<![CDATA[HPAU - Sivuhahmot]]> https://hiddenkiss.net/hphr/ Sun, 11 Oct 2026 18:34:32 +0000 MyBB <![CDATA[KOSMINSKI, Dimitar Kirill]]> https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=210 Tue, 10 Oct 2023 06:17:21 +0000 https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=210 HAHMON NIMI: Dimitar Kirill Kosminski, lempinimi on Dimo
SYNTYMÄAIKA JA IKÄ: 10-22 (2.4.1970 klo 10:55, Oinas)
PITUUS JA PAINO: 180cm ja 75kg
KOULUVUODET JA TUPA: Durmstrang vuosina 1983-1989 (13-19 vuotiaana)
VERENPERIMÄ: Puhdasverinen. Puolasta kotoisin oleva Kosminskien puhdasverinen suku on kerrottu olevan kirottu. Kukaan suvun jäsenistä (lukuunottamatta kirouksen alullepanijaa ja myöhemmin Dimoa) ei tiedä miten tai miksi. Suvulla on hallussaan sormus, joka periytyy sen hallitsevalle perilliselle eli suvun vanhimmalle miespuoliselle jäsenelle. Sormus on aina Dimitarin isän - Rumenin - kuoltua (Dimon ollessa kolmetoista) kuulunut Dimitarille. Saatuaan sormuksen haltuunsa Dimitar vannoo tulleensa kirotuksi.
PERHE:
    - Slatko Kosminski, isoisoisoisoisä, puhdasverinen
    - Glacitus Yrsa, haamu, puhdasverinen
    - Rumen Kosminski, isä, puhdasverinen
    - Alina Kosminski-Poliakoff, äiti, puhdasverinen
AMMATTI: Sanomaton Norjan Taikaministeriössä
ASUINKAUPUNKI: Syntyi Puolan Varsovan maalaiskylässä ja Durmstrangin sekä armeijan käytyään muutti pysyvästi Norjaan työskennelläkseen maan Taikaministeriössä.
MAGIAN TASO JA TAIKASAUVA: Taikasauva. Sauvan pito-osan yllä lukee riimukirjaimin "Rakkaus" ja "Viha". Dimon taikasauvaan ytimen antoi myrskylintu ja tästä syystä taikasauva saattaa vaaran vaistotessaan tehdä itsestään loitsuja. Hyödyllinen ominaisuus tai ei, vain ajan kanssa saa Dimo sen tietää. Sauva on myös oiva muodonmuutosloitsujen tekoon. Puuna Dimon taikasauvan teossa on käytetty saarnia, joka on erityisen jääräpäinen materiaali siinä mielessä, että alkuperäisen omistajansa kuoltua sen magian taso heikkenee, eikä saarnipuista sauvaa siis suositella perinnöksi. Dimon kilpaluuta. Dimitarin magian taso on keskivertoa reilusti voimallisempi tuon järkkymättömän opiskelun ansiosta. Hänen suojeliuksensa on sfinksi kissa, mikä oli tietysti jonkinlainen sattuma, sillä Dimon familiaari on myös sfinksi, nimeltään Rochefort tai tuttavallisemmin Ruikku.

[Image: apashe.jpg]

ULKONÄKÖ: Dimitar on mustat ja niskaan ulottuvat hiukset, jonkinverran samanväristä parran tynkää, punaisenruskeat silmät ja asteen verran ruskettuneemman ihon omaava puhdasverinen velho puolalaisesta Kosminskien suvusta. Ruumiinrakenteeltaan Dimo on sopusuhtainen ja tuon luiden päällä on enemmän lihasta kuin rasvaa. Mies pukeutuu tavallisemmin Durmstrangin uniformuun ellei sitten ole kotitilallaan Puolassa, jolloin hänen asusteisiinsa kuuluu (oli se sitten ohutta tai paksumpaa, vuodenajasta riippuen) aina mustaa, ja rentoa vaatetusta. Kengät ovat tavallisesti mustat ja nahkaiset maiharit. Vasemmassa korvassa Dimolla on yksi lävistys hopeiselle renkaalle. Perintösormusta Dimo pitää vasemmassa etusormessa, kuten isänsäkin.

LUONNE: ENFP. Luonteeltaan Dimo on ulospäinkääntyneemmän puoleinen ja suhteellisen innokas oppimiseen liittyvissä asioissa. Niinpä suurin osa opettajista ovat tyytyväisiä saadessaan opettaa yhtä oppimishaluista henkilöä kuin Dimo. Hän yleensä kyseleekin tuntien aikana tarkentavia tietoja asioihin, joita ei välttämättä niin hyvin ymmärtäisi. Dimitar voi olla myös taipuvainen idolisoimaan melkeinpä pakkomielteisesti joitakin suuria velhoja tai noitia, olivat he sitten menneisyydestä tai nykypäivästä. Hän idolisoi erityisesti Voldemortia ja sitä, miten tämä nousi tuntemattomasta pojasta kaikkien tuntemaksi (ja pelkäämäksi) pimeyden velhoksi. Dimo ei kuitenkaan sanoisi ääneen 'fanittavansa' Voldemortia, sillä hän saattaisi pilata sen johdosta oman tai perheensä maineen. Joka tapauksessa Dimitar saattaa joskus päätyä huomaamattaankin jaarittelemaan Voldemortin mahtavista voimista ja kyvyistä. Mies pyrkii usein ajattelemaan positiivisesti veristatuksista, mutta huomaa ainakin sillointällöin katsovansa jästisyntyisiä nenänvarttaan pitkin. Hänen mielestään jästit ovat kaikkien velhomaailman ongelmien perusta, joten miksi siis jästisyntyiset olisivat yhtään sen parempia? Tosin hän myöntää joidenkin puhdasveristenkin sukujen olevan hyvinkin itsekeskeisiä tärkeilijoitä ja myös osasyyllisiä noihin samoihin velhomaailman ongelmiin. Normaalisti hän pyrkiikin välttelemään kyseisiä keskusteluja verenperimästä niiden loputtoman ja itseääntoistavan luonteen takia. Muissa asioissa Dimo tuppaa ilmaisemaan mielipiteensä harvinaisen selkeästi ja auta armias, jos joku on eri mieltä. Onko Dimitar siis lainkaan suosionsa arvoinen ystäväpiirissään?

Huonona päivänä saadessaan päähänsä tehdä jonkun asian tai opiskella jotain, hän voi olla jopa pelottavan päättäväinen tai omistautunut opiskelulleen. Jos Dimoa pitäisi kuvata yhdellä sanalla, hän olisi selvästi 'intohimoinen' tai 'kiivas'. Herralla on jokseenkin epänormaali tapa unohtua esimerkiksi kirjastoon useiksi tunneiksi opettelemaan jotain uutta taikaa tai lientä, jonka takia hänellä on myös ongelmia nukkumisen kanssa. Jotkut saattaisivat herkästi luulla Dimon persoonaa ylimieliseksi (tai olettaisi hänen ajattelevan olevansa parempi kuin muut) hänen verenperimänsä takia - mutta näinhän se ei tietenkään ole. Dimitar on nimittäin paljon vähemmän ylimielisempi kuin voisi kuvitella, korkeintaan jääräpäinen, jo pelkästään tuon taikasauvan materiaalien perusteella; saarnipuusta tehty sauva kun ei suostu toimimaan ylimielisille henkilöille. Tottahan hän saattaa vähän innostua liemissä tai muissa onnistuttuaan, mutta kukapa ei uskoisi olevansa maailman huipulla tehdessään lopulta viikkojen uurastuksen jälkeen huipputason loitsun oikein.

Huispausta pelatessaan Dimo pyrkii tietysti - kuten kaikki muutkin - voittamaan, oli kyseessä sitten harjoitusmatsi tai kunnon mestaruusottelu. Hän kuitenkin joukkueensa ollessa häviöllä saattaa menettää malttinsa (etenkin mestaruusotteluissa) ja herpaannuttaa keskittymiskykynsä koko pelin ajaksi. Tämä voi tietenkin koitua Dimon harmiksi sillä jos hän ei tarkkaile ryhmyjen sijaintia, hän saattaa tietysti saada sellaisesta päähänsä. Yleisesti ottaen herran pelityyli olisi muutenkin äkkipikainen ja vailla minkäänlaista strategiaa. Hän näet luottaa ennemminkin vaistoonsa ja hyvään lentokykyynsä kuin tiukkoihin suunnitelmiin, milloin hän nyt huispausta sattuu ikinä pelaamaankaan. Äkkipikaisuus pelissä saattaa johtua lähinnä miehen kärsimättömyydestä ja halusta lopettaa peli mahdollisimman nopeasti, sillä hän ei välitä kovinkaan paljoa kilpailuhenkisestä lentämisestä; Dimo lentäisi mieluummin ilman minkäänlaisia rajoitteita, hänet vaan sattumalta valittiin tupansa joukkueeseen sosiaalisuutensa vuoksi.

Dimitar tasapainottelee hiuksenhienon rajan päällä jonka toisella puolella Dimo on ystävä ja toisella puolella vihollinen. Pahinta on ettei hän itsekään tiedä kummalle puolelle hypätä.

ELMÄ JA TEOT: Dimitar syntyi Varsovassa, Puolan pääkaupungissa vuonna 1970 ja eleli vanhempiensa kanssa hiljaiseloa perheen maatilalla. Pojan ollessa noin kymmenen vanha, hän - leikkiessään vanhan ruosteisen auton rötiskön päällä - horjahti alas ja sai vieläkin vasemmassa kyljessään olevan syvän arpirykelmän. Normaalikoulun opetuksen lisäksi Dimitar sai kotiopetusta vanhemmiltaan magian puitteissa ja vuonna 1983 koitti aika lähteä Durmstrangin velhokouluun, Norjaan. Kolmetoistavuotiaalle se oli kohtuullisen kova paikka lomamatkustelun puuttuessa tuon lapsuudesta kokonaan. Kuitenkin hän sopeutui hyvin uuteen kouluunsa ja oli pian koulun ikäryhmänsä parhaimmistoa ja suosituimpia oppilaita. Aina silloin tällöin pojalle sattui ja tapahtui tuon varhaislapsuuden tavoin; milloin hän oli myöhästyä tunneilta ja milloin hän satutti itsensä tavalla tai toisella.

Muutaman kuukauden jälkeen, hän sai viestiä äidiltään Puolasta; tuon isä oli kuollut ja Dimitar oli nyt suvun hallitseva perillinen. Kirjeen mukana tuli suvun sormus, jonka Dimo oli aina nähnyt isänsä etusormessa. Sormus oli Dimitarista ruma ja laiha lohtu sille, että tuon isä oli nyt poissa. Dimo piilotti sormuksen tupaansa eikä sitä liiemmin muistanut ennenkun tuli aika palata Puolaan jouluksi. Poika etsi sormuksen takaisin käsiinsä, sillä oli varma siitä, että jos hän ei palaisi kotiin sormus mukanaan Alina-äiti ei ilahtuisi. Palattuaan joulun jälkeen Durmstrangiin, poika alkoi näkemään silmäkulmastaan miehen hahmon ja tätä jatkui useamman kuukauden, kunnes Dimo yhdisti sormuksen ja tuon hahmon toisiinsa. Tarkemmin ajateltuna, poika oli nähnyt tuo hamon aina sormuksen saannin jälkeen, mutta oletti vain toivovansa isän näkemistä vielä kerran. Nyt oli kuitenkin selvää, ettei hahmo ollut yhtään tuon isän kaltainen vaan paljon isokokoisempi ja jotenkin kolkompi.

Viikkojen kuluttua Dimo tajusi myös tapaturmien lisääntyneen ja jostain kumman syystä osumat ja muut keskittyivät aina sormuksen alueelle. Nyt hän myös muisti suvun kirouksen; mitä jos se liittyi jotenkin tuohon kolhiintuneeseen perintösormukseen ja aaveeseen? Kuka tuo aave ylipäätään oli?

Viimeinen pisara Dimitarille kirouksen kanssa oli kun poika kerran heräsi muutaman päivän kuluttua tuvassaan keskellä yötä pianonsoittoon. Poika lähti uteliaisuuttaan katsomaan miksi joku soittaisi pianoa tuvassa yöllä. Tuvan oleskeluhuoneessa oleva piano sijaitsi huoneen nurkassa, takkaa vastapäätä eikä sitä heti nähnyt huoneeseen tullessa. Dimo siis astui syvemmälle huoneeseen ja haukkoi henkeään nähdessään saman hahmon, jonka hän oli vielä siihen asti nähnyt vain silmännurkastaan, nyt soittamassa tuvan pianoa. Poika pinkaisi samantien takaisin peittonsa alle ja yritti nukahtaa.

Useamman vuoden ajan Dimo näki haamun silmännurkastaan tai soittamassa pianoa, muttei enää säikähtänyt tuota kuten aiemmin. Haamu ei myöskään tykännyt näyttäytyä muille syystä tai toisesta. Vuoden-kahden jälkeen Dimitarin aloittaessa viimeisen Durmstrangin vuotensa 18-vuotiaana, tuo uskaltautui puhumaan haamulle ja kiinnostui tämän tarinasta tarkemmin. Seuraavana jouluna hän oli taas kotitilallaan Puolassa ja kysyi sormukseen liittyvästä mahdollisesta tarinasta äidiltään, joka ohjasi Dimon heidän suvustaan kertovien kirjojen pariin. Yhdessä kirjoista kerrottiin Glacitus Yrsasta, jonka kasvoihin oli tuon kuollessa joutunut suolahappoa ja se oli syövyttänyt miehen ylävartalon, päälaesta olkapäihin, luuhun asti. Ennen kuolemaansa oli tuo myös pakotettu luovuttamaan kohtalaisen suuri perintönsä, kelle muullekkaan kuin Dimitarin nelinkertaiselle isoisälle, Slatko Kosminskille. Dimo ei ollut uskoa lukemaansa ja oli hieman pettynyt, että hänen sukunsa oli joskus tehnyt jotain niin järkyttävää. Eikä Glacitus selvästi välittänyt tuonpuoleisesta elämästään, joten Dimo halusi suoda tuolle ikuisen leponsa.

Kysyttyään Glacitukselta, mikä piti haamun tässä ulottuvuudessa, vastasi tuo olevansa sidottu Kosminskien perintösormukseen - Yrsan suvun toimesta, luultavammin kostoksi Kosminskeille? Ehkä juuri siksi sormuksen alueelle oli aiheutunut niin paljon ruhjeita? Oliko haamu vain yrittänyt saada sormuksen hajalle, jotta olisi päätynyt lopultakin haudan lepoon, sillä sormukseen sitominen tuskin oli Glacituksen oma päätös, kuoleman jälkeen kun se tapahtuikin? Toisaalta, tarinan - ja Glacituksen - mukaan Glacitus sai kuin saikin kuolemansa kostetuksi Slatkolle suvunpään viimeisinä päivinä. Jonkin aikaa ajatuksiaan selvitellen Dimon päähän putkahti ajatus kuin tyhjästä; hieman irrallinen ja odottamaton, mutta jokin vain piti sen Dimitarin mielessä. Entä jos Dimitar ei päästäisikään Glacitusta irti sormuksesta? Mitä kaikkea hän voisi kahlitun haamun avulla saavuttaa?

Ja sitten vajaan vuoden kuluttua Durmstrangin taikakoulu sai kutsun Kolmivelhoturnajaisiin Ison-Britannian taikakouluun, Tylypahkaan. Dimo oli jo aiemmin harkinnut turnajaisiin osallistumista, heti kun niistä kerran sattui lukemaan (vaikkakin Kolmivelhoturnajaisia ei oltu pidetty satoihin vuosiin) ja nyt mahdollisuuden tarjoutuessa, hän todellakin aikoi osallistua. Tosin enemmän kyllä ystäviensä yllyttämänä; olihan tämä Dimon viimeinen vuosi Durmstrangissa ja viimeinen mahdollisuus kokea nuo kilpailut joista hän oli aiemmin vain lukenut. Hän ei myöskään vastaisi kieltävästi vielä yhteen mahdollisuuteen saada mainetta ja kunniaa koululleen ja suvulleen. Ja Glacitus… no, hän vaikutti tavallista innostuneemmalta turnajaisista. Ja tavallista painostavammalta.

(Mikäli selviää hengissä Kolmivelhoturnajaisista, koulunsa päätyttyä Dimitar kutsutaan Puolan armeijaan suorittamaan pakollinen asepalvelus. Dimo on kyseisessä palveluksessa kaksi vuotta eli 1989-1991.)

KUVASSA: John De Buck]]> HAHMON NIMI: Dimitar Kirill Kosminski, lempinimi on Dimo
SYNTYMÄAIKA JA IKÄ: 10-22 (2.4.1970 klo 10:55, Oinas)
PITUUS JA PAINO: 180cm ja 75kg
KOULUVUODET JA TUPA: Durmstrang vuosina 1983-1989 (13-19 vuotiaana)
VERENPERIMÄ: Puhdasverinen. Puolasta kotoisin oleva Kosminskien puhdasverinen suku on kerrottu olevan kirottu. Kukaan suvun jäsenistä (lukuunottamatta kirouksen alullepanijaa ja myöhemmin Dimoa) ei tiedä miten tai miksi. Suvulla on hallussaan sormus, joka periytyy sen hallitsevalle perilliselle eli suvun vanhimmalle miespuoliselle jäsenelle. Sormus on aina Dimitarin isän - Rumenin - kuoltua (Dimon ollessa kolmetoista) kuulunut Dimitarille. Saatuaan sormuksen haltuunsa Dimitar vannoo tulleensa kirotuksi.
PERHE:
    - Slatko Kosminski, isoisoisoisoisä, puhdasverinen
    - Glacitus Yrsa, haamu, puhdasverinen
    - Rumen Kosminski, isä, puhdasverinen
    - Alina Kosminski-Poliakoff, äiti, puhdasverinen
AMMATTI: Sanomaton Norjan Taikaministeriössä
ASUINKAUPUNKI: Syntyi Puolan Varsovan maalaiskylässä ja Durmstrangin sekä armeijan käytyään muutti pysyvästi Norjaan työskennelläkseen maan Taikaministeriössä.
MAGIAN TASO JA TAIKASAUVA: Taikasauva. Sauvan pito-osan yllä lukee riimukirjaimin "Rakkaus" ja "Viha". Dimon taikasauvaan ytimen antoi myrskylintu ja tästä syystä taikasauva saattaa vaaran vaistotessaan tehdä itsestään loitsuja. Hyödyllinen ominaisuus tai ei, vain ajan kanssa saa Dimo sen tietää. Sauva on myös oiva muodonmuutosloitsujen tekoon. Puuna Dimon taikasauvan teossa on käytetty saarnia, joka on erityisen jääräpäinen materiaali siinä mielessä, että alkuperäisen omistajansa kuoltua sen magian taso heikkenee, eikä saarnipuista sauvaa siis suositella perinnöksi. Dimon kilpaluuta. Dimitarin magian taso on keskivertoa reilusti voimallisempi tuon järkkymättömän opiskelun ansiosta. Hänen suojeliuksensa on sfinksi kissa, mikä oli tietysti jonkinlainen sattuma, sillä Dimon familiaari on myös sfinksi, nimeltään Rochefort tai tuttavallisemmin Ruikku.

[Image: apashe.jpg]

ULKONÄKÖ: Dimitar on mustat ja niskaan ulottuvat hiukset, jonkinverran samanväristä parran tynkää, punaisenruskeat silmät ja asteen verran ruskettuneemman ihon omaava puhdasverinen velho puolalaisesta Kosminskien suvusta. Ruumiinrakenteeltaan Dimo on sopusuhtainen ja tuon luiden päällä on enemmän lihasta kuin rasvaa. Mies pukeutuu tavallisemmin Durmstrangin uniformuun ellei sitten ole kotitilallaan Puolassa, jolloin hänen asusteisiinsa kuuluu (oli se sitten ohutta tai paksumpaa, vuodenajasta riippuen) aina mustaa, ja rentoa vaatetusta. Kengät ovat tavallisesti mustat ja nahkaiset maiharit. Vasemmassa korvassa Dimolla on yksi lävistys hopeiselle renkaalle. Perintösormusta Dimo pitää vasemmassa etusormessa, kuten isänsäkin.

LUONNE: ENFP. Luonteeltaan Dimo on ulospäinkääntyneemmän puoleinen ja suhteellisen innokas oppimiseen liittyvissä asioissa. Niinpä suurin osa opettajista ovat tyytyväisiä saadessaan opettaa yhtä oppimishaluista henkilöä kuin Dimo. Hän yleensä kyseleekin tuntien aikana tarkentavia tietoja asioihin, joita ei välttämättä niin hyvin ymmärtäisi. Dimitar voi olla myös taipuvainen idolisoimaan melkeinpä pakkomielteisesti joitakin suuria velhoja tai noitia, olivat he sitten menneisyydestä tai nykypäivästä. Hän idolisoi erityisesti Voldemortia ja sitä, miten tämä nousi tuntemattomasta pojasta kaikkien tuntemaksi (ja pelkäämäksi) pimeyden velhoksi. Dimo ei kuitenkaan sanoisi ääneen 'fanittavansa' Voldemortia, sillä hän saattaisi pilata sen johdosta oman tai perheensä maineen. Joka tapauksessa Dimitar saattaa joskus päätyä huomaamattaankin jaarittelemaan Voldemortin mahtavista voimista ja kyvyistä. Mies pyrkii usein ajattelemaan positiivisesti veristatuksista, mutta huomaa ainakin sillointällöin katsovansa jästisyntyisiä nenänvarttaan pitkin. Hänen mielestään jästit ovat kaikkien velhomaailman ongelmien perusta, joten miksi siis jästisyntyiset olisivat yhtään sen parempia? Tosin hän myöntää joidenkin puhdasveristenkin sukujen olevan hyvinkin itsekeskeisiä tärkeilijoitä ja myös osasyyllisiä noihin samoihin velhomaailman ongelmiin. Normaalisti hän pyrkiikin välttelemään kyseisiä keskusteluja verenperimästä niiden loputtoman ja itseääntoistavan luonteen takia. Muissa asioissa Dimo tuppaa ilmaisemaan mielipiteensä harvinaisen selkeästi ja auta armias, jos joku on eri mieltä. Onko Dimitar siis lainkaan suosionsa arvoinen ystäväpiirissään?

Huonona päivänä saadessaan päähänsä tehdä jonkun asian tai opiskella jotain, hän voi olla jopa pelottavan päättäväinen tai omistautunut opiskelulleen. Jos Dimoa pitäisi kuvata yhdellä sanalla, hän olisi selvästi 'intohimoinen' tai 'kiivas'. Herralla on jokseenkin epänormaali tapa unohtua esimerkiksi kirjastoon useiksi tunneiksi opettelemaan jotain uutta taikaa tai lientä, jonka takia hänellä on myös ongelmia nukkumisen kanssa. Jotkut saattaisivat herkästi luulla Dimon persoonaa ylimieliseksi (tai olettaisi hänen ajattelevan olevansa parempi kuin muut) hänen verenperimänsä takia - mutta näinhän se ei tietenkään ole. Dimitar on nimittäin paljon vähemmän ylimielisempi kuin voisi kuvitella, korkeintaan jääräpäinen, jo pelkästään tuon taikasauvan materiaalien perusteella; saarnipuusta tehty sauva kun ei suostu toimimaan ylimielisille henkilöille. Tottahan hän saattaa vähän innostua liemissä tai muissa onnistuttuaan, mutta kukapa ei uskoisi olevansa maailman huipulla tehdessään lopulta viikkojen uurastuksen jälkeen huipputason loitsun oikein.

Huispausta pelatessaan Dimo pyrkii tietysti - kuten kaikki muutkin - voittamaan, oli kyseessä sitten harjoitusmatsi tai kunnon mestaruusottelu. Hän kuitenkin joukkueensa ollessa häviöllä saattaa menettää malttinsa (etenkin mestaruusotteluissa) ja herpaannuttaa keskittymiskykynsä koko pelin ajaksi. Tämä voi tietenkin koitua Dimon harmiksi sillä jos hän ei tarkkaile ryhmyjen sijaintia, hän saattaa tietysti saada sellaisesta päähänsä. Yleisesti ottaen herran pelityyli olisi muutenkin äkkipikainen ja vailla minkäänlaista strategiaa. Hän näet luottaa ennemminkin vaistoonsa ja hyvään lentokykyynsä kuin tiukkoihin suunnitelmiin, milloin hän nyt huispausta sattuu ikinä pelaamaankaan. Äkkipikaisuus pelissä saattaa johtua lähinnä miehen kärsimättömyydestä ja halusta lopettaa peli mahdollisimman nopeasti, sillä hän ei välitä kovinkaan paljoa kilpailuhenkisestä lentämisestä; Dimo lentäisi mieluummin ilman minkäänlaisia rajoitteita, hänet vaan sattumalta valittiin tupansa joukkueeseen sosiaalisuutensa vuoksi.

Dimitar tasapainottelee hiuksenhienon rajan päällä jonka toisella puolella Dimo on ystävä ja toisella puolella vihollinen. Pahinta on ettei hän itsekään tiedä kummalle puolelle hypätä.

ELMÄ JA TEOT: Dimitar syntyi Varsovassa, Puolan pääkaupungissa vuonna 1970 ja eleli vanhempiensa kanssa hiljaiseloa perheen maatilalla. Pojan ollessa noin kymmenen vanha, hän - leikkiessään vanhan ruosteisen auton rötiskön päällä - horjahti alas ja sai vieläkin vasemmassa kyljessään olevan syvän arpirykelmän. Normaalikoulun opetuksen lisäksi Dimitar sai kotiopetusta vanhemmiltaan magian puitteissa ja vuonna 1983 koitti aika lähteä Durmstrangin velhokouluun, Norjaan. Kolmetoistavuotiaalle se oli kohtuullisen kova paikka lomamatkustelun puuttuessa tuon lapsuudesta kokonaan. Kuitenkin hän sopeutui hyvin uuteen kouluunsa ja oli pian koulun ikäryhmänsä parhaimmistoa ja suosituimpia oppilaita. Aina silloin tällöin pojalle sattui ja tapahtui tuon varhaislapsuuden tavoin; milloin hän oli myöhästyä tunneilta ja milloin hän satutti itsensä tavalla tai toisella.

Muutaman kuukauden jälkeen, hän sai viestiä äidiltään Puolasta; tuon isä oli kuollut ja Dimitar oli nyt suvun hallitseva perillinen. Kirjeen mukana tuli suvun sormus, jonka Dimo oli aina nähnyt isänsä etusormessa. Sormus oli Dimitarista ruma ja laiha lohtu sille, että tuon isä oli nyt poissa. Dimo piilotti sormuksen tupaansa eikä sitä liiemmin muistanut ennenkun tuli aika palata Puolaan jouluksi. Poika etsi sormuksen takaisin käsiinsä, sillä oli varma siitä, että jos hän ei palaisi kotiin sormus mukanaan Alina-äiti ei ilahtuisi. Palattuaan joulun jälkeen Durmstrangiin, poika alkoi näkemään silmäkulmastaan miehen hahmon ja tätä jatkui useamman kuukauden, kunnes Dimo yhdisti sormuksen ja tuon hahmon toisiinsa. Tarkemmin ajateltuna, poika oli nähnyt tuo hamon aina sormuksen saannin jälkeen, mutta oletti vain toivovansa isän näkemistä vielä kerran. Nyt oli kuitenkin selvää, ettei hahmo ollut yhtään tuon isän kaltainen vaan paljon isokokoisempi ja jotenkin kolkompi.

Viikkojen kuluttua Dimo tajusi myös tapaturmien lisääntyneen ja jostain kumman syystä osumat ja muut keskittyivät aina sormuksen alueelle. Nyt hän myös muisti suvun kirouksen; mitä jos se liittyi jotenkin tuohon kolhiintuneeseen perintösormukseen ja aaveeseen? Kuka tuo aave ylipäätään oli?

Viimeinen pisara Dimitarille kirouksen kanssa oli kun poika kerran heräsi muutaman päivän kuluttua tuvassaan keskellä yötä pianonsoittoon. Poika lähti uteliaisuuttaan katsomaan miksi joku soittaisi pianoa tuvassa yöllä. Tuvan oleskeluhuoneessa oleva piano sijaitsi huoneen nurkassa, takkaa vastapäätä eikä sitä heti nähnyt huoneeseen tullessa. Dimo siis astui syvemmälle huoneeseen ja haukkoi henkeään nähdessään saman hahmon, jonka hän oli vielä siihen asti nähnyt vain silmännurkastaan, nyt soittamassa tuvan pianoa. Poika pinkaisi samantien takaisin peittonsa alle ja yritti nukahtaa.

Useamman vuoden ajan Dimo näki haamun silmännurkastaan tai soittamassa pianoa, muttei enää säikähtänyt tuota kuten aiemmin. Haamu ei myöskään tykännyt näyttäytyä muille syystä tai toisesta. Vuoden-kahden jälkeen Dimitarin aloittaessa viimeisen Durmstrangin vuotensa 18-vuotiaana, tuo uskaltautui puhumaan haamulle ja kiinnostui tämän tarinasta tarkemmin. Seuraavana jouluna hän oli taas kotitilallaan Puolassa ja kysyi sormukseen liittyvästä mahdollisesta tarinasta äidiltään, joka ohjasi Dimon heidän suvustaan kertovien kirjojen pariin. Yhdessä kirjoista kerrottiin Glacitus Yrsasta, jonka kasvoihin oli tuon kuollessa joutunut suolahappoa ja se oli syövyttänyt miehen ylävartalon, päälaesta olkapäihin, luuhun asti. Ennen kuolemaansa oli tuo myös pakotettu luovuttamaan kohtalaisen suuri perintönsä, kelle muullekkaan kuin Dimitarin nelinkertaiselle isoisälle, Slatko Kosminskille. Dimo ei ollut uskoa lukemaansa ja oli hieman pettynyt, että hänen sukunsa oli joskus tehnyt jotain niin järkyttävää. Eikä Glacitus selvästi välittänyt tuonpuoleisesta elämästään, joten Dimo halusi suoda tuolle ikuisen leponsa.

Kysyttyään Glacitukselta, mikä piti haamun tässä ulottuvuudessa, vastasi tuo olevansa sidottu Kosminskien perintösormukseen - Yrsan suvun toimesta, luultavammin kostoksi Kosminskeille? Ehkä juuri siksi sormuksen alueelle oli aiheutunut niin paljon ruhjeita? Oliko haamu vain yrittänyt saada sormuksen hajalle, jotta olisi päätynyt lopultakin haudan lepoon, sillä sormukseen sitominen tuskin oli Glacituksen oma päätös, kuoleman jälkeen kun se tapahtuikin? Toisaalta, tarinan - ja Glacituksen - mukaan Glacitus sai kuin saikin kuolemansa kostetuksi Slatkolle suvunpään viimeisinä päivinä. Jonkin aikaa ajatuksiaan selvitellen Dimon päähän putkahti ajatus kuin tyhjästä; hieman irrallinen ja odottamaton, mutta jokin vain piti sen Dimitarin mielessä. Entä jos Dimitar ei päästäisikään Glacitusta irti sormuksesta? Mitä kaikkea hän voisi kahlitun haamun avulla saavuttaa?

Ja sitten vajaan vuoden kuluttua Durmstrangin taikakoulu sai kutsun Kolmivelhoturnajaisiin Ison-Britannian taikakouluun, Tylypahkaan. Dimo oli jo aiemmin harkinnut turnajaisiin osallistumista, heti kun niistä kerran sattui lukemaan (vaikkakin Kolmivelhoturnajaisia ei oltu pidetty satoihin vuosiin) ja nyt mahdollisuuden tarjoutuessa, hän todellakin aikoi osallistua. Tosin enemmän kyllä ystäviensä yllyttämänä; olihan tämä Dimon viimeinen vuosi Durmstrangissa ja viimeinen mahdollisuus kokea nuo kilpailut joista hän oli aiemmin vain lukenut. Hän ei myöskään vastaisi kieltävästi vielä yhteen mahdollisuuteen saada mainetta ja kunniaa koululleen ja suvulleen. Ja Glacitus… no, hän vaikutti tavallista innostuneemmalta turnajaisista. Ja tavallista painostavammalta.

(Mikäli selviää hengissä Kolmivelhoturnajaisista, koulunsa päätyttyä Dimitar kutsutaan Puolan armeijaan suorittamaan pakollinen asepalvelus. Dimo on kyseisessä palveluksessa kaksi vuotta eli 1989-1991.)

KUVASSA: John De Buck]]> <![CDATA[BANE, kentauri]]> https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=196 Tue, 29 Dec 2020 16:23:05 +0000 https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=196 [Image: 34b545a11b70f5d39b11791efc70d646.jpg]
Bane ensimmäisen velhosodan aikaan.
Nimi: Bane
Ikä: 30-42 (22.4.1950)
Laji: Kentauri
Asuinalue: Tylypahkan Kielletty metsä
Perhe:
    -Wolborg, 50-72 (1920), isä
    -Reba, 49-71 (1921), äiti
    -Thaeleira, 14-26 (17.3.1966), vaimo
    -Orivarsa, ××× (1983 Toukokuu), poika

Ulkonäkö: Banen hevososa on väriltään papurikkotäpläinen kimo ja rakenteeltaan vastaa eniten Percheron-hevosrotua.

Luonne: Bane voi olla jokseenkin päällekäyvä tammoja kohtaan, etenkin niitä kohtaan jotka lukee hyvännäköisiksi. Bane on myös voimakastahtoinen, vakava, jämäkkä ja mielipiteissään erityisen järkkymätön. Hän kokee oikeudekseen orina pitää tammat kurissa ja hiljaisina. Niskoittelevia tammoja voi ja pitää tuon mielestä rangaista väkivalloin, joskus vain huvinvuoksi mikäli nuo ovat tiettävästi aiemmin niskoitelleet. Laumassa Bane on asemaltaan sotilas ja komentoketjun yläpäässä, mistä Bane onkin erittäin ylpeä. Siispä tammojen päänmenoksi Bane on keksinyt, että nuo ovat nyrkkeilysäkkinä olemisen lisäksi hyviä kuuntelijoita tuon kehuskellessaan omilla saavutuksillaan.

Elmä ja Teot: Bane syntyi Kielletyn metsän kentaurilaumaan loppukeväästä 1950 Wolborgille ja Reballe pienenä ja heikkona orivarsana, jonka ei lauman parantajien mukaan olisi edes pitänyt selvitä ensimmäistä päiväänsä. Bane kuitenkin osoittautui sitkeäksi tapaukseksi ja selvisi ensimmäiseen ikävuoteensa ja ylikin. Banen lapsuus oli onnellinen ja varsa iloinen saamastaan huomiosta; olihan tuo myös perheen ainoa varsa. Bane oli kuitenkin poikkeuksellisen herkkä ja itki usein mikäli tuota tönittiin vahingossa muiden varsojen kanssa leikkiessä.
Tuon päästyä kuudentoista vuoden ikään vuonna 1966 pyysivät Banen vanhemmat laumanjohtaja Aegistosilta, että tuo lupaisi vastasyntyneen tammavarsansa tulevaksi puolisoksi Banelle. Aegistos antoi lupauksensa, sillä Bane vaikutti hyvinkin lupaavalta taistelijalta ja kohteliaalta nuorelta kentaurilta. Bane kuitenkin muuttui melko radikaalisti joutuessaan kahdenkymmenen vuoden iässä (1970) onnettomuuteen, kun tuo oli ollut talvella metsästämässä ruokaa laumalle. Bane oli hajautunut muista metsästystovereistaan ja joutunut jäiseen mäkeen. Epähuomiossa tuo oli astunut liukkaaseen kohtaan ja vierinyt alas mäkeä kolauttaen päänsä kiveen. Bane menetti tajuntansa muutamaksi tunniksi, kunnes muut metsästämässä olleet kentaurit löysivät Banen. Bane vakuutti olevansa kunnossa eikä tuo muuta onnettomuudesta saanut kuin keskikokoisen kuhmun päähänsä, joka sekin oli melko huomaamaton. Ryhmä unohti onnettomuuden ja asia jäi siihen.
Pikkuhiljaa Banen vanhemmat kuitenkin huomasivat Banen käytöksessä muutoksia, etenkin tammoja kohtaan, mutta eivät ota muutoksia todesta ja Banen pyytäessä tuon ja Thealeiran avion nopeampaa täytäntöönpanoa, Wolborg ja Reba osoittavat tukensa. Onnettomuutensa jälkeen Banen persoonallisuus muuttui siis nuoruudestaan hyvinkin paljon ja jo ensimmäinen muutos näkyi siinä, kun tuo väitti olevansa kunnossa kaatumisen jälkeen. Bane nimittäin oli edelleen tuossa iässä jokseenkin herkempi tuntemaan kipua kuin muut ikäisensä orit ja kun tuo ei nyt tuntenutkaan kipua oli se selkeästi hälyyttävä merkki. Kuitenkin metsästäjäkaverit eivät puhuneet asiasta sen enempää eikä Bane tietenkään huomannut muutoksia itsessään.]]> [Image: 34b545a11b70f5d39b11791efc70d646.jpg]
Bane ensimmäisen velhosodan aikaan.
Nimi: Bane
Ikä: 30-42 (22.4.1950)
Laji: Kentauri
Asuinalue: Tylypahkan Kielletty metsä
Perhe:
    -Wolborg, 50-72 (1920), isä
    -Reba, 49-71 (1921), äiti
    -Thaeleira, 14-26 (17.3.1966), vaimo
    -Orivarsa, ××× (1983 Toukokuu), poika

Ulkonäkö: Banen hevososa on väriltään papurikkotäpläinen kimo ja rakenteeltaan vastaa eniten Percheron-hevosrotua.

Luonne: Bane voi olla jokseenkin päällekäyvä tammoja kohtaan, etenkin niitä kohtaan jotka lukee hyvännäköisiksi. Bane on myös voimakastahtoinen, vakava, jämäkkä ja mielipiteissään erityisen järkkymätön. Hän kokee oikeudekseen orina pitää tammat kurissa ja hiljaisina. Niskoittelevia tammoja voi ja pitää tuon mielestä rangaista väkivalloin, joskus vain huvinvuoksi mikäli nuo ovat tiettävästi aiemmin niskoitelleet. Laumassa Bane on asemaltaan sotilas ja komentoketjun yläpäässä, mistä Bane onkin erittäin ylpeä. Siispä tammojen päänmenoksi Bane on keksinyt, että nuo ovat nyrkkeilysäkkinä olemisen lisäksi hyviä kuuntelijoita tuon kehuskellessaan omilla saavutuksillaan.

Elmä ja Teot: Bane syntyi Kielletyn metsän kentaurilaumaan loppukeväästä 1950 Wolborgille ja Reballe pienenä ja heikkona orivarsana, jonka ei lauman parantajien mukaan olisi edes pitänyt selvitä ensimmäistä päiväänsä. Bane kuitenkin osoittautui sitkeäksi tapaukseksi ja selvisi ensimmäiseen ikävuoteensa ja ylikin. Banen lapsuus oli onnellinen ja varsa iloinen saamastaan huomiosta; olihan tuo myös perheen ainoa varsa. Bane oli kuitenkin poikkeuksellisen herkkä ja itki usein mikäli tuota tönittiin vahingossa muiden varsojen kanssa leikkiessä.
Tuon päästyä kuudentoista vuoden ikään vuonna 1966 pyysivät Banen vanhemmat laumanjohtaja Aegistosilta, että tuo lupaisi vastasyntyneen tammavarsansa tulevaksi puolisoksi Banelle. Aegistos antoi lupauksensa, sillä Bane vaikutti hyvinkin lupaavalta taistelijalta ja kohteliaalta nuorelta kentaurilta. Bane kuitenkin muuttui melko radikaalisti joutuessaan kahdenkymmenen vuoden iässä (1970) onnettomuuteen, kun tuo oli ollut talvella metsästämässä ruokaa laumalle. Bane oli hajautunut muista metsästystovereistaan ja joutunut jäiseen mäkeen. Epähuomiossa tuo oli astunut liukkaaseen kohtaan ja vierinyt alas mäkeä kolauttaen päänsä kiveen. Bane menetti tajuntansa muutamaksi tunniksi, kunnes muut metsästämässä olleet kentaurit löysivät Banen. Bane vakuutti olevansa kunnossa eikä tuo muuta onnettomuudesta saanut kuin keskikokoisen kuhmun päähänsä, joka sekin oli melko huomaamaton. Ryhmä unohti onnettomuuden ja asia jäi siihen.
Pikkuhiljaa Banen vanhemmat kuitenkin huomasivat Banen käytöksessä muutoksia, etenkin tammoja kohtaan, mutta eivät ota muutoksia todesta ja Banen pyytäessä tuon ja Thealeiran avion nopeampaa täytäntöönpanoa, Wolborg ja Reba osoittavat tukensa. Onnettomuutensa jälkeen Banen persoonallisuus muuttui siis nuoruudestaan hyvinkin paljon ja jo ensimmäinen muutos näkyi siinä, kun tuo väitti olevansa kunnossa kaatumisen jälkeen. Bane nimittäin oli edelleen tuossa iässä jokseenkin herkempi tuntemaan kipua kuin muut ikäisensä orit ja kun tuo ei nyt tuntenutkaan kipua oli se selkeästi hälyyttävä merkki. Kuitenkin metsästäjäkaverit eivät puhuneet asiasta sen enempää eikä Bane tietenkään huomannut muutoksia itsessään.]]> <![CDATA[HOMYSIOS JA EVEAN, kentauri]]> https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=195 Tue, 29 Dec 2020 12:37:33 +0000 https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=195 [Image: 14923934.jpg]
[Image: 9b3d53389dd1fb01053eb46aaef4707e.jpg]

Ikä: 95-109 (25.8.1885)
Laji: Kentauri
Asuinpaikka: Kielletty metsä.
Perhe:
-Ingram (1883-1941), isoveli
- Evean 90-104 (21.1.1890), vaimo
- Primavera (1900-1941), veljenvaimo
- Bolvangar (1915), veljenpoika
- Cadmanus 63-82 (1917), oma poika
- Phaelea 60-84 (1920), miniä
- Helen 58-72 (1922), veljenpojan vaimo
- Parthyne 55-69 (1925), tytär
- Stamolio 56-70 (1924), vävy
- Filaros 36-50 (1944), pojanpoika

    - Caernunnos, ××× (25.6.1944-1979), veljenpojan vanhempi kaksospoika
    - Navaho, 36-50 (25.6.1944), veljenpojan nuorempi kaksospoika
- Isathe 34-48 (1946), pojanpojan vaimo
    - Ayáttara, 33-47 (1947), veljenpojan tytär
- Jeran 15-29 (1965), tyttärenpoika
    - Teherain, 14-28 (10.8.1966), veljenpojan poika
- Agene 14-28 (1966), tyttärenpojan vaimo
    - Thaeleira, 14-28 (17.8.1966), veljenpojan kasvattitytär
    - Koridas 10-24 (1970), pojanpojanpoika
- Hyraia 6-20 (1974), pojanpojantytär
- Irisviel, 5-19 (1975), veljenpojan pojantytär
- Ajedon 0-14 (1980), tyttärenpoika


Ulkonäkö: Homysios on voimakasrakenteinen ja suuri kentauri. Hänen säkäkorkeutensa on jopa 175cm etukavioista ihmisosan alaselkään. Kokonaisuudessaan hänen päänsä on yli kahden metrin korkeudessa. Hänen kehossaan on joitain arpia. Hänen ihmisosansa on aika vaalea ja hevososansa vaaleanruskea. Hänen hiuksensa ja häntänsä on niinikään ruskeat. 
Hänellä on vyötäisillään viittaa, sarvitorvi ja kaulallaan voimakas amuletti. Hänellä on partaa ja hänen ruskeissa silmissään on ymmärtäväinen ja tasapainoinen katse.

Luonne: Luonteeltaan Homysios on jämäkän lempeä ja rauhallinen. Hän ei tee koskaan harkitsemattomia asioita, hän haluaa katsoa asian monelta kantilta. Hän vihaa äkkipikaisia päätöksiä ja pyrkii olemaan tasapainoinen ja järkevä. 
Hän on hyvin rakastava perhettään kohtaan ja suojeleva. Hän nauttii kun voi opettaa lapsia. 
Toisinaan Homysios joutuu tekemään ratkaisuja, joita ei haluaisi tehdä ja jos hän huomaa vääryyden, hän puuttuu siihen. 
Kun eräs lauman nuorista tammoista naitetaan, hänen muistututtaessa että edesmenneen puolesta rikottu sopimus on tuonut aina kirouksen, ja osoittautuu tamman elämän kamalimmaksi ajaksi, hän syyttää itseään tästä ja poistuu vuorelle rankaisemaan itseään. Hän paastoaa rangaistukseksi seuraavaan täydenkuun hetkeen asti.


Elämän vaiheet: Homysios on syntynyt, samoin kuin isoveljensä Ingram laumaan Itä-Skotlannissa, jota heidän oma isänsä Lazasos johti. Homysioksen ja Ingramin äiti Nesaste puolestaan on kulkenut aina metsissä, eikä ole ollut paljoa lauman luona, lähinnä käynyt vain synnyttämässä lapsensa ja jättänyt isänsä huostaan ja kadonnut taas. Kun Lazasos luopui laumanjohtajuudesta, Homysios ei halunnut edes pyrkiä koskaan laumanjohtajaksi, sillä häntä kiinnosti enemmän henkiset asiat ja laumalaisten nuoremman polven opettaminen. Lauman kotimetsä oli vehreää ja alue oli turvallinen, paikka oli melkein kuin paratiisi. Vuonna 1941, kuivuus pakotti kuitenkin lauman liikkeelle, Aegistos johdatti lauman vuoden aikana Kielletyn metsän alueelle, johon lauma lopulta asettui tyytyväisenä 1942. Homysios oli matkan loppupuolella kovin onneton, sillä matkan alkuvaiheilla veli menetti rakkaan vaimonsa ja yrittäessä pitää veljensä voimissaan matkan aikana, loppupuolella matkaa veli hukkui jokeen. Homysios olisi tuossa vaiheessa ollut jo selvää kauraa, mutta hänen vahva luontonsa kuitenkin pakotti itsensä pitämään koko perhekunnan voimissaan, menetyksistä huolimatta. Kun he lopulta pääsivät perille, Homysios joutui lepäämään hyvin pitkän aikaa, sillä henkiset koettelemukset olivat fyysisiä rankempia. Nykyisin Homysios on yksi lauman vanhimpia ja hänen viisaita ajatuksiaan ja aivojaan, on moni lainannut omien ongelmiensa ratkaisemiseksi. 
Homysios avioitui vaimonsa kansa n. vuosi ennen esikoisensa syntymää ja aina hän on osoittanut rakkautta vaimolleen ja jälkeläisilleen. 

Homysios uskoo vahvasti, että kentaurit eivät voi rikkoa edesmenneiden sopimuksia ilman, että kirous lankeaa sopimuksen rikkojan päälle. Hän on itse nähnyt niin käyvän. Kun hänen isoisänsä veli oli solminut sopimuksen, mutta kuollut ennen sopimuksen täytääntöönpanoa, rikkoi hänen isoisänsä veljensä antaman sopimuksen. Jo samana iltana hänen isoisänsä joutui onnettomuuteen ja jäi suuren kivivyöryn alle, kolme päivää myöhemmin hän menehtyi.
Nykyisen laumanjohtajan Magorianin isä oli sopinut poikansa avioliitosta erään toisen lauman kentauritamman kanssa, mutta naimaiässä poika olikin päättänyt itsepäisesti menevänsä naimisiin toisen kanssa. Häitä seuraavana päivänä Magorianin isä meni metsään kaataamaan puuta, josta hän aikoi tehdä veistoksia. Kun hän sitoi köyttä puun ympärille, jostain hyökkäsi villi olento hänen kimppuunsa ja kamppailun tuoksinnassa, hän menetti toisen kätensä.



Lauman vasojen ja varsojen opettaja.



[Image: 14923933.jpg]
[Image: 777ee2e81e344c59cdbe4a093a55b8b5.jpg]
Ikä: 90-104 (21.1.1890)
(Sukulista Homysios-puolison kohdalla)

Ulkonäkö: Eveanin säkäkorkeus on n.170cm ihmisselän alaosaan asti. Hänen ihonsa on okranvärinen ja samoin kuin hevososansa. Hiukset, häntä ja kaviot ovat mustat. Kun hänet näkee metsässä, hänellä on mukanaan kaikenlaisia tarpeellisia asioita ja ehkä tarpeettomiakin asioita, kuten soitin, köyttä jousi ja nuolet.  Hän on omalla tavallaan siro, mutta myös vahvarakenteinen, hänen kestävyytensä on hyvä.

Luonne: Evean vihaa epäoikeudenmukaisuutta. Hän saattaa olla toisinaan liian suorapuheinen, mutta hän yleensä miettii ainakin kolme kertaa, ennen kuin töksäyttää mitä sanoo. Hänen miehensä Homysios tasapainoittaa hänen kipakkaa luonnettaan ja se on hyvä, sillä muuten hän olisi jo nuorena vaimona päätynyt ongelmiin kipakkuudensa takia.
Evean on hyvin empaattinen ja lempeä, mitä tulee puolisoon ja nuorempiin laumalaisiin, hän on pitkämielinen ja kärsivällinen, kun opettaa nuorempia ymmärtämään oikean ja väärän. Evean ei ole kuitenkaan niitä äitejä, jotka olisivat halunneet vain hoitaa lastaan. Vaikka hän onkin hyvin rakastava äiti, niin hän on myös hyvin taitava metsästäjä ja soturi. Hän tarvitsee vielä vanhempanakin kentaurina, toisinaan vauhtia elämäänsä, mutta osaa hän rauhoittuakin tuudittamaan lapsenlapsiaan.

Elämä: Evean on aina kuulunut niinikään kielletyn metsän laumaan. Hän on vanhempiensa 3 lapsi ja ainoa eloonjäänyt. Hänen vanhempansa eivät enää ole elossa ja välit näihin olivat aina lämpöiset. Evean kulki aina isänsä mukana metsästämässä ja isä opettikin tyttärelleen kaikki taitonsa. Evean ei ole tottunut olemaan keittotulien äärellä, niinkuin äitinsä, vaikka osaa hänkin laittaa hyvää ruokaa. Evean vain viihtyy enemmän luonnon helmassa, metsästämässä. 

Metsästäjä.




Homysioksen perhekunnassa on ajasta aikaa uskottu, että ainakin heidän perheenjäsenet tulevat tähdistä. Ja se tähti mikä kirkkaimpana lapsen syntymähetkellä jossain loistaa, on tämän lapsen tähtikoti. Moni on pitänyt Homysioksen perheen uskomusta typeränä, mutta kun Navahon ja Thaeleiran perheet saavat samaan aikaan kuopuksensa, näiden lasten jutut ja kieli ovat alusta asti sellaista, mikä vahvistaa perheen sisällä tätä uskomusta tähtilapsista. Opittuaan puhumaan, lapset tiesivät että he vielä menevät naimisiin "uudestaan", koska olivat kotitähdellä sopineet, että he pääsisivät oikeasti seuraamaan edes jonkun lapsensa elämää syntymästä aikuisuuteen asti. Ja Thaeleira varsinkin saa noilta sellaisia tarinoita, ettei ole epäilystäkään, että lapset ovat hänen edesmenneiden vanhempiensa reinkarnaatio. Ja lapset ovat kiitelleet isovanhempiaan siitä, että nämä ottivat Thaeleiran rakkaaksi lapsekseen. Evean on oman perheensä sisällä uskonut samoin ja niin Bolvangarin ja Helenin kasvattitytär Thaeleirakin kasvanut uskomaan näin, niin uskoivat hänen edesmenneet vanhempansakin.
]]> [Image: 14923934.jpg]
[Image: 9b3d53389dd1fb01053eb46aaef4707e.jpg]

Ikä: 95-109 (25.8.1885)
Laji: Kentauri
Asuinpaikka: Kielletty metsä.
Perhe:
-Ingram (1883-1941), isoveli
- Evean 90-104 (21.1.1890), vaimo
- Primavera (1900-1941), veljenvaimo
- Bolvangar (1915), veljenpoika
- Cadmanus 63-82 (1917), oma poika
- Phaelea 60-84 (1920), miniä
- Helen 58-72 (1922), veljenpojan vaimo
- Parthyne 55-69 (1925), tytär
- Stamolio 56-70 (1924), vävy
- Filaros 36-50 (1944), pojanpoika

    - Caernunnos, ××× (25.6.1944-1979), veljenpojan vanhempi kaksospoika
    - Navaho, 36-50 (25.6.1944), veljenpojan nuorempi kaksospoika
- Isathe 34-48 (1946), pojanpojan vaimo
    - Ayáttara, 33-47 (1947), veljenpojan tytär
- Jeran 15-29 (1965), tyttärenpoika
    - Teherain, 14-28 (10.8.1966), veljenpojan poika
- Agene 14-28 (1966), tyttärenpojan vaimo
    - Thaeleira, 14-28 (17.8.1966), veljenpojan kasvattitytär
    - Koridas 10-24 (1970), pojanpojanpoika
- Hyraia 6-20 (1974), pojanpojantytär
- Irisviel, 5-19 (1975), veljenpojan pojantytär
- Ajedon 0-14 (1980), tyttärenpoika


Ulkonäkö: Homysios on voimakasrakenteinen ja suuri kentauri. Hänen säkäkorkeutensa on jopa 175cm etukavioista ihmisosan alaselkään. Kokonaisuudessaan hänen päänsä on yli kahden metrin korkeudessa. Hänen kehossaan on joitain arpia. Hänen ihmisosansa on aika vaalea ja hevososansa vaaleanruskea. Hänen hiuksensa ja häntänsä on niinikään ruskeat. 
Hänellä on vyötäisillään viittaa, sarvitorvi ja kaulallaan voimakas amuletti. Hänellä on partaa ja hänen ruskeissa silmissään on ymmärtäväinen ja tasapainoinen katse.

Luonne: Luonteeltaan Homysios on jämäkän lempeä ja rauhallinen. Hän ei tee koskaan harkitsemattomia asioita, hän haluaa katsoa asian monelta kantilta. Hän vihaa äkkipikaisia päätöksiä ja pyrkii olemaan tasapainoinen ja järkevä. 
Hän on hyvin rakastava perhettään kohtaan ja suojeleva. Hän nauttii kun voi opettaa lapsia. 
Toisinaan Homysios joutuu tekemään ratkaisuja, joita ei haluaisi tehdä ja jos hän huomaa vääryyden, hän puuttuu siihen. 
Kun eräs lauman nuorista tammoista naitetaan, hänen muistututtaessa että edesmenneen puolesta rikottu sopimus on tuonut aina kirouksen, ja osoittautuu tamman elämän kamalimmaksi ajaksi, hän syyttää itseään tästä ja poistuu vuorelle rankaisemaan itseään. Hän paastoaa rangaistukseksi seuraavaan täydenkuun hetkeen asti.


Elämän vaiheet: Homysios on syntynyt, samoin kuin isoveljensä Ingram laumaan Itä-Skotlannissa, jota heidän oma isänsä Lazasos johti. Homysioksen ja Ingramin äiti Nesaste puolestaan on kulkenut aina metsissä, eikä ole ollut paljoa lauman luona, lähinnä käynyt vain synnyttämässä lapsensa ja jättänyt isänsä huostaan ja kadonnut taas. Kun Lazasos luopui laumanjohtajuudesta, Homysios ei halunnut edes pyrkiä koskaan laumanjohtajaksi, sillä häntä kiinnosti enemmän henkiset asiat ja laumalaisten nuoremman polven opettaminen. Lauman kotimetsä oli vehreää ja alue oli turvallinen, paikka oli melkein kuin paratiisi. Vuonna 1941, kuivuus pakotti kuitenkin lauman liikkeelle, Aegistos johdatti lauman vuoden aikana Kielletyn metsän alueelle, johon lauma lopulta asettui tyytyväisenä 1942. Homysios oli matkan loppupuolella kovin onneton, sillä matkan alkuvaiheilla veli menetti rakkaan vaimonsa ja yrittäessä pitää veljensä voimissaan matkan aikana, loppupuolella matkaa veli hukkui jokeen. Homysios olisi tuossa vaiheessa ollut jo selvää kauraa, mutta hänen vahva luontonsa kuitenkin pakotti itsensä pitämään koko perhekunnan voimissaan, menetyksistä huolimatta. Kun he lopulta pääsivät perille, Homysios joutui lepäämään hyvin pitkän aikaa, sillä henkiset koettelemukset olivat fyysisiä rankempia. Nykyisin Homysios on yksi lauman vanhimpia ja hänen viisaita ajatuksiaan ja aivojaan, on moni lainannut omien ongelmiensa ratkaisemiseksi. 
Homysios avioitui vaimonsa kansa n. vuosi ennen esikoisensa syntymää ja aina hän on osoittanut rakkautta vaimolleen ja jälkeläisilleen. 

Homysios uskoo vahvasti, että kentaurit eivät voi rikkoa edesmenneiden sopimuksia ilman, että kirous lankeaa sopimuksen rikkojan päälle. Hän on itse nähnyt niin käyvän. Kun hänen isoisänsä veli oli solminut sopimuksen, mutta kuollut ennen sopimuksen täytääntöönpanoa, rikkoi hänen isoisänsä veljensä antaman sopimuksen. Jo samana iltana hänen isoisänsä joutui onnettomuuteen ja jäi suuren kivivyöryn alle, kolme päivää myöhemmin hän menehtyi.
Nykyisen laumanjohtajan Magorianin isä oli sopinut poikansa avioliitosta erään toisen lauman kentauritamman kanssa, mutta naimaiässä poika olikin päättänyt itsepäisesti menevänsä naimisiin toisen kanssa. Häitä seuraavana päivänä Magorianin isä meni metsään kaataamaan puuta, josta hän aikoi tehdä veistoksia. Kun hän sitoi köyttä puun ympärille, jostain hyökkäsi villi olento hänen kimppuunsa ja kamppailun tuoksinnassa, hän menetti toisen kätensä.



Lauman vasojen ja varsojen opettaja.



[Image: 14923933.jpg]
[Image: 777ee2e81e344c59cdbe4a093a55b8b5.jpg]
Ikä: 90-104 (21.1.1890)
(Sukulista Homysios-puolison kohdalla)

Ulkonäkö: Eveanin säkäkorkeus on n.170cm ihmisselän alaosaan asti. Hänen ihonsa on okranvärinen ja samoin kuin hevososansa. Hiukset, häntä ja kaviot ovat mustat. Kun hänet näkee metsässä, hänellä on mukanaan kaikenlaisia tarpeellisia asioita ja ehkä tarpeettomiakin asioita, kuten soitin, köyttä jousi ja nuolet.  Hän on omalla tavallaan siro, mutta myös vahvarakenteinen, hänen kestävyytensä on hyvä.

Luonne: Evean vihaa epäoikeudenmukaisuutta. Hän saattaa olla toisinaan liian suorapuheinen, mutta hän yleensä miettii ainakin kolme kertaa, ennen kuin töksäyttää mitä sanoo. Hänen miehensä Homysios tasapainoittaa hänen kipakkaa luonnettaan ja se on hyvä, sillä muuten hän olisi jo nuorena vaimona päätynyt ongelmiin kipakkuudensa takia.
Evean on hyvin empaattinen ja lempeä, mitä tulee puolisoon ja nuorempiin laumalaisiin, hän on pitkämielinen ja kärsivällinen, kun opettaa nuorempia ymmärtämään oikean ja väärän. Evean ei ole kuitenkaan niitä äitejä, jotka olisivat halunneet vain hoitaa lastaan. Vaikka hän onkin hyvin rakastava äiti, niin hän on myös hyvin taitava metsästäjä ja soturi. Hän tarvitsee vielä vanhempanakin kentaurina, toisinaan vauhtia elämäänsä, mutta osaa hän rauhoittuakin tuudittamaan lapsenlapsiaan.

Elämä: Evean on aina kuulunut niinikään kielletyn metsän laumaan. Hän on vanhempiensa 3 lapsi ja ainoa eloonjäänyt. Hänen vanhempansa eivät enää ole elossa ja välit näihin olivat aina lämpöiset. Evean kulki aina isänsä mukana metsästämässä ja isä opettikin tyttärelleen kaikki taitonsa. Evean ei ole tottunut olemaan keittotulien äärellä, niinkuin äitinsä, vaikka osaa hänkin laittaa hyvää ruokaa. Evean vain viihtyy enemmän luonnon helmassa, metsästämässä. 

Metsästäjä.




Homysioksen perhekunnassa on ajasta aikaa uskottu, että ainakin heidän perheenjäsenet tulevat tähdistä. Ja se tähti mikä kirkkaimpana lapsen syntymähetkellä jossain loistaa, on tämän lapsen tähtikoti. Moni on pitänyt Homysioksen perheen uskomusta typeränä, mutta kun Navahon ja Thaeleiran perheet saavat samaan aikaan kuopuksensa, näiden lasten jutut ja kieli ovat alusta asti sellaista, mikä vahvistaa perheen sisällä tätä uskomusta tähtilapsista. Opittuaan puhumaan, lapset tiesivät että he vielä menevät naimisiin "uudestaan", koska olivat kotitähdellä sopineet, että he pääsisivät oikeasti seuraamaan edes jonkun lapsensa elämää syntymästä aikuisuuteen asti. Ja Thaeleira varsinkin saa noilta sellaisia tarinoita, ettei ole epäilystäkään, että lapset ovat hänen edesmenneiden vanhempiensa reinkarnaatio. Ja lapset ovat kiitelleet isovanhempiaan siitä, että nämä ottivat Thaeleiran rakkaaksi lapsekseen. Evean on oman perheensä sisällä uskonut samoin ja niin Bolvangarin ja Helenin kasvattitytär Thaeleirakin kasvanut uskomaan näin, niin uskoivat hänen edesmenneet vanhempansakin.
]]> <![CDATA[DANE, Alex & Juliet]]> https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=25 Sat, 19 Mar 2016 21:25:46 +0000 https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=25 Hahmot & teksti © Nibs



ALEX & JULIET DANE

~IKÄ
Alex, synt. 1942
Juliet, synt. 1946
* Ottaen huomioon velhojen ja noitien omaavan jästejä paljon pidemmän eliniän, he alkoivat vanheta tooosi hitaasti teini-iän jälkeen. He adoptoivat 3-vuotiaan Connorin 36/40-vuotiaina ja näyttivät silloin vähän alle kolmekympisiltä, ja ylipäätään näinä vuosina he vaikuttavat noin kymmenen vuotta ikäistään nuoremmilta, ja vanhemmalla iällä ikääntyminen näkyy aina vaan vähemmän. Nämä ovat siis suuntaa antavia kuvia.

~AMMATTI
Alex on lapsipsykiatri, (taikavoimaisille ja jästilapsille.)
Juliet on lastenlääkäri

~ULKONÄKÖ

Alex on todella pitkä, (188cm), ja hänellä on keskiverto ruumiinrakenne. Hyvin ystävälliset ja yleensä luottamusta herättävät kasvot ja ulospäinsuuntautunut, positiivinen olemus. Hänen hiuksensa ovat niin tummanruskeat että näyttävät mustilta monissa valoissa. Silmät ovat tummansiniset.
Juliet on 175cm pitkä, luonnonkaunis nainen jolla myös tummanruskeat yleensä hieman kiharaiset, pitkät hiukset ja kirkkaansiniset silmät. Olemuksensa on yleensä hyvin vahva ja lämminhenkinen.


[Image: 1e8fc28b41f5d2a97aa82d06dc7f3769.jpg]  [Image: 7abdd6179916743346301170dd445f7f.jpg]
Kuvissa: Dale Midkiff ja Heather Langenkamp

* Alex 40v ja Connor 3v

KUVA - KUVA - KUVA

* Juliet 39v ja Connor 6v

KUVA - KUVA

~ PERSOONAA

Alex on pasifisti, muttei aivan puhtaasti; hän on kertakaikkisesti sotimista vastaan, tämä koskee myös taikuudella harjoitettuja taisteluja. Hyvä kun juuri ja juuri sallii lapsilleen vesipyssyjä. Mutta hän hyväksyy väkivallan jonkinlaisina valtion sisäisinä pakkokeinoina, (esim. poliisin työnkuvassa), itsepuolustuksena sekä kotikurissa normatiivisessa muodossa ja järjen rajoissa käytettynä. Niin paljon kuin hän toivookin että maailma voisi toimia täysin väkivallattomasti, hän ei koskaan ole käynyt ituhippiääliö-taajuudella kuvittelemassa että se olisi oikeasti mahdollista ihmisluonnon kanssa. Hän kyllä uskoo ihmeisiin, varsinkin siihen että ihmiset voivat saada niitä aikaan omalla työllään, mutta sillä on rajansa.
Muunmuassa tämän takia hän pyrki välttämään taistelukohtauksia ensimmäisessä velhosodassa ja antamaan oman panoksensa siihen auttamalla psyykkisesti vahingoittuneita lapsia.

Alex on todella hyvä kuuntelija, ja myötätuntonsa vahva. Hän on kaikenkaikkiaan hyvin lempeä ja suvaitsevainen persoona, ja miestä saattaa ensivaikutelmalta luulla helposti johdateltavaksi tai muutoin heikoksi persoonaksi. Niin ei kuitenkaan todellakaan ole, hänen elä-ja-anna-elää -aatteensa vain yltää pitkälle ja hän mieluummin tutustuu ihmisiin näennäisen passiivisena jotta arimmatkin persoonat saisivat annettua itsestään mahdollisimman todenmukaisen ensivaikutelman.
Hän kuitenkin jakaa omia ajatuksiaan ja mielipiteitään mielellään, mutta ei kovin herkästi ajaudu väittelyihin saatika ilmiriitoihin. Hän inhoaa turhaa riitelyä ja pyrkii useimmiten keventämään sellaisia kipinöiviä tilanteita pienellä huumorilla. Omia höyryjään hän päästelee ulos mielellään monenlaisen kuntoilun merkeissä. Ylipäätään hänen täytyy olla äärimmäisen stressaantunut, huolissaan, peloissaan tms. jotta hänen äänenkorotuksensa yltyisi huutamiseksi asti. Kaikesta rauhanomaisuudesta ja leppoisuudesta huolimatta hän on erittäin määrätietoinen ja tarvittaessa tiukka (myös itselleen), ja jos hän uhkaa tai lupaa jotain, sen hän myös yleensä pitää, sillä se on harvoin mitään ajattelematonta.
(Ja heikkoudet tulevat esille sitten pelien myötä jos en aiemmin keksi jotain kivaa!)

Juliet on melko lailla samaa maata miehensä kanssa, mutta hän taitaa rakastaa väittelyä sillä tempautuu niihin usein jopa 4-vuotiaan poikansa kanssa mitä hulluimmista asioista, mikä lähes poikkeuksetta herättää Alexissa hilpeyttä. Ei Julietkaan kuitenkaan anna lasten pyörittää itseään miten vain ja pitää erityisen hyvin kiinni oikeudestaan omaan elämäänsä. Hän tosin antaa periksi liian helposti, kun poika kinuaa jotain, mistä syystä hän mieluummin sanoo 'kysy isältäsi' kuin oman mielipiteensä – siinä missä merkittävimmissä asioissa päätökset on joka tapauksessa tehty aina yhdessä. Toisaalta, jos Connor sairastuu tai muutoin enemmän tai vähemmän tarvitsee hoivaa tosissaan, heittäytyy hän mahdottoman paatoksella äidinvaistojensa vietäväksi. Muutoin hän yrittää hillitä hoivaviettiään ja suojeluvaistojaan ja kasvattaa lapsestaan itsenäisiä ja vahvoja aikuisia. Hän ei ole erityisen liikunnallinen ja suostuu sensorttisiin harrasteisiin vain silloin tällöin perheen laatuajan nimissä, mutta luontoon hän on kovin mieltynyt.

~HISTORIAA

Alex syntyi jästille ja puoliveriselle noidalle, kasvatettiin kristinuskossa ja eli tasapainoisen ja onnellisen lapsuuden, vaikkakin sodanjälkeinen yhteiskunta sisälsi omat ongelmansa. Hän syntyi ensimmäisen maailmansodan keskelle, mutta ei muista siitä kovin paljoa sillä se päättyi noin kolmen vuoden kuluttua. Poika päätti jo hyvin nuorenlla iällä seuraavansa psykologi-isänsä jalanjälkiä, mistä syystä hän ei koskaan käynyt Tylypahkaa. Hän opiskeli taikuutta itsenäisesti sivuopiskeluna jästien alakoulun ohella, kunnes yliopistoikään päästyään keskittyi opiskelussa tähtäämään vain kutsumusammattiinsa. Toisin kuin isänsä, hän erikoistui lapsipsykologiaan, lapset kun ovat maailman tulevaisuus, ja tähtäsi psykologia pidemmälle eli psykiatriksi.
Kesällä 1973, 31-vuotiaana hän valmistui lapsipsykiatriksi, aloitti jästien mielenterveystoimistossa, myös lastensuojeluyksiköissä osa-aikaisesti palvellen, ja parin vuoden kuluttua sai kaikki luvat ammatin itsenäiseen harjoittamiseen. '70-luvulla aloittaessa, ensimmäinen velhosota aiheutti kaikenlaista draamaa ja ongelmaa, joten hänen ensimmäiset vuotensa olivat varsin antoisat monella tapaa.

Alex ei ollut täysin vieraantunut taikayhteiskunnastakaan, sillä hänen äitinsä oli töissä velhojen ja noitien orpokodissa ja hän toimi siellä tarvittaessa avustavana työntekijänä, saaden sitä myötä tietoa ja pitäen yhteyksiä Taikaministeriöön ja muihin taikayhteiskunnan virallisiin tahoihin.
Ammattinsa itsenäisen harjoittamisen luvan saatuaan, hän alkoi tutkia ja auttaa sekä jästejä että velho/noitalapsia, erikoistuen 2-12-vuotiaisiin tunne- ja mielenterveysongelmaisiin, joskin on hänen potiliden joukossa myös teini-ikäisiä. Siis elokuussa 1975 hän perusti Tylyahoon yksityisen toimiston, mainosti sitä Päivän Profeetassa ja muissa vakavasti otettavissa taikayhteiskunnan lehdissä ja pikkuhiljaa keräsi hyvää mainetta ja nimeä myös taikayhteiskunnassa. Hän on aina tarjonnut lääkitysliittoisten asioiden lisäksi myös terapiaa, tosin Connorin adoptoituaan pikkuhiljaa vähensi terapiapotilaiden määrää huomattavasti.
Hän on kuitenkin aina painottanut työnsä jästiyhteiskunnan puolelle. Taikayhteiskunnan puolella hän pitää aina vain muutamaa potilasta kerrallaan.

Vuonna 1980 hän tapasi Julietin ja he menivät naimisiin kesällä 1981. Kumpikin heistä oli menttänyt vanhempansa ja paljon muutakin sukuaan sodan tuulissa, toivoi perhettä ja olisi ollut valmis, mutta he eivät halunneet tuoda lapsia sodan keskelle. Alkuvuodesta 1982 he laittoivat hakemuksen adoptiota varten.
Tuosta samasta lontoolaisesta orpokodista jossa Alexin äiti ja Alex avustavana oli aiemmin työskennellyt, löytyi muutamia lapsia joille pidettiin erityisen tärkeänä löytää pysyvä koti mahdollisimman nopeasti mutta he kokivat parhaaksi adoptoida ainakin aluksi vain yhden. Connor oli ensimmäinen jota heille ehdotettiin sillä poika oli ollut kotia vailla jo kuukausia, erityisen kiireinen tapaus ja pariskunta vaikutti hakemuksen perusteella ihanteelliselta kyseiseen tapaukseen. Perusteelliset taustatutkimukset ynnä muut tukinnat veivät aikansa, mutta koska adoptio oli kotimaan sisälle ja Connor hyvin nuori erityistarve-lapsi prosessi huolehdittiin eteenpäin tavallista tehokkaammin. He saivat 2-vuotiaan Connorin kotiinsa kesäkuussa 1982, kolmen kuukauden kuluttua ensitapaamisesta. Tehtiin sovittuja sekä yllätysvierailuja, kunnes kesällä 1983 adoptio varmistui lopulliseksi.

He päättivät pitää pojan alkuperäisen etunimen sillä he pitivät siitä ja sen merkityksestä ('korkea kaipaus/toive'), mutta halusivat myös itse antaa nimen. Noah on kunnioitettu hahmo Raamastusta, perheineen ainoat ihmiset jotka Jumala säästi Vanhan Testamentin tarinassa jossa tämä hukutti maailman tulvan alle koska ihmiskunta oli vajonnut liian syvälle pahuuteen ja huonoihin tapoihin. Nimen merkitys on 'mukavuus' tai 'lepo'.
He, varsinkin Alex, pystyivät käsittelemään ja auttamaan Connoria melko hyvin ensimmäisinä vuosina, mutta 6-vuotiaan Connorin painajaisten muututtua kausiluontoisiksi, selkeämmiksi ja pahemmiksi ja riski jo saavutettujen edistysaskelten menettämiseen kasvoi. Connor ei kuitenkaan koskaan muistanut menneisyyttään varmuudella ja oli onnellinen alkuperäisiksi uskomiensa vanhempiensa kanssa, joten taantumista ei tapahtunut. Yleisesti ottaen he onnistuivat kasvattamaan Connorista onnellisen ja suhteellisen tasapainoisen miehen alun. He tietävät että tulee se päivä jolloin Connorin täytyy saada tietää totuus juuristaan, mutta tekevät kaikkensa että se päivä koittaisi vasta sitten kun poika varmasti kykenee käsittelemään sen mahdollisimman hyvin.

Adoption toteutumisen eli perheen perustamisen lähestyessä Alex järjesteli työasiansa niin että työpäivä olisi 8 tuntiin mittainen eikä enää työskennellyt viikonloppuisin kuin lähinnä kotoa tarvittaessa kriisipuhelimeen vastaten. Sstressinhallinnan ja perheeseen panostamisen nimessä. Se osoittautuikin olemaan oikea valinta sillä Connorissa oli ensimmäisinä vuosina tekemistä monen virallisen potilaan edestä. Connorin adoption jälkeen hän pikkuhiljaa vähensi terapiapotilaitaan vielä lisää, ja vuodesta 1984 eteeenpäin hän toimii vain lääkintäasioissa ja niiden yhteydessä pidettäviä tapaamisissa. Jos jollakin lapsella on aivan huutava terapian tarve, kriisiavun tarve, hän saattaa tarjota sitä jonkin aikaa.

Julietin isä oli velho ja äiti jästi, joten hänellä on vahvat juuret jästiyhteiskuntaan jossa hän myös pääosin kasvoi. Äidin puolen sukus toivoi kovasti että tyttö veisi perheen syvemmälle taikuuden maailmaan, ollen varmoja siitä että taikuus oli Taivaan lahja, nyt kun jo toinen sukupolvi moiset voimat sai. Mutta Juliet kiinnostui enemmän lääketieteestä ja tähtäsi lastentautien lääkäriksi. Hän alkoi opiskella taikuutta vasta aikuisiällä yliopiston ja lääketieteen opiskelun ohessa. Vuonna 1976 hän valmistui lastenlääkäriksi.
Hänkin menetti paljon sukuaan sodan aikana, mikä teki hänestä muutamaksi vuodeksi melkoisen työnarkomaanin. Kunnes rakkaus tarjosi paremman selviytymiskeinon, kun vuonna 1980 hän tapasi Alexin jonka kanssa piakkoin asteli alttarille.

Connorin adoption myötä vuonna 1982, Juliet lopetti työt ja jäi kotiäidiksi sillä Alex ei tietenkään voinut noin vain jättää töitään. He aikoivat laittaa pojan alakouluun, mutta tämä ei ollut valmis siihen vielä 5-vuotiaana jolloin lakisääteinen koulunkäynti oli aloitettava ja sen lisäksi ruumiillinen kuritus oli silloin vielä laillista kouluissa, eikä se lainkaan sopinut Connorin tilanteeseen, ollen paljon rankempaa ja yleisempää kuin kotioloissa. Joten Juliet toimi pojalle myös kotiopettajana, kunnes tämä saatiin sen verran hyvin tasapainoon että valtion koulun aloitusta uskallettiin kokeilla. Syksyllä 1987 pian 8-vuotias Connor siirtyi alakouluun. Sinä vuonna Juliet palasi töihin. Hän oli vuosien mittaan pitänyt huolta että pysyi ajantasalla ammattinsa kehityksestä ja pyrki ylläpitämään taitojaan mikä oli tietenkin varsin helppoa oman lapsen kanssa.

Toinen maailmansota ja ensimmäinen velhosota olivat harventaneet heidän kummankin sukua melkolailla, ja ne jotka olivat jäljellä olivat joko kaukaista sukua tai etääntyivät heidän adoptiossa valitsemansa lapsen myötä – varsinkin Julietin suku joka velhosodan ja Connorin taustojen myötä alkoivat epäillä mahtoikohan taikuus sittenkään olla ihan niin Jumalan lahja maailmalle kuin oli luultu...Eivät kaikki heitä suorastaan hylänneet, yhteydenpito vain harventui paljon ja avuliaisuus muuttui huomattavan nihkeäksi. Silti Jueliet on aviomiehensä kanssa kasvattanut kumpaakin lastaan ylpeänä ja rakkaudella, ja Connorin kasvettua suhteellisen normaaliksi ja Jonin syntymän myötä sukulaiset alkoivat kääntyä ympäri ja harkita asioita uudestaan.

~MUUTA:
  • Heidät molemmat kasvatettiin kristinuskossa ja kasvattavat myös Connoria siinä. He käyvät kirkossa pääsiäisenä ja jouluisin ja välillä kokiessaan muutoin tarvetta mutta eivät sunnuntaisin. Mutta he eivät usko sokeasti Raamattuun joka on kuolevaisten ihmisten kirjoittama, lukemattomia kertoja käännetty alkuperäiskielestään, ja sisältää hurjasti ristiriitoja. He eivät siis myöskään usko luomiskertomukseen sellaisneaan, vaan evoluutioon jonka Jumala loi ja joka sitä ohjaa ja sen lait määrää. Että Jumala työskentelee sekä ihmeiden että tieteellisten elementtien kautta.

  • Juliet ja Alex ovat kumpikin erittäin taitavia okklumeuksessa eli sulkemaan mielensä lukilitksella tunkeutumista vastaan. He pystyvät siis tyhjentämään mielensä tai halutessaan piilotamaan haluamansa tunteet ja muistot. Juliet opetteli taidon isänsä avulla joka puolestaan oli oppinut sen aurori-isältään, ja Alex opetteli sen äidiltään joka puolestaan oli hrajoittanut sen hyvän ystävänsä kanssa.
    Alex ei opetellut lukilitista kovin pitkälle vaan pystyy sen avulla jäljittämään vain valehteeleeko joku vai ei. Hän kun katso että edistyneemmin sen osaaminen saattaisi houkutella käyttämään sitä potilaidensa auttamiseen, ja hän halusi mieluummin olla rehellisesti ja aidosti pätevä lapsipsykiatri joka osaa hommansa ilman taikakeinoja. Juliet puolestaan osaa myös lukilitiksen korkeatasoisesti. Sodan aikana hänestä nimittäin tuntui että se voisi olla hätätilanteissa todella hyödyllinen taito jästipainotteisen perheensä suojelun kannalta. Kumpikin kykenevät tähän ilman taikasauvaa mutta vain loitsun ääneen lausuen. Ja kumpikaan ei koskaan käyttäisi taitoaan väärin. Lukilitis-taito osoittautui erityisen hyödylliseksi Juelitille, tämän hoitaessa yksin kotona vastikään adoptoitua Connoria sillä usein hän kykeni sen avulla selvittämään mitä poika tunsi ja muisteli kohtauksen saadessaan.

  • Alexin puheääni
  • Juelitin puheääni
]]> Hahmot & teksti © Nibs



ALEX & JULIET DANE

~IKÄ
Alex, synt. 1942
Juliet, synt. 1946
* Ottaen huomioon velhojen ja noitien omaavan jästejä paljon pidemmän eliniän, he alkoivat vanheta tooosi hitaasti teini-iän jälkeen. He adoptoivat 3-vuotiaan Connorin 36/40-vuotiaina ja näyttivät silloin vähän alle kolmekympisiltä, ja ylipäätään näinä vuosina he vaikuttavat noin kymmenen vuotta ikäistään nuoremmilta, ja vanhemmalla iällä ikääntyminen näkyy aina vaan vähemmän. Nämä ovat siis suuntaa antavia kuvia.

~AMMATTI
Alex on lapsipsykiatri, (taikavoimaisille ja jästilapsille.)
Juliet on lastenlääkäri

~ULKONÄKÖ

Alex on todella pitkä, (188cm), ja hänellä on keskiverto ruumiinrakenne. Hyvin ystävälliset ja yleensä luottamusta herättävät kasvot ja ulospäinsuuntautunut, positiivinen olemus. Hänen hiuksensa ovat niin tummanruskeat että näyttävät mustilta monissa valoissa. Silmät ovat tummansiniset.
Juliet on 175cm pitkä, luonnonkaunis nainen jolla myös tummanruskeat yleensä hieman kiharaiset, pitkät hiukset ja kirkkaansiniset silmät. Olemuksensa on yleensä hyvin vahva ja lämminhenkinen.


[Image: 1e8fc28b41f5d2a97aa82d06dc7f3769.jpg]  [Image: 7abdd6179916743346301170dd445f7f.jpg]
Kuvissa: Dale Midkiff ja Heather Langenkamp

* Alex 40v ja Connor 3v

KUVA - KUVA - KUVA

* Juliet 39v ja Connor 6v

KUVA - KUVA

~ PERSOONAA

Alex on pasifisti, muttei aivan puhtaasti; hän on kertakaikkisesti sotimista vastaan, tämä koskee myös taikuudella harjoitettuja taisteluja. Hyvä kun juuri ja juuri sallii lapsilleen vesipyssyjä. Mutta hän hyväksyy väkivallan jonkinlaisina valtion sisäisinä pakkokeinoina, (esim. poliisin työnkuvassa), itsepuolustuksena sekä kotikurissa normatiivisessa muodossa ja järjen rajoissa käytettynä. Niin paljon kuin hän toivookin että maailma voisi toimia täysin väkivallattomasti, hän ei koskaan ole käynyt ituhippiääliö-taajuudella kuvittelemassa että se olisi oikeasti mahdollista ihmisluonnon kanssa. Hän kyllä uskoo ihmeisiin, varsinkin siihen että ihmiset voivat saada niitä aikaan omalla työllään, mutta sillä on rajansa.
Muunmuassa tämän takia hän pyrki välttämään taistelukohtauksia ensimmäisessä velhosodassa ja antamaan oman panoksensa siihen auttamalla psyykkisesti vahingoittuneita lapsia.

Alex on todella hyvä kuuntelija, ja myötätuntonsa vahva. Hän on kaikenkaikkiaan hyvin lempeä ja suvaitsevainen persoona, ja miestä saattaa ensivaikutelmalta luulla helposti johdateltavaksi tai muutoin heikoksi persoonaksi. Niin ei kuitenkaan todellakaan ole, hänen elä-ja-anna-elää -aatteensa vain yltää pitkälle ja hän mieluummin tutustuu ihmisiin näennäisen passiivisena jotta arimmatkin persoonat saisivat annettua itsestään mahdollisimman todenmukaisen ensivaikutelman.
Hän kuitenkin jakaa omia ajatuksiaan ja mielipiteitään mielellään, mutta ei kovin herkästi ajaudu väittelyihin saatika ilmiriitoihin. Hän inhoaa turhaa riitelyä ja pyrkii useimmiten keventämään sellaisia kipinöiviä tilanteita pienellä huumorilla. Omia höyryjään hän päästelee ulos mielellään monenlaisen kuntoilun merkeissä. Ylipäätään hänen täytyy olla äärimmäisen stressaantunut, huolissaan, peloissaan tms. jotta hänen äänenkorotuksensa yltyisi huutamiseksi asti. Kaikesta rauhanomaisuudesta ja leppoisuudesta huolimatta hän on erittäin määrätietoinen ja tarvittaessa tiukka (myös itselleen), ja jos hän uhkaa tai lupaa jotain, sen hän myös yleensä pitää, sillä se on harvoin mitään ajattelematonta.
(Ja heikkoudet tulevat esille sitten pelien myötä jos en aiemmin keksi jotain kivaa!)

Juliet on melko lailla samaa maata miehensä kanssa, mutta hän taitaa rakastaa väittelyä sillä tempautuu niihin usein jopa 4-vuotiaan poikansa kanssa mitä hulluimmista asioista, mikä lähes poikkeuksetta herättää Alexissa hilpeyttä. Ei Julietkaan kuitenkaan anna lasten pyörittää itseään miten vain ja pitää erityisen hyvin kiinni oikeudestaan omaan elämäänsä. Hän tosin antaa periksi liian helposti, kun poika kinuaa jotain, mistä syystä hän mieluummin sanoo 'kysy isältäsi' kuin oman mielipiteensä – siinä missä merkittävimmissä asioissa päätökset on joka tapauksessa tehty aina yhdessä. Toisaalta, jos Connor sairastuu tai muutoin enemmän tai vähemmän tarvitsee hoivaa tosissaan, heittäytyy hän mahdottoman paatoksella äidinvaistojensa vietäväksi. Muutoin hän yrittää hillitä hoivaviettiään ja suojeluvaistojaan ja kasvattaa lapsestaan itsenäisiä ja vahvoja aikuisia. Hän ei ole erityisen liikunnallinen ja suostuu sensorttisiin harrasteisiin vain silloin tällöin perheen laatuajan nimissä, mutta luontoon hän on kovin mieltynyt.

~HISTORIAA

Alex syntyi jästille ja puoliveriselle noidalle, kasvatettiin kristinuskossa ja eli tasapainoisen ja onnellisen lapsuuden, vaikkakin sodanjälkeinen yhteiskunta sisälsi omat ongelmansa. Hän syntyi ensimmäisen maailmansodan keskelle, mutta ei muista siitä kovin paljoa sillä se päättyi noin kolmen vuoden kuluttua. Poika päätti jo hyvin nuorenlla iällä seuraavansa psykologi-isänsä jalanjälkiä, mistä syystä hän ei koskaan käynyt Tylypahkaa. Hän opiskeli taikuutta itsenäisesti sivuopiskeluna jästien alakoulun ohella, kunnes yliopistoikään päästyään keskittyi opiskelussa tähtäämään vain kutsumusammattiinsa. Toisin kuin isänsä, hän erikoistui lapsipsykologiaan, lapset kun ovat maailman tulevaisuus, ja tähtäsi psykologia pidemmälle eli psykiatriksi.
Kesällä 1973, 31-vuotiaana hän valmistui lapsipsykiatriksi, aloitti jästien mielenterveystoimistossa, myös lastensuojeluyksiköissä osa-aikaisesti palvellen, ja parin vuoden kuluttua sai kaikki luvat ammatin itsenäiseen harjoittamiseen. '70-luvulla aloittaessa, ensimmäinen velhosota aiheutti kaikenlaista draamaa ja ongelmaa, joten hänen ensimmäiset vuotensa olivat varsin antoisat monella tapaa.

Alex ei ollut täysin vieraantunut taikayhteiskunnastakaan, sillä hänen äitinsä oli töissä velhojen ja noitien orpokodissa ja hän toimi siellä tarvittaessa avustavana työntekijänä, saaden sitä myötä tietoa ja pitäen yhteyksiä Taikaministeriöön ja muihin taikayhteiskunnan virallisiin tahoihin.
Ammattinsa itsenäisen harjoittamisen luvan saatuaan, hän alkoi tutkia ja auttaa sekä jästejä että velho/noitalapsia, erikoistuen 2-12-vuotiaisiin tunne- ja mielenterveysongelmaisiin, joskin on hänen potiliden joukossa myös teini-ikäisiä. Siis elokuussa 1975 hän perusti Tylyahoon yksityisen toimiston, mainosti sitä Päivän Profeetassa ja muissa vakavasti otettavissa taikayhteiskunnan lehdissä ja pikkuhiljaa keräsi hyvää mainetta ja nimeä myös taikayhteiskunnassa. Hän on aina tarjonnut lääkitysliittoisten asioiden lisäksi myös terapiaa, tosin Connorin adoptoituaan pikkuhiljaa vähensi terapiapotilaiden määrää huomattavasti.
Hän on kuitenkin aina painottanut työnsä jästiyhteiskunnan puolelle. Taikayhteiskunnan puolella hän pitää aina vain muutamaa potilasta kerrallaan.

Vuonna 1980 hän tapasi Julietin ja he menivät naimisiin kesällä 1981. Kumpikin heistä oli menttänyt vanhempansa ja paljon muutakin sukuaan sodan tuulissa, toivoi perhettä ja olisi ollut valmis, mutta he eivät halunneet tuoda lapsia sodan keskelle. Alkuvuodesta 1982 he laittoivat hakemuksen adoptiota varten.
Tuosta samasta lontoolaisesta orpokodista jossa Alexin äiti ja Alex avustavana oli aiemmin työskennellyt, löytyi muutamia lapsia joille pidettiin erityisen tärkeänä löytää pysyvä koti mahdollisimman nopeasti mutta he kokivat parhaaksi adoptoida ainakin aluksi vain yhden. Connor oli ensimmäinen jota heille ehdotettiin sillä poika oli ollut kotia vailla jo kuukausia, erityisen kiireinen tapaus ja pariskunta vaikutti hakemuksen perusteella ihanteelliselta kyseiseen tapaukseen. Perusteelliset taustatutkimukset ynnä muut tukinnat veivät aikansa, mutta koska adoptio oli kotimaan sisälle ja Connor hyvin nuori erityistarve-lapsi prosessi huolehdittiin eteenpäin tavallista tehokkaammin. He saivat 2-vuotiaan Connorin kotiinsa kesäkuussa 1982, kolmen kuukauden kuluttua ensitapaamisesta. Tehtiin sovittuja sekä yllätysvierailuja, kunnes kesällä 1983 adoptio varmistui lopulliseksi.

He päättivät pitää pojan alkuperäisen etunimen sillä he pitivät siitä ja sen merkityksestä ('korkea kaipaus/toive'), mutta halusivat myös itse antaa nimen. Noah on kunnioitettu hahmo Raamastusta, perheineen ainoat ihmiset jotka Jumala säästi Vanhan Testamentin tarinassa jossa tämä hukutti maailman tulvan alle koska ihmiskunta oli vajonnut liian syvälle pahuuteen ja huonoihin tapoihin. Nimen merkitys on 'mukavuus' tai 'lepo'.
He, varsinkin Alex, pystyivät käsittelemään ja auttamaan Connoria melko hyvin ensimmäisinä vuosina, mutta 6-vuotiaan Connorin painajaisten muututtua kausiluontoisiksi, selkeämmiksi ja pahemmiksi ja riski jo saavutettujen edistysaskelten menettämiseen kasvoi. Connor ei kuitenkaan koskaan muistanut menneisyyttään varmuudella ja oli onnellinen alkuperäisiksi uskomiensa vanhempiensa kanssa, joten taantumista ei tapahtunut. Yleisesti ottaen he onnistuivat kasvattamaan Connorista onnellisen ja suhteellisen tasapainoisen miehen alun. He tietävät että tulee se päivä jolloin Connorin täytyy saada tietää totuus juuristaan, mutta tekevät kaikkensa että se päivä koittaisi vasta sitten kun poika varmasti kykenee käsittelemään sen mahdollisimman hyvin.

Adoption toteutumisen eli perheen perustamisen lähestyessä Alex järjesteli työasiansa niin että työpäivä olisi 8 tuntiin mittainen eikä enää työskennellyt viikonloppuisin kuin lähinnä kotoa tarvittaessa kriisipuhelimeen vastaten. Sstressinhallinnan ja perheeseen panostamisen nimessä. Se osoittautuikin olemaan oikea valinta sillä Connorissa oli ensimmäisinä vuosina tekemistä monen virallisen potilaan edestä. Connorin adoption jälkeen hän pikkuhiljaa vähensi terapiapotilaitaan vielä lisää, ja vuodesta 1984 eteeenpäin hän toimii vain lääkintäasioissa ja niiden yhteydessä pidettäviä tapaamisissa. Jos jollakin lapsella on aivan huutava terapian tarve, kriisiavun tarve, hän saattaa tarjota sitä jonkin aikaa.

Julietin isä oli velho ja äiti jästi, joten hänellä on vahvat juuret jästiyhteiskuntaan jossa hän myös pääosin kasvoi. Äidin puolen sukus toivoi kovasti että tyttö veisi perheen syvemmälle taikuuden maailmaan, ollen varmoja siitä että taikuus oli Taivaan lahja, nyt kun jo toinen sukupolvi moiset voimat sai. Mutta Juliet kiinnostui enemmän lääketieteestä ja tähtäsi lastentautien lääkäriksi. Hän alkoi opiskella taikuutta vasta aikuisiällä yliopiston ja lääketieteen opiskelun ohessa. Vuonna 1976 hän valmistui lastenlääkäriksi.
Hänkin menetti paljon sukuaan sodan aikana, mikä teki hänestä muutamaksi vuodeksi melkoisen työnarkomaanin. Kunnes rakkaus tarjosi paremman selviytymiskeinon, kun vuonna 1980 hän tapasi Alexin jonka kanssa piakkoin asteli alttarille.

Connorin adoption myötä vuonna 1982, Juliet lopetti työt ja jäi kotiäidiksi sillä Alex ei tietenkään voinut noin vain jättää töitään. He aikoivat laittaa pojan alakouluun, mutta tämä ei ollut valmis siihen vielä 5-vuotiaana jolloin lakisääteinen koulunkäynti oli aloitettava ja sen lisäksi ruumiillinen kuritus oli silloin vielä laillista kouluissa, eikä se lainkaan sopinut Connorin tilanteeseen, ollen paljon rankempaa ja yleisempää kuin kotioloissa. Joten Juliet toimi pojalle myös kotiopettajana, kunnes tämä saatiin sen verran hyvin tasapainoon että valtion koulun aloitusta uskallettiin kokeilla. Syksyllä 1987 pian 8-vuotias Connor siirtyi alakouluun. Sinä vuonna Juliet palasi töihin. Hän oli vuosien mittaan pitänyt huolta että pysyi ajantasalla ammattinsa kehityksestä ja pyrki ylläpitämään taitojaan mikä oli tietenkin varsin helppoa oman lapsen kanssa.

Toinen maailmansota ja ensimmäinen velhosota olivat harventaneet heidän kummankin sukua melkolailla, ja ne jotka olivat jäljellä olivat joko kaukaista sukua tai etääntyivät heidän adoptiossa valitsemansa lapsen myötä – varsinkin Julietin suku joka velhosodan ja Connorin taustojen myötä alkoivat epäillä mahtoikohan taikuus sittenkään olla ihan niin Jumalan lahja maailmalle kuin oli luultu...Eivät kaikki heitä suorastaan hylänneet, yhteydenpito vain harventui paljon ja avuliaisuus muuttui huomattavan nihkeäksi. Silti Jueliet on aviomiehensä kanssa kasvattanut kumpaakin lastaan ylpeänä ja rakkaudella, ja Connorin kasvettua suhteellisen normaaliksi ja Jonin syntymän myötä sukulaiset alkoivat kääntyä ympäri ja harkita asioita uudestaan.

~MUUTA:
  • Heidät molemmat kasvatettiin kristinuskossa ja kasvattavat myös Connoria siinä. He käyvät kirkossa pääsiäisenä ja jouluisin ja välillä kokiessaan muutoin tarvetta mutta eivät sunnuntaisin. Mutta he eivät usko sokeasti Raamattuun joka on kuolevaisten ihmisten kirjoittama, lukemattomia kertoja käännetty alkuperäiskielestään, ja sisältää hurjasti ristiriitoja. He eivät siis myöskään usko luomiskertomukseen sellaisneaan, vaan evoluutioon jonka Jumala loi ja joka sitä ohjaa ja sen lait määrää. Että Jumala työskentelee sekä ihmeiden että tieteellisten elementtien kautta.

  • Juliet ja Alex ovat kumpikin erittäin taitavia okklumeuksessa eli sulkemaan mielensä lukilitksella tunkeutumista vastaan. He pystyvät siis tyhjentämään mielensä tai halutessaan piilotamaan haluamansa tunteet ja muistot. Juliet opetteli taidon isänsä avulla joka puolestaan oli oppinut sen aurori-isältään, ja Alex opetteli sen äidiltään joka puolestaan oli hrajoittanut sen hyvän ystävänsä kanssa.
    Alex ei opetellut lukilitista kovin pitkälle vaan pystyy sen avulla jäljittämään vain valehteeleeko joku vai ei. Hän kun katso että edistyneemmin sen osaaminen saattaisi houkutella käyttämään sitä potilaidensa auttamiseen, ja hän halusi mieluummin olla rehellisesti ja aidosti pätevä lapsipsykiatri joka osaa hommansa ilman taikakeinoja. Juliet puolestaan osaa myös lukilitiksen korkeatasoisesti. Sodan aikana hänestä nimittäin tuntui että se voisi olla hätätilanteissa todella hyödyllinen taito jästipainotteisen perheensä suojelun kannalta. Kumpikin kykenevät tähän ilman taikasauvaa mutta vain loitsun ääneen lausuen. Ja kumpikaan ei koskaan käyttäisi taitoaan väärin. Lukilitis-taito osoittautui erityisen hyödylliseksi Juelitille, tämän hoitaessa yksin kotona vastikään adoptoitua Connoria sillä usein hän kykeni sen avulla selvittämään mitä poika tunsi ja muisteli kohtauksen saadessaan.

  • Alexin puheääni
  • Juelitin puheääni
]]> <![CDATA[LOGAN, Filip]]> https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=21 Sat, 19 Mar 2016 20:57:44 +0000 https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=21 [Image: 14569160.jpg]
IKÄ: 47-59 (27.6.1933)  
VERI: Puhdasverinen
AMMATTI: Unhoituttajaosaston päällikkö.
[Image: 547377.jpg]

TAIKASAUVA: Leppä, 12 tuumaa pitkä. Ydin on Lohikäärmeen sydänjuurta. Sauva on erittäin uskollinen nykyiselle omistajalleen. Soveltuu äänettömiin sekä muistitaikoihin parhaiten. Filipin kolmas sauva.

ASUU: Aviovaimonsa ja ottotyttärensä kanssa. Ravensbury Ave, Morden, Lontoo.

PERHE:
Hetty Karen Logan (s.1952), aviovaimo
Kalinda Banda (1980), adoptiotytär (kummi)
Pierre Filip Logan (1915), isä
Edela Logan (1918), äiti
Andrei Pierre Logan (1897-1979), isänisä
Charlotte Bella Logan (1898-1968), isänäiti
Barbette Sophie Plage (1898-1970), äidinäiti
Daniel Plage (1894-1977), äidinisä

RYHMÄT JOISSA OLEN/OLLUT: Korpinkynsi, huispausjoukkueen kapteeni ja lyöjä. Valvojaoppilas. Feeniksin kilta.

HARRASTUKSET: Täyttää mielellään kaikenlaisia, mutta haastavia, ristikoita. Seuraa aktiiivisesti huispausta ja on jopa opettanut adoptiotyttärensä huispausfaniksi. Soittaa klassista kitaraa yksikseen kellarissa, taidostaan huolimatta, ei tuo sitä esiin koskaan ja missään. Paitsi joskus vaimolleen ja tyttärelleen. Valokuvaus, omistaa polaroidkameran, jota kuljettaa aina mukanaan.

ULKONÄKÖ: Filipin kasvot ovat pitkät ja kulmikkaat. Hänen korvansa ovat korkeat ja leveähköt. Miehen kulmakarvat ovat tuuheat ja ne saavat hänet näyttämään kenties vihaisemmalta, kuin mitä hän oikeasti on. Hänen leukansa on hieman isohko ja ulkoneva.
Hänen metsänvihreissä silmissään on useimmiten lempeä ja reilu katse. Lisäksi hänellä on suun ympärillä parta.
Filip on 180cm pitkä ja vaatteinaan hänellä on usein puvuntakki, suorat housut tai farkut, sekä kauluspaidat tai t-paidat. Tykkää rennoista vaatteista, mutta niiden on oltava perussiistit.
Kuvissa: Ethan Hawke

LUONNE: Vakavamielinen mies viljelee sarkasmia, toisinaan ehkä liikaakin, mutta siitä huolimatta hänen huumorintajunsa on loistava. Hän ei epäröi sanoa mielipiteitään, vaan tuo sen aina asiallisesti ja tarpeen tullen jämäkästi esiin. On asioita, joissa mielipide on jätettävä taka-alalle, mutta periaatteistaan hän ei missään tilanteessa kuitenkaan luovu.
Toisinaan työpäiviensä jälkeen Filipillä on sellainen olo, että hän olisi kuin raato ja silloin on mukava lysähtää sohvalle.
Filip on tasapainoinen mieleltään ja pystyy hillitsemään ajatuksensa ja käytöksensä melkein kaikissa tilanteissa, toisinaan työtoverit, huomatessaan miehessä poikkeuksen ajatusten hallinnassa, he yleensä mainitsevat ja skarppaavat Filipiä. Hänen ystävyytensä on asia, johon tulisi suhtautua kunnioituksella, sillä hän on hyvin lojaali ystäviään ja rakkaitaan kohtaa. Hän ei epäröi puolustaa heikompia ja oikeutta. Osaa äänettömät loitsut, joita käyttää vain jos on pakko.

Kauhuleffat ja dekkarit ovat hänelle pikkuhupia, ihan yhtälailla kuin huimapäiset harrastukset. Kalindan kanssa on mukava lähteä jästittömille alueille lentämään ja nousta huimiin korkeuksiin. Miehen syli, Hettyä ja Kalindaa kohtaan, on karhumaisen lempeä ja turvallinen, eikä hän koskaan tule hyväksymään sitä, että noihin kajotaan pahassa mielessä. Se ken niin tekee, saa tuntea Filipin leijonan vaistot täysin.
Filipille Kalindan ja Hettyn hyvinvointi on kaikki kaikessa.

Filip lukee lähinnä vain työnkuvaansa liityviä papereita. Muuten hän ei juurikaan lue, mutta Kalinda saa hänet kyllä lukemaan ja varsinkin tytön sairastellessa, kasvatti-isä tarttuu kirjoihin. Sillä hän pyrkii vapaa-aikansa antamaan perheelleen, kun hän sellaisen on saanut.

FIlip osaa imitoida melkohyvin mm.lasten piirroshahmoja.
[Image: tumblr_mt7dw8VRhY1sutfr0o1_500.gif]

HEIKKOUDET: Filip ei siedä minkäänlaisia äyriäisiä, hän ei tykkää syödä niitä, eikä edes katsoa niitä, silloin on yökkirefleksi automaattista. (Ei koske kaloja. Hän rakastaa kalaruokia.)

Erittäin huononäköinen ja käyttää piilolinssejä päivittäin, sillä ei kehtaa käyttää silmälaseja päässään. Kotona hän saattaa käyttää silmälaseja, mutta tosi harvoin.
Hänellä on myös levottomat jalat oireyhtymä. Hänen jalkansa alkavat toisinaan tahattomasti nykimään ja niitä on joskus vaikea pitää paikallaan. Se aiheuttaa joskus vaikeuksia vuoteessa, joten Hetty saattaa yön aikana, mikäli herää miehensä potkimiseen loihtia tälle jalkalukon.

Lisäksi Filip ei mielellään ole suljetuissa ja pienissä tiloissa, sillä ahtaanpaikankammo saa hänen verenpaineensa ja sykkeensä nousemaan. Silloin hänen on pakko laskea 10:een tai jopa 20:een jotta pystyisi pitämään hermonsa kurissa. Työssäänkin ahtaanpaikankammo saattaa nousta, mutta hän pyrkii silloin ajattelemaan työtään ja keskittää ajatuksensa siihen ja useimmiten se onneksi auttaa.


Varmasti heikkouksia on enmmänkin, jotka luonteessa ilmi tulee, mutta ne löytynevät pelien myötä.

[Image: giphy.gif]


HISTORIA: 27.6.1933 klo. 00:02:01 Ranskan Vichyssa, eräässä pienessä kamarissa, kuului Filipin ensiparkaisu. Pojan alkutaival oli hieman karikkoinen, sillä hän sairasteli ensimmäisinä elinvuosinaan jonkin verran. Hänen äitinsä oli hyvin suojelevainen poikaa kohtaan, sillä hän oli huolissaan että tuo sairastuisi vain pahemmin.
Daniel Plage, Filipin äidinisä tiesi kaiken rohdoista ja taikajuomista, jotka yleensä paransivat pojan vilustumiset ja rokot.

1. syyskuuta 1938 Charlotte Logan, Filipin isänäiti, joka oli taitava ennustaja, alkoi saada enteitä mm. kristallipallon ja unien kautta, tulevasta tuskan ajasta. Hän näki ennustuksissaan, numeron 6 ilmestyvän aina jostain tuliaseesta. Hän ei kertonut muille kuin perhelleen ja joillekin taikayhteisön jäsenille, tästä ennustuksesta, joka piinasi häntä toistuvasti. Joka päivä ja yö se tuli jossain muodossa esille.
Pierre ja Edela alkoivat huolestua ja lopulta sovittiin, he matkustaisivat Isoon-Britanniaan, olettaen, että he olisivat siellä turvassa. 20.12.1938 Pierre, Edela ja Filip matkasivat meriteitse Isoon-Britanniaan.


1. syyskuuta 1939, eli tasan vuosi sen jälkeen, kun Charlotte alkoi nähdä enteitä tulevasta tuskan ajasta, se tuskan aika alkoi. Filip ja hänen isänsä saivat hämäytysloitsun avulla itselleen paperit, joissa kummallakin diagnosoitiin erittäin paha keuhkotauti ja koko perhe jäi Englannin maaperälle turvaan. He asuivat syrjässä maaseudulla ja kasvattivat silmänlumeena lampaita. Heidän mökkinsä oli erillään muusta asutuksesta, pienessä metsässä, jonka ympäristössä oli kuitenkin hyvät pellot, jotka pitivät lampaat ruuassa ympärivuoden.

Jollain ilveellä Pierren ja Edelan vanhemmat pääsivät Ranskasta noiden luo, luultavasti hämäytysloitsuja apuna käyttäen ja kun perhe oli koossa, mökin ympärille asetettiin joitain suojaloitsuja, jotka piti heidät jästeiltä piilossa. Radion yhteys rätisi paljon, mutta tärkeimmät tiedot sodan vaiheista siitä saatiin.
Noihin aikoihin Filip teki ensimmäisen vahinkotaikansa. Kun hän erään järvenrannalla sattui törmäämään rapuun ja hänen huomaamattaan, rapu napsaisi hänen varpaastaan, saaden hänet yhtäkkiä puun oksaan istumaan. Hänen isänsä sattui huomaamaan sen ja naurahti huvittuneena: "Hienoa poika, mutta tules nyt kuitenkin alas sieltä, että saadaan nuo lampaat vietyä takas navettaan."


1944 Filip sai kirjeen Tylypahkasta, jonne hänen äitinsä, vastentahtoisesti poikansa päästi. Filipin elämä oli paljon vauraampaa, ainakin ruokavalion suhteen, kuin kotona. Hänet lajiteltiin korpinkynsien tupaan. Seuraavana vuonna hän päätyi tupajoukkueeseen ja siitä taas vuosi eteenpäin, niin hän nousi tupajoukkueen kapteeniksi.
Hän oli muutenkin koulussa hyvin suosittu ja etevä. Hän oli kaikin puoli rehti ja reilu, eikä hän suvainnut kiusaamista ja puolusti heikompia.
Kouluaikoina hän vietti vapaa hetket huispaustreeneissä kaveredeinsa kanssa tai sitten kirjastossa kirjojen parissa. Kun koulu oli suoritettu, hänen ollen viiden parhaan joukossa, jäi Filip vielä vuodeksi kirjastoapulaiseksi Tylypahkaan. Tylypahkasta hän matkusti toviksi vanhempiensa luo, mutta jatkoi matkaa synnyinmaahansa Ranskaan, jossa hän opiskeli unhoituttajaksi. Syy miksi hän opiskeli Ranskassa, oli se, että hän tahtoi tutustua synnyinmaahansa ja nähdä miten siellä oli asiat, sillä pelkkä tiedotusvälineiden informaatio, ei riitänyt hänelle, vaan hän tahtoi konkreettisesti nähdä kaiken. Opintojen jälkeen Filip palasi takaisin Englantiin, työskenneltyään pari vuotta ensin Ranskassa. 

Hän sai kotiin palattuaan työpaikan taikaministeriön Unhoituttaja-osastolta, jossa hän on siitä asti työskennellyt, vaihtamatta työpaikkaa. Vuonna 1969 hänet ylennettiin Unhoituttajaosaston päälliköksi, asiansa osaavava ja kaikin puolin reiluna ja oikeudenmukaisena työtoverina. Hän osallistuu toki itsekin muistin pyyhkimiseen, siinä missä alaisetkin.


Vuonna 1975 käydessään parin ystävänsä kanssa yksillä, eräässä pubissa, hän kohtasi elämänsä naisen, joka tosin oli häntä 19 vuotta nuorempi. Illan kuluessa he menivät puistoon ja lammenrannalla juttelivat, kun tuo nainen, Hetty nimeltään, kertoi muutamasta vuodesta skotlannissa, Filip hoksasi että tuo oli noita. "Minäkin kävin aikoinani Tylypahkaa", mies sanoi hymyillen.
Illan kuluessa, Hetty ilmaisi aikeestaan lähteä kotiin, Filip nousi tuon jälkeen ja jäi haikeana katsomaan naisen perään, joka palasi yhtäkkiä takaisin ja punastellen antoi miehelle suudelman ja lähti sitten.


Rakkaus sekoitti jonkin verran Filipin päätä, mutta hän pyrki silti hoitamaan työnsä. Onneksi unhoittamisessa ei tullut minkäänlaista mokaa, mutta muutamaan lomakkeen hän allekirjoitti vahingossa: "Hetty Logan." Mikä aiheutti jonkin sortin huvittuneisuutta työtovereiden kesken, onneksi asia saatiin kuntoon, kun Filip skarppasi itsensä taas. Tosin välillä rakkauden oireet tulivat pintaan, mutta hän onnistui skarppaamaan niistä, eikä lisäongelmia tullut, edes allekirjoituksissa.
Kun Hetty valmistui jatko-opinnoiltaan, Filip ehdotti seurustelua, johon nuori Hetty suostui.
Hettyn kautta, Filip tutustuikin Bandoihin, joista tuli heidän hyviä ystäviä. 
Ja kun Bandat saivat kesäkuussa -80 tyttären, Filip ja Hetty suostuivat tämän epävirallisiksi kummeiksi ja he lupa suostuivat ottamaan tytön luokseen, mikäli Farooqille ja Panditalle sattuisi jotain, mutta se näytti onneksi olevan turha pelko.

Kun kummitytär Kalinda oli kaksivuotias ja ensimmäistä kertaa Pandita tohti jättää tytön miesten huostaan, kun lähti Hettyn kanssa kaupungille. Filip ja Farooq repäisivät ja veivät tytön, suosikkijoukkueensa Tutshillin Tornadojen matsiin ja vaikka Kalinda ei huispauksesta ymmärtänytkään juuri mitään, niin tyttö innostui lajista kovasti.
Siitä lähtien miehet ja tyttö kävivät kaikissa TT:n matseissa.

10.7.1981 vietettiin Filipin ja Hettyn häitä.


[Image: images?q=tbn:ANd9GcQ4nYFVOpMPZ5RMDiD-m-S...X_RwuMKzy4]
Panditan sairastuessa reilu vuosi myöhemmin, vakavasti ja kuoli melko nopeasti, järkytti se Loganien elämää kaikin tavoin. Kun Farooq pyysi ystäviään ottamaan toistaiseksi tytön huostaansa, kun ei kestänyt lapsen uteluita, järjesti Filip vaimoineen työaikansa lapsen kannalta niin, etteivät he joutuneet jättämään tuota vieraiden huostaan hetkeksikään.
Päivät muuttuivat viikoiksi ja lapsen oireilu koski Filipiin, mutta tilanne muuttui pysyvästi, kun Farooq lähetti Intiasta kirjeen, jossa kertoi jättävänsä tyttärensä pysyvästi Loganeille ja lailliset paperit, joissa oli viralliset adoptiolomakkeet, joiden luvalla Kalinda jäisi Loganeille ja joulua 1982 edeltävänä arkipäivänä tuli tieto, että adoptio on virallinen.
Kun Kalinda varttui, Filip opetti tuon lentämään ja aikaa myöten myös huispaamaan, joka pysyi edelleen heidän yhteisenä juttuna ja TT:n matseissa käytiin säännöllisesti.
]]> [Image: 14569160.jpg]
IKÄ: 47-59 (27.6.1933)  
VERI: Puhdasverinen
AMMATTI: Unhoituttajaosaston päällikkö.
[Image: 547377.jpg]

TAIKASAUVA: Leppä, 12 tuumaa pitkä. Ydin on Lohikäärmeen sydänjuurta. Sauva on erittäin uskollinen nykyiselle omistajalleen. Soveltuu äänettömiin sekä muistitaikoihin parhaiten. Filipin kolmas sauva.

ASUU: Aviovaimonsa ja ottotyttärensä kanssa. Ravensbury Ave, Morden, Lontoo.

PERHE:
Hetty Karen Logan (s.1952), aviovaimo
Kalinda Banda (1980), adoptiotytär (kummi)
Pierre Filip Logan (1915), isä
Edela Logan (1918), äiti
Andrei Pierre Logan (1897-1979), isänisä
Charlotte Bella Logan (1898-1968), isänäiti
Barbette Sophie Plage (1898-1970), äidinäiti
Daniel Plage (1894-1977), äidinisä

RYHMÄT JOISSA OLEN/OLLUT: Korpinkynsi, huispausjoukkueen kapteeni ja lyöjä. Valvojaoppilas. Feeniksin kilta.

HARRASTUKSET: Täyttää mielellään kaikenlaisia, mutta haastavia, ristikoita. Seuraa aktiiivisesti huispausta ja on jopa opettanut adoptiotyttärensä huispausfaniksi. Soittaa klassista kitaraa yksikseen kellarissa, taidostaan huolimatta, ei tuo sitä esiin koskaan ja missään. Paitsi joskus vaimolleen ja tyttärelleen. Valokuvaus, omistaa polaroidkameran, jota kuljettaa aina mukanaan.

ULKONÄKÖ: Filipin kasvot ovat pitkät ja kulmikkaat. Hänen korvansa ovat korkeat ja leveähköt. Miehen kulmakarvat ovat tuuheat ja ne saavat hänet näyttämään kenties vihaisemmalta, kuin mitä hän oikeasti on. Hänen leukansa on hieman isohko ja ulkoneva.
Hänen metsänvihreissä silmissään on useimmiten lempeä ja reilu katse. Lisäksi hänellä on suun ympärillä parta.
Filip on 180cm pitkä ja vaatteinaan hänellä on usein puvuntakki, suorat housut tai farkut, sekä kauluspaidat tai t-paidat. Tykkää rennoista vaatteista, mutta niiden on oltava perussiistit.
Kuvissa: Ethan Hawke

LUONNE: Vakavamielinen mies viljelee sarkasmia, toisinaan ehkä liikaakin, mutta siitä huolimatta hänen huumorintajunsa on loistava. Hän ei epäröi sanoa mielipiteitään, vaan tuo sen aina asiallisesti ja tarpeen tullen jämäkästi esiin. On asioita, joissa mielipide on jätettävä taka-alalle, mutta periaatteistaan hän ei missään tilanteessa kuitenkaan luovu.
Toisinaan työpäiviensä jälkeen Filipillä on sellainen olo, että hän olisi kuin raato ja silloin on mukava lysähtää sohvalle.
Filip on tasapainoinen mieleltään ja pystyy hillitsemään ajatuksensa ja käytöksensä melkein kaikissa tilanteissa, toisinaan työtoverit, huomatessaan miehessä poikkeuksen ajatusten hallinnassa, he yleensä mainitsevat ja skarppaavat Filipiä. Hänen ystävyytensä on asia, johon tulisi suhtautua kunnioituksella, sillä hän on hyvin lojaali ystäviään ja rakkaitaan kohtaa. Hän ei epäröi puolustaa heikompia ja oikeutta. Osaa äänettömät loitsut, joita käyttää vain jos on pakko.

Kauhuleffat ja dekkarit ovat hänelle pikkuhupia, ihan yhtälailla kuin huimapäiset harrastukset. Kalindan kanssa on mukava lähteä jästittömille alueille lentämään ja nousta huimiin korkeuksiin. Miehen syli, Hettyä ja Kalindaa kohtaan, on karhumaisen lempeä ja turvallinen, eikä hän koskaan tule hyväksymään sitä, että noihin kajotaan pahassa mielessä. Se ken niin tekee, saa tuntea Filipin leijonan vaistot täysin.
Filipille Kalindan ja Hettyn hyvinvointi on kaikki kaikessa.

Filip lukee lähinnä vain työnkuvaansa liityviä papereita. Muuten hän ei juurikaan lue, mutta Kalinda saa hänet kyllä lukemaan ja varsinkin tytön sairastellessa, kasvatti-isä tarttuu kirjoihin. Sillä hän pyrkii vapaa-aikansa antamaan perheelleen, kun hän sellaisen on saanut.

FIlip osaa imitoida melkohyvin mm.lasten piirroshahmoja.
[Image: tumblr_mt7dw8VRhY1sutfr0o1_500.gif]

HEIKKOUDET: Filip ei siedä minkäänlaisia äyriäisiä, hän ei tykkää syödä niitä, eikä edes katsoa niitä, silloin on yökkirefleksi automaattista. (Ei koske kaloja. Hän rakastaa kalaruokia.)

Erittäin huononäköinen ja käyttää piilolinssejä päivittäin, sillä ei kehtaa käyttää silmälaseja päässään. Kotona hän saattaa käyttää silmälaseja, mutta tosi harvoin.
Hänellä on myös levottomat jalat oireyhtymä. Hänen jalkansa alkavat toisinaan tahattomasti nykimään ja niitä on joskus vaikea pitää paikallaan. Se aiheuttaa joskus vaikeuksia vuoteessa, joten Hetty saattaa yön aikana, mikäli herää miehensä potkimiseen loihtia tälle jalkalukon.

Lisäksi Filip ei mielellään ole suljetuissa ja pienissä tiloissa, sillä ahtaanpaikankammo saa hänen verenpaineensa ja sykkeensä nousemaan. Silloin hänen on pakko laskea 10:een tai jopa 20:een jotta pystyisi pitämään hermonsa kurissa. Työssäänkin ahtaanpaikankammo saattaa nousta, mutta hän pyrkii silloin ajattelemaan työtään ja keskittää ajatuksensa siihen ja useimmiten se onneksi auttaa.


Varmasti heikkouksia on enmmänkin, jotka luonteessa ilmi tulee, mutta ne löytynevät pelien myötä.

[Image: giphy.gif]


HISTORIA: 27.6.1933 klo. 00:02:01 Ranskan Vichyssa, eräässä pienessä kamarissa, kuului Filipin ensiparkaisu. Pojan alkutaival oli hieman karikkoinen, sillä hän sairasteli ensimmäisinä elinvuosinaan jonkin verran. Hänen äitinsä oli hyvin suojelevainen poikaa kohtaan, sillä hän oli huolissaan että tuo sairastuisi vain pahemmin.
Daniel Plage, Filipin äidinisä tiesi kaiken rohdoista ja taikajuomista, jotka yleensä paransivat pojan vilustumiset ja rokot.

1. syyskuuta 1938 Charlotte Logan, Filipin isänäiti, joka oli taitava ennustaja, alkoi saada enteitä mm. kristallipallon ja unien kautta, tulevasta tuskan ajasta. Hän näki ennustuksissaan, numeron 6 ilmestyvän aina jostain tuliaseesta. Hän ei kertonut muille kuin perhelleen ja joillekin taikayhteisön jäsenille, tästä ennustuksesta, joka piinasi häntä toistuvasti. Joka päivä ja yö se tuli jossain muodossa esille.
Pierre ja Edela alkoivat huolestua ja lopulta sovittiin, he matkustaisivat Isoon-Britanniaan, olettaen, että he olisivat siellä turvassa. 20.12.1938 Pierre, Edela ja Filip matkasivat meriteitse Isoon-Britanniaan.


1. syyskuuta 1939, eli tasan vuosi sen jälkeen, kun Charlotte alkoi nähdä enteitä tulevasta tuskan ajasta, se tuskan aika alkoi. Filip ja hänen isänsä saivat hämäytysloitsun avulla itselleen paperit, joissa kummallakin diagnosoitiin erittäin paha keuhkotauti ja koko perhe jäi Englannin maaperälle turvaan. He asuivat syrjässä maaseudulla ja kasvattivat silmänlumeena lampaita. Heidän mökkinsä oli erillään muusta asutuksesta, pienessä metsässä, jonka ympäristössä oli kuitenkin hyvät pellot, jotka pitivät lampaat ruuassa ympärivuoden.

Jollain ilveellä Pierren ja Edelan vanhemmat pääsivät Ranskasta noiden luo, luultavasti hämäytysloitsuja apuna käyttäen ja kun perhe oli koossa, mökin ympärille asetettiin joitain suojaloitsuja, jotka piti heidät jästeiltä piilossa. Radion yhteys rätisi paljon, mutta tärkeimmät tiedot sodan vaiheista siitä saatiin.
Noihin aikoihin Filip teki ensimmäisen vahinkotaikansa. Kun hän erään järvenrannalla sattui törmäämään rapuun ja hänen huomaamattaan, rapu napsaisi hänen varpaastaan, saaden hänet yhtäkkiä puun oksaan istumaan. Hänen isänsä sattui huomaamaan sen ja naurahti huvittuneena: "Hienoa poika, mutta tules nyt kuitenkin alas sieltä, että saadaan nuo lampaat vietyä takas navettaan."


1944 Filip sai kirjeen Tylypahkasta, jonne hänen äitinsä, vastentahtoisesti poikansa päästi. Filipin elämä oli paljon vauraampaa, ainakin ruokavalion suhteen, kuin kotona. Hänet lajiteltiin korpinkynsien tupaan. Seuraavana vuonna hän päätyi tupajoukkueeseen ja siitä taas vuosi eteenpäin, niin hän nousi tupajoukkueen kapteeniksi.
Hän oli muutenkin koulussa hyvin suosittu ja etevä. Hän oli kaikin puoli rehti ja reilu, eikä hän suvainnut kiusaamista ja puolusti heikompia.
Kouluaikoina hän vietti vapaa hetket huispaustreeneissä kaveredeinsa kanssa tai sitten kirjastossa kirjojen parissa. Kun koulu oli suoritettu, hänen ollen viiden parhaan joukossa, jäi Filip vielä vuodeksi kirjastoapulaiseksi Tylypahkaan. Tylypahkasta hän matkusti toviksi vanhempiensa luo, mutta jatkoi matkaa synnyinmaahansa Ranskaan, jossa hän opiskeli unhoituttajaksi. Syy miksi hän opiskeli Ranskassa, oli se, että hän tahtoi tutustua synnyinmaahansa ja nähdä miten siellä oli asiat, sillä pelkkä tiedotusvälineiden informaatio, ei riitänyt hänelle, vaan hän tahtoi konkreettisesti nähdä kaiken. Opintojen jälkeen Filip palasi takaisin Englantiin, työskenneltyään pari vuotta ensin Ranskassa. 

Hän sai kotiin palattuaan työpaikan taikaministeriön Unhoituttaja-osastolta, jossa hän on siitä asti työskennellyt, vaihtamatta työpaikkaa. Vuonna 1969 hänet ylennettiin Unhoituttajaosaston päälliköksi, asiansa osaavava ja kaikin puolin reiluna ja oikeudenmukaisena työtoverina. Hän osallistuu toki itsekin muistin pyyhkimiseen, siinä missä alaisetkin.


Vuonna 1975 käydessään parin ystävänsä kanssa yksillä, eräässä pubissa, hän kohtasi elämänsä naisen, joka tosin oli häntä 19 vuotta nuorempi. Illan kuluessa he menivät puistoon ja lammenrannalla juttelivat, kun tuo nainen, Hetty nimeltään, kertoi muutamasta vuodesta skotlannissa, Filip hoksasi että tuo oli noita. "Minäkin kävin aikoinani Tylypahkaa", mies sanoi hymyillen.
Illan kuluessa, Hetty ilmaisi aikeestaan lähteä kotiin, Filip nousi tuon jälkeen ja jäi haikeana katsomaan naisen perään, joka palasi yhtäkkiä takaisin ja punastellen antoi miehelle suudelman ja lähti sitten.


Rakkaus sekoitti jonkin verran Filipin päätä, mutta hän pyrki silti hoitamaan työnsä. Onneksi unhoittamisessa ei tullut minkäänlaista mokaa, mutta muutamaan lomakkeen hän allekirjoitti vahingossa: "Hetty Logan." Mikä aiheutti jonkin sortin huvittuneisuutta työtovereiden kesken, onneksi asia saatiin kuntoon, kun Filip skarppasi itsensä taas. Tosin välillä rakkauden oireet tulivat pintaan, mutta hän onnistui skarppaamaan niistä, eikä lisäongelmia tullut, edes allekirjoituksissa.
Kun Hetty valmistui jatko-opinnoiltaan, Filip ehdotti seurustelua, johon nuori Hetty suostui.
Hettyn kautta, Filip tutustuikin Bandoihin, joista tuli heidän hyviä ystäviä. 
Ja kun Bandat saivat kesäkuussa -80 tyttären, Filip ja Hetty suostuivat tämän epävirallisiksi kummeiksi ja he lupa suostuivat ottamaan tytön luokseen, mikäli Farooqille ja Panditalle sattuisi jotain, mutta se näytti onneksi olevan turha pelko.

Kun kummitytär Kalinda oli kaksivuotias ja ensimmäistä kertaa Pandita tohti jättää tytön miesten huostaan, kun lähti Hettyn kanssa kaupungille. Filip ja Farooq repäisivät ja veivät tytön, suosikkijoukkueensa Tutshillin Tornadojen matsiin ja vaikka Kalinda ei huispauksesta ymmärtänytkään juuri mitään, niin tyttö innostui lajista kovasti.
Siitä lähtien miehet ja tyttö kävivät kaikissa TT:n matseissa.

10.7.1981 vietettiin Filipin ja Hettyn häitä.


[Image: images?q=tbn:ANd9GcQ4nYFVOpMPZ5RMDiD-m-S...X_RwuMKzy4]
Panditan sairastuessa reilu vuosi myöhemmin, vakavasti ja kuoli melko nopeasti, järkytti se Loganien elämää kaikin tavoin. Kun Farooq pyysi ystäviään ottamaan toistaiseksi tytön huostaansa, kun ei kestänyt lapsen uteluita, järjesti Filip vaimoineen työaikansa lapsen kannalta niin, etteivät he joutuneet jättämään tuota vieraiden huostaan hetkeksikään.
Päivät muuttuivat viikoiksi ja lapsen oireilu koski Filipiin, mutta tilanne muuttui pysyvästi, kun Farooq lähetti Intiasta kirjeen, jossa kertoi jättävänsä tyttärensä pysyvästi Loganeille ja lailliset paperit, joissa oli viralliset adoptiolomakkeet, joiden luvalla Kalinda jäisi Loganeille ja joulua 1982 edeltävänä arkipäivänä tuli tieto, että adoptio on virallinen.
Kun Kalinda varttui, Filip opetti tuon lentämään ja aikaa myöten myös huispaamaan, joka pysyi edelleen heidän yhteisenä juttuna ja TT:n matseissa käytiin säännöllisesti.
]]> <![CDATA[LOGAN, Hetty]]> https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=20 Sat, 19 Mar 2016 20:46:49 +0000 https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=20 [Image: 14569166.jpg]
 Os. Stannon
IKÄ: 28-40 (15.5.1952)
VERISÄÄTY: Kuraverinen
TYLYPAHKA: 1963-1968 Korpinkynsi. Oli valvojaoppilas, johtajatyttö ja valmistui vuosikurssinsa priimuksena.
RYHMÄT: Valvojaoppilaat, Kuhnukerho, Feeniksin kilta.
TAIKASAUVA: Pähkinäpensasta, 11 tuumaa pitkä. Ytimenä yksisarvisen häntäjouhi. Taipumaton. Sauva on ns. ikiuskollinen omistajalleen. Saattaa joitain yksinkertaisia loitsuja suorittaa (esim. Aquatulio tai Anapneo), puhdasmielisten yrittäessä. Mikäli pahantahtoinen koskee sauvaan, sauva polttaa syvän palohaavan ihonkohtaan, joka kosketti sauvaa.



[Image: giphy.gif]

ASUU: Aviomiehensä ja ottotyttärensä kanssa. Ravensbury Ave, Morden, Lontoo.

PERHE:
Filip Andrei Logan (s.1933), aviomies.
Kalinda Banda (1980), adoptiotytär (kummi)
Charlie Stannon (1930-1977), isä.
Karen Stannon (1931), äiti
Harold Stannon (1949), isoveli
Alice Stannon (1951), isosisko
Violet Stannon (1955), pikkusisko
Richard Stannon (1957-1961), pikkuveli 

AMMATTI: Taikayhteisön lastensuojeluviranomainen ja sosiaalityöntekijä. Auttaa myös jästipuolen yksiköissä yksityisesti ja hoitaa tarvittaessa hämäytyksiä virkansa ohella. Saa työtehtävät tiiminsä johtajalta.


[Image: 14747713.jpg]

ULKONÄKÖ: Hetty on kapeakasvoinen ja hänen leukansa on terävähkö. Hänen korvansa ovat pienet ja hieman ulkonevat. Hettyn nenä on suora ja hivenen kyömy. Hettyn tummanruskeissa silmissä on usein varma ja vakavamielinen katse, mutta hänen lempeä ja leveä hymynsä, saa niihin lämpöisen ja lempeän sävyn. Hänen ulkoinen olemuksensa on kokonaisuudessaan, ehkä hieman räväkän oloinen, mutta hänen on helppo saada lasten kontakti rauhallisella käytöksellään ja varmalla olemuksellaan.

Hettyn pukeutumistyyli on melko yksinkertainen ja hieman romanttinenkin. Hän on varreltaan hoikka ja hivenen muodokas. Hetty saa asukokonaisuuteen yleensä haluamansa viestin, vaaleilla hiuksillaan, jotka määrittelevät melkolailla, onko hän juhlimassa, vaiko muuten vain ulkoilemassa, vaiko onko hän työtehtävää suorittamassa. Hetty rakastaa hillittyjä kaulakoruja. Hänen kihla ja vihkisormuksensa ovat hyvin yksinkertaiset, sillä hän ei pidä prameilusta.

Jos hän käy vapaa-ajalla bilettämässä, eli laulamassa karaokea tai tanssimassa, hän pukeutuu hieman näyttävämmin ja laittaa hiuksensakin sen mukaan, vähän villimmin.

KUVISSA: Shakira
PITUUS JA PAINO: 157cm ja 50kg
[Image: shakira-696x580.jpg]

LUONNE: Hetty on oikeastaan rauhallinen viilipytty. Hän on hyvin tasapainoinen ja ajatteleva. Hänelle ovat puoliso ja kasvattitytär hyvin rakkaita. Hetty on iloluontoinen ja vihastuu hyvin harvoin. Hettyn kanssa on helppo tulla toimeen ja hän kuuntelee muita mielellään.
Työnsä puolestakin häneltä vaaditaan hermojen hallintaa, jonka hän osaa hyvin ja hänen lempeä ja rauhallinen olemuksensa on eduksi lastensuojelu- ja sosiaalitehtävissä. Hän pyrkii ainaa olemaan kaikille yhtä reilu, eikä syrji erilaisia.

Hetty tulee toimeen lasten kanssa ja saa helposti noiden luottamuksen puolelleen, mikä edesauttaa lasten auttamisessa. Hetty pyrkii työnsä ohella ratkaisuihin, joista on etua kaikille, mutta ennen kaikkea lapsille. Hän auttaa joskus velhojen perhe- ja lastenkodissa Lontoon yksikössä ja mm. tuuraa tarvittaessa sairaita työntekijöitä. Hän tekee noiden kanssa tiivistä yhteistyötä, sillä toisinaan on hänen autettava lapsia turvaan, esim. väkivaltaisesta kodista.

Hetty lukee mielellään paljon kirjoja ja hän onkin kasvattityttärensä kanssa uppoutunut monien velhosatujen ihmeelliseen maailmaan. Joskus lukiessaan velhojen kirjoja, on kirjan taikavoima vetänyt nuo maailmaansa, jossa he ovat nähneet kaiken realistisessa koossa, nuo kirjat ovat kuitenkin harvassa. Useimmat tarinat, ovat kuitenkin taikaeläimistä ja niitä on Loganien kirjahyllyt täynnä. Jästeille nämä kirjat esiintyvät joinain tylsinä romaaneina tms, joita harvojen tekee mieli edes vilkaista. Hetty on opettanut Kalindalle lukemisen alkeet jo ihan pienestä asti.

Vapaa-aikansa Hetty pyrkii viettämään perheen parissa ja he käyvät toisinaan Lontoon ulkopuolella tapaamassa Hettyn äitiä ja pikkusiskoa, joka asuu äidin kanssa toimien tuon omaishoitajana. Hettyn vanhemmat joutuivat vuonna -77 auto-onnettomuuteen. Vastaan tullut rattijuoppo sysäsi omalla autollaan Stannonien autoa voimakkaasti ja auto kierähti keula edellä takana tulevan rekan alle. Charlie kuoli heti, mutta Karen halvaantui vyötäröstä alaspäin, jonka vuoksi nuorin tytär huolehtii äidistään. Harold asuu lähellä siksi, että pystyy myös auttamaan noiden kotona asumista. Hettyn toinen sisko asuu lontoossa ja veli asuu lähellä äitiä ja sisarta perheensä kanssa, joiden luona Loganit yleensä yöpyvät, siellä päin vieraillessaan.
Tärkeintä Hettylle kuitenkin on perhe ja perheen hyvinvointi ja hän pyrkii näyttämään toimillaan kaiken. Hetty pitää myös eläimistä ja Kalindalla onkin puoligäätä, johon Hettykin on kiintynyt. Vaikkei heillä muita lemmikkejä olekaan.

Hän saa kulumaan monta tuntia aikaa puutarhassa, sillä puutarhanhoito rentouttaa häntä ja hän nauttii siitä kovasti.

Kuten muillakin ihmisillä, myös Hettyllä on heikkouksensa ja asioita, joissa hän ei ole hyvä. Yksi niistä on lentäminen. Tylypahkassa oli yksi asia, josta hän sai huonon arvosanan ja se oli lentotunnit. Oli Hettyn onni, että muut aineet sujuivat.
Hän pystyy toisessa kerroksessa olemaan vielä normaalisti, mutta sitä ylemmäs mentäessä, häntä alkaa heikottaa ja vatsassa muljahtelee ikävästi.

Lisäksi Hetty on neuroottinen. Hänellä on pakonomainen tarve pitää vaatteet tietyssä järjestyksessä, värien perusteella. Hän hermostuu jos vihreä paita on sinisten paitojen kohdalla tai jos farkut ovat hameiden paikalla. Itse asiassa, hän pitää myös Filipin paidat kyseisessä järjestyksessä. Kenkien kanssa neuroottisuus taas näkyy niin, että niiden pitää olla käytönmukaisessa järjestyksessä, eli eniten käytetyt kengät ovat kenkätelinteessä helpoiten otettavissa ja vähemmän käytetyt alemmalla tasolla.
Yksi osa-alue on astiat. Ruokailuvälineiden eli haarukoiden, veisten ja lusikoiden tulee olla tietyssä järjestyksessä myös laatikossaan, samoin kuin kauhojen ja lastojen sun muiden. Laseilla on omat paikkansa sarjoittain, samoin lautasilla. Ja mausteiden tulee olla maustehyllyllä aakkosjärjestyksessä, jos joku mauste on väärässä kohtaa, Hetty tivaa, kuka on sotkenut hänen keittiönsä. Hän pystyy kuitenkin olemaan suuttumatta näissäkin tilanteissa.

Yksinkertaisesti, Hetty on rauhallinen, pitkäpinnainen, viileähermoinen ja erittäin tasapainoinen aikuinen, lukuunottamatta neuroottisuutta täydellisestä järjestyksestä. Hän ajattelee loogisesti ja toisinaan hyvinkin epäloogisesti, sillä kaikki hänen työssään tai yleensäkään, ei ole yksiselitteistä, vaan joskus vain asiat ovat erilailla, kuin miltä näyttää. Hetty lukee helposti kehonkieltä, sillä se on toisinaan ratkaiseva osa hänen työssään, nähdä miten lapsi elehtii vanhempiensa tai huoltajansa läsnäoloon ja tekemisiin.


][Image: images?q=tbn:ANd9GcTfDdf4BYqbH1LgvbYGEJD...8BStjwyG0_]

MENNEISYYS: Hetty syntyi viisi lapsisen perheen keskimpänä. Vanhimman veljensä tavoin, hänessä ilmeni taikavoimaisia kykyjä joskus 7 ikävuoden vaiheilla. Vanhemmat jotka olivat jo kerran nähneet samankaltaisen tilanteen, Hettyn isoveljen kohdalla, tiesivät siis mitä odottaa. Hetty ja hänen isoveljensä päätyivätkin Tylypahkaan. Hettyn vanhemmat ja sisarukset eivät kuitenkaan koskaan syrjineet taikavoimaisia sisaruksia, vaan perheen välit ovat aina pysyneet läheisinä.

Hetty opiskeli ahkerasti Tylypahkassa ja vietti paljon aikaansa kirjastossa. Hän teki läksynsä ja aineensa ennen deathlinea valmiiksi ja imi niihin tietoa, kaikista koulun kirjastonkirjoista, kirjoittaen joitain lisätietoja, joista oletti saavansa lisäpisteitä. Hän osallistui aktiivisesti tunneilla ja tienasi usein tupapisteitäkin.
Päädyttyään valvojaoppilaaksi, hän joskus poisti omalta tuvaltaankin tupapisteitä, sillä hän tahtoi olla puolueeton ja reilu kaikille.
Hän sai koulutyössään pelkästään hyviä arvosanoja opettajilta, sillä hän yritti kaikessa aina tosissaan. Hän noudatti tehtävissä annettuja ohjeita täysin ja esitti lisäkysymyksiä toisinaan. Hän pyrki moitteettomaan suoriutumiseen.

Kouluajoilta hänellä on muutama erityisen hyvä ystävä, joilla myös on lapsia ja joiden kanssa he tapaavat aina toisinaan. Yksi hänen kouluaikaisista, parhaista ystävistään asuu Lontoossa ja tällä on kaksi lasta, joista toinen on Kalindan ikäinen.
Tylypahkan jälkeen, Hetty palasi kotiin ja haki erääseen Lontoolaiseen yläkouluun opiskelemaan, sellaisia aineita, joita Tylypahkassa ei opiskeltu. Erinomaisilla arvosanoillaan, hän hakeutui Lontoon yliopistoon, lähtien erikoistumaan sosiaalityöhön. Sosiaali-aineiden lisäksi hän opiskeli oikeustiedettä. Opiskelu vaiheeseen liittyi myös työharjoitteluja, joista hän sai kiitettävät arvosanat.

23-vuotiaana Hetty tutustui 42-vuotiaaseen Filipiin, ollessaan vapaa-aikaa viettämässä ystäviensä kanssa Lontoolaisessa pubissa.
Filip ehdotti, että he lähtisivät kävelylle ja punastellen Hetty suostui. He kävelivät erääseen puistoon, jossa oli iso lampi ja he istuutuivat lammen rannalle. He juttelivat kaikenlaista ja Hetty kertoi, että piti taukoa yläkoulusta, sillä oli muutaman vuoden Skotlannissa. Filip siinä vaiheessa tajusi, että tämähän oli noita. Hetty naurahti sydämellisesti, kun Filip sanoi hänelle: "Minäkin kävin aikoinani Tylypahkaa." Se jos mikä sai Hettyn rinnassa sykehtimään vielä enemmän. Ennen kuin tiet erkanivat, nuo kaksi vaihtoivat yhteystietojaan. Hetty lähti kotia kohti, mutta palasi nopeasti takaisin ja painoi hellän suudelman Filipin huulille ja punastuen poistui paikalta.
Hetty ajatteli seuraavina päivinä paljon Filipiä, mutta suoritti koulutyöskentelynsä silti moitteettomasti ja piti tunteensa viileinä. Kun muutamaa päivää myöhemmin hän soitti Filipille, sopivat he tapaamisen. Pian he tapailivat säännöllisesti tai pitivät yhteyttä tavalla tai toisella. Kun Hetty valmistui 26-vuotiaana, Filip ehdotti nuorelle naiselle seurustelua, johon Hetty, sydän onnesta pamppaillen suostui.

Hetty aloitti heti opintojensa jälkeen työt jästien sosiaalipuolella ja maaliskuussa -79 hän tutustui Pandita Bandaan, joka teki siivouskeikkoja toimistoon, jossa Hetty työskenteli. Hetty oli kadottanut lompakkonsa, jonka Pandita oli löytänyt ja palauttanut. Hetty kiitokseksi tarjosi lounaan Panditalle ja siitä alkoi naisten välinen ystävyys.
Muutamia päiviä myöhemmin kierrellessään Viistokujalla, Hetty ja Filip tapasivat Panditan ja tuon aviomiehen, päätyen nelistään lounaalle. Kun huomattiin ajatusmaailman ja huumorintajun olevan samankaltaiset, ei ollut epäilystäkään, etteikö pariskunnat ystävystyisi.

Kun Bandat saivat tietää perheenlisäyksestä, Hetty ja Filip antoivat Farooqin, Panditan miehen, vaatimuksesta lupauksen, että nämä tulisivat heidän lapsensa epävirallisiksi kummeiksi, jos heille itselleen jotain tapahtuisi. He kuitenkin luottivat Hettyyn ja Filipiin täysin, olihan heidän ystävyyssuhteensa hyvin syvä.
Hetty ja Filip viettivät paljon aikaa Bandojen kanssa ja noiden pieni tytär, oppi täydellisesti tuntemaan kummivanhempansa.
10.7.1981 vietettiin Filipin ja Hettyn häitä. Hetty ja Filip menivät naimisiin, vaikka Hettyn vanhemmat olivat alusta asti olleet noiden suhdetta vastaan, sittemmin Hettyn äiti ja sisarukset ovat sen hyväksyneet.

Reilu vuosi myöhemmin Pandita sai vakavan sairaskohtauksen ja kuoli, jättäen miehensä yksinhuoltajaksi.
Kalindan kysyessä jatkuvasti äidin perään ja ollessa ahdistunut, Farooq ei kyennyt huolehtimaan lapsestaan, vaan hän toi tuon Hettyn ja Filipin luo. Päivät muuttuivat viikoksi ja Hetty ensimmäistä kertaa tunsi vähän sekasortoa perheen elämässä, vain siksi ettei Kalindan ollut helppo hyväksyä että äiti oli kuollut. Kuitenkin pian tytön elämä tasapainottui, sillä Hetty parhaansa mukaan piti ajatuksensa kurissa ja oli rauhallinen, antaen näin Kalindan kaipaamaa turvaa. Hetty ja Filip sumplivat työvuoronsa niin, ettei Kalindalla olis yhtään turvatonta hetkeä vieraiden hoidossa.
Aluksi Farooq kävi tytärtään katsomassa, mutta Hetty huomasi käyntien harvenevan ja lopulta he saivat vain kirjeen, Farooqilta, että tuo oli palannut Intiaan. Hän lähetti paperit, joissa on luvannut antavansa tyttärensä Loganeille adoptoitavaksi, eikä koskaan tule vaatimaan tuon osalta mitään ja joulua 1982 edeltävänä arkipäivänä tuli tieto, että adoptio on virallinen.

Hetty alkoi lukea Kalindalle tarinoita ja näytti sormellaan aina sanoja, missä mentiin. Tällätavoin hän opetti kasvattityttärenä varhain lukemaan. Ja jo mainitusti taikaeläinkirjat kiehtoivat tytärtä enemmän, joten niitä myös riitti.
Hetty piti hyvin tärkeänä, ettei Kalinda unohtaisi biologisia vanhempiaan, vaan tuo saisi tietää menneisyytensä, elämänsä ennen kuin tuli heidän lapsekseen.
Hetty rakastaa kovasti puutarhan hoitoa ja siellä puuhastellessa hänen mielensä usein rentoutuukin ja stressi haihtuu kuin itsestään. Hän toisinaan tuo sisällekin tuoreita kukkia, sillä niiden tuoksu on hänen mielestään niin mieltäylentävää, samoin kuin kukkien väritkin.

Hän ei tee huostaanotto ratkaisuja sormiaan napsauttamalla, vaan hän pyrkii löytämään mahdolliset todisteet, jotka puoltavat lapsen kaltoinkohtelua. Lisäksi Hetty tietenkin keskustelee lapsen vanhempien, sisarusten kanssa ja tietenkin myös lapsen opettajien ja lapsen lääkärin kanssa. Mikäli poliisia on tarvittu alustavassa tutkimuksissa, niin näidenkin kanssa Hetty pyrkii keskustelemaan.

Mikäli Hetty havaitsee, että lapsen henki on vaarassa, eikä ehdi odottamaan tuomarilta saatavaa määräystä, Hetty ei epäröi pyytää virka-apua poliisilta. Hetty kuitenkin pyrkii saamaan lasten kotioloihin muutoksia, sillä toki lasten kotona olemista tulisi tukea, mikäli se vain on mahdollista.


[Image: shakira.jpg]


  • Harrastaa Karaokea kilpailutasolla. On voittanut kultaa pariin otteeseen.
  • Kykenemätön saamaan omia lapsia.
  • Selässään on nyrkin kokoinen, sydämenmallinen syntymämerkki.
]]> [Image: 14569166.jpg]
 Os. Stannon
IKÄ: 28-40 (15.5.1952)
VERISÄÄTY: Kuraverinen
TYLYPAHKA: 1963-1968 Korpinkynsi. Oli valvojaoppilas, johtajatyttö ja valmistui vuosikurssinsa priimuksena.
RYHMÄT: Valvojaoppilaat, Kuhnukerho, Feeniksin kilta.
TAIKASAUVA: Pähkinäpensasta, 11 tuumaa pitkä. Ytimenä yksisarvisen häntäjouhi. Taipumaton. Sauva on ns. ikiuskollinen omistajalleen. Saattaa joitain yksinkertaisia loitsuja suorittaa (esim. Aquatulio tai Anapneo), puhdasmielisten yrittäessä. Mikäli pahantahtoinen koskee sauvaan, sauva polttaa syvän palohaavan ihonkohtaan, joka kosketti sauvaa.



[Image: giphy.gif]

ASUU: Aviomiehensä ja ottotyttärensä kanssa. Ravensbury Ave, Morden, Lontoo.

PERHE:
Filip Andrei Logan (s.1933), aviomies.
Kalinda Banda (1980), adoptiotytär (kummi)
Charlie Stannon (1930-1977), isä.
Karen Stannon (1931), äiti
Harold Stannon (1949), isoveli
Alice Stannon (1951), isosisko
Violet Stannon (1955), pikkusisko
Richard Stannon (1957-1961), pikkuveli 

AMMATTI: Taikayhteisön lastensuojeluviranomainen ja sosiaalityöntekijä. Auttaa myös jästipuolen yksiköissä yksityisesti ja hoitaa tarvittaessa hämäytyksiä virkansa ohella. Saa työtehtävät tiiminsä johtajalta.


[Image: 14747713.jpg]

ULKONÄKÖ: Hetty on kapeakasvoinen ja hänen leukansa on terävähkö. Hänen korvansa ovat pienet ja hieman ulkonevat. Hettyn nenä on suora ja hivenen kyömy. Hettyn tummanruskeissa silmissä on usein varma ja vakavamielinen katse, mutta hänen lempeä ja leveä hymynsä, saa niihin lämpöisen ja lempeän sävyn. Hänen ulkoinen olemuksensa on kokonaisuudessaan, ehkä hieman räväkän oloinen, mutta hänen on helppo saada lasten kontakti rauhallisella käytöksellään ja varmalla olemuksellaan.

Hettyn pukeutumistyyli on melko yksinkertainen ja hieman romanttinenkin. Hän on varreltaan hoikka ja hivenen muodokas. Hetty saa asukokonaisuuteen yleensä haluamansa viestin, vaaleilla hiuksillaan, jotka määrittelevät melkolailla, onko hän juhlimassa, vaiko muuten vain ulkoilemassa, vaiko onko hän työtehtävää suorittamassa. Hetty rakastaa hillittyjä kaulakoruja. Hänen kihla ja vihkisormuksensa ovat hyvin yksinkertaiset, sillä hän ei pidä prameilusta.

Jos hän käy vapaa-ajalla bilettämässä, eli laulamassa karaokea tai tanssimassa, hän pukeutuu hieman näyttävämmin ja laittaa hiuksensakin sen mukaan, vähän villimmin.

KUVISSA: Shakira
PITUUS JA PAINO: 157cm ja 50kg
[Image: shakira-696x580.jpg]

LUONNE: Hetty on oikeastaan rauhallinen viilipytty. Hän on hyvin tasapainoinen ja ajatteleva. Hänelle ovat puoliso ja kasvattitytär hyvin rakkaita. Hetty on iloluontoinen ja vihastuu hyvin harvoin. Hettyn kanssa on helppo tulla toimeen ja hän kuuntelee muita mielellään.
Työnsä puolestakin häneltä vaaditaan hermojen hallintaa, jonka hän osaa hyvin ja hänen lempeä ja rauhallinen olemuksensa on eduksi lastensuojelu- ja sosiaalitehtävissä. Hän pyrkii ainaa olemaan kaikille yhtä reilu, eikä syrji erilaisia.

Hetty tulee toimeen lasten kanssa ja saa helposti noiden luottamuksen puolelleen, mikä edesauttaa lasten auttamisessa. Hetty pyrkii työnsä ohella ratkaisuihin, joista on etua kaikille, mutta ennen kaikkea lapsille. Hän auttaa joskus velhojen perhe- ja lastenkodissa Lontoon yksikössä ja mm. tuuraa tarvittaessa sairaita työntekijöitä. Hän tekee noiden kanssa tiivistä yhteistyötä, sillä toisinaan on hänen autettava lapsia turvaan, esim. väkivaltaisesta kodista.

Hetty lukee mielellään paljon kirjoja ja hän onkin kasvattityttärensä kanssa uppoutunut monien velhosatujen ihmeelliseen maailmaan. Joskus lukiessaan velhojen kirjoja, on kirjan taikavoima vetänyt nuo maailmaansa, jossa he ovat nähneet kaiken realistisessa koossa, nuo kirjat ovat kuitenkin harvassa. Useimmat tarinat, ovat kuitenkin taikaeläimistä ja niitä on Loganien kirjahyllyt täynnä. Jästeille nämä kirjat esiintyvät joinain tylsinä romaaneina tms, joita harvojen tekee mieli edes vilkaista. Hetty on opettanut Kalindalle lukemisen alkeet jo ihan pienestä asti.

Vapaa-aikansa Hetty pyrkii viettämään perheen parissa ja he käyvät toisinaan Lontoon ulkopuolella tapaamassa Hettyn äitiä ja pikkusiskoa, joka asuu äidin kanssa toimien tuon omaishoitajana. Hettyn vanhemmat joutuivat vuonna -77 auto-onnettomuuteen. Vastaan tullut rattijuoppo sysäsi omalla autollaan Stannonien autoa voimakkaasti ja auto kierähti keula edellä takana tulevan rekan alle. Charlie kuoli heti, mutta Karen halvaantui vyötäröstä alaspäin, jonka vuoksi nuorin tytär huolehtii äidistään. Harold asuu lähellä siksi, että pystyy myös auttamaan noiden kotona asumista. Hettyn toinen sisko asuu lontoossa ja veli asuu lähellä äitiä ja sisarta perheensä kanssa, joiden luona Loganit yleensä yöpyvät, siellä päin vieraillessaan.
Tärkeintä Hettylle kuitenkin on perhe ja perheen hyvinvointi ja hän pyrkii näyttämään toimillaan kaiken. Hetty pitää myös eläimistä ja Kalindalla onkin puoligäätä, johon Hettykin on kiintynyt. Vaikkei heillä muita lemmikkejä olekaan.

Hän saa kulumaan monta tuntia aikaa puutarhassa, sillä puutarhanhoito rentouttaa häntä ja hän nauttii siitä kovasti.

Kuten muillakin ihmisillä, myös Hettyllä on heikkouksensa ja asioita, joissa hän ei ole hyvä. Yksi niistä on lentäminen. Tylypahkassa oli yksi asia, josta hän sai huonon arvosanan ja se oli lentotunnit. Oli Hettyn onni, että muut aineet sujuivat.
Hän pystyy toisessa kerroksessa olemaan vielä normaalisti, mutta sitä ylemmäs mentäessä, häntä alkaa heikottaa ja vatsassa muljahtelee ikävästi.

Lisäksi Hetty on neuroottinen. Hänellä on pakonomainen tarve pitää vaatteet tietyssä järjestyksessä, värien perusteella. Hän hermostuu jos vihreä paita on sinisten paitojen kohdalla tai jos farkut ovat hameiden paikalla. Itse asiassa, hän pitää myös Filipin paidat kyseisessä järjestyksessä. Kenkien kanssa neuroottisuus taas näkyy niin, että niiden pitää olla käytönmukaisessa järjestyksessä, eli eniten käytetyt kengät ovat kenkätelinteessä helpoiten otettavissa ja vähemmän käytetyt alemmalla tasolla.
Yksi osa-alue on astiat. Ruokailuvälineiden eli haarukoiden, veisten ja lusikoiden tulee olla tietyssä järjestyksessä myös laatikossaan, samoin kuin kauhojen ja lastojen sun muiden. Laseilla on omat paikkansa sarjoittain, samoin lautasilla. Ja mausteiden tulee olla maustehyllyllä aakkosjärjestyksessä, jos joku mauste on väärässä kohtaa, Hetty tivaa, kuka on sotkenut hänen keittiönsä. Hän pystyy kuitenkin olemaan suuttumatta näissäkin tilanteissa.

Yksinkertaisesti, Hetty on rauhallinen, pitkäpinnainen, viileähermoinen ja erittäin tasapainoinen aikuinen, lukuunottamatta neuroottisuutta täydellisestä järjestyksestä. Hän ajattelee loogisesti ja toisinaan hyvinkin epäloogisesti, sillä kaikki hänen työssään tai yleensäkään, ei ole yksiselitteistä, vaan joskus vain asiat ovat erilailla, kuin miltä näyttää. Hetty lukee helposti kehonkieltä, sillä se on toisinaan ratkaiseva osa hänen työssään, nähdä miten lapsi elehtii vanhempiensa tai huoltajansa läsnäoloon ja tekemisiin.


][Image: images?q=tbn:ANd9GcTfDdf4BYqbH1LgvbYGEJD...8BStjwyG0_]

MENNEISYYS: Hetty syntyi viisi lapsisen perheen keskimpänä. Vanhimman veljensä tavoin, hänessä ilmeni taikavoimaisia kykyjä joskus 7 ikävuoden vaiheilla. Vanhemmat jotka olivat jo kerran nähneet samankaltaisen tilanteen, Hettyn isoveljen kohdalla, tiesivät siis mitä odottaa. Hetty ja hänen isoveljensä päätyivätkin Tylypahkaan. Hettyn vanhemmat ja sisarukset eivät kuitenkaan koskaan syrjineet taikavoimaisia sisaruksia, vaan perheen välit ovat aina pysyneet läheisinä.

Hetty opiskeli ahkerasti Tylypahkassa ja vietti paljon aikaansa kirjastossa. Hän teki läksynsä ja aineensa ennen deathlinea valmiiksi ja imi niihin tietoa, kaikista koulun kirjastonkirjoista, kirjoittaen joitain lisätietoja, joista oletti saavansa lisäpisteitä. Hän osallistui aktiivisesti tunneilla ja tienasi usein tupapisteitäkin.
Päädyttyään valvojaoppilaaksi, hän joskus poisti omalta tuvaltaankin tupapisteitä, sillä hän tahtoi olla puolueeton ja reilu kaikille.
Hän sai koulutyössään pelkästään hyviä arvosanoja opettajilta, sillä hän yritti kaikessa aina tosissaan. Hän noudatti tehtävissä annettuja ohjeita täysin ja esitti lisäkysymyksiä toisinaan. Hän pyrki moitteettomaan suoriutumiseen.

Kouluajoilta hänellä on muutama erityisen hyvä ystävä, joilla myös on lapsia ja joiden kanssa he tapaavat aina toisinaan. Yksi hänen kouluaikaisista, parhaista ystävistään asuu Lontoossa ja tällä on kaksi lasta, joista toinen on Kalindan ikäinen.
Tylypahkan jälkeen, Hetty palasi kotiin ja haki erääseen Lontoolaiseen yläkouluun opiskelemaan, sellaisia aineita, joita Tylypahkassa ei opiskeltu. Erinomaisilla arvosanoillaan, hän hakeutui Lontoon yliopistoon, lähtien erikoistumaan sosiaalityöhön. Sosiaali-aineiden lisäksi hän opiskeli oikeustiedettä. Opiskelu vaiheeseen liittyi myös työharjoitteluja, joista hän sai kiitettävät arvosanat.

23-vuotiaana Hetty tutustui 42-vuotiaaseen Filipiin, ollessaan vapaa-aikaa viettämässä ystäviensä kanssa Lontoolaisessa pubissa.
Filip ehdotti, että he lähtisivät kävelylle ja punastellen Hetty suostui. He kävelivät erääseen puistoon, jossa oli iso lampi ja he istuutuivat lammen rannalle. He juttelivat kaikenlaista ja Hetty kertoi, että piti taukoa yläkoulusta, sillä oli muutaman vuoden Skotlannissa. Filip siinä vaiheessa tajusi, että tämähän oli noita. Hetty naurahti sydämellisesti, kun Filip sanoi hänelle: "Minäkin kävin aikoinani Tylypahkaa." Se jos mikä sai Hettyn rinnassa sykehtimään vielä enemmän. Ennen kuin tiet erkanivat, nuo kaksi vaihtoivat yhteystietojaan. Hetty lähti kotia kohti, mutta palasi nopeasti takaisin ja painoi hellän suudelman Filipin huulille ja punastuen poistui paikalta.
Hetty ajatteli seuraavina päivinä paljon Filipiä, mutta suoritti koulutyöskentelynsä silti moitteettomasti ja piti tunteensa viileinä. Kun muutamaa päivää myöhemmin hän soitti Filipille, sopivat he tapaamisen. Pian he tapailivat säännöllisesti tai pitivät yhteyttä tavalla tai toisella. Kun Hetty valmistui 26-vuotiaana, Filip ehdotti nuorelle naiselle seurustelua, johon Hetty, sydän onnesta pamppaillen suostui.

Hetty aloitti heti opintojensa jälkeen työt jästien sosiaalipuolella ja maaliskuussa -79 hän tutustui Pandita Bandaan, joka teki siivouskeikkoja toimistoon, jossa Hetty työskenteli. Hetty oli kadottanut lompakkonsa, jonka Pandita oli löytänyt ja palauttanut. Hetty kiitokseksi tarjosi lounaan Panditalle ja siitä alkoi naisten välinen ystävyys.
Muutamia päiviä myöhemmin kierrellessään Viistokujalla, Hetty ja Filip tapasivat Panditan ja tuon aviomiehen, päätyen nelistään lounaalle. Kun huomattiin ajatusmaailman ja huumorintajun olevan samankaltaiset, ei ollut epäilystäkään, etteikö pariskunnat ystävystyisi.

Kun Bandat saivat tietää perheenlisäyksestä, Hetty ja Filip antoivat Farooqin, Panditan miehen, vaatimuksesta lupauksen, että nämä tulisivat heidän lapsensa epävirallisiksi kummeiksi, jos heille itselleen jotain tapahtuisi. He kuitenkin luottivat Hettyyn ja Filipiin täysin, olihan heidän ystävyyssuhteensa hyvin syvä.
Hetty ja Filip viettivät paljon aikaa Bandojen kanssa ja noiden pieni tytär, oppi täydellisesti tuntemaan kummivanhempansa.
10.7.1981 vietettiin Filipin ja Hettyn häitä. Hetty ja Filip menivät naimisiin, vaikka Hettyn vanhemmat olivat alusta asti olleet noiden suhdetta vastaan, sittemmin Hettyn äiti ja sisarukset ovat sen hyväksyneet.

Reilu vuosi myöhemmin Pandita sai vakavan sairaskohtauksen ja kuoli, jättäen miehensä yksinhuoltajaksi.
Kalindan kysyessä jatkuvasti äidin perään ja ollessa ahdistunut, Farooq ei kyennyt huolehtimaan lapsestaan, vaan hän toi tuon Hettyn ja Filipin luo. Päivät muuttuivat viikoksi ja Hetty ensimmäistä kertaa tunsi vähän sekasortoa perheen elämässä, vain siksi ettei Kalindan ollut helppo hyväksyä että äiti oli kuollut. Kuitenkin pian tytön elämä tasapainottui, sillä Hetty parhaansa mukaan piti ajatuksensa kurissa ja oli rauhallinen, antaen näin Kalindan kaipaamaa turvaa. Hetty ja Filip sumplivat työvuoronsa niin, ettei Kalindalla olis yhtään turvatonta hetkeä vieraiden hoidossa.
Aluksi Farooq kävi tytärtään katsomassa, mutta Hetty huomasi käyntien harvenevan ja lopulta he saivat vain kirjeen, Farooqilta, että tuo oli palannut Intiaan. Hän lähetti paperit, joissa on luvannut antavansa tyttärensä Loganeille adoptoitavaksi, eikä koskaan tule vaatimaan tuon osalta mitään ja joulua 1982 edeltävänä arkipäivänä tuli tieto, että adoptio on virallinen.

Hetty alkoi lukea Kalindalle tarinoita ja näytti sormellaan aina sanoja, missä mentiin. Tällätavoin hän opetti kasvattityttärenä varhain lukemaan. Ja jo mainitusti taikaeläinkirjat kiehtoivat tytärtä enemmän, joten niitä myös riitti.
Hetty piti hyvin tärkeänä, ettei Kalinda unohtaisi biologisia vanhempiaan, vaan tuo saisi tietää menneisyytensä, elämänsä ennen kuin tuli heidän lapsekseen.
Hetty rakastaa kovasti puutarhan hoitoa ja siellä puuhastellessa hänen mielensä usein rentoutuukin ja stressi haihtuu kuin itsestään. Hän toisinaan tuo sisällekin tuoreita kukkia, sillä niiden tuoksu on hänen mielestään niin mieltäylentävää, samoin kuin kukkien väritkin.

Hän ei tee huostaanotto ratkaisuja sormiaan napsauttamalla, vaan hän pyrkii löytämään mahdolliset todisteet, jotka puoltavat lapsen kaltoinkohtelua. Lisäksi Hetty tietenkin keskustelee lapsen vanhempien, sisarusten kanssa ja tietenkin myös lapsen opettajien ja lapsen lääkärin kanssa. Mikäli poliisia on tarvittu alustavassa tutkimuksissa, niin näidenkin kanssa Hetty pyrkii keskustelemaan.

Mikäli Hetty havaitsee, että lapsen henki on vaarassa, eikä ehdi odottamaan tuomarilta saatavaa määräystä, Hetty ei epäröi pyytää virka-apua poliisilta. Hetty kuitenkin pyrkii saamaan lasten kotioloihin muutoksia, sillä toki lasten kotona olemista tulisi tukea, mikäli se vain on mahdollista.


[Image: shakira.jpg]


  • Harrastaa Karaokea kilpailutasolla. On voittanut kultaa pariin otteeseen.
  • Kykenemätön saamaan omia lapsia.
  • Selässään on nyrkin kokoinen, sydämenmallinen syntymämerkki.
]]>