kauan ennen kotikylää, hän kuuli lapsen itkua ja uteliaisuus vei voiton, sillä lapsen ääni oli melko tuttua. Kun hän löysi äänen aiheuttajan, hän haukkoi hetken henkeään. Hänen appiukkonsa oli ilmeisesti lähtenyt karkuun kuopuksensa kanssa ja tätä oli ammuttu näemmä pahasti, mutta silti tämä oli päässyt useamman päivän matkan pienen 4-vuotiaan tyttärensä Zitkalan kanssa kulkemaan, kunnes oli kuolleena kaatunut maahan, suojaten ruumiillaan viimeiseen hengenvetoon asti kuopustaan.  Viha kasvoi Peta Ohiti Ken sisällä. Hän hautasi appensa kivillä ja otti pienen kälynsä hoiviinsa. Vaikka hän tiesi elämän olevan tästä eteenpäin vielä vaikeampaa, kun piti lapsesta huolehtia, mutta hän ei ollut julma, hän huolehtisi kälystään varmasti. - Kantaa huolta vaimonsa nuorimmasta sisaresta, jonka löytää kuolleen appensa ruumiin alta. - Polttelee piippua iltaisin, kootakseen ajatuksiaan ja hermojaan.