OLD WEST TALES

Full Version: Together we can help each other
You're currently viewing a stripped down version of our content. View the full version with proper formatting.
//Nibs, tuohan Little Wolf ja Ghost Bear mukaan//

~

Tiistai, 7.12.1874 myöhäisillan aika.

Dowanhowee oli synnytyksen jälkeen uupunut, vaikka se olikin ollut helppo, niin hän oli kivulias vielä sen jälkeisinä päivinä, ettei jaksanut lähteä liikkeelle. Hän söi vähäisiä ruokiaan varovasti ja keskittyi lepäämiseen ja Wamblizin hoitamiseen. Ne pienet hetket kun hän kävi pienen suojamajansa ulkopuolella, hän yritti keskittyä luonnon merkkeihin ja ympäristön tarkkailuun, mutta kivut saivat hänet palaamaan takaisin majaan lepäämään. 
Kolmantena päivänä synnytyksestä kivut alkoivat jo hieman hellittää ja hän pystyi paremmin keskittymään majan ulkopuolella ympäristöön ja huomasi sitten savumerkit. Silloin Dowanhowee ymmärsi, että nyt oli pakko lähteä liikkeelle, sillä tämä oli ainoa mahdollisuus päästä kosketuksiin oman kansan kanssa. 

Tyttö alkoi koota vähiä tarvikkeitaan ja lähti matkaan Luta-hevosen, kanssa. Hän antoi hevosen kantaa tarvikkeet, mutta jätti lopulta majan keppejä matkalle, jotta itse saattoi nousta parin tunnin tuskailun jälkeen ratsaille, mennen sinne suuntaan, jossa hän savumerkit oli havainnut. 
Kun hän muutaman tunnin oli ratsastanut erämaassa saapui hän Walnut Groven lähettyvillä olevan maatilan laitamille. Hän laskeutui hevosen selästä ja hiipi lähemmäs. Hän haisteli pihaa ja huomasi, että siinä oli poltettu päivän aikana nuotiota. Luta oli hieman levoton ja Dowanhowee silitteli sen kylkeä rauhoittavasti ja huomasi vasta sitten suuren suden, hän jähmettyi paikalleen, mutta silti rauhallisesti silitti hevostaan.

//Talviasu joka Dowanhoweella on päällään//