<![CDATA[HPAU - Hahmoesittelyt]]> https://hiddenkiss.net/hphr/ Sun, 11 Oct 2026 18:05:34 +0000 MyBB <![CDATA[Adeste]]> https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=208 Tue, 06 Jun 2023 14:55:09 +0000 https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=208
Ikä: 0-4 (9.12.1990)
Perhe: Pliophilius 19-33 (7.1.1961), isä
Thaeleira 14-26 (17.3.1966), äiti
Vanha-Polope 110-124 (1870), isänäiti
Bolvangar 65-79 (1915), äidin kasvatti-isä
Helen 58-72 (1922), äidin kasvattiäiti
Navaho 36-50 (1944), enopuoli
Ayâttara 33-47 (1947), tätipuoli
Teherain 14-28 (1966), enopuoli
Fillip II ja Ampythia II 0-10 (12.10.1984), isoveli ja isosisko/ensimmäiset kaksoset
Aegistos II ja Polosyne 0-7 (8.7.1987), isoveli ja isosisko/toiset kaksoset
Irisviel, 5-19 (1975), serkkupuoli
Ęnkil, 0-4 (9.12.1990), serkkupuoli / tuleva aviomies.

Ulkonäkö: Äitinsä ja kahden sisaruksensa tapaan, Adesten alaruumis on kuin peuranvasalla ja ylävartalo ihmisellä. Isältään hän on perinyt silmiensä ja hiustensa värin. Hänen kasvoillaan on yleensä iloinen hymy ja hänet näkee tähtikumppaninsa kanssa usein jo pienestä asti. Hän on yksi eloisimpia vasoja, joita laumassa on. Vasan laikut ovat etäisesti tähden muotoisia.

Luonne: Adeste on luonteeltaan vilkas ja reipas tyttö. Hän on jo hyvin pienestä asti rakastanut tähdissä valittua sulhastaan, joka on hänen serkkupuolensa. Hänellä on ollut syntymästään asti tuon kanssa syväyhteys, he ovat syntyneet täsmälleen samaan aikaan, vaikka Adeste syntyikin kaksi kuukautta etuajassa. Perheen aikuiset vitsailevatkin hänen ennenaikaista syntymäänsä joskus sillä, että tämän oli päästävä pojan matkaan heti alussa. Hän kertoo usein tarinoita kotitähdestään ja hän on jopa hämmästyttänyt Homysioksen, tietämällä tähdistä sellaista, mitä hänelle ei ole opetettu.

Elämästä: Vaikka Adeste onkin aikajanalla kovin nuori, niin silti hänet on jo tähdissä määrätty Ęnkilille ja heidän syvä yhteytensä oli niin voimakas, että Adeste syntyi kaksi kuukautta etuajassa, vain voidakseen syntyä täsmälleen samalla hetkellä valittunsa kanssa. Suurin osa laumalaisista onkin varmoja siitä, että tähdet ovat valinneet nämä kaksi toisilleen. Adeste puhuu hyvin paljon tähdistä, hän kertoo muille omasta tähdestään, josta hän on tullut maapallolle. Homysios uskoo, että tytön muistikuvat ovat ihan aitoja ja hän vahvistaa tytön suhdetta kotitähteen mielellään. Hän tuntee tähtiin yhtä syvän yhteyden kuin Ęnkiliin. Kun he ensimmäisen kerran tapasivat, heistä tuli erottamattomat ja heti kun he osasivat puhua, julistivat he olevansa parhaat ystävät.
Adeste ja Ęnkil ovat reinkarnoituneet Ampythia I ja Aegistos I, he ovat palanneet takaisin, koska halusivat saada olla vielä Thaeleiran elämässä ja he haluavat kokea vanhemmuuden kumpikin täysillä ja tutkia maailmaa uusista näkökulmista. 15-vuotiaina Adeste meni Ęnkilin kanssa yhteen. Adeste on osoittanut jo varsin nuorena voimakkaita parantajakykyjä, äitinsä ja isoäitinsä tavoin.

Homysioksen perhekunnassa, johon myös Adeste ja Ęnkil kuuluu Bolvangarin ja Helenin, ja Thaeleiran vanhempienkin kautta, on ajasta aikaa uskottu, että ainakin heidän perheenjäsenet tulevat tähdistä. Ja se tähti mikä kirkkaimpana lapsen syntymähetkellä jossain loistaa, on tämän lapsen tähtikoti. Thaeleirakin siis uskoo tähän hyvin vankasti. Myös hänen edesmenneet vanhemmat uskoivat tähän. Moni on pitänyt Homysioksen perheen uskomusta typeränä, mutta kun Navahon ja Thaeleiran perheet saavat samaan aikaan kuopuksensa, näiden lasten jutut ja kieli ovat alusta asti sellaista, mikä vahvistaa perheen sisällä tätä uskomusta tähtilapsista. Opittuaan puhumaan, lapset tiesivät että he vielä menevät naimisiin "uudestaan", koska olivat kotitähdellä sopineet, että he pääsisivät oikeasti seuraamaan edes jonkun lapsensa elämää syntymästä aikuisuuteen asti. Ja Thaeleira varsinkin saa noilta sellaisia tarinoita, ettei ole epäilystäkään, että lapset ovat hänen edesmenneiden vanhempiensa reinkarnaatio. Ja lapset ovat kiitelleet isovanhempiaan siitä, että nämä ottivat Thaeleiran rakkaaksi lapsekseen.]]>
Ikä: 0-4 (9.12.1990)
Perhe: Pliophilius 19-33 (7.1.1961), isä
Thaeleira 14-26 (17.3.1966), äiti
Vanha-Polope 110-124 (1870), isänäiti
Bolvangar 65-79 (1915), äidin kasvatti-isä
Helen 58-72 (1922), äidin kasvattiäiti
Navaho 36-50 (1944), enopuoli
Ayâttara 33-47 (1947), tätipuoli
Teherain 14-28 (1966), enopuoli
Fillip II ja Ampythia II 0-10 (12.10.1984), isoveli ja isosisko/ensimmäiset kaksoset
Aegistos II ja Polosyne 0-7 (8.7.1987), isoveli ja isosisko/toiset kaksoset
Irisviel, 5-19 (1975), serkkupuoli
Ęnkil, 0-4 (9.12.1990), serkkupuoli / tuleva aviomies.

Ulkonäkö: Äitinsä ja kahden sisaruksensa tapaan, Adesten alaruumis on kuin peuranvasalla ja ylävartalo ihmisellä. Isältään hän on perinyt silmiensä ja hiustensa värin. Hänen kasvoillaan on yleensä iloinen hymy ja hänet näkee tähtikumppaninsa kanssa usein jo pienestä asti. Hän on yksi eloisimpia vasoja, joita laumassa on. Vasan laikut ovat etäisesti tähden muotoisia.

Luonne: Adeste on luonteeltaan vilkas ja reipas tyttö. Hän on jo hyvin pienestä asti rakastanut tähdissä valittua sulhastaan, joka on hänen serkkupuolensa. Hänellä on ollut syntymästään asti tuon kanssa syväyhteys, he ovat syntyneet täsmälleen samaan aikaan, vaikka Adeste syntyikin kaksi kuukautta etuajassa. Perheen aikuiset vitsailevatkin hänen ennenaikaista syntymäänsä joskus sillä, että tämän oli päästävä pojan matkaan heti alussa. Hän kertoo usein tarinoita kotitähdestään ja hän on jopa hämmästyttänyt Homysioksen, tietämällä tähdistä sellaista, mitä hänelle ei ole opetettu.

Elämästä: Vaikka Adeste onkin aikajanalla kovin nuori, niin silti hänet on jo tähdissä määrätty Ęnkilille ja heidän syvä yhteytensä oli niin voimakas, että Adeste syntyi kaksi kuukautta etuajassa, vain voidakseen syntyä täsmälleen samalla hetkellä valittunsa kanssa. Suurin osa laumalaisista onkin varmoja siitä, että tähdet ovat valinneet nämä kaksi toisilleen. Adeste puhuu hyvin paljon tähdistä, hän kertoo muille omasta tähdestään, josta hän on tullut maapallolle. Homysios uskoo, että tytön muistikuvat ovat ihan aitoja ja hän vahvistaa tytön suhdetta kotitähteen mielellään. Hän tuntee tähtiin yhtä syvän yhteyden kuin Ęnkiliin. Kun he ensimmäisen kerran tapasivat, heistä tuli erottamattomat ja heti kun he osasivat puhua, julistivat he olevansa parhaat ystävät.
Adeste ja Ęnkil ovat reinkarnoituneet Ampythia I ja Aegistos I, he ovat palanneet takaisin, koska halusivat saada olla vielä Thaeleiran elämässä ja he haluavat kokea vanhemmuuden kumpikin täysillä ja tutkia maailmaa uusista näkökulmista. 15-vuotiaina Adeste meni Ęnkilin kanssa yhteen. Adeste on osoittanut jo varsin nuorena voimakkaita parantajakykyjä, äitinsä ja isoäitinsä tavoin.

Homysioksen perhekunnassa, johon myös Adeste ja Ęnkil kuuluu Bolvangarin ja Helenin, ja Thaeleiran vanhempienkin kautta, on ajasta aikaa uskottu, että ainakin heidän perheenjäsenet tulevat tähdistä. Ja se tähti mikä kirkkaimpana lapsen syntymähetkellä jossain loistaa, on tämän lapsen tähtikoti. Thaeleirakin siis uskoo tähän hyvin vankasti. Myös hänen edesmenneet vanhemmat uskoivat tähän. Moni on pitänyt Homysioksen perheen uskomusta typeränä, mutta kun Navahon ja Thaeleiran perheet saavat samaan aikaan kuopuksensa, näiden lasten jutut ja kieli ovat alusta asti sellaista, mikä vahvistaa perheen sisällä tätä uskomusta tähtilapsista. Opittuaan puhumaan, lapset tiesivät että he vielä menevät naimisiin "uudestaan", koska olivat kotitähdellä sopineet, että he pääsisivät oikeasti seuraamaan edes jonkun lapsensa elämää syntymästä aikuisuuteen asti. Ja Thaeleira varsinkin saa noilta sellaisia tarinoita, ettei ole epäilystäkään, että lapset ovat hänen edesmenneiden vanhempiensa reinkarnaatio. Ja lapset ovat kiitelleet isovanhempiaan siitä, että nämä ottivat Thaeleiran rakkaaksi lapsekseen.]]> <![CDATA[Ęnkil]]> https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=200 Mon, 01 Feb 2021 13:20:13 +0000 https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=200 [Image: the-chronicles-of-narnia-prince-caspian-...=800&ssl=1]
Ęnkil noin kahdenkymmenen vuoden iässä vuonna 2010.

Nimi: Ęnkil (äännetään En - shil)
Ikä: 0-3 (9.12.1990)
Laji: Kentauri
Asuinalue: Tylypahkan Kielletty metsä
Perhe:
   -Homysios, 95-109 (25.8.1885), isoisän setä
   -Evean, 90-104 (21.1.1890), isoisän sedän vaimo
   -Kron, 84-98 (1896), isoäidin puoleinen isoisoisä
   -Bolvangar, 65-79 (1915), isoisä (kuvassa: Viggo Mortensen)
   -Helen, 58-72 (1922), isoäiti
   -Jinnunga, 39-53 (1941), äiti (kuvassa: Noomi Rapace)
   -Navaho, 36-50 (25.6.1944), isä (kuvassa: Johnny Messner)
   -Ayáttara, 33-47 (1947), täti (kuvassa: Geena Davis)
   -Torvus, 20-34 (1960), siskon aviomies (kuvassa: Luke Evans)
   -Pliophilius, 19-33 (1961), appiukko
   -Teherain, 14-28 (10.3.1966), setä (kuvassa: Marshall Mathers)
   -Thaeleira, 14-28 (17.8.1966), anoppi
   -Shiraz, 10-24 (1.9.1970), täti (kuvassa: Eva Green)
   -Irisviel, 5-19 (1975), isosisko (kuvassa: Jennifer Lawrence)
   -Adeste, 0-3 (9.12.1990), vaimo

Ulkonäkö: Ęnkil on olemukseltaan enemmän äitinsä Jinnungan kaltainen, mutta muistuttaa myös isoisä-Bolvangaria. Orin hevososio on appaloosamainen ja väriltään sysirautias täplikkäällä loimikuviolla ilman Navahon harjasvanaa. Ęnkilin hiukset ovat laineilevat, olkapäille ulottuvat (kuten Lazasoksen suvun puoleisilla oreilla on tapana pitää) ja tummanruskeat. Samaa väriä on myös Ęnkilin häntä, joka on kylläkin hiukan pidempää harjasta. Orin silmät ovat tummanruskeat Ęnkilin äidin ja isosiskon tapaan ja jokseenkin nenän kärkeen päin kaartuneet. Ęnkil pitää päällään useimmiten haarniskaansa, sillä pitää sitä poikkeuksellisen mukavana ja näin hän tekee etenkin talvella, jolloin haarniska myös lämmittää tuota. Tosin tähän vedoten, kuumimpina kesäpäivinä ei Ęnkil pysty sitä pitämään. Ori pitää miekkaansa haarniskaansa kiedotussa huotrassa aseen ollessa käyttämättömänä, mikäli ei hän haarniskaa pysty pitämään on miekka silti tuon mukana huotrassaan rintakehän ympärille kiedottuna.

[Image: unknown.png?width=830&height=675]
Ęnkil noin yksivuotiaana Adesten kanssa kuvattuna.

Luonne: Vaikka Ęnkilin miekkailutaidot eivät vedä vertoja isälleen, saatikka sitten isoisälleen, tykkää hän silti harjoitella miekkailua. Useimmiten yksin jottei kukaan näkisi tuon holtitonta sohimista. Koska Ęnkil on oletettavasti Thaeleiran edesmenneen isän reinkarnaatio, on orilla jonkinlainen tahto ryhtyä laumanjohtajaksi mikäli tuo aika joskus sattuu Ęnkilin kohdalle. Tämä on myös osasyynä siihen minkä takia Ęnkil pyrkii harjoittelemaan miekkailutaitojaan enemmän vaikkeivät ne kummoisia olekaan eikä edistystä ole paljoa tapahtunut. Ori voi ajoittain vaikuttaa siltä, että tuo tietäisi enemmän kuin mitä päällepäin näyttäisi, onhan hän kuitenkin elänyt jo useamman elämän ja vaikka Adeste ja Ęnkil menettävät taitonsa puhua tähtikieltä jo varsana, muistaa ainakin Ęnkil suurimman osan kotitähdestään ja siellä olleista hämmästyttävänkin hyvin vielä aikuisikään mennessä. Ęnkil on myös vakuuttunut, että on hänen tehtävänsä opettaa sukunsa uskomus koko laumalle, sillä uskoo uudelleensyntymisen ja kaiken muun siihen liittyvän olevan se suurin totuus. Vanhemmiten häntä aletaan kutsua myös oraakkeliksi.
Navaho kun on kasvatettu ympäristössä, jossa uskottiin uudelleensyntymiseen oli tuolla helpompaa uskoa siihen, että varsa todella on Thaeleiran uudestisyntynyt isä. Jinnungalle se puolestaan oli lievästi sanottuna erikoista ja vei jonkin aikaa tottua, mikä oli pienelle Ęnkilille haastavaa kun oma äiti oli hieman etäinen. Irisviel oli jokseenkin etäinen hänkin, mutta vain johtuen siitä että nuori tamma oli juuri pahimmassa murrosiän vaiheessa ja aivan muut asiat mielessä kuin erikoisen veljensä kaitseminen. Kun Ęnkil tajusi Adesten olemassaolon, julisti varsa tuon parhaaksi leikkikaverikseen eikä noita sen kummemmin erillään nähty.

Elmä ja teot: Ęnkil syntyi tismalleen samaan aikaan Adesten kanssa ja jo ennen noiden syntymää tiedettiin, että nuo olisivat tähtien toisilleen suoma pari. Lazasoksen suvussa on jo aikojen alusta uskottu, että ainakin heidän perheenjäsenensä tulevat tähdistä. Ja se tähti mikä kirkkaimpana varsan syntyessä tähtitaivaalla loistaa, on tämän varsan tähtikoti. Moni on pitänyt tätä uskomusta typeränä, mutta kun Navahon ja Thaeleiran perheet saavat samaan aikaan kuopuksensa, näiden varsojen jutut ja kieli ovat alusta asti sellaista, ettei se voinut kuin vahvistaa tätä uskomusta. Opittuaan puhumaan, Ęnkil ja Adeste vaativat, että he vielä menevät naimisiin "uudestaan", koska olivat jo kotitähdellä sopineet niin. Adesten äiti Thaeleira uskoo, että molemmat ovat tuon edesmenneiden vanhempien reinkarnaatiot. Kummatkin varsat olivat vielä kaiken lisäksi kiitelleet isovanhempiaan Bolvangaria ja Heleniä siitä, että nämä olivat ottaneet Thaeleiran kasvattivarsakseen vuosia sitten. Heti kun nuo saavuttivat viidentoistavuoden iän menivät Adeste ja Ęnkil naimisiin niin pian kuin vaan mahdollista.
Kun tuli Ęnkilin aika selvittää omat kykynsä ja asemansa laumassa, kävi ilmi että hän ei ollut mitenkään normaalia parempi taistelija, metsästäjä tai parantaja. Edes koulutuksensa läpikäytyään tuon taistelu- tai metsästystaidot eivät kohentuneet sen enempää ja Ęnkil uskoi vanhempiensa olevan hiukan pettyneitä; nuo kun olivat sentään molemmat eteviä taistelijoita ja lauman parhaimmistoa. Vasta kaksissakymmenissä tajusi Ęnkil omaavansa keskivertoa paremmat tähdistäennustamisen lahjat äitinsä Jinnungan tavoin.

Kuvassa: Ben Barnes]]> [Image: the-chronicles-of-narnia-prince-caspian-...=800&ssl=1]
Ęnkil noin kahdenkymmenen vuoden iässä vuonna 2010.

Nimi: Ęnkil (äännetään En - shil)
Ikä: 0-3 (9.12.1990)
Laji: Kentauri
Asuinalue: Tylypahkan Kielletty metsä
Perhe:
   -Homysios, 95-109 (25.8.1885), isoisän setä
   -Evean, 90-104 (21.1.1890), isoisän sedän vaimo
   -Kron, 84-98 (1896), isoäidin puoleinen isoisoisä
   -Bolvangar, 65-79 (1915), isoisä (kuvassa: Viggo Mortensen)
   -Helen, 58-72 (1922), isoäiti
   -Jinnunga, 39-53 (1941), äiti (kuvassa: Noomi Rapace)
   -Navaho, 36-50 (25.6.1944), isä (kuvassa: Johnny Messner)
   -Ayáttara, 33-47 (1947), täti (kuvassa: Geena Davis)
   -Torvus, 20-34 (1960), siskon aviomies (kuvassa: Luke Evans)
   -Pliophilius, 19-33 (1961), appiukko
   -Teherain, 14-28 (10.3.1966), setä (kuvassa: Marshall Mathers)
   -Thaeleira, 14-28 (17.8.1966), anoppi
   -Shiraz, 10-24 (1.9.1970), täti (kuvassa: Eva Green)
   -Irisviel, 5-19 (1975), isosisko (kuvassa: Jennifer Lawrence)
   -Adeste, 0-3 (9.12.1990), vaimo

Ulkonäkö: Ęnkil on olemukseltaan enemmän äitinsä Jinnungan kaltainen, mutta muistuttaa myös isoisä-Bolvangaria. Orin hevososio on appaloosamainen ja väriltään sysirautias täplikkäällä loimikuviolla ilman Navahon harjasvanaa. Ęnkilin hiukset ovat laineilevat, olkapäille ulottuvat (kuten Lazasoksen suvun puoleisilla oreilla on tapana pitää) ja tummanruskeat. Samaa väriä on myös Ęnkilin häntä, joka on kylläkin hiukan pidempää harjasta. Orin silmät ovat tummanruskeat Ęnkilin äidin ja isosiskon tapaan ja jokseenkin nenän kärkeen päin kaartuneet. Ęnkil pitää päällään useimmiten haarniskaansa, sillä pitää sitä poikkeuksellisen mukavana ja näin hän tekee etenkin talvella, jolloin haarniska myös lämmittää tuota. Tosin tähän vedoten, kuumimpina kesäpäivinä ei Ęnkil pysty sitä pitämään. Ori pitää miekkaansa haarniskaansa kiedotussa huotrassa aseen ollessa käyttämättömänä, mikäli ei hän haarniskaa pysty pitämään on miekka silti tuon mukana huotrassaan rintakehän ympärille kiedottuna.

[Image: unknown.png?width=830&height=675]
Ęnkil noin yksivuotiaana Adesten kanssa kuvattuna.

Luonne: Vaikka Ęnkilin miekkailutaidot eivät vedä vertoja isälleen, saatikka sitten isoisälleen, tykkää hän silti harjoitella miekkailua. Useimmiten yksin jottei kukaan näkisi tuon holtitonta sohimista. Koska Ęnkil on oletettavasti Thaeleiran edesmenneen isän reinkarnaatio, on orilla jonkinlainen tahto ryhtyä laumanjohtajaksi mikäli tuo aika joskus sattuu Ęnkilin kohdalle. Tämä on myös osasyynä siihen minkä takia Ęnkil pyrkii harjoittelemaan miekkailutaitojaan enemmän vaikkeivät ne kummoisia olekaan eikä edistystä ole paljoa tapahtunut. Ori voi ajoittain vaikuttaa siltä, että tuo tietäisi enemmän kuin mitä päällepäin näyttäisi, onhan hän kuitenkin elänyt jo useamman elämän ja vaikka Adeste ja Ęnkil menettävät taitonsa puhua tähtikieltä jo varsana, muistaa ainakin Ęnkil suurimman osan kotitähdestään ja siellä olleista hämmästyttävänkin hyvin vielä aikuisikään mennessä. Ęnkil on myös vakuuttunut, että on hänen tehtävänsä opettaa sukunsa uskomus koko laumalle, sillä uskoo uudelleensyntymisen ja kaiken muun siihen liittyvän olevan se suurin totuus. Vanhemmiten häntä aletaan kutsua myös oraakkeliksi.
Navaho kun on kasvatettu ympäristössä, jossa uskottiin uudelleensyntymiseen oli tuolla helpompaa uskoa siihen, että varsa todella on Thaeleiran uudestisyntynyt isä. Jinnungalle se puolestaan oli lievästi sanottuna erikoista ja vei jonkin aikaa tottua, mikä oli pienelle Ęnkilille haastavaa kun oma äiti oli hieman etäinen. Irisviel oli jokseenkin etäinen hänkin, mutta vain johtuen siitä että nuori tamma oli juuri pahimmassa murrosiän vaiheessa ja aivan muut asiat mielessä kuin erikoisen veljensä kaitseminen. Kun Ęnkil tajusi Adesten olemassaolon, julisti varsa tuon parhaaksi leikkikaverikseen eikä noita sen kummemmin erillään nähty.

Elmä ja teot: Ęnkil syntyi tismalleen samaan aikaan Adesten kanssa ja jo ennen noiden syntymää tiedettiin, että nuo olisivat tähtien toisilleen suoma pari. Lazasoksen suvussa on jo aikojen alusta uskottu, että ainakin heidän perheenjäsenensä tulevat tähdistä. Ja se tähti mikä kirkkaimpana varsan syntyessä tähtitaivaalla loistaa, on tämän varsan tähtikoti. Moni on pitänyt tätä uskomusta typeränä, mutta kun Navahon ja Thaeleiran perheet saavat samaan aikaan kuopuksensa, näiden varsojen jutut ja kieli ovat alusta asti sellaista, ettei se voinut kuin vahvistaa tätä uskomusta. Opittuaan puhumaan, Ęnkil ja Adeste vaativat, että he vielä menevät naimisiin "uudestaan", koska olivat jo kotitähdellä sopineet niin. Adesten äiti Thaeleira uskoo, että molemmat ovat tuon edesmenneiden vanhempien reinkarnaatiot. Kummatkin varsat olivat vielä kaiken lisäksi kiitelleet isovanhempiaan Bolvangaria ja Heleniä siitä, että nämä olivat ottaneet Thaeleiran kasvattivarsakseen vuosia sitten. Heti kun nuo saavuttivat viidentoistavuoden iän menivät Adeste ja Ęnkil naimisiin niin pian kuin vaan mahdollista.
Kun tuli Ęnkilin aika selvittää omat kykynsä ja asemansa laumassa, kävi ilmi että hän ei ollut mitenkään normaalia parempi taistelija, metsästäjä tai parantaja. Edes koulutuksensa läpikäytyään tuon taistelu- tai metsästystaidot eivät kohentuneet sen enempää ja Ęnkil uskoi vanhempiensa olevan hiukan pettyneitä; nuo kun olivat sentään molemmat eteviä taistelijoita ja lauman parhaimmistoa. Vasta kaksissakymmenissä tajusi Ęnkil omaavansa keskivertoa paremmat tähdistäennustamisen lahjat äitinsä Jinnungan tavoin.

Kuvassa: Ben Barnes]]> <![CDATA[Pliophilius]]> https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=189 Fri, 02 Oct 2020 15:23:38 +0000 https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=189 [Image: white_hind600_782.jpg]
Nimi: Pliophilius, lempinimi on 'Milus' tai 'Plio'
(Milus-nimeä käyttää vaan vanhemmat tai puoliso, muut kutsuu Pliophiliukseksi tai Plioksi)
Ikä: 19-33 (7.1.1961)
Laji: Kentauri
Asuinalue: Eleli neljä ensimmäistä vuottaan pohjoisen Britannian Loch Alvie-järvestä lähtevän Allt Chriochaidh-nimisen joen metsissä laumansa kanssa, mutta päätyi lopulta elämään Tylypahkan Kiellettyyn metsään, joka siis sijaitsee Loch an Eileinin lähistöllä.
Perhe:
  -Vanha Polope, 110-124 (1870), äiti
  -Fillip, ××× (1899-1965), isä
  -Thaeleira, 14-28 (17.8.1966), puoliso
  -Fillip II & Ampythia II, 0-8 (12.10.1984)
  -Aegistos II & Polosyne, 0-4 (8.7.1987)

Ulkonäkö: Orin hevososio muistuttaa yksisarvista valkoisine kavion hapsuineen ja siimamaisine häntineen. Kentaurin isä oli myös yksisarvisen kaltainen, vain mustalla värityksellä Miluksen äidiltään perityn valkoisen sijaan. Pliophilius on synnynnäisesti sokea, osittain albiinogeeniensä takia. Silmän iirikset ovat ulkoisesti väriltään haalistuneen harmaat ja juuri ja juuri erotettavissa silmänvalkuaisista, samaten ovat pupillitkin. Vaikka Pliophilius omaa yhtä voimalliset parantajan kyvyt kuin äitinsä Polope, ei hän voi parantaa niillä omaa sokeuttaan. Hän ei ole silti umpisokea vaan näkee valoa vasten kuultavia muotoja, kuten normaalinäkökyvyn omaava näkee pimeässä. Hän ei näe värejä, vain valkoista, mustaa ja harmaata, eikä hän normaalisti näe kolmiulotteisesti, mikä sekin vaikeuttaa tuon kulkemista. Käyttämällä parantajan kykyään ja isältään perityn huilun äänestä syntyvää ilmanvärähtelyä, Milus pystyy näkemään ympäristönsä pinnanmuodot. Ne näkyvät Pliolle ikäänkuin valkoisena pulssimaisena verkostona ja näin hän pystyy myös jotenkin näkemään maailman kolmiuloitteisesti. Tämä toimii kuitenkin vain huilua soitettaessa ja jos Plio käyttää parantajan kykyjään samanaikaisesti. Huilun musiikki ja siihen ydistetyt kyvyt voivat parantaa tai rauhoittaa levottoman mieltä, myös Plion itsensä. Aina kun Plio ei soita musiikkia huilullaan ja tuon tarvitsisi liikkua jonnekin, kentauri suunnistaa kaikuluotaamalla muiden äänten avulla. Tuon turkki ja iho on täynnä paloarpia ja -läiskiä, johtuen tulipalosta joka poltti tuon aiemman lauman asuinsijat ja vaati kaikkien paitsi Polopen ja Pliophiliuksen hengen.

Luonne: Milus on luonteeltaan lempeä ja kiltti, mutta tarpeen tullen myös hyvinkin rohkea. Metsän eläimet, etenkin äänekkäästi laulavat linnut ovat Pliolle suuri ilon aihe, sillä tuon ei tarvitse nähdä niitä arvostaakseen niiden kauneutta. Huilunsa avulla tuo tavallisesti rauhoittaa nukkumaan lauman orvot varsat tai ne joidenka vanhemmat ovat öisellä partioretkellä. Tarpeen tullen Plio myös puolustaa näitä lauman varsoja ärhäkkäästikin vaikka usein olisi aika hyödytön ilman näkökykyään. Pliophilius on taipuvainen unissakävelyyn ja usein vielä nykyäänkin Vanhan Polopen täytyy vahtia poikaansa jollain keinolla myös öisin. Unissakävely juontaa juurensa tuon levottomuudesta, sillä Plio tietää että hän menettää hyvinkin paljon maailmasta ilman näkökykyään. Hän tuntee joskus olevansa kuin lintu ilman siipiä, odottaen saavansa nuo takaisin jonain päivänä, vaikkei niitä koskaan olisi ollutkaan. Levottomuuttaan hän hillitsee joskus huilunsa avulla, samalla tavalla kuin tuo rauhoittaa laumansa varsat. Joskus jos tuo on tarpeeksi turhautunut ja vihainen olemattomasta näkökyvystään ja epäonnekkaasta elämästään tuo ei raivoa, kuten voisi olettaa. Sen sijaan tuo alkaa hiljaa itkemään, tavallisesti kenenkään sitä näkemättä tai kuulematta ja aina piilossa muilta. Pliophiliuksen mielestä sokeudessa kaikkein kamalinta on ajoittainen, etenkin unissakävelyn jälkeinen, ajan ja paikan tajun kadottaminen.

Elmä ja Teot: Pliophilius syntyi 91-vuotiaalle Polopelle ja 62-vuotiaalle Fillipille heidän esikoisvarsanaan sydäntalvella 1961 Allt Chriochaidh-joen kentaurilaumaan. Vuonna 1965 Pliophilius muutti neljän vanhana äitinsä Polopen kanssa Kiellettyyn metsään entisen laumansa surmanneen tulipalon jälkeen. Tulipalo sai alkunsa kuivan kesän jälkimainigeissa, kun Plio oli alkanut ensimmäisiä kertoja unissakävelemään. Plio joutui epäonnekseen paikkaan, jossa oli jo valmiiksi piilossa kytevä metsäpalon alku ja tuo käveli suoraan noihin rutikuiviin puunlehtiin. Lehdistä lähti useampi kipinä lehtien toisiinsa hankautumisen takia ja tämä sai liekit syttymään kunnolla. Ne tarttuivat Plioon ja herättivät hyvin hämmentyneen ja pelokkaan varsan kivuliaasti. Tuo huusi äitinsä paikalle ja kun tamma oli saanut paniikissa varsan sammumaan, olivat alkuperäiset liekit kasvaneet jo liian suuriksi ja ne lopulta polttivatkin koko kylän ja kaikki (paitsi Polope ja Pliophilius) jäivät kylään tulen saartamiksi ja saivat surmansa. Plio ja Polope vaelsivat tapahtuman jälkeen lähimmän kentaurilauman, siis Kielletyn metsän lauman, luokse hakemaan turvaa ja tähän laumaan he lopulta jäivätkin. Vuonna 1983 kesäkuussa 22-vuotias Pliophilius ja tuon silloin 17-vuotias puoliso Thaeleira vihitään. Lokakuussa 1984 Plio ja Thae saavat kaksoset. Ensimmäisenä syntynyt Fillip on perinyt äitinsä peurapiirteet ja toisena syntynyt Ampythia on isänsä tavoin syntymäsokea ja albiino. 1987 Heinäkuussa syntyneet kaksoset Aegistos ja Polosyne, ovat terveitä kaikin tavoin. Aegistos muistuttaa Pliophiliuksen isää ulkoisesti.]]> [Image: white_hind600_782.jpg]
Nimi: Pliophilius, lempinimi on 'Milus' tai 'Plio'
(Milus-nimeä käyttää vaan vanhemmat tai puoliso, muut kutsuu Pliophiliukseksi tai Plioksi)
Ikä: 19-33 (7.1.1961)
Laji: Kentauri
Asuinalue: Eleli neljä ensimmäistä vuottaan pohjoisen Britannian Loch Alvie-järvestä lähtevän Allt Chriochaidh-nimisen joen metsissä laumansa kanssa, mutta päätyi lopulta elämään Tylypahkan Kiellettyyn metsään, joka siis sijaitsee Loch an Eileinin lähistöllä.
Perhe:
  -Vanha Polope, 110-124 (1870), äiti
  -Fillip, ××× (1899-1965), isä
  -Thaeleira, 14-28 (17.8.1966), puoliso
  -Fillip II & Ampythia II, 0-8 (12.10.1984)
  -Aegistos II & Polosyne, 0-4 (8.7.1987)

Ulkonäkö: Orin hevososio muistuttaa yksisarvista valkoisine kavion hapsuineen ja siimamaisine häntineen. Kentaurin isä oli myös yksisarvisen kaltainen, vain mustalla värityksellä Miluksen äidiltään perityn valkoisen sijaan. Pliophilius on synnynnäisesti sokea, osittain albiinogeeniensä takia. Silmän iirikset ovat ulkoisesti väriltään haalistuneen harmaat ja juuri ja juuri erotettavissa silmänvalkuaisista, samaten ovat pupillitkin. Vaikka Pliophilius omaa yhtä voimalliset parantajan kyvyt kuin äitinsä Polope, ei hän voi parantaa niillä omaa sokeuttaan. Hän ei ole silti umpisokea vaan näkee valoa vasten kuultavia muotoja, kuten normaalinäkökyvyn omaava näkee pimeässä. Hän ei näe värejä, vain valkoista, mustaa ja harmaata, eikä hän normaalisti näe kolmiulotteisesti, mikä sekin vaikeuttaa tuon kulkemista. Käyttämällä parantajan kykyään ja isältään perityn huilun äänestä syntyvää ilmanvärähtelyä, Milus pystyy näkemään ympäristönsä pinnanmuodot. Ne näkyvät Pliolle ikäänkuin valkoisena pulssimaisena verkostona ja näin hän pystyy myös jotenkin näkemään maailman kolmiuloitteisesti. Tämä toimii kuitenkin vain huilua soitettaessa ja jos Plio käyttää parantajan kykyjään samanaikaisesti. Huilun musiikki ja siihen ydistetyt kyvyt voivat parantaa tai rauhoittaa levottoman mieltä, myös Plion itsensä. Aina kun Plio ei soita musiikkia huilullaan ja tuon tarvitsisi liikkua jonnekin, kentauri suunnistaa kaikuluotaamalla muiden äänten avulla. Tuon turkki ja iho on täynnä paloarpia ja -läiskiä, johtuen tulipalosta joka poltti tuon aiemman lauman asuinsijat ja vaati kaikkien paitsi Polopen ja Pliophiliuksen hengen.

Luonne: Milus on luonteeltaan lempeä ja kiltti, mutta tarpeen tullen myös hyvinkin rohkea. Metsän eläimet, etenkin äänekkäästi laulavat linnut ovat Pliolle suuri ilon aihe, sillä tuon ei tarvitse nähdä niitä arvostaakseen niiden kauneutta. Huilunsa avulla tuo tavallisesti rauhoittaa nukkumaan lauman orvot varsat tai ne joidenka vanhemmat ovat öisellä partioretkellä. Tarpeen tullen Plio myös puolustaa näitä lauman varsoja ärhäkkäästikin vaikka usein olisi aika hyödytön ilman näkökykyään. Pliophilius on taipuvainen unissakävelyyn ja usein vielä nykyäänkin Vanhan Polopen täytyy vahtia poikaansa jollain keinolla myös öisin. Unissakävely juontaa juurensa tuon levottomuudesta, sillä Plio tietää että hän menettää hyvinkin paljon maailmasta ilman näkökykyään. Hän tuntee joskus olevansa kuin lintu ilman siipiä, odottaen saavansa nuo takaisin jonain päivänä, vaikkei niitä koskaan olisi ollutkaan. Levottomuuttaan hän hillitsee joskus huilunsa avulla, samalla tavalla kuin tuo rauhoittaa laumansa varsat. Joskus jos tuo on tarpeeksi turhautunut ja vihainen olemattomasta näkökyvystään ja epäonnekkaasta elämästään tuo ei raivoa, kuten voisi olettaa. Sen sijaan tuo alkaa hiljaa itkemään, tavallisesti kenenkään sitä näkemättä tai kuulematta ja aina piilossa muilta. Pliophiliuksen mielestä sokeudessa kaikkein kamalinta on ajoittainen, etenkin unissakävelyn jälkeinen, ajan ja paikan tajun kadottaminen.

Elmä ja Teot: Pliophilius syntyi 91-vuotiaalle Polopelle ja 62-vuotiaalle Fillipille heidän esikoisvarsanaan sydäntalvella 1961 Allt Chriochaidh-joen kentaurilaumaan. Vuonna 1965 Pliophilius muutti neljän vanhana äitinsä Polopen kanssa Kiellettyyn metsään entisen laumansa surmanneen tulipalon jälkeen. Tulipalo sai alkunsa kuivan kesän jälkimainigeissa, kun Plio oli alkanut ensimmäisiä kertoja unissakävelemään. Plio joutui epäonnekseen paikkaan, jossa oli jo valmiiksi piilossa kytevä metsäpalon alku ja tuo käveli suoraan noihin rutikuiviin puunlehtiin. Lehdistä lähti useampi kipinä lehtien toisiinsa hankautumisen takia ja tämä sai liekit syttymään kunnolla. Ne tarttuivat Plioon ja herättivät hyvin hämmentyneen ja pelokkaan varsan kivuliaasti. Tuo huusi äitinsä paikalle ja kun tamma oli saanut paniikissa varsan sammumaan, olivat alkuperäiset liekit kasvaneet jo liian suuriksi ja ne lopulta polttivatkin koko kylän ja kaikki (paitsi Polope ja Pliophilius) jäivät kylään tulen saartamiksi ja saivat surmansa. Plio ja Polope vaelsivat tapahtuman jälkeen lähimmän kentaurilauman, siis Kielletyn metsän lauman, luokse hakemaan turvaa ja tähän laumaan he lopulta jäivätkin. Vuonna 1983 kesäkuussa 22-vuotias Pliophilius ja tuon silloin 17-vuotias puoliso Thaeleira vihitään. Lokakuussa 1984 Plio ja Thae saavat kaksoset. Ensimmäisenä syntynyt Fillip on perinyt äitinsä peurapiirteet ja toisena syntynyt Ampythia on isänsä tavoin syntymäsokea ja albiino. 1987 Heinäkuussa syntyneet kaksoset Aegistos ja Polosyne, ovat terveitä kaikin tavoin. Aegistos muistuttaa Pliophiliuksen isää ulkoisesti.]]> <![CDATA[Navaho]]> https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=184 Wed, 05 Aug 2020 19:11:00 +0000 https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=184 [Image: zbc4yyxc3hebehx.jpg?kj8as6ye]
Nimi: Navaho 'Nava'
Ikä: 36-50 (25.6.1944)
Laji: Kentauri
Asuinalue: Tylypahkan Kielletty metsä
Perhe:
   -Bolvangar, 65-79 (1915), isä (kuvassa: Viggo Mortensen)
   -Helen, 58-72 (1922), äiti
    -Jinnunga, 39-53 (1941), puoliso (kuvassa: Noomi Rapace)
   -Caernunnos, ××× (25.6.1944-1979), vanhempi kaksoisveli (kuvassa: Michael Fassbender)
    -Ayáttara, 33-47 (1947), pikkusisko (kuvassa: Geena Davis)
   -Bane, 30-44 (1950), Thaeleiran aiottu puoliso
   -Tiny Ulver, 26-40 (1954), laumanjäsen ja Magorianin suojatti
   -Torvus, 20-34 (1960), ystävä/tyttären puoliso (kuvassa: Luke Evans)
    -Pliophilius, 19-33 (1961), Thaeleiran puoliso
   -Teherain, 14-28 (10.3.1966), pikkuveli (kuvassa: Marshall Mathers)
    -Thaeleira, 14-28 (17.8.1966), adoptoitu pikkusisko
    -Shiraz, 10-24 (1.9.1970), pikkuveljen puoliso (kuvassa: Eva Green)
   -Irisviel, 5-19 (1975), tytär (kuvassa: Jennifer Lawrence)

Ulkonäkö: Navahon säkäkorkeus on noin 167 cm etukaviosta ihmisosan alaselkään. Koko korkeus on lähempänä kahta metriä. Keho on lihaksikas, muttei kovinkaan roteva, lähempänä sulavalinjaista. Hevososio on väriltään kiiltävän musta, joka tietyssä valossa voi myös kuultaa punertavana. Kaviot ovat samaisen, mutta pidemmän karvan peitossa, kuten friisiläishevosella.

Navahon hiukset ovat kiharat, yläselkään ulottuvat ja sotkuiset, aivan kuten kaksoisveljellään mutta väriltään mustat. Hiukset jatkuvat yläselästä laineilevana, ohuehkona vanana selkää pitkin aina hevososioon asti näyttäen normaalin friisiläishevosen harjakselta. Karvoitusta on myös käsissä, partana ja rintalastasta vatsaan ulottuvana vanana, joka pehmentää hieman ihmisosan ja hevososan rajaa edestä. Hiuksensa tämä leikkaa kahdenteenkymmenenteen ikävuoteen mennessä lyhyiksi, jättäen ne näyttämään enemmän seepran harjakselta kokonaan mustalla värityksellä.

Navahon silmät ovat jäänsiniset, vielä astetta isänsä myrskynsinisiä silmiä vaaleammat ja oletettavasti Navahon äidin puoleiselta isoisältä perityt. (Bolvangarin silmät on siis vaaleammat kuin Helenin, jolla on omalta äidiltään perityt tummansiniset silmät. Kumpiakaan isovanhempiaan ei Nava koskaan ole tavannut, kun he kuolivat jo ennen tuon syntymää ja ennen Kiellettyyn metsään muuttamista.) Kulmakarvat ovat leveät pystysuunnassa, mutta hennot ja miltei olemattomat kulmaluun ulkoreunaan mennessä. Kuten tavanomaista useimmilla kentaureilla, myös Navalla on suipot hevosmaiset korvat ihmismäisten korvien tilalla. Väritykseltä ne ovat kermanväriset kuten äidilläänkin. Koko Bolvangarin ja Helenin varsakatraalla on Helenin samaisen väriset korvat. Bolvangarilla ne ovat väriltään samaa ruskeaa kuin tuon harjaskin.

Kaksoset erottaa toisistaan ulkoisesti vain silmien värin, kulmien muodon, hiusten pituuden sekä hiusten värin ja hiusrajan perusteella. Pikkuveli Teherain on enemmän Helen-äidin näköinen väritykseltään ja rakenteeltaan eli mustangi-hevonen kermanvärisellä turkilla ja mustilla harjaksilla ilman selän harjasvanaa, jonka kaksoset perivät Bolvangar-isältään. Ayáttara-sisko taasen on kerman vaalea ja harjaksiltaan samaa ruskeaa kuin Bolvangar ja Caernunnos. Myös Ayáttaralla on harjasvana selässä. Rintansa Ayáttara peittää vaalealla kankaalla, joka on kiedottu ylävartalon ympäri harjasvanan yli ja samalla tyylillä suojaa rintansa myös Jinnunga. Helen käyttää ruskeanväristä viittaa suojatakseen samalla myös herkästi auringosta palavat hartiansa. Hartiat, joita myös Navaho usein kiroaa, sillä hän sattui ne perimään ainoana neljästä varsasta.

[Image: fqcm5bphhgl9lgp.jpg?kj8as6ye]

Luonne: Nava on kaksoisveljeään Caernunnosta (lempinimeltään Caern) totisempi ja hyvinkin sarkastinen sille päälle sattuessaan. Ylpeyttä Navaholta tuon kentauriudesta löytyy enemmän kuin laki sallii, mutta tiettyyn pisteeseen päästyään, hän saattaa ruveta karttamaan ylpeydenaihettaan. Tästä loistava esimerkki on se, että hänen laumansa oreilla oli tapana kasvattaa pitkät hiukset ja tätä pidettiin ylpeyden aiheena. Nava tietysti kyllästyi ainaiseen hiuksiensa ihasteluun, maalitauluna olemiseen ja siihen kuinka kukaan ei oikeastaan koskaan erottanut häntä kaksoisveljestään. Tämä johti siihen että Nava leikkasi kaksikymppiseksi tultuaan hiuksensa miekalla aivan lyhyiksi.

Jos vertaisi kumpi veljeksistä olisi äidin ja kumpi isän poika vastaus olisi, että Caernunnos on enemmän äitinsä kaltainen ja Navaho enemmän isänsä kaltainen. Pienenä Navahon suosikkiajanvietettä oli kun isä opetti kaksosille metsästystä ja miekkailua. Toki äidinkin kanssa vietetty aika oli tärkeää, mutta isä oli se sankari. Kerran pienempänä Caern ja Nava olivat leikkimässä hieman kauempana pesäluolastaan ja vanhemmistaan kuin yleensä ja leikin tiimellyksessä he eivät huomanneet lähestyvänsä kallion kielekettä. Ja niin kävi, että Nava oli pudota kielekkeeltä, mutta sai kiinni siitä roikkuvista puun juurista. Caern juoksi hakemaan vanhemmat apuun ja Bolvangar-isä saikin itkuisen Navan noukittua reunalta ylös. Tämän jälkeen Navaho on inhonnut korkeita paikkoja vaikkakin joutuu aika-ajoin ongelmiin huolimattomuutensa takia.

Ennen Navahon putoamisonnettomuutta syntyi tämän vanhemmille tammavarsa, Ayáttara, joka oli molempien silloin kolmen vanhojen kaksosten ilo ja ylpeys. Toisin oli kun kaksosten pikkuveli Teherain syntyi. Navaholla oli nimittäin vaikeuksia hyväksyä tuota perheenjäsenekseen, olihan Nava jo 22 vuoden iässä, jolloin harvemmin joutuu tottumaan uusiin perheenjäseniin. Caernunnosilla puolestaan ei ollut ongelmia hyväksyä Teherainia ja he usein leikkivätkin 19 vuotiaan Ayáttaran kanssa kolmistaan Navahon mielestä mitä typerimpiä leikkejä ottaen huomioon sen ettei vastasyntynyt Teherain oikein tajunnut mistään mitään. Helen-äiti usein naurahtelikin heille katsellessaan Caernin ja Ayáttaran touhuja. Kuitenkin kun johtajan varsa, Thaeleira, uskottiin heille hoidettavaksi viikko Teherainin syntymästä, oppi Nava näkemään Teherainin enemmän perheenjäsenenään verrattuna Thaeleiraan. Ajan kanssa myös Thaeleirasta tulee tärkeä, sillä pohjimmiltaan Navaho ei ole ilkeä tai paha, hänellä on vain vaikeuksia ajoittain tottua peiniinkin muutoksiin, erityisesti perhepiirissä. Tuo sopeutumisvaikeus oli siis piirre, joka vahvistui Navan ikääntyessä, mutta jota kentauri oppi sietämään.

Navaho puolustaa raivolla perheenjäseniään mikäli nuo ovat pulassa, etenkin ensimmäisen velhosodan aikaan ja masentuu syvästi menetettyään kaksoisveljensä kuolonsyöjille. Kuitenkin Jinnungan ja silloin nelivuotiaan Irisvielin suojeleminen antoi Navalle voimia selvitä itsekin sodasta. Kun lopulta Voldemort kukistui Potterin ansiosta oli Nava syvästi kiitollinen ja huojentunut, ettei menettänyt enään useampaa perheenjäsentä veljensä jälkeen. Kun tuli toisen velhosodan aika vuonna 1998 oli 54 vuotias Navaho valmis auttamaan Potteria Firenzen mukana vastapalvelukseksi Harrylle aiemman sodan lopettamisesta. Kaikki lauman jäsenet eivät olleet heti samaa mieltä ja etenkin Bane oli auttamista ja tapahtumiin sekaantumista vastaan.

Kentaurien ennustamistaitoja Navan perheestä omaavat vain Helen, Bolvangar ja Ayáttara. Navaho pitää taitoa suuressa arvossa ja onkin hieman pettynyt ettei hän itse saanut kyseistä taitoa vaikka kummallakin vanhemmalla se oli. Tämä oli myös asia, joka sai Navahon ja Jinnungan lähentymään toisiaan sillä Jinnunga oli harvinaisen voimakas ja kykeneväinen tulkitsemaan tähtien liikkeitä ja näkemään tulevan.

[Image: rwy51eb76ips15br.jpg?kj8as6ye]

Elmä ja teot: Navaho ja Caernunnos syntyivät keskikesällä 1944 Aegistosin kentaurilaumaan Bolvangarille (29) ja Helenille (22) kaksosvarsoina, Caernunnos viisi minuuttia ennen Navahoa. Näihin aikoihin Kielletyn metsän lauma ei ollut asettunut aloilleen ja muut taikaeläimet saattoivat vielä ajoittain tungeksia kentaureiden uudelle reviirille. Kuukausien jälkeen ne saatiin kuitenkin suurimmaksi osaksi pysymään poissa kentaurien laidunmailta. Ayáttaran syntymään mennessä vuonna 1947 lauma on täysin asettunut aloilleen Kiellettyyn metsään.

Keväällä 1966 Navahon ja Caernunnosin ollessa 22 vuotiaita, lauman vanhan johtajan, Aegistosin, tamma kuoli synnytykseen ja varsa uskottiin tuolloin 44 vuotiaalle Helenille ja 51 vuotiaalle Bolvangarille hoidettavaksi, sillä Helenkin oli viikkoa aiemmin synnyttänyt varsan, Teherainin, kaksosten ja Ayáttaran pikkuveljen. Teherainin syntymä oli Bolvangarille ja Helenille iloinen tapahtuma, sillä Ayáttaran jälkeen he olivat saaneet jopa kolme varsaa, mutta kaikki olivat olleet kuolleita jo syntyessään. Kukaan perheestä ei tykkää puhua niistä ajoista, eikä varsojakaan koskaan nimetty. Vuonna 1974 Toukokuussa Bolvangar ja Helen joutuvat hyvästelemään vielä yhden, syntyneenä kuolleen varsan.

Kun 1970 Aegistos yllättäen katoaa Thaeleiran täytettyä 4 vuotta, monen muun aikuisen kentauriorin tavoin kaksoset ja Bolvangar yrittivät kaikki kolme päästä lauman johtajaksi. Caernunnos pärjäsi hieman Navaa paremmin, mutta kumpikin oli silti vielä liian nuori ottamaan koko laumaa vastuuseensa. Navaho joutui vetäytymään heti ensitaistonsa hävittyään ja saatuaan useampia ruhjeita vanhemmilta ja vahvemmilta kentaureilta sen tiimellyksessä. Taiston voitti lopulta Bolvangaria vastaan Magorian, josta tuli uusi johtaja laumalle. Häviämisessä oli kyllä hyvätkin puolensa Navaholle, sillä tuo pääsi tutustumaan tulevaan puolisoonsa, kentauritamma Jinnungaan, joka oli osallisena hoitamassa taistoissa ruhjoutuneita. Jinnunga oli hento, kaunis tamma suklaanruskeine hiuksineen ja appaloosamaisine värityksineen.

Vuonna 1975 Navan ollessa 31 ja Jinnungan ollessa 34 syntyy heille tytär, Irisviel, joka oli yhtä hento ja kaunis kuin äitinsäkin, mutta väritykseltään musta kuten isänsä, tosin ilman friisiläismäisiä tupsuja kavioiden ympärillä.

Vuonna 1970-1980 ensimmäisen velhosodan aikaan useita kuolonsyöjiä majoittui Kiellettyyn metsään ja näiden käsissä saivat surmansa useampi kentauri, vuonna 1979 Navahon kaksoisveli mukaanlukien. Sodan jälkeen eli noin vuonna 1987-88 metsään oli langetettu Unissakävelykirous yhden tuntemattoman Tylypahkan oppilaan kajottua kentaurien aarreholviin, minkä takia useampia oppilaita kulkeutui metsään ja sai surmansa. Yksi Navan ystävistä ja entisistä lauman jäsenistä, Torvus, oli noin neljä vuotta aiemmin (1983) 23-vuotiaana joutunut tekemisiin erään Tylypahkan oppilaan (nimeltään Wikipedian mukaan Jacob) kanssa, joka oli sitten varastanut kentaurien aarreholvista kentaurien perintökalleuden taikuuden avulla lauettamatta kirousta. Torvus oli saanut syyt niskoilleen ja joutunut hävitetyksi laumasta Magorianin käskystä. Navalle ystävän menetys oli kova pala, etenkin kun tuo oli lähivuosina menettänyt veljensäkin. Unissakävelykirouksen aikana Torvus (Jacobin pikkuveljen avulla) löysi ja palautti reliikin takaisin holviinsa, mikä sai kirouksen raukeamaan ja Torvus sallittiin tietyin vaatimuksin takaisin laumaan.

Kuvissa: Johnny Messner]]> [Image: zbc4yyxc3hebehx.jpg?kj8as6ye]
Nimi: Navaho 'Nava'
Ikä: 36-50 (25.6.1944)
Laji: Kentauri
Asuinalue: Tylypahkan Kielletty metsä
Perhe:
   -Bolvangar, 65-79 (1915), isä (kuvassa: Viggo Mortensen)
   -Helen, 58-72 (1922), äiti
    -Jinnunga, 39-53 (1941), puoliso (kuvassa: Noomi Rapace)
   -Caernunnos, ××× (25.6.1944-1979), vanhempi kaksoisveli (kuvassa: Michael Fassbender)
    -Ayáttara, 33-47 (1947), pikkusisko (kuvassa: Geena Davis)
   -Bane, 30-44 (1950), Thaeleiran aiottu puoliso
   -Tiny Ulver, 26-40 (1954), laumanjäsen ja Magorianin suojatti
   -Torvus, 20-34 (1960), ystävä/tyttären puoliso (kuvassa: Luke Evans)
    -Pliophilius, 19-33 (1961), Thaeleiran puoliso
   -Teherain, 14-28 (10.3.1966), pikkuveli (kuvassa: Marshall Mathers)
    -Thaeleira, 14-28 (17.8.1966), adoptoitu pikkusisko
    -Shiraz, 10-24 (1.9.1970), pikkuveljen puoliso (kuvassa: Eva Green)
   -Irisviel, 5-19 (1975), tytär (kuvassa: Jennifer Lawrence)

Ulkonäkö: Navahon säkäkorkeus on noin 167 cm etukaviosta ihmisosan alaselkään. Koko korkeus on lähempänä kahta metriä. Keho on lihaksikas, muttei kovinkaan roteva, lähempänä sulavalinjaista. Hevososio on väriltään kiiltävän musta, joka tietyssä valossa voi myös kuultaa punertavana. Kaviot ovat samaisen, mutta pidemmän karvan peitossa, kuten friisiläishevosella.

Navahon hiukset ovat kiharat, yläselkään ulottuvat ja sotkuiset, aivan kuten kaksoisveljellään mutta väriltään mustat. Hiukset jatkuvat yläselästä laineilevana, ohuehkona vanana selkää pitkin aina hevososioon asti näyttäen normaalin friisiläishevosen harjakselta. Karvoitusta on myös käsissä, partana ja rintalastasta vatsaan ulottuvana vanana, joka pehmentää hieman ihmisosan ja hevososan rajaa edestä. Hiuksensa tämä leikkaa kahdenteenkymmenenteen ikävuoteen mennessä lyhyiksi, jättäen ne näyttämään enemmän seepran harjakselta kokonaan mustalla värityksellä.

Navahon silmät ovat jäänsiniset, vielä astetta isänsä myrskynsinisiä silmiä vaaleammat ja oletettavasti Navahon äidin puoleiselta isoisältä perityt. (Bolvangarin silmät on siis vaaleammat kuin Helenin, jolla on omalta äidiltään perityt tummansiniset silmät. Kumpiakaan isovanhempiaan ei Nava koskaan ole tavannut, kun he kuolivat jo ennen tuon syntymää ja ennen Kiellettyyn metsään muuttamista.) Kulmakarvat ovat leveät pystysuunnassa, mutta hennot ja miltei olemattomat kulmaluun ulkoreunaan mennessä. Kuten tavanomaista useimmilla kentaureilla, myös Navalla on suipot hevosmaiset korvat ihmismäisten korvien tilalla. Väritykseltä ne ovat kermanväriset kuten äidilläänkin. Koko Bolvangarin ja Helenin varsakatraalla on Helenin samaisen väriset korvat. Bolvangarilla ne ovat väriltään samaa ruskeaa kuin tuon harjaskin.

Kaksoset erottaa toisistaan ulkoisesti vain silmien värin, kulmien muodon, hiusten pituuden sekä hiusten värin ja hiusrajan perusteella. Pikkuveli Teherain on enemmän Helen-äidin näköinen väritykseltään ja rakenteeltaan eli mustangi-hevonen kermanvärisellä turkilla ja mustilla harjaksilla ilman selän harjasvanaa, jonka kaksoset perivät Bolvangar-isältään. Ayáttara-sisko taasen on kerman vaalea ja harjaksiltaan samaa ruskeaa kuin Bolvangar ja Caernunnos. Myös Ayáttaralla on harjasvana selässä. Rintansa Ayáttara peittää vaalealla kankaalla, joka on kiedottu ylävartalon ympäri harjasvanan yli ja samalla tyylillä suojaa rintansa myös Jinnunga. Helen käyttää ruskeanväristä viittaa suojatakseen samalla myös herkästi auringosta palavat hartiansa. Hartiat, joita myös Navaho usein kiroaa, sillä hän sattui ne perimään ainoana neljästä varsasta.

[Image: fqcm5bphhgl9lgp.jpg?kj8as6ye]

Luonne: Nava on kaksoisveljeään Caernunnosta (lempinimeltään Caern) totisempi ja hyvinkin sarkastinen sille päälle sattuessaan. Ylpeyttä Navaholta tuon kentauriudesta löytyy enemmän kuin laki sallii, mutta tiettyyn pisteeseen päästyään, hän saattaa ruveta karttamaan ylpeydenaihettaan. Tästä loistava esimerkki on se, että hänen laumansa oreilla oli tapana kasvattaa pitkät hiukset ja tätä pidettiin ylpeyden aiheena. Nava tietysti kyllästyi ainaiseen hiuksiensa ihasteluun, maalitauluna olemiseen ja siihen kuinka kukaan ei oikeastaan koskaan erottanut häntä kaksoisveljestään. Tämä johti siihen että Nava leikkasi kaksikymppiseksi tultuaan hiuksensa miekalla aivan lyhyiksi.

Jos vertaisi kumpi veljeksistä olisi äidin ja kumpi isän poika vastaus olisi, että Caernunnos on enemmän äitinsä kaltainen ja Navaho enemmän isänsä kaltainen. Pienenä Navahon suosikkiajanvietettä oli kun isä opetti kaksosille metsästystä ja miekkailua. Toki äidinkin kanssa vietetty aika oli tärkeää, mutta isä oli se sankari. Kerran pienempänä Caern ja Nava olivat leikkimässä hieman kauempana pesäluolastaan ja vanhemmistaan kuin yleensä ja leikin tiimellyksessä he eivät huomanneet lähestyvänsä kallion kielekettä. Ja niin kävi, että Nava oli pudota kielekkeeltä, mutta sai kiinni siitä roikkuvista puun juurista. Caern juoksi hakemaan vanhemmat apuun ja Bolvangar-isä saikin itkuisen Navan noukittua reunalta ylös. Tämän jälkeen Navaho on inhonnut korkeita paikkoja vaikkakin joutuu aika-ajoin ongelmiin huolimattomuutensa takia.

Ennen Navahon putoamisonnettomuutta syntyi tämän vanhemmille tammavarsa, Ayáttara, joka oli molempien silloin kolmen vanhojen kaksosten ilo ja ylpeys. Toisin oli kun kaksosten pikkuveli Teherain syntyi. Navaholla oli nimittäin vaikeuksia hyväksyä tuota perheenjäsenekseen, olihan Nava jo 22 vuoden iässä, jolloin harvemmin joutuu tottumaan uusiin perheenjäseniin. Caernunnosilla puolestaan ei ollut ongelmia hyväksyä Teherainia ja he usein leikkivätkin 19 vuotiaan Ayáttaran kanssa kolmistaan Navahon mielestä mitä typerimpiä leikkejä ottaen huomioon sen ettei vastasyntynyt Teherain oikein tajunnut mistään mitään. Helen-äiti usein naurahtelikin heille katsellessaan Caernin ja Ayáttaran touhuja. Kuitenkin kun johtajan varsa, Thaeleira, uskottiin heille hoidettavaksi viikko Teherainin syntymästä, oppi Nava näkemään Teherainin enemmän perheenjäsenenään verrattuna Thaeleiraan. Ajan kanssa myös Thaeleirasta tulee tärkeä, sillä pohjimmiltaan Navaho ei ole ilkeä tai paha, hänellä on vain vaikeuksia ajoittain tottua peiniinkin muutoksiin, erityisesti perhepiirissä. Tuo sopeutumisvaikeus oli siis piirre, joka vahvistui Navan ikääntyessä, mutta jota kentauri oppi sietämään.

Navaho puolustaa raivolla perheenjäseniään mikäli nuo ovat pulassa, etenkin ensimmäisen velhosodan aikaan ja masentuu syvästi menetettyään kaksoisveljensä kuolonsyöjille. Kuitenkin Jinnungan ja silloin nelivuotiaan Irisvielin suojeleminen antoi Navalle voimia selvitä itsekin sodasta. Kun lopulta Voldemort kukistui Potterin ansiosta oli Nava syvästi kiitollinen ja huojentunut, ettei menettänyt enään useampaa perheenjäsentä veljensä jälkeen. Kun tuli toisen velhosodan aika vuonna 1998 oli 54 vuotias Navaho valmis auttamaan Potteria Firenzen mukana vastapalvelukseksi Harrylle aiemman sodan lopettamisesta. Kaikki lauman jäsenet eivät olleet heti samaa mieltä ja etenkin Bane oli auttamista ja tapahtumiin sekaantumista vastaan.

Kentaurien ennustamistaitoja Navan perheestä omaavat vain Helen, Bolvangar ja Ayáttara. Navaho pitää taitoa suuressa arvossa ja onkin hieman pettynyt ettei hän itse saanut kyseistä taitoa vaikka kummallakin vanhemmalla se oli. Tämä oli myös asia, joka sai Navahon ja Jinnungan lähentymään toisiaan sillä Jinnunga oli harvinaisen voimakas ja kykeneväinen tulkitsemaan tähtien liikkeitä ja näkemään tulevan.

[Image: rwy51eb76ips15br.jpg?kj8as6ye]

Elmä ja teot: Navaho ja Caernunnos syntyivät keskikesällä 1944 Aegistosin kentaurilaumaan Bolvangarille (29) ja Helenille (22) kaksosvarsoina, Caernunnos viisi minuuttia ennen Navahoa. Näihin aikoihin Kielletyn metsän lauma ei ollut asettunut aloilleen ja muut taikaeläimet saattoivat vielä ajoittain tungeksia kentaureiden uudelle reviirille. Kuukausien jälkeen ne saatiin kuitenkin suurimmaksi osaksi pysymään poissa kentaurien laidunmailta. Ayáttaran syntymään mennessä vuonna 1947 lauma on täysin asettunut aloilleen Kiellettyyn metsään.

Keväällä 1966 Navahon ja Caernunnosin ollessa 22 vuotiaita, lauman vanhan johtajan, Aegistosin, tamma kuoli synnytykseen ja varsa uskottiin tuolloin 44 vuotiaalle Helenille ja 51 vuotiaalle Bolvangarille hoidettavaksi, sillä Helenkin oli viikkoa aiemmin synnyttänyt varsan, Teherainin, kaksosten ja Ayáttaran pikkuveljen. Teherainin syntymä oli Bolvangarille ja Helenille iloinen tapahtuma, sillä Ayáttaran jälkeen he olivat saaneet jopa kolme varsaa, mutta kaikki olivat olleet kuolleita jo syntyessään. Kukaan perheestä ei tykkää puhua niistä ajoista, eikä varsojakaan koskaan nimetty. Vuonna 1974 Toukokuussa Bolvangar ja Helen joutuvat hyvästelemään vielä yhden, syntyneenä kuolleen varsan.

Kun 1970 Aegistos yllättäen katoaa Thaeleiran täytettyä 4 vuotta, monen muun aikuisen kentauriorin tavoin kaksoset ja Bolvangar yrittivät kaikki kolme päästä lauman johtajaksi. Caernunnos pärjäsi hieman Navaa paremmin, mutta kumpikin oli silti vielä liian nuori ottamaan koko laumaa vastuuseensa. Navaho joutui vetäytymään heti ensitaistonsa hävittyään ja saatuaan useampia ruhjeita vanhemmilta ja vahvemmilta kentaureilta sen tiimellyksessä. Taiston voitti lopulta Bolvangaria vastaan Magorian, josta tuli uusi johtaja laumalle. Häviämisessä oli kyllä hyvätkin puolensa Navaholle, sillä tuo pääsi tutustumaan tulevaan puolisoonsa, kentauritamma Jinnungaan, joka oli osallisena hoitamassa taistoissa ruhjoutuneita. Jinnunga oli hento, kaunis tamma suklaanruskeine hiuksineen ja appaloosamaisine värityksineen.

Vuonna 1975 Navan ollessa 31 ja Jinnungan ollessa 34 syntyy heille tytär, Irisviel, joka oli yhtä hento ja kaunis kuin äitinsäkin, mutta väritykseltään musta kuten isänsä, tosin ilman friisiläismäisiä tupsuja kavioiden ympärillä.

Vuonna 1970-1980 ensimmäisen velhosodan aikaan useita kuolonsyöjiä majoittui Kiellettyyn metsään ja näiden käsissä saivat surmansa useampi kentauri, vuonna 1979 Navahon kaksoisveli mukaanlukien. Sodan jälkeen eli noin vuonna 1987-88 metsään oli langetettu Unissakävelykirous yhden tuntemattoman Tylypahkan oppilaan kajottua kentaurien aarreholviin, minkä takia useampia oppilaita kulkeutui metsään ja sai surmansa. Yksi Navan ystävistä ja entisistä lauman jäsenistä, Torvus, oli noin neljä vuotta aiemmin (1983) 23-vuotiaana joutunut tekemisiin erään Tylypahkan oppilaan (nimeltään Wikipedian mukaan Jacob) kanssa, joka oli sitten varastanut kentaurien aarreholvista kentaurien perintökalleuden taikuuden avulla lauettamatta kirousta. Torvus oli saanut syyt niskoilleen ja joutunut hävitetyksi laumasta Magorianin käskystä. Navalle ystävän menetys oli kova pala, etenkin kun tuo oli lähivuosina menettänyt veljensäkin. Unissakävelykirouksen aikana Torvus (Jacobin pikkuveljen avulla) löysi ja palautti reliikin takaisin holviinsa, mikä sai kirouksen raukeamaan ja Torvus sallittiin tietyin vaatimuksin takaisin laumaan.

Kuvissa: Johnny Messner]]> <![CDATA[Thaeleira]]> https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=183 Wed, 05 Aug 2020 18:34:26 +0000 https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=183 [Image: 14868595.jpg]
Ikä: 14-26 (17.3.1966)
Laji: Kentauri-peuraeläin
Asuu: Kielletyssä metsässä.

Perhe: Äitinsä Ampythia kuoli synnytykseen. Isänsä Aegistos, joka oli laumanjohtaja, kuoli mystisesti Thaeleiran ollessa 4-vuotias.
Ampythia (2.3.1923 - 17.3.1966), äiti
Aegistos (15.9.1913 - 15.4.1970), isä
Bolvangar (1915), kasvatti-isä
Helen (1922), kasvattiäiti
 Navaho ja Caernunnos (1944)♣.1979, kasvattiveljet
Ayâttara (1947), kasvattisisar
Teherain (7 päivää vanhempi kuin Thaeleira), kasvattiveli
Bane (1950) vihattu aviomies heinäkuusta 1982 toukokuulle 1983.
Nubuin 3-15 (31.5.1983) Banen kanssa (Thaeleiran vanhemmat kasvattavat pojan).
Vanha-Polope  (7.2.1870), Plion äiti eli rakastettu anoppi.
Pliophilius 19-33 (7.1.1961) kesäkuusta 1983 eteenpäin rakastettu puoliso.
Fillip II ja Ampythia II 0-10 (12.10.1984), ensimmäiset kaksoset 
Aegistos II ja Polosyne 0-7 (8.7.1987), toiset kaksoset
Adeste 0-4 (9.12.1990), kuopus 
Ęnkil, 0-4 (9.12.1990), kuopuksen puoliso.



[Image: 14872055.jpg]
Thaeleira, ennen aikajanaa.

Ulkonäkö: Thaeleira peuramaisen osan ruumiinpituus on 100cm, säkäkorkeus 75cm. Pohjaväri valkea talja vaaleanruskea valkeilla merkeillä. Ihmismäinen osa on vaalean ihmisen värisävyinen. Hänen hiuksensa ja kulmakarvansa ovat ruskeat. Etujaloista päälaelle pituus on aikajan alussa n.150cm ja hän kasvaa joka vuosi n. 5cm jokasuuntaan kahtena ensimmäisenä aikajanan vuonna, jonka jälkeen kasvu pysähtyy. Thaeleiran huulet ovat kirsikanpunaiset ja hänen silmänsä ovat vaaleanvihreät. Hänen korvansa ovat peuramaiset. Hänen hiuksensa ovat niin pitkät, että ne peittävät hänen rintansa. Rintojen kehittyeesä hän tekee lehdistä niiden päälle suojan. Lapsena hän ei käytä huivia nukkuessaan. Silmien väri lapsena tummanvihreät, mutta väri vaalenee iän myötä.

Luonne: Thaeleira on hyvin lapsenomainen, mutta muiden olentojen ja ihmisten läsnöollessa hän muuttuu hyvin ylpeäksi, hän ei suvaitse ihmisten tai muiden olentojen loukkaavan itseään. Eikä hänen selässään voi kukaan ihminen ratsastaa. Ei kukaan, siihen hän on aivan liian ylpeä. Hän arvostaa kaikenlaisia, jaloja olentoja. Ihmisiä ei niinkään paljon ja Kentaureja enemmän kuin muita lajeja.  Thaeleira on lapsena ollut tyhmänrohkea, mutta kokemukset ovat rauhoittaneet häntä hieman viisaammaaksi. Ainoa ihmismäinen henkilö, josta Thaeleira pitää, on Hagrid, tämähän oli vuosia sitten saattanut eksyneen ja shokissa olevan lapsen lauman pariin, kun isä oli mystisesti kuollut. 
Hän pelkää hyvin harvoja asioita, mutta Akromantulan kanssa hän ei halua vastakkain, ei todellakaan.
Thaeleira kunnioittaa kasvattivanhempiaan ja sisaruksiaan hyvin paljon, samoin myös useimpia laumalaisia.

16-vuotiaana hänen edesmenneen isänsä antama lupaus pakottaa hänet naimisiin väkivaltaisen ja pahan Bane-nimisen kentaurin kanssa, josta johtuen hänen aikuistumisensa ikään kuin keskeytyy ja se rohkeus mitä hän on elämänsä aikana kerännyt, karisee melkolailla jo kuukaudessa pois. Thaeleira oppii jo heti hääyönä aviopuolisonsa julmuuden, kun tämä väkisin ottaa omakseen Thaeleiran kehon kokonaan.
Kun hän itkien nukahti koettelemuksensa jälkeen, ei ori edes lohduttanut saatikka pyytänyt anteeksi.
Kun Thae oli muiden kentaurien seurassa tytön katse ei enää hakeutunut keskustellessa muita kohti vaan niistä paistoi selkeä tyhjyys.
Thaeleira, joka ennen oli lapsenomaisen rohkeasti aina osallistunut oriidenkin kanssa kisailemaan ja keskustelemaan, ei enää uskaltanut lähestyä muita oriita, kuin isäänsä ja aluksi veljiään, mutta lopulta ei enää veljiäänkään. Hänen luonteensa oli hääyön aikana riistetty häneltä täysin.

Pahinta oli ettei hän pystynyt sanomaan siitä kenellekään, sillä sanat takertuivat kurkkuun, kuin veitsen viilto. Vasta esikoisensa synnyttyä, hän saa voimia kovasta kurkkutuskastaan huolimatta ja paljastaa kasvattivanhemmilleen, kuinka paha ja julma puoliso Bane oikeasti on. Tämän tapauksen jälkeen, eli vajaa vuosi avioliiton alkamisesta Baneen, Thaeleira saa neuvoston myöntämään itselleen eron Banesta ja hän pääse ns. turva-avioliittoon Plion kanssa, mutta liitto on myös rakkauden liitto.

[Image: 14887306.jpg]
Thaeleira 15-vuotiaasta eteenpäin.

Menneisyys: 17.3.1966, kun vuorokausi oli lähes ohi, syntyi Kielletyn metsän pimeimmässä luolassa pieni kentaurityttö, Thaeleira, suojassa talven kylmyydeltä. Valitettavasti hänen äitinsä Ampythia kuoli synnytyksen jälkeen komplikaatioihin parin koko päivän kestäneen synnytyksen jälkeen. Aegistos, lauman johtaja, tiesi synnytyksen olevan lähellä ja Ampythian halun synnyttää rauhassa ja syrjässä, joten he siirtyivät Kielletyn metsän pimeimpään luolaan, joka oli Ampythiasta juuri sopiva paikka. 
Aegistos joutui jo pari tuntia ennen pienokaisensa syntymää hakemaan, erään vanhemman kentaurinaaraan paikalle, joka auttoi vaikeassa synnytyksessä. Ampythian menehdyttyä Aegistos hautasi tämän syvälle ja palasi sitten laumaan, jossa eräs imettävä naaras Helen, otti miehensä Bolvangarin kanssa tytön perheensä hoiviin. Ageistos-isän kuitenkin ollen paljon tyttärensä kanssa.

Aegistos oli hyvin varma ja ylpeä johtaja, hän huolehti parhaansa mukaan laumansa turvallisuudesta ja tyttärestään. 
Thaeleira oli vartuessaan hyvin onnellinen lapsi, vaikka äitiä ei ollutkaan, isä kuitenkin antoi tälle aikaansa ja oppejaan, laumanjohtamisensa ohella. Thaeleiran ollessa 4-vuotias, Aegistos alkoi miettiä että olisi aika vaihtaa laumanjohtajuutta ja alettiin miettiä kuka olisi paras vaihtoehto laumanjohtajaksi. 
Aegistos lähti tyttärensä kanssa retkelle, retki kuitenkin sai ikävän käänteen, kun jokin mystinen paha, hyökkäsi heidän kimppuunsa ja Aegistos, menehtyi suojaten tytärtään. Tarkemmin ei tiedetä mitä tapahtui, koska Thaeleira oli kuitenkin vain pieni lapsi.
Mystinen olento katosi, kuullessaan puolijätti Hagridin olevan lähellä ja tämä löysikin pienen kentauri lapsen ja tämän kuolleen isän, saattaen tytön lauman alueelle. 
Laumassa levisi pieni kauhu, kun Hagrid kertoi mitä oli tapahtunut, eikä Thaeleira osannus selittää mystisestä olennosta, joka oli surmannut hänen isänsä, että mikä se oli. 

Thaeleiran elämä oli nyt pienoisessa kaaoksessa, kun isää, joka oli häntä niin rakastanut ja hoivannut, ei enää ollut.Lauman urokset ja naaraat, kuitenkin huolehtivat tästä orvosta ja hänestä kasvoikin varsin rohkea ja viehättävä nuori kentauri, joka ei suostu osoittamaan pelkoaan, jonka hän myöntää vain niille joihin todella luottaa. Varsinkin Helen ja Bolvangar tulivat vielä läheisimmiksi tytön kanssa. Tyttö tunsi olevansa kovin eksynyt, mutta Helen ja Bolvangar kuitenkin osoittivat hänelle sellaista rakkautta ja kärsivällisyyttä, että tyttö rauhottui henkisesti kovasti.
Pieni kentauri tyttö turvautui lähes kaikkiin mahdollisiin aikuisiin, eniten Heleniin ja Bolvangariin. Jostain syystä Navahossa ja Caernunnossa oli jotain sellaista, mitä ei ollut tämän lisäksi kuin Bolvangarissa ja Helenissä, joten nämä kaksoset joutuivat sietämään roikkuvaa tyttöä paljon. Teherain kanssa leikittiin paljon yhdessä ja saatettiin pistää asioita vähän mullin mallin, mutta kuitenkin orpo tyttö pyrki aikuisten läheisyyteen, koska isän menetys vaikutti niin voimakkaasti häneen.

Thaeleira alkoi rauhoituttua hieman, 7:nen ikävuotensa paikkeilla ja rupesi tekemään pieniä retkiä korkealle kalliolla ja varsinkin Bolvangar saattoi usein makoilla siellä hänen kanssaan ja kertoa muistojaan Thaeleiran vanhemmista, kun nämä alkoivat selvästi vaipua unholaan. Joskus yksin ollessaan kalliolla, Thaeleira saattoi metsikköön katsoessa nähdä vanhempiensa haamut vaeltemassa syvällä metsässä ja tyttö koitti yhteen aikaan kovasti aina juosta noiden perään, mutta aina joku laumasta pysäytti hänet. 

Lopulta Bolvangar suostui, eräänä tammikuun 1974 yönä, lähtemään tytön kanssa tuonne syvemmälle metsään, etsimään haamuvanhempia ja nämä löytyivätkin eräältä lammelta. Kun nämä näkivät tyttärensä, nämä tulivat heti tämän luokse, kertomaan rakkaudestaan tätä kohtaan. He kuitenkin vaativat tyttöä jatkamaan omaa elämäänsä ja kasvamaan vahvaksi kentauriksi. 
Tämän sanottuaan vanhemmat kuulsivat valkeaa valoa ja he vain katosivat, eikä heitä enää koskaan nähty.
Thaeleiran mieli oli selvästi hyvin hämmentynyt, mutta hän oli saanut tapaamisesta jonkinlaista voimaa jatkaa elämäänsä eteenpäin, mutta silti hän yritti usein salaa pujahtaa metsään etsimään uudestaan vanhempiaan, mutta Bolvangar oli kertonut laumanjohtajalle huolen tytöstä ja niinpä Magorian oli ohjeistanut vartijoina toimivia laumalaisia estämään, mikäli nämä havaitsivat tytön pyrkivän yksin metsään. Thaeleira oli usein kiukkuinen, kun hän ei saanut lähteä muiden nuorten tavoin yksin metsään, vaikka eivät hänen ikäisensä siellä muutenkaan yksin käyneet. Ilo kuitenkin pilkahti hieman nuoren kentaurin sisimmässä, kun hänellä alkoi varsin pienenä herätä voimakas kyky parantamiseen, tyttö saattoi kyetä jopa parantamaan pahasti loukkaantuneita ja sairaita pikkulintuja tai pikkunisäkkäitä.

Polopen, jonka opissa Thaeleira oli parantajana, poika Pliophilius eli tuttavallisemmin Plio oli sellainen, jonka seurassa Thaeleira tunsi olonsa yllättävän tasapainoiseksi ja rauhalliseksi, osittain johtuen huilun välittämästä rauhoittavasta taiasta, osittain nuorukaisen ulkoisista ja sisäisistä piirteistä. Mutta Thaeleira tahtoi niiden ominaisuuksien vuoksi hakeutuakin enemmän Plion seuraan, samalla antaen omat silmänsä nuorukaisen käyttöön ja hän kuvaili tälle sen mitä silmillään näki ja havaitsi. 
Thae ei välittänyt muiden mielipiteistä seuransa suhteen, hän näki Pliossa sellaista hyvää, mitä ei mm. Banen olemus viestittänyt tytölle laisinkaan. 
Ei siis liene suurikaan ihme, että noiden kahden yhteys syveni ystävyydeksi ja jo 15-vuotiaana hän saattoi ajatella rakastavansa Plioa, valitettavasti myös Bane huomasi tytön tunteet itseään nuorempaa kentaurioria kohtaan ja hän päätti kiirehtää avioliiton täytääntöönpanoa, mikä järkytti kovasti Thaeleiraa. Tyttö yrittikin vedota vanhempiinsa ja itkeä tihrusti monena iltana itsensä uneen, pelkästä pelosta Banea kohtaan, usein hän jopa hakeutui silloin Plion huilun etäisyydelle rauhoittumaan, sillä se oli vain niin turvallisen tuntuista hänelle. 

Nykyisyys:
Isä Aegistos oli eläessään sopinut Thaeleiran aviosta, tämän ollessa vielä imeväinen, hyvän ja urhean soturi Banen kanssa. Hän ei kuitenkaan osannut kuvitellakaan, että Bane olisi joskus luonteeltaan niin paljon muuttunut ja olisi varmasti purkanut sopimuksen, jos olisi ollut näkemässä nuo muutokset.
Bane, joka tunnetaan laumassa hyvin voimakastahtoisena ja jyrkästä ajatusmaailmasta, vaati avioliiton täytäntöönpanoa jo Thaeleiran ollessa 16-vuotias, mikä ei ollut kovinkaan tavatonta, muttei myös kovin suosittavaa.

Bolvangar ja Helen vastustivat avioliiton solmimista useista pätevistä syistä:
~ Thaeleiran, vielä hyvin nuori ikä.
~ Thaeleira aneli näiltä, ettei joutuisi Banen kanssa naimisiin.
~ Bane oli sellainen jääräpää ja tämän ajatusmaailma oli hyvin paljon erilainen, kuin mihin Thaeleira oli perheessä tottunut.
~ He tiesivät, että Aegistos olisi mieluummin itse häväissyt itsensä ja purkanut lupauksen, havaitessaan Banen muuttuneen lupauksen sopimisen jälkeen niin paljon huonompaan suuntaan.

Bane sai valitettavasti joitain laumalaisia, mukaanlukien omat vanhempansa, vakuuttamaan että olisi hyvä ja juuri oikea puoliso Thaeleiralle. Lisäksi joku lauman viisaammista sanoi: "Edesmenneen antamaa lupausta ei voi rikkoa, saattamatta tätä häpeään tuonpuoleisessa." 
Valitettavasti tämä lauman viisain, eikä kukaan Banea kannattava tiennyt, että Banella oli paljon mustempi sydän ja luonne, kuin mitä lauma näki.
Bane nimittäin pieksi Thaeleiraa hyvin usein, sillä nuori tamma, ei ollut suostuvainen avioelämään, hänen kanssaan ja ori ottaakin kahden kesken väkisin sen, minkä katsoo kuuluvan oikeudekseen (aviomiehenä).
Koska Thae on hänen puolisonsa, on tytön osalta hirveän huono onni, omata parantavaa voimaa, sillä hänen kehonsa parantaa heti pahoinpitelystä tulleet haavat ja ruhjeet.

Tarkkasilmäisimmät laumassa kuitenkin ovat saattaneet havahtua siihen, että Thaeleira on kuihtunut synkäksi varjoksi itsestään. 
Hän on 17-vuotiaana saanut ensimmäisen varsansa, jonka alkuun saattaminen oli tytölle hyvin vastenmielinen ja kivualias kokemus, puhumattakaan synnytyksestä. Hän synnytti varsan yksinäisyydessä, samassa luolassa, jossa hän itse oli syntynyt. 
Synnytyksen jälkeen hän kertoo puolisonsa pahuudesta vanhemmilleen, jotka järjestävät heti neuvoston kokoontumisen ja siellä päätetään lopulta pitkän neuvottelun päätteeksi antaa vapaus Thaeleiralle Banesta.

Thaeleira astuu hieman sen jälkeen avioon Pliophiliuksen kanssa. Ja lokakuussa 1984 Plio ja Thae saavat kaksoset. Ensimmäisenä syntynyt Fillip on perinyt äitinsä peurapiirteet ja toisena syntynyt Ampythia on isänsä tavoin syntymäsokea ja albiino.
1987 heinäkuussa syntyneet kaksoset Aegistos ja Polosyne, ovat terveitä kaikin tavoin. Aegistos muistuttaa Pliophiliuksen isää ulkoisesti.
1990 joulukuussa syntyy perheen kuopus, Adeste, joka tulevaisuudessa avioituu Thaeleiran isoveljen pojan kanssa. 

Homysioksen perhekunnassa, johon Thaeleirakin kuuluu, niin omien vanhempiensa kautta, kuin Bolvangarin ja Helenin kasvattityttärenä, on ajasta aikaa uskottu, että ainakin heidän perheenjäsenet tulevat tähdistä. Ja se tähti mikä kirkkaimpana lapsen syntymähetkellä jossain loistaa, on tämän lapsen tähtikoti. Thaeleirakin siis uskoo tähän hyvin vankasti. Myös hänen edesmenneet vanhemmat uskoivat tähän. Moni on pitänyt Homysioksen perheen uskomusta typeränä, mutta kun Navahon ja Thaeleiran perheet saavat samaan aikaan kuopuksensa, näiden lasten jutut ja kieli ovat alusta asti sellaista, mikä vahvistaa perheen sisällä tätä uskomusta tähtilapsista. Opittuaan puhumaan, lapset tiesivät että he vielä menevät naimisiin "uudestaan", koska olivat kotitähdellä sopineet, että he pääsisivät oikeasti seuraamaan edes jonkun lapsensa elämää syntymästä aikuisuuteen asti. Ja Thaeleira varsinkin saa noilta sellaisia tarinoita, ettei ole epäilystäkään, että lapset ovat hänen edesmenneiden vanhempiensa reinkarnaatio. Ja lapset ovat kiitelleet isovanhempiaan siitä, että nämä ottivat Thaeleiran rakkaaksi lapsekseen.

[Image: 14925065.jpg]
]]> [Image: 14868595.jpg]
Ikä: 14-26 (17.3.1966)
Laji: Kentauri-peuraeläin
Asuu: Kielletyssä metsässä.

Perhe: Äitinsä Ampythia kuoli synnytykseen. Isänsä Aegistos, joka oli laumanjohtaja, kuoli mystisesti Thaeleiran ollessa 4-vuotias.
Ampythia (2.3.1923 - 17.3.1966), äiti
Aegistos (15.9.1913 - 15.4.1970), isä
Bolvangar (1915), kasvatti-isä
Helen (1922), kasvattiäiti
 Navaho ja Caernunnos (1944)♣.1979, kasvattiveljet
Ayâttara (1947), kasvattisisar
Teherain (7 päivää vanhempi kuin Thaeleira), kasvattiveli
Bane (1950) vihattu aviomies heinäkuusta 1982 toukokuulle 1983.
Nubuin 3-15 (31.5.1983) Banen kanssa (Thaeleiran vanhemmat kasvattavat pojan).
Vanha-Polope  (7.2.1870), Plion äiti eli rakastettu anoppi.
Pliophilius 19-33 (7.1.1961) kesäkuusta 1983 eteenpäin rakastettu puoliso.
Fillip II ja Ampythia II 0-10 (12.10.1984), ensimmäiset kaksoset 
Aegistos II ja Polosyne 0-7 (8.7.1987), toiset kaksoset
Adeste 0-4 (9.12.1990), kuopus 
Ęnkil, 0-4 (9.12.1990), kuopuksen puoliso.



[Image: 14872055.jpg]
Thaeleira, ennen aikajanaa.

Ulkonäkö: Thaeleira peuramaisen osan ruumiinpituus on 100cm, säkäkorkeus 75cm. Pohjaväri valkea talja vaaleanruskea valkeilla merkeillä. Ihmismäinen osa on vaalean ihmisen värisävyinen. Hänen hiuksensa ja kulmakarvansa ovat ruskeat. Etujaloista päälaelle pituus on aikajan alussa n.150cm ja hän kasvaa joka vuosi n. 5cm jokasuuntaan kahtena ensimmäisenä aikajanan vuonna, jonka jälkeen kasvu pysähtyy. Thaeleiran huulet ovat kirsikanpunaiset ja hänen silmänsä ovat vaaleanvihreät. Hänen korvansa ovat peuramaiset. Hänen hiuksensa ovat niin pitkät, että ne peittävät hänen rintansa. Rintojen kehittyeesä hän tekee lehdistä niiden päälle suojan. Lapsena hän ei käytä huivia nukkuessaan. Silmien väri lapsena tummanvihreät, mutta väri vaalenee iän myötä.

Luonne: Thaeleira on hyvin lapsenomainen, mutta muiden olentojen ja ihmisten läsnöollessa hän muuttuu hyvin ylpeäksi, hän ei suvaitse ihmisten tai muiden olentojen loukkaavan itseään. Eikä hänen selässään voi kukaan ihminen ratsastaa. Ei kukaan, siihen hän on aivan liian ylpeä. Hän arvostaa kaikenlaisia, jaloja olentoja. Ihmisiä ei niinkään paljon ja Kentaureja enemmän kuin muita lajeja.  Thaeleira on lapsena ollut tyhmänrohkea, mutta kokemukset ovat rauhoittaneet häntä hieman viisaammaaksi. Ainoa ihmismäinen henkilö, josta Thaeleira pitää, on Hagrid, tämähän oli vuosia sitten saattanut eksyneen ja shokissa olevan lapsen lauman pariin, kun isä oli mystisesti kuollut. 
Hän pelkää hyvin harvoja asioita, mutta Akromantulan kanssa hän ei halua vastakkain, ei todellakaan.
Thaeleira kunnioittaa kasvattivanhempiaan ja sisaruksiaan hyvin paljon, samoin myös useimpia laumalaisia.

16-vuotiaana hänen edesmenneen isänsä antama lupaus pakottaa hänet naimisiin väkivaltaisen ja pahan Bane-nimisen kentaurin kanssa, josta johtuen hänen aikuistumisensa ikään kuin keskeytyy ja se rohkeus mitä hän on elämänsä aikana kerännyt, karisee melkolailla jo kuukaudessa pois. Thaeleira oppii jo heti hääyönä aviopuolisonsa julmuuden, kun tämä väkisin ottaa omakseen Thaeleiran kehon kokonaan.
Kun hän itkien nukahti koettelemuksensa jälkeen, ei ori edes lohduttanut saatikka pyytänyt anteeksi.
Kun Thae oli muiden kentaurien seurassa tytön katse ei enää hakeutunut keskustellessa muita kohti vaan niistä paistoi selkeä tyhjyys.
Thaeleira, joka ennen oli lapsenomaisen rohkeasti aina osallistunut oriidenkin kanssa kisailemaan ja keskustelemaan, ei enää uskaltanut lähestyä muita oriita, kuin isäänsä ja aluksi veljiään, mutta lopulta ei enää veljiäänkään. Hänen luonteensa oli hääyön aikana riistetty häneltä täysin.

Pahinta oli ettei hän pystynyt sanomaan siitä kenellekään, sillä sanat takertuivat kurkkuun, kuin veitsen viilto. Vasta esikoisensa synnyttyä, hän saa voimia kovasta kurkkutuskastaan huolimatta ja paljastaa kasvattivanhemmilleen, kuinka paha ja julma puoliso Bane oikeasti on. Tämän tapauksen jälkeen, eli vajaa vuosi avioliiton alkamisesta Baneen, Thaeleira saa neuvoston myöntämään itselleen eron Banesta ja hän pääse ns. turva-avioliittoon Plion kanssa, mutta liitto on myös rakkauden liitto.

[Image: 14887306.jpg]
Thaeleira 15-vuotiaasta eteenpäin.

Menneisyys: 17.3.1966, kun vuorokausi oli lähes ohi, syntyi Kielletyn metsän pimeimmässä luolassa pieni kentaurityttö, Thaeleira, suojassa talven kylmyydeltä. Valitettavasti hänen äitinsä Ampythia kuoli synnytyksen jälkeen komplikaatioihin parin koko päivän kestäneen synnytyksen jälkeen. Aegistos, lauman johtaja, tiesi synnytyksen olevan lähellä ja Ampythian halun synnyttää rauhassa ja syrjässä, joten he siirtyivät Kielletyn metsän pimeimpään luolaan, joka oli Ampythiasta juuri sopiva paikka. 
Aegistos joutui jo pari tuntia ennen pienokaisensa syntymää hakemaan, erään vanhemman kentaurinaaraan paikalle, joka auttoi vaikeassa synnytyksessä. Ampythian menehdyttyä Aegistos hautasi tämän syvälle ja palasi sitten laumaan, jossa eräs imettävä naaras Helen, otti miehensä Bolvangarin kanssa tytön perheensä hoiviin. Ageistos-isän kuitenkin ollen paljon tyttärensä kanssa.

Aegistos oli hyvin varma ja ylpeä johtaja, hän huolehti parhaansa mukaan laumansa turvallisuudesta ja tyttärestään. 
Thaeleira oli vartuessaan hyvin onnellinen lapsi, vaikka äitiä ei ollutkaan, isä kuitenkin antoi tälle aikaansa ja oppejaan, laumanjohtamisensa ohella. Thaeleiran ollessa 4-vuotias, Aegistos alkoi miettiä että olisi aika vaihtaa laumanjohtajuutta ja alettiin miettiä kuka olisi paras vaihtoehto laumanjohtajaksi. 
Aegistos lähti tyttärensä kanssa retkelle, retki kuitenkin sai ikävän käänteen, kun jokin mystinen paha, hyökkäsi heidän kimppuunsa ja Aegistos, menehtyi suojaten tytärtään. Tarkemmin ei tiedetä mitä tapahtui, koska Thaeleira oli kuitenkin vain pieni lapsi.
Mystinen olento katosi, kuullessaan puolijätti Hagridin olevan lähellä ja tämä löysikin pienen kentauri lapsen ja tämän kuolleen isän, saattaen tytön lauman alueelle. 
Laumassa levisi pieni kauhu, kun Hagrid kertoi mitä oli tapahtunut, eikä Thaeleira osannus selittää mystisestä olennosta, joka oli surmannut hänen isänsä, että mikä se oli. 

Thaeleiran elämä oli nyt pienoisessa kaaoksessa, kun isää, joka oli häntä niin rakastanut ja hoivannut, ei enää ollut.Lauman urokset ja naaraat, kuitenkin huolehtivat tästä orvosta ja hänestä kasvoikin varsin rohkea ja viehättävä nuori kentauri, joka ei suostu osoittamaan pelkoaan, jonka hän myöntää vain niille joihin todella luottaa. Varsinkin Helen ja Bolvangar tulivat vielä läheisimmiksi tytön kanssa. Tyttö tunsi olevansa kovin eksynyt, mutta Helen ja Bolvangar kuitenkin osoittivat hänelle sellaista rakkautta ja kärsivällisyyttä, että tyttö rauhottui henkisesti kovasti.
Pieni kentauri tyttö turvautui lähes kaikkiin mahdollisiin aikuisiin, eniten Heleniin ja Bolvangariin. Jostain syystä Navahossa ja Caernunnossa oli jotain sellaista, mitä ei ollut tämän lisäksi kuin Bolvangarissa ja Helenissä, joten nämä kaksoset joutuivat sietämään roikkuvaa tyttöä paljon. Teherain kanssa leikittiin paljon yhdessä ja saatettiin pistää asioita vähän mullin mallin, mutta kuitenkin orpo tyttö pyrki aikuisten läheisyyteen, koska isän menetys vaikutti niin voimakkaasti häneen.

Thaeleira alkoi rauhoituttua hieman, 7:nen ikävuotensa paikkeilla ja rupesi tekemään pieniä retkiä korkealle kalliolla ja varsinkin Bolvangar saattoi usein makoilla siellä hänen kanssaan ja kertoa muistojaan Thaeleiran vanhemmista, kun nämä alkoivat selvästi vaipua unholaan. Joskus yksin ollessaan kalliolla, Thaeleira saattoi metsikköön katsoessa nähdä vanhempiensa haamut vaeltemassa syvällä metsässä ja tyttö koitti yhteen aikaan kovasti aina juosta noiden perään, mutta aina joku laumasta pysäytti hänet. 

Lopulta Bolvangar suostui, eräänä tammikuun 1974 yönä, lähtemään tytön kanssa tuonne syvemmälle metsään, etsimään haamuvanhempia ja nämä löytyivätkin eräältä lammelta. Kun nämä näkivät tyttärensä, nämä tulivat heti tämän luokse, kertomaan rakkaudestaan tätä kohtaan. He kuitenkin vaativat tyttöä jatkamaan omaa elämäänsä ja kasvamaan vahvaksi kentauriksi. 
Tämän sanottuaan vanhemmat kuulsivat valkeaa valoa ja he vain katosivat, eikä heitä enää koskaan nähty.
Thaeleiran mieli oli selvästi hyvin hämmentynyt, mutta hän oli saanut tapaamisesta jonkinlaista voimaa jatkaa elämäänsä eteenpäin, mutta silti hän yritti usein salaa pujahtaa metsään etsimään uudestaan vanhempiaan, mutta Bolvangar oli kertonut laumanjohtajalle huolen tytöstä ja niinpä Magorian oli ohjeistanut vartijoina toimivia laumalaisia estämään, mikäli nämä havaitsivat tytön pyrkivän yksin metsään. Thaeleira oli usein kiukkuinen, kun hän ei saanut lähteä muiden nuorten tavoin yksin metsään, vaikka eivät hänen ikäisensä siellä muutenkaan yksin käyneet. Ilo kuitenkin pilkahti hieman nuoren kentaurin sisimmässä, kun hänellä alkoi varsin pienenä herätä voimakas kyky parantamiseen, tyttö saattoi kyetä jopa parantamaan pahasti loukkaantuneita ja sairaita pikkulintuja tai pikkunisäkkäitä.

Polopen, jonka opissa Thaeleira oli parantajana, poika Pliophilius eli tuttavallisemmin Plio oli sellainen, jonka seurassa Thaeleira tunsi olonsa yllättävän tasapainoiseksi ja rauhalliseksi, osittain johtuen huilun välittämästä rauhoittavasta taiasta, osittain nuorukaisen ulkoisista ja sisäisistä piirteistä. Mutta Thaeleira tahtoi niiden ominaisuuksien vuoksi hakeutuakin enemmän Plion seuraan, samalla antaen omat silmänsä nuorukaisen käyttöön ja hän kuvaili tälle sen mitä silmillään näki ja havaitsi. 
Thae ei välittänyt muiden mielipiteistä seuransa suhteen, hän näki Pliossa sellaista hyvää, mitä ei mm. Banen olemus viestittänyt tytölle laisinkaan. 
Ei siis liene suurikaan ihme, että noiden kahden yhteys syveni ystävyydeksi ja jo 15-vuotiaana hän saattoi ajatella rakastavansa Plioa, valitettavasti myös Bane huomasi tytön tunteet itseään nuorempaa kentaurioria kohtaan ja hän päätti kiirehtää avioliiton täytääntöönpanoa, mikä järkytti kovasti Thaeleiraa. Tyttö yrittikin vedota vanhempiinsa ja itkeä tihrusti monena iltana itsensä uneen, pelkästä pelosta Banea kohtaan, usein hän jopa hakeutui silloin Plion huilun etäisyydelle rauhoittumaan, sillä se oli vain niin turvallisen tuntuista hänelle. 

Nykyisyys:
Isä Aegistos oli eläessään sopinut Thaeleiran aviosta, tämän ollessa vielä imeväinen, hyvän ja urhean soturi Banen kanssa. Hän ei kuitenkaan osannut kuvitellakaan, että Bane olisi joskus luonteeltaan niin paljon muuttunut ja olisi varmasti purkanut sopimuksen, jos olisi ollut näkemässä nuo muutokset.
Bane, joka tunnetaan laumassa hyvin voimakastahtoisena ja jyrkästä ajatusmaailmasta, vaati avioliiton täytäntöönpanoa jo Thaeleiran ollessa 16-vuotias, mikä ei ollut kovinkaan tavatonta, muttei myös kovin suosittavaa.

Bolvangar ja Helen vastustivat avioliiton solmimista useista pätevistä syistä:
~ Thaeleiran, vielä hyvin nuori ikä.
~ Thaeleira aneli näiltä, ettei joutuisi Banen kanssa naimisiin.
~ Bane oli sellainen jääräpää ja tämän ajatusmaailma oli hyvin paljon erilainen, kuin mihin Thaeleira oli perheessä tottunut.
~ He tiesivät, että Aegistos olisi mieluummin itse häväissyt itsensä ja purkanut lupauksen, havaitessaan Banen muuttuneen lupauksen sopimisen jälkeen niin paljon huonompaan suuntaan.

Bane sai valitettavasti joitain laumalaisia, mukaanlukien omat vanhempansa, vakuuttamaan että olisi hyvä ja juuri oikea puoliso Thaeleiralle. Lisäksi joku lauman viisaammista sanoi: "Edesmenneen antamaa lupausta ei voi rikkoa, saattamatta tätä häpeään tuonpuoleisessa." 
Valitettavasti tämä lauman viisain, eikä kukaan Banea kannattava tiennyt, että Banella oli paljon mustempi sydän ja luonne, kuin mitä lauma näki.
Bane nimittäin pieksi Thaeleiraa hyvin usein, sillä nuori tamma, ei ollut suostuvainen avioelämään, hänen kanssaan ja ori ottaakin kahden kesken väkisin sen, minkä katsoo kuuluvan oikeudekseen (aviomiehenä).
Koska Thae on hänen puolisonsa, on tytön osalta hirveän huono onni, omata parantavaa voimaa, sillä hänen kehonsa parantaa heti pahoinpitelystä tulleet haavat ja ruhjeet.

Tarkkasilmäisimmät laumassa kuitenkin ovat saattaneet havahtua siihen, että Thaeleira on kuihtunut synkäksi varjoksi itsestään. 
Hän on 17-vuotiaana saanut ensimmäisen varsansa, jonka alkuun saattaminen oli tytölle hyvin vastenmielinen ja kivualias kokemus, puhumattakaan synnytyksestä. Hän synnytti varsan yksinäisyydessä, samassa luolassa, jossa hän itse oli syntynyt. 
Synnytyksen jälkeen hän kertoo puolisonsa pahuudesta vanhemmilleen, jotka järjestävät heti neuvoston kokoontumisen ja siellä päätetään lopulta pitkän neuvottelun päätteeksi antaa vapaus Thaeleiralle Banesta.

Thaeleira astuu hieman sen jälkeen avioon Pliophiliuksen kanssa. Ja lokakuussa 1984 Plio ja Thae saavat kaksoset. Ensimmäisenä syntynyt Fillip on perinyt äitinsä peurapiirteet ja toisena syntynyt Ampythia on isänsä tavoin syntymäsokea ja albiino.
1987 heinäkuussa syntyneet kaksoset Aegistos ja Polosyne, ovat terveitä kaikin tavoin. Aegistos muistuttaa Pliophiliuksen isää ulkoisesti.
1990 joulukuussa syntyy perheen kuopus, Adeste, joka tulevaisuudessa avioituu Thaeleiran isoveljen pojan kanssa. 

Homysioksen perhekunnassa, johon Thaeleirakin kuuluu, niin omien vanhempiensa kautta, kuin Bolvangarin ja Helenin kasvattityttärenä, on ajasta aikaa uskottu, että ainakin heidän perheenjäsenet tulevat tähdistä. Ja se tähti mikä kirkkaimpana lapsen syntymähetkellä jossain loistaa, on tämän lapsen tähtikoti. Thaeleirakin siis uskoo tähän hyvin vankasti. Myös hänen edesmenneet vanhemmat uskoivat tähän. Moni on pitänyt Homysioksen perheen uskomusta typeränä, mutta kun Navahon ja Thaeleiran perheet saavat samaan aikaan kuopuksensa, näiden lasten jutut ja kieli ovat alusta asti sellaista, mikä vahvistaa perheen sisällä tätä uskomusta tähtilapsista. Opittuaan puhumaan, lapset tiesivät että he vielä menevät naimisiin "uudestaan", koska olivat kotitähdellä sopineet, että he pääsisivät oikeasti seuraamaan edes jonkun lapsensa elämää syntymästä aikuisuuteen asti. Ja Thaeleira varsinkin saa noilta sellaisia tarinoita, ettei ole epäilystäkään, että lapset ovat hänen edesmenneiden vanhempiensa reinkarnaatio. Ja lapset ovat kiitelleet isovanhempiaan siitä, että nämä ottivat Thaeleiran rakkaaksi lapsekseen.

[Image: 14925065.jpg]
]]> <![CDATA[CLÉIRIGH, Yancy]]> https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=176 Sun, 22 Mar 2020 07:18:21 +0000 https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=176     [Image: db5f_2.jpg]
HAHMON NIMI: Yancy [jän-si] 'Yance [jään-s]' Cléirigh [kle-raih]
SYNTYMÄAIKA JA IKÄ: 20-32 vuotta (18.8.1960, Leijona)
PITUUS JA PAINO: kelppinä - säkäkorkeus 90 cm,
pituus 120 cm ja paino n. 22 kg, ihmisenä - 184 cm ja 78 kg
PERHE: kumppani - Felicity Ollivander, animaagi, 14.5.1965
VERENPERIMÄ: Kelppi
AMMATTI: Metsästäjä, Eräopas
ASUINPAIKKA: Loch Shin-järvi pohjois-Skotlannissa.
Hän asuu pienehkössä mökissä järven lähellä vuoristossa.
Lähin kylä on Lairghin kylä, joka sijaitsee suoraan Loch
Shinin alajuoksulla juuri ennen järven muuttumista joeksi.

ULKONÄKÖ: Kelppinä Yancy muuntuu Nessien tavoin, perinteisen hevosmuodon sijaan useimmiten harjasudeksi. Kyseinen lajike on kuin ketun ja peuran risteymä; sillä on pitkät ja hintelät koivet muuhun kehoon nähden ja väritys kuin ketulla. Ihmisvaleasussaan Yancy on myös hintelä ja pitkäraajainen. Miehen silmät ja hiukset ovat suklaanruskeat ja iho on kalpeahko, mutta lämpimämpään sävyyn taittuva. Hän puhuu skottilaisella murteella ja tuon ääni on miehisen pehmeä ja kirkas. Yancyllä on tatuointi jos toinenkin käsivarsissa ja molemissa korvissa korvakorut, vasemmassa korvassa kahdet. Miehellä on myös parta, jota ei Yancy tavallisesti päästä kasvamaan parin päivän sänkeä pidemmäksi. Hän pukeutuu rentoihin, joskin hieman köyhemmän miehen vaatteisiin. Yancyn mielestä ei hän tosin kalliita vaatteita kehtaisi vuoristossa pitääkään.

PERSOONASTA: Kelpiksi hän on harvinaisen ihmisiä sietävä (ja muutenkin suvaitsevainen), mutta vain jos he tulevat tämän reviirille. Yancy ei itse matkustaisi ihmisten ilmoille muutakun pakosta eli työn ja turistien takia ja muutenkin syö mieluummin kalaa tai muita eläimiä. Aikajanan alkuun mennessä on Yancy syönyt vain muutama kymmenen ihmistä. Hän ei pidä suurista ihmismassoista vaan tuntee itsensä uhatuksi suurkaupungeissa. Pienet kylät jossa ei sen suurempiin ihmismassoihin törmää ovat vielä Yancylle joten kuten siedettäviä. Mies pitää kalastamisesta ja metsästyksestä, ei pelkästään ruoan takia vaan myöskin harrastuksena, omistaen virvelin, mato-ongen ja Remington-metsästyskiväärin patruunoineen, jota hän pitää visusti piilossa Ison-Britannian lakien takia. Aika ajoin Yancy myös muuntuu kelpin muotoonsa ja saalistaa harjasutena jäniksiä ja muuta riistaa. Vaikka harjasudet normaalisti syövät noin 50 prosenttisesti kasviksia ja hedelmiä lihan lisäksi, ei Yancy ole pystynyt vielä harjasutenakaan sulattamaan kasvisruokaa sillä geneettisesti Yancy on silti kelppi.
Kun Yancy tapaa ensikertaa Felicityn tuntee hän olonsa hieman uhatuksi, mutta kuukauden jos toisenkin jälkeen alkaa heidän välilleen syntyä romanssi, joka ensin hämmentää kelppiä pahemman kerran. Muutaman rakkaudentunnustuksista tulistumisen ja hermostumisen jälkeen, piiloromantikkona Yancy kuitenkin lämpeää animaagille. Yancy pelkää kaikkein eniten epäonnistumista. Siispä, jos Yancyn ja Felicityn suhde ei tulisi toimimaan olisi se Yancylle isomman luokan epäonnistuminen. Näin ollen Yancy pyrkii pitämään Felicitystä kiinni kirjaimellisesti kynsin hampain. Toinenkin epäonnistuminen on Yancyllä erityisen välttelyn kohteena: Yancyn kelppiyden paljastuminen. Tämän takia Yancy oli myös hieman luoltaantyöntävä Felicityn kanssa alussa, sillä ennen romanssia oli Felicity kertonut nähneensä Yancyn muodonmuutoksen ja tiesi nyt miehen olevan kelppi. Yancy oli siis hieman epäileväinenkin tuota kohtaan; mitä jos Felly paljastaisi Yancyn todellisen luonnon jollekin muullekin? Ajan kuluessa Yancy oppii kuitenkin luottamaan Felicityyn.

ELÄMÄSTÄ: Loch Shin oli järvi mihin Yancy ilmestyi ensimmäisen kerran tähän ulottuvuuteen vuonna 1960 elokuussa ja on siitä lähtien elellyt kyseisellä vuoristojärvellä elellen melko huoletonta ja rauhaisaa elämää. Aina silloin tällöin pahimman ihmislihanhimon yllättäessä, kelppi järjestää eräretkiä ja kutsuu satunnaisesti, ainakin kesäaikaan, muutaman ihmisuhrin Loch Shinin vuoristolle ja esiintyy eräoppaana. Tosin joskus Yancy järjestää retkiä vain huvin vuoksi, jotta voisi tarkkailla ihmisten käyttäytymistä ja esiintyä uskottavammin ihmisenä. Retkien lähtöpaikka on yleensä Lairghissa. Remington kiväärinsä Yancy ryösti 1976 eräältä mieheltä, jonka liikkeitä Yancy oli seuraillut (ja jolla se kivääri oli laittomasti, jottei sen varastuksesta pystyisi poliisille ilmoittamaan; ihan vain varmuuden vuoksi) saatuaan tietää turisteilta kyseisestä välineestä, sen hyödyistä ja käytöstä. Ihmistarvikkeensa, kuten vaatteet, Yancy ostaa Lairghin kylän putiikeista ja saattaa joskus käväistä lähimmässä pikku pubissa juomassa muutaman oluen. Useampaan kertaan on Yancy joutunut heitetyksi ulos tuosta pubista tappeluiden aloittamisesta. Rahansa osteluun ihmisten maailmassa Yancy saa eräoppaan hommastaan ja satunnaisista kuolleiden eläinten täyttämistilauksista. Ensimmäisen kerran Yancy tapasi rakkaansa Felicityn vuoden 1985 kesällä opastamallaan vaellusretkellä ja pian Yancy saikin tuosta vakioasiakkaan, kunnes tunteet sekoittuivat mukaan.

KUVASSA: Aron Erlichman

ääninäyte/yancyn ja felicityn theme song---aikajana]]>     [Image: db5f_2.jpg]
HAHMON NIMI: Yancy [jän-si] 'Yance [jään-s]' Cléirigh [kle-raih]
SYNTYMÄAIKA JA IKÄ: 20-32 vuotta (18.8.1960, Leijona)
PITUUS JA PAINO: kelppinä - säkäkorkeus 90 cm,
pituus 120 cm ja paino n. 22 kg, ihmisenä - 184 cm ja 78 kg
PERHE: kumppani - Felicity Ollivander, animaagi, 14.5.1965
VERENPERIMÄ: Kelppi
AMMATTI: Metsästäjä, Eräopas
ASUINPAIKKA: Loch Shin-järvi pohjois-Skotlannissa.
Hän asuu pienehkössä mökissä järven lähellä vuoristossa.
Lähin kylä on Lairghin kylä, joka sijaitsee suoraan Loch
Shinin alajuoksulla juuri ennen järven muuttumista joeksi.

ULKONÄKÖ: Kelppinä Yancy muuntuu Nessien tavoin, perinteisen hevosmuodon sijaan useimmiten harjasudeksi. Kyseinen lajike on kuin ketun ja peuran risteymä; sillä on pitkät ja hintelät koivet muuhun kehoon nähden ja väritys kuin ketulla. Ihmisvaleasussaan Yancy on myös hintelä ja pitkäraajainen. Miehen silmät ja hiukset ovat suklaanruskeat ja iho on kalpeahko, mutta lämpimämpään sävyyn taittuva. Hän puhuu skottilaisella murteella ja tuon ääni on miehisen pehmeä ja kirkas. Yancyllä on tatuointi jos toinenkin käsivarsissa ja molemissa korvissa korvakorut, vasemmassa korvassa kahdet. Miehellä on myös parta, jota ei Yancy tavallisesti päästä kasvamaan parin päivän sänkeä pidemmäksi. Hän pukeutuu rentoihin, joskin hieman köyhemmän miehen vaatteisiin. Yancyn mielestä ei hän tosin kalliita vaatteita kehtaisi vuoristossa pitääkään.

PERSOONASTA: Kelpiksi hän on harvinaisen ihmisiä sietävä (ja muutenkin suvaitsevainen), mutta vain jos he tulevat tämän reviirille. Yancy ei itse matkustaisi ihmisten ilmoille muutakun pakosta eli työn ja turistien takia ja muutenkin syö mieluummin kalaa tai muita eläimiä. Aikajanan alkuun mennessä on Yancy syönyt vain muutama kymmenen ihmistä. Hän ei pidä suurista ihmismassoista vaan tuntee itsensä uhatuksi suurkaupungeissa. Pienet kylät jossa ei sen suurempiin ihmismassoihin törmää ovat vielä Yancylle joten kuten siedettäviä. Mies pitää kalastamisesta ja metsästyksestä, ei pelkästään ruoan takia vaan myöskin harrastuksena, omistaen virvelin, mato-ongen ja Remington-metsästyskiväärin patruunoineen, jota hän pitää visusti piilossa Ison-Britannian lakien takia. Aika ajoin Yancy myös muuntuu kelpin muotoonsa ja saalistaa harjasutena jäniksiä ja muuta riistaa. Vaikka harjasudet normaalisti syövät noin 50 prosenttisesti kasviksia ja hedelmiä lihan lisäksi, ei Yancy ole pystynyt vielä harjasutenakaan sulattamaan kasvisruokaa sillä geneettisesti Yancy on silti kelppi.
Kun Yancy tapaa ensikertaa Felicityn tuntee hän olonsa hieman uhatuksi, mutta kuukauden jos toisenkin jälkeen alkaa heidän välilleen syntyä romanssi, joka ensin hämmentää kelppiä pahemman kerran. Muutaman rakkaudentunnustuksista tulistumisen ja hermostumisen jälkeen, piiloromantikkona Yancy kuitenkin lämpeää animaagille. Yancy pelkää kaikkein eniten epäonnistumista. Siispä, jos Yancyn ja Felicityn suhde ei tulisi toimimaan olisi se Yancylle isomman luokan epäonnistuminen. Näin ollen Yancy pyrkii pitämään Felicitystä kiinni kirjaimellisesti kynsin hampain. Toinenkin epäonnistuminen on Yancyllä erityisen välttelyn kohteena: Yancyn kelppiyden paljastuminen. Tämän takia Yancy oli myös hieman luoltaantyöntävä Felicityn kanssa alussa, sillä ennen romanssia oli Felicity kertonut nähneensä Yancyn muodonmuutoksen ja tiesi nyt miehen olevan kelppi. Yancy oli siis hieman epäileväinenkin tuota kohtaan; mitä jos Felly paljastaisi Yancyn todellisen luonnon jollekin muullekin? Ajan kuluessa Yancy oppii kuitenkin luottamaan Felicityyn.

ELÄMÄSTÄ: Loch Shin oli järvi mihin Yancy ilmestyi ensimmäisen kerran tähän ulottuvuuteen vuonna 1960 elokuussa ja on siitä lähtien elellyt kyseisellä vuoristojärvellä elellen melko huoletonta ja rauhaisaa elämää. Aina silloin tällöin pahimman ihmislihanhimon yllättäessä, kelppi järjestää eräretkiä ja kutsuu satunnaisesti, ainakin kesäaikaan, muutaman ihmisuhrin Loch Shinin vuoristolle ja esiintyy eräoppaana. Tosin joskus Yancy järjestää retkiä vain huvin vuoksi, jotta voisi tarkkailla ihmisten käyttäytymistä ja esiintyä uskottavammin ihmisenä. Retkien lähtöpaikka on yleensä Lairghissa. Remington kiväärinsä Yancy ryösti 1976 eräältä mieheltä, jonka liikkeitä Yancy oli seuraillut (ja jolla se kivääri oli laittomasti, jottei sen varastuksesta pystyisi poliisille ilmoittamaan; ihan vain varmuuden vuoksi) saatuaan tietää turisteilta kyseisestä välineestä, sen hyödyistä ja käytöstä. Ihmistarvikkeensa, kuten vaatteet, Yancy ostaa Lairghin kylän putiikeista ja saattaa joskus käväistä lähimmässä pikku pubissa juomassa muutaman oluen. Useampaan kertaan on Yancy joutunut heitetyksi ulos tuosta pubista tappeluiden aloittamisesta. Rahansa osteluun ihmisten maailmassa Yancy saa eräoppaan hommastaan ja satunnaisista kuolleiden eläinten täyttämistilauksista. Ensimmäisen kerran Yancy tapasi rakkaansa Felicityn vuoden 1985 kesällä opastamallaan vaellusretkellä ja pian Yancy saikin tuosta vakioasiakkaan, kunnes tunteet sekoittuivat mukaan.

KUVASSA: Aron Erlichman

ääninäyte/yancyn ja felicityn theme song---aikajana]]> <![CDATA[OLLIVANDER, Felicity]]> https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=174 Sat, 21 Mar 2020 17:19:05 +0000 https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=174 [Image: 14805839.jpg]
[Image: 14805651.jpg]
Ikä: 10-22(14.5.1970) 
Mitat
Ihmisenä: (Teini-ikäisenä) 171cm ja 51kg
Kettuna: Pituus kuononpäästä hännäntyveen 43cm ja hännän pituus 25cm, paino 4kg.

Verisääty: Puhdasverinen

Perhe ja suhteet: 
Äiti, Eleanor Ollivander os. Doze 10.10.1940-♣15.10.1983
Isä, Chadwick Ollivander 3.5.1920-♣15.10.1987
Äidinisä, Elfias Doze
Isänveli, Garrick Ollivander
Rakkaudenkohde, Yancy Cléirigh (20-32)

Taikasauva: Setänsä Garrickin valmistama, 12½ tuumaa, hieman kimmoisa. Omenapuu sauvan ytimenä on yksisarvisen häntäjouhi. Soveltuu parhaiten muodonmuutostaikoihin. Setä-Ollivander uskoo, että osasyy siihen, että sauva valitsi Fellyn, on se että hän juuri sitä sauvaa tehdessään ajatteli niin voimakkaasti ja rakastavasti veljensätytärtä.
 
Animaagi/Suojelius: Felicity on rekisteröimätön animaagi, sekä hänen animaagimuotonsa, että suojeliuksensa on punakettu. Sillä kyseinen eläin kuvastaa viekkauta, nokkeluutta, älykkyyttä ja uskollisuutta, lisäksi se viestittää sitä, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää päällepäin.
 
Tupa tylypahkassa: Korpinkynsi.

Harrastukset: Vaeltaminen, nummilla ja vuoristoissa, sekä juokseminen. Lukeminen, velhoshakki.

[Image: 14805649.jpg]

Ulkonäkö: Kuvissa Zara Axeronias.
Felly on pitkähkö ja hoikkavartaloinen nuori nainen. Hänen hiuksensa ja kulmakarvansa ovat punaiset, oranssiin vivahtavat. Hänen vihertävän ruskeissa silmissään on usein tuima ja tarkkaavainen katse. Felicityn nenä on pieni nykeröinen kyömy ja huulet ovat kapeat ja hyvin sievät. Hänen kasvonsa ovat timantin ja ovaalin välimuotoa ja hänen ihonsa on lähes kerman vaalea. 
Felly pukeutuu mielellään, romanttiseen tyyliin, mutta suurimmaksi osaksi kuitenkin rentoihin ja luonnonläheisiin vaatteisiin, joissa on helppo vaeltaa. 
Liikkeissään Felicity on melko ketterä ja hänen liikkensä ovat hyvin sulavia ja naisellisia. 
Animaagimuodossaan, hän on tavallista punakettunaarasta hieman pienempi ja sirompi. 
 
Luonne: Felicity on suoraan sanottuna toivoton romantikko, hän on lukenut kaikki romanttiset pokkarit läpi, mitä vain on käsiinsä saanut ja katsonut myös joitain romanttisia filmejä jästien elokuvateatterissa. Hän nauttii yksinolosta, mutta viihtyy toki myös muiden seurassa. Tuvassa ollessaan, hän on se, joka on mukavasti mahallaan, tyynyjen kanssa, takan edustalla läksyjen tai romaanien parissa. Hän auttaa myös nuorempia oppilaita, mikäli osaa ja nämä vain apua pyytävät. Hän ei lähde omaehtoisesti auttamaan muita, koska oma koulumenestys on hyvin tärkeää. Hän haluaa, että koko perhe voisi olla hänestä ylpeitä. 

Animaagius ja taikajuomat ovat kiehtoneet häntä aina. Koulussa muodonmuutokset, taikajuomat ja loitsut yleensä kuitenkin ovat hänen lempiaineitaan. Toisaalta, hän on erittäin hyvä kaikissa aineissa, mitä hän opiskelee. Fellyllä on hyvä muisti ja jo ensimmäisen kouluvuotensa aikana, hän luki kaikki koulun kirjaston animaagiutta ja taikajuomia käsittelevät kirjat läpi. 
13-vuotiaana, ollessaan puolivuotta kotiopetuksessa, äitinsä erittäin huonon terveydentilan ja kuoleman vuoksi, hän suoritti animaagiuden täydellisesti, isoisänsä Elfiaan tarkassa opastuksessa.
Mitä koulutöihin tulee, Felicity on hyvin ahkera oppilas, hän rakastaa opiskelua. Hän on koulun parhaimpia velhoshakin pelaajia ja hän on nopea oppimaan. Hänen yrityksensä onnistuvat yleensä ensimmäisellä kerralla, mikäli kyse on vain oppimisesta ja muistista.

Felly on allerginen kissoille, mutta eräs taikajuoma pitää oireet kurissa. 
Hänellä on myös lievä korkeanpaikan kammo, jonka vuoksi hän sai lentotunneista hylätyn. Hän harjoittelee korkean paikan sietämistä korpinkynsitornissa ja kotinsa yläkerrassa, vaikka häntä alkaakin huippaamaan ajatuskin. Korkeilla paikoilla vaeltaminen saa joskus huippausta aikaan, mutta sekin helpottaa, kun ei tapita suoraan alas vaan katsoo kaukaisuuteen. Huomattavaa etua ja apua on myös animaagimuodossa, kun voi olla neljällä tassulla maata vasten.

[Image: 14805650.jpg]

Menneisyys: Felly syntyi hieman ennen kuin, ensimmäinen velhosota syttyi. Hänen koko perheensä, piti häntä suojassa, mutta aurorina toimiva äiti joutui aika ajoittain mukaan konflikteja selvittämään, jonka vuoksi tyttö olikin enemmän isänsä, setänsä ja joskus jopa isoisänsä hoivissa. Tyttö tunsi kaikesta huolimatta elämänsä turvalliseksi ja nautti niistä hetkistä, kun äidillä oli aikaa olla kotona ja hänen kanssaan. Ne olivat sekä äidille, että tyttärelle tärkeitä hetkiä. Äitinsä seurassa, 5-vuotiaana, kun hän lapsuuden tyhmyyttä leikkasi omat hiuksensa rumasti, onnistui hän ensiloitsunaan kasvattamaan ne takaisin kauniiksi pehkoksi.
Vuonna 1973, Felicityn ollessa 8-vuotias, hän aloitti juoksuharrastuksen, vaikka isä oli tuollaista jästi harrastusta vastaan. 

Tyttö ei kuitenkaan piitannut isän mielipiteestä, varsinkin kun äidillä ei kyseistä harrastusta vastaan ollut mitään, tämä kun oli yleensä aina kannustava, Felicityä kohtaan. Felly oli todella eloisa lapsi ja hänen äitinsä vain piti siitä, että lapsella oli niin paljon elämäniloa. Äiti vei tyttöä usein isälleen eli Fellyn isoisän luokse, missä hän viihtyi erityisen hyvin, sillä ukilla oli monta animaagiudesta kertovaa kirjaa ja  Felly tykkäsi lukea niitä kovasti. Osa kirjoista veti tytön taikavoimaiselle matkalle, mikä oli Eleonorasta ja Elfiaksesta todella hauska nähdä kuinka tyttö sukelsi kirjaimellisesti kirjan maailmaan mukaan. 

Äiti oli kovasti sitä mieltä, että tytön tulisi saada jokin muukin harrastus, kuin juoksemisen, mutta isän ja sedän ehdottama, huispaus ei kiinnostanut häntä yhtään, tyttöä nimittäin alkoi huipata heti kun luuta nosti hänet muutaman metrin korkeuteen, joten äitikin tyrmäsi sen harrastuksen heti. Eikä velholajeista innostanut muut kuin velhoshakki, joten ulkoiluharrastusta piti etsiä jästien parista. Eräs isoisän ystävän lapsenlapsi harrasti vaeltamista ja hänen vaellusporukkansa otti mielellään Felicityn mukaansa vaeltamaan, aina kun tämä, lomillaan vaan tahtoi mukaan ja ensimmäisinä vaelluskertoina isäkin oli mukana, vaikkei vaeltamisesta niin pitänytkään. Mukaan Chadwick lähti vain siksi, että tahtoi jonkin yhdistävän harrastuksen itselleen ja Fellylle.

Ollessaan 11-vuotias, yksi Felicityn elämän virstanpylväs täyttyi, kun hänelle tuli kutsukirje tylypahkaan. Isä, äiti ja isoisä sekä setä olivat, innokkaan Fellyn mukana, kun oli aika Viistokujalta hankkia kaikki koulutarvikkeet. Luonnollisesti setänsä liikkeestä hän sai itselleen taikasauvan. Hän joutui tosin oman sauvan löytymistä ennen, kokeilemaan seitsemää sauvaa ja hänen Garrick-setä kertoi olevansa hyvin ylpeä tytöstä. Sauva oli hänen lahjansa veljentytölle, kun tämä pääsi Tylypahkaan. Isoisä puolestaan antoi tälle lahjaksi kaktuspöllön, jolle tyttö antoi nimeksi Montague Knightley, kuuluisan velhoshakkimestarin mukaan. Isältään, joka oli hyvin innokas velhoshakin pelaaja, hän sai lahjaksi tuliterät velhoshakkinappulat. 

Kun koulu alkoi lajitteluhattu, lajitteli tytön korpinkynsien tupaan, pähkäiltyään olisiko tämä enemmän puuskupuh vai korpinkynsi, mutta päätyi sitten jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Ensimmäisten päivien aikana hänen oppimisenhalunsa tuli hyvin esille ja se, että hän onnistui melkein kaikessa ensi yrittämällä. Hän on onnistunut myös solmimaan ystävyyssiteitä. 
Vapaa-aikanaan hän on kahminut koulun kaikki animaagius-, muodonmuutos-kirjat ja loitsukirjat läpi. 
Joka aamu, Montague pöllö, tuo Fellylle päivänprofeetan ja pienen rasian, jossa on yksi suklaasammakko isoisältä.

Jo ensimmäisen vuoden ensimmäisten viikkojen aikana, hän huomasi keskittymisensä olevan koulupäivän aikana parempi, kun hän ennen aamiaista juoksi pari kilometriä. Samaten yön uni oli paljon sikeämpää ja levollisempaa, kun hän teki illallisen jälkeen taas reippaan iltalenkin. 15-ikävuoteen mennessä aamu- ja iltalenkki, ovat n.10km mittaisia. Montague lenteli usein tytön vierellä, kun tämä juoksi iltalenkkinsä, lentäen sitten sen jälkeen omille saalistusretkilleen. Velhoperheistä olevat koulutoverit, pitivät häntä ihan pähkähulluna, kun hän kulutti aikaansa niin jästimäiseen juttuun, kuin juoksulenkit. Felicity ei kuitenkaan piitannut noiden mielipiteistä harrastuksesta, joka antoi hänelle niin positiivista fibaa, että hän piti ne jämptisti arjessaan.

Ollessaan 13-vuotias, Felly ei mennyt lukuvuoden alussa tylypahkaan vaan hän oli kotiopetuksessa seuraavan vuoden tammikuulle asti, sillä hänen äitinsä joutui, kesäloman loppupuolella, kuolonsyöjien kanssa konfliktiin ja joutui sairaalahoitoon useammaksi viikoksi, kuollen lopulta koviin tuskiin. Chadwick sekosi täysin vaimonsa kuolemasta, sulkeutuen kodin pimeimpään huoneeseen. Äidin kuolema ja isän sekoaminen, vaikuttivat todella voimakkaasti Fellyyn, mutta siitä huolimatta hän keskitti kaiken tarmonsa oppimiseen ja suoritti täydellisen muodonmuutoksen, isoisänsä tarkan ohjauksen ja valvonnan alla. Elfias-ukki kävi Fellyn kanssa tarkkaan läpi, jokaisen prosessin vaiheen, siitä kuinka ne oli suoritettava ja miten elämä muuttuisi täydellisesti, jos pienikin asia meni pieleen. Äiti oli kuitenkin, jopa kovissa tuskissaan vakuuttanut, että Felicity onnistuisi muodonmuutoksesta, joten tämä päätti surusta huolimatta koota itsensä ja näyttää mihin pystyisi. Missään vaiheessa Elfias ei kuitenkaan estellyt tyttöä vaan, Garrick-sedän kanssa kannusti tyttöä, tekemään päätöksensä ihan itse ja ottavan siitä vastuun, oli lopputulos millainen tahansa. Se jos mikä antoi Felicitylle itsevarmuutta ja rohkeutta. Vaikka hän joutuikin sen prosessin aloittamaan kolme kertaa uudestaan, niin hänellä oli kuitenkin äärimmäisen kova halu animaagiuteen, ettei hän antanut periksi vaan kohonneella itsevarmuudellaan suoritti muodonmuutoksen loppuun asti, onnistuen siinä. Hän näyttäytyi animaagimuodossaan isälleen ja tajusi, että isän oli helpompi kohdata hänet kettuna, kuin ihmisenä, sillä hän oli ihmismuodossa, kovasti äitinsä näköinen.
Juoksuharrastusta hän kehittää sekä animaagi- että ihmismuodossa. Hän on onnistunut animaagimuodossaan saavuttamaan oikean punaketun nopeuden 50km/h ja hän käyttää sitä hyvin usein hyödykseen. Juoksuharrastus on parantanut, niin keskittymiskykyä, kuin tasapainoa ja kestävyyttäkin, eikä kuntokaan ole sen takia laisinkaan huono.


Nykyaika: Kesällä 1985 Felly pääsi vaellusryhmän mukana Loch Shin-järvelle, jossa hän tutustui ensimmäistä kertaa Yancyyn. Eräänä yönä hän istui rannalla ja huomasi Yancyn muuttuvan harjasudeksi ja astelevan veden syvyyksiin. Tuolloin hän tajusi, että tämä oli kelppi ja asia jäi kiehtomaan häntä sen verran paljon, että seuraavalla lomallaan, hän pyysi vaellusryhmää uudestaan Loch Shin-järvelle ja hänen pyyntönsä toteutettiin. 
Tuon reissun aikana hän tiedosti, olevansa ihastunut ja seuraavien lomien aikana hän teki vaellusretket Loch Shin-järvelle yksin. tosin isoisälle ja Garrick sedälle on esitetty valkoinen valhe, että vaellus on tehty tutussa porukassa. Eihän pieni valkoinen valhe ketään satuta, eihän? 

Oikeasta Tylypahkasta Loch Shin järvelle on suoraa reittiä (ei teitä pitkin) n.90mailia eli n. 145km. Animaagimuodossa Felly juoksee suuntaansa lähes 3 tuntia ja hän saattaa pilata yöunensa vain siksi, että pääsisi edes hetkeksi, rakastamansa kelpin kanssa viettämään hetken aikaa. 

15.10.1987 eli tasan 4 vuotta äitinsä kuoleman jälkeen Felicity menettää myös isänsä, huhutaan että tämä olisi pienenä järjen hetkenään tappanut itsensä. Garrick-setä hakeekin tytön tuona samaisena päivänä koulusta, jonne Felly palaa joulun jälkeen takaisin.
 


- Kuuluisan sauvasepän veljentytär.
- Lemmikkinä tornipöllö-koiras nimeltä Montague Knightley.
- Rakastaa vaeltamista.
- Koulun velhoshakkimestari.
- Koulun jälkeen alkaa kirjoittamaan taikavoimaisille rakkaus- ja seikkailuromaaneja, sekä valmistamaan parantavia taikajuomia.
- Joka vuosi, äitinsä ja isänsä kuolinpäivää edeltävänä iltana, hän hakeutuu yksinäisyyteen ja paastoaa koko seuraavan päivän omassa rauhassaan. Se on ainoa päivä jolloin hän ei osallistu mahdollisille koulutunneillekaan. Hän aloittaa muistopäivän rauhajuomalla, jotta hän selviytyy tuosta päivästä.

Tunnusbiisi, jonka esittävät Yancy ja Felly October & April]]> [Image: 14805839.jpg]
[Image: 14805651.jpg]
Ikä: 10-22(14.5.1970) 
Mitat
Ihmisenä: (Teini-ikäisenä) 171cm ja 51kg
Kettuna: Pituus kuononpäästä hännäntyveen 43cm ja hännän pituus 25cm, paino 4kg.

Verisääty: Puhdasverinen

Perhe ja suhteet: 
Äiti, Eleanor Ollivander os. Doze 10.10.1940-♣15.10.1983
Isä, Chadwick Ollivander 3.5.1920-♣15.10.1987
Äidinisä, Elfias Doze
Isänveli, Garrick Ollivander
Rakkaudenkohde, Yancy Cléirigh (20-32)

Taikasauva: Setänsä Garrickin valmistama, 12½ tuumaa, hieman kimmoisa. Omenapuu sauvan ytimenä on yksisarvisen häntäjouhi. Soveltuu parhaiten muodonmuutostaikoihin. Setä-Ollivander uskoo, että osasyy siihen, että sauva valitsi Fellyn, on se että hän juuri sitä sauvaa tehdessään ajatteli niin voimakkaasti ja rakastavasti veljensätytärtä.
 
Animaagi/Suojelius: Felicity on rekisteröimätön animaagi, sekä hänen animaagimuotonsa, että suojeliuksensa on punakettu. Sillä kyseinen eläin kuvastaa viekkauta, nokkeluutta, älykkyyttä ja uskollisuutta, lisäksi se viestittää sitä, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää päällepäin.
 
Tupa tylypahkassa: Korpinkynsi.

Harrastukset: Vaeltaminen, nummilla ja vuoristoissa, sekä juokseminen. Lukeminen, velhoshakki.

[Image: 14805649.jpg]

Ulkonäkö: Kuvissa Zara Axeronias.
Felly on pitkähkö ja hoikkavartaloinen nuori nainen. Hänen hiuksensa ja kulmakarvansa ovat punaiset, oranssiin vivahtavat. Hänen vihertävän ruskeissa silmissään on usein tuima ja tarkkaavainen katse. Felicityn nenä on pieni nykeröinen kyömy ja huulet ovat kapeat ja hyvin sievät. Hänen kasvonsa ovat timantin ja ovaalin välimuotoa ja hänen ihonsa on lähes kerman vaalea. 
Felly pukeutuu mielellään, romanttiseen tyyliin, mutta suurimmaksi osaksi kuitenkin rentoihin ja luonnonläheisiin vaatteisiin, joissa on helppo vaeltaa. 
Liikkeissään Felicity on melko ketterä ja hänen liikkensä ovat hyvin sulavia ja naisellisia. 
Animaagimuodossaan, hän on tavallista punakettunaarasta hieman pienempi ja sirompi. 
 
Luonne: Felicity on suoraan sanottuna toivoton romantikko, hän on lukenut kaikki romanttiset pokkarit läpi, mitä vain on käsiinsä saanut ja katsonut myös joitain romanttisia filmejä jästien elokuvateatterissa. Hän nauttii yksinolosta, mutta viihtyy toki myös muiden seurassa. Tuvassa ollessaan, hän on se, joka on mukavasti mahallaan, tyynyjen kanssa, takan edustalla läksyjen tai romaanien parissa. Hän auttaa myös nuorempia oppilaita, mikäli osaa ja nämä vain apua pyytävät. Hän ei lähde omaehtoisesti auttamaan muita, koska oma koulumenestys on hyvin tärkeää. Hän haluaa, että koko perhe voisi olla hänestä ylpeitä. 

Animaagius ja taikajuomat ovat kiehtoneet häntä aina. Koulussa muodonmuutokset, taikajuomat ja loitsut yleensä kuitenkin ovat hänen lempiaineitaan. Toisaalta, hän on erittäin hyvä kaikissa aineissa, mitä hän opiskelee. Fellyllä on hyvä muisti ja jo ensimmäisen kouluvuotensa aikana, hän luki kaikki koulun kirjaston animaagiutta ja taikajuomia käsittelevät kirjat läpi. 
13-vuotiaana, ollessaan puolivuotta kotiopetuksessa, äitinsä erittäin huonon terveydentilan ja kuoleman vuoksi, hän suoritti animaagiuden täydellisesti, isoisänsä Elfiaan tarkassa opastuksessa.
Mitä koulutöihin tulee, Felicity on hyvin ahkera oppilas, hän rakastaa opiskelua. Hän on koulun parhaimpia velhoshakin pelaajia ja hän on nopea oppimaan. Hänen yrityksensä onnistuvat yleensä ensimmäisellä kerralla, mikäli kyse on vain oppimisesta ja muistista.

Felly on allerginen kissoille, mutta eräs taikajuoma pitää oireet kurissa. 
Hänellä on myös lievä korkeanpaikan kammo, jonka vuoksi hän sai lentotunneista hylätyn. Hän harjoittelee korkean paikan sietämistä korpinkynsitornissa ja kotinsa yläkerrassa, vaikka häntä alkaakin huippaamaan ajatuskin. Korkeilla paikoilla vaeltaminen saa joskus huippausta aikaan, mutta sekin helpottaa, kun ei tapita suoraan alas vaan katsoo kaukaisuuteen. Huomattavaa etua ja apua on myös animaagimuodossa, kun voi olla neljällä tassulla maata vasten.

[Image: 14805650.jpg]

Menneisyys: Felly syntyi hieman ennen kuin, ensimmäinen velhosota syttyi. Hänen koko perheensä, piti häntä suojassa, mutta aurorina toimiva äiti joutui aika ajoittain mukaan konflikteja selvittämään, jonka vuoksi tyttö olikin enemmän isänsä, setänsä ja joskus jopa isoisänsä hoivissa. Tyttö tunsi kaikesta huolimatta elämänsä turvalliseksi ja nautti niistä hetkistä, kun äidillä oli aikaa olla kotona ja hänen kanssaan. Ne olivat sekä äidille, että tyttärelle tärkeitä hetkiä. Äitinsä seurassa, 5-vuotiaana, kun hän lapsuuden tyhmyyttä leikkasi omat hiuksensa rumasti, onnistui hän ensiloitsunaan kasvattamaan ne takaisin kauniiksi pehkoksi.
Vuonna 1973, Felicityn ollessa 8-vuotias, hän aloitti juoksuharrastuksen, vaikka isä oli tuollaista jästi harrastusta vastaan. 

Tyttö ei kuitenkaan piitannut isän mielipiteestä, varsinkin kun äidillä ei kyseistä harrastusta vastaan ollut mitään, tämä kun oli yleensä aina kannustava, Felicityä kohtaan. Felly oli todella eloisa lapsi ja hänen äitinsä vain piti siitä, että lapsella oli niin paljon elämäniloa. Äiti vei tyttöä usein isälleen eli Fellyn isoisän luokse, missä hän viihtyi erityisen hyvin, sillä ukilla oli monta animaagiudesta kertovaa kirjaa ja  Felly tykkäsi lukea niitä kovasti. Osa kirjoista veti tytön taikavoimaiselle matkalle, mikä oli Eleonorasta ja Elfiaksesta todella hauska nähdä kuinka tyttö sukelsi kirjaimellisesti kirjan maailmaan mukaan. 

Äiti oli kovasti sitä mieltä, että tytön tulisi saada jokin muukin harrastus, kuin juoksemisen, mutta isän ja sedän ehdottama, huispaus ei kiinnostanut häntä yhtään, tyttöä nimittäin alkoi huipata heti kun luuta nosti hänet muutaman metrin korkeuteen, joten äitikin tyrmäsi sen harrastuksen heti. Eikä velholajeista innostanut muut kuin velhoshakki, joten ulkoiluharrastusta piti etsiä jästien parista. Eräs isoisän ystävän lapsenlapsi harrasti vaeltamista ja hänen vaellusporukkansa otti mielellään Felicityn mukaansa vaeltamaan, aina kun tämä, lomillaan vaan tahtoi mukaan ja ensimmäisinä vaelluskertoina isäkin oli mukana, vaikkei vaeltamisesta niin pitänytkään. Mukaan Chadwick lähti vain siksi, että tahtoi jonkin yhdistävän harrastuksen itselleen ja Fellylle.

Ollessaan 11-vuotias, yksi Felicityn elämän virstanpylväs täyttyi, kun hänelle tuli kutsukirje tylypahkaan. Isä, äiti ja isoisä sekä setä olivat, innokkaan Fellyn mukana, kun oli aika Viistokujalta hankkia kaikki koulutarvikkeet. Luonnollisesti setänsä liikkeestä hän sai itselleen taikasauvan. Hän joutui tosin oman sauvan löytymistä ennen, kokeilemaan seitsemää sauvaa ja hänen Garrick-setä kertoi olevansa hyvin ylpeä tytöstä. Sauva oli hänen lahjansa veljentytölle, kun tämä pääsi Tylypahkaan. Isoisä puolestaan antoi tälle lahjaksi kaktuspöllön, jolle tyttö antoi nimeksi Montague Knightley, kuuluisan velhoshakkimestarin mukaan. Isältään, joka oli hyvin innokas velhoshakin pelaaja, hän sai lahjaksi tuliterät velhoshakkinappulat. 

Kun koulu alkoi lajitteluhattu, lajitteli tytön korpinkynsien tupaan, pähkäiltyään olisiko tämä enemmän puuskupuh vai korpinkynsi, mutta päätyi sitten jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Ensimmäisten päivien aikana hänen oppimisenhalunsa tuli hyvin esille ja se, että hän onnistui melkein kaikessa ensi yrittämällä. Hän on onnistunut myös solmimaan ystävyyssiteitä. 
Vapaa-aikanaan hän on kahminut koulun kaikki animaagius-, muodonmuutos-kirjat ja loitsukirjat läpi. 
Joka aamu, Montague pöllö, tuo Fellylle päivänprofeetan ja pienen rasian, jossa on yksi suklaasammakko isoisältä.

Jo ensimmäisen vuoden ensimmäisten viikkojen aikana, hän huomasi keskittymisensä olevan koulupäivän aikana parempi, kun hän ennen aamiaista juoksi pari kilometriä. Samaten yön uni oli paljon sikeämpää ja levollisempaa, kun hän teki illallisen jälkeen taas reippaan iltalenkin. 15-ikävuoteen mennessä aamu- ja iltalenkki, ovat n.10km mittaisia. Montague lenteli usein tytön vierellä, kun tämä juoksi iltalenkkinsä, lentäen sitten sen jälkeen omille saalistusretkilleen. Velhoperheistä olevat koulutoverit, pitivät häntä ihan pähkähulluna, kun hän kulutti aikaansa niin jästimäiseen juttuun, kuin juoksulenkit. Felicity ei kuitenkaan piitannut noiden mielipiteistä harrastuksesta, joka antoi hänelle niin positiivista fibaa, että hän piti ne jämptisti arjessaan.

Ollessaan 13-vuotias, Felly ei mennyt lukuvuoden alussa tylypahkaan vaan hän oli kotiopetuksessa seuraavan vuoden tammikuulle asti, sillä hänen äitinsä joutui, kesäloman loppupuolella, kuolonsyöjien kanssa konfliktiin ja joutui sairaalahoitoon useammaksi viikoksi, kuollen lopulta koviin tuskiin. Chadwick sekosi täysin vaimonsa kuolemasta, sulkeutuen kodin pimeimpään huoneeseen. Äidin kuolema ja isän sekoaminen, vaikuttivat todella voimakkaasti Fellyyn, mutta siitä huolimatta hän keskitti kaiken tarmonsa oppimiseen ja suoritti täydellisen muodonmuutoksen, isoisänsä tarkan ohjauksen ja valvonnan alla. Elfias-ukki kävi Fellyn kanssa tarkkaan läpi, jokaisen prosessin vaiheen, siitä kuinka ne oli suoritettava ja miten elämä muuttuisi täydellisesti, jos pienikin asia meni pieleen. Äiti oli kuitenkin, jopa kovissa tuskissaan vakuuttanut, että Felicity onnistuisi muodonmuutoksesta, joten tämä päätti surusta huolimatta koota itsensä ja näyttää mihin pystyisi. Missään vaiheessa Elfias ei kuitenkaan estellyt tyttöä vaan, Garrick-sedän kanssa kannusti tyttöä, tekemään päätöksensä ihan itse ja ottavan siitä vastuun, oli lopputulos millainen tahansa. Se jos mikä antoi Felicitylle itsevarmuutta ja rohkeutta. Vaikka hän joutuikin sen prosessin aloittamaan kolme kertaa uudestaan, niin hänellä oli kuitenkin äärimmäisen kova halu animaagiuteen, ettei hän antanut periksi vaan kohonneella itsevarmuudellaan suoritti muodonmuutoksen loppuun asti, onnistuen siinä. Hän näyttäytyi animaagimuodossaan isälleen ja tajusi, että isän oli helpompi kohdata hänet kettuna, kuin ihmisenä, sillä hän oli ihmismuodossa, kovasti äitinsä näköinen.
Juoksuharrastusta hän kehittää sekä animaagi- että ihmismuodossa. Hän on onnistunut animaagimuodossaan saavuttamaan oikean punaketun nopeuden 50km/h ja hän käyttää sitä hyvin usein hyödykseen. Juoksuharrastus on parantanut, niin keskittymiskykyä, kuin tasapainoa ja kestävyyttäkin, eikä kuntokaan ole sen takia laisinkaan huono.


Nykyaika: Kesällä 1985 Felly pääsi vaellusryhmän mukana Loch Shin-järvelle, jossa hän tutustui ensimmäistä kertaa Yancyyn. Eräänä yönä hän istui rannalla ja huomasi Yancyn muuttuvan harjasudeksi ja astelevan veden syvyyksiin. Tuolloin hän tajusi, että tämä oli kelppi ja asia jäi kiehtomaan häntä sen verran paljon, että seuraavalla lomallaan, hän pyysi vaellusryhmää uudestaan Loch Shin-järvelle ja hänen pyyntönsä toteutettiin. 
Tuon reissun aikana hän tiedosti, olevansa ihastunut ja seuraavien lomien aikana hän teki vaellusretket Loch Shin-järvelle yksin. tosin isoisälle ja Garrick sedälle on esitetty valkoinen valhe, että vaellus on tehty tutussa porukassa. Eihän pieni valkoinen valhe ketään satuta, eihän? 

Oikeasta Tylypahkasta Loch Shin järvelle on suoraa reittiä (ei teitä pitkin) n.90mailia eli n. 145km. Animaagimuodossa Felly juoksee suuntaansa lähes 3 tuntia ja hän saattaa pilata yöunensa vain siksi, että pääsisi edes hetkeksi, rakastamansa kelpin kanssa viettämään hetken aikaa. 

15.10.1987 eli tasan 4 vuotta äitinsä kuoleman jälkeen Felicity menettää myös isänsä, huhutaan että tämä olisi pienenä järjen hetkenään tappanut itsensä. Garrick-setä hakeekin tytön tuona samaisena päivänä koulusta, jonne Felly palaa joulun jälkeen takaisin.
 


- Kuuluisan sauvasepän veljentytär.
- Lemmikkinä tornipöllö-koiras nimeltä Montague Knightley.
- Rakastaa vaeltamista.
- Koulun velhoshakkimestari.
- Koulun jälkeen alkaa kirjoittamaan taikavoimaisille rakkaus- ja seikkailuromaaneja, sekä valmistamaan parantavia taikajuomia.
- Joka vuosi, äitinsä ja isänsä kuolinpäivää edeltävänä iltana, hän hakeutuu yksinäisyyteen ja paastoaa koko seuraavan päivän omassa rauhassaan. Se on ainoa päivä jolloin hän ei osallistu mahdollisille koulutunneillekaan. Hän aloittaa muistopäivän rauhajuomalla, jotta hän selviytyy tuosta päivästä.

Tunnusbiisi, jonka esittävät Yancy ja Felly October & April]]> <![CDATA[LEAH, Ismelda]]> https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=142 Mon, 27 Aug 2018 09:43:31 +0000 https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=142 [Image: c2d578e3488d4b17a8ace52c875104d7.jpg]
Ikä: 6-18 (4.4 1973)
Verisääty: Puolijättiläinen
Asuu: Marleyn nummi / Marley's moor, isovanhempiensa kanssa. 
Perhe: Isä Thadeius (1940-♣1969) 
Äiti Igwee (1950-♣1968)
Isänäiti Agathe o.s. Spike (1917)
Isänisä Andrew (1917)

Harrastukset: Laulaa Tylypahkan kuorossa ja hoitaa mielellään taikaotuksia ja eläimiä, sekä kasveja. 

Tupa: Rohkelikko.
Ryhmät: Bertie Bottin joka maun faniklubi. Madame Sproutin Rehukerho.

Sauva: 15 tuumaa, Kastanjapuuta, luonnonhenkiin ja kasveihin voimakas yhteys.
Ytimenä on Thestralin häntäjouhi, jonka Ismelda kykenee näkemään. Kimmoisa, mutta vaikeasti katkeava. Ei toimi kaikilla, ainoastaan niillä, joilla on jotain erikoista verenperimää, kuten puolijätit. Sauva on hankittu iskunkiertokujalta, jossa on Spactacara, niminen sauvaseppä, joka ei ole niin tunnettu kuin Ollivanders.


[Image: 54a8e2_81094eaa7ad44d91888e10be42bc49dd.gif]




Luonne: Ismelda on hyvin luonnonläheinen, voisi sanoa jopa luonnonlapsi jossain määrin kömpelö. Hän tulee toimeen yleensä kaikenlaisten eläinten ja otusten kanssa, sillä osaa lähestyä jokaista tietyllä kunnioituksella ja arvokkuudella. Hänellä on myös kyky saada kasvit ja yrtit kasvamaan. Hän kuuluukin Madame Sproutin Rehukerhoon. Ismelda on omalla tavallaan surumielinen lapsi, hänellä on taipumuksia vajota surun syviin syövereihin, josta hänet kuitenkin saa ylös, yleensä jopa ystävällisellä eleellä.
Ismeldalla on myös paha tapa suuttua herkästi, jos näkee siihen aihetta. Yksi syy on jos toisia kiusataan. Hän ei sulata, että joku toimii hänen mielestään väärin. Isovanhemmat ovat koittaneet opettaa hänelle muitakin katsantokantoja, mutta siitä huolimatta Ismelda on osoittautunut jääräpäiseksi ja melko kapeakatsojaksi. Hän näkee ympäristönsä avoimesti, mutta kuitenkin ajattelee asioita suppeasti.
Hänessä on huomattavissa tietynlaista ylpeyttä siinä, että on puolijätti ja vieläpä rohkelikko. Hän pitää usein päässään pöllölakkia, sillä pitää sitä hauskana.

Ismeldasta on hyvin helppo pitää mutta yhtä helppoa myös vihata, sillä hän puolustaa heikompia ja on rehellinen, yleensä. Hän ei siedä syrjintää millään tasolla. Hän rentoutuu musiikin avulla ja hän on pienestä pitäen harrastanut laulamista, kasvillisuuden ja eläintenhoidon lisäksi. Hänellä on hyvin kirkas ja kantava lauluääni, jossa ei ole havaittavissa pienintäkään sävelvirhettä.
Ismeldalla on myös tapoja, joita jotkut eivät siedä. Hän naksuttelee sormiaan, varpaitaan, sekä niskaansa ja olkapäitään. Pihalla hän saattaa räkäistä kunnon limaklöntit suustaan, muutamien metrien päähän, sisällä taas nenäliinaan.
Hän ei myöskään käytä lusikoita tai haarukoita, vaan hän syö sormillaan ja ryystää kaikkea nestemäistä, kuten mehuja ja keittoja. Hänen naamastaan saattaa ruokailun aikana valua vaikka mitä kastikkeita, mutta hän pyyhkii sen vasta syönnin lopulla, suureen ruokaliinaan, paitsi jos joku hoksaa huomauttaa häntä ruokailun aikana siitä.
Rakastaa korkeita paikkoja ja hän mm. tekee läksyt linnan katolla, jossa hän tuntee olevansa hyvin rentoutunut, kun voi välillä katsella kaukaisuuteen.

[Image: 14613132.jpg]

Pituus:
6-7 vuotiaana, 167cm ja 50kg
8-9 vuotiaana, 177cm ja 65kg
10-11 vuotiaana, 187cm ja 78kg
12-13 vuotiaana, 197cm ja 90kg
14-17 vuotiaana, 220cm ja 120kg
18-20 vuotiaana, 245cm ja 150kg
 
Ulkonäkö: Koska Ismelda on puolijätti, sen huomaa myös hyvin hänen ulkonäöstään. Pituus ja paino, jotka hän saa 20 ikävuoteen mennessä ovat hänen aikuisikänsä mitat ja hänen kasvupyrähdyksensä ovat silloin ohi. Hänellä on melko lapsenomainen sorja vartalo ja pyöreät punaiset posket. Ismeldan hiukset ovat hieman yli olkapäille ulottuvat ja villisti kiharat, joita hän pitää hiuskiinnikkeillä kurissa. Tytön suuret silmät ovat syvänsiniset ja niissä on tietynlaista merellistä liikettä ja hohdetta. Hänen ihonsa on vaalea, siinä on  hieman kellertävää jättiläisominaisuutta havaittavissa ja hän pitää vielä toistaiseksi lapsenomaisia haalareita ja poolopaitoja, huppareita ja lyhythihaisia paitoja. Ismeldan ylähuuli on ohut ja pitkä, alahuuli paksumpi ja normaalimpi. Hänen etuhampaansa ovat selkeästi hieman isommat muihin hampaisiin nähden, mutta hampaat ovat silti hyväkuntoiset ja suorat. Hänen huulensa ovat useinmiten iloisessa hymyssä. Hänen nenänsä on litteä, pitkä ja potaattimainen mutta suora. Ismeldan katse on yleisesti ottaen, ystäviä ja professoreja kohtaan, vilpittömän avoin ja kiinnostunut.


Menneisyys: Oli vuoden 1972 tammikuu, kun puolivampyyri Thadeius, oli kuuden muun velhonuorukaisen kanssa, Himalajalla vaeltamassa. Sääolosuhteet olivat yhdeksänteen retkipäivään asti loistavat, mutta lumimyrsky yllätti kymmenentenä päivänä pienen retkikunnan ja Thadeius ajautui joukosta erilleen ja eksyi. Kun hän oli saanut tehtyä itselleen suojan, huomasi hän sauvansa vahingoittuneen ja laittoi sen reppuunsa. Hänelle nousi korkea kuume ja hän häilyi elämän ja kuoleman rajamailla, eikä ollut varma näkikö hän unta vaiko totta, kun eräs hyvin karvaiseen asuun pukeutunut jättiläinen, nosti hänet lumikinoksesta, tukien kuumeista miestä olkapäätään vasten ja vei kyläänsä.
Igwee, nuori jättineito, hoiti vanhempiensa kanssa Thadeiusta, rohdoilla ja yrteillä, saaden tuon elämän paremmalle puolelle, mutta silti mies oli heikossa kunnossa pitkän aikaa. Repustaan löytämästään päiväkirjasta, hän otti sivun ja kirjoitti siihen olinpaikastaan niin hyvin kuin kykeni ja eräs jätti suostui viemään kirjeen lähimpään velhoyhteisön lähistölle. Ja siitä hetkestä meni kaksi viikkoa, kun retkellä mukana ollut ystävä, Stanley, löysi perille jättiläisten kylään. Thadeiuksen ollessa tarpeeksi vahva matkustamaan, alkoi Stanley houkutella tätä palaamaan Marleyn nummelle, mutta Thadeius ei halunnut, sillä hän viihtyi jättien parissa ja oli oppinut hyvin ymmärtämään näitä ja nämä häntä. Hän päätyi eräänä yönä tekemään vähän kyseenalaisia asioita ja rikkinäisen sauvansa avulla sai nukkuvan Igween raskaaksi, rikkinäinen sauva onnistui kuitenkin jollain tavalla tuhoamaan Igween kroppaa ja tämä aiheutti hyvin vaikean raskauden nuorelle naiselle.

4.4 1973 syntyi lopulta terve tyttö, mutta Igween keho oli niin uupunut ja tuskainen, että tämä kuoli pari tuntia synnytyksen jälkeen. Igween vanhemmat tiesivät, että Thadeius oli syypää heidän tyttärensä kuolemaan ja he vihastuivat tälle. 9.4. Thadeius onnistui Stanleyn kanssa sieppaamaan tyttärensä, tämän isoäidin majasta ja karkaamaan kylästä, jättien nukkuessa.
Kun kolmikko oli päässyt pimeän turvin kymmenien mailien päähän, he kuulivat kaukaisen raivon äänen, joka tuli jättiläisten kylästä, nämä olivat huomanneet vauvan katoamisen, mutta nämä eivät kuitenkaan olleet lähteneet perään, koska yksinkertaisuudestaan ja tyhmyydestään huolimatta, he tiesivät olevan vaarallista lähteä perään.

13.4 Stanley ja Thadeius olivat päässeet takaisin kotiin ja seuraavana päivänä Thadeius kävi isänsä kanssa rekisteröimässä tyttären syntymän rekisteriin. Kuullessaan kaiken Thadeiuksen tempuista ja Ismeldaksi nimetyn lapsen äidistä, Agathe alkoi suorastaan inhoamaan pojantytärtään. Hän ei yksinkertaisesti sietänyt, että lapsi oli puolijätti. Thadeius kuitenkin rakasti tytärtään täysillä, aivan kuin isoisäkin. Stanley vietti perheensä kanssa paljon aikaa Thadeiuksen ja tämän tyttären kanssa. Kun Thadeiuksella todettiin vakava syöpäsairaus, Stanley antoi rikkumattoman valan, että tulisi kaikin tavoin pysymään Ismeldan elämässä ja jos tämä joutuisi isovanhempiensa hylkäämäksi tai nämä menehtyisivät, ennen kuin Ismelda ehtisi lainkaan aikuistumaan, pitäisi Stanley tytöstä huolta. 

Kun Thadeius lopulta kuoli sairautensa uuvuttamana, Ismelda oli vain kaksi vuotias ja tyttö itki isänsä vieressä ja silitti tuon päätä helästi ja sanoi: “Iti helää. Iti helää.” Andrew otti pojantyttärensä syliin ja kuiskasi: “Isi ei enää herää, isi on kuollut pois, eikä isi ole enää kipeä.” Kuitenkin tytöllä kesti vuosia, ennen kuin pystyi ymmärtämään kuoleman kunnolla, hän tiesi mitä se oli, muttei ymmärtänyt, pakon edestä kuitenkin hyväksyi sen. 
Agathen luonne, oli aina hyvin kylmäkiskoinen tyttöä kohtaan, mutta hän teki aina kaikkensa, jotta saisi tytön oppimaan arkisia asioita, minkä ohella Andrew taas opetti lapselleen kaiken mahdollisen kasvien ja puutarhan hoidossa. Hän myös opetti kaikenlaista taikayrteistä ja niiden vaikutuksista, mikä saikin tytön innostumaan kasvitieteestä kovasti.

Ismeldan ensiloitsu sai erään kyläläisen kissan, joka raapaisi Ismeldaa, paisumaan kuin pullataikina ja leijumaan ilmaan, onneksi loitsu saatiin kuriin äkkiä ja kissa sen jälkeen onkin aina mennyt piiloon, nähdessään Ismeldan. Tästä huolimatta, Ismelda on onnistunut tutustumaan kuitenkin taikamaailman otuksiin ja eläimiin, sillä hänen isoisänsä on ollut niistä aina kiinnostunut kasvitieteen ohella ja tartuttanut myös tämän kiinnostuksen lapsenlapseensa.
Agathen pyynnöstä Stanley alkoi opettamaan peruskoulun aineita Ismeldalle kotonaan, samalla kun opetti omaa Rebelus-poikaansa, joka on vuotta vanhempi kuin Ismelda.
Koulunkäynnin ohella Stanley vei poikaansa ja Ismeldaa huispausmatseihin ja sai Ismeldan kiinnostumaan kyseisestä lajista, mutta vain fanituksen kannalta.

Ollessaan 10-vuotias, Leah oli isoäitinsä kanssa, isoäidin sisaren luona kylässä, kun tämä menehtyi, joten Leah kykenee näkemään Thestralit.


Täytettyään 11 vuotta, Ismelda sai kutsun Tylypahkaan ja innostui kovasti, onnistuen hyppimisellään rikkomaan yhden lattialankun keittiössä, saaden Agathen paheksumaan tyttöä taas kerran. Isoäidille oli suorastaan kauhistus, laittaa tyttö johonkin julkiseen kouluun, vaikka hän olikin vuosien aikana oppinut pitämään pojantyttärestään. Kovasta kurista ja kasvatuksesta huolimatta, Ismeldalla kuitenkin oli niin huonoja ja hyvin piinttyneitä tapoja, joihin lukeutui nivelten naksuttelu, limaklönttien räkiminen, onneksi sisällä kuitenkin nenäliinaan, sekä erittäin huonot pöytätavat, että isoäiti epäili siksi Tylypahkaan soveltumista kovasti.
Kuitenkin Ismelda rakastaa isoäitiään kaikin puolin, sillä vaikka tuo onkin usein kylmäkiskoinen, on tämä kuitenkin osannut myös kehua lasta mm. erinomaisesta lauluäänestä ja laulamisesta, jota hän on lapsenlapselleen opettanut. He ovat musisoineet kovasti yhdessä ja kumpikin on nauttinut niistä hetkistä. Isoäidiltään hän on siis saanut musikaalisuuden ja suunnattoman rakkauden musiikkin ja tämä on sellainen asia, joka on saanut isoäidin antamaan anteeksi monet ei-niin-miellyttävät asiat.

Andrew kuitenkin vaimonsa kehoituksesta, otti yhteyttä Albus Dumbledoreen ja tämä vakuutti Ismeldan sopivan kouluun ja koulun tukevan tätä kaikin tavoin aikuisuuden polulle, eikä Andrew epäröinyt enää. Isoäiti toki epäröi, mutta miehensä vakuuttelu sai hänetkin hyväksyvän ajatuksen ja niin lähti isoisä, Ismelda ja Stanley poikansa kanssa, kohti Viistokujaa. Kun kaikki muut listalla olevat tarvikkeet oli hankittu, oli taikasauvan vuoro. Tyttö vietti 5 tuntia Ollivanderssin sauvapuodissa, mutta ei löytänyt yhtään sopivaa sauvaa, joten kun isoisä lähti etsimään taikakasvien siemeniä ja juuria, vei Stanley, Ismeldan Iskunkiertokujalle, jossa oli eräs Spactacara- niminen sauvaseppä ja tämän luota löytyi alle kahdessa tunnissa juuri sopiva sauva ja Ismelda saattoi huokaista iloisena, että oli oikeanlainen sauva löytynyt, vaikkakin se oli monen tunnin jälkeen tuntunut lähes toivottomalta. Kun kaksikko palasi Viistokujalle, oli isoisä jo odottamassa Rebeluksen kanssa, näitä löytöineen. Tuosta muutama päivä, kun tuli ensimmäinen matka Tylypahkaan.
  • Isovanhemmilla on suurikokoinen huuhkajauros, Barabas.
  • Oma lemmikkinsä on haisku nimeltä Tune.
  • Suojelius Rengashäntämaki.
  • Bertie Bottin jokamaunrakeet, suosikkimaut ovat räkä ja korvavaikku.
  • Koska Ismelda on puolijätti, kahden ja kolmen henkilön samanaikaiset kiroukset kimpoavat hänestä takaisin loitsijaan, jopa kuuden henkilön osoittamat tainnutusloitsut kimpoavat takaisin.
  • Tylypahkan kuorossa sopraano.
Lauluääni

[Image: 14613133.jpg]

Ismelda 12-vuotiaana, pituus on 197cm. Vieressä oleva on n.175cm koulutoveri (korpinkynsi), joka opiskelee viimeistä vuottaan Tylypahkassa.
]]> [Image: c2d578e3488d4b17a8ace52c875104d7.jpg]
Ikä: 6-18 (4.4 1973)
Verisääty: Puolijättiläinen
Asuu: Marleyn nummi / Marley's moor, isovanhempiensa kanssa. 
Perhe: Isä Thadeius (1940-♣1969) 
Äiti Igwee (1950-♣1968)
Isänäiti Agathe o.s. Spike (1917)
Isänisä Andrew (1917)

Harrastukset: Laulaa Tylypahkan kuorossa ja hoitaa mielellään taikaotuksia ja eläimiä, sekä kasveja. 

Tupa: Rohkelikko.
Ryhmät: Bertie Bottin joka maun faniklubi. Madame Sproutin Rehukerho.

Sauva: 15 tuumaa, Kastanjapuuta, luonnonhenkiin ja kasveihin voimakas yhteys.
Ytimenä on Thestralin häntäjouhi, jonka Ismelda kykenee näkemään. Kimmoisa, mutta vaikeasti katkeava. Ei toimi kaikilla, ainoastaan niillä, joilla on jotain erikoista verenperimää, kuten puolijätit. Sauva on hankittu iskunkiertokujalta, jossa on Spactacara, niminen sauvaseppä, joka ei ole niin tunnettu kuin Ollivanders.


[Image: 54a8e2_81094eaa7ad44d91888e10be42bc49dd.gif]




Luonne: Ismelda on hyvin luonnonläheinen, voisi sanoa jopa luonnonlapsi jossain määrin kömpelö. Hän tulee toimeen yleensä kaikenlaisten eläinten ja otusten kanssa, sillä osaa lähestyä jokaista tietyllä kunnioituksella ja arvokkuudella. Hänellä on myös kyky saada kasvit ja yrtit kasvamaan. Hän kuuluukin Madame Sproutin Rehukerhoon. Ismelda on omalla tavallaan surumielinen lapsi, hänellä on taipumuksia vajota surun syviin syövereihin, josta hänet kuitenkin saa ylös, yleensä jopa ystävällisellä eleellä.
Ismeldalla on myös paha tapa suuttua herkästi, jos näkee siihen aihetta. Yksi syy on jos toisia kiusataan. Hän ei sulata, että joku toimii hänen mielestään väärin. Isovanhemmat ovat koittaneet opettaa hänelle muitakin katsantokantoja, mutta siitä huolimatta Ismelda on osoittautunut jääräpäiseksi ja melko kapeakatsojaksi. Hän näkee ympäristönsä avoimesti, mutta kuitenkin ajattelee asioita suppeasti.
Hänessä on huomattavissa tietynlaista ylpeyttä siinä, että on puolijätti ja vieläpä rohkelikko. Hän pitää usein päässään pöllölakkia, sillä pitää sitä hauskana.

Ismeldasta on hyvin helppo pitää mutta yhtä helppoa myös vihata, sillä hän puolustaa heikompia ja on rehellinen, yleensä. Hän ei siedä syrjintää millään tasolla. Hän rentoutuu musiikin avulla ja hän on pienestä pitäen harrastanut laulamista, kasvillisuuden ja eläintenhoidon lisäksi. Hänellä on hyvin kirkas ja kantava lauluääni, jossa ei ole havaittavissa pienintäkään sävelvirhettä.
Ismeldalla on myös tapoja, joita jotkut eivät siedä. Hän naksuttelee sormiaan, varpaitaan, sekä niskaansa ja olkapäitään. Pihalla hän saattaa räkäistä kunnon limaklöntit suustaan, muutamien metrien päähän, sisällä taas nenäliinaan.
Hän ei myöskään käytä lusikoita tai haarukoita, vaan hän syö sormillaan ja ryystää kaikkea nestemäistä, kuten mehuja ja keittoja. Hänen naamastaan saattaa ruokailun aikana valua vaikka mitä kastikkeita, mutta hän pyyhkii sen vasta syönnin lopulla, suureen ruokaliinaan, paitsi jos joku hoksaa huomauttaa häntä ruokailun aikana siitä.
Rakastaa korkeita paikkoja ja hän mm. tekee läksyt linnan katolla, jossa hän tuntee olevansa hyvin rentoutunut, kun voi välillä katsella kaukaisuuteen.

[Image: 14613132.jpg]

Pituus:
6-7 vuotiaana, 167cm ja 50kg
8-9 vuotiaana, 177cm ja 65kg
10-11 vuotiaana, 187cm ja 78kg
12-13 vuotiaana, 197cm ja 90kg
14-17 vuotiaana, 220cm ja 120kg
18-20 vuotiaana, 245cm ja 150kg
 
Ulkonäkö: Koska Ismelda on puolijätti, sen huomaa myös hyvin hänen ulkonäöstään. Pituus ja paino, jotka hän saa 20 ikävuoteen mennessä ovat hänen aikuisikänsä mitat ja hänen kasvupyrähdyksensä ovat silloin ohi. Hänellä on melko lapsenomainen sorja vartalo ja pyöreät punaiset posket. Ismeldan hiukset ovat hieman yli olkapäille ulottuvat ja villisti kiharat, joita hän pitää hiuskiinnikkeillä kurissa. Tytön suuret silmät ovat syvänsiniset ja niissä on tietynlaista merellistä liikettä ja hohdetta. Hänen ihonsa on vaalea, siinä on  hieman kellertävää jättiläisominaisuutta havaittavissa ja hän pitää vielä toistaiseksi lapsenomaisia haalareita ja poolopaitoja, huppareita ja lyhythihaisia paitoja. Ismeldan ylähuuli on ohut ja pitkä, alahuuli paksumpi ja normaalimpi. Hänen etuhampaansa ovat selkeästi hieman isommat muihin hampaisiin nähden, mutta hampaat ovat silti hyväkuntoiset ja suorat. Hänen huulensa ovat useinmiten iloisessa hymyssä. Hänen nenänsä on litteä, pitkä ja potaattimainen mutta suora. Ismeldan katse on yleisesti ottaen, ystäviä ja professoreja kohtaan, vilpittömän avoin ja kiinnostunut.


Menneisyys: Oli vuoden 1972 tammikuu, kun puolivampyyri Thadeius, oli kuuden muun velhonuorukaisen kanssa, Himalajalla vaeltamassa. Sääolosuhteet olivat yhdeksänteen retkipäivään asti loistavat, mutta lumimyrsky yllätti kymmenentenä päivänä pienen retkikunnan ja Thadeius ajautui joukosta erilleen ja eksyi. Kun hän oli saanut tehtyä itselleen suojan, huomasi hän sauvansa vahingoittuneen ja laittoi sen reppuunsa. Hänelle nousi korkea kuume ja hän häilyi elämän ja kuoleman rajamailla, eikä ollut varma näkikö hän unta vaiko totta, kun eräs hyvin karvaiseen asuun pukeutunut jättiläinen, nosti hänet lumikinoksesta, tukien kuumeista miestä olkapäätään vasten ja vei kyläänsä.
Igwee, nuori jättineito, hoiti vanhempiensa kanssa Thadeiusta, rohdoilla ja yrteillä, saaden tuon elämän paremmalle puolelle, mutta silti mies oli heikossa kunnossa pitkän aikaa. Repustaan löytämästään päiväkirjasta, hän otti sivun ja kirjoitti siihen olinpaikastaan niin hyvin kuin kykeni ja eräs jätti suostui viemään kirjeen lähimpään velhoyhteisön lähistölle. Ja siitä hetkestä meni kaksi viikkoa, kun retkellä mukana ollut ystävä, Stanley, löysi perille jättiläisten kylään. Thadeiuksen ollessa tarpeeksi vahva matkustamaan, alkoi Stanley houkutella tätä palaamaan Marleyn nummelle, mutta Thadeius ei halunnut, sillä hän viihtyi jättien parissa ja oli oppinut hyvin ymmärtämään näitä ja nämä häntä. Hän päätyi eräänä yönä tekemään vähän kyseenalaisia asioita ja rikkinäisen sauvansa avulla sai nukkuvan Igween raskaaksi, rikkinäinen sauva onnistui kuitenkin jollain tavalla tuhoamaan Igween kroppaa ja tämä aiheutti hyvin vaikean raskauden nuorelle naiselle.

4.4 1973 syntyi lopulta terve tyttö, mutta Igween keho oli niin uupunut ja tuskainen, että tämä kuoli pari tuntia synnytyksen jälkeen. Igween vanhemmat tiesivät, että Thadeius oli syypää heidän tyttärensä kuolemaan ja he vihastuivat tälle. 9.4. Thadeius onnistui Stanleyn kanssa sieppaamaan tyttärensä, tämän isoäidin majasta ja karkaamaan kylästä, jättien nukkuessa.
Kun kolmikko oli päässyt pimeän turvin kymmenien mailien päähän, he kuulivat kaukaisen raivon äänen, joka tuli jättiläisten kylästä, nämä olivat huomanneet vauvan katoamisen, mutta nämä eivät kuitenkaan olleet lähteneet perään, koska yksinkertaisuudestaan ja tyhmyydestään huolimatta, he tiesivät olevan vaarallista lähteä perään.

13.4 Stanley ja Thadeius olivat päässeet takaisin kotiin ja seuraavana päivänä Thadeius kävi isänsä kanssa rekisteröimässä tyttären syntymän rekisteriin. Kuullessaan kaiken Thadeiuksen tempuista ja Ismeldaksi nimetyn lapsen äidistä, Agathe alkoi suorastaan inhoamaan pojantytärtään. Hän ei yksinkertaisesti sietänyt, että lapsi oli puolijätti. Thadeius kuitenkin rakasti tytärtään täysillä, aivan kuin isoisäkin. Stanley vietti perheensä kanssa paljon aikaa Thadeiuksen ja tämän tyttären kanssa. Kun Thadeiuksella todettiin vakava syöpäsairaus, Stanley antoi rikkumattoman valan, että tulisi kaikin tavoin pysymään Ismeldan elämässä ja jos tämä joutuisi isovanhempiensa hylkäämäksi tai nämä menehtyisivät, ennen kuin Ismelda ehtisi lainkaan aikuistumaan, pitäisi Stanley tytöstä huolta. 

Kun Thadeius lopulta kuoli sairautensa uuvuttamana, Ismelda oli vain kaksi vuotias ja tyttö itki isänsä vieressä ja silitti tuon päätä helästi ja sanoi: “Iti helää. Iti helää.” Andrew otti pojantyttärensä syliin ja kuiskasi: “Isi ei enää herää, isi on kuollut pois, eikä isi ole enää kipeä.” Kuitenkin tytöllä kesti vuosia, ennen kuin pystyi ymmärtämään kuoleman kunnolla, hän tiesi mitä se oli, muttei ymmärtänyt, pakon edestä kuitenkin hyväksyi sen. 
Agathen luonne, oli aina hyvin kylmäkiskoinen tyttöä kohtaan, mutta hän teki aina kaikkensa, jotta saisi tytön oppimaan arkisia asioita, minkä ohella Andrew taas opetti lapselleen kaiken mahdollisen kasvien ja puutarhan hoidossa. Hän myös opetti kaikenlaista taikayrteistä ja niiden vaikutuksista, mikä saikin tytön innostumaan kasvitieteestä kovasti.

Ismeldan ensiloitsu sai erään kyläläisen kissan, joka raapaisi Ismeldaa, paisumaan kuin pullataikina ja leijumaan ilmaan, onneksi loitsu saatiin kuriin äkkiä ja kissa sen jälkeen onkin aina mennyt piiloon, nähdessään Ismeldan. Tästä huolimatta, Ismelda on onnistunut tutustumaan kuitenkin taikamaailman otuksiin ja eläimiin, sillä hänen isoisänsä on ollut niistä aina kiinnostunut kasvitieteen ohella ja tartuttanut myös tämän kiinnostuksen lapsenlapseensa.
Agathen pyynnöstä Stanley alkoi opettamaan peruskoulun aineita Ismeldalle kotonaan, samalla kun opetti omaa Rebelus-poikaansa, joka on vuotta vanhempi kuin Ismelda.
Koulunkäynnin ohella Stanley vei poikaansa ja Ismeldaa huispausmatseihin ja sai Ismeldan kiinnostumaan kyseisestä lajista, mutta vain fanituksen kannalta.

Ollessaan 10-vuotias, Leah oli isoäitinsä kanssa, isoäidin sisaren luona kylässä, kun tämä menehtyi, joten Leah kykenee näkemään Thestralit.


Täytettyään 11 vuotta, Ismelda sai kutsun Tylypahkaan ja innostui kovasti, onnistuen hyppimisellään rikkomaan yhden lattialankun keittiössä, saaden Agathen paheksumaan tyttöä taas kerran. Isoäidille oli suorastaan kauhistus, laittaa tyttö johonkin julkiseen kouluun, vaikka hän olikin vuosien aikana oppinut pitämään pojantyttärestään. Kovasta kurista ja kasvatuksesta huolimatta, Ismeldalla kuitenkin oli niin huonoja ja hyvin piinttyneitä tapoja, joihin lukeutui nivelten naksuttelu, limaklönttien räkiminen, onneksi sisällä kuitenkin nenäliinaan, sekä erittäin huonot pöytätavat, että isoäiti epäili siksi Tylypahkaan soveltumista kovasti.
Kuitenkin Ismelda rakastaa isoäitiään kaikin puolin, sillä vaikka tuo onkin usein kylmäkiskoinen, on tämä kuitenkin osannut myös kehua lasta mm. erinomaisesta lauluäänestä ja laulamisesta, jota hän on lapsenlapselleen opettanut. He ovat musisoineet kovasti yhdessä ja kumpikin on nauttinut niistä hetkistä. Isoäidiltään hän on siis saanut musikaalisuuden ja suunnattoman rakkauden musiikkin ja tämä on sellainen asia, joka on saanut isoäidin antamaan anteeksi monet ei-niin-miellyttävät asiat.

Andrew kuitenkin vaimonsa kehoituksesta, otti yhteyttä Albus Dumbledoreen ja tämä vakuutti Ismeldan sopivan kouluun ja koulun tukevan tätä kaikin tavoin aikuisuuden polulle, eikä Andrew epäröinyt enää. Isoäiti toki epäröi, mutta miehensä vakuuttelu sai hänetkin hyväksyvän ajatuksen ja niin lähti isoisä, Ismelda ja Stanley poikansa kanssa, kohti Viistokujaa. Kun kaikki muut listalla olevat tarvikkeet oli hankittu, oli taikasauvan vuoro. Tyttö vietti 5 tuntia Ollivanderssin sauvapuodissa, mutta ei löytänyt yhtään sopivaa sauvaa, joten kun isoisä lähti etsimään taikakasvien siemeniä ja juuria, vei Stanley, Ismeldan Iskunkiertokujalle, jossa oli eräs Spactacara- niminen sauvaseppä ja tämän luota löytyi alle kahdessa tunnissa juuri sopiva sauva ja Ismelda saattoi huokaista iloisena, että oli oikeanlainen sauva löytynyt, vaikkakin se oli monen tunnin jälkeen tuntunut lähes toivottomalta. Kun kaksikko palasi Viistokujalle, oli isoisä jo odottamassa Rebeluksen kanssa, näitä löytöineen. Tuosta muutama päivä, kun tuli ensimmäinen matka Tylypahkaan.
  • Isovanhemmilla on suurikokoinen huuhkajauros, Barabas.
  • Oma lemmikkinsä on haisku nimeltä Tune.
  • Suojelius Rengashäntämaki.
  • Bertie Bottin jokamaunrakeet, suosikkimaut ovat räkä ja korvavaikku.
  • Koska Ismelda on puolijätti, kahden ja kolmen henkilön samanaikaiset kiroukset kimpoavat hänestä takaisin loitsijaan, jopa kuuden henkilön osoittamat tainnutusloitsut kimpoavat takaisin.
  • Tylypahkan kuorossa sopraano.
Lauluääni

[Image: 14613133.jpg]

Ismelda 12-vuotiaana, pituus on 197cm. Vieressä oleva on n.175cm koulutoveri (korpinkynsi), joka opiskelee viimeistä vuottaan Tylypahkassa.
]]> <![CDATA[MALLOYE, Oliver Cicero Osiris]]> https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=134 Sun, 13 May 2018 13:17:41 +0000 https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=134 [Image: vampire-bat-clipart-168589-6370355.png] HAHMON NIMI:
Oliver Cicero Osiris Malloye
SYNTYMÄAIKA JA IKÄ:
40-53 v. (8.5.1939, Härkä)
PITUUS JA PAINO: 183 cm ja 91 kg
TYLYPAHKA-VUODET JA TUPA: Oliver ei jästinä käynyt Tylypahkaa, vaan ihan tavallista jästien koulua, jonka tosin senkin jätti kesken muututtuaan vampyyriksi.
PERHE:
    äiti - Melanie Caroline Malloye, 1890-1980
    isä - Louis Jackson Malloye, 1890-1975
    pikkusisko - Saphira Ella Scamander, 1943-?
    siskonpoika - Phoenix Levon Scamander, 1978-?
    ylivampyyri, puoliverinen - Reptilian Samhain Warkworth, 1920-?, kuvassa: Oliver Sykes
    vampyyrimestari, puoliverinen - Remington Rufus Howard, 1919-?, kuvassa: Colin Salmon
    vampyyriveli, jästi - Mircea Vanceslaus Ivanescu, 1938-?, kuvassa: Bryan Ferriter
    vampyyrisisko, puhdasverinen - Anastacia Nina Gilles, 1920-?, kuvassa: Elena Anaya
    vampyyrikumppani, jästi - Jonathan Erasmus Merridew, 1958-?, kuvassa: Stuart Allan
VERENPERIMÄ: Jästi, Vampyyri. Oliverin veriryhmä on A ja rhesus on negatiivinen.
AMMATTI: Elättää itsensä vamppyyrimestarinsa rikkauksilla, joten ei käy töissä eikä hänellä sen liiemmin ammattiakaan ole opiskeltuna, koska jätti koulut kesken.
ASUINKAUPUNKI: Northumberland. Asuintalo on pohjois-Englannissa sijaitseva Warkworthin linna.
MAGIAN TASO JA TAIKASAUVA: Vampyyrinä pystyy muuntumaan suurehkoksi isopetoleikko-lepakoksi, muttei tietenkään pysty taikomaan sen enempää saatikka sitten käyttämään taikasauvaa.

[Image: yu85Sr9GmucDI9P9rRmhTKgcUdk7R0IwqJpUM8sI...20-h405-rw]

ULKONÄKÖ: Toinen Oliverin kulmahampaista on irronnut miehen jäädessä ihmissusienmetsästäjän ansaan ja nykyyään puuttuva hammas tekee Oliverin ruokailusta normaalia hankalampaa. Oliverilla on lyhyet, tumman (melkeinpä mustat) ruskeat hiukset, jotka kihartuvat jonkin verran. Hänen silmänsä ovat väriltään tumman siniset. Miehen kasvojen muoto on enemmän suorakaiteen muotoinen kuin pyöreä, mutta miehen ruumiinrakenne tuo kasvoihin jonkinlaista pyöreyden tuntua. Oliver on lievästi ylipainoisen oloinen, mutta todellisuudessa miehen painoindeksi on noin 60% lihasta ja 40% rasvaa. Oliver pukeutuu vähemmän vampyyrimäisiin ja rentoihin vaatteisiin, yleensä hihattomaan, kauluspaitaan ja tummiin farkkuihin. Miehen äänestä murrosiän jälkeen muodostui matalan, baritonemaisen ja nasaalisen sekoitus; ei siis aivan sellainen ääni mitä odottaisi hänellä olevan.
[Image: Bat-Silhouette-PNG-Background-Image.png]
PERSOONASTA: Oliver on jokseenkin taipuvainen mustasukkaisuuteen ja kateuteen, etenkin omasta perheestään ja tavaroistaan. Saattaa myös ajoittain vaikuttaa pilalle hemmotellulta kakaralta, etenkin nuorempana, mitä nyt heti Remingtonin ja muiden luo muutettuaan tuhosi melkein koko Warkworthin linnan vain tylsyyttään ja tekemisen puutteesta. Oliver oli tuolloin myöskin erittäin kilpailunhaluinen ja yllytyshullu, mikä kävi erityisesti Remingtonin hermoille. Reptilianin mielestä tosin Oliverin tempaukset olivat vain huvittavia ja usein ylivampyyri nauroikin aina tempauksen päätteeksi katsellessaan Remingtonin raivoamista ja usein olikin se joka päästi Oliverin pälkähästä.
Heikkouksiaan ei mies kovin helposti peitä, sillä hän on oppinut että jos ne peittää, niistä ei ikinä pääse eroon. Niinpä mies saattaa joskus avautua tuntemattomillekin ihmisille sillä tuulella ollessaan. Yksi ainoa asia mitä hän ei myönnä on se, että mies saattaa aina silloin tällöin ikävöidä alkuperäistä perhettään ja haluaisi alkaa pitää heihin uudelleen yhteyttä, muttei ylemmyyden tunteissaan sitä kykene tekemään. Minkäänlaista aloitetta asian hyväksi Oliver ei siis ole antanut itsensä tehdä ja hän ajattelee ansainneensa ikävöinnin tuoman kaivertavan tunteen. Tosin tässäkin on miehellä rajansa ja lopulta vuosien jälkeen Oliver päätyykin lähettämään syntymäpäiväkutsun siskolleen Saphiralle sovinnon toivossa.
Oliver on myös melko suorapuheinen ja saattaa joskus suutuspäissään päästää ilmoille kirosanan jos toisenkin. Hän ei ole pitkiin aikoihin uskonut mihinkään onnellisiin loppuihin ja uskoo ettei kaikelle vaan ole sellaista. Oliver pyrkii kuitenkin olemaan realistinen.
Hyviä puolia Oliverissa on vankkumaton kärsivällisyys ja asioiden loppuun vieminen kunnolla. Iän karttuessa Oliver oppii luopumaan lapsuuden kaunoistaan ja rauhoittuu muutenkin.
Aidosti rakastunut ei Oliver ole kertaakaan ensimmäisen kahdenkymmenenkahdeksan vuoden aikana ja sen kerran kun tämän eteen lopulta ilmestyi 'se oikea' oli hän kuitenkin täysin väärä henkilö ja kun Oliver lopulta tajusi olevansa korvia myöten rakastunut, mies kielsi itseltään kaiken rakkauden tunteen tuota kohtaan. Oliver purki lopulta turhautuneisuutensa aggressiivisuutena ulos, joko tuolle henkilölle tai jollekin muulle läheiselleen vampyyriyhteisössä.
[Image: Bat-Silhouette-PNG-Background-Image.png]

ELÄMÄ JA TEOT: Oliver syntyi Lontoossa tavalliselle jästi pariskunnalle esikoislapsena ja eleli kohtuu onnellista elämää vanhempiensa kanssa. Kuitenkin pikkusiskonsa Saphiran syntymän jälkeen menivät pojan pasmat vähän sekaisin, sillä poika ei ollut tottunut siihen ettei saanut kaikkea vanhempiensa huomiota vaan nyt tuo pieni rääpäle vei suurimman osan rakkaiden vanhempien huomiosta. Tuohon aikaan Oliver oli oikea kauhukakara, mutta Saphiran vähän kasvettua sisarukset kuitenkin tulivat hyvinkin toimeen keskenään ja jossain vaiheessa olivat miltei erottamattomat. Välit kuitenkin kylmenivät jälleen Oliverin saapuessa murrosikään, sillä kun Saphira lopulta täytti 11, tyttö sai Tylypahkan kirjeensä ja sisarusten vanhemmat olivat haltioituneita ja miltei ylpeitä Oliverin pikkusiskosta. Oliverille tuo oli se viimeinen pisara, eikä hän pitänyt lainkaan siskonsa saamasta kunniasta kun tyttö lopulta oli käynyt ensimmäisen vuotensa loppuun Tylypahkan taikakoulussa.
Nämä muutokset tapahtuivat Oliverille juuri pahimpaan murrosiän aikaan ja suutuspäissään hän varasti siskoltansa yhden tuon uusista koulukirjoista kiusallaan. Oliverin oli tarkoitus yrittää jollain tavalla kirota Saphira, mielessän tietysti se että jos siskokin pystyi taikomaan, niin silloin pystyi hänkin. Oliver ei tietenkään onnistunut, mutta keksi etsiä toisen taikavoimaisen tekemään työn hänen puolestaan. Pian hän löysikin voimallisen velhon, joka paljastui myöhemmin myös vampyyriksi, läheltä Viistokujaa josta Oliverin perhe oli ostanut Saphiran toisen vuoden uudet koulutarvikkeet.

Remington Rufus Howard oli ensimmäinen ja viimeinen Reptilian Warkworthin vampyyriksi muuttama perheenjäsen. Remingtonin muuttanut vamppyyri ei Remingtonin jälkeen enää suostunut muita muuttamaan, sillä hänen mielestään oli liikaa katsoa toisen elinvoiman vain katoavan, vaikkakin Reptilian oli vain halunnut antaa Remingtonille toisen mahdollisuuden tehdä elämällään jotain hyvää. Remington siis hoiti seuraavat vampyyriksi muuttamiset. Reptilian Samhain Warkworth oli Warkworthin linnan perillinen, linnan jossa Remington kumppaneineen tulisi asumaan. Itse Warkworthin suku oli oleillut linnassa jo vuosisatoja. Suku oli ollut täynnä velhoja ja noitia ja niinpä ei ihmekkään, että Reptilian sai oman kirjeensä Tylypahkan kouluun Reptilianin täytettyä 11 vuotta. Myöhemmin mies paljastui voimalliseksi animaagiksi ja usein hänet saattoikin nähdä animaagin muodossaan. Tuo muoto oli musta, riutunut ja demoninsilmäinen kissa. Kukaan ei tiennyt miksi Reptilianin animaagimuoto näytti niin ilkeältä vaikka itse velho oli mitä hyväsydämmisin. Reptilian muuttui vampyyriksi pakosta jouduttuaan eksyksiin Kielletyssä metsässä. Velho oli tuolloin liikkeellä pimeällä, etsimässä aineksia liemiinsä, kun vampyyri yllätti animaagin. Reptilian yritti puolustautua ensin kissamuodossaan, mutta vampyyri oli nopeampi ja Reptilianin kissamuoto menetti toisen silmistään. Palattuaan ihmismuotoonsa, ennenkuin Reptilian oli edes kerennyt tajuta mitä oli tapahtunut, oli vampyyri jo kiinni velhon niskassa. Vampyyri imi velholta   veret ja kun tuo oli hädintuskin tajuissaan vampyyri melkein tukehdutti Reptilianin omalla verellään niin, että velhon oli pakko niellä. Reptilian menetti tajunsa ja seuraavan kerran herättyään hän oli muuttunut vampyyriksi. Hän eli pidempään kuin yksikään hänen sukulaisistaan ja lopulta peri linnansa.
Ensimmäistä kertaa Remingtonin nähdessään Reptilian oli jo jonkin aikaa harkinnut kotinsa täyttämistä perheellä, vampyyreillä, lajitovereilla jottei Reptilianin olisi tarvinnut olla niin yksinäinen kun nyt olikin. Reptilian oli nähnyt Remingtonin ampumiskohtauksen ja juuri kun Remington oli kuolemaisillaan, Reptilian muutti hänet vampyyriksi luvan kanssa. Remingtonin ampuja oli ollut miehen ryöstöyrityksen nähnyt poliisi, eli täysin syyttömästä ei ollut kyse, mutta Reptilianin mielestä kaikki ansaitsivat toisen mahdollisuuden.
Toinen vampyyriperheen jäsenistä oli jo valmiiksi vampyyriksi muutettu Anastacia Nina Gilles. Reptilian ja Remington tapasivat naisen, kun he olivat matkalla Transilvaniassa etsimässä lisää muutettavia. Anastacia ei koskaan kertonut Warkworthin vampyyriperheelle kuka hänet oli alunperin muuttanut, mutta Reptilian epäili että muuttaja olisi voinut olla joko itse Dracula (eli tuntematon vampyyrien lajin ensimmäinen jäsen, jota Reptilian vain kutsuu Draculaksi referenssinä siihen kirjaan) tai tuon toisen polven jälkeläinen. Anastacian ja Warkworthin vampyyrien ensitapaaminen oli melko draamantäyteinen sillä Anastacia oli ottanut tehtäväkseen häiritä mustasukkaisuuksissaan erästä naista, joka oli Anastacian mukaan vienyt hänen miehensä. Remington vältteli normaalisti ihmissuhteisiin sotkeutumisia, mutta Reptilianin suostuteltua Remington myöntyi ja he auttoivat Anastaciaa. Lopulta Reptilian tarjosi Anastacialle paikkaa heidän linnassaan ja yhä kasvavassa vampyyriyhteisössä. Anastacia yllätyksellisesti suostui ja he palasivat Englantiin esittelemään Anastacialle Warkworthin linnaa.
Kolmas lisäys Warkworthin vampyyriperheeseen oli Mircea Vanceslaus Ivanescu. Hän oli myös syntyperäinen Transilvanialainen, mutta hän ei ollut sen liiemmin vampyyri kuin velhokaan silloin kun Reptilian, Remington ja Anastacia tapasivat Mircean ensikertaa.  Hän oli orja vangittuna erään rikkaan miehen talossa. Mircea oli myös pahoinpidelty kyseisen rikkaan miehen toimesta, sillä Mircea oli rakastunut yhteen tuon tyttäristä eikä rikas mies pitänyt asiasta yhtään kun sai sen tietää. Tuona talvena, jona Mircea oli lopulta päättänyt paeta, Warkworthin vampyyrit olivat lomailemassa Anastacian kotimaassa. He olivat ratsastusreissulla Transilvanian lumisilla vuoristometsillä ja törmäsivät juuri paenneeseen Mirceaan joka oli jäätymäisillään lumessa ohuissa orjantamineissaan. Remington muutti miehen vampyyriksi ja Mircea päätti lähteä kostamaan orjankäsittelijöilleen, jotka olivat lähteneet jäljittämään Mirceaa. Tähän päivään asti Mircea on vannoutunut Warkworthin vampyyrien suojelija ja puolustaa heitä kunnes hänen kuollut sielunsa palaa loppuun.

Kun tuli Oliverin aika liittyä Warkworthin vampyyreihin tuon tavatessa velho Remingtonin Viistokujalla, näki Remington Oliverissa potentiaalia; että poika selviytyisi vampyyrinä olosta vaikka olikin jästi ja hädin tuskin aikuinen. Niinpä, Reptilianin suostumuksesta, Remington tarjosi Oliverille vampyyrinä olemista vaihtoehtona Saphiran kiroamisen sijaan. Oliverin mielestä ajatus oli varteenotettava ja oikeastaan parempikin vaihtoehto kostomielessä; hän vain katoaisi Remingtonin matkaan ja hänen perheensä saisi luulla pojan olevan kuollut. Oliverista tuli vampyyri 16-vuotiaana ja hän päätyi asumaan Remingtonin, Reptilianin, Mircean ja Anastacian kanssa Warkworthin linnaan ja Remington teki vahvan jäljittämisen esto-loitsun Oliveriin.
Seuraavat noin viisitoista vuotta Oliver eleli Warkworthin vampyyriyhteisössä, ihmisverta juoden, auringonvaloa karsastaen ja Remingtonin hermoja koetellen. Viides lisäys Warkwothiin saapui myrskyisenä yönä Godric's Hollowissa, Oliverin ollessa 31 vuotta, kun vain Oliver oli Englannissa ja muut vampyyrit olivat noin kuukauden ajan poissa maasta ja etsimässä lisää muutettavia. Ollessaan ulkona kaduilla ruokaa metsästämässä Oliver törmäsi pieneen, räsyisissä vaatteissa olevaan noin 12 vuotiaaseen orpopoikaan kadunkulmalammikossa. Oliver osti läheisestä vielä auki olevasta kaupasta pojalle hieman ruokaa ja vei pojan hotellihuoneeseensa lämmittelemään. Siitä lähtien Oliver kuin kohtalosta yhä uudelleen ja uudelleen törmäsi tuohon poikaan; Jonathan Erasmus Merridewiin. Heille kehittyi läheinen suhde ja pian selvisikin ettei poika ollut fyysisesti täysin terve. Joka kerta kun he tapasivat poika meni kokoajan huonompaan kuntoon ja yski ja oksenteli harvase päivä. Oliver sai lopulta pojan lääkärille ja selvisi, että tuolla oli leukemia. Oliver kysyi pojalta haluaisiko hän Oliverin muuttavan tämän vampyyriksi; se voisi pelastaa tuon hengen, vampyyrien veri kun oli immuuni kaikille sairauksille. Jonathan suostui ja seuraavan kerran kun muut vampyyrit palasivat Warkworthiin oli heidän joukkonsa lisääntynyt yhdellä.
Näihin aikoihin Oliver myös menetti toisen kulmahampaistaan ihmissusienmetsästäjälle tämän ansaan vahingossa joutuessaan. Metsästäjä vei Oliverin piilopaikkaansa ja repi tuon hampaan irti tehdäkseen sillä erilaisia kokeita. Oliver oli yhteensä poissa vain muutaman päivän eikä kukaan vampyyriperheestä liiemmin huolestunut, Jonathania lukuunottamatta, sillä Oliverilla oli joskus tapana harhailla pidemmäksikin aikaa pois linnasta. Kun Oliver sitten lopulta kömpi kotiinsa ilman toista kulmahammastaan olivat muutkin vampyyrit hieman huolestuneita. Oliveria itseään ei hampaan puuttuminen taikka vankina oleminen liiemmin haitannut, mutta Reptilianin ja Jonathanin palopuheen jälkeen Oliver tosin lupasi olla olematta enää yhtä huoleton ja kyseisen tempauksen jälkeen Oliver lopulta kunnostautui.
Seuraavat kymmenen vuotta, vuodesta 1970 lähtien, Oliver paini kaikenlaisten ongelmien kanssa aina kielletystä rakkaudesta jästiperheensä ikävöimiseen. Vuonna 1974 Oliver lähti Warkworthistä omille teilleen tunteidensa riivaamana pieneen Englantilaiseen kylään sanomatta sanaakaan vampyyriperheelleen. Jonathan oli murheen murtama ja loput vampyyreistä yrittivät saada Oliverin lymypaikan tietoonsa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Noin kahden vuoden jälkeen pienen kylän asukkaat saivat selville Oliverin olevan vampyyri ja jahtasivat miehen pakosalle. Lopulta Oliver palasi takaisin Warkwortiin.
Oliverin neljäntenäkymmenentenä ensimmäisenä syntymäpäivänä vuonna 1980 mies lopulta päättää lähettää kutsun siskolleen Saphiralle, jossa kertoo yhä olevansa elossa ja pyytää tätä syntymäpäivilleen Warkworthiin.
[Image: Bat-Silhouette-PNG-Background-Image.png]
KUVISSA: Jeremy Sisto
Ääninäyte ---
Taidegalleria ---
Aikajana ---]]> [Image: vampire-bat-clipart-168589-6370355.png] HAHMON NIMI:
Oliver Cicero Osiris Malloye
SYNTYMÄAIKA JA IKÄ:
40-53 v. (8.5.1939, Härkä)
PITUUS JA PAINO: 183 cm ja 91 kg
TYLYPAHKA-VUODET JA TUPA: Oliver ei jästinä käynyt Tylypahkaa, vaan ihan tavallista jästien koulua, jonka tosin senkin jätti kesken muututtuaan vampyyriksi.
PERHE:
    äiti - Melanie Caroline Malloye, 1890-1980
    isä - Louis Jackson Malloye, 1890-1975
    pikkusisko - Saphira Ella Scamander, 1943-?
    siskonpoika - Phoenix Levon Scamander, 1978-?
    ylivampyyri, puoliverinen - Reptilian Samhain Warkworth, 1920-?, kuvassa: Oliver Sykes
    vampyyrimestari, puoliverinen - Remington Rufus Howard, 1919-?, kuvassa: Colin Salmon
    vampyyriveli, jästi - Mircea Vanceslaus Ivanescu, 1938-?, kuvassa: Bryan Ferriter
    vampyyrisisko, puhdasverinen - Anastacia Nina Gilles, 1920-?, kuvassa: Elena Anaya
    vampyyrikumppani, jästi - Jonathan Erasmus Merridew, 1958-?, kuvassa: Stuart Allan
VERENPERIMÄ: Jästi, Vampyyri. Oliverin veriryhmä on A ja rhesus on negatiivinen.
AMMATTI: Elättää itsensä vamppyyrimestarinsa rikkauksilla, joten ei käy töissä eikä hänellä sen liiemmin ammattiakaan ole opiskeltuna, koska jätti koulut kesken.
ASUINKAUPUNKI: Northumberland. Asuintalo on pohjois-Englannissa sijaitseva Warkworthin linna.
MAGIAN TASO JA TAIKASAUVA: Vampyyrinä pystyy muuntumaan suurehkoksi isopetoleikko-lepakoksi, muttei tietenkään pysty taikomaan sen enempää saatikka sitten käyttämään taikasauvaa.

[Image: yu85Sr9GmucDI9P9rRmhTKgcUdk7R0IwqJpUM8sI...20-h405-rw]

ULKONÄKÖ: Toinen Oliverin kulmahampaista on irronnut miehen jäädessä ihmissusienmetsästäjän ansaan ja nykyyään puuttuva hammas tekee Oliverin ruokailusta normaalia hankalampaa. Oliverilla on lyhyet, tumman (melkeinpä mustat) ruskeat hiukset, jotka kihartuvat jonkin verran. Hänen silmänsä ovat väriltään tumman siniset. Miehen kasvojen muoto on enemmän suorakaiteen muotoinen kuin pyöreä, mutta miehen ruumiinrakenne tuo kasvoihin jonkinlaista pyöreyden tuntua. Oliver on lievästi ylipainoisen oloinen, mutta todellisuudessa miehen painoindeksi on noin 60% lihasta ja 40% rasvaa. Oliver pukeutuu vähemmän vampyyrimäisiin ja rentoihin vaatteisiin, yleensä hihattomaan, kauluspaitaan ja tummiin farkkuihin. Miehen äänestä murrosiän jälkeen muodostui matalan, baritonemaisen ja nasaalisen sekoitus; ei siis aivan sellainen ääni mitä odottaisi hänellä olevan.
[Image: Bat-Silhouette-PNG-Background-Image.png]
PERSOONASTA: Oliver on jokseenkin taipuvainen mustasukkaisuuteen ja kateuteen, etenkin omasta perheestään ja tavaroistaan. Saattaa myös ajoittain vaikuttaa pilalle hemmotellulta kakaralta, etenkin nuorempana, mitä nyt heti Remingtonin ja muiden luo muutettuaan tuhosi melkein koko Warkworthin linnan vain tylsyyttään ja tekemisen puutteesta. Oliver oli tuolloin myöskin erittäin kilpailunhaluinen ja yllytyshullu, mikä kävi erityisesti Remingtonin hermoille. Reptilianin mielestä tosin Oliverin tempaukset olivat vain huvittavia ja usein ylivampyyri nauroikin aina tempauksen päätteeksi katsellessaan Remingtonin raivoamista ja usein olikin se joka päästi Oliverin pälkähästä.
Heikkouksiaan ei mies kovin helposti peitä, sillä hän on oppinut että jos ne peittää, niistä ei ikinä pääse eroon. Niinpä mies saattaa joskus avautua tuntemattomillekin ihmisille sillä tuulella ollessaan. Yksi ainoa asia mitä hän ei myönnä on se, että mies saattaa aina silloin tällöin ikävöidä alkuperäistä perhettään ja haluaisi alkaa pitää heihin uudelleen yhteyttä, muttei ylemmyyden tunteissaan sitä kykene tekemään. Minkäänlaista aloitetta asian hyväksi Oliver ei siis ole antanut itsensä tehdä ja hän ajattelee ansainneensa ikävöinnin tuoman kaivertavan tunteen. Tosin tässäkin on miehellä rajansa ja lopulta vuosien jälkeen Oliver päätyykin lähettämään syntymäpäiväkutsun siskolleen Saphiralle sovinnon toivossa.
Oliver on myös melko suorapuheinen ja saattaa joskus suutuspäissään päästää ilmoille kirosanan jos toisenkin. Hän ei ole pitkiin aikoihin uskonut mihinkään onnellisiin loppuihin ja uskoo ettei kaikelle vaan ole sellaista. Oliver pyrkii kuitenkin olemaan realistinen.
Hyviä puolia Oliverissa on vankkumaton kärsivällisyys ja asioiden loppuun vieminen kunnolla. Iän karttuessa Oliver oppii luopumaan lapsuuden kaunoistaan ja rauhoittuu muutenkin.
Aidosti rakastunut ei Oliver ole kertaakaan ensimmäisen kahdenkymmenenkahdeksan vuoden aikana ja sen kerran kun tämän eteen lopulta ilmestyi 'se oikea' oli hän kuitenkin täysin väärä henkilö ja kun Oliver lopulta tajusi olevansa korvia myöten rakastunut, mies kielsi itseltään kaiken rakkauden tunteen tuota kohtaan. Oliver purki lopulta turhautuneisuutensa aggressiivisuutena ulos, joko tuolle henkilölle tai jollekin muulle läheiselleen vampyyriyhteisössä.
[Image: Bat-Silhouette-PNG-Background-Image.png]

ELÄMÄ JA TEOT: Oliver syntyi Lontoossa tavalliselle jästi pariskunnalle esikoislapsena ja eleli kohtuu onnellista elämää vanhempiensa kanssa. Kuitenkin pikkusiskonsa Saphiran syntymän jälkeen menivät pojan pasmat vähän sekaisin, sillä poika ei ollut tottunut siihen ettei saanut kaikkea vanhempiensa huomiota vaan nyt tuo pieni rääpäle vei suurimman osan rakkaiden vanhempien huomiosta. Tuohon aikaan Oliver oli oikea kauhukakara, mutta Saphiran vähän kasvettua sisarukset kuitenkin tulivat hyvinkin toimeen keskenään ja jossain vaiheessa olivat miltei erottamattomat. Välit kuitenkin kylmenivät jälleen Oliverin saapuessa murrosikään, sillä kun Saphira lopulta täytti 11, tyttö sai Tylypahkan kirjeensä ja sisarusten vanhemmat olivat haltioituneita ja miltei ylpeitä Oliverin pikkusiskosta. Oliverille tuo oli se viimeinen pisara, eikä hän pitänyt lainkaan siskonsa saamasta kunniasta kun tyttö lopulta oli käynyt ensimmäisen vuotensa loppuun Tylypahkan taikakoulussa.
Nämä muutokset tapahtuivat Oliverille juuri pahimpaan murrosiän aikaan ja suutuspäissään hän varasti siskoltansa yhden tuon uusista koulukirjoista kiusallaan. Oliverin oli tarkoitus yrittää jollain tavalla kirota Saphira, mielessän tietysti se että jos siskokin pystyi taikomaan, niin silloin pystyi hänkin. Oliver ei tietenkään onnistunut, mutta keksi etsiä toisen taikavoimaisen tekemään työn hänen puolestaan. Pian hän löysikin voimallisen velhon, joka paljastui myöhemmin myös vampyyriksi, läheltä Viistokujaa josta Oliverin perhe oli ostanut Saphiran toisen vuoden uudet koulutarvikkeet.

Remington Rufus Howard oli ensimmäinen ja viimeinen Reptilian Warkworthin vampyyriksi muuttama perheenjäsen. Remingtonin muuttanut vamppyyri ei Remingtonin jälkeen enää suostunut muita muuttamaan, sillä hänen mielestään oli liikaa katsoa toisen elinvoiman vain katoavan, vaikkakin Reptilian oli vain halunnut antaa Remingtonille toisen mahdollisuuden tehdä elämällään jotain hyvää. Remington siis hoiti seuraavat vampyyriksi muuttamiset. Reptilian Samhain Warkworth oli Warkworthin linnan perillinen, linnan jossa Remington kumppaneineen tulisi asumaan. Itse Warkworthin suku oli oleillut linnassa jo vuosisatoja. Suku oli ollut täynnä velhoja ja noitia ja niinpä ei ihmekkään, että Reptilian sai oman kirjeensä Tylypahkan kouluun Reptilianin täytettyä 11 vuotta. Myöhemmin mies paljastui voimalliseksi animaagiksi ja usein hänet saattoikin nähdä animaagin muodossaan. Tuo muoto oli musta, riutunut ja demoninsilmäinen kissa. Kukaan ei tiennyt miksi Reptilianin animaagimuoto näytti niin ilkeältä vaikka itse velho oli mitä hyväsydämmisin. Reptilian muuttui vampyyriksi pakosta jouduttuaan eksyksiin Kielletyssä metsässä. Velho oli tuolloin liikkeellä pimeällä, etsimässä aineksia liemiinsä, kun vampyyri yllätti animaagin. Reptilian yritti puolustautua ensin kissamuodossaan, mutta vampyyri oli nopeampi ja Reptilianin kissamuoto menetti toisen silmistään. Palattuaan ihmismuotoonsa, ennenkuin Reptilian oli edes kerennyt tajuta mitä oli tapahtunut, oli vampyyri jo kiinni velhon niskassa. Vampyyri imi velholta   veret ja kun tuo oli hädintuskin tajuissaan vampyyri melkein tukehdutti Reptilianin omalla verellään niin, että velhon oli pakko niellä. Reptilian menetti tajunsa ja seuraavan kerran herättyään hän oli muuttunut vampyyriksi. Hän eli pidempään kuin yksikään hänen sukulaisistaan ja lopulta peri linnansa.
Ensimmäistä kertaa Remingtonin nähdessään Reptilian oli jo jonkin aikaa harkinnut kotinsa täyttämistä perheellä, vampyyreillä, lajitovereilla jottei Reptilianin olisi tarvinnut olla niin yksinäinen kun nyt olikin. Reptilian oli nähnyt Remingtonin ampumiskohtauksen ja juuri kun Remington oli kuolemaisillaan, Reptilian muutti hänet vampyyriksi luvan kanssa. Remingtonin ampuja oli ollut miehen ryöstöyrityksen nähnyt poliisi, eli täysin syyttömästä ei ollut kyse, mutta Reptilianin mielestä kaikki ansaitsivat toisen mahdollisuuden.
Toinen vampyyriperheen jäsenistä oli jo valmiiksi vampyyriksi muutettu Anastacia Nina Gilles. Reptilian ja Remington tapasivat naisen, kun he olivat matkalla Transilvaniassa etsimässä lisää muutettavia. Anastacia ei koskaan kertonut Warkworthin vampyyriperheelle kuka hänet oli alunperin muuttanut, mutta Reptilian epäili että muuttaja olisi voinut olla joko itse Dracula (eli tuntematon vampyyrien lajin ensimmäinen jäsen, jota Reptilian vain kutsuu Draculaksi referenssinä siihen kirjaan) tai tuon toisen polven jälkeläinen. Anastacian ja Warkworthin vampyyrien ensitapaaminen oli melko draamantäyteinen sillä Anastacia oli ottanut tehtäväkseen häiritä mustasukkaisuuksissaan erästä naista, joka oli Anastacian mukaan vienyt hänen miehensä. Remington vältteli normaalisti ihmissuhteisiin sotkeutumisia, mutta Reptilianin suostuteltua Remington myöntyi ja he auttoivat Anastaciaa. Lopulta Reptilian tarjosi Anastacialle paikkaa heidän linnassaan ja yhä kasvavassa vampyyriyhteisössä. Anastacia yllätyksellisesti suostui ja he palasivat Englantiin esittelemään Anastacialle Warkworthin linnaa.
Kolmas lisäys Warkworthin vampyyriperheeseen oli Mircea Vanceslaus Ivanescu. Hän oli myös syntyperäinen Transilvanialainen, mutta hän ei ollut sen liiemmin vampyyri kuin velhokaan silloin kun Reptilian, Remington ja Anastacia tapasivat Mircean ensikertaa.  Hän oli orja vangittuna erään rikkaan miehen talossa. Mircea oli myös pahoinpidelty kyseisen rikkaan miehen toimesta, sillä Mircea oli rakastunut yhteen tuon tyttäristä eikä rikas mies pitänyt asiasta yhtään kun sai sen tietää. Tuona talvena, jona Mircea oli lopulta päättänyt paeta, Warkworthin vampyyrit olivat lomailemassa Anastacian kotimaassa. He olivat ratsastusreissulla Transilvanian lumisilla vuoristometsillä ja törmäsivät juuri paenneeseen Mirceaan joka oli jäätymäisillään lumessa ohuissa orjantamineissaan. Remington muutti miehen vampyyriksi ja Mircea päätti lähteä kostamaan orjankäsittelijöilleen, jotka olivat lähteneet jäljittämään Mirceaa. Tähän päivään asti Mircea on vannoutunut Warkworthin vampyyrien suojelija ja puolustaa heitä kunnes hänen kuollut sielunsa palaa loppuun.

Kun tuli Oliverin aika liittyä Warkworthin vampyyreihin tuon tavatessa velho Remingtonin Viistokujalla, näki Remington Oliverissa potentiaalia; että poika selviytyisi vampyyrinä olosta vaikka olikin jästi ja hädin tuskin aikuinen. Niinpä, Reptilianin suostumuksesta, Remington tarjosi Oliverille vampyyrinä olemista vaihtoehtona Saphiran kiroamisen sijaan. Oliverin mielestä ajatus oli varteenotettava ja oikeastaan parempikin vaihtoehto kostomielessä; hän vain katoaisi Remingtonin matkaan ja hänen perheensä saisi luulla pojan olevan kuollut. Oliverista tuli vampyyri 16-vuotiaana ja hän päätyi asumaan Remingtonin, Reptilianin, Mircean ja Anastacian kanssa Warkworthin linnaan ja Remington teki vahvan jäljittämisen esto-loitsun Oliveriin.
Seuraavat noin viisitoista vuotta Oliver eleli Warkworthin vampyyriyhteisössä, ihmisverta juoden, auringonvaloa karsastaen ja Remingtonin hermoja koetellen. Viides lisäys Warkwothiin saapui myrskyisenä yönä Godric's Hollowissa, Oliverin ollessa 31 vuotta, kun vain Oliver oli Englannissa ja muut vampyyrit olivat noin kuukauden ajan poissa maasta ja etsimässä lisää muutettavia. Ollessaan ulkona kaduilla ruokaa metsästämässä Oliver törmäsi pieneen, räsyisissä vaatteissa olevaan noin 12 vuotiaaseen orpopoikaan kadunkulmalammikossa. Oliver osti läheisestä vielä auki olevasta kaupasta pojalle hieman ruokaa ja vei pojan hotellihuoneeseensa lämmittelemään. Siitä lähtien Oliver kuin kohtalosta yhä uudelleen ja uudelleen törmäsi tuohon poikaan; Jonathan Erasmus Merridewiin. Heille kehittyi läheinen suhde ja pian selvisikin ettei poika ollut fyysisesti täysin terve. Joka kerta kun he tapasivat poika meni kokoajan huonompaan kuntoon ja yski ja oksenteli harvase päivä. Oliver sai lopulta pojan lääkärille ja selvisi, että tuolla oli leukemia. Oliver kysyi pojalta haluaisiko hän Oliverin muuttavan tämän vampyyriksi; se voisi pelastaa tuon hengen, vampyyrien veri kun oli immuuni kaikille sairauksille. Jonathan suostui ja seuraavan kerran kun muut vampyyrit palasivat Warkworthiin oli heidän joukkonsa lisääntynyt yhdellä.
Näihin aikoihin Oliver myös menetti toisen kulmahampaistaan ihmissusienmetsästäjälle tämän ansaan vahingossa joutuessaan. Metsästäjä vei Oliverin piilopaikkaansa ja repi tuon hampaan irti tehdäkseen sillä erilaisia kokeita. Oliver oli yhteensä poissa vain muutaman päivän eikä kukaan vampyyriperheestä liiemmin huolestunut, Jonathania lukuunottamatta, sillä Oliverilla oli joskus tapana harhailla pidemmäksikin aikaa pois linnasta. Kun Oliver sitten lopulta kömpi kotiinsa ilman toista kulmahammastaan olivat muutkin vampyyrit hieman huolestuneita. Oliveria itseään ei hampaan puuttuminen taikka vankina oleminen liiemmin haitannut, mutta Reptilianin ja Jonathanin palopuheen jälkeen Oliver tosin lupasi olla olematta enää yhtä huoleton ja kyseisen tempauksen jälkeen Oliver lopulta kunnostautui.
Seuraavat kymmenen vuotta, vuodesta 1970 lähtien, Oliver paini kaikenlaisten ongelmien kanssa aina kielletystä rakkaudesta jästiperheensä ikävöimiseen. Vuonna 1974 Oliver lähti Warkworthistä omille teilleen tunteidensa riivaamana pieneen Englantilaiseen kylään sanomatta sanaakaan vampyyriperheelleen. Jonathan oli murheen murtama ja loput vampyyreistä yrittivät saada Oliverin lymypaikan tietoonsa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Noin kahden vuoden jälkeen pienen kylän asukkaat saivat selville Oliverin olevan vampyyri ja jahtasivat miehen pakosalle. Lopulta Oliver palasi takaisin Warkwortiin.
Oliverin neljäntenäkymmenentenä ensimmäisenä syntymäpäivänä vuonna 1980 mies lopulta päättää lähettää kutsun siskolleen Saphiralle, jossa kertoo yhä olevansa elossa ja pyytää tätä syntymäpäivilleen Warkworthiin.
[Image: Bat-Silhouette-PNG-Background-Image.png]
KUVISSA: Jeremy Sisto
Ääninäyte ---
Taidegalleria ---
Aikajana ---]]> <![CDATA[RORSCHACH, Galva Morain]]> https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=131 Sat, 05 May 2018 14:25:49 +0000 https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=131   [Image: kelpie_by_skia-d4qmlh1.jpg]  [Image: 58d2575473ba7045c5aafa7f6278c8ce--dark-a...ration.jpg]

HAHMON NIMI: Galva Morain Rorschach
SYNTYMÄAIKA JA IKÄ: 20-32 vuotta (19.1.1927, Kauris)
PITUUS JA PAINO:
      kelppinä - säkäkorkeus 190 cm ja paino n. 150 kg
      ihmisenä - 180 cm ja 82 kg
PERHE: Ei ole, Galva on henkiolento, joten se on 'syntyessään' vain ilmestynyt tähän maailmaan toisesta ulottuvuudesta.
VERENPERIMÄ: Kelppi
AMMATTI: Valokuvaaja
ASUINKAUPUNKI: Galva Morain Rorschach asusti ensimmäisen kerran tässä ulottuvuudessa Irlannissa, pienessä maalaiskylässä Cavanissa, Lough Gowna-järvellä. Sen nykyinen asuinjärvi ja reviiri kuitenkin sijaitsee lähellä Skotlannin Cairngormsin kansallispuistoa, Rothiemurcusin metsässä, Loch an Eileinissä.

ULKONÄKÖ: Kelpin muodossaan Galva näyttää nälkiintyneeltä, isokokoiselta hevoselta, jolla on vääripäin käännetyt sorkat, huulista törröttävät hampaat ja kuolleet kalansilmät. Ihonväritykseltään kelppimuoto on mustanpuhuva, mutta joskus tietyssä valossa väritys saattaa omata myös muita sävyjä eli vihreän tai sinisen häivähdyksiä samalla tavalla kuin öljyläiskässä tienpinnalla. Harjas ja häntä ovat väriltään mustia ja vetisen, vihertävän liman peitossa.
Ihmismuodossa Galvan hiukset ovat hunajan väriset; eivät siis täysin blondit tai edes ruskeat. Sen silmät ovat harmaansiniset ja kelppimuodon silmistä poiketen kirkkaat ja eloisat. Ihmisenä Galvan ruumiinrakenne on rasvaprosentiltaan suurempi lihasprosenttiin verrattuna, mutta vielä sopivissa mittasuhteissa niin, ettei mies ole lihavan tai muskelimiehen tasoa.
Siinä vaiheessa, kun/jos Galva on ollut liian kauan poissa vedestä ja alkanut kuivua liikaa, miehen kelppi-väritys alkaa puskea esiin ja mustat, rihmaiset 'nauhat' peittävät tuon kokonaan, jonka jälkeen mies muuntuu takaisin todelliseen muotoonsa kelpiksi.
[Image: 240?cb=20111006020642]  [Image: spiderman3_brock.jpg]  [Image: latest?cb=20130102090701]
PERSOONASTA: Galva on kohtalaisen mukava persoona, mutta aika-ajoin nälän yllättäessä, ja lajinsa tavanomaiseen tapaan, se muuttuu hieman kieronmanlaiseksi juonijaksi ja yrittää saada keinolla millä hyvänsä saalishenkilönsä hukuttautumaan. Näinä hetkinä hän voi myös vaikuttaa häiritsevän painostavalta ja muutenkin häiriintyneeltä.
Olomuodoltaan mies esiintyy mieluiten ihmisenä, sillä kaukaisella järvellä asustaessaan se on huomannut ettei paikalle usein eksy ihmisiä -siispä jos ruoka ei tule sen luokse, se tulee ruoan luokse. Usein ihmismuodossa ollessaan Galva on oppinut kantapään ja muutaman menetetyn aterian kautta, että säännöllinen nesteytys ja kylpeminen auttavat sitä pysymään kauemmin ihmisten ilmoilla.
Galvalla saattaa myös aika ajoin mennä prioriteetit sekaisin joissain tilanteissa. Esimerkiksi kuvaustyössään, jos joku töytäistäisiin alas jyrkänteeltä niin, että Galvan kamera putoaisi mukana, sitä harmittaisi enemmän kameran kohtalo. Toisaalta, miksi Galva huolestuisi yksittäisen saalislajinsa edustajan kohtalosta? Galvan ajatusmaailma on siis jokseenkin itsekeskeinen.
Galva ei pysty lukemaan yhtään ja tämä johtuu siitä, että ihmismuotoon muuttuessaan se ei osaa muuntaa aivan täysin omia kelpin aivojaan ihmisen tasoisiksi. Ihmisten keskuudessa se usein kutsuukin tuota lukemattomuuden tilaa dyslexiaksi, sillä tila ei johdu osaamattomuudesta vaan fyysisestä viasta eli yksinkertaisesti hänen aivonsa eivät vain pysty näkemään tai prosessoimaan itse tekstiä ja teksti näkyy vain merkityksettömänä massana.
Dyslexiansa takia Galva ei kykene kirjoittamaankaan, joka voi sekin osoittautua esteeksi ravinnon saannille. Tämä kykenemättömyys ei kuitenkaan ulotu piirtämisen tai maalaamisen kykyyn ja niinpä nimmaria vaativissa papereissa miehen allekirjoituksen kohdalla yleensä komeileekin nopeasti ja hutaisten piirretty tikku-ukko hämäystarkoituksessa. Galva on oikeakätinen.
Miehen mtbi-tyyppi on ESTP-A. Galvalla ei ole mitään ongelmia valehtelun kanssa, mutta aika ajoin se tuppaa olemaan turhankin rehellinen.

ELÄMÄSTÄ: Galva ilmestyi tähän maailmankolkkaan eli Ison-Britannian ympäristöön ensimmäisen kerran vuoden 1927 tammikuun keskivaiheilla Gowna-järven rannalle Irlantiin, jossa Galva sitten eleli parisenkymmentä vuotta. Tämän nimi, Galva, on ihmisten sille antama. Loput Galvan nimistä, Morain ja Rorschach, ovat miehen omakeksimiä ihmisvaleasunsa uskottavuuden turvaamiseksi. Tosin Galvaa ei kyllä ole missään väestörekisterissä, jos ei taikaeläinten yksilömäärien rekisteriä oteta mukaan, joten Galvan valeasun uskottavuus kärsii joka tapauksessa tietyissä tilanteissa. Galvan seuraavan kerran Maahan ilmestyminen vuonna 1972 kurpitsajuhlan aikoihin lokakuussa, oli lähinnä vain onnen kauppaa, sillä henkilö joka oli hänet aiemmin karkottanut Gownasta, ei ollut mikään maailman paras manaaja ja niinpä Galva vapautui jälleen omasta ulottuvuudestaan -tällä kertaa Skotlannin syrjäiseen järveen; Loch an Eileiniin. Galva ei ole koskaan tavannut toista lajitoveriaan, joten tuskin se sellaista erottaisi tavallisten eliöiden joukosta, ellei tuo toinen paljastaisi ensin todellista olomuotoansa.

KUVISSA: Topher Grace

ÄÄNINÄYTE --- AIKAJANA
]]>   [Image: kelpie_by_skia-d4qmlh1.jpg]  [Image: 58d2575473ba7045c5aafa7f6278c8ce--dark-a...ration.jpg]

HAHMON NIMI: Galva Morain Rorschach
SYNTYMÄAIKA JA IKÄ: 20-32 vuotta (19.1.1927, Kauris)
PITUUS JA PAINO:
      kelppinä - säkäkorkeus 190 cm ja paino n. 150 kg
      ihmisenä - 180 cm ja 82 kg
PERHE: Ei ole, Galva on henkiolento, joten se on 'syntyessään' vain ilmestynyt tähän maailmaan toisesta ulottuvuudesta.
VERENPERIMÄ: Kelppi
AMMATTI: Valokuvaaja
ASUINKAUPUNKI: Galva Morain Rorschach asusti ensimmäisen kerran tässä ulottuvuudessa Irlannissa, pienessä maalaiskylässä Cavanissa, Lough Gowna-järvellä. Sen nykyinen asuinjärvi ja reviiri kuitenkin sijaitsee lähellä Skotlannin Cairngormsin kansallispuistoa, Rothiemurcusin metsässä, Loch an Eileinissä.

ULKONÄKÖ: Kelpin muodossaan Galva näyttää nälkiintyneeltä, isokokoiselta hevoselta, jolla on vääripäin käännetyt sorkat, huulista törröttävät hampaat ja kuolleet kalansilmät. Ihonväritykseltään kelppimuoto on mustanpuhuva, mutta joskus tietyssä valossa väritys saattaa omata myös muita sävyjä eli vihreän tai sinisen häivähdyksiä samalla tavalla kuin öljyläiskässä tienpinnalla. Harjas ja häntä ovat väriltään mustia ja vetisen, vihertävän liman peitossa.
Ihmismuodossa Galvan hiukset ovat hunajan väriset; eivät siis täysin blondit tai edes ruskeat. Sen silmät ovat harmaansiniset ja kelppimuodon silmistä poiketen kirkkaat ja eloisat. Ihmisenä Galvan ruumiinrakenne on rasvaprosentiltaan suurempi lihasprosenttiin verrattuna, mutta vielä sopivissa mittasuhteissa niin, ettei mies ole lihavan tai muskelimiehen tasoa.
Siinä vaiheessa, kun/jos Galva on ollut liian kauan poissa vedestä ja alkanut kuivua liikaa, miehen kelppi-väritys alkaa puskea esiin ja mustat, rihmaiset 'nauhat' peittävät tuon kokonaan, jonka jälkeen mies muuntuu takaisin todelliseen muotoonsa kelpiksi.
[Image: 240?cb=20111006020642]  [Image: spiderman3_brock.jpg]  [Image: latest?cb=20130102090701]
PERSOONASTA: Galva on kohtalaisen mukava persoona, mutta aika-ajoin nälän yllättäessä, ja lajinsa tavanomaiseen tapaan, se muuttuu hieman kieronmanlaiseksi juonijaksi ja yrittää saada keinolla millä hyvänsä saalishenkilönsä hukuttautumaan. Näinä hetkinä hän voi myös vaikuttaa häiritsevän painostavalta ja muutenkin häiriintyneeltä.
Olomuodoltaan mies esiintyy mieluiten ihmisenä, sillä kaukaisella järvellä asustaessaan se on huomannut ettei paikalle usein eksy ihmisiä -siispä jos ruoka ei tule sen luokse, se tulee ruoan luokse. Usein ihmismuodossa ollessaan Galva on oppinut kantapään ja muutaman menetetyn aterian kautta, että säännöllinen nesteytys ja kylpeminen auttavat sitä pysymään kauemmin ihmisten ilmoilla.
Galvalla saattaa myös aika ajoin mennä prioriteetit sekaisin joissain tilanteissa. Esimerkiksi kuvaustyössään, jos joku töytäistäisiin alas jyrkänteeltä niin, että Galvan kamera putoaisi mukana, sitä harmittaisi enemmän kameran kohtalo. Toisaalta, miksi Galva huolestuisi yksittäisen saalislajinsa edustajan kohtalosta? Galvan ajatusmaailma on siis jokseenkin itsekeskeinen.
Galva ei pysty lukemaan yhtään ja tämä johtuu siitä, että ihmismuotoon muuttuessaan se ei osaa muuntaa aivan täysin omia kelpin aivojaan ihmisen tasoisiksi. Ihmisten keskuudessa se usein kutsuukin tuota lukemattomuuden tilaa dyslexiaksi, sillä tila ei johdu osaamattomuudesta vaan fyysisestä viasta eli yksinkertaisesti hänen aivonsa eivät vain pysty näkemään tai prosessoimaan itse tekstiä ja teksti näkyy vain merkityksettömänä massana.
Dyslexiansa takia Galva ei kykene kirjoittamaankaan, joka voi sekin osoittautua esteeksi ravinnon saannille. Tämä kykenemättömyys ei kuitenkaan ulotu piirtämisen tai maalaamisen kykyyn ja niinpä nimmaria vaativissa papereissa miehen allekirjoituksen kohdalla yleensä komeileekin nopeasti ja hutaisten piirretty tikku-ukko hämäystarkoituksessa. Galva on oikeakätinen.
Miehen mtbi-tyyppi on ESTP-A. Galvalla ei ole mitään ongelmia valehtelun kanssa, mutta aika ajoin se tuppaa olemaan turhankin rehellinen.

ELÄMÄSTÄ: Galva ilmestyi tähän maailmankolkkaan eli Ison-Britannian ympäristöön ensimmäisen kerran vuoden 1927 tammikuun keskivaiheilla Gowna-järven rannalle Irlantiin, jossa Galva sitten eleli parisenkymmentä vuotta. Tämän nimi, Galva, on ihmisten sille antama. Loput Galvan nimistä, Morain ja Rorschach, ovat miehen omakeksimiä ihmisvaleasunsa uskottavuuden turvaamiseksi. Tosin Galvaa ei kyllä ole missään väestörekisterissä, jos ei taikaeläinten yksilömäärien rekisteriä oteta mukaan, joten Galvan valeasun uskottavuus kärsii joka tapauksessa tietyissä tilanteissa. Galvan seuraavan kerran Maahan ilmestyminen vuonna 1972 kurpitsajuhlan aikoihin lokakuussa, oli lähinnä vain onnen kauppaa, sillä henkilö joka oli hänet aiemmin karkottanut Gownasta, ei ollut mikään maailman paras manaaja ja niinpä Galva vapautui jälleen omasta ulottuvuudestaan -tällä kertaa Skotlannin syrjäiseen järveen; Loch an Eileiniin. Galva ei ole koskaan tavannut toista lajitoveriaan, joten tuskin se sellaista erottaisi tavallisten eliöiden joukosta, ellei tuo toinen paljastaisi ensin todellista olomuotoansa.

KUVISSA: Topher Grace

ÄÄNINÄYTE --- AIKAJANA
]]> <![CDATA[JAMES, Alexander Ozias]]> https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=125 Wed, 04 Oct 2017 12:35:22 +0000 https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=125
Hahmo & teksti © Nibs
Kuvissa: Jacob Tremblay

[Image: 0641f2457d01860bdd119eb6125db4a7.jpg]

NIMI
Alexander Ozias James
(”Xander”)

IKÄ
1-14v
(* 19/7/1978)

VERI
puoliverinen / puoli-vampyyri

KOTI
1-12 East Vale, Third Avenue, Acton, Lontoo
* Lähes fotorealistinen 720° Virtuaalinen Näyttö


PERHE

Adopt. isä: Zachary Adrian James / ”Zach” - * 25/10/1922
(* äidin veli)

Äiti: Emily Joanne James - 1940-1981
Biol. isä: Basil J. Corrigan  - 1946-1981

ULKONÄKÖ

Pituus/paino: 97-154 cm / 15-42 kg – (3-14v, keskiverto ikäisensä mitoissa)
Silmät: siniset
Hiukset: vaaleanruskeat

Aurinkoallergian takia hän on aina joko huomattavan kalpea, tai kesäisin korkeintaan normaalin asteen vaaleaihoinen ilman vähäistäkään rusketusta jos on uskaltanut olla pidempään/useammin auringossa--mutta tuossa "rusketus"-vaiheessa hän on jo aivan palamisen kynnyksellä vaikka olisi kuinka monta litraa aurinkorasvaa iholla. Ei hän aivan vampyyrinkalpea koskaan ole sillä pystyy nauttimaan auringosta ikkunalasin läpi ilman ongelmia ja pieninä annoksina mm. ulkona vahvan aurinkorasvakerroksen suojissa. Samasta syystä hänen vaatetuksensa ulkona on lähes aina paksua kangasta ja pitkähihaista/lahkeista eikä hänen pitäisi lähteä kirkkaimman auringon aikaan ulos ilman suojaavaa hattua ja/tai aurinkolaseja. Kalpeutta lukuun ottamatta hän näyttää aivan isoisältään.

[Image: b6f2780e5a76584a2ec6aea6253f17de.jpg]

~ PERHEHISTORIAA & ELÄMÄSTÄ

Hänen isänsä Basil oli kuolonsyöjä, Voldemortin sisäpiirissä. Mutta mies hylkäsi uskollisuutensa ja aatteensa rakastuttuaan jästinaiseen. Emily oli okkultisti joka oli tutkinnoissaan joutunut vampyyrin uhriksi, ja eli Englannin maaseudulla maanalaisessa vampyyriyhteisössä. Sinne Basil piiloutui ja onnistui salassa elämään useita vuosia. Emily oli yhteisön johtaja ja pyrki elämään enimmäkseen eläinten verellä ja normaalilla ihmisten ravinnolla, joskin silloin tällöin sortui ihmisvereen. Kesällä 1978 yhteisöön syntyi ensimmäinen puoli-vampyyri. Uusi vauva ja Basil tunsivat olonsa turvalliseksi sillä Emily oli aina pitänyt huolen ettei yhteisöön liittynyt sellaisia joiden arvostus ja kiintymys ihmisyyteen oli hiipunut liian heikoksi.

Vauva Alexander, jota vanhempansa kutsuivat enimmäkseen nimellä Xander, kasvoi pitkälti maan alla eristettynä muusta maailmasta – ikkuna ulkomaailmaan oli televisio. Ei vain siksi ettei kukaan hänen yhteisöstään voinut turvallisesti jos lainkaan liikkua ulkona päiväaikaan, vaan myös oman terveytensä vuoksi. Basil totesi vauvan kanssa muutaman tunnin ulkoiltuaan, että poika kärsi siitä toisen asteen palovammoja. Parannusloitsulla vauva saatiin pelastettua ja säästettyä arvilta, mutta Xander ei nähnyt aurinkoa seuraavan kerran ennen kuin 3-vuotiaana.

Marraskuussa 1981, pari viikkoa Voldemortin kukistumisen jälkeen, Voldemortin liittolaisiksi lyöttäytyneet vampyyrit onnistuivat soluttautumaan Emilyn yhteisöön – ja kuolonsyöjien tuella massamurhasivat lähes koko yhteisön. Osa Emilyn yhteisöstä oli noitia ja velhoja, mutta kuolonsyöjät eivät vaivautuneet selvittelemään kuka oli ja kuka ei. Heidän hyökkäyksensä oli niin salakavala ettei kyseiset muutamat taikavoimaiset ehtineet puolustautua. Hyökkäyksen päätyttyä heitäkin odotti yllätys; joukko auroreja oli seurannut heitä ja tekivät yllätyshyökkäyksen maanalaisen yhteisön luolan ulkopuolella. Se oli sodanjälkeisen kuolonsyöjien  tehometsästyksen suurin massapidätys siltikin vaikka osa kaatui taistelussa.

Aurorit kävivät läpi pesäluolan joka kolkan, mutta eivät löytäneet ketään elossa. Xander oli päässyt livahtamaan ulos mutta ulkomaailmassa kokemattomana ja vasta kolmevuotiaana hän jäi pian aurorien haaviin. Liian peloissaan ja traumatisoituneena poika ei puhunut mitään, mutta hampaiden tarkistus kertoi viranomaisille ettei tenava ollut vampyyri. Lukilitiksella kysymyksillä johdattelun kera he selvittivät myös helposti että pojan isä oli Basil Corrigan ja näin ollen vekarakin velho.

Samana yönä Xander vietiin taikavoimaisten orpokotiin Lontoossa, jossa poika asui samalla kun sosiaaliviranomaiset jäljittivät hänen lähisukulaisia. Henkilökunnalle kerrottiin kyllä pojan lähtökohdat, mutta koska niistä ei tiedetty vielä oikeastaan mitään yksityiskohtia orpokodin henkilökunta ei osannut olla tarpeeksi varovainen. Elo siellä ei luonnistunut pehmeästi koska poika ei puhua pukahtanutkaan moneen päivään - eikä edes turvallisesti, koska Xander oli syntymästään asti kasvanut vampyyrinä; vaikka hän ei tarvinnut verta hyvinvoinnin kannalta hän oli perinyt äidiltään aurinkoallergian lisäksi verenhimon ja pojalle oli annettu eläinten verta välipaloiksi ja muutoin ”herkutteluun” ja varmuudeksi ettei hän sairaatuisi.

Viisi päivää Xanderin saapumisen jälkeen poika löydettiin orpokodin varastotilasta juomassa verta talon yhteisestä lemmikkikipupusta jonka kurkun hän oli viiltänyt auki. Tämän myötä aikuisille kirkastui että lapsi ei kärsinyt vain tavallisesta joskin harvinaisesta aurinkoallergiasta vaan oli puoliksi vampyyri joka onnettomasti peri vanhempansa kaksi pahinta piirrettä. Viaton katse hänen silmissään ja yleinen rauhallisuus viime päivien aikana antoivat tunnun että pojassa oli silti vielä enimmäkseen ihmisyyttä ja ettei vekara tappanut eläintä pahuuttaan vaan vain koska se oli hänelle normaalia elämää. Xanderin tähänastisen elämän ollen yhä pimeän peitossa he eivät halunneet riskeerata muiden lasten turvallisuutta vaan alkoivat vimmatusti hakea pojalle sijaiskotia. Isän suku oli jo jäljitetty ja ilmoittanut ettei halunnut edes nähdä ”verenpetturin” jälkikasvua. Äidin sukulaisia etsittiin yhä.

Kolme päivää myöhemmin orpokodin viranomaissuhteista löytyi sopiva sijaiskoti jossa ei ollut eläimiä eikä muita lapsia, mutta nämä sijaisvanhemmat eivät huolehtineet lapsesta asiallisesti. Poikaa pidettiin nälässä ja muutenkin jätettiin heitteille muun henkisen väkivallan lisäksi. Joulun alla se kävi ilmi ja poika otettiin takaisin orpokotiin. Pian löytyi vastuuntuntoinen pariskunta joka ei kammonnut pojan taustaa eikä sortuisi pahoinpitelyyn.

Noin kuukausi Xanderin ensimmäisestä saapumisesta kului kuumeisesti jästiäidin sukulaisia jäljittäen – elossa olevia ei ollut sodan jäljiltä montaa ja niillekään ei koettu taikuuden salassapidon kannalta turvalliseksi kertoa pojasta. Lopulta kävi ilmi että Xanderin äidillä oli Yhdysvalloissa veli, Zachary James, joka sattui olemaan velho. Joulun alla mies lähetti vastauspostina että ehdottomasti haluaa tavata siskonpoikansa ja järjestäisi asiansa niin että voisi adoptoida lapsen.

[Image: 49800c1c0d7cc6528d0f26110e44c03c.jpg]

[kuva] – [kuva] – [kuva]

~ PERSOONASTA

Xander on itsenäinen ja neuvokas. Mutta hän on enemmän käytännön poika; vaikka mielikuvitusta hänellä kohtalaisesti riittää, hän ei yleensä ole kovin sanavalmis. Ylipäätään hän puhuu melko vähän senkään jälkeen kun on tottunut uuteen elämään, useimmiten käyttää lyhyitä ja ytimekkäitä lausahduksia. Paitsi jos asia on hänelle jostain syystä hyvin tärkeä tai on löytänyt ihmisen joka jakaa vahvan kiinnostuksen samaan asiaan niin hän saattaa puhjeta puhumaan enemmänkin kerralla. Uusien tuttavuuksien kanssa ja isoissa joukoissa hän on yleensä tarkkailijana, mikä on kehittänyt hänelle todella Korkean huomiokyvyn.

Hän innostuu helposti uusista asioista, mutta lähestyy niitä aluksi varoen ja kasvaa hiljalleen sosiaaliseksi ikätovereiden suhteen, mutta rennompi ja energisempi puoli hänestä nousee vain perheen parissa tai läheisten ystävien – eli ihmisten joiden seurassa hän kokee olonsa turvalliseksi. Xander on tolkuttoman itsepäinen ja minä-itse -asenteella toimiva mikä johtaa hänet usein oppimaan asioita käytännön kautta enemmän kuin teorian ja puheiden. Kun hän rakasta jotain hän rakastaa sitä samalla palolla millä vampyyri himoitsee verta, joten hänellä on joskus vaikeuksia karistaa pahojakin tapoja jos ne ovat hänestä tarpeeksi miellyttäviä.

Hän on perusluonnoltaan rauhallinen ja hyväsydäminen, mutta ärsyyntyy herkästi ja omaa tulisen temperamentin mikä ilmenee raivokohtauksina tietynlaisissa tilanteissa. Mutta hyvin harvoin hän aloittaa fyysistä tappelua. Tosin hänen verenhimo on niin vahva ettei häneltä kannata yrittää riistää sen lähdettä jos hänen käden ulottuvilla on teräase, sitten kun hän on hieman vanhempi. Kuten eläimet, hän puolustaa saalistaan, mutta taaperoikäisenä hänellä ei veressään virtaavasta demonin osasta huolimatta ole vielä kyseistä vaistoa.

Kasvaessaan hän kiinnostuu perheensä ja maailman historiasta ja taikayhteiskunnan pimeämmästä puolesta, lähtökohtaisesti vain juuriensa tutkinnan nimessä ja hänen enonsa pyrkii pitämään sen pojan ikään sopivalla sekä terveellisellä tasolla. Aurinkoallergiansa takia Xander ei voi telmiä ulkona mielin määrin, mutta 7-vuotiaana uhallakin aloitti jalkapalloharrastuksen.

Jotain iloakin hän sentään on allergiastaan löytänyt; koulun liikuntatunneilla tai vastaavissa tylsissä tilaisuuksissa hän saa jäädä sisälle jos päivä ei ole täysin pilvinen tai vuodenaika talvi eikä häntä aina vahdita joten hän pääsee välillä lusmuilemaan koulussa. Koulussa on niin paljon teoria-aineita että hän on todella laiska opiskelemaan – myös Tylypahkassa.

~ MUUTA

- puheääni: 5 - 11v

- Harrastukset: jalkapallo, vesivärimaalailu, videopelit, lukeminen, keräily.

- Kärsii keskitasoisesta aurinkoallergiasta.

[Image: bd81ab490e49bd212e624e1fe03c7efe.png]
]]>
Hahmo & teksti © Nibs
Kuvissa: Jacob Tremblay

[Image: 0641f2457d01860bdd119eb6125db4a7.jpg]

NIMI
Alexander Ozias James
(”Xander”)

IKÄ
1-14v
(* 19/7/1978)

VERI
puoliverinen / puoli-vampyyri

KOTI
1-12 East Vale, Third Avenue, Acton, Lontoo
* Lähes fotorealistinen 720° Virtuaalinen Näyttö


PERHE

Adopt. isä: Zachary Adrian James / ”Zach” - * 25/10/1922
(* äidin veli)

Äiti: Emily Joanne James - 1940-1981
Biol. isä: Basil J. Corrigan  - 1946-1981

ULKONÄKÖ

Pituus/paino: 97-154 cm / 15-42 kg – (3-14v, keskiverto ikäisensä mitoissa)
Silmät: siniset
Hiukset: vaaleanruskeat

Aurinkoallergian takia hän on aina joko huomattavan kalpea, tai kesäisin korkeintaan normaalin asteen vaaleaihoinen ilman vähäistäkään rusketusta jos on uskaltanut olla pidempään/useammin auringossa--mutta tuossa "rusketus"-vaiheessa hän on jo aivan palamisen kynnyksellä vaikka olisi kuinka monta litraa aurinkorasvaa iholla. Ei hän aivan vampyyrinkalpea koskaan ole sillä pystyy nauttimaan auringosta ikkunalasin läpi ilman ongelmia ja pieninä annoksina mm. ulkona vahvan aurinkorasvakerroksen suojissa. Samasta syystä hänen vaatetuksensa ulkona on lähes aina paksua kangasta ja pitkähihaista/lahkeista eikä hänen pitäisi lähteä kirkkaimman auringon aikaan ulos ilman suojaavaa hattua ja/tai aurinkolaseja. Kalpeutta lukuun ottamatta hän näyttää aivan isoisältään.

[Image: b6f2780e5a76584a2ec6aea6253f17de.jpg]

~ PERHEHISTORIAA & ELÄMÄSTÄ

Hänen isänsä Basil oli kuolonsyöjä, Voldemortin sisäpiirissä. Mutta mies hylkäsi uskollisuutensa ja aatteensa rakastuttuaan jästinaiseen. Emily oli okkultisti joka oli tutkinnoissaan joutunut vampyyrin uhriksi, ja eli Englannin maaseudulla maanalaisessa vampyyriyhteisössä. Sinne Basil piiloutui ja onnistui salassa elämään useita vuosia. Emily oli yhteisön johtaja ja pyrki elämään enimmäkseen eläinten verellä ja normaalilla ihmisten ravinnolla, joskin silloin tällöin sortui ihmisvereen. Kesällä 1978 yhteisöön syntyi ensimmäinen puoli-vampyyri. Uusi vauva ja Basil tunsivat olonsa turvalliseksi sillä Emily oli aina pitänyt huolen ettei yhteisöön liittynyt sellaisia joiden arvostus ja kiintymys ihmisyyteen oli hiipunut liian heikoksi.

Vauva Alexander, jota vanhempansa kutsuivat enimmäkseen nimellä Xander, kasvoi pitkälti maan alla eristettynä muusta maailmasta – ikkuna ulkomaailmaan oli televisio. Ei vain siksi ettei kukaan hänen yhteisöstään voinut turvallisesti jos lainkaan liikkua ulkona päiväaikaan, vaan myös oman terveytensä vuoksi. Basil totesi vauvan kanssa muutaman tunnin ulkoiltuaan, että poika kärsi siitä toisen asteen palovammoja. Parannusloitsulla vauva saatiin pelastettua ja säästettyä arvilta, mutta Xander ei nähnyt aurinkoa seuraavan kerran ennen kuin 3-vuotiaana.

Marraskuussa 1981, pari viikkoa Voldemortin kukistumisen jälkeen, Voldemortin liittolaisiksi lyöttäytyneet vampyyrit onnistuivat soluttautumaan Emilyn yhteisöön – ja kuolonsyöjien tuella massamurhasivat lähes koko yhteisön. Osa Emilyn yhteisöstä oli noitia ja velhoja, mutta kuolonsyöjät eivät vaivautuneet selvittelemään kuka oli ja kuka ei. Heidän hyökkäyksensä oli niin salakavala ettei kyseiset muutamat taikavoimaiset ehtineet puolustautua. Hyökkäyksen päätyttyä heitäkin odotti yllätys; joukko auroreja oli seurannut heitä ja tekivät yllätyshyökkäyksen maanalaisen yhteisön luolan ulkopuolella. Se oli sodanjälkeisen kuolonsyöjien  tehometsästyksen suurin massapidätys siltikin vaikka osa kaatui taistelussa.

Aurorit kävivät läpi pesäluolan joka kolkan, mutta eivät löytäneet ketään elossa. Xander oli päässyt livahtamaan ulos mutta ulkomaailmassa kokemattomana ja vasta kolmevuotiaana hän jäi pian aurorien haaviin. Liian peloissaan ja traumatisoituneena poika ei puhunut mitään, mutta hampaiden tarkistus kertoi viranomaisille ettei tenava ollut vampyyri. Lukilitiksella kysymyksillä johdattelun kera he selvittivät myös helposti että pojan isä oli Basil Corrigan ja näin ollen vekarakin velho.

Samana yönä Xander vietiin taikavoimaisten orpokotiin Lontoossa, jossa poika asui samalla kun sosiaaliviranomaiset jäljittivät hänen lähisukulaisia. Henkilökunnalle kerrottiin kyllä pojan lähtökohdat, mutta koska niistä ei tiedetty vielä oikeastaan mitään yksityiskohtia orpokodin henkilökunta ei osannut olla tarpeeksi varovainen. Elo siellä ei luonnistunut pehmeästi koska poika ei puhua pukahtanutkaan moneen päivään - eikä edes turvallisesti, koska Xander oli syntymästään asti kasvanut vampyyrinä; vaikka hän ei tarvinnut verta hyvinvoinnin kannalta hän oli perinyt äidiltään aurinkoallergian lisäksi verenhimon ja pojalle oli annettu eläinten verta välipaloiksi ja muutoin ”herkutteluun” ja varmuudeksi ettei hän sairaatuisi.

Viisi päivää Xanderin saapumisen jälkeen poika löydettiin orpokodin varastotilasta juomassa verta talon yhteisestä lemmikkikipupusta jonka kurkun hän oli viiltänyt auki. Tämän myötä aikuisille kirkastui että lapsi ei kärsinyt vain tavallisesta joskin harvinaisesta aurinkoallergiasta vaan oli puoliksi vampyyri joka onnettomasti peri vanhempansa kaksi pahinta piirrettä. Viaton katse hänen silmissään ja yleinen rauhallisuus viime päivien aikana antoivat tunnun että pojassa oli silti vielä enimmäkseen ihmisyyttä ja ettei vekara tappanut eläintä pahuuttaan vaan vain koska se oli hänelle normaalia elämää. Xanderin tähänastisen elämän ollen yhä pimeän peitossa he eivät halunneet riskeerata muiden lasten turvallisuutta vaan alkoivat vimmatusti hakea pojalle sijaiskotia. Isän suku oli jo jäljitetty ja ilmoittanut ettei halunnut edes nähdä ”verenpetturin” jälkikasvua. Äidin sukulaisia etsittiin yhä.

Kolme päivää myöhemmin orpokodin viranomaissuhteista löytyi sopiva sijaiskoti jossa ei ollut eläimiä eikä muita lapsia, mutta nämä sijaisvanhemmat eivät huolehtineet lapsesta asiallisesti. Poikaa pidettiin nälässä ja muutenkin jätettiin heitteille muun henkisen väkivallan lisäksi. Joulun alla se kävi ilmi ja poika otettiin takaisin orpokotiin. Pian löytyi vastuuntuntoinen pariskunta joka ei kammonnut pojan taustaa eikä sortuisi pahoinpitelyyn.

Noin kuukausi Xanderin ensimmäisestä saapumisesta kului kuumeisesti jästiäidin sukulaisia jäljittäen – elossa olevia ei ollut sodan jäljiltä montaa ja niillekään ei koettu taikuuden salassapidon kannalta turvalliseksi kertoa pojasta. Lopulta kävi ilmi että Xanderin äidillä oli Yhdysvalloissa veli, Zachary James, joka sattui olemaan velho. Joulun alla mies lähetti vastauspostina että ehdottomasti haluaa tavata siskonpoikansa ja järjestäisi asiansa niin että voisi adoptoida lapsen.

[Image: 49800c1c0d7cc6528d0f26110e44c03c.jpg]

[kuva] – [kuva] – [kuva]

~ PERSOONASTA

Xander on itsenäinen ja neuvokas. Mutta hän on enemmän käytännön poika; vaikka mielikuvitusta hänellä kohtalaisesti riittää, hän ei yleensä ole kovin sanavalmis. Ylipäätään hän puhuu melko vähän senkään jälkeen kun on tottunut uuteen elämään, useimmiten käyttää lyhyitä ja ytimekkäitä lausahduksia. Paitsi jos asia on hänelle jostain syystä hyvin tärkeä tai on löytänyt ihmisen joka jakaa vahvan kiinnostuksen samaan asiaan niin hän saattaa puhjeta puhumaan enemmänkin kerralla. Uusien tuttavuuksien kanssa ja isoissa joukoissa hän on yleensä tarkkailijana, mikä on kehittänyt hänelle todella Korkean huomiokyvyn.

Hän innostuu helposti uusista asioista, mutta lähestyy niitä aluksi varoen ja kasvaa hiljalleen sosiaaliseksi ikätovereiden suhteen, mutta rennompi ja energisempi puoli hänestä nousee vain perheen parissa tai läheisten ystävien – eli ihmisten joiden seurassa hän kokee olonsa turvalliseksi. Xander on tolkuttoman itsepäinen ja minä-itse -asenteella toimiva mikä johtaa hänet usein oppimaan asioita käytännön kautta enemmän kuin teorian ja puheiden. Kun hän rakasta jotain hän rakastaa sitä samalla palolla millä vampyyri himoitsee verta, joten hänellä on joskus vaikeuksia karistaa pahojakin tapoja jos ne ovat hänestä tarpeeksi miellyttäviä.

Hän on perusluonnoltaan rauhallinen ja hyväsydäminen, mutta ärsyyntyy herkästi ja omaa tulisen temperamentin mikä ilmenee raivokohtauksina tietynlaisissa tilanteissa. Mutta hyvin harvoin hän aloittaa fyysistä tappelua. Tosin hänen verenhimo on niin vahva ettei häneltä kannata yrittää riistää sen lähdettä jos hänen käden ulottuvilla on teräase, sitten kun hän on hieman vanhempi. Kuten eläimet, hän puolustaa saalistaan, mutta taaperoikäisenä hänellä ei veressään virtaavasta demonin osasta huolimatta ole vielä kyseistä vaistoa.

Kasvaessaan hän kiinnostuu perheensä ja maailman historiasta ja taikayhteiskunnan pimeämmästä puolesta, lähtökohtaisesti vain juuriensa tutkinnan nimessä ja hänen enonsa pyrkii pitämään sen pojan ikään sopivalla sekä terveellisellä tasolla. Aurinkoallergiansa takia Xander ei voi telmiä ulkona mielin määrin, mutta 7-vuotiaana uhallakin aloitti jalkapalloharrastuksen.

Jotain iloakin hän sentään on allergiastaan löytänyt; koulun liikuntatunneilla tai vastaavissa tylsissä tilaisuuksissa hän saa jäädä sisälle jos päivä ei ole täysin pilvinen tai vuodenaika talvi eikä häntä aina vahdita joten hän pääsee välillä lusmuilemaan koulussa. Koulussa on niin paljon teoria-aineita että hän on todella laiska opiskelemaan – myös Tylypahkassa.

~ MUUTA

- puheääni: 5 - 11v

- Harrastukset: jalkapallo, vesivärimaalailu, videopelit, lukeminen, keräily.

- Kärsii keskitasoisesta aurinkoallergiasta.

[Image: bd81ab490e49bd212e624e1fe03c7efe.png]
]]> <![CDATA[JAMES, Zachary Adrian]]> https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=124 Wed, 04 Oct 2017 12:16:39 +0000 https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=124 Hahmo & teksti © Nibs
Kuvissa: Anthony Head

[Image: c120f355b649662aa9e2196aa19b15d3.jpg]

[kuva]

NIMI
Zachary Adrian James
(”Zach”)

IKÄ
57-69v
(* 25/10/1922)

VERI
jästisyntyinen / englantilais-amerikkalainen

AMMATTI
FBI:n erikoisagentti, rikostutkinta
(jää eläkkeelle vuonna 1976)

KOTI
1-12 East Vale, Third Avenue, Acton, Lontoo
* Lähes fotorealistinen 720° Virtuaalinen Näyttö


PERHE

Äiti: Elizabeth Hazel James (os. Austin) - 1900-1960 | brittiläinen
Isä: William Carl James- 1900-12/1941 | amerikkalainen
Sisko: Emily Joanne James - 1940-1981
Siskonpoika: Alexander Ozias James - * 19/7/1978
(* adoptoi omaksi pojakseen 01/1982)

ULKONÄKÖ

Pituus/Paino: 185 cm / 84 kg
Silmät: vihreät
Hiukset: vaaleanruskeat, mutta hieman jo harmahtavat.
Animagimuoto: korppi

Keskivertoa ikäistään velhoa vanhemman näköinen. Rankan elämän myötä hän on ikääntynyt nopeasti, mutta taikavoimaista verta omaavana näyttää silti melkolailla ikäiseltään jästien silmissä. Ikä näkyy lähinnä kasvoista ja harmaantuvista hiuksista, muutoin hän on keholtaan ja fyysiseltä kunnoltaan ainakin parikymmentä vuotta nuoremman oloinen. Perusolemus on määrätietoinen, rauhallinen ja älykäs, sekä syvällinen ja vakavamielinen. Kuitenkin hänestä saa yleensä ystävällisen ensivaikutelman, ja olemuksensa voi muuttua hyvinkin lämpimäksi ja luokseenkutsuvaksi sillä hän tuntee todella syvästi ja voimakkaasti. Hän vain pystyy hallitsemaan tunteitaan mainiosti tietynlaisissa tilanteissa.

[Image: 078c5c3ae018e9648844bfa1c1d3dfbd.jpg]


~ ELÄMÄSTÄ

Zach syntyi pienellä maatilalla Minnesotassa, USA:ssa ja eli suhteellisen onnellista lapsuutta, paitsi koulussa jossa häntä kiusattiin vahinkotaikojen myötä oudoksi friikiksi katsottuna. Hänellä oli silti hyviä kavereita, kaikki toki erinäisistä syistä luusereiksi leimattuja. Kesällä 1934 vastaus vuosien mysteeriin saapui kirjeen ja pari päivää myöhemmin Ilvermornyn rehtorin tuomana. Zach lähti velhokouluun halussaan tutustua tähän uuteen ja jännittävään puoleensa mutta jättäytyi pois toisen vuosikurssin jälkeen. Hänen isänsä oli hyvin isänmaallinen ja ihmisrakas persoona ja oli istuttanut saman aatteen ja tunteen myös poikaansa, eikä Zach Kansainvälisen salaisuus-asetuksen takia silloin kokenut oppivan Ilvermornyssä mitään millä voisi suuremmassa mittakaavassa hyödyttää maataan ja yhteiskuntaa. Hän oli muutenkin jo muutamia vuosia elätellyt haavetta lainvalvojan uralle, etenkin salaisen palvelun riveihin pääsyä.

Joulukuussa 1941 hän toivoi ettei olisi jäänyt velhokouluun pidemmäksi aikaa tai edes jatkanut loitsujen opiskelua itsekseen – ehkä hänellä siten olisi ollut taitoja suojata perheensä ja ystävänsä. Keväällä 1942, 19-vuotiaana, hänet kutsuttiin asepalvelukseen; USA oli liittynyt Toiseen Maailmansotaan edellisessä joulukuussa japanilaisten Pearl Harboriin kohdistetun yllätyshyökkäyksen myötä. Hänen isänsä joka palveli USA:n laivastossa, menehtyi siellä. Huhtikuusta 1942 kesään 1945 Zach puolusti maataan japanilaisia ja natseja vastaan, joskin ensimmäisen vuoden hän vietti armeijan sotilaskoulutuksessa Isän menetys, sodan kauhut, ja jatkuva huoli läheisten turvallisuudesta siviilissä vain vahvistivat Zachin suuntaustaan FBI:n palvelukseen kun hän palasi sodasta kotiin. Hän halusi parantaa maailmaa, vähentää kaikkea sitä tarpeetonta kuolemaa ja kärsimystä.

MACUSA ei rankaissut häntä jästien sotaan osallistumisesta, katsoen hänen olleen äärimmäisen pieni riski koska hän ei ollut opiskellut taikuutta kuin kaksi vuotta eikä muutenkaan ollut taikayhteiskunnassa aktiivisesti sisällä ja lisäksi oli aikoinaan osoittautunut erittäin vahvaksi hallitsemaan vahinkotaikoja. MACUSA:n viranomaiset eivät tietenkään sotapalvelusta henkilökohtaisesti kokemattomina tienneet mitä taistelurintamalla palveleminen oli, eikä sitä miten paljon pahempi Toinen Maailmansota oli aiempiin sotiin verrattuna. (Valtavat taistelukentät, pommit ja muut uudet massatuhoaseet, ja Yhdysvaltain joukkojen jakaminen hyvin pieniin ryhmiin mikä vähensi sotilaiden sosiaalista kontaktia ja henkistä tukea toisistaan.) Zachary selvisi sodasta ilman pysyviä fyysisiä vammoja nimenomaan itsepuolustus-luonteisten vahinkotaikojen ansiosta--mutta ne eivät päätyneet MACUSA:n korviin koska hyvin harva niitä todistanut jästi palasi enää kotiin.

Kotiinpaluu oli onnellinen sillä että hänen äitinsä, siskonsa ja ystävänsä olivat kaikki selvinneet hengissä, mutta vaikea sillä että traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) piinasi häntä pahasti ja pitkään ja uhkasi estää lapsuuden urahaaveen toteutumisen. Vaikak FBI katsoi armeijan jäsenten ja etenkin sotaveteraanien omaavan paljon heidän palvelukseen olennaisia ja tärkeitä arvoja ja persoonapiirteitä sekä kokemusta, ja siksi ottivat heitä oikein mielellään koulutukseen, traumaperäinen stressihäiriö oli luonnollisesti ongelma rikostutkintajaostoon erikoisagentiksi haaveilevan mahdollisuuksille.

Zach otti pieniä askelia, laskeutuen kärsivällisesti takaisin normaaliin elämään. Hän vietti paljon aikaa äitinsä kanssa ja tutustui pikkusiskoonsa joka ei enää muistanut veljeään, auttoi kasvattamaan pikkusiskoaan, ja selvisi eteenpäin perheen, terapian ja myöhempinä vuosina PTSD:n hoitoon kehitetyn lääkityksen avulla. Näinä sodan jälkeisinä toipumisen vuosina hän astui taikayhteiskuntaan enemmän, hankki tuttavia ja kavereita sieltä, opiskeli loitsuja ja taikuutta syvemmin ja laajemmin, jopa animagiksi–todettuaan oman muotonsa olevan korppi--josta uskoi olevan hyötyä mahdollisen tulevan uran aikana.

Zachillä oli pari vakavaa naisystävää noina vuosina, mutta suhteet kariutuivat kun kumpikin halusi eri asioita elämästä. Vuonna 1953 Zach valmistui FBI-erikoisagentiksi rikostutkinnan jaostoon. Työ vei suurimman osan hänen ajastaan, mutta lähes kaiken vapaa-ajan mitä hän ei nukkunut hän vietti läheistensä kanssa. Pidemmillä lomilla hän otti usein aikaa itsensä kanssa yksin oleiluun ja rauhassa elämänsä pohdiskeluun. Joinakin vuosina hän oli varma ettei ikimaailmassa haluaisi tuoda lasta tähän kylmään ja julmaan maailmaan, kun taas toisinaan hänestä tuntui että lapsi tai muutama oli se yksi asia mikä elämästään oli jäänyt puuttumaan. Yli 50-tuntiset työviikot ja liikkuva sekä usein vaarallinen työnkuva vaan tehokkaasti hankaloittivat pysyvien suhteiden muodostumista.

Vuonna 1965 hänen äitinsä kuoli vanhuuteen ja muutama kuukausi hautajaisten jälkeen siskonsa Emily muutti suvun alkuperäismaahan, Englantiin. Pääasiallisena houkuttimena tosin Brittein saariston rikas myytistö sillä hän oli lapsesta asti, veljensä velhouden innoittamana, lähtenyt salatieteen poluille. Sisarusten yhteydenpito hiipui muutamassa vuodessa, he kun eivät valtavan ikäeron takia olleet kasvaneet kovin läheisiksi. Kirje tai puhelu sattui silloin tällöin läpi vuosien isompien uutisten välitykseksi, mutta ei ollut lainkaan outoa että välissä kului useita vuosia ilman mitään kontaktia.

'70-luvulla Zach matkusteli lomillaan paljon Englantiin, joskus tapaamaan siskoaan ja joskus vierailemaan Britannian taikayhteiskunnassa. Näiden matkojen aikana hän tutustui ja kaverustui–ikäerosta huolimatta--puoliverisen velhon Jacob Kingin kanssa. Taikuuden lisäksi heitä yhdisti perheläheisyys, mieltymys jästityyliseen elämään, ja vahva veto jästiyhteiskunnan lainvalvontaan Miehet pitivät yhteyttä pöllöpostilla läpi vuosien. Lisäksi Jacob oli jäänyt ilman vanhempia ja isovanhempia ennen kuin ehti kunnolla aloittaa aikuiselämäänsä kun taas Zach tuossa vaiheessa elämäänsä toivoi että olisi perustanut perheen, joten kumpikin miehistä huomaamattaan haki vanha/nuori-kaveruussuhdetta.

Zach siirtyi eläkkeelle vuonna 1976 ja eläkepäivillään vietti paljon omaa aikaa, yhä harkiten perheen perustamista jos vain taikayhteiskunnasta löytyisi kumppani sillä MACUSA ei sallinut velhojen ja jästien sosialisoivan liikaa saati mennä naimisiin. Siksi mies harkitsi vakavasti Englantiin muuttamista, sillä vuosien vierailujen aikana oli tullut tulokseen että Britannian taikayhteiskunta oli paljon fiksumpi ja kyseisessä maassa sen puolesta helpompi asua kuin Yhdysvaltojen. Uuteen maahan muutto ja kaikkien läheisten taakse jättäminen oli kuitenkin niin iso asia ettei stä päätöstä noin vain kiirehditty.

Hän ei ollut kuullut siskostaan jälleen vuosikausiin, kun kirje Lontoon taikayhteiskunnasta saapui joulun alla 1981. Vasta siitä hän sai tietää Emilyn kylmästä kohtalosta ja uusimmasta perheenjäsenestään. Mies järjesti talonsa kiinteistövälittäjälle myyntiin ja joulun jälkeen lensi Lontooseen missä hän tapasi siskonpoikansa, pojan sijaisvanhemmat ja viranomaiset ja vuokrasi hotellihuoneen talonmetsästyksen ajaksi. Pian hän asettui Suttoniin kasvattamaan siskonpoikaansa.

PERSOONASTA

Muun muassa määrätietoinen ja päättäväinen, jämäkkä persoona sekä halu tutkia kunnes totuus käy ilmi yhdistettynä kekseliäisyyteen, vahvaan tilannetajuun ja sopeutumiskykyyn tekivät polusta FBI:n palvelukseen luontevan ja vakaan. Zach perustaa päätöksensä ja mielipiteensä mahdollisimman hyvin faktoihin ja on erinomainen tuomaan järjestystä kaaokseen, joten hän on myös pätevä johtajasielu. Mutta ei urallaan tähdännyt ylemmän tason tehtäviin sillä oli etenkin nuorempana seikkailunhaluinen ja turhautui ajatuksestakin toimistopöydän takana enimmän ajan viettämisestä. Yleisesti elämässä hän vaistomaisesti hakeutuu johtajan asemaan tilanteissa ja aloittaa mieluiten omia projekteja kuin liittyy toisen ihmisen projektiin.

Zachin perusluonne on rauhallinen ja viileä, ja kärsivällinen – toisaalta taas hän saattaa muuttua hyvin aggressiiviseksi jos tilanne on tarpeeksi kipeä tai uhkaava mikä helposti yllättää häntä tarkkailevan vastapuolen – mikä kaikki osaltaan auttoi häntä selviämään sodasta kotiin. Hän ei paljasta pieniäkään salaisuuksia edes kidutuksen alaisena, sen enempää omia kuin toistenkaan. Hän vihaa kyseisen kaltaista petosta yhtä paljon kuin epärehellisyyttä. Toki hän ymmärtää eron valkoisen ja mustan valheen välillä, sekä mahdolliset tilanteen vaatiman tarpeen – johan hänen työnkuvansakin vaati peiteoperaatioita, eikä siksi tuomitse kaikkea epärehellisyyttä jyrkästi jos lainkaan. Silti, hänen luottamuksensa on erityisen vaikeaa voittaa takaisin jos on sen kerran rakentanut ja sitten valehdellut tai muutoin pettänyt sen etenkin isommissa asioissa. Etenkin kun hän alunperinkin on perustavanlaatuisesti epäluottavainen uusia ihmisiä kohtaan.

Epäluottavaisuus ja salamyhkäisyys tekevät merkittävän läheisten ystävyyssuhteiden muodostumisesta vaikeaa. Hän tykkää kyllä keskustella paljon ja syvällisiä, on kohtuullisen sosiaalinen, mutta ei luo helposti lähestyttävää ensivaikutelmaa eikä paljasta omasta elämästään erityisen henkilökohtaisia asioita kovinkaan herkästi. Alustavasti joukkotilanteeseen astuessaan hän tapaa jättäytyä taka-alalle arvioimaan ja tarkkailemaan kaikkea ja kaikkia ennen kuin osallistuu mihinkään suuremmin. Zach on kuitenkin rohkea, ystävällinen ja avulias mikä on luonut hänelle laajan sosiaalisen piirin vaikkakin enimmäkseen tuttava- ja kaveripohjaisen ystäväpiirin sijaan. Koska hyvät ystävät ovat kallisarvoinen voimavara ja apu elämän pyörteissä, hän tekee näin tahtomattaan elämästään vaikeampaa kuin olisi pakko, mutta ei kykene enää tällä iällä liiemmin muuttamaan tapojaan ja luontoaan.

Hän on taipumaton silloinkin kun huomioi että olisi parempi antaa periksi. Vaikka hän tuntee voimakkaasti hän ei anna sen näkyä suuremmin lähipiirinsä ulkopuolisille. Zach on todella omistautunut aloittamilleen isoille projekteille ja omaa selkeän arvojärjestyksen asioiden suhteen. Hän elää syvällä tunteella ja on todella suojelevainen ja osoittaa paljon hellyyttä, mutta vain perhe ja läheisimmät ystävät pääsevät näkemään ja kokemaan hänen sielunsa sopukoita ja värejä niiden koko voimassa. Jos hänelle tekee vääryyttä hän kantaa kaunaa mahdollisesti lopunikäänsä ja saattaa jopa kostaa – riippuen miten pahasta asiasta on kyse. Toisaalta taas hän muistaa myös ystävälliset eleet ja avunannot yhtä lailla ja käyttää tilaisuuksia antaa takaisin.

Hän vihaa toisten nurkissa asumista, kirjaimellisesti asuisi mieluummin laatikossa kujalla kuin toisen ihmisen kotona pidemmän päälle. Siltikin, vaikka maksaisi vuokraa. Zach sietää majatalossa hetken aikaa yöpymistä, mutta tekee aina kaikkensa löytääkseen oman, pysyvän asunnon missä tahansa elämäntilanteessa. Kyse ei ole niinkään paljon ylpeydestä kuin siitä että hän yksinkertaisesti raivokkaan itsenäinen ja selviytyjäluonteeksi kasvanut eikä tunne oloaan kotoisaksi muualla kuin itse rakentamassaan kodissa.

Oman työn tulos, saavutukset ja oman elämän mahdollisimman täysi hallinta ovat hänelle äärimmäisen tärkeää. Niin vakava kuin hän jossain suhteessa onkin hänellä on silti myös leikkisä puoli, etenkin Halloweenin aikaan.

[Image: a42588cf23b76a3ad4d5f3ebc44d9195.jpg]

[19v] – [40v+]

~ MUUTA

- Puhuu aluksi amerikkalaisella aksentilla, mutta vuoden kuluessa se brittiläistyy lähes täysin.

* puheääni

- Lontoossa viljelee omat kasvikset takapihallaan. Pitää myös kanoja tuoreiden munien vuoksi.

- Todella hyvä muisti.

- Saa yhä toisinaan sota-takaumia / kärsii yhä lievästi traumaperäistä stressihäiriötä.

- Nauttii viikonloppujuomisesta kohtuudella. Ei ole koskaan ollut humalassa.

- Rakastaa rauhallisia koti-iltoja.

- Harrastukset: pyöräilyretket luontopoluilla, valokuvaus, jalkapalloilu siskonpoikansa kanssa, ja tutkintaa. Etenkin ihmisen psykologiaa, myyttejä, ja menneitä vuosisatoja.

- Varakas: eläke $182 280 / £137,570 per vuosi (nykyrahassa.)

- Soittaa kitaraa ja laulaa.]]> Hahmo & teksti © Nibs
Kuvissa: Anthony Head

[Image: c120f355b649662aa9e2196aa19b15d3.jpg]

[kuva]

NIMI
Zachary Adrian James
(”Zach”)

IKÄ
57-69v
(* 25/10/1922)

VERI
jästisyntyinen / englantilais-amerikkalainen

AMMATTI
FBI:n erikoisagentti, rikostutkinta
(jää eläkkeelle vuonna 1976)

KOTI
1-12 East Vale, Third Avenue, Acton, Lontoo
* Lähes fotorealistinen 720° Virtuaalinen Näyttö


PERHE

Äiti: Elizabeth Hazel James (os. Austin) - 1900-1960 | brittiläinen
Isä: William Carl James- 1900-12/1941 | amerikkalainen
Sisko: Emily Joanne James - 1940-1981
Siskonpoika: Alexander Ozias James - * 19/7/1978
(* adoptoi omaksi pojakseen 01/1982)

ULKONÄKÖ

Pituus/Paino: 185 cm / 84 kg
Silmät: vihreät
Hiukset: vaaleanruskeat, mutta hieman jo harmahtavat.
Animagimuoto: korppi

Keskivertoa ikäistään velhoa vanhemman näköinen. Rankan elämän myötä hän on ikääntynyt nopeasti, mutta taikavoimaista verta omaavana näyttää silti melkolailla ikäiseltään jästien silmissä. Ikä näkyy lähinnä kasvoista ja harmaantuvista hiuksista, muutoin hän on keholtaan ja fyysiseltä kunnoltaan ainakin parikymmentä vuotta nuoremman oloinen. Perusolemus on määrätietoinen, rauhallinen ja älykäs, sekä syvällinen ja vakavamielinen. Kuitenkin hänestä saa yleensä ystävällisen ensivaikutelman, ja olemuksensa voi muuttua hyvinkin lämpimäksi ja luokseenkutsuvaksi sillä hän tuntee todella syvästi ja voimakkaasti. Hän vain pystyy hallitsemaan tunteitaan mainiosti tietynlaisissa tilanteissa.

[Image: 078c5c3ae018e9648844bfa1c1d3dfbd.jpg]


~ ELÄMÄSTÄ

Zach syntyi pienellä maatilalla Minnesotassa, USA:ssa ja eli suhteellisen onnellista lapsuutta, paitsi koulussa jossa häntä kiusattiin vahinkotaikojen myötä oudoksi friikiksi katsottuna. Hänellä oli silti hyviä kavereita, kaikki toki erinäisistä syistä luusereiksi leimattuja. Kesällä 1934 vastaus vuosien mysteeriin saapui kirjeen ja pari päivää myöhemmin Ilvermornyn rehtorin tuomana. Zach lähti velhokouluun halussaan tutustua tähän uuteen ja jännittävään puoleensa mutta jättäytyi pois toisen vuosikurssin jälkeen. Hänen isänsä oli hyvin isänmaallinen ja ihmisrakas persoona ja oli istuttanut saman aatteen ja tunteen myös poikaansa, eikä Zach Kansainvälisen salaisuus-asetuksen takia silloin kokenut oppivan Ilvermornyssä mitään millä voisi suuremmassa mittakaavassa hyödyttää maataan ja yhteiskuntaa. Hän oli muutenkin jo muutamia vuosia elätellyt haavetta lainvalvojan uralle, etenkin salaisen palvelun riveihin pääsyä.

Joulukuussa 1941 hän toivoi ettei olisi jäänyt velhokouluun pidemmäksi aikaa tai edes jatkanut loitsujen opiskelua itsekseen – ehkä hänellä siten olisi ollut taitoja suojata perheensä ja ystävänsä. Keväällä 1942, 19-vuotiaana, hänet kutsuttiin asepalvelukseen; USA oli liittynyt Toiseen Maailmansotaan edellisessä joulukuussa japanilaisten Pearl Harboriin kohdistetun yllätyshyökkäyksen myötä. Hänen isänsä joka palveli USA:n laivastossa, menehtyi siellä. Huhtikuusta 1942 kesään 1945 Zach puolusti maataan japanilaisia ja natseja vastaan, joskin ensimmäisen vuoden hän vietti armeijan sotilaskoulutuksessa Isän menetys, sodan kauhut, ja jatkuva huoli läheisten turvallisuudesta siviilissä vain vahvistivat Zachin suuntaustaan FBI:n palvelukseen kun hän palasi sodasta kotiin. Hän halusi parantaa maailmaa, vähentää kaikkea sitä tarpeetonta kuolemaa ja kärsimystä.

MACUSA ei rankaissut häntä jästien sotaan osallistumisesta, katsoen hänen olleen äärimmäisen pieni riski koska hän ei ollut opiskellut taikuutta kuin kaksi vuotta eikä muutenkaan ollut taikayhteiskunnassa aktiivisesti sisällä ja lisäksi oli aikoinaan osoittautunut erittäin vahvaksi hallitsemaan vahinkotaikoja. MACUSA:n viranomaiset eivät tietenkään sotapalvelusta henkilökohtaisesti kokemattomina tienneet mitä taistelurintamalla palveleminen oli, eikä sitä miten paljon pahempi Toinen Maailmansota oli aiempiin sotiin verrattuna. (Valtavat taistelukentät, pommit ja muut uudet massatuhoaseet, ja Yhdysvaltain joukkojen jakaminen hyvin pieniin ryhmiin mikä vähensi sotilaiden sosiaalista kontaktia ja henkistä tukea toisistaan.) Zachary selvisi sodasta ilman pysyviä fyysisiä vammoja nimenomaan itsepuolustus-luonteisten vahinkotaikojen ansiosta--mutta ne eivät päätyneet MACUSA:n korviin koska hyvin harva niitä todistanut jästi palasi enää kotiin.

Kotiinpaluu oli onnellinen sillä että hänen äitinsä, siskonsa ja ystävänsä olivat kaikki selvinneet hengissä, mutta vaikea sillä että traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) piinasi häntä pahasti ja pitkään ja uhkasi estää lapsuuden urahaaveen toteutumisen. Vaikak FBI katsoi armeijan jäsenten ja etenkin sotaveteraanien omaavan paljon heidän palvelukseen olennaisia ja tärkeitä arvoja ja persoonapiirteitä sekä kokemusta, ja siksi ottivat heitä oikein mielellään koulutukseen, traumaperäinen stressihäiriö oli luonnollisesti ongelma rikostutkintajaostoon erikoisagentiksi haaveilevan mahdollisuuksille.

Zach otti pieniä askelia, laskeutuen kärsivällisesti takaisin normaaliin elämään. Hän vietti paljon aikaa äitinsä kanssa ja tutustui pikkusiskoonsa joka ei enää muistanut veljeään, auttoi kasvattamaan pikkusiskoaan, ja selvisi eteenpäin perheen, terapian ja myöhempinä vuosina PTSD:n hoitoon kehitetyn lääkityksen avulla. Näinä sodan jälkeisinä toipumisen vuosina hän astui taikayhteiskuntaan enemmän, hankki tuttavia ja kavereita sieltä, opiskeli loitsuja ja taikuutta syvemmin ja laajemmin, jopa animagiksi–todettuaan oman muotonsa olevan korppi--josta uskoi olevan hyötyä mahdollisen tulevan uran aikana.

Zachillä oli pari vakavaa naisystävää noina vuosina, mutta suhteet kariutuivat kun kumpikin halusi eri asioita elämästä. Vuonna 1953 Zach valmistui FBI-erikoisagentiksi rikostutkinnan jaostoon. Työ vei suurimman osan hänen ajastaan, mutta lähes kaiken vapaa-ajan mitä hän ei nukkunut hän vietti läheistensä kanssa. Pidemmillä lomilla hän otti usein aikaa itsensä kanssa yksin oleiluun ja rauhassa elämänsä pohdiskeluun. Joinakin vuosina hän oli varma ettei ikimaailmassa haluaisi tuoda lasta tähän kylmään ja julmaan maailmaan, kun taas toisinaan hänestä tuntui että lapsi tai muutama oli se yksi asia mikä elämästään oli jäänyt puuttumaan. Yli 50-tuntiset työviikot ja liikkuva sekä usein vaarallinen työnkuva vaan tehokkaasti hankaloittivat pysyvien suhteiden muodostumista.

Vuonna 1965 hänen äitinsä kuoli vanhuuteen ja muutama kuukausi hautajaisten jälkeen siskonsa Emily muutti suvun alkuperäismaahan, Englantiin. Pääasiallisena houkuttimena tosin Brittein saariston rikas myytistö sillä hän oli lapsesta asti, veljensä velhouden innoittamana, lähtenyt salatieteen poluille. Sisarusten yhteydenpito hiipui muutamassa vuodessa, he kun eivät valtavan ikäeron takia olleet kasvaneet kovin läheisiksi. Kirje tai puhelu sattui silloin tällöin läpi vuosien isompien uutisten välitykseksi, mutta ei ollut lainkaan outoa että välissä kului useita vuosia ilman mitään kontaktia.

'70-luvulla Zach matkusteli lomillaan paljon Englantiin, joskus tapaamaan siskoaan ja joskus vierailemaan Britannian taikayhteiskunnassa. Näiden matkojen aikana hän tutustui ja kaverustui–ikäerosta huolimatta--puoliverisen velhon Jacob Kingin kanssa. Taikuuden lisäksi heitä yhdisti perheläheisyys, mieltymys jästityyliseen elämään, ja vahva veto jästiyhteiskunnan lainvalvontaan Miehet pitivät yhteyttä pöllöpostilla läpi vuosien. Lisäksi Jacob oli jäänyt ilman vanhempia ja isovanhempia ennen kuin ehti kunnolla aloittaa aikuiselämäänsä kun taas Zach tuossa vaiheessa elämäänsä toivoi että olisi perustanut perheen, joten kumpikin miehistä huomaamattaan haki vanha/nuori-kaveruussuhdetta.

Zach siirtyi eläkkeelle vuonna 1976 ja eläkepäivillään vietti paljon omaa aikaa, yhä harkiten perheen perustamista jos vain taikayhteiskunnasta löytyisi kumppani sillä MACUSA ei sallinut velhojen ja jästien sosialisoivan liikaa saati mennä naimisiin. Siksi mies harkitsi vakavasti Englantiin muuttamista, sillä vuosien vierailujen aikana oli tullut tulokseen että Britannian taikayhteiskunta oli paljon fiksumpi ja kyseisessä maassa sen puolesta helpompi asua kuin Yhdysvaltojen. Uuteen maahan muutto ja kaikkien läheisten taakse jättäminen oli kuitenkin niin iso asia ettei stä päätöstä noin vain kiirehditty.

Hän ei ollut kuullut siskostaan jälleen vuosikausiin, kun kirje Lontoon taikayhteiskunnasta saapui joulun alla 1981. Vasta siitä hän sai tietää Emilyn kylmästä kohtalosta ja uusimmasta perheenjäsenestään. Mies järjesti talonsa kiinteistövälittäjälle myyntiin ja joulun jälkeen lensi Lontooseen missä hän tapasi siskonpoikansa, pojan sijaisvanhemmat ja viranomaiset ja vuokrasi hotellihuoneen talonmetsästyksen ajaksi. Pian hän asettui Suttoniin kasvattamaan siskonpoikaansa.

PERSOONASTA

Muun muassa määrätietoinen ja päättäväinen, jämäkkä persoona sekä halu tutkia kunnes totuus käy ilmi yhdistettynä kekseliäisyyteen, vahvaan tilannetajuun ja sopeutumiskykyyn tekivät polusta FBI:n palvelukseen luontevan ja vakaan. Zach perustaa päätöksensä ja mielipiteensä mahdollisimman hyvin faktoihin ja on erinomainen tuomaan järjestystä kaaokseen, joten hän on myös pätevä johtajasielu. Mutta ei urallaan tähdännyt ylemmän tason tehtäviin sillä oli etenkin nuorempana seikkailunhaluinen ja turhautui ajatuksestakin toimistopöydän takana enimmän ajan viettämisestä. Yleisesti elämässä hän vaistomaisesti hakeutuu johtajan asemaan tilanteissa ja aloittaa mieluiten omia projekteja kuin liittyy toisen ihmisen projektiin.

Zachin perusluonne on rauhallinen ja viileä, ja kärsivällinen – toisaalta taas hän saattaa muuttua hyvin aggressiiviseksi jos tilanne on tarpeeksi kipeä tai uhkaava mikä helposti yllättää häntä tarkkailevan vastapuolen – mikä kaikki osaltaan auttoi häntä selviämään sodasta kotiin. Hän ei paljasta pieniäkään salaisuuksia edes kidutuksen alaisena, sen enempää omia kuin toistenkaan. Hän vihaa kyseisen kaltaista petosta yhtä paljon kuin epärehellisyyttä. Toki hän ymmärtää eron valkoisen ja mustan valheen välillä, sekä mahdolliset tilanteen vaatiman tarpeen – johan hänen työnkuvansakin vaati peiteoperaatioita, eikä siksi tuomitse kaikkea epärehellisyyttä jyrkästi jos lainkaan. Silti, hänen luottamuksensa on erityisen vaikeaa voittaa takaisin jos on sen kerran rakentanut ja sitten valehdellut tai muutoin pettänyt sen etenkin isommissa asioissa. Etenkin kun hän alunperinkin on perustavanlaatuisesti epäluottavainen uusia ihmisiä kohtaan.

Epäluottavaisuus ja salamyhkäisyys tekevät merkittävän läheisten ystävyyssuhteiden muodostumisesta vaikeaa. Hän tykkää kyllä keskustella paljon ja syvällisiä, on kohtuullisen sosiaalinen, mutta ei luo helposti lähestyttävää ensivaikutelmaa eikä paljasta omasta elämästään erityisen henkilökohtaisia asioita kovinkaan herkästi. Alustavasti joukkotilanteeseen astuessaan hän tapaa jättäytyä taka-alalle arvioimaan ja tarkkailemaan kaikkea ja kaikkia ennen kuin osallistuu mihinkään suuremmin. Zach on kuitenkin rohkea, ystävällinen ja avulias mikä on luonut hänelle laajan sosiaalisen piirin vaikkakin enimmäkseen tuttava- ja kaveripohjaisen ystäväpiirin sijaan. Koska hyvät ystävät ovat kallisarvoinen voimavara ja apu elämän pyörteissä, hän tekee näin tahtomattaan elämästään vaikeampaa kuin olisi pakko, mutta ei kykene enää tällä iällä liiemmin muuttamaan tapojaan ja luontoaan.

Hän on taipumaton silloinkin kun huomioi että olisi parempi antaa periksi. Vaikka hän tuntee voimakkaasti hän ei anna sen näkyä suuremmin lähipiirinsä ulkopuolisille. Zach on todella omistautunut aloittamilleen isoille projekteille ja omaa selkeän arvojärjestyksen asioiden suhteen. Hän elää syvällä tunteella ja on todella suojelevainen ja osoittaa paljon hellyyttä, mutta vain perhe ja läheisimmät ystävät pääsevät näkemään ja kokemaan hänen sielunsa sopukoita ja värejä niiden koko voimassa. Jos hänelle tekee vääryyttä hän kantaa kaunaa mahdollisesti lopunikäänsä ja saattaa jopa kostaa – riippuen miten pahasta asiasta on kyse. Toisaalta taas hän muistaa myös ystävälliset eleet ja avunannot yhtä lailla ja käyttää tilaisuuksia antaa takaisin.

Hän vihaa toisten nurkissa asumista, kirjaimellisesti asuisi mieluummin laatikossa kujalla kuin toisen ihmisen kotona pidemmän päälle. Siltikin, vaikka maksaisi vuokraa. Zach sietää majatalossa hetken aikaa yöpymistä, mutta tekee aina kaikkensa löytääkseen oman, pysyvän asunnon missä tahansa elämäntilanteessa. Kyse ei ole niinkään paljon ylpeydestä kuin siitä että hän yksinkertaisesti raivokkaan itsenäinen ja selviytyjäluonteeksi kasvanut eikä tunne oloaan kotoisaksi muualla kuin itse rakentamassaan kodissa.

Oman työn tulos, saavutukset ja oman elämän mahdollisimman täysi hallinta ovat hänelle äärimmäisen tärkeää. Niin vakava kuin hän jossain suhteessa onkin hänellä on silti myös leikkisä puoli, etenkin Halloweenin aikaan.

[Image: a42588cf23b76a3ad4d5f3ebc44d9195.jpg]

[19v] – [40v+]

~ MUUTA

- Puhuu aluksi amerikkalaisella aksentilla, mutta vuoden kuluessa se brittiläistyy lähes täysin.

* puheääni

- Lontoossa viljelee omat kasvikset takapihallaan. Pitää myös kanoja tuoreiden munien vuoksi.

- Todella hyvä muisti.

- Saa yhä toisinaan sota-takaumia / kärsii yhä lievästi traumaperäistä stressihäiriötä.

- Nauttii viikonloppujuomisesta kohtuudella. Ei ole koskaan ollut humalassa.

- Rakastaa rauhallisia koti-iltoja.

- Harrastukset: pyöräilyretket luontopoluilla, valokuvaus, jalkapalloilu siskonpoikansa kanssa, ja tutkintaa. Etenkin ihmisen psykologiaa, myyttejä, ja menneitä vuosisatoja.

- Varakas: eläke $182 280 / £137,570 per vuosi (nykyrahassa.)

- Soittaa kitaraa ja laulaa.]]> <![CDATA[BAREBONE, Credence]]> https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=114 Sat, 08 Apr 2017 15:26:47 +0000 https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=114 [Image: ?url=http%3A%2F%2Fi60.tinypic.com%2F2ppac5g.jpg]
HAHMON NIMI: 
Credence Barebone
SYNTYMÄAIKA JA IKÄ: 
21-33 v. (4.12.1958, Jousimies)
PITUUS JA PAINO: 178cm ja 71kg (normaali paino), vuosina 1977-1984 oli n. 58kg (trauma Tylyahossa)
TYLYPAHKA-VUODET JA TUPA: 1970-1976 ja Luihuinen
PERHE: 
Vanhemmat; 
-ei tiedossa, puoliverisiä
Adoptioperhe;
-Modesty Barebone, nuorempi sisko, puoliverinen (14-26 v. aikajanalla)
-Chastity Barebone, nuorempi sisko, jästisyntyinen (16-28 v. aikajanalla)
-Mary Lou Barebone, adoptioäiti, puoliverinen (40-52 v. aikajanalla)
VERENPERIMÄ: Puoliverinen
AMMATTI: Vahtimestarin apulainen Tylypahkassa vuosina 1980-1987 ja 1991-1992
ASUINKAUPUNKI: Lapsena asui Lontoon Whitechapelin köyhemmällä puolella, mutta muutti Tylypahkan suorittamisen jälkeen Tylyahoon pieneen talon rötisköön lähellä Kolmea Luudanvartta.
MAGIAN TASO JA TAIKASAUVA: Credence pystyy helppoihin vip-tason loitsuihin ja mm. ilmiintymään kohtalaisen sivuvaikutuksettomasti. Lukitilis-loitsu tuottaa Credencelle ongelmia, kuten muutkin mieleen liittyvät loitsut. Suojeliusta ei Credence ole kyennyt vielä tekemään. Se tulee kuitenkin olemaan thestraali. Credence omaa hyvät näkijän ja ennustamisen lahjat. Liemissä tai taikajuomissa Credence ei ole mitenkään erityinen. Credencen taikasauva on pituudeltaan noin 10 tuumaa ja valmistettu lohikäärmeen sydänjuuresta sekä kokonaan mustasta eebenpuusta. Sauvan koristelu muistuttaa Fleur Delacourin sauvaa yksityiskohtineen ja sauvan kahvassa olevine 'pidikkeineen'. Tosin sauvan varressa olevien koristeiden lehtimäiset yksityiskohdat muistuttavat enemmän tulenlieskoja.

[Image: tumblr_oimgfpWk4V1rszoo3o1_400.gif]      [Image: 56e32e60564ff59e933efd74ebd63c93.jpg]

ULKONÄKÖ: Credence pukeutuu hieman vanhahtaviin, jo kertaalleen käytettyihin vaatteisiin, sen enempää huomiota kuitenkaan herättämättä. Pituudeltaan hän on ihan keskivertobritin luokkaa. Hiukset ovat miehellä korpinmustat ja tuuheat, joskaan eivät kovin taipuisat. Nuorempana, 17-20 vuoden iässä hiukset olivat pidemmät (noin hartioihin asti), jolloin ne hiukan kihartuivatkin, mutta Credence halusi ne leikata nykyiseen muotoonsa; sivuilta ja niskasta lyhyet, päältä keskipitkät plus jonkinlainen otsatukka. Credencen kasvonpiirteet ovat erottuvat, mutta pehmeät. Kaikkein huomattavin kasvonpiirre miehellä ovat miehen tummat, useimmiten surullisen näköiseen ilmeeseen muovautuneet kulmakarvat ja yötaivaan siniset silmät. Credencen ruumiinrakenne on isoluinen, mutta lihaksia hänellä ei ole paljoa. Ihonväriltään Credence on kalvakka, melkeinpä valkoinen. 

PERSOONASTA: Credence on melko hiljaista ja hämäräperäistä sorttia, muttei se tarkoita sitä, että hän mitenkään ujo henkilö olisi. Hän ei vain ole erityisen tottunut puhumiseen, sillä hän vaeltelee usein yksinään Tylypahkan käytävillä työtään harjoittaen. Tosin osasyynä puhumattomuuteen voi olla myös se, että puhuessaan hänen kurkkuaan saattaa alkaa särkeä inhottavasti. Tämä taas mahdollisesti johtaa köhimiskohtauksiin, jotka harmillisesti saattavat keskeyttää vastakeskustelijan puheensolinan. Ja Credence kun ei pidä siitä, että hänen oma suunvuoronsa keskeytetään, hän ei toivoisi sitä muillekkaan. Siksi siis satunnainen puhumattomuus. Credencen ehkä häiritsevin piirre on hänen hermostuneena tai peloissaan ollessa ilmenevät pakkoliikkeet/nykimisoireet, jotka saavat hänet vaikuttamaan autismin kirjon häiriötä sairastavalta.
Vaikka Credence voi vaikuttaa hyvinkin epävarmalta, ei hän sitä oikeasti ole; se on vain miehen puolustusmekanismi. Ethän sinäkään haluaisi hyökätä söötin puolustuskyvyttömän pupun kimppuun? No jaa, kyllähän tämä menetelmä usein vetääkin vesiperän, jos vastassa on koulukiusaaja. Näin kävi ainakin Credencen lapsuudessa, jolloin häntä hätyyteltiin Tylypahkassa oikein urakalla, olihan hän sentään se 'heikompi' osapuoli. Todellisuudessa tämä teki Credencestä emotionaalisesti vain entistä vahvemman. Hänellä oli myös tapana jättää häntä kiusaavat ja hänen mielestään pelottavat tai muutenvaan epämiellyttävät/epäluotettavat tyypit täysin huomiotta ja omaan arvoonsa.
Credence on hyvin pitkävihainen, mitä ei kyllä uskoisi sillä suututtuaan tämä raivoaa vain muutaman minuutin ja sen jälkeen on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sisäisesti Credence puolestaan ruksittaa jokaisen häneen kohdistuneen rikkeen, hautoen vihaansa ja tarpeeksi pitkään näin tehtyään, hän päästää jälleen uuden raivonpuuskan ilmoille. Ulkoisesti tyyni vaihe voi kestää Credencellä vuosia, ennenkuin hän päästää vihat ulos ja silloinkin viha kohdistuu vain asianomaisiin. Miestä ei nää kovinkaan usein hymyilemässä, saatikka nauramassa ja hän voi olla hyvinkin sarkastinen. Credencen huumorintaju puolestaan on jokseenkin kuivakka eivätkä kaikki aina ymmärrä sitä, joten hän tuppaa pitämään naurukohtauksensa (silloin jos/kun niitä tulee) sisäisinä.
Credence voi nähdä joskus niinsanottuja enneunia, joiden ansiosta hän pääsi pitkälle kouluaikanaan käydyillä ennustamistunneilla. Hän ei myöskään aina välitä sääntojen noudattamisesta, vaikka voikin vaikuttaa kiltiltä, vanussa kasvatetulta äidin lellikiltä.

ELÄMÄ JA TEOT: Credencen vanhemmat olivat molemmat nimeämättömistä puoliverisistä velhosuvuista. Credencen isä hylkäsi Credencen jo pienenä, noin kahden vanhana, kun Credencen äiti taasen hylkäsi hänet jo heti syntymän jälkeen. Tuon kaksi vuotta Credence eleli siis isänsä kanssa Whitechapelissä, jonka jälkeen hän jätti tämän kyseisellä paikkakunnalla sijaitsevan velhojen ja noitien orpokodin huostaan adoptiotaan odottamaan. Isällä ei vain yksinkertaisesti ollut aikaa tai kärsivällisyyttä saatikka sitten edes rahaa pojan kasvattamiseen.
Kolmen vuoden jälkeen vuonna 1963 Credence adoptoitiin tämän ollessa viiden vanha. Hän asui adoptioperheensä kanssa Lontoon Whitechapelin köyhemmällä puolella koko lapsuusaikansa. Credence ei koskaan saanut tietää ketkä hänen oikeat vanhempansa olivat, ei vaikka hän kuinka kyseli adoptioäidiltään; he olivat kuulemma sitä rikollisempaa taikojan sorttia. Ja itsehän Credence ei heitä muistanut, olihan hän vain kahden vanha edes isänsä viimeksi nähtyään. Credencen sisaret, Chastity ja Modesty, ovat myös adoptoituja, eikä heilläkään siis ole mitään biologisia siteitä adotioperheeseensä. Modesty adoptoitiin vastasyntyneenä noin kaksi vuotta Credencen jälkeen vuonna 1967. Chastity adoptoitiin (myös vastasyntyneenä) samoihin aikoihin kuin Credence (1963). Adoptioisää ei Credencellä koskaan ole ollut.
Credencen yksi vähemmän loistokkaista hetkistä hänen elämänsä aikana oli juoda eräs hänen adoptioäitinsä tekemä juoma. Se ei tietenkään ollut tarkoitettu hänelle ja hän kun oli hieman ongelmallinen lapsena (kysyttäessä kuka oli perheen ongelmalapsi Credence syyttäisi aina Modestyä), hän joi litkun ihan kiusallaankin. Tämä aiheutti sivuvaikutuksena Credencelle hänen jatkuvasti kipeän kurkkunsa. Vuonna 1967 Barebonen perhe voitti ilmaisen matkan ja he päättivät lähteä käymään Transylvaniassa, jossa Credence joutui jälleen pienoisiin ongelmiin käyttäessään uutta, vastahankittua taikasauvaansa alaikäisenä. Tapahtuman Credencen adoptioäiti tosin vakuutti Taikaministeriön viranomaisille vain olevan vahinkotaikomisen syytä. Matkalta kotiinsa palattuaan Credence saikin melkoista satikutia ja joutui ainakin viikoksi kotiarestiin.
Tylypahkan Credence aloitti vuonna 1970, jolloin myös Ensimmäinen velhosota sai alkunsa. Credencen tuvaksi valikoitui Luihuinen. Credencehän ei tietenkään olisi halunnut pahamaineiseen Luihuisen tupaan vaan Korpinkynteen, älykköjen tupaan. 
Tylypahkan suoritettuaan vuonna 1976 Credence matkaa asumaan Tylyahon kylään. Vuoden hiljaiselon jälkeen Credencen epäonneksi Kuolonsyöjäjoukko hyökkää Tylyahoon ja kidutuskirousta käyttäen raiskaa ja pahoinpitelee kyläläisiä, mukaanlukien Credencen. Credence traumatisoituu ja mm. laihtuu aika reippaasti. Noin kolmen vuoden jälkeen, vuonna 1980, hän pestautuu Tylypahkaan vahtimestarin apulaisen virkaan ja vuosi tämän jälkeen Ensimmäinen velhosota saa päätöksensä Credencen ollessa 22 vuoden ikäinen. Pian pöllöpostin kautta tuleekin Credencelle kirje, joka on ilmeisesti yhden hänet pahoinpidelleen Kuolonsyöjän kirjoittama. Kirjeessä hän, nimeltään Wellment, kertoo olevansa pahoillaan tekemisistään; ja kuinka häntä ei tarvitse enää rangaista. Hän on jo matkalla Azkabaniin; se olisi tarpeeksi hänen teoistaan.
Credence irtisanoutuu vahtimestarin apulaisen työstään vuonna 1987, kun Tylypahka siirretään Lontooseen. Hän muuttaa takaisin Tylyahoon vanhaan taloonsa lähellä Kolmea Luudanvartta ja pestautuu kyseiseen pubiin työskentelemään epävirallisesti ennustajana. Credence oli 29 vuoden ikäinen (v.1988), kun jästimaailmassa kuhistiin hänen kotikaupunkinsa maisemissa tapahtuneista, nyttemmin kuuluisiksi tulleista Whitechapelin murhista (1888-1891), jotka pahamaineinen Viiltäjä Jack sai aikaan. Oli kulunut tasan 100 vuotta kyseisten murhien alkamisesta ja murhaajan identiteetti oli vieläkin tuntematon. Samoihin aikoihin Credence tapaa ensimmäistä kertaa Wellmentin Tylyahossa sen jälkeen, kun mies lähetti ja Credence luki hänen kirjeensä. Tapaaminen ei tietystikään ollut mikään paras mahdollinen, mutta poiki muutaman useammankin tapaamisen miesten kesken. Wellment lupasi hyvittää tekonsa ja mm. alkoi opettaa Credencelle suojeliuksen loitsimista.
Kun Tylypahka palaa takaisin väliaikaisjärjestelyistään vuonna 1991 jatkaa Credence taas vanhassa pystissään apulaisena aina vuoden 1992 loppuun. Siinä välissä hän kerkeää myös sopivasti kuulla huhut Harry Potteriin liittyen.

KUVISSA: Ezra Miller
Ääninäyte]]> [Image: ?url=http%3A%2F%2Fi60.tinypic.com%2F2ppac5g.jpg]
HAHMON NIMI: 
Credence Barebone
SYNTYMÄAIKA JA IKÄ: 
21-33 v. (4.12.1958, Jousimies)
PITUUS JA PAINO: 178cm ja 71kg (normaali paino), vuosina 1977-1984 oli n. 58kg (trauma Tylyahossa)
TYLYPAHKA-VUODET JA TUPA: 1970-1976 ja Luihuinen
PERHE: 
Vanhemmat; 
-ei tiedossa, puoliverisiä
Adoptioperhe;
-Modesty Barebone, nuorempi sisko, puoliverinen (14-26 v. aikajanalla)
-Chastity Barebone, nuorempi sisko, jästisyntyinen (16-28 v. aikajanalla)
-Mary Lou Barebone, adoptioäiti, puoliverinen (40-52 v. aikajanalla)
VERENPERIMÄ: Puoliverinen
AMMATTI: Vahtimestarin apulainen Tylypahkassa vuosina 1980-1987 ja 1991-1992
ASUINKAUPUNKI: Lapsena asui Lontoon Whitechapelin köyhemmällä puolella, mutta muutti Tylypahkan suorittamisen jälkeen Tylyahoon pieneen talon rötisköön lähellä Kolmea Luudanvartta.
MAGIAN TASO JA TAIKASAUVA: Credence pystyy helppoihin vip-tason loitsuihin ja mm. ilmiintymään kohtalaisen sivuvaikutuksettomasti. Lukitilis-loitsu tuottaa Credencelle ongelmia, kuten muutkin mieleen liittyvät loitsut. Suojeliusta ei Credence ole kyennyt vielä tekemään. Se tulee kuitenkin olemaan thestraali. Credence omaa hyvät näkijän ja ennustamisen lahjat. Liemissä tai taikajuomissa Credence ei ole mitenkään erityinen. Credencen taikasauva on pituudeltaan noin 10 tuumaa ja valmistettu lohikäärmeen sydänjuuresta sekä kokonaan mustasta eebenpuusta. Sauvan koristelu muistuttaa Fleur Delacourin sauvaa yksityiskohtineen ja sauvan kahvassa olevine 'pidikkeineen'. Tosin sauvan varressa olevien koristeiden lehtimäiset yksityiskohdat muistuttavat enemmän tulenlieskoja.

[Image: tumblr_oimgfpWk4V1rszoo3o1_400.gif]      [Image: 56e32e60564ff59e933efd74ebd63c93.jpg]

ULKONÄKÖ: Credence pukeutuu hieman vanhahtaviin, jo kertaalleen käytettyihin vaatteisiin, sen enempää huomiota kuitenkaan herättämättä. Pituudeltaan hän on ihan keskivertobritin luokkaa. Hiukset ovat miehellä korpinmustat ja tuuheat, joskaan eivät kovin taipuisat. Nuorempana, 17-20 vuoden iässä hiukset olivat pidemmät (noin hartioihin asti), jolloin ne hiukan kihartuivatkin, mutta Credence halusi ne leikata nykyiseen muotoonsa; sivuilta ja niskasta lyhyet, päältä keskipitkät plus jonkinlainen otsatukka. Credencen kasvonpiirteet ovat erottuvat, mutta pehmeät. Kaikkein huomattavin kasvonpiirre miehellä ovat miehen tummat, useimmiten surullisen näköiseen ilmeeseen muovautuneet kulmakarvat ja yötaivaan siniset silmät. Credencen ruumiinrakenne on isoluinen, mutta lihaksia hänellä ei ole paljoa. Ihonväriltään Credence on kalvakka, melkeinpä valkoinen. 

PERSOONASTA: Credence on melko hiljaista ja hämäräperäistä sorttia, muttei se tarkoita sitä, että hän mitenkään ujo henkilö olisi. Hän ei vain ole erityisen tottunut puhumiseen, sillä hän vaeltelee usein yksinään Tylypahkan käytävillä työtään harjoittaen. Tosin osasyynä puhumattomuuteen voi olla myös se, että puhuessaan hänen kurkkuaan saattaa alkaa särkeä inhottavasti. Tämä taas mahdollisesti johtaa köhimiskohtauksiin, jotka harmillisesti saattavat keskeyttää vastakeskustelijan puheensolinan. Ja Credence kun ei pidä siitä, että hänen oma suunvuoronsa keskeytetään, hän ei toivoisi sitä muillekkaan. Siksi siis satunnainen puhumattomuus. Credencen ehkä häiritsevin piirre on hänen hermostuneena tai peloissaan ollessa ilmenevät pakkoliikkeet/nykimisoireet, jotka saavat hänet vaikuttamaan autismin kirjon häiriötä sairastavalta.
Vaikka Credence voi vaikuttaa hyvinkin epävarmalta, ei hän sitä oikeasti ole; se on vain miehen puolustusmekanismi. Ethän sinäkään haluaisi hyökätä söötin puolustuskyvyttömän pupun kimppuun? No jaa, kyllähän tämä menetelmä usein vetääkin vesiperän, jos vastassa on koulukiusaaja. Näin kävi ainakin Credencen lapsuudessa, jolloin häntä hätyyteltiin Tylypahkassa oikein urakalla, olihan hän sentään se 'heikompi' osapuoli. Todellisuudessa tämä teki Credencestä emotionaalisesti vain entistä vahvemman. Hänellä oli myös tapana jättää häntä kiusaavat ja hänen mielestään pelottavat tai muutenvaan epämiellyttävät/epäluotettavat tyypit täysin huomiotta ja omaan arvoonsa.
Credence on hyvin pitkävihainen, mitä ei kyllä uskoisi sillä suututtuaan tämä raivoaa vain muutaman minuutin ja sen jälkeen on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sisäisesti Credence puolestaan ruksittaa jokaisen häneen kohdistuneen rikkeen, hautoen vihaansa ja tarpeeksi pitkään näin tehtyään, hän päästää jälleen uuden raivonpuuskan ilmoille. Ulkoisesti tyyni vaihe voi kestää Credencellä vuosia, ennenkuin hän päästää vihat ulos ja silloinkin viha kohdistuu vain asianomaisiin. Miestä ei nää kovinkaan usein hymyilemässä, saatikka nauramassa ja hän voi olla hyvinkin sarkastinen. Credencen huumorintaju puolestaan on jokseenkin kuivakka eivätkä kaikki aina ymmärrä sitä, joten hän tuppaa pitämään naurukohtauksensa (silloin jos/kun niitä tulee) sisäisinä.
Credence voi nähdä joskus niinsanottuja enneunia, joiden ansiosta hän pääsi pitkälle kouluaikanaan käydyillä ennustamistunneilla. Hän ei myöskään aina välitä sääntojen noudattamisesta, vaikka voikin vaikuttaa kiltiltä, vanussa kasvatetulta äidin lellikiltä.

ELÄMÄ JA TEOT: Credencen vanhemmat olivat molemmat nimeämättömistä puoliverisistä velhosuvuista. Credencen isä hylkäsi Credencen jo pienenä, noin kahden vanhana, kun Credencen äiti taasen hylkäsi hänet jo heti syntymän jälkeen. Tuon kaksi vuotta Credence eleli siis isänsä kanssa Whitechapelissä, jonka jälkeen hän jätti tämän kyseisellä paikkakunnalla sijaitsevan velhojen ja noitien orpokodin huostaan adoptiotaan odottamaan. Isällä ei vain yksinkertaisesti ollut aikaa tai kärsivällisyyttä saatikka sitten edes rahaa pojan kasvattamiseen.
Kolmen vuoden jälkeen vuonna 1963 Credence adoptoitiin tämän ollessa viiden vanha. Hän asui adoptioperheensä kanssa Lontoon Whitechapelin köyhemmällä puolella koko lapsuusaikansa. Credence ei koskaan saanut tietää ketkä hänen oikeat vanhempansa olivat, ei vaikka hän kuinka kyseli adoptioäidiltään; he olivat kuulemma sitä rikollisempaa taikojan sorttia. Ja itsehän Credence ei heitä muistanut, olihan hän vain kahden vanha edes isänsä viimeksi nähtyään. Credencen sisaret, Chastity ja Modesty, ovat myös adoptoituja, eikä heilläkään siis ole mitään biologisia siteitä adotioperheeseensä. Modesty adoptoitiin vastasyntyneenä noin kaksi vuotta Credencen jälkeen vuonna 1967. Chastity adoptoitiin (myös vastasyntyneenä) samoihin aikoihin kuin Credence (1963). Adoptioisää ei Credencellä koskaan ole ollut.
Credencen yksi vähemmän loistokkaista hetkistä hänen elämänsä aikana oli juoda eräs hänen adoptioäitinsä tekemä juoma. Se ei tietenkään ollut tarkoitettu hänelle ja hän kun oli hieman ongelmallinen lapsena (kysyttäessä kuka oli perheen ongelmalapsi Credence syyttäisi aina Modestyä), hän joi litkun ihan kiusallaankin. Tämä aiheutti sivuvaikutuksena Credencelle hänen jatkuvasti kipeän kurkkunsa. Vuonna 1967 Barebonen perhe voitti ilmaisen matkan ja he päättivät lähteä käymään Transylvaniassa, jossa Credence joutui jälleen pienoisiin ongelmiin käyttäessään uutta, vastahankittua taikasauvaansa alaikäisenä. Tapahtuman Credencen adoptioäiti tosin vakuutti Taikaministeriön viranomaisille vain olevan vahinkotaikomisen syytä. Matkalta kotiinsa palattuaan Credence saikin melkoista satikutia ja joutui ainakin viikoksi kotiarestiin.
Tylypahkan Credence aloitti vuonna 1970, jolloin myös Ensimmäinen velhosota sai alkunsa. Credencen tuvaksi valikoitui Luihuinen. Credencehän ei tietenkään olisi halunnut pahamaineiseen Luihuisen tupaan vaan Korpinkynteen, älykköjen tupaan. 
Tylypahkan suoritettuaan vuonna 1976 Credence matkaa asumaan Tylyahon kylään. Vuoden hiljaiselon jälkeen Credencen epäonneksi Kuolonsyöjäjoukko hyökkää Tylyahoon ja kidutuskirousta käyttäen raiskaa ja pahoinpitelee kyläläisiä, mukaanlukien Credencen. Credence traumatisoituu ja mm. laihtuu aika reippaasti. Noin kolmen vuoden jälkeen, vuonna 1980, hän pestautuu Tylypahkaan vahtimestarin apulaisen virkaan ja vuosi tämän jälkeen Ensimmäinen velhosota saa päätöksensä Credencen ollessa 22 vuoden ikäinen. Pian pöllöpostin kautta tuleekin Credencelle kirje, joka on ilmeisesti yhden hänet pahoinpidelleen Kuolonsyöjän kirjoittama. Kirjeessä hän, nimeltään Wellment, kertoo olevansa pahoillaan tekemisistään; ja kuinka häntä ei tarvitse enää rangaista. Hän on jo matkalla Azkabaniin; se olisi tarpeeksi hänen teoistaan.
Credence irtisanoutuu vahtimestarin apulaisen työstään vuonna 1987, kun Tylypahka siirretään Lontooseen. Hän muuttaa takaisin Tylyahoon vanhaan taloonsa lähellä Kolmea Luudanvartta ja pestautuu kyseiseen pubiin työskentelemään epävirallisesti ennustajana. Credence oli 29 vuoden ikäinen (v.1988), kun jästimaailmassa kuhistiin hänen kotikaupunkinsa maisemissa tapahtuneista, nyttemmin kuuluisiksi tulleista Whitechapelin murhista (1888-1891), jotka pahamaineinen Viiltäjä Jack sai aikaan. Oli kulunut tasan 100 vuotta kyseisten murhien alkamisesta ja murhaajan identiteetti oli vieläkin tuntematon. Samoihin aikoihin Credence tapaa ensimmäistä kertaa Wellmentin Tylyahossa sen jälkeen, kun mies lähetti ja Credence luki hänen kirjeensä. Tapaaminen ei tietystikään ollut mikään paras mahdollinen, mutta poiki muutaman useammankin tapaamisen miesten kesken. Wellment lupasi hyvittää tekonsa ja mm. alkoi opettaa Credencelle suojeliuksen loitsimista.
Kun Tylypahka palaa takaisin väliaikaisjärjestelyistään vuonna 1991 jatkaa Credence taas vanhassa pystissään apulaisena aina vuoden 1992 loppuun. Siinä välissä hän kerkeää myös sopivasti kuulla huhut Harry Potteriin liittyen.

KUVISSA: Ezra Miller
Ääninäyte]]> <![CDATA[SCAMANDER, Phoenix Levon]]> https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=106 Thu, 15 Dec 2016 16:21:46 +0000 https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=106 Kuvissa: Oakes Fegley
Hahmo & teksti © Nibs
(Kaikki muut hahmot ovat minun luomiani paitsi Phoenixin eno Oliver jonka loi toinen pelaaja, sekä isoisä Theseus ja isosetä Newt jotka ovat Rowlingin hahmoja--mutta niissäkin canonia ovat vain veljesten nimet, ammatit, verenperimä sekä Newtin matkasalkku ja Theseuksen Grindelwaldin sotaan osallistuminen.)


[Image: 72de245ab443f6339d1c0abf6b27b280.jpg]


HAHMON NIMI
Phoenix Levon Scamander

IKÄ
1-14v (*7.3.1978, Kalat)

VERI
Puoliverinen

TYLYPAHKA
Korpinkynsi, 1989-1992
– käy väliaikais-Tylypahkaa kotoa päivittäin.

KOTI
7 Walmer Gardens, Ealing, Lontoo
* Lähes fotorealistinen 720° Virtuaalinen Näyttö


PERHE

~ Isä: Theodore Vincent Scamander (* 1945, † 1988) | puhdasverinen, Aurori  - 190 cm / 100 kg, ylimääräinen paino on puhdasta lihasta. Tummanvihreät silmät, ja keskiruskeat hiukset mutta värjää ne usein tummiksi. Puoliksi amerikkalainen, äidin puolelta.
[kuva] - [kuva] - [kuva]
Kuvissa: Chris Pratt

Isoäiti: Ember Leona Scamander (os. Kelly) (* 1895, † 1980) | puoliverinen, Parantaja, amerikkalainen
Isoisä: Theseus Scamander (* 1893) | puhdasverinen, Aurori
Isosetä: Newton Artemis Fido Scamander, 'Newt', (* 1896) | puhdasverinen, taikaeläintieteilijä

~ Äiti: Saphira Ella Scamander (os. Malloye) (* 1943) | jästisyntyinen, yrittäjä – omistaa Ihmeiden eläintarhan Viistokujalla ja taikapuodin Charing Cross Roadilla.
- 183 cm / 70 kg, tummanruskeat silmät ja hiukset.
[kuva] – [kuva] – [kuva]  – [kuva]
Kuvissa: Saffron Burrows

Eno: Oliver Cicero Osiris Malloye, * 1939, jästi ja vampyyri
Isoäiti: Melanie Caroline Malloye (os. Holmes) (* 1890, † 1980) | jästi
Isoisä: Louis Jackson Malloye (* 1890, † 1975) | jästi


Lemmikit:

~ Gibson - haisku, aikuisena 35 cm pitkä  / 3 kg. Häntä ja kehon alaosa on musta, yläkeho harmaanavlkoinen paitsi pään yli kulkee leveä musta raita ja vasemman silmän kohdalla on suuri punertavanruskea läiskä. Silmät oat sinisenharmaat. Kuono on vaaleanoranssi/rusehtava. Perhe on loihtinut sen jästin silmissä näyttämään lyhythäntäiseltä chinchillalta.
Gibson vauvana: [kuva] - [kuva]

ULKONÄKÖ

Hiukset: Keskiruskeat/Tummanruskeat
Silmät: Siniset
Pituus/Paino: 50 cm - 153 cm / 3 kg - 48 kg

[Image: cc7dcdc7554ffc3524cfdbe316e36a93.jpg]

PHOTO - PHOTO - PHOTO - PHOTO - PHOTO - [PHOTO]


PERSOONAA

Phoenix on varhaislapsuudessaan hieman anti-sosiaalinen, viihtyen paremmin perheensä kuin ikätovereiden parissa ellei kyseinen lapsi ole myös taikavoimainen. Hänellä ei ole mitään jästejä vastaan, päinvastoin hän on hyvin tottunut jästityyliseen elämään mutta hän suosii taikavoimaisia ikätovereitaan koska heidän kanssaan hän voi vapaasti puhua taikaolennoista jotka ovat hänen elämänsä rakkaus ja touhottaa taikaesineiden parissa. Etenkin isänsä kuoleman jälkeen hän vetäytyy pitkälti kuoreensa suremaan.
Hän sosialisoitui huomattavasti aloitettuaan Tylypahkan, jossa hän suhteellisen avoimena ja seikkailullisena ja mielikuvitusrikkaana persoonana laajensi kaveripiiriään nopeasti.

Häntä ei juuri kiinnosta jästien kouluaineet, mistä syystä hän Tylypahkassakin on hurjan paljon ahkerampi ja parempi taika-aineissa ja saattaa lintsata englannin, matematiikan tai tieteen tunneilta. Teoria-aineet ovat hänelle kaikkein kamalinta sillä käytännön tekeminen ja kokeminen on hänelle luontevampaa kuin pitkien puheiden kuuntelu. Taikaolentotieteilijän uran vaihtoehtona häntä innostaa keksijän ura, haaveillen kehittävänsä jonkun uuden mullistavan taikaesineen – etenkin kun hän on isoisänsä ja isänsä kautta hyvin voimallinen velho.
Poika on myös laiska siivoamisessa mistä syystä hän onkin kiitollinen siitä ettei joudu huolehtimaan kotona yleensä kuin omasta huoneestaan, sillä äiti loihtii yleensä siivousvälineet putsaamaan talon itsenäisesti, makuuhuoneita lukuun ottamatta. Perheensä keskuudessa hän on yleensä sottaisempi ja laiskempi kuin kavereidensa ja vieraiden läsnäollessa.

Phoenix ei ole ihan täysin hyväksynyt sitä että kaikki jännittävin maailmassa pitää piilotella jästeiltä. Ei hän yleensä aivan holtittomasti kansainvälistä salaisuuslakia riko, mutta tunnustelee mielellään uusien jästituttavuuksiensa asennetta taikuuteen ja silloin tällöin yrittää salakuljettaa isosetänsä Newtin taikaolento-laumasta pieniä otuksia jästien keskuuteen.

Poika on siis hieman kapinahenkinen ja laiska, mutta temperamentiltaan rauhallinen. Hän tappelee lähinnä tarpeen tullen itsepuolustukseksi tai läheistään puolustaessaan, eikä ole kovin montaa itkupotkuraivaria heittänyt kolmannen ikävuotensa jälkeen. Hän on johtajasielu mutta ei ole kovin hyvä kompromissien tekijä eikä loista yhteistyössä vaan paljon herkemmin päätyy lopulta kuitenkin tekemään niin kuin itse tahtoo, jos vastassa ei ole tarpeeksi vahva auktoriteettihahmo kuten esimerkiksi oma äitinsä. Jos hän ei saa tahtoaan läpi, hän yleensä murjottaa muutaman tunnin kunnes joko alistuu kohtaloonsa tai päätyy tekemään enemmän tai vähemmän ikävän käytännön pilan asian estäneelle henkilölle.

Vekara viihtyy parhaiten ulkoleikeissä ja tutkimusretkillä tai kokeilevasti kehittämässä taikaesineitä, eikä meinaa pysyä vuoteessa edes kipeänä. Täytyy olla vähintään neljänkymmenen asteen kuume että hän pysyy ongelmitta vuoteen omana. Kokeilevan luontonsa ansiosta hän ei ole ennennäkemätön potilas St. Mungon taikaonnettomuuksien osastollakaan. Hän on hyvin läheinen perheenjäsentensä kanssa, mutta kaikkein eniten äitinsä.

Jästiyhteiskunnan asioista häntä kiehtoo eniten elokuvat, videopelit, ja kauko-ohjattavat sekä robottilelut. Hän harrastaa valokuvausta Polaroid-kamerallaan, omien lautapelien kehittelyä (usein hyödyntäen tietouttaan taikayhteiskunnasta ja taikaolennoista), ja jalkapalloa kavereiden kanssa.

[Image: c0c214f5860cb2455590f4687051bc98.jpg]


PERHETAUSTAA & ELÄMÄSTÄ

Hän isoisänsä Theseus ja isänsä Theodore, kummankin veri veti lainvalvonnan ja toiminnan puoleen. Molemmat olivat hyvin voimallisia ja lahjakkaita taikuudessa ja päätyivät opiskelemaan auroreiksi. Thesues ehti palvella pari vuotta Britanniassa aurorina, kunnes valtion hallitus määräsi asevelvollisuuden ja hän muiden 18-40-vuotiaiden tapaan sai kutsun asepalvelukseen. Hän tahtoi auttaa jästejä, ja haki Taikaministeriöltä erikoisluvan ottaa asevelvollisuuskustu vastaan, ja jo kunniaa ja luottamusta saavuttaneena huipputason aurorina sai luvan, määräytyen ei-taistelullisiin tehtäviin kuten kuka tahansa muukin jonka sallittiin osallistua. Maailmansodan jälkeen hän jatkoi aurorin uraansa ja kuusi vuotta myöhemmin, kokeneena aurorina, hänet lähetettiin takaisin Eurooppaan auttamaan Gellert Grindewaldin vangitsemisyrityksissä.

Theseus palasi Britanniaan sodan loppupuolella, tuoden mukanaan vaimon, parantajan jonka kanssa oli rakastunut viikkoina joita oli joutunut viettämään taikatautien- ja onnettomuuksien sairaalassa sotavammojen takia, ja heidän poikansa syntyi muutama kuukausi jästien ja velhoyhteiskunnan maailmansotien päätöksestä vuonna 1945. Theodore oli ns. isänsä poika, kasvoi kuunnellen tarinoita isänsä sotasankaruudesta ja muista jännittävistä seikkailuista, ja päätyi aikuisena myöskin auroriksi. 1966, juuri valmistuttuaan auroriksi, Taikaministeriön pikkujouluissa hän tapasi Saphira Malloyen, nuoren noidan joka työskenteli Taikaolentojen Valvonta- ja Hallinta-osastolla. Vaikka Theo oli valinnut aurorin uran, hän rakasti vapaaa-ajallaan auttaa setäänsä taikaolentojen tutkinnassa ja hoidossa, ja tämän yhteisen kiinnostuksen myötä hän ja Saphira tutustuivat tarkemmin ja ystävystyivät.

Saphira oli Tylypahkan jälkeen käynyt parivuotisen jästien bisneskoulun ja tammikuussa 1969 Saphira osti Viistokujalta Ihmeiden eläintarha-liikkeen, sen alkuperäisen perustajan tahtoessa eläkkeelle. Saphira pyöritti sitä enimmäkseen kahdestaan ystävänsä kanssa, toisinaan palkaten myös keapulaisen. Theo oli hänen kanta-asiakkaansa sillä hän piti lemmikkinään gäätää, ja piti aina vain enemmän ja syvemmin kaupan omistajasta. Neljän vuoden seurustelun jälkeen, vuonna 1974, pariskunta astui avioliittoon mutta eivät tahtoneet tuoda lapsia sodan varjoihin – suunnitellen yrittää lasta sitten kun jonain päivänä Voldemort olisi kukistettu.

Joku ylhäällä oli eri mieltä sillä vaikka he käyttivät jopa kahta ehkäisykeinoa, Saprhira totesi odottavansa lasta kesällä 1977. Hetkellisen shokin jälkeen pariskunta yllättyi miten innoissaan ja onnellisia ha olivat tulevasta pienokaisesta, kaikesta huolimatta. Theon äiti ehti vielä nähdä pojanpoikansa ennen kuin työnsä puitteissa onnettomasti sai pahan lohikäärmerokko-tartunnan ja menehtyi siihen vuonna 1980 pojan ollessa 2-vuotias, samoin Saphiran äiti joka kuoli samana vuonna vanhuuttaan. Saphitan isä ei ehtinyt tavata lapsenlastaan, siirryttyään  vanhuuttaan tuon puoleiseen jo vuosia ennen tämän syntymää.

Pojan syntymän lähestyessä Saphira palkkasi lisää työntekijöitä eläinkauppaansa, voidakseen itse jäädä toistaiseksi kotiäidiksi. Theo jatkoi aurorin uraansa, perheen katsoen että vaikka työ oli hirmuisen vaarallista etenkin sodan aikaan, mitä enemmän auroreja olisi käytettävissä sitä nopeammin sota olisi ohi. Saphira ei ollut mahdottoman huolissaan aviomiehestään sillä Theo oli huippuaurori ja hyvin harvoin ilman työparia tehtävänannoissaan, mutta hän heittäytyi ylisuojelevaksi pientä poikaansa kohtaan. Viimeisinä sotavuosina hän hädin tuskin vei tätä ulos omaa takapihaan ja kauppareissuja enempää, ja sodan jälkeen kieltäytyi päästämästä vekaraa valtion kouluun vaan alkoi itse kotiopettajaksi pojalle.

Hän luotti pojan kauemmas kotoa vain isänsä tai isoisänsä seurassa, jossa Phoenix pääsi hieman sosialisoitumaan ja sai muutamia jästikavereita mutta sosiaaliset taitonsa olivat heikoilla. Muutenkin hän koki viihtyvänsä paremmin ikäistensä velhojen ja miksei vähän noitienkin seurassa joihin hän silloin tällöin tutustui Viistokujalla shoppaillessa tai Tylyahossa jossa he kävivät aina joulun alla ja joskus kesäisin. Perhe eli onnellisena ja Saphirakin alkoi rentoutua poikansa suhteen kun Voldemortia ei kuulunut takaisin. Syksyllä 1985 Phoenix rekisteröitiin valtion kouluun, ja toukokuussa '86 Saphira myi Ihmeiden eläintarhan yhdelle alaisistaan koska alkoi perustamaan uutta yritystä Charing Cross Roadille.

Perheellä on ollut Casper-kissansa jo pojan syntymästä lähtien, mutta se on käytännössä hänen äitinsä lemmikki ja Phoenix sai isältään syntymäpäivälahjaksi haiskun poikasen, täyttäessään yhdeksän. Eräs taikalainvalvoja oli pelastanut orvoksi jääneen haiskun erään laittomasti taikaolentoja jalostavan miehen pidätyksen yhteydessä, ja Theo adoptoinut otuksen ajatuksena antaa se Newt-setänsä matkalaukkuun asumaan, mutta lopulta päätyi lahjoittamaan sen pojalleen joka oli vähintään yhtä rakastunut taikaolentoihin ja ilmaissut halua jatkaa isosetänsä jalanjäljissä. Aluksi poikanen asui Newtin kanssa ja Phoenix vain vieraili avustajan roolissa, kunnes mies oli kouluttanut sen taloon sopivaksi lemmikiksi.

Senkin jälkeen Phoenix sai tukea ja vinkkejä isältään, äidiltään ja isosedältään haiskunsa hoidossa ja lisäkoulutuksessa ja luonnollisesti otus oli ensisijaisesti vanhempien vastuulla. Poika antoi sille nimeksi Gibson, ja onnistuikin kasvattamaan sen niin ettei se hyökkäillyt ihmisten kimppuun kaiken kiiltävän himossa vaan yritti saada haluamansa kerjäämällä ja tekemällä temppuja. He eivät kyenneet tukahduttamaan sen luontaista viettiä täysin, mistä syystä heidän talossaan on Gibsonille oma huone täynnä kaikensorttista kiiltävää kamaa – lähinnä arvotonta. Siellä on myös valtava laatikko täynnä hiekkaa, multaa yms. johon Gibson kaivelee koloverkostoja ja piilottaa esineitä.

He ovat tottuneet pitämään olohuoneensa ja makuuhuoneidensa ovet lukossa silloin kun ainakin joku heistä ei ole kyseisessä huoneessa, jottei Gibson kovin herkästi mylläisi paikkoja etsiessään kimaltavia esineitä. Se puolestaan vuosien mittaan on tottunut siihen ettei talossa yleensä ole mitään kiiltävää muualla kuin sen huoneessa. Jos jossakin onkin, se päätyy hyvin nopeasti haudatuksi Gibsonin ”aarrepiiloon” tai sen tilaloitsun omaisesti valtavaan masupussiin. Joulukuusenkin perhe joutuu sen taloon tulon jälkeen pystyttämään ulos sisäpihan terassilleen.

Lukitut sisäovet ja Gibsonin kimaltelevien esineiden hinku hämmentävät heidän jästivierailijoitaan, sillä he ovat asettaneet haiskunsa ylle hämäysloitsun joka saa sen näyttämään   lyhythäntäiseltä chinchillalta jästien silmissä. Sillä on jopa häkki huoneessaan, mutta se pitää sitä lähinnä vessana sillä omistajansa eivät halua lukita sitä pieneen tilaan ellei ole aivan pakko. He ulkoiluttavat sitä valjaissa lähinnä omalla pihallaan, mutta joskus Phoenix saa kerjättyä luvan lähteä sen kanssa naapurustoon lenkille.

Theo kuoli kesäkuussa 1988 aurorin hommissa suojellessaan jästilapsia kuolonsyöjän murha-aikeilta. Aurorit olivat jäljittäneet piileskelevän kuolonsyöjän tutkiessaan mahdollisesti pimeään magiaan liittyviä jästilasten sieppauksia. Epäilty saatiin pidätettyä, mutta ei ennen kuin tämä ehti loihtia Pirunpalon taloon jossa jästilapsia piti vankina. Aurorit onnistuivat saamaan lapset turvaan, mutta Theo ja yksi virkatovereistaan menehtyi liekkeihin. Jästien virallisen tiedon mukaan Theo oli yksityisetsivä joka kuoli tulipalossa tutkiessaan asiakkaan tapausta tuossa syrjäisessä mökissä Englannin maaseudulla.

Saphira ei ollut kovin innoissaan haiskusta lemmikiksi, mutta suostui sen ottoon halussaan tukea lastaan taikaolentotieteilijän uran suuntaan. Parempi haisku lemmikkinä, kuin että poika intoutuisi hänkin hakeutumaan huomattavasti vaarallisemmalle aurorin uralle. Vaikka haisku oli suhteellisen korkeavaivainen lemmikki, äiti ei edes harkinnut luovuttaa sitä pois etenkään aviomiehensä kuoleman jälkeen, jolloin se oli kaiken päälle pojalle rakas ja tärkeä muisto isästään.

Vuotta myöhemmin Phoenix sai kutsunsa Tylypahkaan. Saphira päästi pojan sinne vain, koska koulu oli joutunut muuttamaan Lontooseen ja tenava voisi käydä sitä päiväkouluna kotoa käsin. Hän kun ei ollut valmis lähettämään lastaan kauas pois kotoa yhdeksäksi kuukaudeksi vuodessa niin pian isänsä sankarillisen, mutta hirvittävän ja äkillisen kuoleman jälkeen.

Pari vuotta myöhemmin koulun muuttaessa takaisin Skotlantiin, alkuperäiseen linnaansa, Phoenix sai jatkaa vielä lukuvuoden 1991-1992 mutta seuraavan vuoden suhteen äitinsä harkitsi vakavasti kotiopetusta sillä vuoripeikko-tapaus ja huhu Harryn ja Voldemortin taistelusta Viisasten kivestä ja sen myötä mainitusta kolmipäisestä koirasta linnan sisällä ilman kunnollista lukkoa pitämässä lapsia poissa sen läheisyydestä, saivat naisen epäilemään Albus Dumbledore alkavan lipsua otteessaan koulun turvallisuuden suhteen. Lähinnä siis vuoripeikon ja kolmipäisen koiran takia, ei Voldemortin.

Haluttomuuteen lähettää poika takaisin vaikutti olennaisesti sekin, että vekara oli selvinnyt vammoitta äärimmäisen hyvällä onnella, laitettuaan nenänsä Pörrön huoneeseen useammin kuin kerran tuon vuoden aikana. Pörrön ”tutkiminen” oli lohduttanut poikaa jota kismitti että Harry Potter tovereineen oli nitistänyt kurpitsajuhlan aikaan linnaan tunkeutuneen vuoripeikon ennen kuin hän ehti paikalle. Myös Kiellettyyn Metsään Phoenix hiiviskeli pari kertaa, toiveissaan koskettaa yksisarvista ja löytää lisää omituisia lemmikkejä. Poika ympäripuhui äidin päästämään hänet vielä Tylypahkaan, vannoen ettei enää juoksentele taikeolentojen perässä, ja vakuuttaen että todennäköisyydet samanlaiseen lukuvuoteen olivat tosi pienet.

Lukuvuosi 1992-1993 jäi hänellä lyhyeksi sillä Saphira veti hänet kotiopetukseen välittömästi kuultuaan koululla tapahtuvista kangistumisista ”Salaisuuksien Kammion hirviön toimesta”. Niin paljon kuin hän halusikin luottaa, ettei Phoenix lähde sen jäljille hän vielä enemmän halusi varmistaa ettei niin kävisi.

Phoenix vaihtoi valtion kouluun jästiyhteiskunnassa ja jatkoi taikuuden opiskelua kotona viikonloppuisin äitinsä opastuksella, suorittaen V.I.P.-kokeensa kuin myös yksityisesti Taikaministeriön väen asianmukaisesti arvioimana vuonna 1994. Hän suoritti ja läpäisi kuusi tutkintoa ja sai huippuarvosanan kolmesta, mm. taikaeläinten hoidossa - saatuaan erityisen vahvaa opetusta siinä isosedältään Newtiltä. Ylipäätään hän panosti taikaopiskeluihinsa paljon enemmän kuin jästiaineisiin, mutta äitinsä huolehti että hän pääsi lukuvuosistaan läpi edes kohtuullisin arvosanoin myös valtion koulussa jotta hänelle jäisi kunnon mahdollisuus hakeutua myös jästiyhteiskunnan ammattikoulutukseen, jos jonain päivänä sattuisi sitä tarvitsemaan.

MUUTA

- Hänen isänsä oli yksi niistä auroreista jotka ottivat kiinni Lestranget ja Crouch Juniorin, päättäen Longbottomien kidutuksen. Hän on muutenkin  hyvin tunnettu ja pidetty aurori, yksi Taikaministeriön tehokkaimmista. Siksi hän oli velhosodan aikana ja pari vuotta sen jälkiaalloissa erityisen paljon taikayhteiskunnan uutisissa.

- Vaikka Crouch Sr. antoi auroreille luvan käyttää anteeksiantamattomia kirouksia kuolonsyöjiä ja kuolonsyöjiksi epäiltyjä vastaan,.Theodore ei koskaan niitä käyttänyt.

- Vuonna 1989 hänen äitinsä osti liiketilan Charng Cross Roadilta Vuotavaa Noidankattilaa vastapäätä. Hän avasi siihen taikapuodin jästeille ja taikavoimaisille, nimeltä Oikukas Luudanvarsi. (Moody Broomstick.) Hän hankki luvan Taikaministeriöltä jo vuonna 1986 jolloin myi Ihmeiden eläintarhan yhdelle henkilökunnastaan.

Tietenkään mikään tuotteista ei (ainakaan tarkoituksella) ole suoraa taikavoimaa sisältäviä vaan puoti tarjoaa vain jästien käsissä vaarattomia tuotteita kuten esimerkiksi kristallipalloja, noidankattiloita, yrttejä ja muita materiaaleja joista jästit tietävät jo muutenkin ja jotka eivät oikeasti toimi ilman taikavoimaista verta käyttäjän suonissa. Sekä laajan valikoiman taikuuteen liittyvää jästien kirjallisuutta. Hänellä on ystävällisen ja avuliaan palvelun lisäksi kohtuulliset hinnat ja laadukasta tavaraa, joten moni velho ja noitakin hankkii tarpeitaan häneltä. Etenkin jos on myös kiinnostunut jästien näkökulmasta taikuuden harjoittamiseen tai ei halua jonottaa joskus ruuhkaisella Viistokujalla.

Mainostaa itseään jästilehtien lisäksi mm. Päivän Profeetassa ja Vuotavan Noidankattilan ilmoitustaululla. Aukioloajat ja muita yksityiskohtia puodista löytyy sen oman pelialueen kuvauksesta joka on sijoitettu ala-alueeksi jästien Lontooseen.



[Image: 81e643041337dafcc4a0a60c41c1dd6d.jpg]
]]> Kuvissa: Oakes Fegley
Hahmo & teksti © Nibs
(Kaikki muut hahmot ovat minun luomiani paitsi Phoenixin eno Oliver jonka loi toinen pelaaja, sekä isoisä Theseus ja isosetä Newt jotka ovat Rowlingin hahmoja--mutta niissäkin canonia ovat vain veljesten nimet, ammatit, verenperimä sekä Newtin matkasalkku ja Theseuksen Grindelwaldin sotaan osallistuminen.)


[Image: 72de245ab443f6339d1c0abf6b27b280.jpg]


HAHMON NIMI
Phoenix Levon Scamander

IKÄ
1-14v (*7.3.1978, Kalat)

VERI
Puoliverinen

TYLYPAHKA
Korpinkynsi, 1989-1992
– käy väliaikais-Tylypahkaa kotoa päivittäin.

KOTI
7 Walmer Gardens, Ealing, Lontoo
* Lähes fotorealistinen 720° Virtuaalinen Näyttö


PERHE

~ Isä: Theodore Vincent Scamander (* 1945, † 1988) | puhdasverinen, Aurori  - 190 cm / 100 kg, ylimääräinen paino on puhdasta lihasta. Tummanvihreät silmät, ja keskiruskeat hiukset mutta värjää ne usein tummiksi. Puoliksi amerikkalainen, äidin puolelta.
[kuva] - [kuva] - [kuva]
Kuvissa: Chris Pratt

Isoäiti: Ember Leona Scamander (os. Kelly) (* 1895, † 1980) | puoliverinen, Parantaja, amerikkalainen
Isoisä: Theseus Scamander (* 1893) | puhdasverinen, Aurori
Isosetä: Newton Artemis Fido Scamander, 'Newt', (* 1896) | puhdasverinen, taikaeläintieteilijä

~ Äiti: Saphira Ella Scamander (os. Malloye) (* 1943) | jästisyntyinen, yrittäjä – omistaa Ihmeiden eläintarhan Viistokujalla ja taikapuodin Charing Cross Roadilla.
- 183 cm / 70 kg, tummanruskeat silmät ja hiukset.
[kuva] – [kuva] – [kuva]  – [kuva]
Kuvissa: Saffron Burrows

Eno: Oliver Cicero Osiris Malloye, * 1939, jästi ja vampyyri
Isoäiti: Melanie Caroline Malloye (os. Holmes) (* 1890, † 1980) | jästi
Isoisä: Louis Jackson Malloye (* 1890, † 1975) | jästi


Lemmikit:

~ Gibson - haisku, aikuisena 35 cm pitkä  / 3 kg. Häntä ja kehon alaosa on musta, yläkeho harmaanavlkoinen paitsi pään yli kulkee leveä musta raita ja vasemman silmän kohdalla on suuri punertavanruskea läiskä. Silmät oat sinisenharmaat. Kuono on vaaleanoranssi/rusehtava. Perhe on loihtinut sen jästin silmissä näyttämään lyhythäntäiseltä chinchillalta.
Gibson vauvana: [kuva] - [kuva]

ULKONÄKÖ

Hiukset: Keskiruskeat/Tummanruskeat
Silmät: Siniset
Pituus/Paino: 50 cm - 153 cm / 3 kg - 48 kg

[Image: cc7dcdc7554ffc3524cfdbe316e36a93.jpg]

PHOTO - PHOTO - PHOTO - PHOTO - PHOTO - [PHOTO]


PERSOONAA

Phoenix on varhaislapsuudessaan hieman anti-sosiaalinen, viihtyen paremmin perheensä kuin ikätovereiden parissa ellei kyseinen lapsi ole myös taikavoimainen. Hänellä ei ole mitään jästejä vastaan, päinvastoin hän on hyvin tottunut jästityyliseen elämään mutta hän suosii taikavoimaisia ikätovereitaan koska heidän kanssaan hän voi vapaasti puhua taikaolennoista jotka ovat hänen elämänsä rakkaus ja touhottaa taikaesineiden parissa. Etenkin isänsä kuoleman jälkeen hän vetäytyy pitkälti kuoreensa suremaan.
Hän sosialisoitui huomattavasti aloitettuaan Tylypahkan, jossa hän suhteellisen avoimena ja seikkailullisena ja mielikuvitusrikkaana persoonana laajensi kaveripiiriään nopeasti.

Häntä ei juuri kiinnosta jästien kouluaineet, mistä syystä hän Tylypahkassakin on hurjan paljon ahkerampi ja parempi taika-aineissa ja saattaa lintsata englannin, matematiikan tai tieteen tunneilta. Teoria-aineet ovat hänelle kaikkein kamalinta sillä käytännön tekeminen ja kokeminen on hänelle luontevampaa kuin pitkien puheiden kuuntelu. Taikaolentotieteilijän uran vaihtoehtona häntä innostaa keksijän ura, haaveillen kehittävänsä jonkun uuden mullistavan taikaesineen – etenkin kun hän on isoisänsä ja isänsä kautta hyvin voimallinen velho.
Poika on myös laiska siivoamisessa mistä syystä hän onkin kiitollinen siitä ettei joudu huolehtimaan kotona yleensä kuin omasta huoneestaan, sillä äiti loihtii yleensä siivousvälineet putsaamaan talon itsenäisesti, makuuhuoneita lukuun ottamatta. Perheensä keskuudessa hän on yleensä sottaisempi ja laiskempi kuin kavereidensa ja vieraiden läsnäollessa.

Phoenix ei ole ihan täysin hyväksynyt sitä että kaikki jännittävin maailmassa pitää piilotella jästeiltä. Ei hän yleensä aivan holtittomasti kansainvälistä salaisuuslakia riko, mutta tunnustelee mielellään uusien jästituttavuuksiensa asennetta taikuuteen ja silloin tällöin yrittää salakuljettaa isosetänsä Newtin taikaolento-laumasta pieniä otuksia jästien keskuuteen.

Poika on siis hieman kapinahenkinen ja laiska, mutta temperamentiltaan rauhallinen. Hän tappelee lähinnä tarpeen tullen itsepuolustukseksi tai läheistään puolustaessaan, eikä ole kovin montaa itkupotkuraivaria heittänyt kolmannen ikävuotensa jälkeen. Hän on johtajasielu mutta ei ole kovin hyvä kompromissien tekijä eikä loista yhteistyössä vaan paljon herkemmin päätyy lopulta kuitenkin tekemään niin kuin itse tahtoo, jos vastassa ei ole tarpeeksi vahva auktoriteettihahmo kuten esimerkiksi oma äitinsä. Jos hän ei saa tahtoaan läpi, hän yleensä murjottaa muutaman tunnin kunnes joko alistuu kohtaloonsa tai päätyy tekemään enemmän tai vähemmän ikävän käytännön pilan asian estäneelle henkilölle.

Vekara viihtyy parhaiten ulkoleikeissä ja tutkimusretkillä tai kokeilevasti kehittämässä taikaesineitä, eikä meinaa pysyä vuoteessa edes kipeänä. Täytyy olla vähintään neljänkymmenen asteen kuume että hän pysyy ongelmitta vuoteen omana. Kokeilevan luontonsa ansiosta hän ei ole ennennäkemätön potilas St. Mungon taikaonnettomuuksien osastollakaan. Hän on hyvin läheinen perheenjäsentensä kanssa, mutta kaikkein eniten äitinsä.

Jästiyhteiskunnan asioista häntä kiehtoo eniten elokuvat, videopelit, ja kauko-ohjattavat sekä robottilelut. Hän harrastaa valokuvausta Polaroid-kamerallaan, omien lautapelien kehittelyä (usein hyödyntäen tietouttaan taikayhteiskunnasta ja taikaolennoista), ja jalkapalloa kavereiden kanssa.

[Image: c0c214f5860cb2455590f4687051bc98.jpg]


PERHETAUSTAA & ELÄMÄSTÄ

Hän isoisänsä Theseus ja isänsä Theodore, kummankin veri veti lainvalvonnan ja toiminnan puoleen. Molemmat olivat hyvin voimallisia ja lahjakkaita taikuudessa ja päätyivät opiskelemaan auroreiksi. Thesues ehti palvella pari vuotta Britanniassa aurorina, kunnes valtion hallitus määräsi asevelvollisuuden ja hän muiden 18-40-vuotiaiden tapaan sai kutsun asepalvelukseen. Hän tahtoi auttaa jästejä, ja haki Taikaministeriöltä erikoisluvan ottaa asevelvollisuuskustu vastaan, ja jo kunniaa ja luottamusta saavuttaneena huipputason aurorina sai luvan, määräytyen ei-taistelullisiin tehtäviin kuten kuka tahansa muukin jonka sallittiin osallistua. Maailmansodan jälkeen hän jatkoi aurorin uraansa ja kuusi vuotta myöhemmin, kokeneena aurorina, hänet lähetettiin takaisin Eurooppaan auttamaan Gellert Grindewaldin vangitsemisyrityksissä.

Theseus palasi Britanniaan sodan loppupuolella, tuoden mukanaan vaimon, parantajan jonka kanssa oli rakastunut viikkoina joita oli joutunut viettämään taikatautien- ja onnettomuuksien sairaalassa sotavammojen takia, ja heidän poikansa syntyi muutama kuukausi jästien ja velhoyhteiskunnan maailmansotien päätöksestä vuonna 1945. Theodore oli ns. isänsä poika, kasvoi kuunnellen tarinoita isänsä sotasankaruudesta ja muista jännittävistä seikkailuista, ja päätyi aikuisena myöskin auroriksi. 1966, juuri valmistuttuaan auroriksi, Taikaministeriön pikkujouluissa hän tapasi Saphira Malloyen, nuoren noidan joka työskenteli Taikaolentojen Valvonta- ja Hallinta-osastolla. Vaikka Theo oli valinnut aurorin uran, hän rakasti vapaaa-ajallaan auttaa setäänsä taikaolentojen tutkinnassa ja hoidossa, ja tämän yhteisen kiinnostuksen myötä hän ja Saphira tutustuivat tarkemmin ja ystävystyivät.

Saphira oli Tylypahkan jälkeen käynyt parivuotisen jästien bisneskoulun ja tammikuussa 1969 Saphira osti Viistokujalta Ihmeiden eläintarha-liikkeen, sen alkuperäisen perustajan tahtoessa eläkkeelle. Saphira pyöritti sitä enimmäkseen kahdestaan ystävänsä kanssa, toisinaan palkaten myös keapulaisen. Theo oli hänen kanta-asiakkaansa sillä hän piti lemmikkinään gäätää, ja piti aina vain enemmän ja syvemmin kaupan omistajasta. Neljän vuoden seurustelun jälkeen, vuonna 1974, pariskunta astui avioliittoon mutta eivät tahtoneet tuoda lapsia sodan varjoihin – suunnitellen yrittää lasta sitten kun jonain päivänä Voldemort olisi kukistettu.

Joku ylhäällä oli eri mieltä sillä vaikka he käyttivät jopa kahta ehkäisykeinoa, Saprhira totesi odottavansa lasta kesällä 1977. Hetkellisen shokin jälkeen pariskunta yllättyi miten innoissaan ja onnellisia ha olivat tulevasta pienokaisesta, kaikesta huolimatta. Theon äiti ehti vielä nähdä pojanpoikansa ennen kuin työnsä puitteissa onnettomasti sai pahan lohikäärmerokko-tartunnan ja menehtyi siihen vuonna 1980 pojan ollessa 2-vuotias, samoin Saphiran äiti joka kuoli samana vuonna vanhuuttaan. Saphitan isä ei ehtinyt tavata lapsenlastaan, siirryttyään  vanhuuttaan tuon puoleiseen jo vuosia ennen tämän syntymää.

Pojan syntymän lähestyessä Saphira palkkasi lisää työntekijöitä eläinkauppaansa, voidakseen itse jäädä toistaiseksi kotiäidiksi. Theo jatkoi aurorin uraansa, perheen katsoen että vaikka työ oli hirmuisen vaarallista etenkin sodan aikaan, mitä enemmän auroreja olisi käytettävissä sitä nopeammin sota olisi ohi. Saphira ei ollut mahdottoman huolissaan aviomiehestään sillä Theo oli huippuaurori ja hyvin harvoin ilman työparia tehtävänannoissaan, mutta hän heittäytyi ylisuojelevaksi pientä poikaansa kohtaan. Viimeisinä sotavuosina hän hädin tuskin vei tätä ulos omaa takapihaan ja kauppareissuja enempää, ja sodan jälkeen kieltäytyi päästämästä vekaraa valtion kouluun vaan alkoi itse kotiopettajaksi pojalle.

Hän luotti pojan kauemmas kotoa vain isänsä tai isoisänsä seurassa, jossa Phoenix pääsi hieman sosialisoitumaan ja sai muutamia jästikavereita mutta sosiaaliset taitonsa olivat heikoilla. Muutenkin hän koki viihtyvänsä paremmin ikäistensä velhojen ja miksei vähän noitienkin seurassa joihin hän silloin tällöin tutustui Viistokujalla shoppaillessa tai Tylyahossa jossa he kävivät aina joulun alla ja joskus kesäisin. Perhe eli onnellisena ja Saphirakin alkoi rentoutua poikansa suhteen kun Voldemortia ei kuulunut takaisin. Syksyllä 1985 Phoenix rekisteröitiin valtion kouluun, ja toukokuussa '86 Saphira myi Ihmeiden eläintarhan yhdelle alaisistaan koska alkoi perustamaan uutta yritystä Charing Cross Roadille.

Perheellä on ollut Casper-kissansa jo pojan syntymästä lähtien, mutta se on käytännössä hänen äitinsä lemmikki ja Phoenix sai isältään syntymäpäivälahjaksi haiskun poikasen, täyttäessään yhdeksän. Eräs taikalainvalvoja oli pelastanut orvoksi jääneen haiskun erään laittomasti taikaolentoja jalostavan miehen pidätyksen yhteydessä, ja Theo adoptoinut otuksen ajatuksena antaa se Newt-setänsä matkalaukkuun asumaan, mutta lopulta päätyi lahjoittamaan sen pojalleen joka oli vähintään yhtä rakastunut taikaolentoihin ja ilmaissut halua jatkaa isosetänsä jalanjäljissä. Aluksi poikanen asui Newtin kanssa ja Phoenix vain vieraili avustajan roolissa, kunnes mies oli kouluttanut sen taloon sopivaksi lemmikiksi.

Senkin jälkeen Phoenix sai tukea ja vinkkejä isältään, äidiltään ja isosedältään haiskunsa hoidossa ja lisäkoulutuksessa ja luonnollisesti otus oli ensisijaisesti vanhempien vastuulla. Poika antoi sille nimeksi Gibson, ja onnistuikin kasvattamaan sen niin ettei se hyökkäillyt ihmisten kimppuun kaiken kiiltävän himossa vaan yritti saada haluamansa kerjäämällä ja tekemällä temppuja. He eivät kyenneet tukahduttamaan sen luontaista viettiä täysin, mistä syystä heidän talossaan on Gibsonille oma huone täynnä kaikensorttista kiiltävää kamaa – lähinnä arvotonta. Siellä on myös valtava laatikko täynnä hiekkaa, multaa yms. johon Gibson kaivelee koloverkostoja ja piilottaa esineitä.

He ovat tottuneet pitämään olohuoneensa ja makuuhuoneidensa ovet lukossa silloin kun ainakin joku heistä ei ole kyseisessä huoneessa, jottei Gibson kovin herkästi mylläisi paikkoja etsiessään kimaltavia esineitä. Se puolestaan vuosien mittaan on tottunut siihen ettei talossa yleensä ole mitään kiiltävää muualla kuin sen huoneessa. Jos jossakin onkin, se päätyy hyvin nopeasti haudatuksi Gibsonin ”aarrepiiloon” tai sen tilaloitsun omaisesti valtavaan masupussiin. Joulukuusenkin perhe joutuu sen taloon tulon jälkeen pystyttämään ulos sisäpihan terassilleen.

Lukitut sisäovet ja Gibsonin kimaltelevien esineiden hinku hämmentävät heidän jästivierailijoitaan, sillä he ovat asettaneet haiskunsa ylle hämäysloitsun joka saa sen näyttämään   lyhythäntäiseltä chinchillalta jästien silmissä. Sillä on jopa häkki huoneessaan, mutta se pitää sitä lähinnä vessana sillä omistajansa eivät halua lukita sitä pieneen tilaan ellei ole aivan pakko. He ulkoiluttavat sitä valjaissa lähinnä omalla pihallaan, mutta joskus Phoenix saa kerjättyä luvan lähteä sen kanssa naapurustoon lenkille.

Theo kuoli kesäkuussa 1988 aurorin hommissa suojellessaan jästilapsia kuolonsyöjän murha-aikeilta. Aurorit olivat jäljittäneet piileskelevän kuolonsyöjän tutkiessaan mahdollisesti pimeään magiaan liittyviä jästilasten sieppauksia. Epäilty saatiin pidätettyä, mutta ei ennen kuin tämä ehti loihtia Pirunpalon taloon jossa jästilapsia piti vankina. Aurorit onnistuivat saamaan lapset turvaan, mutta Theo ja yksi virkatovereistaan menehtyi liekkeihin. Jästien virallisen tiedon mukaan Theo oli yksityisetsivä joka kuoli tulipalossa tutkiessaan asiakkaan tapausta tuossa syrjäisessä mökissä Englannin maaseudulla.

Saphira ei ollut kovin innoissaan haiskusta lemmikiksi, mutta suostui sen ottoon halussaan tukea lastaan taikaolentotieteilijän uran suuntaan. Parempi haisku lemmikkinä, kuin että poika intoutuisi hänkin hakeutumaan huomattavasti vaarallisemmalle aurorin uralle. Vaikka haisku oli suhteellisen korkeavaivainen lemmikki, äiti ei edes harkinnut luovuttaa sitä pois etenkään aviomiehensä kuoleman jälkeen, jolloin se oli kaiken päälle pojalle rakas ja tärkeä muisto isästään.

Vuotta myöhemmin Phoenix sai kutsunsa Tylypahkaan. Saphira päästi pojan sinne vain, koska koulu oli joutunut muuttamaan Lontooseen ja tenava voisi käydä sitä päiväkouluna kotoa käsin. Hän kun ei ollut valmis lähettämään lastaan kauas pois kotoa yhdeksäksi kuukaudeksi vuodessa niin pian isänsä sankarillisen, mutta hirvittävän ja äkillisen kuoleman jälkeen.

Pari vuotta myöhemmin koulun muuttaessa takaisin Skotlantiin, alkuperäiseen linnaansa, Phoenix sai jatkaa vielä lukuvuoden 1991-1992 mutta seuraavan vuoden suhteen äitinsä harkitsi vakavasti kotiopetusta sillä vuoripeikko-tapaus ja huhu Harryn ja Voldemortin taistelusta Viisasten kivestä ja sen myötä mainitusta kolmipäisestä koirasta linnan sisällä ilman kunnollista lukkoa pitämässä lapsia poissa sen läheisyydestä, saivat naisen epäilemään Albus Dumbledore alkavan lipsua otteessaan koulun turvallisuuden suhteen. Lähinnä siis vuoripeikon ja kolmipäisen koiran takia, ei Voldemortin.

Haluttomuuteen lähettää poika takaisin vaikutti olennaisesti sekin, että vekara oli selvinnyt vammoitta äärimmäisen hyvällä onnella, laitettuaan nenänsä Pörrön huoneeseen useammin kuin kerran tuon vuoden aikana. Pörrön ”tutkiminen” oli lohduttanut poikaa jota kismitti että Harry Potter tovereineen oli nitistänyt kurpitsajuhlan aikaan linnaan tunkeutuneen vuoripeikon ennen kuin hän ehti paikalle. Myös Kiellettyyn Metsään Phoenix hiiviskeli pari kertaa, toiveissaan koskettaa yksisarvista ja löytää lisää omituisia lemmikkejä. Poika ympäripuhui äidin päästämään hänet vielä Tylypahkaan, vannoen ettei enää juoksentele taikeolentojen perässä, ja vakuuttaen että todennäköisyydet samanlaiseen lukuvuoteen olivat tosi pienet.

Lukuvuosi 1992-1993 jäi hänellä lyhyeksi sillä Saphira veti hänet kotiopetukseen välittömästi kuultuaan koululla tapahtuvista kangistumisista ”Salaisuuksien Kammion hirviön toimesta”. Niin paljon kuin hän halusikin luottaa, ettei Phoenix lähde sen jäljille hän vielä enemmän halusi varmistaa ettei niin kävisi.

Phoenix vaihtoi valtion kouluun jästiyhteiskunnassa ja jatkoi taikuuden opiskelua kotona viikonloppuisin äitinsä opastuksella, suorittaen V.I.P.-kokeensa kuin myös yksityisesti Taikaministeriön väen asianmukaisesti arvioimana vuonna 1994. Hän suoritti ja läpäisi kuusi tutkintoa ja sai huippuarvosanan kolmesta, mm. taikaeläinten hoidossa - saatuaan erityisen vahvaa opetusta siinä isosedältään Newtiltä. Ylipäätään hän panosti taikaopiskeluihinsa paljon enemmän kuin jästiaineisiin, mutta äitinsä huolehti että hän pääsi lukuvuosistaan läpi edes kohtuullisin arvosanoin myös valtion koulussa jotta hänelle jäisi kunnon mahdollisuus hakeutua myös jästiyhteiskunnan ammattikoulutukseen, jos jonain päivänä sattuisi sitä tarvitsemaan.

MUUTA

- Hänen isänsä oli yksi niistä auroreista jotka ottivat kiinni Lestranget ja Crouch Juniorin, päättäen Longbottomien kidutuksen. Hän on muutenkin  hyvin tunnettu ja pidetty aurori, yksi Taikaministeriön tehokkaimmista. Siksi hän oli velhosodan aikana ja pari vuotta sen jälkiaalloissa erityisen paljon taikayhteiskunnan uutisissa.

- Vaikka Crouch Sr. antoi auroreille luvan käyttää anteeksiantamattomia kirouksia kuolonsyöjiä ja kuolonsyöjiksi epäiltyjä vastaan,.Theodore ei koskaan niitä käyttänyt.

- Vuonna 1989 hänen äitinsä osti liiketilan Charng Cross Roadilta Vuotavaa Noidankattilaa vastapäätä. Hän avasi siihen taikapuodin jästeille ja taikavoimaisille, nimeltä Oikukas Luudanvarsi. (Moody Broomstick.) Hän hankki luvan Taikaministeriöltä jo vuonna 1986 jolloin myi Ihmeiden eläintarhan yhdelle henkilökunnastaan.

Tietenkään mikään tuotteista ei (ainakaan tarkoituksella) ole suoraa taikavoimaa sisältäviä vaan puoti tarjoaa vain jästien käsissä vaarattomia tuotteita kuten esimerkiksi kristallipalloja, noidankattiloita, yrttejä ja muita materiaaleja joista jästit tietävät jo muutenkin ja jotka eivät oikeasti toimi ilman taikavoimaista verta käyttäjän suonissa. Sekä laajan valikoiman taikuuteen liittyvää jästien kirjallisuutta. Hänellä on ystävällisen ja avuliaan palvelun lisäksi kohtuulliset hinnat ja laadukasta tavaraa, joten moni velho ja noitakin hankkii tarpeitaan häneltä. Etenkin jos on myös kiinnostunut jästien näkökulmasta taikuuden harjoittamiseen tai ei halua jonottaa joskus ruuhkaisella Viistokujalla.

Mainostaa itseään jästilehtien lisäksi mm. Päivän Profeetassa ja Vuotavan Noidankattilan ilmoitustaululla. Aukioloajat ja muita yksityiskohtia puodista löytyy sen oman pelialueen kuvauksesta joka on sijoitettu ala-alueeksi jästien Lontooseen.



[Image: 81e643041337dafcc4a0a60c41c1dd6d.jpg]
]]> <![CDATA[CLAYTON, Effie]]> https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=98 Sat, 27 Aug 2016 22:06:48 +0000 https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=98 [Image: 14569164.jpg]
[Image: A0ckFYRCMAA7gtd.jpg]
Kuvissa: Hollie Steel

Ikä: 6-18v (15.toukokuuta 1974)
Verisääty: Surkki/puoliverinen
Asuu: 09/1988 ETP.
Shirley Avenue, Sutton, Surrey/Lontoo.
Tarkemmin Shirley Avenuen ja Kingsley Avenuen kulmassa oleva talo.
Perhe:
Alisson Clayton, äiti (synt.1953) Julie Andres (varhaisemmat kuvat)
Walter Clayton, isoisä (synt.1932) Donald Sutherland
Bertha Clayton. os Simpson, isoäiti (synt.1931.) Julie Andrews
Frans Hill, isäpuoli (1952) Hugh Laurie
Jacob King, biologinen isä (1951)
Hunter King, velipuoli (1980)
Freya King, siskopuoli (1982)
Benjamin King, setä (1954)

Harrastukset:  Laulaa vapaa-ajallaan paljon ja on esiintynyt joskus juhlissakin. Hän pelaa myös jalkapalloa, pesäpalloa, keilaa ja ulkoilee päivittäin koiransa Tenorin kanssa (Tenorin kuoltua sairauteen, sai Effie pennun J.Hendrixin). Hän myös skeittaa rullalaudalla. 

Luonne: Effie on luonteeltaan levoton sielu. Häneltä on aina puuttunut elämästään jotain, jota hän on aina etsinyt. Hän ei ole koskaan tuntenut kotona, että häntä olisi aidosti rakastettu. Hänen vanhempansa eivät suoranaisesti olleet väkivaltaisia, minkä vuoksi tyttö ei ole kokenut tarpeekseen olla poissa kuin päivät. 
Hän on koulussa se ns.hankala lapsi, sillä vaikka rangaistukset, täyttävät hieman sitä tyhjää tunnetta ja silloin hänet ainakin huomataan, eikä hän ole koulussa näkymätön ja ilmaa, kun vain muistaa meluta. Siitä huolimatta hän saa hyviä arvosanoja oppiaineissa. Hän on jäänyt koulussa kiinni tupakanpoltosta ja ollut kaikenkaikkiaan erotettuna kaksi viikkoa. Vanhemmat raivosivat silloin kumpainenkin tahollaan tytölle ja se oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun vanhemmat käyttivät fyysistä rangaistuskeinoa. Se tuntui Effiestä hyvältä, sillä vanhemmat huomasivat hänet, mutta sen jälkeen kaikki on ollut taas tasaista ja hän on muuttunut ilmaksi vanhemmilleen. 

Tytöllä on lievää empatiakyvyn puutetta ja hän on aika sarkastinen, koska hänen pipejään ei ole puhallettu pois, eikä hänen itkuaan ole lohdutettu.
Kuitenkin aika ajoittain hänen tunteitaan koettelee paljon kotiolot ja yleinen turvattomuuden tunne kotona, mikä saa hänet tunteilemaan voimakkaasti.
Hän koittaa olla viileä, mutta sisällään hän kaipaa aitoa välittävää vanhempaa, joka asettaisi ne turvalliset rajat ja ennen kaikkea pitäisi sylissään silloin kun tunne-elämän myrskyt ovat liian voimakkaat.

Tenor-rottweiler on ainoa, jolle Effie on pienen elämänsä aikana voinut huolensa kertoa ja Tenor on nuollut kyyneleet poskilta ja ollut läsnä, kun Effie on tarvinnut. He ovat erottamattomat ja Effie ei voisi kuvitellakaan elämäänsä ilman Tenoria.
Vaikka hänellä on joitain hyviäkin ystäviä, hän näkee selkeän eron itsensä ja muiden välillä. Ystävillä on rakastavat perheet, toisin kuin hänellä itsellään. Syvimmät mietteet ja murheet, eivät vain solju ulos ystäville, sillä noilla on taipumus joskus ajattelemattomasti väheksyä häntä.

Effie ei ole suoranaisesti kasvatettu uskomaan Jumalaan ja Jumala onkin hänelle vähän etäinen käsite, jonka olemassaoloa hän ei suoranaisesti myönnä. Tai ainakaan sitä, että olisi olemassa yksi tietty Jumala. Effie tutkii mielellään asioiden laajempia käsityksiä ja hän uskoo voimakkaasti yliluonnollisiin asioihin. Hän uskoo jopa vakaasti, että on nähnyt on taikaolennon, mutta ei ole kertonut sitä kellekään. 
Hän lueskelee mielellään kirjoja, enemmän kauhuromaaneja ja fantasiaa ja hänet voi löytää puistosta, suuren puun juurelta, löhöämässä Tenorin kanssa ja lueskelemassa hiljaa kirjaa. Joskus suupielessä on tupakka, joskus tikkari.


Effie pitää myös urheilusta ja harrastaa pari kertaa viikossa jalkapalloa kerhossa, sekä pesäpalloa ja keilaustakin joskus, lisäksi hän rullalautailee lähes joka paikkaan, minne vain pystyy menemään rullalaudalla. Iltaisin ennen nukkumaan menoa, hän piirtää luonnosvihkoon karikatyyreja, ihmisistä ja eläimistä, joita hän päivän aikana kohtaa ja hänen piirroksensa ovat todella näköisiä ja hyvin taiteellisia.
Hän rakastaa eläimiä ja auttaa mielellään niitä, jos vain kykenee, se ilmenee mm. kulkukissojen syöttämisenä, pullanpalojen heittelyä linnuille. Toisinaan hän joutuu irroittamaan purkkaa tai muuta törkyä eläimistä, joille niistä on haittaa. Lisäksi hän ei epäröi sanoa tiukasti, jos joku roskaa luontoa, hän inhoaa nimittäin luonnon roskaamista. Luonto on hänelle tärkeää sillä hän on paljon luonnossa. Joskus hän saattaa komentaa jopa vanhuksia nostamaan roskia, jos näkee noiden heittävän tahallaan roskia maahan. 

Effie pelkää ukkosta ja äkkiä välähtäviä salamoita. Toki Tenorin kylkeen on ihana painautua kotona tai muualla, sillä se tuo turvaa, mutta silti ukkosella hän mieluummin tahtoisi juosta pakoon sitä, sillä Tenori ei voi lukita tytön arkaa vartaloa tiukkaan turvalliseen syliin ja rauhoitella. Ja vielä pienenä ukkosella pääsi aikuisten syliin, mutta isompana ei enää, ellei paniikkikohtaus äitynyt sen takia hysterian puolelle. 

Luettuaan äitinsä päiväkirjaa oman syntymänsä ja sitä edeltävästä ajasta, hän on alkanut ymmärtää, miksi on ylimääräinen kummankin vanhemman elämässä ja hän ryhtyy etsimään biologista isäänsä, josta tietää vain nimen, ja sen aikaisen osoitteen ja työpaikan. Ja hänen suurin haaveensa onkin saada tietää totuus, kuka on hänen isänsä ja hän salaa toivoo että isä olis poliisi eikä raiskaaja.

[Image: maxresdefault.jpg]

Ulkonäkö: Effiellä on ruskeat pitkät hiukset, joita hän pitää vaihtelevasti kiinni tai auki, enemmän kuitenkin auki, urheillessa kuitenkin ne ovat automaattisesti kiinni, hänellä voi nähdä muuten lettejä ja ponihäntiä. Hän pukeutuu rennosti, collegepukuun, tai farkkuihin ja farkkutakkiin, hän pitää usein lippistä vinosti tai takaperin päässään ja jaloissaan hän pitää tasapohjaisia tennareita. Juhla-asuina hänellä näkee yleensä mekon.
Hänen silmänsä ovat tummanruskeat ja nauravat, hymy on suloinen ja antaa ujon piirteen hänelle. Hänen korvansa ovat ulkonevat, nenä hivenen kyömy ja hammasrivistö on suora. Hän on hoikka ja urheilullinen. Hänen vaatteissaan saattaa olla jotain iskulauseita, jotka kertovat hänen maailmankatsomustavastaan tai siitä mitä hän ajattelee yleensäkin.  Effie ei koruista pahemmin piittaa, vaan hän on vähän jätkämäinen. 
Vaikka hänen vaatetuksensa ei siihen suoranaisesti viittaa, hänestä huokuu mystisyys ulkoisesti.

Pituus ja Paino: 153cm ja 41kg

Menneisyys: Loka-marraskuun vaihteessa Alisson Clayton tapasi Jacob Kingin, jonka kanssa ajautui yhden yön suhteeseen, Jacobin asunnossa. Hän oli ensisilmäyksessä ihastunut mieheen. Vaikka kondomi petti, eivät he pitäneet sitä riskinä, koska Alisson käytti e-pillereitä säännöllisesti. Yön jälkeen nuori nainen lähti ja kirjoitti päiväkirjaansa, missä oli viettänyt ihanan yön ja kenen kanssa. Alissonin maailma romahti kuitenkin n. viikkoa myöhemmin, kun hänet  raiskattiin, hänen ollessaan matkalla töistä kotiin. Hän työskenteli kahvilassa tarjoilijana. 
Alisson häpesi ja piti itseään idioottina ja syypäänä kaikkeen, ettei kyennyt tekemään ilmoitusta. Mutta hän vuodatti kaiken päiväkirjaansa, johon hän oli kirjoittanut joka ikinen päivä, viiden vuoden ajan. Päiväkirjassa oli kaikista hänen tuntemuksistaan, ajatuksistaan, tapahtumista ja tapaamistaan ihmisistä useita kappaleita. Myös raiskaaja sai osansa päiväkirjasta, pahinta oli kaikessa, että hän tunsi raiskaajansa, eikä voinut senkään takia tehdä ilmoitusta, koska raiskaaja tiesi yhtä sun toista hänen menneisyydestään ja siitä, että hän oli ollut joskus nuorisokodissa ja vankilassakin. 

Kun Alisson alkoi oirehtia kummallisesti, hän meni lääkäriin, jossa selvisi, että hän on pieniin päin. Järkyttynyt nuori nainen ei kyennyt ajattelemaan järkevästi sillä hetkellä, sillä hänen mielessään risteili, oliko isä Jacob, vai hirviö. Alisson vuodatti jälleen pelkonsa päiväkirjaan ja ajatuksensa sanoin: "En voi tehdä aborttia, se olisi lapselle paras, mutta minä olen kokenut sen, en pysty siihen enää." Monta kertaa Alisson palasi eräälle tutulle sillalle ja tuijotti syvyyksiin, päiväkirja kuitenkin tiesi, ettei hänestä ollut siihenkään.
Alisson pelkäsi vanhempiensa reaktiota asiaan, eikä hän Jacobillekaan halunnut ilmoittaa mitään, koska ei ollut varma oliko tuo edes isä. Niinpä, raskauden edettyä neljänteen kuukauteen, hän jäi töistään vapaalle, pakkasi tavaransa ja lähti Oxfordiin vahempiensa luo. Vanhemmat luonnollisesti yllättyivät tyttärensä tulosta ja varsinkin tämän raskaudesta josta tuo ei ollut kertonut aiemmin, eikä puhunut siitä muutenkaan koko tuona aikana, kun oli vanhempiensa luona.
Bertha alkoi hankkia tarvikkeita tulevalle pienokaiselle ja ommella tuolle vaatteita, valmistaen samalla tytärtään äitiyteen.

15.toukokuuta alkoi Alissonin kovat poltot ja hänet vietiin sairaalaan, jossa hänelle jouduttiin tekemä hätäsektio, sillä lapsi oli väärin päin ja onnistunut kiertymään napanuoran ympäri niin että se kiersi pari kertaa tytön kaulan. Mielessään Alisson toivoi salaa, että Effieksi ristitty tyttö kuolisi, mutta pieni tyttö, joka oli kaksi kuukautta etuajassa ja tarvitsi jatkuvaa tarkkailua, huonojen keuhkojensa ja vaikean hengityksen takia, ensiviikkojensa aikana, osoitti suurta taistelutahtoa elämästään ja heinäkuun loppupuolella he kotiutuivat. 
Alisson ja Effie olivat ensimmäiset kuukaudet äidin vanhempien luona, jossa Alisson vetäytyi vuodattamaan tunteitaan usein päiväkirjaansa, johon hän purki sen tuskan tunteen, kun ei kyennyt rakastamaan lastaan, sillä pelkäsi liikaa tuon olevan raiskaajan jälkeläinen. Alisson ei sen vuoksi edes lapsen synnyttyä ottanut yhteytä Jacobiin, koska ei olisi kestänyt ajatusta, jos lapsi olisikin raiskaajan.

Effien ollessa 4 kk vanha, Alisson palasi lapsensa kanssa Lontoon New Maldenissa sijaitsevaan asuntoonsa. Arki lähti hyvin pyörimään ja Alisson palasi töihin, ottaen pienokaisensa mukaan. Tyttö nukkui yleensä taukotilassa tai jokelteli babysitterissä, äitinsä läheisyydessä, sillä Alissonilla ei ollut varaa lastenhoitajaan. 

1975, Alisson tutustui Fransiin ja 1976 kesällä meni tuon kanssa naimisiin. Effien elämä oli tasasta, vaikka häntä ei hellitty ja hoivattu erityisemmin. Tyttö oli tuolloin levoton ja Alisson keksi järjettömästi hankkia koiran. Ihme kyllä uros rottweiler osoittautuikin hyväksi rauhoittajaksi ja lapsen ja koiran välille syntyikin kiinteä side. Kolmivuotiaana Effie komensi koiraa päättäväisesti, eikä koira suostunut muita tottelemaankaan, lenkeille lähdettiin isäpuolen ja tyttären kesken, koska tyttö piti koiran kurissa. 
Aidatulla pihalla saattoi usein nähdä koiran ja tytön lököttelemässä ja ottamassa aurinkoa, tai tytön leikkimässä heppaa koiransa kanssa, eikä aikuista näkyvillä. Lenkeillä tietenkin oli aikuinen mukana. Vanhemmat saattoivat jo tuossa vaiheessa hankkia Effielle hoitajan, mutta lapsi pysyi koiransa kanssa omissa oloissaan. 

1978 Effie laitettiin leikkikouluun, matkat menivät vanhempien kanssa vuorotellen, Tenorin kulkiessa mukana, tytön vuoksi. Alakouluun siirtyessä, Effielle hankittiin koulupuku ja tarvikkeet ja koulumatkat taittuvat aina toisen vanhemman seurassa, kun ensin on aamulla tehty eväät. Koulussa Effie sai muutaman hyvän ystävän, joiden kanssa viettää aina välitunnit. Välitunneilla hän tosin pelaa enemmän poikien kanssa jalkapalloa.

Kun Effien ensimmäinen syysloma oli loppupuolella eli samoihin aikoihin, jolloin hän sai alkunsa 4 vuotta aiemmin, Effie oli äitinsä Allissonin ja Tenorin kanssa kotona. Päivä oli ollut muuten tavallinen, mutta kovan sateen takia Effie oli jäänyt sisälle piirtämään, kun hänen äitinsä alkoi yhtäkkiä itkemään keittiössä. Effie huomasi tämän ja vei äidille kuvan, johon hän oli piirtänyt heidän perheensä. Isän, äidin, Effien, Tenorin ja tietenkin myös mummin ja ukin. Äiti vilkaisi kuvaa ja juuri kun, Effie oli kertonut että oli piirtänyt isille hienon puvun, samalla hetkellä salaman välähdys hetkellä välähti salama ja kuului voimakas ukkosen jyrähdys ja keittiö pimeni. Effie yritti painautua peloissaan äitinsä syliin, mutta Allisson raivostui silmittömästi, jonka jälkeen hän ensin läimäytti kovaa tyttöä kasvoille ja sitten alkoi repimään tämän tukkaa. Tenor joka oli kodinhoitohuoneessa nukkumassa, kuuli tilanteen ja riensi keittiöön, Effien rynnätessä peloissaan karkuun äitiään, joka ei ollut koskaan ennen käyttäytynyt sillä tavalla. 

Effie kuuli vain, kuinka hämärässä keittiössä tavarat paiskautuivat lattiaan ja peloissaan hän soitti mummille ja ukille. Kun ukki vastasi puhelimeen Effie itki hysteerisesti, isin olevan töissä ja äidin satuttavan häntä ja huutavan ja riehuvan. Kun Allisson huomasi tytön puhuvan puhelimessa, hän riensi silmittömän raivon vallassa puhelimelle ja riuhtaisi sen seinästä. Effie kipitti peloissaan huoneeseensa sänkynsä alle piiloon. 
Tuossa vaiheessa ukkonen jyrisi jo tiheämmin ja salamat välähtelivät voimakkaammin, mikä pelotti Effietä entistä enemmän. 

Yhteyden katkettua, Walter soitti heti Fransille töihin, joka lähti hetimiten kotiin. Myös Walter lähti ajamaan Oxfordista Lontoon laitamille, jättäen vaimonsa soittamaan poliisit paikalle.

Poliisit ja lastensuojeluviranomainen saapuivat ensin paikalle ja tyttö kuuli vieraat äänet. Kun poliisit rauhoittelivat Allissonia nainen lähti etsimään Effietä. Lopulta hän löysi yläkerrasta koiran ja havaitsi lapsen sängyn alla. Hän onnistui maanittelemaan tytön sängyn alta luokseen.

Pian Effie kuuli isin äänen ja lastensuojelutäti sai pidellä tyttöä tiukasti ja vakuuttaa, ettei tytön pitäisi mennä nyt isin luokse. Poliisit olivat joutuneet pyytämään lääkäriambulanssin paikalle, sillä he havaitsivat Allissonin olevan ihan sekaisin. Frans saapui paikalle ja näki kauhistuttavan tilanteen. Kun hän kuuli Effien olevan lastensuojeluviranomaisen kanssa yläkerrassa, mies riensi sinne ja veti tytön syliinsä ja kuiskasi: "Minä olen nyt kotona, ei enää hätää." Effie tarrautui miehen kaulaan ja hiljainen pelokas nyyhkiminen muuttui lohduttomaksi paruksi. Frans hyssytteli tyttöä.

Ambulanssi tuli samoihin aikoihin pihaan, kuin Allissonin isä, joka luonnollisesti oli järkyttynyt siitä hävityksestä, jota hänen tyttärensä oli saanut aikaan. Kuultuaan Effien olevan yläkerrassa, Walter riensi tytön luo. Vasta ambulanssimiehet saivat Allissonin rauhoittumaan ja tälle annettiin rauhoittavaa lääkettä. 
Kun Frans meinattiin lähettää ulos, hän sanoi: "En lähde, tuo on minun tyttäreni ja minun tyttärentyttäreni tarvitsee ukkia nyt." Mies ohjattiin yläkertaan ja nähdessään appensa. Frans asteli rappukäytävään tätä vastaan ja ojensi tytön appiukolleen, jonka kaulasta tyttö tarttui vieläkin tiukemmin ja hän nyyhki ukin korvaan ensimmäisen huolensa: "Minä pissin housuihin." Walter kuiskasi: "Ei se mitään kultapieni, vahinkoja sattuu kaikille." 


Frans jutteli alakerrassa poliisin kanssa. Kun sähköt palasivat takaisin näki sen valossa Effie, kuinka  hänen äitinsä vietiin pois. Walter katsoi yläkertaan ja sanoi vain: "Haen Effien teiltä kun hänen lomansa loppuu." Ja mieskin poistui. Walter vain nyökkäsi, osaamatta sanoa oikein mitään, tämän jälkeen hän vei tyttärentyttärensä pesulle ja auttoi tälle kuivat puhtaat vaatteet ylleen, samalla kun lastensuojelutäti pakkasi tytölle vaatteita laukkuun. Walter pääsi pienen selvittelyn jälkeen lähtemään tytön ja Tenorin kanssa Oxfordiin.

Kun Effie palasi kotiin lomanjälkeen, oli kaikki melkein niinkuin ennenkin, mutta äiti ei ollut kotona ja pysyi poissa melkein kolme kuukautta. 
Siinä piti toki tietenkin tarkemmin lastensuojeluviranomaisten kanssa kartoittaa Effien turvatoimet ja todettiin, että kun äiti oli saamassa hoitoa ja kotona ei ollut muita uhkatekijöitä, saattoi tyttö jäädä kotiin. Ja kun isovanhemmatkin vakuuttivat, että ovat puhelinsoiton päässä ja valmiita aina auttamaan, jos jotain tuli, ei suurempia toimenpiteitä tarvittu. 
 
Kolmannen kouluvuoden alkaessa, Effie kulki koulumatkat yleensä seuraavalla kadulla asuvan ystävänsä kanssa. 
Koulun jälkeen Effie yleensä teki läksyt ja karkasi koiransa kanssa lastenhoitajalta, joka yleensä oli paikalla aina siihen asti, kun toinen vanhemmista tuli kotiin. Päivät sujuivat samalla tavalla lähes aina. Vanhemmat eivät kysyneet päivästä, kuin näennäisesti, odottamata vastausta. Eivätkä vanhemmat koskaan udelleet lapsenvahdilta, miten oli mennyt, tuo vain sai palkkansa ja lähti. 

[Image: maxresdefault.jpg]

Vuosi 1980 alkoi ristiriitaisissa merkeissä. Effie kävi koiransa kanssa katsomassa ilotulitusta keskustassa ja kotiinpalattuaan oli sielläkin aika räiske, sillä isä ja äiti olivat päätyneet voimakkaaseen väittelyyn, syrjähypyistä, joita oli puolin ja toisin tehty. Effie tiesi vanhempiensa suhdekiemuroista jotain, ei kovin tarkkaan, mutta sen että kummallakin oli joku toinen, kuin oma puoliso. Effie soitti kyynelehtien isovanhemmilleen ja yön aikana Walter haki tyttärentyttärensä ja ilmoitti vanhemmille, että lapsi ja koira palautettaisiin loman loppupuolella. Kun Effie palasi kotiin Tenorin kanssa, oli isäpuoli lähtenyt ja parin viikon jälkeen, alkoi hyppiminen kahden kodin välillä. Tyttö kuitenkin oli suurimman osan aikaansa isäpuolensa luonna, sillä siellä oli tilanne, hieman turvallisempaa ja tasaisempaa.
Syksyllä -88 muuttaa kokonaan isäpuolensa luokse, sillä äiti sairastuu vakavasti ja Effien tilanne halutaan pitää vakaana.
  • Vasenkätinen.
  • Eläinrakas ja luonnonläheinen ihminen.
  • Pelkää ukkosta. 
Lauluääni ja lopussa puheääni.
Koiransa Tenor kuolee elokuussa -88, mutta Effie saa kuitenkin melkein heti Jackrusselinterrieri J. Hendrixin, jonka hänen isäpuolensa oli, salaa tytöltä, varannut jo ennen Tenorin yhtäkkistä poismenoa, mutta noihin aikoihin tuli luovutusikään.]]> [Image: 14569164.jpg]
[Image: A0ckFYRCMAA7gtd.jpg]
Kuvissa: Hollie Steel

Ikä: 6-18v (15.toukokuuta 1974)
Verisääty: Surkki/puoliverinen
Asuu: 09/1988 ETP.
Shirley Avenue, Sutton, Surrey/Lontoo.
Tarkemmin Shirley Avenuen ja Kingsley Avenuen kulmassa oleva talo.
Perhe:
Alisson Clayton, äiti (synt.1953) Julie Andres (varhaisemmat kuvat)
Walter Clayton, isoisä (synt.1932) Donald Sutherland
Bertha Clayton. os Simpson, isoäiti (synt.1931.) Julie Andrews
Frans Hill, isäpuoli (1952) Hugh Laurie
Jacob King, biologinen isä (1951)
Hunter King, velipuoli (1980)
Freya King, siskopuoli (1982)
Benjamin King, setä (1954)

Harrastukset:  Laulaa vapaa-ajallaan paljon ja on esiintynyt joskus juhlissakin. Hän pelaa myös jalkapalloa, pesäpalloa, keilaa ja ulkoilee päivittäin koiransa Tenorin kanssa (Tenorin kuoltua sairauteen, sai Effie pennun J.Hendrixin). Hän myös skeittaa rullalaudalla. 

Luonne: Effie on luonteeltaan levoton sielu. Häneltä on aina puuttunut elämästään jotain, jota hän on aina etsinyt. Hän ei ole koskaan tuntenut kotona, että häntä olisi aidosti rakastettu. Hänen vanhempansa eivät suoranaisesti olleet väkivaltaisia, minkä vuoksi tyttö ei ole kokenut tarpeekseen olla poissa kuin päivät. 
Hän on koulussa se ns.hankala lapsi, sillä vaikka rangaistukset, täyttävät hieman sitä tyhjää tunnetta ja silloin hänet ainakin huomataan, eikä hän ole koulussa näkymätön ja ilmaa, kun vain muistaa meluta. Siitä huolimatta hän saa hyviä arvosanoja oppiaineissa. Hän on jäänyt koulussa kiinni tupakanpoltosta ja ollut kaikenkaikkiaan erotettuna kaksi viikkoa. Vanhemmat raivosivat silloin kumpainenkin tahollaan tytölle ja se oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun vanhemmat käyttivät fyysistä rangaistuskeinoa. Se tuntui Effiestä hyvältä, sillä vanhemmat huomasivat hänet, mutta sen jälkeen kaikki on ollut taas tasaista ja hän on muuttunut ilmaksi vanhemmilleen. 

Tytöllä on lievää empatiakyvyn puutetta ja hän on aika sarkastinen, koska hänen pipejään ei ole puhallettu pois, eikä hänen itkuaan ole lohdutettu.
Kuitenkin aika ajoittain hänen tunteitaan koettelee paljon kotiolot ja yleinen turvattomuuden tunne kotona, mikä saa hänet tunteilemaan voimakkaasti.
Hän koittaa olla viileä, mutta sisällään hän kaipaa aitoa välittävää vanhempaa, joka asettaisi ne turvalliset rajat ja ennen kaikkea pitäisi sylissään silloin kun tunne-elämän myrskyt ovat liian voimakkaat.

Tenor-rottweiler on ainoa, jolle Effie on pienen elämänsä aikana voinut huolensa kertoa ja Tenor on nuollut kyyneleet poskilta ja ollut läsnä, kun Effie on tarvinnut. He ovat erottamattomat ja Effie ei voisi kuvitellakaan elämäänsä ilman Tenoria.
Vaikka hänellä on joitain hyviäkin ystäviä, hän näkee selkeän eron itsensä ja muiden välillä. Ystävillä on rakastavat perheet, toisin kuin hänellä itsellään. Syvimmät mietteet ja murheet, eivät vain solju ulos ystäville, sillä noilla on taipumus joskus ajattelemattomasti väheksyä häntä.

Effie ei ole suoranaisesti kasvatettu uskomaan Jumalaan ja Jumala onkin hänelle vähän etäinen käsite, jonka olemassaoloa hän ei suoranaisesti myönnä. Tai ainakaan sitä, että olisi olemassa yksi tietty Jumala. Effie tutkii mielellään asioiden laajempia käsityksiä ja hän uskoo voimakkaasti yliluonnollisiin asioihin. Hän uskoo jopa vakaasti, että on nähnyt on taikaolennon, mutta ei ole kertonut sitä kellekään. 
Hän lueskelee mielellään kirjoja, enemmän kauhuromaaneja ja fantasiaa ja hänet voi löytää puistosta, suuren puun juurelta, löhöämässä Tenorin kanssa ja lueskelemassa hiljaa kirjaa. Joskus suupielessä on tupakka, joskus tikkari.


Effie pitää myös urheilusta ja harrastaa pari kertaa viikossa jalkapalloa kerhossa, sekä pesäpalloa ja keilaustakin joskus, lisäksi hän rullalautailee lähes joka paikkaan, minne vain pystyy menemään rullalaudalla. Iltaisin ennen nukkumaan menoa, hän piirtää luonnosvihkoon karikatyyreja, ihmisistä ja eläimistä, joita hän päivän aikana kohtaa ja hänen piirroksensa ovat todella näköisiä ja hyvin taiteellisia.
Hän rakastaa eläimiä ja auttaa mielellään niitä, jos vain kykenee, se ilmenee mm. kulkukissojen syöttämisenä, pullanpalojen heittelyä linnuille. Toisinaan hän joutuu irroittamaan purkkaa tai muuta törkyä eläimistä, joille niistä on haittaa. Lisäksi hän ei epäröi sanoa tiukasti, jos joku roskaa luontoa, hän inhoaa nimittäin luonnon roskaamista. Luonto on hänelle tärkeää sillä hän on paljon luonnossa. Joskus hän saattaa komentaa jopa vanhuksia nostamaan roskia, jos näkee noiden heittävän tahallaan roskia maahan. 

Effie pelkää ukkosta ja äkkiä välähtäviä salamoita. Toki Tenorin kylkeen on ihana painautua kotona tai muualla, sillä se tuo turvaa, mutta silti ukkosella hän mieluummin tahtoisi juosta pakoon sitä, sillä Tenori ei voi lukita tytön arkaa vartaloa tiukkaan turvalliseen syliin ja rauhoitella. Ja vielä pienenä ukkosella pääsi aikuisten syliin, mutta isompana ei enää, ellei paniikkikohtaus äitynyt sen takia hysterian puolelle. 

Luettuaan äitinsä päiväkirjaa oman syntymänsä ja sitä edeltävästä ajasta, hän on alkanut ymmärtää, miksi on ylimääräinen kummankin vanhemman elämässä ja hän ryhtyy etsimään biologista isäänsä, josta tietää vain nimen, ja sen aikaisen osoitteen ja työpaikan. Ja hänen suurin haaveensa onkin saada tietää totuus, kuka on hänen isänsä ja hän salaa toivoo että isä olis poliisi eikä raiskaaja.

[Image: maxresdefault.jpg]

Ulkonäkö: Effiellä on ruskeat pitkät hiukset, joita hän pitää vaihtelevasti kiinni tai auki, enemmän kuitenkin auki, urheillessa kuitenkin ne ovat automaattisesti kiinni, hänellä voi nähdä muuten lettejä ja ponihäntiä. Hän pukeutuu rennosti, collegepukuun, tai farkkuihin ja farkkutakkiin, hän pitää usein lippistä vinosti tai takaperin päässään ja jaloissaan hän pitää tasapohjaisia tennareita. Juhla-asuina hänellä näkee yleensä mekon.
Hänen silmänsä ovat tummanruskeat ja nauravat, hymy on suloinen ja antaa ujon piirteen hänelle. Hänen korvansa ovat ulkonevat, nenä hivenen kyömy ja hammasrivistö on suora. Hän on hoikka ja urheilullinen. Hänen vaatteissaan saattaa olla jotain iskulauseita, jotka kertovat hänen maailmankatsomustavastaan tai siitä mitä hän ajattelee yleensäkin.  Effie ei koruista pahemmin piittaa, vaan hän on vähän jätkämäinen. 
Vaikka hänen vaatetuksensa ei siihen suoranaisesti viittaa, hänestä huokuu mystisyys ulkoisesti.

Pituus ja Paino: 153cm ja 41kg

Menneisyys: Loka-marraskuun vaihteessa Alisson Clayton tapasi Jacob Kingin, jonka kanssa ajautui yhden yön suhteeseen, Jacobin asunnossa. Hän oli ensisilmäyksessä ihastunut mieheen. Vaikka kondomi petti, eivät he pitäneet sitä riskinä, koska Alisson käytti e-pillereitä säännöllisesti. Yön jälkeen nuori nainen lähti ja kirjoitti päiväkirjaansa, missä oli viettänyt ihanan yön ja kenen kanssa. Alissonin maailma romahti kuitenkin n. viikkoa myöhemmin, kun hänet  raiskattiin, hänen ollessaan matkalla töistä kotiin. Hän työskenteli kahvilassa tarjoilijana. 
Alisson häpesi ja piti itseään idioottina ja syypäänä kaikkeen, ettei kyennyt tekemään ilmoitusta. Mutta hän vuodatti kaiken päiväkirjaansa, johon hän oli kirjoittanut joka ikinen päivä, viiden vuoden ajan. Päiväkirjassa oli kaikista hänen tuntemuksistaan, ajatuksistaan, tapahtumista ja tapaamistaan ihmisistä useita kappaleita. Myös raiskaaja sai osansa päiväkirjasta, pahinta oli kaikessa, että hän tunsi raiskaajansa, eikä voinut senkään takia tehdä ilmoitusta, koska raiskaaja tiesi yhtä sun toista hänen menneisyydestään ja siitä, että hän oli ollut joskus nuorisokodissa ja vankilassakin. 

Kun Alisson alkoi oirehtia kummallisesti, hän meni lääkäriin, jossa selvisi, että hän on pieniin päin. Järkyttynyt nuori nainen ei kyennyt ajattelemaan järkevästi sillä hetkellä, sillä hänen mielessään risteili, oliko isä Jacob, vai hirviö. Alisson vuodatti jälleen pelkonsa päiväkirjaan ja ajatuksensa sanoin: "En voi tehdä aborttia, se olisi lapselle paras, mutta minä olen kokenut sen, en pysty siihen enää." Monta kertaa Alisson palasi eräälle tutulle sillalle ja tuijotti syvyyksiin, päiväkirja kuitenkin tiesi, ettei hänestä ollut siihenkään.
Alisson pelkäsi vanhempiensa reaktiota asiaan, eikä hän Jacobillekaan halunnut ilmoittaa mitään, koska ei ollut varma oliko tuo edes isä. Niinpä, raskauden edettyä neljänteen kuukauteen, hän jäi töistään vapaalle, pakkasi tavaransa ja lähti Oxfordiin vahempiensa luo. Vanhemmat luonnollisesti yllättyivät tyttärensä tulosta ja varsinkin tämän raskaudesta josta tuo ei ollut kertonut aiemmin, eikä puhunut siitä muutenkaan koko tuona aikana, kun oli vanhempiensa luona.
Bertha alkoi hankkia tarvikkeita tulevalle pienokaiselle ja ommella tuolle vaatteita, valmistaen samalla tytärtään äitiyteen.

15.toukokuuta alkoi Alissonin kovat poltot ja hänet vietiin sairaalaan, jossa hänelle jouduttiin tekemä hätäsektio, sillä lapsi oli väärin päin ja onnistunut kiertymään napanuoran ympäri niin että se kiersi pari kertaa tytön kaulan. Mielessään Alisson toivoi salaa, että Effieksi ristitty tyttö kuolisi, mutta pieni tyttö, joka oli kaksi kuukautta etuajassa ja tarvitsi jatkuvaa tarkkailua, huonojen keuhkojensa ja vaikean hengityksen takia, ensiviikkojensa aikana, osoitti suurta taistelutahtoa elämästään ja heinäkuun loppupuolella he kotiutuivat. 
Alisson ja Effie olivat ensimmäiset kuukaudet äidin vanhempien luona, jossa Alisson vetäytyi vuodattamaan tunteitaan usein päiväkirjaansa, johon hän purki sen tuskan tunteen, kun ei kyennyt rakastamaan lastaan, sillä pelkäsi liikaa tuon olevan raiskaajan jälkeläinen. Alisson ei sen vuoksi edes lapsen synnyttyä ottanut yhteytä Jacobiin, koska ei olisi kestänyt ajatusta, jos lapsi olisikin raiskaajan.

Effien ollessa 4 kk vanha, Alisson palasi lapsensa kanssa Lontoon New Maldenissa sijaitsevaan asuntoonsa. Arki lähti hyvin pyörimään ja Alisson palasi töihin, ottaen pienokaisensa mukaan. Tyttö nukkui yleensä taukotilassa tai jokelteli babysitterissä, äitinsä läheisyydessä, sillä Alissonilla ei ollut varaa lastenhoitajaan. 

1975, Alisson tutustui Fransiin ja 1976 kesällä meni tuon kanssa naimisiin. Effien elämä oli tasasta, vaikka häntä ei hellitty ja hoivattu erityisemmin. Tyttö oli tuolloin levoton ja Alisson keksi järjettömästi hankkia koiran. Ihme kyllä uros rottweiler osoittautuikin hyväksi rauhoittajaksi ja lapsen ja koiran välille syntyikin kiinteä side. Kolmivuotiaana Effie komensi koiraa päättäväisesti, eikä koira suostunut muita tottelemaankaan, lenkeille lähdettiin isäpuolen ja tyttären kesken, koska tyttö piti koiran kurissa. 
Aidatulla pihalla saattoi usein nähdä koiran ja tytön lököttelemässä ja ottamassa aurinkoa, tai tytön leikkimässä heppaa koiransa kanssa, eikä aikuista näkyvillä. Lenkeillä tietenkin oli aikuinen mukana. Vanhemmat saattoivat jo tuossa vaiheessa hankkia Effielle hoitajan, mutta lapsi pysyi koiransa kanssa omissa oloissaan. 

1978 Effie laitettiin leikkikouluun, matkat menivät vanhempien kanssa vuorotellen, Tenorin kulkiessa mukana, tytön vuoksi. Alakouluun siirtyessä, Effielle hankittiin koulupuku ja tarvikkeet ja koulumatkat taittuvat aina toisen vanhemman seurassa, kun ensin on aamulla tehty eväät. Koulussa Effie sai muutaman hyvän ystävän, joiden kanssa viettää aina välitunnit. Välitunneilla hän tosin pelaa enemmän poikien kanssa jalkapalloa.

Kun Effien ensimmäinen syysloma oli loppupuolella eli samoihin aikoihin, jolloin hän sai alkunsa 4 vuotta aiemmin, Effie oli äitinsä Allissonin ja Tenorin kanssa kotona. Päivä oli ollut muuten tavallinen, mutta kovan sateen takia Effie oli jäänyt sisälle piirtämään, kun hänen äitinsä alkoi yhtäkkiä itkemään keittiössä. Effie huomasi tämän ja vei äidille kuvan, johon hän oli piirtänyt heidän perheensä. Isän, äidin, Effien, Tenorin ja tietenkin myös mummin ja ukin. Äiti vilkaisi kuvaa ja juuri kun, Effie oli kertonut että oli piirtänyt isille hienon puvun, samalla hetkellä salaman välähdys hetkellä välähti salama ja kuului voimakas ukkosen jyrähdys ja keittiö pimeni. Effie yritti painautua peloissaan äitinsä syliin, mutta Allisson raivostui silmittömästi, jonka jälkeen hän ensin läimäytti kovaa tyttöä kasvoille ja sitten alkoi repimään tämän tukkaa. Tenor joka oli kodinhoitohuoneessa nukkumassa, kuuli tilanteen ja riensi keittiöön, Effien rynnätessä peloissaan karkuun äitiään, joka ei ollut koskaan ennen käyttäytynyt sillä tavalla. 

Effie kuuli vain, kuinka hämärässä keittiössä tavarat paiskautuivat lattiaan ja peloissaan hän soitti mummille ja ukille. Kun ukki vastasi puhelimeen Effie itki hysteerisesti, isin olevan töissä ja äidin satuttavan häntä ja huutavan ja riehuvan. Kun Allisson huomasi tytön puhuvan puhelimessa, hän riensi silmittömän raivon vallassa puhelimelle ja riuhtaisi sen seinästä. Effie kipitti peloissaan huoneeseensa sänkynsä alle piiloon. 
Tuossa vaiheessa ukkonen jyrisi jo tiheämmin ja salamat välähtelivät voimakkaammin, mikä pelotti Effietä entistä enemmän. 

Yhteyden katkettua, Walter soitti heti Fransille töihin, joka lähti hetimiten kotiin. Myös Walter lähti ajamaan Oxfordista Lontoon laitamille, jättäen vaimonsa soittamaan poliisit paikalle.

Poliisit ja lastensuojeluviranomainen saapuivat ensin paikalle ja tyttö kuuli vieraat äänet. Kun poliisit rauhoittelivat Allissonia nainen lähti etsimään Effietä. Lopulta hän löysi yläkerrasta koiran ja havaitsi lapsen sängyn alla. Hän onnistui maanittelemaan tytön sängyn alta luokseen.

Pian Effie kuuli isin äänen ja lastensuojelutäti sai pidellä tyttöä tiukasti ja vakuuttaa, ettei tytön pitäisi mennä nyt isin luokse. Poliisit olivat joutuneet pyytämään lääkäriambulanssin paikalle, sillä he havaitsivat Allissonin olevan ihan sekaisin. Frans saapui paikalle ja näki kauhistuttavan tilanteen. Kun hän kuuli Effien olevan lastensuojeluviranomaisen kanssa yläkerrassa, mies riensi sinne ja veti tytön syliinsä ja kuiskasi: "Minä olen nyt kotona, ei enää hätää." Effie tarrautui miehen kaulaan ja hiljainen pelokas nyyhkiminen muuttui lohduttomaksi paruksi. Frans hyssytteli tyttöä.

Ambulanssi tuli samoihin aikoihin pihaan, kuin Allissonin isä, joka luonnollisesti oli järkyttynyt siitä hävityksestä, jota hänen tyttärensä oli saanut aikaan. Kuultuaan Effien olevan yläkerrassa, Walter riensi tytön luo. Vasta ambulanssimiehet saivat Allissonin rauhoittumaan ja tälle annettiin rauhoittavaa lääkettä. 
Kun Frans meinattiin lähettää ulos, hän sanoi: "En lähde, tuo on minun tyttäreni ja minun tyttärentyttäreni tarvitsee ukkia nyt." Mies ohjattiin yläkertaan ja nähdessään appensa. Frans asteli rappukäytävään tätä vastaan ja ojensi tytön appiukolleen, jonka kaulasta tyttö tarttui vieläkin tiukemmin ja hän nyyhki ukin korvaan ensimmäisen huolensa: "Minä pissin housuihin." Walter kuiskasi: "Ei se mitään kultapieni, vahinkoja sattuu kaikille." 


Frans jutteli alakerrassa poliisin kanssa. Kun sähköt palasivat takaisin näki sen valossa Effie, kuinka  hänen äitinsä vietiin pois. Walter katsoi yläkertaan ja sanoi vain: "Haen Effien teiltä kun hänen lomansa loppuu." Ja mieskin poistui. Walter vain nyökkäsi, osaamatta sanoa oikein mitään, tämän jälkeen hän vei tyttärentyttärensä pesulle ja auttoi tälle kuivat puhtaat vaatteet ylleen, samalla kun lastensuojelutäti pakkasi tytölle vaatteita laukkuun. Walter pääsi pienen selvittelyn jälkeen lähtemään tytön ja Tenorin kanssa Oxfordiin.

Kun Effie palasi kotiin lomanjälkeen, oli kaikki melkein niinkuin ennenkin, mutta äiti ei ollut kotona ja pysyi poissa melkein kolme kuukautta. 
Siinä piti toki tietenkin tarkemmin lastensuojeluviranomaisten kanssa kartoittaa Effien turvatoimet ja todettiin, että kun äiti oli saamassa hoitoa ja kotona ei ollut muita uhkatekijöitä, saattoi tyttö jäädä kotiin. Ja kun isovanhemmatkin vakuuttivat, että ovat puhelinsoiton päässä ja valmiita aina auttamaan, jos jotain tuli, ei suurempia toimenpiteitä tarvittu. 
 
Kolmannen kouluvuoden alkaessa, Effie kulki koulumatkat yleensä seuraavalla kadulla asuvan ystävänsä kanssa. 
Koulun jälkeen Effie yleensä teki läksyt ja karkasi koiransa kanssa lastenhoitajalta, joka yleensä oli paikalla aina siihen asti, kun toinen vanhemmista tuli kotiin. Päivät sujuivat samalla tavalla lähes aina. Vanhemmat eivät kysyneet päivästä, kuin näennäisesti, odottamata vastausta. Eivätkä vanhemmat koskaan udelleet lapsenvahdilta, miten oli mennyt, tuo vain sai palkkansa ja lähti. 

[Image: maxresdefault.jpg]

Vuosi 1980 alkoi ristiriitaisissa merkeissä. Effie kävi koiransa kanssa katsomassa ilotulitusta keskustassa ja kotiinpalattuaan oli sielläkin aika räiske, sillä isä ja äiti olivat päätyneet voimakkaaseen väittelyyn, syrjähypyistä, joita oli puolin ja toisin tehty. Effie tiesi vanhempiensa suhdekiemuroista jotain, ei kovin tarkkaan, mutta sen että kummallakin oli joku toinen, kuin oma puoliso. Effie soitti kyynelehtien isovanhemmilleen ja yön aikana Walter haki tyttärentyttärensä ja ilmoitti vanhemmille, että lapsi ja koira palautettaisiin loman loppupuolella. Kun Effie palasi kotiin Tenorin kanssa, oli isäpuoli lähtenyt ja parin viikon jälkeen, alkoi hyppiminen kahden kodin välillä. Tyttö kuitenkin oli suurimman osan aikaansa isäpuolensa luonna, sillä siellä oli tilanne, hieman turvallisempaa ja tasaisempaa.
Syksyllä -88 muuttaa kokonaan isäpuolensa luokse, sillä äiti sairastuu vakavasti ja Effien tilanne halutaan pitää vakaana.
  • Vasenkätinen.
  • Eläinrakas ja luonnonläheinen ihminen.
  • Pelkää ukkosta. 
Lauluääni ja lopussa puheääni.
Koiransa Tenor kuolee elokuussa -88, mutta Effie saa kuitenkin melkein heti Jackrusselinterrieri J. Hendrixin, jonka hänen isäpuolensa oli, salaa tytöltä, varannut jo ennen Tenorin yhtäkkistä poismenoa, mutta noihin aikoihin tuli luovutusikään.]]> <![CDATA[URGALIA]]> https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=76 Sun, 20 Mar 2016 06:10:39 +0000 https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=76 [Image: 14569177.jpg] Ikä: 12-23 (2.joulukuuta 1968)
Perhe: Hokeyn lapsenlapsi.
Virka: Kotitonttu Tylypahkassa.

[Image: 721da331d71383e31e22f51a14b71f13.jpg]

Ulkonäkö: Urgalian hiukset näyttävät vihreän sävyjä, valosta riippuen. Se on pukeutuneena säkkiin, jota se on koristellut mielensä mukaan. Mm. nappeja, hakaneuloja ja naruja. Sen korvat ovat pitkät ja suipot ja ihonsa hyvin vaalea, sillä se on albiino. Urgalian silmät ovat suuret ja pyörät, rubiininpunaiset ja nenänsä kapea ja pitkä. Sen suussa on muutama hammas ja se on kapea ja soma. Urgalian kulmat ovat värittömät. Iho on hyvin rypyläinen, aivan kuin olisi ollut vedessä tuntikausia. Se on kotitonttujen tapaan luiseva. Urgalia on 55cm pätkä ja painaa 13kg.

Luonne: Urgalia on luonteeltaan varsin vikkelä jaloistaan ja touhukas. Se on hyvin uskollinen Albus Dumbledorelle ja pitää puolijätti-Hagridista hyvin paljon. Urgalian pieni koko, on eduksi ja sen vuoksi, sen tehtävänä onkin siivota kaikki pienimmät tilat ja kolot, ja ennen kaikkea etsiä kadonneita tavaroita ja vähän kaikkea mitä tehtäviä hänelle annetaan.
Nuori tonttutyttö hymyilee paljon, sillä sen mieli on usein positiivinen ja avoin. Siitä on helppo pitää ja Urgalia on miellyttämishaluinen, niinkuin kotitontut yleensä ja varsin palvelualtis. Urgalia on todella kömpelys, mutta niin rakastettava kömpelys.

Urgalia on hieman kapinamielinenkin ja se näyttäytyy toisinaan oppilaille. Se rakastaa etsimistä, se on sille oikeastaan leikkiä. Urgalia on nimittäin melko lapsellinen ja se ajattelee melko yksinkertaisesti. Melkein kaikki kotitontut karttavat häntä, koska Urgalia on albiino ja luonteeltaan niin kakara ja kovapäinen. Se vihaa pahaa ja rakastaa hyvää, se pelleilee joskus, mutta on luvannut isoäidilleen Hokeylle, että on kunnoittava "perhettään" kohtaan. Isoäitinsä avulla se pääsi Tylypahkaan kotitontuksi, eikä kellekään ilkeälle perheelle. Urgalialta tulee joskus vahinkotaikoja, jotka se osaa yleensä kumota itse, mutta toisinaan, Urgalia tarvitsee vanhempinen kotitonttujen apua. Toisinaan tarkoittaa tässä tapauksessa joka päivää. Mikäli lähistöllä on joku professoreista, se kyllä uskaltaa pyytää noilta vahinkotaian kumoamista.
Lisäksi Urgalia on hyvin läheinen luonnon ja luonnonolentojen kanssa, rakasta kaikkia eläimiä ja taikaolentoja.
Urgalia on kehitykseltään muita kotitonttuja jäljessä. Se ei siis seuraa kehitykseltään välttämättä omaa ikäänsä, vaan on aina lapsellinen.

Menneisyys: Vuonna 1968 loppuvuoden kovimman lumimyrskyn aikaan, syntyi pieni, vain aikuisen nyrkin kokoinen, suippokorvainen, pitkänenäinen, albinismin geenejä kantava, tonttutyttö. Tyttö katsoi isoilla rubiinipunaisilla silmillään äititonttuaan ja aivasti voimakkaasti viisi kertaa. Tonttuäiti hihitteli pikkuiselleen ja piti tuon kapalossa selässään, kun työskenteli omalle emännälleen. Valitettavasti emäntä oli yksi Voldemortin uhreja ja tonttuäiti hyppäsi emäntänsä eteen ottaen kuolemankirouksen, rakasta emäntäänsä suojatakseen. Voldemort kuitenkin tappoi myös emännän. Pieni tonttu vauva oli äitinsä selässä kapalon alla ja hiiren hiljaa, kunnes sitä alkoi nälättää.

Ilta vaihtui yöksi ja itku oli lohdutomampaa.
Hokey oli kuullut, että sen tyttären emännän kimppuun oli hyökätty ja sai omalta emännältään luvan mennä katsomaan tilanteen ja löysikin pienen albiinotonttuvauvan, palaten lopulta emäntänsä luo, pieni lapsenlapsi mukanaan. Hokey kasvatti pienen tyttärentyttärensä kuuliaiseksi kotitontuksi ja tyttö etsi emännän kadonneita tavaroita. Se oli siitä hauska leikki, vaikka se olikin työtä.
Urgalia oli siinä mielessä aika surkea kotitonttu, että se ei oikein oppinut laittamaan ruokaa tai siivoamaan, enemmänkin niissä hommissa sattui aina jonkinlainen moka, niinpä sen hommaksi vakiintui vain tavaroiden etsintä, jonka se hallitsi paljon paremmin kuin muita töitä. Urgalia kunnioitti isoäitiiään Hokeyta ja emäntää, jota oikeastaan ihaili. Tuo kun kertoi miten hiuksia hoidettiin hyvin.
Täytettyään 7 vuotta, Urgalia lähetettiin Tylypahkaan kotitontuksi, jossa se viihtyy todella hyvin, sillä se alkoi olla täysi-ikäinen ja sen silloinen emäntä ei enää pystynyt hallitsemaan, vanhuuttaan sen ylivilkkautta ja vahinkoloitsuja.

Muuta: Urgalialla on pieni "petiluola". Luola sijaitsee linnan, yhden seinän välissä, jättimäisen ikkunan vieressä. Ja sen kohdan edessä, missä Urgalian ovi sijaitsee on heilautettava vieressä olevan ikkunan verhoa, että ovi ilmestyy. Ovea taas on silitettävä, että kahva ilmestyy. Siitä Urgalia konttaa huoneeseensa.
Urgalian sänky on niinkuin verhotanko, mutta se on loihdittu niin, että kun kiipeää sinne, niin se on kuin leveä hylly, vaikkei näytä siltä.

Peitteenä on vanha, punainen ja risainen rätti, joka on sopivan kokoinen peitto tontulle. Tyynynä on Elflandyn unikirja. Sängystä hieman yläviistoon on pienen pieni ikkuna. Kun ikkunasta tulee oikeanlainen valonsäde, kirja pläsäyttää kannen Urgalian naamalle. Ja silloin on aika herätä.


+ Pitää Bertie Bottien joka maun rakeista, erityisesti hän pitää homeen ja mädän mausta.
+ Rakastaa pikkutavaroiden etsimistä.
+ Keräilee nappeja.]]> [Image: 14569177.jpg] Ikä: 12-23 (2.joulukuuta 1968)
Perhe: Hokeyn lapsenlapsi.
Virka: Kotitonttu Tylypahkassa.

[Image: 721da331d71383e31e22f51a14b71f13.jpg]

Ulkonäkö: Urgalian hiukset näyttävät vihreän sävyjä, valosta riippuen. Se on pukeutuneena säkkiin, jota se on koristellut mielensä mukaan. Mm. nappeja, hakaneuloja ja naruja. Sen korvat ovat pitkät ja suipot ja ihonsa hyvin vaalea, sillä se on albiino. Urgalian silmät ovat suuret ja pyörät, rubiininpunaiset ja nenänsä kapea ja pitkä. Sen suussa on muutama hammas ja se on kapea ja soma. Urgalian kulmat ovat värittömät. Iho on hyvin rypyläinen, aivan kuin olisi ollut vedessä tuntikausia. Se on kotitonttujen tapaan luiseva. Urgalia on 55cm pätkä ja painaa 13kg.

Luonne: Urgalia on luonteeltaan varsin vikkelä jaloistaan ja touhukas. Se on hyvin uskollinen Albus Dumbledorelle ja pitää puolijätti-Hagridista hyvin paljon. Urgalian pieni koko, on eduksi ja sen vuoksi, sen tehtävänä onkin siivota kaikki pienimmät tilat ja kolot, ja ennen kaikkea etsiä kadonneita tavaroita ja vähän kaikkea mitä tehtäviä hänelle annetaan.
Nuori tonttutyttö hymyilee paljon, sillä sen mieli on usein positiivinen ja avoin. Siitä on helppo pitää ja Urgalia on miellyttämishaluinen, niinkuin kotitontut yleensä ja varsin palvelualtis. Urgalia on todella kömpelys, mutta niin rakastettava kömpelys.

Urgalia on hieman kapinamielinenkin ja se näyttäytyy toisinaan oppilaille. Se rakastaa etsimistä, se on sille oikeastaan leikkiä. Urgalia on nimittäin melko lapsellinen ja se ajattelee melko yksinkertaisesti. Melkein kaikki kotitontut karttavat häntä, koska Urgalia on albiino ja luonteeltaan niin kakara ja kovapäinen. Se vihaa pahaa ja rakastaa hyvää, se pelleilee joskus, mutta on luvannut isoäidilleen Hokeylle, että on kunnoittava "perhettään" kohtaan. Isoäitinsä avulla se pääsi Tylypahkaan kotitontuksi, eikä kellekään ilkeälle perheelle. Urgalialta tulee joskus vahinkotaikoja, jotka se osaa yleensä kumota itse, mutta toisinaan, Urgalia tarvitsee vanhempinen kotitonttujen apua. Toisinaan tarkoittaa tässä tapauksessa joka päivää. Mikäli lähistöllä on joku professoreista, se kyllä uskaltaa pyytää noilta vahinkotaian kumoamista.
Lisäksi Urgalia on hyvin läheinen luonnon ja luonnonolentojen kanssa, rakasta kaikkia eläimiä ja taikaolentoja.
Urgalia on kehitykseltään muita kotitonttuja jäljessä. Se ei siis seuraa kehitykseltään välttämättä omaa ikäänsä, vaan on aina lapsellinen.

Menneisyys: Vuonna 1968 loppuvuoden kovimman lumimyrskyn aikaan, syntyi pieni, vain aikuisen nyrkin kokoinen, suippokorvainen, pitkänenäinen, albinismin geenejä kantava, tonttutyttö. Tyttö katsoi isoilla rubiinipunaisilla silmillään äititonttuaan ja aivasti voimakkaasti viisi kertaa. Tonttuäiti hihitteli pikkuiselleen ja piti tuon kapalossa selässään, kun työskenteli omalle emännälleen. Valitettavasti emäntä oli yksi Voldemortin uhreja ja tonttuäiti hyppäsi emäntänsä eteen ottaen kuolemankirouksen, rakasta emäntäänsä suojatakseen. Voldemort kuitenkin tappoi myös emännän. Pieni tonttu vauva oli äitinsä selässä kapalon alla ja hiiren hiljaa, kunnes sitä alkoi nälättää.

Ilta vaihtui yöksi ja itku oli lohdutomampaa.
Hokey oli kuullut, että sen tyttären emännän kimppuun oli hyökätty ja sai omalta emännältään luvan mennä katsomaan tilanteen ja löysikin pienen albiinotonttuvauvan, palaten lopulta emäntänsä luo, pieni lapsenlapsi mukanaan. Hokey kasvatti pienen tyttärentyttärensä kuuliaiseksi kotitontuksi ja tyttö etsi emännän kadonneita tavaroita. Se oli siitä hauska leikki, vaikka se olikin työtä.
Urgalia oli siinä mielessä aika surkea kotitonttu, että se ei oikein oppinut laittamaan ruokaa tai siivoamaan, enemmänkin niissä hommissa sattui aina jonkinlainen moka, niinpä sen hommaksi vakiintui vain tavaroiden etsintä, jonka se hallitsi paljon paremmin kuin muita töitä. Urgalia kunnioitti isoäitiiään Hokeyta ja emäntää, jota oikeastaan ihaili. Tuo kun kertoi miten hiuksia hoidettiin hyvin.
Täytettyään 7 vuotta, Urgalia lähetettiin Tylypahkaan kotitontuksi, jossa se viihtyy todella hyvin, sillä se alkoi olla täysi-ikäinen ja sen silloinen emäntä ei enää pystynyt hallitsemaan, vanhuuttaan sen ylivilkkautta ja vahinkoloitsuja.

Muuta: Urgalialla on pieni "petiluola". Luola sijaitsee linnan, yhden seinän välissä, jättimäisen ikkunan vieressä. Ja sen kohdan edessä, missä Urgalian ovi sijaitsee on heilautettava vieressä olevan ikkunan verhoa, että ovi ilmestyy. Ovea taas on silitettävä, että kahva ilmestyy. Siitä Urgalia konttaa huoneeseensa.
Urgalian sänky on niinkuin verhotanko, mutta se on loihdittu niin, että kun kiipeää sinne, niin se on kuin leveä hylly, vaikkei näytä siltä.

Peitteenä on vanha, punainen ja risainen rätti, joka on sopivan kokoinen peitto tontulle. Tyynynä on Elflandyn unikirja. Sängystä hieman yläviistoon on pienen pieni ikkuna. Kun ikkunasta tulee oikeanlainen valonsäde, kirja pläsäyttää kannen Urgalian naamalle. Ja silloin on aika herätä.


+ Pitää Bertie Bottien joka maun rakeista, erityisesti hän pitää homeen ja mädän mausta.
+ Rakastaa pikkutavaroiden etsimistä.
+ Keräilee nappeja.]]> <![CDATA[POTTER, Harry]]> https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=23 Sat, 19 Mar 2016 21:07:02 +0000 https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=23 Nimi: Harry James Potter
Ikä: 0-12 vuotta
Syntymäpäivä: 31. heinäkuuta 1980
Tupa/ammatti: Rohkelikko. Myöhemmin ammatiltaan auroriviraston johtaja/aurori.
Taikasauva: Piikkipaatsamaa, 11 tuumaa, sisältää feeniksen pyrstösulan. Saa myöhemmin myös itselleen seljasauvan
Suojelius: Uroshirvi
Verenperimä: Vaikka Potterien suku onkin vanha ja puhdasverinen, on Harry silti puoliverinen äitinsä kautta.
Perhe:
James Potter - Isä (27.3.1960 - 31.10.1981)
Lily Potter - Äiti (os. Evans, 30.1.1960 - 31.10.1981)
Dorea Potter - Jamesin äiti, Harryn isoäiti ( os. Musta, 1920 - 1977)
Charlus Potter - Jamesin isä, Harryn isoisä ( 1920 - 1977)
Petunia Dursley - äidinsisko, täti ( os. Evans, 1958 - elossa edelleen)


[Image: harry-potter-pic-movie-publicity-708841040.jpg]


Kasvojen takana: Daniel Radcliffe

Ulkonäkö: Kun katsomme Harrya huomiomme kiinnittyy heti ensimmäiseksi mustaan (joskin ruskeaan vivahtavaan), pörröiseen ja villiin hiuspehkoon, jota ei millään saa järjestykseen. (Kysykää asiasta vaikka Petunialta)
Harrylla on kauniit, mantelin muotoiset, kirkkaat ja valppaat vihreät silmät, joita kehystävät pyöreäsankaiset, kolhiintuneet silmälasit. Erityisesti ennen murrosikää Harry oli hyvin pienikokoinen ja ruumiinrakenteeltaan laiha, hontelo. Ikää kuitenkin karttuessa enemmän ja Harryn aikuistuessa tuo tietysti varttui enemmän, mutta jäi silti kovin hoikaksi ja pienirakenteiseksi. Pituutta hänelle kasvoi seitsemän lukuvuoden aikana vain 172 cm.

Otsassa Harrylla on salamanmuotoinen arpi muistuttamassa menneisyydestään. Harry Potter muistuttaa hyvin paljon ulkonäöltään isäänsä, James Potteria, mutta on perinyt äitinsä vihreät silmät.


Luonne: Harry on poika, joka on kasvanut Dursleylla hyvin vaatimattomaksi ja vähään tyytyväiseksi persoonaksi. Ennen Tylypahkaan menoaan hän joutui jatkuvasti Dudleyn jengin kiusankohteeksi, joten noina vuosina hänestä kouliutui melko nopeajalkainen ja omaa rauhaa arvostava poika.

Ensimmäisenä kouluvuonnaan Harry koki hyvin kiusalliseksi julkisuutensa, sillä hän ei ollut koskaan ajatellut itseään minään erityisenä eikä siksi halunnut nostaa itseään jalustalle. (Olikin varmasti siksi melko shokki saada tietää olevansa lähes maailman kuuluisin velho, poika-joka-elää!)

Muutoin Harry on peruskohtelias nuorukainen. Hän on lojaali ja uhrautuvainen rakkaidensa puolesta ja onkin valmis tekemään mitä vain näiden vuoksi. Lojaalisuutensa ja uskollisuutensa vuoksi hän on myös hyvin itsepäinen, periksiantamaton, joka ei helposti luovu näkemyksestään tai annetusta tehtävästä. Hädän hetkellä Harry ei todellakaan pakene ja hänessä onkin sellaista selittämätöntä johtaja-ainesta mikä roihuu hänen sisällään vahvana liekkinä. Vaikka Harry onkin rohkea ja jalo, on hän kuitenkin vielä nuori ja siksi myös perin utelias. Mysteereitä ja salaisuuksia kohdatessaan hänen on lähes pakko selvittää asiat juurta jaksain. Harry on joskus ehkäpä vähän turhankin herkästi valmis rikkomaan koulun sääntöjä oikeaksi katsomansa asian vuoksi, ja siksi hän onkin joutunut istumaan monissa, monissa jälki-istunnoissa. En väittäisi Harrya muutoinkaan miksikään huippu-oppilaaksi, vaikka huispaus virtaakin hänen suonissaan ja onkin poikkeuksellisen taitava pimeydenvoimilta suojautumisessa, voisin kuitenkin sanoa että muutoin Harry on melko keskitason oppilas, vaikkakin toki lahjakas. Hän on nuori ja malttamaton, eivätkä pitkien esseiden kirjoittaminen aina sujui niin kuin pitäisi. Toisaalta, Harry on kuitenkin hyvin fiksu, järkevä ja älykäs.

Toisaalta, vaikka Harry onkin rohkea ja henkisesti vahva, on hän myös melkoinen tuittupää. Hän on itsepäisyyden perikuva ja ristiriitatilanteisiin jouduttaessa, myös tulistuu helposti. Hän ei kuuntele vastaväitteitä, mikäli kokee nämä aiheettomiksi ja ilmoittaa kyllä hyvinkin selkeästi oman kantansa. Suuttuessaan hän on aikamoinen hurrikaani, mikä ei juuri sanoja tai tekoja säästele.

Tyttöasioissa Harry on varsinainen palikka. Hänen on vaike puhua tunteistaan eikä hän osaa muutoinkaan käsitellä tyttöjä. Vahvojen tunteiden edessä hän enemmänkin pelästyy ja kätkee tunteensa, pohtien niitä itse hiljaa sisimmässään.

Siriuksen kuolema jätti Harryyn syvät jäljet. Sirius oli Harryn ainoa läheinen sukulainen, ja tämän kuolema lähes tulkoon tempaisi maton Harryn jalkojen alta. Hän syytti vahvasti itseään kummisetänsä kuolemasta eikä osannut käsitellä suruaan oikein. Hänen luottamuksensa muihin koki kolauksen, mutta toisaalta menetyksen myötä hän ymmärsi paremmin kuinka tärkeää hänen on pitää rakkaitaan lähellään.

Kuudentena kouluvuonnaan Harry joutui aikuistumaan. Dumbledoren tehtävän ansiosta hän joutui ottamaan vastuuta ja lopulta ymmärsi kohtalonsa, jättäen teini-iän tuoman uhmakkuuden taakseen. Hänestä tuli sittemmin kypsempi ja tasaisempi miehenalku.


Menneisyys: Harry Potter, poika-joka-elää, syntyi myrskyisenä iltana 31. heinäkuuta vuonna 1980 James ja Lily Potterin ainoaksi pojaksi Godrickin notkoon. Kun Harry oli vasta vuoden ikäinen tappoi lordi Voldemort hänen vanhempansa. Harry itse selviytyi tuosta illasta, mutta sai muistoksi salamanmuotoisen arven. Vanhempiensa kuoleman vuoksi Harry vietti lapsuutensa tätinsä Petunia Dursleyn ja tämän perheen luona. Dursleyt olivat jästejä jotka eivät hyväksyneet taikuutta tai muita yliluonnollisuuksia missään muodossa, joten he jättivät kertomatta Harrylle pojan todellisista taustoista. Harryn kysellessä oikeista vanhemistaan, he ainoastaan kertoivat Potterien kuolleen muka auto-onnettomuudessa.

Täytettyään 11 vuotta Harry sai kutsun Tylypahkaan, noitien ja velhojen kouluun. Tällöin hän myös sai tietoonsa todellisen menneisyytensä. Tylypahkassa hänet lajiteltiin Rohkelikkoihin ja näin Harry aloitti ensimmäisen kouluvuotensa Tylypahkassa. Hän tutustuu Ron Weasleyhy ja Hermione Grangeriin ystävystyen näiden kanssa

Seuraava kouluvuonnaan Harry saa tietää olevansa käärmesuu. Samaan aikaan Tylypahkassa alkaa tapahtua kummia; Joku tai jokin oli alkanut hyökkäilemään koulun jästisyntyneiden oppilaiden kimppuun. Kosa Harry on käärmesuu, aletaan Harrya epäilemään hyökkäyksien aiheuttajaksi. Harrylle kumppaneineen paljastuu kuitenkin todellinen hyökkääjä, joka on Luihuisten perillinen, Tom Valedro, joka on Voldemortin muisto talletettuna päiväkirjaan. Voldemort, joka oli myös käärmesuu, oli usuttanut Basiliskin koulun oppilaiden kimppuun ja yrittää nyt tappaa myös Harryn. Harry onnistuu kuitenkin surmaamaan Basiliskin ja iskee Basiliskin myrkkyhampaan päiväkirjan läpi, tuhoten samalla myös Tom Valedron.

Kolmantena vuonnaan Harry saa tietää olevansa Azkabanista karanneen vangin, Sirius Mustan, kummipoika. Koska Sirius Musta on vaarallinen murhaaja, ja huhutaan että tämä olisi Harry Potterin perässä, lähetetään koulun suojaksi ankeuttajia. Ankeuttajat vaikuttavat Harryyn kuitenkin muita vahvemmin ja saavat pojan elämään uudestaan vanhempiensa kuolin hetken. Remus Lupin, koulun uusi pimeydenvoimilta suojautumisen opettaja, opettaa Harrylle taian suojautua ankeuttajilta. Samaisena vuonna Harry saa haltuunsa myös Kelmien kartan, joka näyttää hänelle kaikkien liikkeet Tylypahkassa. Kartan avulla hän löytää reitin Tylyahoon. Tylyahossa hän saa yllättäen tietoonsa, että Sirius Musta oli hänen isänsä, James Potterin, kouluaikojen hyvä ystävä ja että juuri Musta olisi ilmiantanut Pimeyden Lordille Potterien olinpaikan. Lukuvuoden loppupuoliskolla Harry kohtaa Sirius Mustan yhdessä ja todelliseksi Potterien ilmiantajaksi paljastuukin Peter Piskuilan.

Neljäntenä kouluvuonnaan Tylypahkassa Harry joutuu tahtomattaan Kolmivelho turnajaisten neljänneksi osallistujaksi. Harry selviytyy kaikista tiukista haasteista ja yhdessä puuskupuhien osallistujan, Cedric Diggoryn, kanssa hän pääsee ensimmäiseksi maaliviivalle. Palkintopysti johon he yhdessä tarttuvat, oli kuitenkin portinavaaja ja he päätyvätkin hautausmaalle, jossa Lordi Voldemort odottaa heitä. Matohäntä tappaa Cedricin ja Harry joutuu vangiksi. Matohännän avustuksella Lordi Voldemort saa voimansa takaisin. Harry ajautuu kaksintaisteluun Pimeyden lordin kanssa, mutta onnistuu pakenemaan porttiavaimella.

Viidentenä vuonnaan Harry tutustuu Feeniksin kiltaan, joka on salakilta Voldemortia vastaan. Tylypahkaan palkataan uusi opettaja, taikaministeriössä oleva Doloder Pimento. Käytännönharjoittelut taioista kielletään Tylypahkassa, joten Harry ystävineen perustaa oman salaisen kerhon jossa he harjoittelevat hyödyllisiä loitsuja palannutta Lordi Voldemortia vastaan. Samaisena vuonna Harry saa kuulla ennustuksesta jonka mukaan joko Harryn tai Voldemortin on kuoltava. Aluksi Harry käsittää ennustuksen määräävän sokeasti kohtalonsa, mutta myöhemmin ymmärtää että hän on itse omalla tahdollaan muovannut kohtalonsa. Viidentenä kouluvuonna myös Harryn kummisetä, Sirius Musta, saa surmansa.

Kuudentena kouluvuonnaan Harrysta tulee vihdoin huispausjoukkueen kapteeni. Hän saa myös Siriukselta perintönä koko Mustan suvun talon ja koko sen omaisuuden. Kouluun palattuaan Harry saa oppikirjakseen taikaliemitunneilla kirjan, joka on aikoinaan kuulunut nimimerkille Puoliverinen Prinssi. Juuri Prinssin omien merkintöjensä apuna käyttäen Harry alkaakin äkisti menestyä taikaliemitunneilla. Dumbledore alkaa antaa Harrylle yksityistunteja joiden aikana Harry pääsee tutustumaan Voldemortin menneisyyteen. Hän saa selville Voldemortin luoneen salaperäisiä hirnyrkkejä tavoitellessaan kuolemattomuutta.

Seitsemäntenä kouluvuonnaan Harry erosi Tylypahkasta. Dumbledore oli jättänyt Harrylle tehtäväkseen etsiä ja tuhota loput hirnyrkit. Samana vuonna Harry pääsee käymään vanhempiensa entisessä talossa Godrickin notkossa. Hänelle myös selviää että Rohkelikkojen miekka voi tuhota hirnyrkit.

Hedwig: Hedwig oli Harryn lemmikkipöllö, jonka Harry sai täytettyään yksitoista vuotta Hagridilta synttärilahjaksi. Hedwig oli vaalea, suuri tunturipöllönaaras, joka menehtyi 27. heinäkuuta 1997 kuollonsyöjien hyökkäyksessä. Harrylle pöllön kuolema oli kova paikka, koska Hedwig oli ollut Harryn ainoa, uskollinen ystävä kesälomilla, mutta myös ainoa mikä muistutti Harrya velhomaailmasta huonoina hetkinä Likusteritiellä.]]> Nimi: Harry James Potter
Ikä: 0-12 vuotta
Syntymäpäivä: 31. heinäkuuta 1980
Tupa/ammatti: Rohkelikko. Myöhemmin ammatiltaan auroriviraston johtaja/aurori.
Taikasauva: Piikkipaatsamaa, 11 tuumaa, sisältää feeniksen pyrstösulan. Saa myöhemmin myös itselleen seljasauvan
Suojelius: Uroshirvi
Verenperimä: Vaikka Potterien suku onkin vanha ja puhdasverinen, on Harry silti puoliverinen äitinsä kautta.
Perhe:
James Potter - Isä (27.3.1960 - 31.10.1981)
Lily Potter - Äiti (os. Evans, 30.1.1960 - 31.10.1981)
Dorea Potter - Jamesin äiti, Harryn isoäiti ( os. Musta, 1920 - 1977)
Charlus Potter - Jamesin isä, Harryn isoisä ( 1920 - 1977)
Petunia Dursley - äidinsisko, täti ( os. Evans, 1958 - elossa edelleen)


[Image: harry-potter-pic-movie-publicity-708841040.jpg]


Kasvojen takana: Daniel Radcliffe

Ulkonäkö: Kun katsomme Harrya huomiomme kiinnittyy heti ensimmäiseksi mustaan (joskin ruskeaan vivahtavaan), pörröiseen ja villiin hiuspehkoon, jota ei millään saa järjestykseen. (Kysykää asiasta vaikka Petunialta)
Harrylla on kauniit, mantelin muotoiset, kirkkaat ja valppaat vihreät silmät, joita kehystävät pyöreäsankaiset, kolhiintuneet silmälasit. Erityisesti ennen murrosikää Harry oli hyvin pienikokoinen ja ruumiinrakenteeltaan laiha, hontelo. Ikää kuitenkin karttuessa enemmän ja Harryn aikuistuessa tuo tietysti varttui enemmän, mutta jäi silti kovin hoikaksi ja pienirakenteiseksi. Pituutta hänelle kasvoi seitsemän lukuvuoden aikana vain 172 cm.

Otsassa Harrylla on salamanmuotoinen arpi muistuttamassa menneisyydestään. Harry Potter muistuttaa hyvin paljon ulkonäöltään isäänsä, James Potteria, mutta on perinyt äitinsä vihreät silmät.


Luonne: Harry on poika, joka on kasvanut Dursleylla hyvin vaatimattomaksi ja vähään tyytyväiseksi persoonaksi. Ennen Tylypahkaan menoaan hän joutui jatkuvasti Dudleyn jengin kiusankohteeksi, joten noina vuosina hänestä kouliutui melko nopeajalkainen ja omaa rauhaa arvostava poika.

Ensimmäisenä kouluvuonnaan Harry koki hyvin kiusalliseksi julkisuutensa, sillä hän ei ollut koskaan ajatellut itseään minään erityisenä eikä siksi halunnut nostaa itseään jalustalle. (Olikin varmasti siksi melko shokki saada tietää olevansa lähes maailman kuuluisin velho, poika-joka-elää!)

Muutoin Harry on peruskohtelias nuorukainen. Hän on lojaali ja uhrautuvainen rakkaidensa puolesta ja onkin valmis tekemään mitä vain näiden vuoksi. Lojaalisuutensa ja uskollisuutensa vuoksi hän on myös hyvin itsepäinen, periksiantamaton, joka ei helposti luovu näkemyksestään tai annetusta tehtävästä. Hädän hetkellä Harry ei todellakaan pakene ja hänessä onkin sellaista selittämätöntä johtaja-ainesta mikä roihuu hänen sisällään vahvana liekkinä. Vaikka Harry onkin rohkea ja jalo, on hän kuitenkin vielä nuori ja siksi myös perin utelias. Mysteereitä ja salaisuuksia kohdatessaan hänen on lähes pakko selvittää asiat juurta jaksain. Harry on joskus ehkäpä vähän turhankin herkästi valmis rikkomaan koulun sääntöjä oikeaksi katsomansa asian vuoksi, ja siksi hän onkin joutunut istumaan monissa, monissa jälki-istunnoissa. En väittäisi Harrya muutoinkaan miksikään huippu-oppilaaksi, vaikka huispaus virtaakin hänen suonissaan ja onkin poikkeuksellisen taitava pimeydenvoimilta suojautumisessa, voisin kuitenkin sanoa että muutoin Harry on melko keskitason oppilas, vaikkakin toki lahjakas. Hän on nuori ja malttamaton, eivätkä pitkien esseiden kirjoittaminen aina sujui niin kuin pitäisi. Toisaalta, Harry on kuitenkin hyvin fiksu, järkevä ja älykäs.

Toisaalta, vaikka Harry onkin rohkea ja henkisesti vahva, on hän myös melkoinen tuittupää. Hän on itsepäisyyden perikuva ja ristiriitatilanteisiin jouduttaessa, myös tulistuu helposti. Hän ei kuuntele vastaväitteitä, mikäli kokee nämä aiheettomiksi ja ilmoittaa kyllä hyvinkin selkeästi oman kantansa. Suuttuessaan hän on aikamoinen hurrikaani, mikä ei juuri sanoja tai tekoja säästele.

Tyttöasioissa Harry on varsinainen palikka. Hänen on vaike puhua tunteistaan eikä hän osaa muutoinkaan käsitellä tyttöjä. Vahvojen tunteiden edessä hän enemmänkin pelästyy ja kätkee tunteensa, pohtien niitä itse hiljaa sisimmässään.

Siriuksen kuolema jätti Harryyn syvät jäljet. Sirius oli Harryn ainoa läheinen sukulainen, ja tämän kuolema lähes tulkoon tempaisi maton Harryn jalkojen alta. Hän syytti vahvasti itseään kummisetänsä kuolemasta eikä osannut käsitellä suruaan oikein. Hänen luottamuksensa muihin koki kolauksen, mutta toisaalta menetyksen myötä hän ymmärsi paremmin kuinka tärkeää hänen on pitää rakkaitaan lähellään.

Kuudentena kouluvuonnaan Harry joutui aikuistumaan. Dumbledoren tehtävän ansiosta hän joutui ottamaan vastuuta ja lopulta ymmärsi kohtalonsa, jättäen teini-iän tuoman uhmakkuuden taakseen. Hänestä tuli sittemmin kypsempi ja tasaisempi miehenalku.


Menneisyys: Harry Potter, poika-joka-elää, syntyi myrskyisenä iltana 31. heinäkuuta vuonna 1980 James ja Lily Potterin ainoaksi pojaksi Godrickin notkoon. Kun Harry oli vasta vuoden ikäinen tappoi lordi Voldemort hänen vanhempansa. Harry itse selviytyi tuosta illasta, mutta sai muistoksi salamanmuotoisen arven. Vanhempiensa kuoleman vuoksi Harry vietti lapsuutensa tätinsä Petunia Dursleyn ja tämän perheen luona. Dursleyt olivat jästejä jotka eivät hyväksyneet taikuutta tai muita yliluonnollisuuksia missään muodossa, joten he jättivät kertomatta Harrylle pojan todellisista taustoista. Harryn kysellessä oikeista vanhemistaan, he ainoastaan kertoivat Potterien kuolleen muka auto-onnettomuudessa.

Täytettyään 11 vuotta Harry sai kutsun Tylypahkaan, noitien ja velhojen kouluun. Tällöin hän myös sai tietoonsa todellisen menneisyytensä. Tylypahkassa hänet lajiteltiin Rohkelikkoihin ja näin Harry aloitti ensimmäisen kouluvuotensa Tylypahkassa. Hän tutustuu Ron Weasleyhy ja Hermione Grangeriin ystävystyen näiden kanssa

Seuraava kouluvuonnaan Harry saa tietää olevansa käärmesuu. Samaan aikaan Tylypahkassa alkaa tapahtua kummia; Joku tai jokin oli alkanut hyökkäilemään koulun jästisyntyneiden oppilaiden kimppuun. Kosa Harry on käärmesuu, aletaan Harrya epäilemään hyökkäyksien aiheuttajaksi. Harrylle kumppaneineen paljastuu kuitenkin todellinen hyökkääjä, joka on Luihuisten perillinen, Tom Valedro, joka on Voldemortin muisto talletettuna päiväkirjaan. Voldemort, joka oli myös käärmesuu, oli usuttanut Basiliskin koulun oppilaiden kimppuun ja yrittää nyt tappaa myös Harryn. Harry onnistuu kuitenkin surmaamaan Basiliskin ja iskee Basiliskin myrkkyhampaan päiväkirjan läpi, tuhoten samalla myös Tom Valedron.

Kolmantena vuonnaan Harry saa tietää olevansa Azkabanista karanneen vangin, Sirius Mustan, kummipoika. Koska Sirius Musta on vaarallinen murhaaja, ja huhutaan että tämä olisi Harry Potterin perässä, lähetetään koulun suojaksi ankeuttajia. Ankeuttajat vaikuttavat Harryyn kuitenkin muita vahvemmin ja saavat pojan elämään uudestaan vanhempiensa kuolin hetken. Remus Lupin, koulun uusi pimeydenvoimilta suojautumisen opettaja, opettaa Harrylle taian suojautua ankeuttajilta. Samaisena vuonna Harry saa haltuunsa myös Kelmien kartan, joka näyttää hänelle kaikkien liikkeet Tylypahkassa. Kartan avulla hän löytää reitin Tylyahoon. Tylyahossa hän saa yllättäen tietoonsa, että Sirius Musta oli hänen isänsä, James Potterin, kouluaikojen hyvä ystävä ja että juuri Musta olisi ilmiantanut Pimeyden Lordille Potterien olinpaikan. Lukuvuoden loppupuoliskolla Harry kohtaa Sirius Mustan yhdessä ja todelliseksi Potterien ilmiantajaksi paljastuukin Peter Piskuilan.

Neljäntenä kouluvuonnaan Tylypahkassa Harry joutuu tahtomattaan Kolmivelho turnajaisten neljänneksi osallistujaksi. Harry selviytyy kaikista tiukista haasteista ja yhdessä puuskupuhien osallistujan, Cedric Diggoryn, kanssa hän pääsee ensimmäiseksi maaliviivalle. Palkintopysti johon he yhdessä tarttuvat, oli kuitenkin portinavaaja ja he päätyvätkin hautausmaalle, jossa Lordi Voldemort odottaa heitä. Matohäntä tappaa Cedricin ja Harry joutuu vangiksi. Matohännän avustuksella Lordi Voldemort saa voimansa takaisin. Harry ajautuu kaksintaisteluun Pimeyden lordin kanssa, mutta onnistuu pakenemaan porttiavaimella.

Viidentenä vuonnaan Harry tutustuu Feeniksin kiltaan, joka on salakilta Voldemortia vastaan. Tylypahkaan palkataan uusi opettaja, taikaministeriössä oleva Doloder Pimento. Käytännönharjoittelut taioista kielletään Tylypahkassa, joten Harry ystävineen perustaa oman salaisen kerhon jossa he harjoittelevat hyödyllisiä loitsuja palannutta Lordi Voldemortia vastaan. Samaisena vuonna Harry saa kuulla ennustuksesta jonka mukaan joko Harryn tai Voldemortin on kuoltava. Aluksi Harry käsittää ennustuksen määräävän sokeasti kohtalonsa, mutta myöhemmin ymmärtää että hän on itse omalla tahdollaan muovannut kohtalonsa. Viidentenä kouluvuonna myös Harryn kummisetä, Sirius Musta, saa surmansa.

Kuudentena kouluvuonnaan Harrysta tulee vihdoin huispausjoukkueen kapteeni. Hän saa myös Siriukselta perintönä koko Mustan suvun talon ja koko sen omaisuuden. Kouluun palattuaan Harry saa oppikirjakseen taikaliemitunneilla kirjan, joka on aikoinaan kuulunut nimimerkille Puoliverinen Prinssi. Juuri Prinssin omien merkintöjensä apuna käyttäen Harry alkaakin äkisti menestyä taikaliemitunneilla. Dumbledore alkaa antaa Harrylle yksityistunteja joiden aikana Harry pääsee tutustumaan Voldemortin menneisyyteen. Hän saa selville Voldemortin luoneen salaperäisiä hirnyrkkejä tavoitellessaan kuolemattomuutta.

Seitsemäntenä kouluvuonnaan Harry erosi Tylypahkasta. Dumbledore oli jättänyt Harrylle tehtäväkseen etsiä ja tuhota loput hirnyrkit. Samana vuonna Harry pääsee käymään vanhempiensa entisessä talossa Godrickin notkossa. Hänelle myös selviää että Rohkelikkojen miekka voi tuhota hirnyrkit.

Hedwig: Hedwig oli Harryn lemmikkipöllö, jonka Harry sai täytettyään yksitoista vuotta Hagridilta synttärilahjaksi. Hedwig oli vaalea, suuri tunturipöllönaaras, joka menehtyi 27. heinäkuuta 1997 kuollonsyöjien hyökkäyksessä. Harrylle pöllön kuolema oli kova paikka, koska Hedwig oli ollut Harryn ainoa, uskollinen ystävä kesälomilla, mutta myös ainoa mikä muistutti Harrya velhomaailmasta huonoina hetkinä Likusteritiellä.]]> <![CDATA[CROUCH, Barty Jr.]]> https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=22 Sat, 19 Mar 2016 21:02:40 +0000 https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=22 Pelaaja & teksti: Nibs
Hahmo © J.K. Rowling [mutta hahmonäkemys on minun, ei virallinen]
Kuvissa: Jamie Bell - (teini ja aikuinen), Haley Joel Osment - (lapsi), Barty Sr. kuvissa Thomas Vinterberg.


[Image: Jamie_Bell_250.jpg]

NIMI: Bartemius Crouch Jr.
KUTSUMANIMET: Barty/Barty Jr., Crouch/Crouch Jr.
Perheenjäsenet (ja vain he) kutsuvat häntä yksinkertaisesti Junioriksi. He puhuvat hänelle ja epävirallisissa tilanteissa hänestä, vain tuolla nimellä.
IKÄ: 17-29v / * 24.10.1962
VERENPERIMÄ: "Puhdasverinen"
(Tosin kysyttäessä myöntävät mielellään että se on vain yhteiskunnan virheellinen leima, ettei aidosti puhdasveristä sukua ole olemassakaan ja heidänkin suvussaan on ollut muutama jästi)

ASEMA/AMMATTI:
~ Koululainen:
* Alakoulu - 1968-1974
* Tylypahka 1974-1979
* Kotioprtus: 1979-1981
~ Jokin asema Taikaministeriön lainvalvontaosastolla - 1981-1982
~ Kuolonsyöjä - 07/1981-24.6.1995
~ Azkabanin vanki - 12/1981-12/1982
~ PVS:n opettaja Tylypahkassa - 1994-1995

ENTINEN TUPA: Rohkelikko


PERHE

Äiti: Caroline Crouch, * 1939-1982 | kuvissa Michelle Pfeiffer
Isä: Bartemius Crouch, * 1939-1995
+ Heillä on myös kotitonttu nimeltä Winky joka saa potkut vuonna 1994.

ASUU: Lontoossa suurimman osan elämäänsä. Syksy 1994 - kesä 1995 hän asuu Tylypahkassa aurori Alastor Moodyn roolissa.

PITUUS/PAINO: 175cm/71kg
HIUKSET: Ruskeat, lyhyet ja yleensä sekaisin.
SILMÄT: Sinisenharmaat
YLEINEN ULKOMUOTO: katso kuvat. 1980-luvun edetessä hän alkaa olla hyvin kalpea—hänen ihonsa on lopulta lähes maidonvalkoinen, lähes täydellisen auringonvalon puutteen takia. Lapsena ja teininä on kaikin puolin terveen oloinen.


[Image: 13937644.jpg] [Image: 13937640.jpg]


PERSOONAA

Hän on jokseenkin herkkäpoika, mutta on aina pyrkinyt peittämään sen tavalla tai toisella—aikuisena se puoli tosin ei enää liiemmin häiritse häntä, koska hänen sydämensä ei ole enää sama kuin ennen. Hän oli aikoinaan itsenäinen johtajasielu, kuten isänsä, mutta toisaalta tunnetasolla hyvin, hyvin riippuvainen perheestään.

Äitinsä kuolemantaudin takia hän oli 9-vuotiaasta asti enemmän ja enemmän ja lopulta täysin riippuvainen isästään, niin tunnetasolla, kuin muutenkin, siinä missä on aina ollut täysin isinpoika omassa sydämessään ja maailmassaan (ja isänsä sydämessä ja maailmassa myös), vaikka kummankin vanhempansa kanssa hän oli läheinen.

Hän on pohjimmiltaan isänsä poika, mutta etsi hyväksyntää sellaisena kuin oli, omaten hyvin erilaiset asenteet mitä elämänvalintoihin tulee. Nämä isä ja poika olivat läheisiä, mutta harvoin samalla sivulla yhtä aikaa. He olivat samanlaisia, ja kuitenkin liian erilaisia saadakseen suhteensa toimimaan kunnolla. Rakkautta osoitettiin kaikella tavalla mikä merkitsee, mutta joskus Juniorista tuntui että ura ja hänen äitinsä olivat isälle tärkeämpiä kuin hän. Isä ei tehnyt aina liikaa töitä vaan oppi tuntemaan poikansa paremmin kuin hyvin--Juniorista vain vähäisetkin laiminlyönnit tuntuivat liiallisilta, hän kun palvoi isäänsä.

Lajitteluhattu mietti pitkään ja hartaasti Rohkelikon, Korpinkynnen ja Luihuisen välillä. Siinä missä hän on älykäs, neuvokas ja ovela, hän ei välitä uinuvasta kunnianhimostaan koska isänsä kunnianhimo tekee hänet onnettomaksi. Mutta ennenkaikkea hänessä on ja enimmäkseen vaalii uskollisuutta, rohkeutta ja uhkarohkeutta, Joten hattu päätti pojan kuuluvan Rohkelikkoon.

Isänsä rakastama hän siis tuntee joskus olleensa ja se merkitsee hänelle yhä hyvin paljon, mutta hyväksytyksi tulemisen tunteen puute painaa enemmän. Junior itse ei ollut kiinnostunut mistä tahansa urasta, ja velhomaailman auttaminen suuremmassa mittakaavassa ei ollut hänelle tärkeää. Hän halusi tehdä jotain jästipainotteista, jotain taiteellista. Varsinkin ura näyttelijänä on suuresti kiehtonut häntä--ollessaan erittäin lahjakas sellainen. Hänen isänsä pohjimmiltaan hyväksyi hänet sellaisena kuin hän oli-–tämä vain ei saanut itseään näyttämään sitä tai ei tajunnut että pitäisi, vaan tämän asenne oli 'Rakastan sinua, mutta voisit aina tähdätä korkeammalle, ja hyödyntää vahvuuksiasi ja taitojasi mahdollisimman rakentavasti'--tietäen pojallaan olevan kunnianhimoa, taikavoimaisuudesta ja taidoista puhumattakaan.

Neljäntenä lukuvuotenaan hän sääti paljon pimeän taikuuden parissa Tylypahka-opiskelujensa ohella, harjoitti niitä jopa muihin oppilaisiin. Tämä 'harraste' loppui melko nopeaan, hänen isänsä siitä kuultua jonka huomiota hän sillä enimmäkseen hakikin.
Viidennen Tylypahkan vuotensa aikana hän oli päättänyt kerrankin yrittää miellyttää isäänsä ja toteuttaa omaa kunnianhimoaan ja olla mitä isä halusi hänen olevan ja pärjäsi loistavasti V.I.P:eissä. Isä ei kuitenkaan ymmärtänyt näyttää tarpeeksi hyvin kuinka ylpeä oikeastaan olikaan ja pyysi vain enemmän (kai tarkoittaen sen kannustuksena)--mutta Junior tuli lopullisesti tulokseen, ettei ilmeisesti koskaan ole tarpeeksi hyvä isälleen. Tämä ei toki ole pohjimmiltaan asian laita, mutta Juniorista tuntui siltä eikä isä nähnyt sitä.

Hän ei ole koskaan pystynyt pysymään kovin pitkään poissa hankaluuksista ja hän yleensä suorastaan kerjää niitä, joskaan ei aina tahallaan. Hänen epäonnekseen hänellä on tahtomattaan tapana niin sanotusti puraista, jos joku nuuskii liian lähellä hänen asioitaan joita hän ei halua päivänvaloon. Yleisesti ottaen kuitenkin hän kykenee esittämään viileää ja viatonta silloinkin kun hän ei sitä ole ja kykenee soveltamaan näyttelijänlahjojaan monissa tilanteissa. Hän on todella huono valehtelemaan, joten pyrkii ennemmin manipuloimaan tai kiertämään totuutta kuin peittämään sitä valheilla.

Lapsena hänen käytöksensä oli vielä varsin sosiaalista, elämäniloista, rentoa ja hyväntuulista. Tosin, hän taspainoili äitinsä aiheuttaman ylimielisen olen-sinua-parempi -asenteen ja isänsä opettaman kunnioittavan ja yhteiskuntakelpoisemman käytöksen välillä. Kun soppaan lisättiin hänen itsepäisyytensä sekä perusluontonsa joka oli melko vilkas, ilkikurinen ja sosiaalienn, lopputulos oli aika epätasapainoinen kakara. Hän löysi tasapainon yleensä silloin kun oli isänsä kanssa jota hän kuunteli ja totteli paljon paremmin kuin ketään muuta – ainakin tilanteissa jossa häntäkin muistettiin kuunnella.

Teinivuosien yksinäisyyden ja muun henkisen tuskan myötä hän muuttui etäisemmäksi ja vihaisemmaksi. Juniorilla on isältään perimänsä temperamentti joka ei ole räjähtävä, mutta hyvin intensiivinen. Hänellä oli lapsena suuria vaiekuksia niellä ylpeytensä ja kuten isänsä, hän oli valmis ja kykenevä tekemään mitä tahansa minkä koki oikeasksi tai tarpeelliseksi ja on vieläkin. Eikä häntä nokita ihan miten lystää; jos hän ei keksi tarpeeksi hyvää vastaiskua tilanteessa, hän keksii ja tekee sen myöhemmin. Kuten lapsenakin, tämä äidin pikku herranterttu voi yhä olla kohtelias ja sympaattinen niille jotka miellyttävät häntä vähänkin, mutta kiitos läpeensä epäjohdonmukaisen kasvatuksen ja sen että hän vietti enemmän aikaa äitinsä kanssa jonka puolelta kasvatus oli varsin epäterveellinen, Junior ei ole vain kakara vaan usein jokseenkin ylimielinen - joskus suorastaan pikku paska.

Hän ei koskaan (sitä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta) ottanut normaaleja opiskelujaan erityisen vakavasti tai tunnollisesti; hän kun tosiaan kaavaili näyttelijänuraa ja vihasi isänsä kunnianhimoa, eikä välittänyt omastaan tuossa suhteessa. Hän panosti kouluun keskivertonuoren tasolla, ja hänen arvosanansa olivat hyviä, jotkut jopa upeita.

Junior kannattaa kaksintaisteluita, mutta halveksuu epärehellistä peliä. Hän on käytännön mies, eikä käytä taikasauvaa kuin lähinnä tarpeen todella vaatiessa tai huvin vuoksi, eli siis toimii jästityylillä enimmäkseen.

Azkaban-vuotensa (1981-1982) myötä hänen mielensä ja sydämensä vääristyy pahasti, luihuispiirteet nousivat enemmän pintaan, ja myös hänen muistonsa vääristyivät: hän ei enää muista millainen oli ennen vaan luulee aina olleensa yhtä fanaattinen, uskollinen ja kiintynyt Voldemortiin. Vuoteen 1994 mennessä, jolloin hän vapautuu isänsä komennuskirouksen alta, hän palvelee Voldemortia suurella antaumuksella ja välittää vain ja ainoastaan Voldemortista ja suhteestaan tämän kanssa. Hän haluaa olla tälle läheisempi kuin edes oma poika isälle.
Toisin kuin alussa, silloin hän tappaa ja kiduttaa täysin kylmäverisesti ja tekee kaiken Voldemortin vuoksi. Pieni osa aitoa itseään on kuitenkin yhä mukana puhumassa hänelle hiljaa, mutta hän ei liiemmin kuuntele, koska hänen tunteensa ovat vammautuneet ja elämänsä on muka täydellistä. Jos olosuhteet muuttuisivat jälleen merkittävästi, saattaisi hänkin jälleen muuttua.

Hänellä ei ole mitään puoliverisiä ja jästisyntyisiä vastaan missään vaiheessa elämäänsä, vaan arvostaa näitä yhtä lailla kuin puhdasverisiäkin, elettyään valtaosan elämästään jästien Lontoossa. Kotona taikuutta käytettiin yleensä vain jos kaikki olivat laiskoja tai huvin vuoksi. Hänet on siis kasvatettu pitkälti jästityyliin. Hän ja perheensä olivat ylpeitä taikavoimaisuudestaan ja viettivät paljon aikaa 'kaltaistensa' kanssa, mutta eivät olleet sokeutuneet sille, etteivät ole muita parempia. Kotona ja kasvatuksessa käytettiin taikuutta suhteellisen vähän jokapäiväisessä elämässä, jotta poika kasvaisi arvostamaan sitä, mutta ei sen enempää. Varsinkaan kurinpidossa, taikuutta ei koskaan käytetty.

Hänen asenteensa Voldemortia ja tämän tavoitteita kohtaan: lapsena hän vannoi isänsä asenteen nimeen, mutta vuosien kuluessa hänestä tuli sen verran katkera isälleen tämän hyväksynnän osoituksen puutteesta ja toivottomasta kunnianhimosta, että ajatukset tätä vastaan toimimisesta mahdollisimman äärimmäisellä tavalla olivat alitajuisesti pyörineet hänen mielessään jo muutaman vuoden, ja hän oli valmis etsimään hyväksyntää ja huomiota muilta melkein keinolla millä hyvänsä. Kunnes '80-luvun vanhetessa ja '90-luvulla hän rakastaa ja palvoo Voldemortia. Mutta missään vaiheessa hän ei ole merkittävän suuresti välittänyt Voldemortin tavoitteesta—hänellä on aina omat motiivinsa olla tämän palveluksessa.

Hänen sydämensä kuuluu pohjimmiltaan hänen isälleen, mutta kun se on särkynyt ja kasvanut takaisin vääristyneenä se ei enää muista sitä.

Hän rakastaa sadepäiviä ja on silloin ulkona jopa mieluummin kuin poutasäällä - kaikkein parasta ovat kunnon ukkosmyrskyt.

Vuonna 1994 hän on sadistinen ja äärifanaattinen kuolonsyöjä—ja kuvittelee olevansa uskollisin kaikista. Häntä ajaa eteenpäin katkeruus ja viha isäänsä kohtaan, ja kunnianhimo sekä halu todistaa itsensä Voldemortille, jota hän palvoo. Hän on valmis tekemään ihan mitä tahansa saadakseen Voldemortin rakkaimman kuolonsyöjän paikan. Lisäksi, koska Voldemort on tähän asti kohdellut häntä paremmin kuin muita kuolonsyöjiään—hänen mielikuvansa tuosta miehestä on virheellinen ja kunnianhimonsa ja fanaattisuutensa on sitä tasoa, että ne saattavat helpostikin johtaa hänet kohtalokkaisiin virheisiin.



[Image: 13937641.jpg] [Image: 13937639.jpg]


ELÄMÄSTÄ

Hänen vanhempansa olivat hyvin nuoria, kun Junior syntyi; vain 23-vuotiaita. Hänen isänsä kyllä aidosti halusi lapsen ja oli ylpeä saadessaan pojan, (ja siksi tämä nimettiinkin hänen mukaansa), mutta hän ei aivan ymmärtänyt isyyden koko vastuuta siinä uransa alkuvaiheissa, kunnianhimonsa ja tavoitteidensa kera. Junior vietti huomattavasti enemmän aikaa äitinsä kanssa, kunnes hän täytti 9. Ensimmäiset viisi vuotta Senior oli enemmän viikonloppuisä, kuluttaen viikolla aikaa työpaikalla niin runsaasti, ettei paljon ehtinyt poikaansa nähdä. 5-vuotiaan Juniorin kadottua koko päiväksi tiettymättömiin niin ettei tätä pystynyt edes pöllöpostilla jäljittämään, alkoi isäkin todella arvostaa mitä hänellä oli ja nauttimaan kallisarvoisista hetkistä varsinkin aamuisin, ja tuli useammin kotiin huomattavasti aiemmin kuin ennen.

Äitikulta rakasti pikku "enkeliään" vähän liikaa ymmärtääkseen miten kasvattaa tästä kunnon kansalainen eikä Junior kasvanut näkemään äitiään minkäänlaisena auktoriteettihahmona tai roolimallina, vaan katsoi ja kohteli tätä vertaisenaan - jopa alempanaan välillä, ja hänen isänsä oli sitten se kurinpitäjä talossa alusta alkaen. Siinä sitä hommaa olikin, kun vanhemmat eivät olleet johdonmukaisia ja pojan perusluonto on mitä on. Isä piti kuria aivan täysi-ikäisyyteen saakka laidasta laitaan, kunnon selkäsaunoista kotiarestiin. Aina kohtuudella ja oikeudenmukaisuudella, mutta ankarasti - yksikään paljastunut rike ei ole koskaan jäänyt rangaistuksetta.

Harvoin poika toisti ainakaan vakavimpia tempauksiaan ja omasi siis sitä myötä suhteellisen kunnioituksen kumpaankin vanhemmistaan. Mutta kun sääntöjen rikkominen ja rajojen työntäminen on hauskaa, äiti ”sallii” sen ja se on yksi varma tapa saada isän huomio, niin miksi suotta liian enkeliksi muuttumaan. Ei pojan toki jatkuvasti ole tarvinnut kapinoida ja säätää isänsä huomion eteen - kaksikko rakasti toisiaan sen verran sydämensä pohjasta että sitä kyllä jaettiin ihan normaalin perheen tavoin myös.

Junior kasvoi siis suhteellisen onnellisen lapsuuden, käyden jästien alakoulua Tylypahka-ikään saakka. Hänen kohdallaan isä ja äiti harkitsivat vakavasti pitäisikö pitää kotiopetuksessa vai uskaltaako päästää jästien kouluun, kun pojan luonto on mitä on - mutta Junior ei millään olisi halunnut jäädä yksinäisesti kotiopetukseen. Junior oli halutessaan osoittautunut varsin lahjakkaaksi välttämään tahatonta taikuuden paljastamista ja vannoi, ettei tahallaan sitä tekisi - joten hänelle sallittiin mahdollisuus valtion kouluun ja kaikki sujui pääasiassa hyvin ja kivuttomasti. Ei vain siksi, että valtion koulussa olo oli pojalle tärkeää, mutta tämä oli myös saatu ymmärtämään asian vakavuus ja tärkeys; ettei kyse ole pelkästään kansainvälisestä salaisuudesta, vaan ennen kaikkea pojan omasta turvallisuudesta.

Junior ei koskaan omannut varsinaisesti sitä perhettä jota kaipasi. He eivät tehneet kovin usein mitään erityistä perheen kesken, esim. matkoja tai muuta sellaista - joskus kyllä ja silloin poika nauttikin niistä täysillä. Isä kyllä pyrki kasvattamaan poikaansa hyvin ja rakkaudella, ja oli heillä monia yhteisiä ja onnellisia hetkiä perheen kesken sekä isä-poika-laatuaikaa - mutta liian usein ne peruuntuivat tai vaihtoehtoisesti niitä sai odottaa pienen ikuisuuden, isän laittaessa työvelvollisuutensa niiden edelle. Lupaukset 'anteeksi-kulta-korvaan-tämän-kyllä-sinulle' eivät paljon lohduttaneet tai se, että pettymykset yritettiin jälkeenpäin hyvittää tavalla tai toisella. Tämä vaikutti siihen, että Junior kasvaessaan pyrki välttämään liikaa isänsä kaltaiseksi muokkautumista ja ristiriitoja ja riitatilanteita syntyi aina vain useammin.

Mutta ennen kaikkea hyväksynnän ja aidon tukemisen puute mitä hänen unelmiinsa tulee, söivät poikaa sisältä. Juniotista tuntuu että isä tuki taloudellisesti hänen taideharrastuksiaan vain koska äiti pyysi niin. Tosiasiassa isä teki niin myös koska rakastaa poikaansa ja tiesi harrastusten olevan tälle tärkeitä. Hän on jopa sanonut sen tälle, mutta lapsen oli vaikea uskoa, kun isä sanoi myös sellaisia kuin "Haaveilet, lapseni. Sinä haaveilet.", "Etkö voisi vaihteeksi tehdä jotain todellista?", ja "Miksi annat ison osan vahvuuksistasi valua hukkaan?", ja lopulta "Haluan sinun vain saavan parhaan mahdollisen pohjan tulevaisuudellesi. Kun aloitat Tylypahkan, keskityt siihen. Löydät jotain uutta. En kustanna enää tällaisia harrastuksia." Eikä muuten kustantanut. Ne vähät rahat mitä hänen äitinsä pystyi antamaan tueksi riittivät kyllä juuri ja juuri, mutta Junior halusi parempaa, sekä kostaa isälleen. Tämä työnsi poikaa hiljalleen rikoksen teille, minkä hän yhtäaikaa pelkäsi ja toivoi isänsä saavan selville.



[Image: 13937652.jpg] [Image: 13937645.jpg]


Kun Junior täytti 9, hänen äidillään todettiin vakavan sairauden alkuoireita eikä tämä pian enää kyennyt eikä jaksanut huolehtia ja katsoa lapsensa perään, joten Barty Seniorin oli astuttava paljon enemmän mukaan kuvaan. Juniorille ei kerrottu koko totuutta äitinsä tilasta, mutta tottakai hän lasten tavoin aavisti, että jokin muukin oli muuttunut kuin vain se että isä oli enemmän läsnä. Mutta hän päätti silti keskittyä nauttimaan siitä tosiasiasta, että hänellä oli vihdoin kumpikin vanhempi jakamsssa tarpeeksi huomiota.

Totuus kerrottiin hänelle, kun sairaus oli kasvanut fyysisesti huomattavalle tasolle silloin kun Junior oli lähdössä toiselle vuodelleen Tylypahkaan. Hänen äidillään oli leukemia, eli verisyöpä - sitä pahempaa tasoa eikä tämä selviäisi siitä hengissä. Siitä päivästä Caroline joutui viettämään välillä pitkiäkin ajanjaksoja sairaalassa joten poika jäi pääasiallisesti isän vastuulle.

'60-luvun puolivälistä asti Juniorin isä toimi syyttäjänä Taikaministeriössä. Juniorin ensimmäisen Tylypahka-vuoden puolivälissä, 1.12.1974, Barty Senior kuitenkin ylsi Taikaministeriössä tuomarin virkaan mikä luonnollisesti vei jälleen huomattavasti lisää hänen aikaansa, vaikka silti hän yritti yhä ehtiä ja jaksaa huomioida vaimoaan ja ainoaa poikaansa, (joka oli kotona tietysti vain lomilla), mutta joskus on vaan liian paljon helpompaa hukuttautua tärkeisiin töihin kuin kohdata omat ja rakkaittensa ongelmat ja murheet. Ja erityisen helppoa silloin kun nämä eivät ole henkilökohtaisesti läsnä. Tätä Junior pitää itsekkäänä eikä jaksa liiemmin ymmärtää, ottaen huomioon miten monta muuta ainakin näennäisen itsekästä valintaa isä oli aiemminkin tehnyt ilman erityistä syytä, muuta kuin oma kunnianhimonsa.

Neljäntenä Tylypahkan vuotenaan hän kiinnostui pimeistä kirouksista vakavemmissa merkeissä, eikä pitänyt opiskelujaan pelkässä teoriassa siinä missä uhrasi myös paljon normaaleja, tarpeellisia opiskelujaan niiden vuoksi. Avoimesti hän niitä opiskeli teoriassa, siinä kun ei mitään kummallista ollut nähden hänen isänsä linjaan pimeyden voimia vastaan jossa käytettiin myös pimeää magiaa. Mutta se että Junior tahallaan harjoitteli niitä viattomiin (ja joskus avuttomiin) koulutovereihinsa, oli jo aivan toinen juttu. Sen Junior tosin teki asenteella, että kun isä nyt ei kuitenkaan hyväksy lähes mitään mitä hän tekee tai siltä hänestä ainakin tuntui, niin tehdään sitten jotain oikeasti epähyväksyttävää - ja tietysti saadakseen isänsä huomion muutenkin. Viidentenä vuotenaan tämä ei enää jatkunut - hänen isänsä kun tietysti piti siitä huolen.
Hänen eneimmäinen kosketuksensa pimeään magiaan oli kuitenkin jo 12-vuotiaana, mutta täysin lapsellisin motiivein. Lue lisää tuolta peleistä "Child's play on dark days". (Löytyy Juniorin Aikajana-ketjusta.)

Junior ja isänsä pysyivät läheisinä pojan muutamana ensimmäisenä Tylypahka-vuotena, mutta kasvoivat pikkuhiljaa hieman etäisemmiksi kun poika oli suuren osan vuosista poissa ja isä keskittyi lähes täysin auttamaan velhomaailmaa sodan kanssa eikä irti päästäminen ollut kovin helppoa koulun lyhyiden lomien aikana. Mutta näinä vuosina Junior olisi tarvinnut isäänsä eniten, äidin tehdessä kuolemaa ja hänen itse kasvaessa pojasta mieheksi. Isä yritti olla läsnä ja kasvattaa poikaa, mutta yritti liian vähän. (Isäkin on yksin ja menettämässä rakastamansa ihmisen, samalla kun hänen pitäisi jaksaa olla se vahva osapuoli.)

Äitinsä sai hänet näkemään että äidin sairausvuodet olivat vääristäneet hänen mielikuvaansa isänsä panostuksesta perheeseensä aiempina vuosina ja että tämä oli ehkä siis sittenkin ollut enemmän kotona suurimman osan hänen lapsuuttaan sitä osaa mistä hän jotakin edes muisti, ja tämä auttoi häntä sietämään asioita paremmin. Mutta hän unohti tämän kaiken aika pian, kun tilanne nykyhetkessä ei korjaantunut, vaan pahentui.

Junior otti siis lapsuutensa jonkinasteiset laiminlyönnit turhan raskaasti. Isä oli hänelle aivan mielettömän tärkeä ihminen, siinä missä jo pelkästään hyväksyntä on jo oletusarvoisestikin tärkeää isä-poika-suhteessa.

Tietenkin Juniorin laittomat keinot lisätä äitinsä antamaan rahalliseen tukeen harrastuksien suhteen paljastuvat aikanaan, puhumattakaan kaikesta muista vaikeuksista mitä Junior tykkää teinivuosinaan aiheuttaa sisäisen tuskansa kanssa. Tämä kaikki aiheuttaen paljon draamaa, ja kun Junior oli 13-vuotias tämä kuuli isältään ratkaisevimmat sanat ajamaan hänet poispäin ja helposti manipuloitavaksi.
"Toivot nyt, että emme olisi muuttaneet tänne. Että ette olisi lähettäneet minua valtion kouluun. Etten olisi saanut kaikki niitä ystäviä."
"...Kyllä... Niin toivon."

Isä oli todella tarkoittanut sitä, mutta vain sillä hetkellä. Tänä ei kuitenkaan koskaan saanut Junioria unohtamaan sitä - poika ei pystynyt antamaan anteeksi. Kesällä 1979 syttyi jälleen yksi valtava riita, kun 16-vuotias Junior halusi pudottautua pois Tylypahkasta raadettuaan loistavien V.I.P-tulostensa eteen. Isänsä mielestä ennen valmistumista poistuminen oli täysin järjetön ja huono idea eikä ensin meinannut suostua lainkaan, mutta lopulta Junior sai puhuttua tämän ympäri. Poika siirtyi opiskelemaan jästien kouluaineita ja opiskeli loitsuja ja juomia vain vähäns siinä sivussa isänsä opastuksella. Hän tahtoi pois Tylypahkasta koska mielestään V.I.P-tason osaaminen riitti hänelle, eihän hän muutenkaan halunnut taikayhteiskunnan ammattiin ja lisäksi hän halusi olla lähempänä äitiään ja hieman isääkin. Valtion kouluun häntä ei enää laskettu niin monen Tylypahka-vuoden jälkeen saatika siksi että Lontoo ei ollut turvallinen sodan keskellä, vaan isä järjesti hänelle kotiopettajan. Tuona vuonna hänen äitinsä sairaus otti käänteen parempaan ja tämä pystyi olemaan jopa kotona, mutta sitä kesti vain noin vuoden. Vaikka Juniori oli hirveän yksinäinen seuraavat pari vuotta, hän ei silti katunut päätöstään - sillä ainakin hän oli nyt menossa elämässään suuntaan johon itse halusi. Mutta, ajan kuluessa yksinäisyys ja katkeruus syveni ja tuo suunta muuttui dramaattisesti ja kohtalokkaasti.



 [Image: 13937655.jpg] [Image: 13937642.jpg]


Kesäkuun lopulla 1981 hän liittyi kuolonsyöjiin. Hän päätti tehdä jotain "rakentavaa" ja omia vahvuuksiaan hyödyntävää velhoyhteiskunnan "hyväksi", tavalla kuitenkin on täysin isänsä arvoja vastaan. Voldemort on tunnetusti hyvä manipuloija ja näki tilaisuuden kääntää poika isäänsä vastaan ja hyödyntää tämän asemaa yhteiskunnassa. Junior on jo tuossa vaiheessa erittäin lahjakas sulkemaan mielensä niin, ettei sitä eikä hänen tunteitaan pysty lukemaan taikuuden avulla. Hän kun pystyy myöhemmin huijaamaan jopa Dumbledorea, vaikka hänen mielensä on pahasti heikentynyt ja vahingoittunut. Voldemort pystyi silti varmasti johonkin pisteeseen asti, mutta Juniorin onnistui piilottamaan todellisen asenteensa puhdasverisyyden tärkeyteen sekä sen miten yhä pohjimmiltaan rakasti ja kaipasi isäänsä - jolloin luettavaksi jäi siis vain erittäin vahva katkeruus ja viha ja halu kostaa ja toimia isäänsä vastaan. Voldemort joka ei ymmärrä mitään rakkauden päälle, ei tietenkään käsittänyt että noin suuri viha ja katkeruus syntyy syvästä ja vahvasta rakkaudesta.

Junior liittyi kyllä mukaan pohjimmiltaan omasta halusta ja valinnastaan joka oli alitajuisesti muotoutunut vuosien mittaan ja tarvitsi vain oikeat sanat ja "lupaukset" laukaisemaan päätöksen. Näin hänellä oli aitoa halua ja vahvuutta tehdä kuolonsyöjäjuttuja, mutta hän ei silti aina tempaissut pimeän puolen hyväksi epäröimättä ja tarvitsi joskus lisäprovosointia tai manipulointia. Komennuskirouksella leikkiminen hyvinkin julmasti on kyllä hänen mielestään aina ollut oikein kivaa. Mutta hän ei kidutuskirouksella kiduttanut ketään ennen Longbottomeita. Tappaminen samaten ei käynyt kylmäverisesti, vaikka parhaansa hän yritti isäntäänsä miellyttää ja isälleen kostaa. Tottakai kaikki anteeksiantamattomat ovat yhtä pahoja keskenään, mutta juuri siksi Junior olikin hieman raiteiltaan niiden käytön kanssa eikä tuntenut jälkeenpäin oloaan kovin ylpeäksi - jos nyt ei täysin katuvaksikaan. Junior ei siis ollut paha sydämeltään vaan joku epätoivoinen, nuoruudenhullu ja epätasapainoinen joka leikki tulella. Ei hän aikuisenakaan sydämeltään paha ole, vain vääristynyt.

Koska hänen isänsä taisteli tulella tulta vastaan mitä kuolonsyöjiin tulee, Junior ei lähtenyt sille polulle pää kolmantena jalkana saati avoimesti - hänen tietääkseen vain Voldemort tietsi hänen kuuluvan kuolonsyöjiin. Junior käytti kokoontumisissa aina pääkallonaamiota - ei hän Azkabaniin joutuvansa uskonut, mutta ei häntä muukaan kärsiminen kuolonsyöjyyden takia kiinnostanut ja kuka tahansa kiinni jäävä olisi saattanut käyttää hänen nimeään hyväkseen, jos oikeudenkäynnin saivat.

Juniorin helpotukseki hän ei ehtinyt palvella kuolonsyöjänä kuin muutaman kuukauden joiden aikana hän toimi enimmäkseen ministeriössä vakoojana, eli ei joutunut likaisiin hommiin erityisen useasti. Vaan se onni muuttui lopulta täysin merkityksettömäksi. Longbottomien kidutukseen hän ei todellakaan vapaaehtoisesti eikä mielellään lähtenyt. Hän oli uskollinen kuolonsyöjä, mutta ei erityisen omistautunut eikä varsinkaan fanaattinen vielä siinä vaiheessa.

Hän etsi isäntäänsä tämän kadottua, muttei halunnut lähteä äärimmäisyyksiin. Hän ei ollut läheskään niin kiintynyt tähän. Joulukuussa 1981, Lestranget, jotka eivät tienneet Juniorin olevan kuolonsyöjä, aikoivat kiduttaa häntäkin yrityksissään löytää isäntä - Junior kun kuitenkin on heitä vastaan käytyä sotaa johtaneen miehen poika ja täten hyvin mahdollisesti saattoi tietää mitä Voldemortille oli tapahtunut. Junior joutui siis paljastamaan heille olevansa yksi heistä, ja siltikin välttääkseen kidutuksen tai kuoleman hänen oli pakko kysyttäessä suostua mukaan Longbottomien kaappaukseen ja kidutukseen. Eivät ne muuten olisi uskoneet hänen olevan uskollinen isännälleen. Keskustelut Voldemortista saavat hänet tuntemaan sen verran syvää halua ja epätoivoa löytää Voldemort, (koska tämä oli osoittanut sen verran enemmän hyväksyntää ja arvostusta kuin hänen isänsä ja pitänyt muutenkin lupauksensa, ja jos he löytäisivät hänet niin asianlaita moninkertaistuisi), sekä tukala tilanne lietsoa vihaa isänsä kunnianhimoa kohtaan, että hän kykeni heittämään kidutuskirouksen. Mutta koska hän ei tuolloin vielä nauttinut kivun tuottamisesta eikä vihansa kohdistunut henkilökohtaisesti Longbottomeihin, hänen kidutuskirouksensa ei ollut läheskään yhtä tehokas kuin muiden.

Hän olisi mielellään luovuttanut ja lähtenyt jo tuntikausia aiemmin, mutta Bellatrix oli innokkaampi kiduttaja joten se ei onnistunut. Joukko auroreja sai hänet kiinni Lestrangejen seurasta ja heidät raahattiin oikeuden eteen seuraavan päivän iltana. Saatuaan tarpeeksi aukottomia todisteita Junioria vastaan, hänen isänsä tuomitsi hänet Lestrangejen mukana Azkabaniin elinkautisesksi ja lisäksi kielsi koko suhteensa häneen—kaikki tämä, vaikka Junior vakuutti viattomuuttaan ja aneli ja pyysi sekä isäänsä että äitiään uskomaan ja auttamaan.

Azkabaissa Junior joutui elämään yksin, pimeässä, epäinhimillisissä oloissa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan nuo hetket. Näkemään ja tuntemaan sen miten hänen isänsä kieltää koko suhteensa häneen ja lähettää hänet helvettiin elinkautiseksi. Eli noita ankeuttajien aiheuttamia äärimmäisen syviä psykologisia kidutushetkiä ei ainakaan auttanut se, että hän uskoi joutuvansa olemaan siellä loppuikänsä. Koska isä ja äiti olivat tähän asti paljon, paljon Voldemortia tai tämän palvelemista tärkeämpiä hänelle, hän menetti elämähalunsa hyvin nopeasti ja vuoden kuluessa on jo kuolemaisillaan. Ja kuitenkin samasta syystä että isi oli paljon tärkeämpi, mutta mennyt tekemään niin äärimmäisen julman tempun - hänen asenteensa kuolonsyöjänä oli dramaattisesti kehittynyt, alitajuisesti. Samoin hänen luihuispiirteensä hautasivat rohkelikkoarvot hyvin alleen.

Siinä vaiheessahan iskä ja äiskä saapuivat pelastamaan hänet. Hänen äitinsä kuolemansairaus oli viimeisimmillään ja tämä halusi ottaa poikansa paikan ja kuolla Azkabanissa tämän puolesta, samalla kun isä pitäisi pojan turvassa kotona, antaen tälle toisen mahdollisuuden elää. Isä oli suostunut siihen kaikkeen nimenomaan mm. siksi että yhä poikaansa rakasti ja katui tämän lähettämistä eliniäksi sellaiseen paikkaan - omakseen kieltämisestä puhumattakaan (ja sen kaikenhan hän teki vain, koska oli shokissa ja raivoisaan oikeudenkäynnin tilanteessa, eikä siis ajatellut saati pystynyt muistamaan mitään selkeästi.) Mutta ei Junior tietenkään kaiken sen jälkeen enää uskonut mitään positiivista isästään, ja oli muutenkin tullut tulokseen että Voldemort todella oli etsimisen arvoinen, suorastaan palvottava. Tämähän ei ollut vielä hylännyt tai pettänyt - ja kun siinä helvetissä kerran kiduttiin Voldemortin palvelemisen takia niin etsimistä pitäisi ja todella haluttiinkin jatkaa, jos siihen koskaan tilaisuus vielä tulisi.

Hän alkoi tuntea ja kokea niin koko ajan kirkkaammin, kun vapautui ja vahvistui Winkyn hoivatessa hänet kuntoon. Seuraavat 12 vuotta hän eli jokseenkin rajoitetuissa oloissa jatkuvasti komennuskirouksen alla ja yötä päivää näkymättömyysviitan alla enimmäkseen sisätiloissa. Vaikka hänen isänsä olikin pyrkinyt tekemään niistä vuosista pojalleen mahdollisimman miellyttävät, jatkuva komennuskirous ja hyvin rajoittunut elämä kaiken koetun jälkeen, eivät auttaneet hänen asennettaan ja psyykeensä muokkautumista mihinkään muuhun kuin huonompaan suuntaan. Hän ei paljon muuta miettinyt kuin Voldemortin etsimistä—siitä muokkautui hänelle pakkomielle.

Eräänä päivänä noita Taikaministeriöstä, Bertha Jorkins, tuli yllättäen vierailemaan työasioissa ja kuuli Winkyn puhuvan jollekulle eikä kestänyt kauaa kun noita käsitti kenestä on kyse. Barty langetti Jorkinsiin vahvan muistiloitsun, saaden tämän unohtamaan kuulemansa.

Huispauksen MM-kisojen aikaan Barty vei poikansa katsomaan niitä, palkinnoksi hyvästä käytöksestä—Winkyn oli velvollisuus vahtia häntä. Kisojen aikana tapahtunut kuolonsyöjien hyökkäys sai Juniorin hetkellisesti murtautumaan vapaaksi komennuskirouksesta. Hän karkasi Winkyltä, varasti nuoren pojan (sattumoisin Harry Potterin) taikasauvan ja loitsui taivaalle Pimeän Piirron pelottaakseen kuolonsyöjiä jotka eivät olleet etsineet Voldemortia, vaikka olivat sentään olleet vapaita niin tekemään. Winkyn onnistui kuitenkin käyttämään kotitonttujen taikaa ja sitomaan Juniorin itseensä ja raahaamaan tämä sivuun kaikkien silmistä ennen kuin kukaan ehti huomata tätä.
Pimeän Piirron loistijasta käytiin kiivasta keskustelua ja epäiltyjen listalla käväisivät jopa Barty Senior, Harry Potter ja kotitonttu Winky. Barty erotti Winkyn (julkisesti tottelemattomuuden takia - oikeasti siksi, että tämä oli päästänyt Juniorin karkuun), ja hän löysi lopulta poikansa läheltä rikospaikkaa näkymättömyysviitan alta. Hän langetti uuden komennuskirouksen Juniorin ylle ja vei tämän takaisin kotiin.

Myöhemmin Voldemort sattui kiduttamaan Bertha Jorkinsia niin pitkään, että muistiloitsu purkaantui ja näin Pimeyden Lordi sai tietää Barty Juniorin olevan yhä elossa ja missä miestä pidettiin. Voldemort ja Matohäntä saapuivat ”pelastamaan” Juniorin—Voldemort nosti komennuskirouksen tämän yltä ja langetti sen tämän isän ylle. Junior sai tehtäväkseen kidnapata aurori Alastor Vauhkomieli ja toimia tämän sijasta Tylypahkassa Pimeyden Voimilta Suojautumisen opettajana—päämääränään soluttaa Harry Potter Kolmivelhoturnajaisten kilpailijaksi ja auttaa tämä selviytymään siitä voittajana, ja toimittaa tämä Pikku Hirttivaaran hautausmaalle Voldemortin rituaalista ylösnousemusta varten. Juniori otti tehtävän vastaan pohjattoman kiitollisena ja ylpeänä.

”It’s only forever. Not long at all.”

Barty Jr. ja Barty Sr.: 1 - 2 - 3

Barty Crouch Jr. – Falling Inside The Black
Tekemäni fanivideo. Juniorilta isälleen, paitsi ‘source of strength’-kohta Voldemortille.

Barty Crouch Jr. - Suojelusenkeli
Tekemäni fanivideo, inspiroitui Hetan ja mun Dumbledoren ja pikku-Juniorin välisestä pelistä.


[Image: 13937649.jpg] [Image: 13937651.jpg]


[KUVA] - [KUVA] - [KUVA] - [KUVA] - [KUVA]

VAHVUUKSIA TAIKUUDESSA:

Taikajuomat, muodonmuutokset, loitsut, äänetön loihtiminen, okklumeus ja toisten taikasauvojen käyttö.

Hän onnistuu valmistamaan täydellistä monijuomalientä, käyttämään anteeksiantamattomia kirouksia, sorkkimaan Liekehtivän pikarin toimintaa jota taikaesinettä on todella vaikeaa huijata, ja hän muuttaa ihmisen luuksi ja jopa eläimeksi (eli hyvin vaikeita loitsuja) ja tekee niin vieläpä äänettömästi ja toisen velhon taiksasauvalla!

Hänen onnistuu myös vuosien kuluessa ajoittain vapautua komennuskirouksen alta, ja hän pystyy oletusarvoisesti eli rauhallisessa mielentilassa ja -vahvuudessa, sulkemaan mielensä niin, ettei hänen muistojaan ja hänen tunteitaan pysty taikuuden avulla lukemaan saati niiihin vaikuttamaan, tai yksinkertaisesti piilottamaan tiettyjä tunteita ja muistoja. Miten hyvä hän olikaan kun hänen mielensä oli terve ja terävä, kun hän pystyi siihen täydellisesti jopa sen jälkeen kun Azkaban ja kaksitoista vuotta komennuskirouksen alla oli pehmittänyt ja heikentänyt hänen mielensä. Dumbledorehan ei löytänyt petturia Tylypahkasta.

Junior on siis erittäin lahjakas ja hurjan voimallinen velho - selvästi olisi melkoinen kilpailija lordi Voldemortille jos ei sattuisi palvomaan tätä tämän seuraajan roolissa ja pohjimmiltaan olemaan isänsä poika.]]> Pelaaja & teksti: Nibs
Hahmo © J.K. Rowling [mutta hahmonäkemys on minun, ei virallinen]
Kuvissa: Jamie Bell - (teini ja aikuinen), Haley Joel Osment - (lapsi), Barty Sr. kuvissa Thomas Vinterberg.


[Image: Jamie_Bell_250.jpg]

NIMI: Bartemius Crouch Jr.
KUTSUMANIMET: Barty/Barty Jr., Crouch/Crouch Jr.
Perheenjäsenet (ja vain he) kutsuvat häntä yksinkertaisesti Junioriksi. He puhuvat hänelle ja epävirallisissa tilanteissa hänestä, vain tuolla nimellä.
IKÄ: 17-29v / * 24.10.1962
VERENPERIMÄ: "Puhdasverinen"
(Tosin kysyttäessä myöntävät mielellään että se on vain yhteiskunnan virheellinen leima, ettei aidosti puhdasveristä sukua ole olemassakaan ja heidänkin suvussaan on ollut muutama jästi)

ASEMA/AMMATTI:
~ Koululainen:
* Alakoulu - 1968-1974
* Tylypahka 1974-1979
* Kotioprtus: 1979-1981
~ Jokin asema Taikaministeriön lainvalvontaosastolla - 1981-1982
~ Kuolonsyöjä - 07/1981-24.6.1995
~ Azkabanin vanki - 12/1981-12/1982
~ PVS:n opettaja Tylypahkassa - 1994-1995

ENTINEN TUPA: Rohkelikko


PERHE

Äiti: Caroline Crouch, * 1939-1982 | kuvissa Michelle Pfeiffer
Isä: Bartemius Crouch, * 1939-1995
+ Heillä on myös kotitonttu nimeltä Winky joka saa potkut vuonna 1994.

ASUU: Lontoossa suurimman osan elämäänsä. Syksy 1994 - kesä 1995 hän asuu Tylypahkassa aurori Alastor Moodyn roolissa.

PITUUS/PAINO: 175cm/71kg
HIUKSET: Ruskeat, lyhyet ja yleensä sekaisin.
SILMÄT: Sinisenharmaat
YLEINEN ULKOMUOTO: katso kuvat. 1980-luvun edetessä hän alkaa olla hyvin kalpea—hänen ihonsa on lopulta lähes maidonvalkoinen, lähes täydellisen auringonvalon puutteen takia. Lapsena ja teininä on kaikin puolin terveen oloinen.


[Image: 13937644.jpg] [Image: 13937640.jpg]


PERSOONAA

Hän on jokseenkin herkkäpoika, mutta on aina pyrkinyt peittämään sen tavalla tai toisella—aikuisena se puoli tosin ei enää liiemmin häiritse häntä, koska hänen sydämensä ei ole enää sama kuin ennen. Hän oli aikoinaan itsenäinen johtajasielu, kuten isänsä, mutta toisaalta tunnetasolla hyvin, hyvin riippuvainen perheestään.

Äitinsä kuolemantaudin takia hän oli 9-vuotiaasta asti enemmän ja enemmän ja lopulta täysin riippuvainen isästään, niin tunnetasolla, kuin muutenkin, siinä missä on aina ollut täysin isinpoika omassa sydämessään ja maailmassaan (ja isänsä sydämessä ja maailmassa myös), vaikka kummankin vanhempansa kanssa hän oli läheinen.

Hän on pohjimmiltaan isänsä poika, mutta etsi hyväksyntää sellaisena kuin oli, omaten hyvin erilaiset asenteet mitä elämänvalintoihin tulee. Nämä isä ja poika olivat läheisiä, mutta harvoin samalla sivulla yhtä aikaa. He olivat samanlaisia, ja kuitenkin liian erilaisia saadakseen suhteensa toimimaan kunnolla. Rakkautta osoitettiin kaikella tavalla mikä merkitsee, mutta joskus Juniorista tuntui että ura ja hänen äitinsä olivat isälle tärkeämpiä kuin hän. Isä ei tehnyt aina liikaa töitä vaan oppi tuntemaan poikansa paremmin kuin hyvin--Juniorista vain vähäisetkin laiminlyönnit tuntuivat liiallisilta, hän kun palvoi isäänsä.

Lajitteluhattu mietti pitkään ja hartaasti Rohkelikon, Korpinkynnen ja Luihuisen välillä. Siinä missä hän on älykäs, neuvokas ja ovela, hän ei välitä uinuvasta kunnianhimostaan koska isänsä kunnianhimo tekee hänet onnettomaksi. Mutta ennenkaikkea hänessä on ja enimmäkseen vaalii uskollisuutta, rohkeutta ja uhkarohkeutta, Joten hattu päätti pojan kuuluvan Rohkelikkoon.

Isänsä rakastama hän siis tuntee joskus olleensa ja se merkitsee hänelle yhä hyvin paljon, mutta hyväksytyksi tulemisen tunteen puute painaa enemmän. Junior itse ei ollut kiinnostunut mistä tahansa urasta, ja velhomaailman auttaminen suuremmassa mittakaavassa ei ollut hänelle tärkeää. Hän halusi tehdä jotain jästipainotteista, jotain taiteellista. Varsinkin ura näyttelijänä on suuresti kiehtonut häntä--ollessaan erittäin lahjakas sellainen. Hänen isänsä pohjimmiltaan hyväksyi hänet sellaisena kuin hän oli-–tämä vain ei saanut itseään näyttämään sitä tai ei tajunnut että pitäisi, vaan tämän asenne oli 'Rakastan sinua, mutta voisit aina tähdätä korkeammalle, ja hyödyntää vahvuuksiasi ja taitojasi mahdollisimman rakentavasti'--tietäen pojallaan olevan kunnianhimoa, taikavoimaisuudesta ja taidoista puhumattakaan.

Neljäntenä lukuvuotenaan hän sääti paljon pimeän taikuuden parissa Tylypahka-opiskelujensa ohella, harjoitti niitä jopa muihin oppilaisiin. Tämä 'harraste' loppui melko nopeaan, hänen isänsä siitä kuultua jonka huomiota hän sillä enimmäkseen hakikin.
Viidennen Tylypahkan vuotensa aikana hän oli päättänyt kerrankin yrittää miellyttää isäänsä ja toteuttaa omaa kunnianhimoaan ja olla mitä isä halusi hänen olevan ja pärjäsi loistavasti V.I.P:eissä. Isä ei kuitenkaan ymmärtänyt näyttää tarpeeksi hyvin kuinka ylpeä oikeastaan olikaan ja pyysi vain enemmän (kai tarkoittaen sen kannustuksena)--mutta Junior tuli lopullisesti tulokseen, ettei ilmeisesti koskaan ole tarpeeksi hyvä isälleen. Tämä ei toki ole pohjimmiltaan asian laita, mutta Juniorista tuntui siltä eikä isä nähnyt sitä.

Hän ei ole koskaan pystynyt pysymään kovin pitkään poissa hankaluuksista ja hän yleensä suorastaan kerjää niitä, joskaan ei aina tahallaan. Hänen epäonnekseen hänellä on tahtomattaan tapana niin sanotusti puraista, jos joku nuuskii liian lähellä hänen asioitaan joita hän ei halua päivänvaloon. Yleisesti ottaen kuitenkin hän kykenee esittämään viileää ja viatonta silloinkin kun hän ei sitä ole ja kykenee soveltamaan näyttelijänlahjojaan monissa tilanteissa. Hän on todella huono valehtelemaan, joten pyrkii ennemmin manipuloimaan tai kiertämään totuutta kuin peittämään sitä valheilla.

Lapsena hänen käytöksensä oli vielä varsin sosiaalista, elämäniloista, rentoa ja hyväntuulista. Tosin, hän taspainoili äitinsä aiheuttaman ylimielisen olen-sinua-parempi -asenteen ja isänsä opettaman kunnioittavan ja yhteiskuntakelpoisemman käytöksen välillä. Kun soppaan lisättiin hänen itsepäisyytensä sekä perusluontonsa joka oli melko vilkas, ilkikurinen ja sosiaalienn, lopputulos oli aika epätasapainoinen kakara. Hän löysi tasapainon yleensä silloin kun oli isänsä kanssa jota hän kuunteli ja totteli paljon paremmin kuin ketään muuta – ainakin tilanteissa jossa häntäkin muistettiin kuunnella.

Teinivuosien yksinäisyyden ja muun henkisen tuskan myötä hän muuttui etäisemmäksi ja vihaisemmaksi. Juniorilla on isältään perimänsä temperamentti joka ei ole räjähtävä, mutta hyvin intensiivinen. Hänellä oli lapsena suuria vaiekuksia niellä ylpeytensä ja kuten isänsä, hän oli valmis ja kykenevä tekemään mitä tahansa minkä koki oikeasksi tai tarpeelliseksi ja on vieläkin. Eikä häntä nokita ihan miten lystää; jos hän ei keksi tarpeeksi hyvää vastaiskua tilanteessa, hän keksii ja tekee sen myöhemmin. Kuten lapsenakin, tämä äidin pikku herranterttu voi yhä olla kohtelias ja sympaattinen niille jotka miellyttävät häntä vähänkin, mutta kiitos läpeensä epäjohdonmukaisen kasvatuksen ja sen että hän vietti enemmän aikaa äitinsä kanssa jonka puolelta kasvatus oli varsin epäterveellinen, Junior ei ole vain kakara vaan usein jokseenkin ylimielinen - joskus suorastaan pikku paska.

Hän ei koskaan (sitä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta) ottanut normaaleja opiskelujaan erityisen vakavasti tai tunnollisesti; hän kun tosiaan kaavaili näyttelijänuraa ja vihasi isänsä kunnianhimoa, eikä välittänyt omastaan tuossa suhteessa. Hän panosti kouluun keskivertonuoren tasolla, ja hänen arvosanansa olivat hyviä, jotkut jopa upeita.

Junior kannattaa kaksintaisteluita, mutta halveksuu epärehellistä peliä. Hän on käytännön mies, eikä käytä taikasauvaa kuin lähinnä tarpeen todella vaatiessa tai huvin vuoksi, eli siis toimii jästityylillä enimmäkseen.

Azkaban-vuotensa (1981-1982) myötä hänen mielensä ja sydämensä vääristyy pahasti, luihuispiirteet nousivat enemmän pintaan, ja myös hänen muistonsa vääristyivät: hän ei enää muista millainen oli ennen vaan luulee aina olleensa yhtä fanaattinen, uskollinen ja kiintynyt Voldemortiin. Vuoteen 1994 mennessä, jolloin hän vapautuu isänsä komennuskirouksen alta, hän palvelee Voldemortia suurella antaumuksella ja välittää vain ja ainoastaan Voldemortista ja suhteestaan tämän kanssa. Hän haluaa olla tälle läheisempi kuin edes oma poika isälle.
Toisin kuin alussa, silloin hän tappaa ja kiduttaa täysin kylmäverisesti ja tekee kaiken Voldemortin vuoksi. Pieni osa aitoa itseään on kuitenkin yhä mukana puhumassa hänelle hiljaa, mutta hän ei liiemmin kuuntele, koska hänen tunteensa ovat vammautuneet ja elämänsä on muka täydellistä. Jos olosuhteet muuttuisivat jälleen merkittävästi, saattaisi hänkin jälleen muuttua.

Hänellä ei ole mitään puoliverisiä ja jästisyntyisiä vastaan missään vaiheessa elämäänsä, vaan arvostaa näitä yhtä lailla kuin puhdasverisiäkin, elettyään valtaosan elämästään jästien Lontoossa. Kotona taikuutta käytettiin yleensä vain jos kaikki olivat laiskoja tai huvin vuoksi. Hänet on siis kasvatettu pitkälti jästityyliin. Hän ja perheensä olivat ylpeitä taikavoimaisuudestaan ja viettivät paljon aikaa 'kaltaistensa' kanssa, mutta eivät olleet sokeutuneet sille, etteivät ole muita parempia. Kotona ja kasvatuksessa käytettiin taikuutta suhteellisen vähän jokapäiväisessä elämässä, jotta poika kasvaisi arvostamaan sitä, mutta ei sen enempää. Varsinkaan kurinpidossa, taikuutta ei koskaan käytetty.

Hänen asenteensa Voldemortia ja tämän tavoitteita kohtaan: lapsena hän vannoi isänsä asenteen nimeen, mutta vuosien kuluessa hänestä tuli sen verran katkera isälleen tämän hyväksynnän osoituksen puutteesta ja toivottomasta kunnianhimosta, että ajatukset tätä vastaan toimimisesta mahdollisimman äärimmäisellä tavalla olivat alitajuisesti pyörineet hänen mielessään jo muutaman vuoden, ja hän oli valmis etsimään hyväksyntää ja huomiota muilta melkein keinolla millä hyvänsä. Kunnes '80-luvun vanhetessa ja '90-luvulla hän rakastaa ja palvoo Voldemortia. Mutta missään vaiheessa hän ei ole merkittävän suuresti välittänyt Voldemortin tavoitteesta—hänellä on aina omat motiivinsa olla tämän palveluksessa.

Hänen sydämensä kuuluu pohjimmiltaan hänen isälleen, mutta kun se on särkynyt ja kasvanut takaisin vääristyneenä se ei enää muista sitä.

Hän rakastaa sadepäiviä ja on silloin ulkona jopa mieluummin kuin poutasäällä - kaikkein parasta ovat kunnon ukkosmyrskyt.

Vuonna 1994 hän on sadistinen ja äärifanaattinen kuolonsyöjä—ja kuvittelee olevansa uskollisin kaikista. Häntä ajaa eteenpäin katkeruus ja viha isäänsä kohtaan, ja kunnianhimo sekä halu todistaa itsensä Voldemortille, jota hän palvoo. Hän on valmis tekemään ihan mitä tahansa saadakseen Voldemortin rakkaimman kuolonsyöjän paikan. Lisäksi, koska Voldemort on tähän asti kohdellut häntä paremmin kuin muita kuolonsyöjiään—hänen mielikuvansa tuosta miehestä on virheellinen ja kunnianhimonsa ja fanaattisuutensa on sitä tasoa, että ne saattavat helpostikin johtaa hänet kohtalokkaisiin virheisiin.



[Image: 13937641.jpg] [Image: 13937639.jpg]


ELÄMÄSTÄ

Hänen vanhempansa olivat hyvin nuoria, kun Junior syntyi; vain 23-vuotiaita. Hänen isänsä kyllä aidosti halusi lapsen ja oli ylpeä saadessaan pojan, (ja siksi tämä nimettiinkin hänen mukaansa), mutta hän ei aivan ymmärtänyt isyyden koko vastuuta siinä uransa alkuvaiheissa, kunnianhimonsa ja tavoitteidensa kera. Junior vietti huomattavasti enemmän aikaa äitinsä kanssa, kunnes hän täytti 9. Ensimmäiset viisi vuotta Senior oli enemmän viikonloppuisä, kuluttaen viikolla aikaa työpaikalla niin runsaasti, ettei paljon ehtinyt poikaansa nähdä. 5-vuotiaan Juniorin kadottua koko päiväksi tiettymättömiin niin ettei tätä pystynyt edes pöllöpostilla jäljittämään, alkoi isäkin todella arvostaa mitä hänellä oli ja nauttimaan kallisarvoisista hetkistä varsinkin aamuisin, ja tuli useammin kotiin huomattavasti aiemmin kuin ennen.

Äitikulta rakasti pikku "enkeliään" vähän liikaa ymmärtääkseen miten kasvattaa tästä kunnon kansalainen eikä Junior kasvanut näkemään äitiään minkäänlaisena auktoriteettihahmona tai roolimallina, vaan katsoi ja kohteli tätä vertaisenaan - jopa alempanaan välillä, ja hänen isänsä oli sitten se kurinpitäjä talossa alusta alkaen. Siinä sitä hommaa olikin, kun vanhemmat eivät olleet johdonmukaisia ja pojan perusluonto on mitä on. Isä piti kuria aivan täysi-ikäisyyteen saakka laidasta laitaan, kunnon selkäsaunoista kotiarestiin. Aina kohtuudella ja oikeudenmukaisuudella, mutta ankarasti - yksikään paljastunut rike ei ole koskaan jäänyt rangaistuksetta.

Harvoin poika toisti ainakaan vakavimpia tempauksiaan ja omasi siis sitä myötä suhteellisen kunnioituksen kumpaankin vanhemmistaan. Mutta kun sääntöjen rikkominen ja rajojen työntäminen on hauskaa, äiti ”sallii” sen ja se on yksi varma tapa saada isän huomio, niin miksi suotta liian enkeliksi muuttumaan. Ei pojan toki jatkuvasti ole tarvinnut kapinoida ja säätää isänsä huomion eteen - kaksikko rakasti toisiaan sen verran sydämensä pohjasta että sitä kyllä jaettiin ihan normaalin perheen tavoin myös.

Junior kasvoi siis suhteellisen onnellisen lapsuuden, käyden jästien alakoulua Tylypahka-ikään saakka. Hänen kohdallaan isä ja äiti harkitsivat vakavasti pitäisikö pitää kotiopetuksessa vai uskaltaako päästää jästien kouluun, kun pojan luonto on mitä on - mutta Junior ei millään olisi halunnut jäädä yksinäisesti kotiopetukseen. Junior oli halutessaan osoittautunut varsin lahjakkaaksi välttämään tahatonta taikuuden paljastamista ja vannoi, ettei tahallaan sitä tekisi - joten hänelle sallittiin mahdollisuus valtion kouluun ja kaikki sujui pääasiassa hyvin ja kivuttomasti. Ei vain siksi, että valtion koulussa olo oli pojalle tärkeää, mutta tämä oli myös saatu ymmärtämään asian vakavuus ja tärkeys; ettei kyse ole pelkästään kansainvälisestä salaisuudesta, vaan ennen kaikkea pojan omasta turvallisuudesta.

Junior ei koskaan omannut varsinaisesti sitä perhettä jota kaipasi. He eivät tehneet kovin usein mitään erityistä perheen kesken, esim. matkoja tai muuta sellaista - joskus kyllä ja silloin poika nauttikin niistä täysillä. Isä kyllä pyrki kasvattamaan poikaansa hyvin ja rakkaudella, ja oli heillä monia yhteisiä ja onnellisia hetkiä perheen kesken sekä isä-poika-laatuaikaa - mutta liian usein ne peruuntuivat tai vaihtoehtoisesti niitä sai odottaa pienen ikuisuuden, isän laittaessa työvelvollisuutensa niiden edelle. Lupaukset 'anteeksi-kulta-korvaan-tämän-kyllä-sinulle' eivät paljon lohduttaneet tai se, että pettymykset yritettiin jälkeenpäin hyvittää tavalla tai toisella. Tämä vaikutti siihen, että Junior kasvaessaan pyrki välttämään liikaa isänsä kaltaiseksi muokkautumista ja ristiriitoja ja riitatilanteita syntyi aina vain useammin.

Mutta ennen kaikkea hyväksynnän ja aidon tukemisen puute mitä hänen unelmiinsa tulee, söivät poikaa sisältä. Juniotista tuntuu että isä tuki taloudellisesti hänen taideharrastuksiaan vain koska äiti pyysi niin. Tosiasiassa isä teki niin myös koska rakastaa poikaansa ja tiesi harrastusten olevan tälle tärkeitä. Hän on jopa sanonut sen tälle, mutta lapsen oli vaikea uskoa, kun isä sanoi myös sellaisia kuin "Haaveilet, lapseni. Sinä haaveilet.", "Etkö voisi vaihteeksi tehdä jotain todellista?", ja "Miksi annat ison osan vahvuuksistasi valua hukkaan?", ja lopulta "Haluan sinun vain saavan parhaan mahdollisen pohjan tulevaisuudellesi. Kun aloitat Tylypahkan, keskityt siihen. Löydät jotain uutta. En kustanna enää tällaisia harrastuksia." Eikä muuten kustantanut. Ne vähät rahat mitä hänen äitinsä pystyi antamaan tueksi riittivät kyllä juuri ja juuri, mutta Junior halusi parempaa, sekä kostaa isälleen. Tämä työnsi poikaa hiljalleen rikoksen teille, minkä hän yhtäaikaa pelkäsi ja toivoi isänsä saavan selville.



[Image: 13937652.jpg] [Image: 13937645.jpg]


Kun Junior täytti 9, hänen äidillään todettiin vakavan sairauden alkuoireita eikä tämä pian enää kyennyt eikä jaksanut huolehtia ja katsoa lapsensa perään, joten Barty Seniorin oli astuttava paljon enemmän mukaan kuvaan. Juniorille ei kerrottu koko totuutta äitinsä tilasta, mutta tottakai hän lasten tavoin aavisti, että jokin muukin oli muuttunut kuin vain se että isä oli enemmän läsnä. Mutta hän päätti silti keskittyä nauttimaan siitä tosiasiasta, että hänellä oli vihdoin kumpikin vanhempi jakamsssa tarpeeksi huomiota.

Totuus kerrottiin hänelle, kun sairaus oli kasvanut fyysisesti huomattavalle tasolle silloin kun Junior oli lähdössä toiselle vuodelleen Tylypahkaan. Hänen äidillään oli leukemia, eli verisyöpä - sitä pahempaa tasoa eikä tämä selviäisi siitä hengissä. Siitä päivästä Caroline joutui viettämään välillä pitkiäkin ajanjaksoja sairaalassa joten poika jäi pääasiallisesti isän vastuulle.

'60-luvun puolivälistä asti Juniorin isä toimi syyttäjänä Taikaministeriössä. Juniorin ensimmäisen Tylypahka-vuoden puolivälissä, 1.12.1974, Barty Senior kuitenkin ylsi Taikaministeriössä tuomarin virkaan mikä luonnollisesti vei jälleen huomattavasti lisää hänen aikaansa, vaikka silti hän yritti yhä ehtiä ja jaksaa huomioida vaimoaan ja ainoaa poikaansa, (joka oli kotona tietysti vain lomilla), mutta joskus on vaan liian paljon helpompaa hukuttautua tärkeisiin töihin kuin kohdata omat ja rakkaittensa ongelmat ja murheet. Ja erityisen helppoa silloin kun nämä eivät ole henkilökohtaisesti läsnä. Tätä Junior pitää itsekkäänä eikä jaksa liiemmin ymmärtää, ottaen huomioon miten monta muuta ainakin näennäisen itsekästä valintaa isä oli aiemminkin tehnyt ilman erityistä syytä, muuta kuin oma kunnianhimonsa.

Neljäntenä Tylypahkan vuotenaan hän kiinnostui pimeistä kirouksista vakavemmissa merkeissä, eikä pitänyt opiskelujaan pelkässä teoriassa siinä missä uhrasi myös paljon normaaleja, tarpeellisia opiskelujaan niiden vuoksi. Avoimesti hän niitä opiskeli teoriassa, siinä kun ei mitään kummallista ollut nähden hänen isänsä linjaan pimeyden voimia vastaan jossa käytettiin myös pimeää magiaa. Mutta se että Junior tahallaan harjoitteli niitä viattomiin (ja joskus avuttomiin) koulutovereihinsa, oli jo aivan toinen juttu. Sen Junior tosin teki asenteella, että kun isä nyt ei kuitenkaan hyväksy lähes mitään mitä hän tekee tai siltä hänestä ainakin tuntui, niin tehdään sitten jotain oikeasti epähyväksyttävää - ja tietysti saadakseen isänsä huomion muutenkin. Viidentenä vuotenaan tämä ei enää jatkunut - hänen isänsä kun tietysti piti siitä huolen.
Hänen eneimmäinen kosketuksensa pimeään magiaan oli kuitenkin jo 12-vuotiaana, mutta täysin lapsellisin motiivein. Lue lisää tuolta peleistä "Child's play on dark days". (Löytyy Juniorin Aikajana-ketjusta.)

Junior ja isänsä pysyivät läheisinä pojan muutamana ensimmäisenä Tylypahka-vuotena, mutta kasvoivat pikkuhiljaa hieman etäisemmiksi kun poika oli suuren osan vuosista poissa ja isä keskittyi lähes täysin auttamaan velhomaailmaa sodan kanssa eikä irti päästäminen ollut kovin helppoa koulun lyhyiden lomien aikana. Mutta näinä vuosina Junior olisi tarvinnut isäänsä eniten, äidin tehdessä kuolemaa ja hänen itse kasvaessa pojasta mieheksi. Isä yritti olla läsnä ja kasvattaa poikaa, mutta yritti liian vähän. (Isäkin on yksin ja menettämässä rakastamansa ihmisen, samalla kun hänen pitäisi jaksaa olla se vahva osapuoli.)

Äitinsä sai hänet näkemään että äidin sairausvuodet olivat vääristäneet hänen mielikuvaansa isänsä panostuksesta perheeseensä aiempina vuosina ja että tämä oli ehkä siis sittenkin ollut enemmän kotona suurimman osan hänen lapsuuttaan sitä osaa mistä hän jotakin edes muisti, ja tämä auttoi häntä sietämään asioita paremmin. Mutta hän unohti tämän kaiken aika pian, kun tilanne nykyhetkessä ei korjaantunut, vaan pahentui.

Junior otti siis lapsuutensa jonkinasteiset laiminlyönnit turhan raskaasti. Isä oli hänelle aivan mielettömän tärkeä ihminen, siinä missä jo pelkästään hyväksyntä on jo oletusarvoisestikin tärkeää isä-poika-suhteessa.

Tietenkin Juniorin laittomat keinot lisätä äitinsä antamaan rahalliseen tukeen harrastuksien suhteen paljastuvat aikanaan, puhumattakaan kaikesta muista vaikeuksista mitä Junior tykkää teinivuosinaan aiheuttaa sisäisen tuskansa kanssa. Tämä kaikki aiheuttaen paljon draamaa, ja kun Junior oli 13-vuotias tämä kuuli isältään ratkaisevimmat sanat ajamaan hänet poispäin ja helposti manipuloitavaksi.
"Toivot nyt, että emme olisi muuttaneet tänne. Että ette olisi lähettäneet minua valtion kouluun. Etten olisi saanut kaikki niitä ystäviä."
"...Kyllä... Niin toivon."

Isä oli todella tarkoittanut sitä, mutta vain sillä hetkellä. Tänä ei kuitenkaan koskaan saanut Junioria unohtamaan sitä - poika ei pystynyt antamaan anteeksi. Kesällä 1979 syttyi jälleen yksi valtava riita, kun 16-vuotias Junior halusi pudottautua pois Tylypahkasta raadettuaan loistavien V.I.P-tulostensa eteen. Isänsä mielestä ennen valmistumista poistuminen oli täysin järjetön ja huono idea eikä ensin meinannut suostua lainkaan, mutta lopulta Junior sai puhuttua tämän ympäri. Poika siirtyi opiskelemaan jästien kouluaineita ja opiskeli loitsuja ja juomia vain vähäns siinä sivussa isänsä opastuksella. Hän tahtoi pois Tylypahkasta koska mielestään V.I.P-tason osaaminen riitti hänelle, eihän hän muutenkaan halunnut taikayhteiskunnan ammattiin ja lisäksi hän halusi olla lähempänä äitiään ja hieman isääkin. Valtion kouluun häntä ei enää laskettu niin monen Tylypahka-vuoden jälkeen saatika siksi että Lontoo ei ollut turvallinen sodan keskellä, vaan isä järjesti hänelle kotiopettajan. Tuona vuonna hänen äitinsä sairaus otti käänteen parempaan ja tämä pystyi olemaan jopa kotona, mutta sitä kesti vain noin vuoden. Vaikka Juniori oli hirveän yksinäinen seuraavat pari vuotta, hän ei silti katunut päätöstään - sillä ainakin hän oli nyt menossa elämässään suuntaan johon itse halusi. Mutta, ajan kuluessa yksinäisyys ja katkeruus syveni ja tuo suunta muuttui dramaattisesti ja kohtalokkaasti.



 [Image: 13937655.jpg] [Image: 13937642.jpg]


Kesäkuun lopulla 1981 hän liittyi kuolonsyöjiin. Hän päätti tehdä jotain "rakentavaa" ja omia vahvuuksiaan hyödyntävää velhoyhteiskunnan "hyväksi", tavalla kuitenkin on täysin isänsä arvoja vastaan. Voldemort on tunnetusti hyvä manipuloija ja näki tilaisuuden kääntää poika isäänsä vastaan ja hyödyntää tämän asemaa yhteiskunnassa. Junior on jo tuossa vaiheessa erittäin lahjakas sulkemaan mielensä niin, ettei sitä eikä hänen tunteitaan pysty lukemaan taikuuden avulla. Hän kun pystyy myöhemmin huijaamaan jopa Dumbledorea, vaikka hänen mielensä on pahasti heikentynyt ja vahingoittunut. Voldemort pystyi silti varmasti johonkin pisteeseen asti, mutta Juniorin onnistui piilottamaan todellisen asenteensa puhdasverisyyden tärkeyteen sekä sen miten yhä pohjimmiltaan rakasti ja kaipasi isäänsä - jolloin luettavaksi jäi siis vain erittäin vahva katkeruus ja viha ja halu kostaa ja toimia isäänsä vastaan. Voldemort joka ei ymmärrä mitään rakkauden päälle, ei tietenkään käsittänyt että noin suuri viha ja katkeruus syntyy syvästä ja vahvasta rakkaudesta.

Junior liittyi kyllä mukaan pohjimmiltaan omasta halusta ja valinnastaan joka oli alitajuisesti muotoutunut vuosien mittaan ja tarvitsi vain oikeat sanat ja "lupaukset" laukaisemaan päätöksen. Näin hänellä oli aitoa halua ja vahvuutta tehdä kuolonsyöjäjuttuja, mutta hän ei silti aina tempaissut pimeän puolen hyväksi epäröimättä ja tarvitsi joskus lisäprovosointia tai manipulointia. Komennuskirouksella leikkiminen hyvinkin julmasti on kyllä hänen mielestään aina ollut oikein kivaa. Mutta hän ei kidutuskirouksella kiduttanut ketään ennen Longbottomeita. Tappaminen samaten ei käynyt kylmäverisesti, vaikka parhaansa hän yritti isäntäänsä miellyttää ja isälleen kostaa. Tottakai kaikki anteeksiantamattomat ovat yhtä pahoja keskenään, mutta juuri siksi Junior olikin hieman raiteiltaan niiden käytön kanssa eikä tuntenut jälkeenpäin oloaan kovin ylpeäksi - jos nyt ei täysin katuvaksikaan. Junior ei siis ollut paha sydämeltään vaan joku epätoivoinen, nuoruudenhullu ja epätasapainoinen joka leikki tulella. Ei hän aikuisenakaan sydämeltään paha ole, vain vääristynyt.

Koska hänen isänsä taisteli tulella tulta vastaan mitä kuolonsyöjiin tulee, Junior ei lähtenyt sille polulle pää kolmantena jalkana saati avoimesti - hänen tietääkseen vain Voldemort tietsi hänen kuuluvan kuolonsyöjiin. Junior käytti kokoontumisissa aina pääkallonaamiota - ei hän Azkabaniin joutuvansa uskonut, mutta ei häntä muukaan kärsiminen kuolonsyöjyyden takia kiinnostanut ja kuka tahansa kiinni jäävä olisi saattanut käyttää hänen nimeään hyväkseen, jos oikeudenkäynnin saivat.

Juniorin helpotukseki hän ei ehtinyt palvella kuolonsyöjänä kuin muutaman kuukauden joiden aikana hän toimi enimmäkseen ministeriössä vakoojana, eli ei joutunut likaisiin hommiin erityisen useasti. Vaan se onni muuttui lopulta täysin merkityksettömäksi. Longbottomien kidutukseen hän ei todellakaan vapaaehtoisesti eikä mielellään lähtenyt. Hän oli uskollinen kuolonsyöjä, mutta ei erityisen omistautunut eikä varsinkaan fanaattinen vielä siinä vaiheessa.

Hän etsi isäntäänsä tämän kadottua, muttei halunnut lähteä äärimmäisyyksiin. Hän ei ollut läheskään niin kiintynyt tähän. Joulukuussa 1981, Lestranget, jotka eivät tienneet Juniorin olevan kuolonsyöjä, aikoivat kiduttaa häntäkin yrityksissään löytää isäntä - Junior kun kuitenkin on heitä vastaan käytyä sotaa johtaneen miehen poika ja täten hyvin mahdollisesti saattoi tietää mitä Voldemortille oli tapahtunut. Junior joutui siis paljastamaan heille olevansa yksi heistä, ja siltikin välttääkseen kidutuksen tai kuoleman hänen oli pakko kysyttäessä suostua mukaan Longbottomien kaappaukseen ja kidutukseen. Eivät ne muuten olisi uskoneet hänen olevan uskollinen isännälleen. Keskustelut Voldemortista saavat hänet tuntemaan sen verran syvää halua ja epätoivoa löytää Voldemort, (koska tämä oli osoittanut sen verran enemmän hyväksyntää ja arvostusta kuin hänen isänsä ja pitänyt muutenkin lupauksensa, ja jos he löytäisivät hänet niin asianlaita moninkertaistuisi), sekä tukala tilanne lietsoa vihaa isänsä kunnianhimoa kohtaan, että hän kykeni heittämään kidutuskirouksen. Mutta koska hän ei tuolloin vielä nauttinut kivun tuottamisesta eikä vihansa kohdistunut henkilökohtaisesti Longbottomeihin, hänen kidutuskirouksensa ei ollut läheskään yhtä tehokas kuin muiden.

Hän olisi mielellään luovuttanut ja lähtenyt jo tuntikausia aiemmin, mutta Bellatrix oli innokkaampi kiduttaja joten se ei onnistunut. Joukko auroreja sai hänet kiinni Lestrangejen seurasta ja heidät raahattiin oikeuden eteen seuraavan päivän iltana. Saatuaan tarpeeksi aukottomia todisteita Junioria vastaan, hänen isänsä tuomitsi hänet Lestrangejen mukana Azkabaniin elinkautisesksi ja lisäksi kielsi koko suhteensa häneen—kaikki tämä, vaikka Junior vakuutti viattomuuttaan ja aneli ja pyysi sekä isäänsä että äitiään uskomaan ja auttamaan.

Azkabaissa Junior joutui elämään yksin, pimeässä, epäinhimillisissä oloissa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan nuo hetket. Näkemään ja tuntemaan sen miten hänen isänsä kieltää koko suhteensa häneen ja lähettää hänet helvettiin elinkautiseksi. Eli noita ankeuttajien aiheuttamia äärimmäisen syviä psykologisia kidutushetkiä ei ainakaan auttanut se, että hän uskoi joutuvansa olemaan siellä loppuikänsä. Koska isä ja äiti olivat tähän asti paljon, paljon Voldemortia tai tämän palvelemista tärkeämpiä hänelle, hän menetti elämähalunsa hyvin nopeasti ja vuoden kuluessa on jo kuolemaisillaan. Ja kuitenkin samasta syystä että isi oli paljon tärkeämpi, mutta mennyt tekemään niin äärimmäisen julman tempun - hänen asenteensa kuolonsyöjänä oli dramaattisesti kehittynyt, alitajuisesti. Samoin hänen luihuispiirteensä hautasivat rohkelikkoarvot hyvin alleen.

Siinä vaiheessahan iskä ja äiskä saapuivat pelastamaan hänet. Hänen äitinsä kuolemansairaus oli viimeisimmillään ja tämä halusi ottaa poikansa paikan ja kuolla Azkabanissa tämän puolesta, samalla kun isä pitäisi pojan turvassa kotona, antaen tälle toisen mahdollisuuden elää. Isä oli suostunut siihen kaikkeen nimenomaan mm. siksi että yhä poikaansa rakasti ja katui tämän lähettämistä eliniäksi sellaiseen paikkaan - omakseen kieltämisestä puhumattakaan (ja sen kaikenhan hän teki vain, koska oli shokissa ja raivoisaan oikeudenkäynnin tilanteessa, eikä siis ajatellut saati pystynyt muistamaan mitään selkeästi.) Mutta ei Junior tietenkään kaiken sen jälkeen enää uskonut mitään positiivista isästään, ja oli muutenkin tullut tulokseen että Voldemort todella oli etsimisen arvoinen, suorastaan palvottava. Tämähän ei ollut vielä hylännyt tai pettänyt - ja kun siinä helvetissä kerran kiduttiin Voldemortin palvelemisen takia niin etsimistä pitäisi ja todella haluttiinkin jatkaa, jos siihen koskaan tilaisuus vielä tulisi.

Hän alkoi tuntea ja kokea niin koko ajan kirkkaammin, kun vapautui ja vahvistui Winkyn hoivatessa hänet kuntoon. Seuraavat 12 vuotta hän eli jokseenkin rajoitetuissa oloissa jatkuvasti komennuskirouksen alla ja yötä päivää näkymättömyysviitan alla enimmäkseen sisätiloissa. Vaikka hänen isänsä olikin pyrkinyt tekemään niistä vuosista pojalleen mahdollisimman miellyttävät, jatkuva komennuskirous ja hyvin rajoittunut elämä kaiken koetun jälkeen, eivät auttaneet hänen asennettaan ja psyykeensä muokkautumista mihinkään muuhun kuin huonompaan suuntaan. Hän ei paljon muuta miettinyt kuin Voldemortin etsimistä—siitä muokkautui hänelle pakkomielle.

Eräänä päivänä noita Taikaministeriöstä, Bertha Jorkins, tuli yllättäen vierailemaan työasioissa ja kuuli Winkyn puhuvan jollekulle eikä kestänyt kauaa kun noita käsitti kenestä on kyse. Barty langetti Jorkinsiin vahvan muistiloitsun, saaden tämän unohtamaan kuulemansa.

Huispauksen MM-kisojen aikaan Barty vei poikansa katsomaan niitä, palkinnoksi hyvästä käytöksestä—Winkyn oli velvollisuus vahtia häntä. Kisojen aikana tapahtunut kuolonsyöjien hyökkäys sai Juniorin hetkellisesti murtautumaan vapaaksi komennuskirouksesta. Hän karkasi Winkyltä, varasti nuoren pojan (sattumoisin Harry Potterin) taikasauvan ja loitsui taivaalle Pimeän Piirron pelottaakseen kuolonsyöjiä jotka eivät olleet etsineet Voldemortia, vaikka olivat sentään olleet vapaita niin tekemään. Winkyn onnistui kuitenkin käyttämään kotitonttujen taikaa ja sitomaan Juniorin itseensä ja raahaamaan tämä sivuun kaikkien silmistä ennen kuin kukaan ehti huomata tätä.
Pimeän Piirron loistijasta käytiin kiivasta keskustelua ja epäiltyjen listalla käväisivät jopa Barty Senior, Harry Potter ja kotitonttu Winky. Barty erotti Winkyn (julkisesti tottelemattomuuden takia - oikeasti siksi, että tämä oli päästänyt Juniorin karkuun), ja hän löysi lopulta poikansa läheltä rikospaikkaa näkymättömyysviitan alta. Hän langetti uuden komennuskirouksen Juniorin ylle ja vei tämän takaisin kotiin.

Myöhemmin Voldemort sattui kiduttamaan Bertha Jorkinsia niin pitkään, että muistiloitsu purkaantui ja näin Pimeyden Lordi sai tietää Barty Juniorin olevan yhä elossa ja missä miestä pidettiin. Voldemort ja Matohäntä saapuivat ”pelastamaan” Juniorin—Voldemort nosti komennuskirouksen tämän yltä ja langetti sen tämän isän ylle. Junior sai tehtäväkseen kidnapata aurori Alastor Vauhkomieli ja toimia tämän sijasta Tylypahkassa Pimeyden Voimilta Suojautumisen opettajana—päämääränään soluttaa Harry Potter Kolmivelhoturnajaisten kilpailijaksi ja auttaa tämä selviytymään siitä voittajana, ja toimittaa tämä Pikku Hirttivaaran hautausmaalle Voldemortin rituaalista ylösnousemusta varten. Juniori otti tehtävän vastaan pohjattoman kiitollisena ja ylpeänä.

”It’s only forever. Not long at all.”

Barty Jr. ja Barty Sr.: 1 - 2 - 3

Barty Crouch Jr. – Falling Inside The Black
Tekemäni fanivideo. Juniorilta isälleen, paitsi ‘source of strength’-kohta Voldemortille.

Barty Crouch Jr. - Suojelusenkeli
Tekemäni fanivideo, inspiroitui Hetan ja mun Dumbledoren ja pikku-Juniorin välisestä pelistä.


[Image: 13937649.jpg] [Image: 13937651.jpg]


[KUVA] - [KUVA] - [KUVA] - [KUVA] - [KUVA]

VAHVUUKSIA TAIKUUDESSA:

Taikajuomat, muodonmuutokset, loitsut, äänetön loihtiminen, okklumeus ja toisten taikasauvojen käyttö.

Hän onnistuu valmistamaan täydellistä monijuomalientä, käyttämään anteeksiantamattomia kirouksia, sorkkimaan Liekehtivän pikarin toimintaa jota taikaesinettä on todella vaikeaa huijata, ja hän muuttaa ihmisen luuksi ja jopa eläimeksi (eli hyvin vaikeita loitsuja) ja tekee niin vieläpä äänettömästi ja toisen velhon taiksasauvalla!

Hänen onnistuu myös vuosien kuluessa ajoittain vapautua komennuskirouksen alta, ja hän pystyy oletusarvoisesti eli rauhallisessa mielentilassa ja -vahvuudessa, sulkemaan mielensä niin, ettei hänen muistojaan ja hänen tunteitaan pysty taikuuden avulla lukemaan saati niiihin vaikuttamaan, tai yksinkertaisesti piilottamaan tiettyjä tunteita ja muistoja. Miten hyvä hän olikaan kun hänen mielensä oli terve ja terävä, kun hän pystyi siihen täydellisesti jopa sen jälkeen kun Azkaban ja kaksitoista vuotta komennuskirouksen alla oli pehmittänyt ja heikentänyt hänen mielensä. Dumbledorehan ei löytänyt petturia Tylypahkasta.

Junior on siis erittäin lahjakas ja hurjan voimallinen velho - selvästi olisi melkoinen kilpailija lordi Voldemortille jos ei sattuisi palvomaan tätä tämän seuraajan roolissa ja pohjimmiltaan olemaan isänsä poika.]]> <![CDATA[BANDA, Kalinda]]> https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=19 Sat, 19 Mar 2016 20:31:43 +0000 https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=19 [Image: 14569169.jpg]
IKÄ: 0-12v (12.6.1980)
VERI: Puhdasverinen
TYLYPAHKA: Korpinkynsi 
RYHMÄT: Tupansa huispausjoukkueessa lyöjänä. Kaksintaistelukerhossa.
TAIKASAUVA: Mahonki. 9 tuumaa pitkä, joustaa hieman. Ydin yksisarvisen häntäjouhi. Ei ole voitettavissa, vain perittävissä. Sopii parhaiten muodonmuutos- ja muistitaikoihin.
ASUU: Kummisetänsä ja tämän vaimon luona. Ravensbury Ave, Morden, Lontoo.

[Image: 14747707.jpg]
PERHE:

Adoptioisä, Filip Andrei Logan (s.1933) [Yleensä Filip-setä, mutta toisinaan kutsuu isäksi.]
Adoptioäiti, Hetty Karen Logan (s.1952) [Yleensä Hetty-täti, mutta toisinaan kutsuu äidiksi.]
Biologinen isä, Farooq Banda [Siddharth] (s.1945. Palasi kotimaahan heinäkuussa 1984.)
Biologinen äiti, Pandita Banda [Radhika Apte Tamil] (s.1947. k. 8.8.1982)

HARRASTUKSET: Kalinda lukee mieluusti kirjoja ja sarjakuvia. Kalinda tykkää kuunella musiikkia, ja hänellä on kotona, oma vinyylilevykokoelma. Kalinda pitää My Little poneista ja keräilee niitäkin, samoinkuin suklaasammakoiden mukana tulevia velhokortteja.
Jästimaailmassa pelaa pesäpalloa, taikamaailmassa Huispausta. Lisäksi hän on erittäin huimapäinen lentäjä.

Lemmikki: Puoligäätä, nimeltä Salem. Salemin häntä on leijonamainen, mutta jästit näkevät sen normaalina kissanhäntänä. Ulkopuolisille tulee usein sellainen mielikuva, että Salem on vain itsepäinen kolli. Kynsii epäluotettavia tyyppejä aika herkästi. On erittäin kiintynyt Kalindaan ja on pari kertaa jopa, tuonut eksyneen tytön kotiin takaisin. Myös Kalindan kasvattivanhempia kohtaan, Salem on rauhallinen. Toimii äkkipikaisesti ja sähisee monille, pitäen nuo kaukana itsestään.

[Image: 14747709.jpg]

ULKONÄKÖ JA KASVU:
~ Syntymämitat: 1,5kg ja 46cm
~ 3-6kk: 5-7kg ja 59-63cm
~ 12-18kk: 10-12kg ja 74-81cm
~ 3v: 15kg ja 94cm
~ 6v: 18kg ja 114cm
~ 8v: 22kg ja 121cm
~ 10v -27kg ja 135cm
~ 12v: 33kg ja 145cm
~ 14v: 38kg ja 152cm kasvupyrähdys -->
~ 16v: 51kg ja 166cm
~ 18v: 52kg ja 166cm

Kalindalla on hieman pyöreähköt kasvot ja sysimustat, pitkät hiukset. Hänen ihonsa on hempeän okra ja silmät ruskeat ja nauravat. Huulilla on useimmiten leveä hymy, joka paljastaa hampaat.

Kalinda käyttää mieluusti lasten koruja. Vaatteinaan mieluiten pitää jotain rentoa. Mm. trikooasusteet ovat suosiossa, samoin tennarit, sillä hän on aktiiviliikkuja.
Hän rakastaa värejä ja käyttää niitä vaatteissa ja koruissa. Hänen asunsa ovat yleensä siistit. Kalinda tykkää yhdistellä vähän erilaisia kokonaisuuksia ja olla näyttävä. Juhlatilaisuuksiin, hän pukeutuu yleensä intialaiseen sariin, sillä tahtoo siten kunnioittaa vanhempiensa perinnettä. Salwar Kamizeja hän pitää yöasuina.
KUVISSA: Sparsh Khanchandani


[Image: 14747710.jpg]

LUONNE:
Kalinda on yleensä reipas ja melko vilkas lapsi. Toisinaan hän heittäytyy tunteiden mukaan ja saattaa uhmanpäiten kokeilla rajojaan. Hänellä on hämärät muistikuvat äitinsä kuolemasta ja isänsä pois lähdöstä. Toisinaan hän ajattelee vanhempiaan, mutta ei oikein osaa yhdistää kumpaankaan mitään selkeää tunnetilaa. Isän poissaoloon hän yhdistää vain kysymysmerkkejä ja hämmennystä. Joskus hän vetäytyy yksinäisyyteen, sulkeutuu omiin ajatuksiinsa ja tuijottaa surumielisesti eteenpäin. Hän ei kuitenkaan ole niitä, jotka jäävät suruunsa rypemään, vaan hän nostaa päänsä kuitenkin aina lopulta pinnalle, joko yksin tai sitten muiden avulla. Tytön pyrkimykset ovat aina ylös päin, joten pinnaltakin hän yrittää vielä ylemmäs, sillä rakastaa lentämistä ja häntä kiehtoo uudet asiat. Hän katsoo mielellään komedioita ja Walt Disneyn animaatioita, joskus Filip antaa hänen katsoa kanssaan kauhuleffoja, mutta Hetty ei oikein tuosta pidä. Lisäksi Kalinda on perso makealle. Erityisesti suklaasammakot, saavat hänen makuhermonsa heittämään volttia.

Eläinten kanssa, tyttö tulee hyvin toimeen ja hoitaa niitä mielellään. Hän osaa kohdella niitä lempeästi ja lähestyy niitä aina rauhallisesti ja osaa kunnioittaa eläinten tilaa, minkä hän tietää tärkeäksi mm. hevoskotkien kohdalla. Kalinda on hyvin sitoutunut pitämään salaisuudet ja lupaukset. No jos uudenvuoden lupaukset jätetään laskuista pois, sillä niitähän harva pystyy pitämään, mutta vähänkään vakavammat lupaukset, hän pitää, mikäli se on vain hänestä itsestään kiinni. Luottamus aikuisiin rakentuu vaihtelevasti. Joihinkin hän luottaa helpommin, kun taas joidenkin on vaikea saada luottamusta syntymään lainkaan.

[Image: Sparsh-Khanchandani.jpg]

Tyttö on perussiisti ja hänen huoneensa on harvoin kaaoksessa. Hän pitää järjestelmällisyydestä, vaikka joskus siellä onkin kaaos, niin se ei yleensä kauaa kestä, sillä varmasti Filip tai Hetty siitä huomauttaa, ennemmin tai myöhemmin. Kalinda ei ole niitä, jotka tekisivät kepposia muille, mutta saattaa nauraa, jos huomaa että jollekin on sellainen makea pila tehty. Hän on kuitenkin hyväntahtoinen, eikä tahallaan loukkaa ketään, hän ei vain aina ajattele tarpeeksi pitkälle.

Hän lukee mielellään kirjoja ja on hyvin kiinnostunut muodonmuutoksista, mutta vielä enemmän häntä kiinnostaa taikaeläimet. Siitä asti kun hän on osannut lukea, kirjat lohikäärmeistä, hevoskotkista thestraleista ja muista taikaeläimistä ovat olleet eniten käsissä ja Hetty-tädin kanssa on monet seikkailut koettu, kirjojen ja tarinoiden maailmassa.
Lukutoukkana hän on myös lukenut kaikki oppikirjansa vähintään kerran läpi. 

Yksi kuva taaperoajalta.

MENNEISYYS:
Vuonna 1976, Intian Goassa, pienessä jästittömässä kylässä, syttyi kahden velhosuvun välillä riita. Vasta avioituneet Farooq ja Pandita, joutuivat erotetuiksi toisistaan. Panditan isä heittäytyi hankalaksi, sillä hänelle oli selvinnyt Bandan suvun köyhyys liian myöhään ja hän tahtoi tyttärensä rikkaaseen sukuun. Lopulta Pandita vietiin maan alle piiloon ja Farooq vannoi hakevansa hänet. Farooq sai keskusteluyhteyden auki appiukkoonsa, otti tältä lainaa ja lähti vaimonsa kanssa Englantiin, jossa hän sai aloittaa opiskelut.

Bandojen elämä oli köyhää ja alkeellista, pienessä yksiössä, mutta se oli täynnä silti rakkautta. Pandita hoiti kotia ja he saivat valtiolta hieman avustusta elämiseen. Pandita teki siivoustöitä, miehensä panostautuessa opiskeluihin.

[Image: Sparsh-Khanchandani.jpg]


Maaliskuussa 1979 käydessään sosiaalitoimistossa siivouskeikalla, Pandita törmäsi Hettyyn, joka teki sijaisuutta ko.toimistossa. Pandita löysi, siivotessaan erästä käytävää, rahapussin, joka Hettyltä oli kadonnut ja nainen tietenkin palautti sen. Kìitokseksi Hetty tarjosi Panditalle lounaan. Yhteys naisten välillä löytyi ja heillä synkkasi heti. Muutamaa päivää myöhemmin, pariskunnat kohtasivat toisensa viistokujalla, päättäen sitten lounastaa yhdessä. Ajatusmaailma ja huumorintaju synkkasivat keskenään ja ystävyyssuhde syveni kuukausien aikana.

Kun Pandita ja Farooq saivat tietää perheenlisäyksestä, pyydettiin Hettyä ja Filipiä epävirallisiksi kummeiksi, johon nämä suostuivat.
Samoihin aikoihin, kun Kalinda syntyi, oli Hetty siirtynyt töidensä suhteen, täysipainotteisesti, taikayhteiskunnan lastensuojelun työpiiriin. Hetty ja Filip olivat läsnä pikkuisen kummilapsensa elämässä tiiviisti ja Farooq vaati, että Loganit, joista oli tullut heidän läheisimmät ja rakkaimmat ystävät, ottaisivat Kalindan huostaansa, jos heille itselleen sattuisi jotain, mikä onneksi vaikutti olevan turha pelko.

Kalindan kaksi ensimmäistä vuotta olivat täynnä turvaa ja rakkautta biologisten vanhempien ja kummivanhempien ympäröimänä, kunnes koitti päivä, joka muutti kaiken. Vuonna 1982, kun Hetty ja Pandita lähtivät viettämään likkojen vapaapäivää, Filip ja Farooq repäisivät ja veivät tytön ensimmäiseen huispausmatsiin ja vaikka Kalinda ei paljoa mistään ymmärtänytkään, niin huispauksesta hän kiinnostui ja sen huomattuaan, isä ja kummisetä ilahtuivat ja alkoivat viedä tytärtä matseihin. Tyttö opetettiin pitämään Tutshillin Tornadojen joukkueesta, niinkuin miehet itsekin siitä pitivät. Ensitaikaansa saatiin odottaa melko kauan, mutta surkkiutta ei epäilty kuitenkaan, sillä tyttö oli vielä niin kovin pieni. Ensi taika tulikin vasta, kun hän aloitti alakoulun.

[Image: Sparsh+Khanchandani.JPG]

Elokuun 4.päivänä -82 Pandita pyörtyi, kesken työpäivän ja hänet vietiin sairaalaan. Farooq, joka oli vasta valmistunut lakimieheksi ja saanut työpaikan eräästä lakiasiaintoimistosta, riensi sairaalaan, sovittuaan, että Filip päästäisi Kalindan hoitajan vapaalle, ja ottaisi tytön hoitoon. Farooq jutteli lääkäreiden kanssa ja sevisi, että Panditalla oli umpilisäke puhjennut ja paha vatsakalvontulehdus. Farooq kertoi vaimolla olleen vatsakipuja, mutta vaimo oli laittanut sen naistenvaivojen syyksi. Lääkärit ymmärsivät, sen mutta eivät voineet kuitenkaan antaa takeita selviytymisestä. Farooq otti yhteyttä vaimonsa vanhempiin, jotka tulivat katsomaan tytärtään. Pandita kuoli 8.elokuuta 1982, perheensä ympäröimänä ja Farooq jäi yksinhuoltajaksi. Hän näkee tästä syystä Thestralit. 

Farooq otti tyttärensä ja lähti appivanhempiensa ja Loganeiden kanssa Intiaan, jossa hautajaiset vietettiin. Pian Farooq, Kalinda ja tytön kummivanhemmat palasivat Lontooseen. Alkutaival yksinhuoltajana oli hyvin haasteellista, koska Farooq ikävöi vaimoaan ja Kalindakin kysyi koko ajan: "Mittä äiti?" Farooq ahdistui lapsensa tuskasta. Muutamien viikkojen kuluttua, Farooq vei tyttärensä Loganeille hoitoon ja sanoi tarvitsevansa muutaman päivän rauhan itselleen. Loganit ottivat tytön luokseen ja pian päivät muuttuivat viikoiksi.

[Image: 8736bb22bb6e2a12872cd25000d6a637.jpg]

Kalindan elo Loganeilla, ilman biologisia vanhempia, oli aluksi sekasortoa. Hetty ja Filip järjestivät työvuorojaan niin, että heillä oli aikaa olla tytön kanssa.
Farooq kävi toisinaan katsomassa tytärtään ja ne hetket olivat niin isälle, kuin tyttärellekin, hyvin tärkeitä. Farooqin käynnit kuitenkin harvenivat ja hän lisäsi työntekoaan. Pian Kalinda tunsi isänsä vain ns.huispausisänä, jonka kanssa käytiin Tutshillin tornadojen matseissa, myös Filip oli mukana.

Kalinda rakasti huispausmatseissa käyntejä ja kannusti tornadoja innoissaan ja heilutti käsissään noiden viiriä. Aina kotiin tultuaan hän pölötti kuin papupata Hetty-tädille, kertoen matsista innoissaan ja vaikka Hetty ei huispauksesta niin innoissaan ollutkaan, hän silti kuunteli tarkasti ja kyseli aina välikysymyksiä. Totta kai hän huispauksessa silti oli aina ajantasalla.

Kalindalle tärkeitä hetkiä olivat myös, tarinatuokiot ja lukuhetket, joiden aikana hän istui Hettyn sylissä, nojatuolissa ja kuunteli, kun naisen lempeä ja turvallinen ääni, saattoi tytön mielikuvituksen moniin ihaniin tarinoihin, joissa erilaiset animaagit ja varsinkin taikaeläimet seikkailivat. Hän tarkkaili kirjainrivejä, samalla kun Hettyn sormi, tarinan edetessä näytti missä kohti mentiin ja pari viikkoa ennen nelivuotissynttäreitään, Kalinda oppi lukemaan ja alkoi käyttää taitoaan heti hyväkseen, lukemalla niin jästien lastenkirjoja kuin taikaeläimistä kertovia satuja. 

Oli yksi asia, mitä Kalinda tahtoi yhtä paljon, kuin animaagiksi. Se oli huispausmestaruus. Täytettyään 4 vuotta, sai Kalinda lahjaksi, biologisen isänsä tekemän luudan. Siinä oli hyvä istua ja se ei noussut liian korkealle tai lentänyt liian nopeaan. Farooq oli löytänyt sopivan loihditun alueen, näytti sen Filipille, joka alueella alkoi opettamaan Kalindalle lentämistä.

Kuukauden kuluttua, Loganit saivat kirjeen Intiasta ja sen sisältö tuli yllätyksenä. Farooq kertoi palanneen kotimaahansa, koska siellä tarvittiin lakimiehiä. Se ei ollut kuitenkaan ainoa syy, hän tahtoi myös kauas Kalindasta, sillä koki oman elämänsä helpommaksi, kun ei tarvitsisi nähdä tytärtään, jota edelleen rakasti. Hän kuvitteli kestävänsä kaiken paremmin, kun ei näkisi ollenkaan lastaan.
Aika ajoin Kalinda esittikin kysymyksiä vanhemmistaan ja sai nähdä noista valokuvia ja kuulla mukavia muistoja, mutta vilkas kun oli, ajatus löysi uuden kohteen varsin nopeasti.
Joulua 1982 edeltävänä arkipäivänä tuli tieto, että adoptio on virallinen. 




[Image: .jpg]


5-vuotiaana Kalinda aloitti Little Morden's School alakoulussa ja alkoi kovasti kärttämään, että Filip opettaisi häntä pelamaan huispausta ja Filipin ei auttanut muu, kuin suostua. Salaa kummisetä oli kuitenkin todella innostunut, kun tytön sisällä oli herännyt huispaussielu. Filip muisteli kouluaikojaan, kuinka hän oli ollut tupajoukkueensa kapteeni ja muisti elävästi ne hetket kun sai kaadon maaliin. Ja tutulla loihditulla alueella, mikä oli heidän kotinsa lähellä, aluksi treenattiin lasten luudalla, mutta kun tytön lyöntitarkkuus ja -voima, sekä tasapaino kehittyivät, hän harjoitteli kieppejä ja voltteja innoissaan, niin että Filip joutui usein tuota toppuuttelemaan, mutta joutui myöntämään, että tytöllä oli lentäminen verissä.


Kalinda yritti hillitä koulussa omia tunteitaan, sillä hän tiesi, että vahinkotaiat olivat tunteiden kanssa yhtänäisiä, eikä ollut sopivaa taikoa jästien läsnäollessa. Tyttö viihtyi koulussa ja sai heti pari kaveria, jotka innostivat My little pony-heppojen keräilyyn, joita pikkuhiljaa alkoi kertyä. Hän sai joskus jopa kutsua ystäviään kyläänkin ja joskus kummivanhemmat veivät leikkipuistoonkin leikkimään ja seikkaleimaan. Hänen ystäväpiiriinsä kuului myös taikavoimaisia ikätovereita, joiden kanssa viihtyi tietenkin enemmän ja saattoi olla paljon vapaammin.

Lentotaidon kehittyessä, pikkuluuta jäi pois ja hän sai oikean luudan tilalle ja oppi nopeasti hallitsemaan sitä. Husipaustaito ja tarkkuus kehittyivät joka kerta, samoin ketteryys ja voltit.
Huispausharjoitukset Filipin ohjauksessa jatkuivat, pienellä loihditulla alueella ja Hettykin kävi toisinaan katsomassa harjoituksia. Tytöstä oli kehkeytynyt 8-vuotiaaseen mennessä loistava lyöjä ja hän osui ryhmyllä aina sinne, minne Filip kehoitti iskemään. Kaksi kertaa viikossa, Kalinda kävi pelaamassa pesäpalloakin ja onnistui lyömään aina sinne, minne tahtoi. Huispaus ja pesäpallo tukivat toisiaan vahvasti ja tyttö nautti niistä peleistä.

Vaikka Kalinda harjoitteli paljon, hän kuitenkin oli todella ahkera koulussa. Hänen arvosanansa oli kiitettäviä ja hän osallistui aktiivisesti tunneille. Joskus kun häntä haukuttiin hikariksi, hänen pinnansa saattoi palaa ja joskus hän sai toisen liukastumaan tai kompuroimaan, tahattomasti.


Omien harjoitustensa ohessa Kalinda ja Filip kävivät, melkein jokaisessa, Tutshillin Tornadojen peleissä. Muutama matsi jäi väliin, koska ensin Kalindalle iski tulirokko, sen sammutti vesirokko ja lopuksi hän sai tuhkarokon. Tyttö oli puolitoista kuukautta vuoteen omana ja kummivanhemmat vuorottelivat hoidossa. Tällä kertaa Filip oli se, joka luki erilaisista taikaeläimistä, sillä niitä asioita Kalinda kuunteli mieluiten. Tyttö nukkui paljon, mutta kuunteli hereilä ollessaan mieluiten tarinoita taikaeläimistä.
Hänelle juotetiin välillä mehua ja hän sai syödä leivonnaisia ja jäätelöä vointinsa mukaan. Kipeänä ollessaan, Kalinda kuunteli paljon vinyylilevyjä, joita hän keräilee myös. Kalindan lauluääni on jollain tavalla tumma ja aaltomainen, siksi hän ei laula vieraiden läsnäollessa.

Parannuttuaan, hän oli vielä viikon kotona toipumassa, että tartunta vaara menisi ohi ja sitten hän oli taas innokkaasti menossa koulussa ja pesisharkoissa ja kummisetänsä kanssa huispausharkoissa. Harjoittaen enemmän tasapainoilua ja lentotemppuja, sillä huispauksessa ketteryys olisi aivan yhtä tärkeää, kuin ryhmyn oikeaan suuntaan saaminen.

Kun Tylypahkan aloittaminen lähestyi, tyttö toivoi kovasti saavansa kirjeen koululta, sillä oli hänen suurin haavensa päästä Tylypahkaan, niinkuin kummivanhempansakin. Ennen kaikkea hän tahtoi kummivanhempiensa tavoin päästä korpinkynnen tupaan ja lajitteluhatun alla jännittäminen, oli jotain todella huikeaa. Vielä huikeampaa oli, kun hän pääsi toivomaansa tupaan.

Tältä-Kalinda-näyttää-teininä.
  • Makeishiiri
  • Vannoutunut Tutshillin Tornado-fani 
  • Tupajoukkueen lyöjä, toisesta kouluvuodesta asti
]]> [Image: 14569169.jpg]
IKÄ: 0-12v (12.6.1980)
VERI: Puhdasverinen
TYLYPAHKA: Korpinkynsi 
RYHMÄT: Tupansa huispausjoukkueessa lyöjänä. Kaksintaistelukerhossa.
TAIKASAUVA: Mahonki. 9 tuumaa pitkä, joustaa hieman. Ydin yksisarvisen häntäjouhi. Ei ole voitettavissa, vain perittävissä. Sopii parhaiten muodonmuutos- ja muistitaikoihin.
ASUU: Kummisetänsä ja tämän vaimon luona. Ravensbury Ave, Morden, Lontoo.

[Image: 14747707.jpg]
PERHE:

Adoptioisä, Filip Andrei Logan (s.1933) [Yleensä Filip-setä, mutta toisinaan kutsuu isäksi.]
Adoptioäiti, Hetty Karen Logan (s.1952) [Yleensä Hetty-täti, mutta toisinaan kutsuu äidiksi.]
Biologinen isä, Farooq Banda [Siddharth] (s.1945. Palasi kotimaahan heinäkuussa 1984.)
Biologinen äiti, Pandita Banda [Radhika Apte Tamil] (s.1947. k. 8.8.1982)

HARRASTUKSET: Kalinda lukee mieluusti kirjoja ja sarjakuvia. Kalinda tykkää kuunella musiikkia, ja hänellä on kotona, oma vinyylilevykokoelma. Kalinda pitää My Little poneista ja keräilee niitäkin, samoinkuin suklaasammakoiden mukana tulevia velhokortteja.
Jästimaailmassa pelaa pesäpalloa, taikamaailmassa Huispausta. Lisäksi hän on erittäin huimapäinen lentäjä.

Lemmikki: Puoligäätä, nimeltä Salem. Salemin häntä on leijonamainen, mutta jästit näkevät sen normaalina kissanhäntänä. Ulkopuolisille tulee usein sellainen mielikuva, että Salem on vain itsepäinen kolli. Kynsii epäluotettavia tyyppejä aika herkästi. On erittäin kiintynyt Kalindaan ja on pari kertaa jopa, tuonut eksyneen tytön kotiin takaisin. Myös Kalindan kasvattivanhempia kohtaan, Salem on rauhallinen. Toimii äkkipikaisesti ja sähisee monille, pitäen nuo kaukana itsestään.

[Image: 14747709.jpg]

ULKONÄKÖ JA KASVU:
~ Syntymämitat: 1,5kg ja 46cm
~ 3-6kk: 5-7kg ja 59-63cm
~ 12-18kk: 10-12kg ja 74-81cm
~ 3v: 15kg ja 94cm
~ 6v: 18kg ja 114cm
~ 8v: 22kg ja 121cm
~ 10v -27kg ja 135cm
~ 12v: 33kg ja 145cm
~ 14v: 38kg ja 152cm kasvupyrähdys -->
~ 16v: 51kg ja 166cm
~ 18v: 52kg ja 166cm

Kalindalla on hieman pyöreähköt kasvot ja sysimustat, pitkät hiukset. Hänen ihonsa on hempeän okra ja silmät ruskeat ja nauravat. Huulilla on useimmiten leveä hymy, joka paljastaa hampaat.

Kalinda käyttää mieluusti lasten koruja. Vaatteinaan mieluiten pitää jotain rentoa. Mm. trikooasusteet ovat suosiossa, samoin tennarit, sillä hän on aktiiviliikkuja.
Hän rakastaa värejä ja käyttää niitä vaatteissa ja koruissa. Hänen asunsa ovat yleensä siistit. Kalinda tykkää yhdistellä vähän erilaisia kokonaisuuksia ja olla näyttävä. Juhlatilaisuuksiin, hän pukeutuu yleensä intialaiseen sariin, sillä tahtoo siten kunnioittaa vanhempiensa perinnettä. Salwar Kamizeja hän pitää yöasuina.
KUVISSA: Sparsh Khanchandani


[Image: 14747710.jpg]

LUONNE:
Kalinda on yleensä reipas ja melko vilkas lapsi. Toisinaan hän heittäytyy tunteiden mukaan ja saattaa uhmanpäiten kokeilla rajojaan. Hänellä on hämärät muistikuvat äitinsä kuolemasta ja isänsä pois lähdöstä. Toisinaan hän ajattelee vanhempiaan, mutta ei oikein osaa yhdistää kumpaankaan mitään selkeää tunnetilaa. Isän poissaoloon hän yhdistää vain kysymysmerkkejä ja hämmennystä. Joskus hän vetäytyy yksinäisyyteen, sulkeutuu omiin ajatuksiinsa ja tuijottaa surumielisesti eteenpäin. Hän ei kuitenkaan ole niitä, jotka jäävät suruunsa rypemään, vaan hän nostaa päänsä kuitenkin aina lopulta pinnalle, joko yksin tai sitten muiden avulla. Tytön pyrkimykset ovat aina ylös päin, joten pinnaltakin hän yrittää vielä ylemmäs, sillä rakastaa lentämistä ja häntä kiehtoo uudet asiat. Hän katsoo mielellään komedioita ja Walt Disneyn animaatioita, joskus Filip antaa hänen katsoa kanssaan kauhuleffoja, mutta Hetty ei oikein tuosta pidä. Lisäksi Kalinda on perso makealle. Erityisesti suklaasammakot, saavat hänen makuhermonsa heittämään volttia.

Eläinten kanssa, tyttö tulee hyvin toimeen ja hoitaa niitä mielellään. Hän osaa kohdella niitä lempeästi ja lähestyy niitä aina rauhallisesti ja osaa kunnioittaa eläinten tilaa, minkä hän tietää tärkeäksi mm. hevoskotkien kohdalla. Kalinda on hyvin sitoutunut pitämään salaisuudet ja lupaukset. No jos uudenvuoden lupaukset jätetään laskuista pois, sillä niitähän harva pystyy pitämään, mutta vähänkään vakavammat lupaukset, hän pitää, mikäli se on vain hänestä itsestään kiinni. Luottamus aikuisiin rakentuu vaihtelevasti. Joihinkin hän luottaa helpommin, kun taas joidenkin on vaikea saada luottamusta syntymään lainkaan.

[Image: Sparsh-Khanchandani.jpg]

Tyttö on perussiisti ja hänen huoneensa on harvoin kaaoksessa. Hän pitää järjestelmällisyydestä, vaikka joskus siellä onkin kaaos, niin se ei yleensä kauaa kestä, sillä varmasti Filip tai Hetty siitä huomauttaa, ennemmin tai myöhemmin. Kalinda ei ole niitä, jotka tekisivät kepposia muille, mutta saattaa nauraa, jos huomaa että jollekin on sellainen makea pila tehty. Hän on kuitenkin hyväntahtoinen, eikä tahallaan loukkaa ketään, hän ei vain aina ajattele tarpeeksi pitkälle.

Hän lukee mielellään kirjoja ja on hyvin kiinnostunut muodonmuutoksista, mutta vielä enemmän häntä kiinnostaa taikaeläimet. Siitä asti kun hän on osannut lukea, kirjat lohikäärmeistä, hevoskotkista thestraleista ja muista taikaeläimistä ovat olleet eniten käsissä ja Hetty-tädin kanssa on monet seikkailut koettu, kirjojen ja tarinoiden maailmassa.
Lukutoukkana hän on myös lukenut kaikki oppikirjansa vähintään kerran läpi. 

Yksi kuva taaperoajalta.

MENNEISYYS:
Vuonna 1976, Intian Goassa, pienessä jästittömässä kylässä, syttyi kahden velhosuvun välillä riita. Vasta avioituneet Farooq ja Pandita, joutuivat erotetuiksi toisistaan. Panditan isä heittäytyi hankalaksi, sillä hänelle oli selvinnyt Bandan suvun köyhyys liian myöhään ja hän tahtoi tyttärensä rikkaaseen sukuun. Lopulta Pandita vietiin maan alle piiloon ja Farooq vannoi hakevansa hänet. Farooq sai keskusteluyhteyden auki appiukkoonsa, otti tältä lainaa ja lähti vaimonsa kanssa Englantiin, jossa hän sai aloittaa opiskelut.

Bandojen elämä oli köyhää ja alkeellista, pienessä yksiössä, mutta se oli täynnä silti rakkautta. Pandita hoiti kotia ja he saivat valtiolta hieman avustusta elämiseen. Pandita teki siivoustöitä, miehensä panostautuessa opiskeluihin.

[Image: Sparsh-Khanchandani.jpg]


Maaliskuussa 1979 käydessään sosiaalitoimistossa siivouskeikalla, Pandita törmäsi Hettyyn, joka teki sijaisuutta ko.toimistossa. Pandita löysi, siivotessaan erästä käytävää, rahapussin, joka Hettyltä oli kadonnut ja nainen tietenkin palautti sen. Kìitokseksi Hetty tarjosi Panditalle lounaan. Yhteys naisten välillä löytyi ja heillä synkkasi heti. Muutamaa päivää myöhemmin, pariskunnat kohtasivat toisensa viistokujalla, päättäen sitten lounastaa yhdessä. Ajatusmaailma ja huumorintaju synkkasivat keskenään ja ystävyyssuhde syveni kuukausien aikana.

Kun Pandita ja Farooq saivat tietää perheenlisäyksestä, pyydettiin Hettyä ja Filipiä epävirallisiksi kummeiksi, johon nämä suostuivat.
Samoihin aikoihin, kun Kalinda syntyi, oli Hetty siirtynyt töidensä suhteen, täysipainotteisesti, taikayhteiskunnan lastensuojelun työpiiriin. Hetty ja Filip olivat läsnä pikkuisen kummilapsensa elämässä tiiviisti ja Farooq vaati, että Loganit, joista oli tullut heidän läheisimmät ja rakkaimmat ystävät, ottaisivat Kalindan huostaansa, jos heille itselleen sattuisi jotain, mikä onneksi vaikutti olevan turha pelko.

Kalindan kaksi ensimmäistä vuotta olivat täynnä turvaa ja rakkautta biologisten vanhempien ja kummivanhempien ympäröimänä, kunnes koitti päivä, joka muutti kaiken. Vuonna 1982, kun Hetty ja Pandita lähtivät viettämään likkojen vapaapäivää, Filip ja Farooq repäisivät ja veivät tytön ensimmäiseen huispausmatsiin ja vaikka Kalinda ei paljoa mistään ymmärtänytkään, niin huispauksesta hän kiinnostui ja sen huomattuaan, isä ja kummisetä ilahtuivat ja alkoivat viedä tytärtä matseihin. Tyttö opetettiin pitämään Tutshillin Tornadojen joukkueesta, niinkuin miehet itsekin siitä pitivät. Ensitaikaansa saatiin odottaa melko kauan, mutta surkkiutta ei epäilty kuitenkaan, sillä tyttö oli vielä niin kovin pieni. Ensi taika tulikin vasta, kun hän aloitti alakoulun.

[Image: Sparsh+Khanchandani.JPG]

Elokuun 4.päivänä -82 Pandita pyörtyi, kesken työpäivän ja hänet vietiin sairaalaan. Farooq, joka oli vasta valmistunut lakimieheksi ja saanut työpaikan eräästä lakiasiaintoimistosta, riensi sairaalaan, sovittuaan, että Filip päästäisi Kalindan hoitajan vapaalle, ja ottaisi tytön hoitoon. Farooq jutteli lääkäreiden kanssa ja sevisi, että Panditalla oli umpilisäke puhjennut ja paha vatsakalvontulehdus. Farooq kertoi vaimolla olleen vatsakipuja, mutta vaimo oli laittanut sen naistenvaivojen syyksi. Lääkärit ymmärsivät, sen mutta eivät voineet kuitenkaan antaa takeita selviytymisestä. Farooq otti yhteyttä vaimonsa vanhempiin, jotka tulivat katsomaan tytärtään. Pandita kuoli 8.elokuuta 1982, perheensä ympäröimänä ja Farooq jäi yksinhuoltajaksi. Hän näkee tästä syystä Thestralit. 

Farooq otti tyttärensä ja lähti appivanhempiensa ja Loganeiden kanssa Intiaan, jossa hautajaiset vietettiin. Pian Farooq, Kalinda ja tytön kummivanhemmat palasivat Lontooseen. Alkutaival yksinhuoltajana oli hyvin haasteellista, koska Farooq ikävöi vaimoaan ja Kalindakin kysyi koko ajan: "Mittä äiti?" Farooq ahdistui lapsensa tuskasta. Muutamien viikkojen kuluttua, Farooq vei tyttärensä Loganeille hoitoon ja sanoi tarvitsevansa muutaman päivän rauhan itselleen. Loganit ottivat tytön luokseen ja pian päivät muuttuivat viikoiksi.

[Image: 8736bb22bb6e2a12872cd25000d6a637.jpg]

Kalindan elo Loganeilla, ilman biologisia vanhempia, oli aluksi sekasortoa. Hetty ja Filip järjestivät työvuorojaan niin, että heillä oli aikaa olla tytön kanssa.
Farooq kävi toisinaan katsomassa tytärtään ja ne hetket olivat niin isälle, kuin tyttärellekin, hyvin tärkeitä. Farooqin käynnit kuitenkin harvenivat ja hän lisäsi työntekoaan. Pian Kalinda tunsi isänsä vain ns.huispausisänä, jonka kanssa käytiin Tutshillin tornadojen matseissa, myös Filip oli mukana.

Kalinda rakasti huispausmatseissa käyntejä ja kannusti tornadoja innoissaan ja heilutti käsissään noiden viiriä. Aina kotiin tultuaan hän pölötti kuin papupata Hetty-tädille, kertoen matsista innoissaan ja vaikka Hetty ei huispauksesta niin innoissaan ollutkaan, hän silti kuunteli tarkasti ja kyseli aina välikysymyksiä. Totta kai hän huispauksessa silti oli aina ajantasalla.

Kalindalle tärkeitä hetkiä olivat myös, tarinatuokiot ja lukuhetket, joiden aikana hän istui Hettyn sylissä, nojatuolissa ja kuunteli, kun naisen lempeä ja turvallinen ääni, saattoi tytön mielikuvituksen moniin ihaniin tarinoihin, joissa erilaiset animaagit ja varsinkin taikaeläimet seikkailivat. Hän tarkkaili kirjainrivejä, samalla kun Hettyn sormi, tarinan edetessä näytti missä kohti mentiin ja pari viikkoa ennen nelivuotissynttäreitään, Kalinda oppi lukemaan ja alkoi käyttää taitoaan heti hyväkseen, lukemalla niin jästien lastenkirjoja kuin taikaeläimistä kertovia satuja. 

Oli yksi asia, mitä Kalinda tahtoi yhtä paljon, kuin animaagiksi. Se oli huispausmestaruus. Täytettyään 4 vuotta, sai Kalinda lahjaksi, biologisen isänsä tekemän luudan. Siinä oli hyvä istua ja se ei noussut liian korkealle tai lentänyt liian nopeaan. Farooq oli löytänyt sopivan loihditun alueen, näytti sen Filipille, joka alueella alkoi opettamaan Kalindalle lentämistä.

Kuukauden kuluttua, Loganit saivat kirjeen Intiasta ja sen sisältö tuli yllätyksenä. Farooq kertoi palanneen kotimaahansa, koska siellä tarvittiin lakimiehiä. Se ei ollut kuitenkaan ainoa syy, hän tahtoi myös kauas Kalindasta, sillä koki oman elämänsä helpommaksi, kun ei tarvitsisi nähdä tytärtään, jota edelleen rakasti. Hän kuvitteli kestävänsä kaiken paremmin, kun ei näkisi ollenkaan lastaan.
Aika ajoin Kalinda esittikin kysymyksiä vanhemmistaan ja sai nähdä noista valokuvia ja kuulla mukavia muistoja, mutta vilkas kun oli, ajatus löysi uuden kohteen varsin nopeasti.
Joulua 1982 edeltävänä arkipäivänä tuli tieto, että adoptio on virallinen. 




[Image: .jpg]


5-vuotiaana Kalinda aloitti Little Morden's School alakoulussa ja alkoi kovasti kärttämään, että Filip opettaisi häntä pelamaan huispausta ja Filipin ei auttanut muu, kuin suostua. Salaa kummisetä oli kuitenkin todella innostunut, kun tytön sisällä oli herännyt huispaussielu. Filip muisteli kouluaikojaan, kuinka hän oli ollut tupajoukkueensa kapteeni ja muisti elävästi ne hetket kun sai kaadon maaliin. Ja tutulla loihditulla alueella, mikä oli heidän kotinsa lähellä, aluksi treenattiin lasten luudalla, mutta kun tytön lyöntitarkkuus ja -voima, sekä tasapaino kehittyivät, hän harjoitteli kieppejä ja voltteja innoissaan, niin että Filip joutui usein tuota toppuuttelemaan, mutta joutui myöntämään, että tytöllä oli lentäminen verissä.


Kalinda yritti hillitä koulussa omia tunteitaan, sillä hän tiesi, että vahinkotaiat olivat tunteiden kanssa yhtänäisiä, eikä ollut sopivaa taikoa jästien läsnäollessa. Tyttö viihtyi koulussa ja sai heti pari kaveria, jotka innostivat My little pony-heppojen keräilyyn, joita pikkuhiljaa alkoi kertyä. Hän sai joskus jopa kutsua ystäviään kyläänkin ja joskus kummivanhemmat veivät leikkipuistoonkin leikkimään ja seikkaleimaan. Hänen ystäväpiiriinsä kuului myös taikavoimaisia ikätovereita, joiden kanssa viihtyi tietenkin enemmän ja saattoi olla paljon vapaammin.

Lentotaidon kehittyessä, pikkuluuta jäi pois ja hän sai oikean luudan tilalle ja oppi nopeasti hallitsemaan sitä. Husipaustaito ja tarkkuus kehittyivät joka kerta, samoin ketteryys ja voltit.
Huispausharjoitukset Filipin ohjauksessa jatkuivat, pienellä loihditulla alueella ja Hettykin kävi toisinaan katsomassa harjoituksia. Tytöstä oli kehkeytynyt 8-vuotiaaseen mennessä loistava lyöjä ja hän osui ryhmyllä aina sinne, minne Filip kehoitti iskemään. Kaksi kertaa viikossa, Kalinda kävi pelaamassa pesäpalloakin ja onnistui lyömään aina sinne, minne tahtoi. Huispaus ja pesäpallo tukivat toisiaan vahvasti ja tyttö nautti niistä peleistä.

Vaikka Kalinda harjoitteli paljon, hän kuitenkin oli todella ahkera koulussa. Hänen arvosanansa oli kiitettäviä ja hän osallistui aktiivisesti tunneille. Joskus kun häntä haukuttiin hikariksi, hänen pinnansa saattoi palaa ja joskus hän sai toisen liukastumaan tai kompuroimaan, tahattomasti.


Omien harjoitustensa ohessa Kalinda ja Filip kävivät, melkein jokaisessa, Tutshillin Tornadojen peleissä. Muutama matsi jäi väliin, koska ensin Kalindalle iski tulirokko, sen sammutti vesirokko ja lopuksi hän sai tuhkarokon. Tyttö oli puolitoista kuukautta vuoteen omana ja kummivanhemmat vuorottelivat hoidossa. Tällä kertaa Filip oli se, joka luki erilaisista taikaeläimistä, sillä niitä asioita Kalinda kuunteli mieluiten. Tyttö nukkui paljon, mutta kuunteli hereilä ollessaan mieluiten tarinoita taikaeläimistä.
Hänelle juotetiin välillä mehua ja hän sai syödä leivonnaisia ja jäätelöä vointinsa mukaan. Kipeänä ollessaan, Kalinda kuunteli paljon vinyylilevyjä, joita hän keräilee myös. Kalindan lauluääni on jollain tavalla tumma ja aaltomainen, siksi hän ei laula vieraiden läsnäollessa.

Parannuttuaan, hän oli vielä viikon kotona toipumassa, että tartunta vaara menisi ohi ja sitten hän oli taas innokkaasti menossa koulussa ja pesisharkoissa ja kummisetänsä kanssa huispausharkoissa. Harjoittaen enemmän tasapainoilua ja lentotemppuja, sillä huispauksessa ketteryys olisi aivan yhtä tärkeää, kuin ryhmyn oikeaan suuntaan saaminen.

Kun Tylypahkan aloittaminen lähestyi, tyttö toivoi kovasti saavansa kirjeen koululta, sillä oli hänen suurin haavensa päästä Tylypahkaan, niinkuin kummivanhempansakin. Ennen kaikkea hän tahtoi kummivanhempiensa tavoin päästä korpinkynnen tupaan ja lajitteluhatun alla jännittäminen, oli jotain todella huikeaa. Vielä huikeampaa oli, kun hän pääsi toivomaansa tupaan.

Tältä-Kalinda-näyttää-teininä.
  • Makeishiiri
  • Vannoutunut Tutshillin Tornado-fani 
  • Tupajoukkueen lyöjä, toisesta kouluvuodesta asti
]]> <![CDATA[AIKEN, Cullodena]]> https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=18 Sat, 19 Mar 2016 20:16:18 +0000 https://hiddenkiss.net/hphr/showthread.php?tid=18 [Image: EKZs.gif]

Nimi: Cullodena Aiken.
Kutsutaan: Dena.
Syntymäaika: 11.5.1962 (25-29)
Verisääty: Puhdasverinen.

[Image: 327832.1.jpg]

Perhe: Skottilaiset sukujuuret isänpuolelta.
Tytär, Sally Lene synt 1.3.1991 (puhdasverinen)
Pikkuveli, Dunmore synt. 1970, [kidnapattiin 1972. Löydettiin 6.8.1977]
Kuolonsyöjä- isä, Ceardach (Synt.1933) Luihuinen, joutui azkabaniin 11.10.1975
Äiti, Marlene (1936-1972) Puuskupuh
Isoveli, Kermichi (synt. 1956) Luihuinen [Liittyi heti täysi-ikäistymisen jälkeen kuolonsyöjiin.] Joutui azkabaniin 7.8.1977
Setä, Nathrach (synt. 1935) Surkki (4.5.1992 antautuu tutulle poliisimiehelle murhasta.)

[Image: s.jpg]

Asuu: Lontoossa, pienessä yksiössä, tyttärensä kanssa. Pikkuveli, asuu velhonuorten asuntolassa, jossa asuu itsenäistyviä nuoria, jotka tarvitsevat apua arjessa, sillä tarvitsee apua miltei päivittäin.
Tupa koulussa: Luihuinen. 1973 - 1980
Koulun jälkeen: Ihmeiden eläintarhassa, eläintenhoitaja ja myyjä. Osti liikkeen vuonna -86.
Suojelius: Jänis
Ryhmät: Kuhnukerho, Feeniksin kilta.

[Image: 5d60beccd22818eb604bbcba7586e84e.jpg]
Ulkonäön lainaa Christina Ricci

Pituus ja paino: 155cm 49kg

Ulkonäkö: Jo lapsuudessaan Dena oli ikäisiään pienikokoisempi ja äitinsä kuoleman jälkeen hänestä tuli miltei kalmankalpea. Nykyisin hänellä on kasvoillaan terveen ihmisen väri.
Cullodena on aina viihtynyt paremmin jästivaatteissa, mutta niiden väri on kuitenkin ollut kokolailla synkänpuoleinen, nykyisin maanläheiset värit ovat ottaneet valtaa hänen vaatteistaan. Teini-iän myötä hän alkoi saada naisellisia piirteitä ja monen silmät ovat jääneet häneen pitkäksikin aikaa.
Katse ruskeissa silmissä on useimmiten hieman salaperäinen, eikä hän kovinkaan usein hymyile. Viimeisinä kouluvuosinaan, hän on kiinnittänyt enemmän huomiota ulkonäköönsä ja siisteyteensä. Hiukset ovat tummanruskeat, mutta tietyssä valossa näyttävät mustilta. Hiusten pituus vaihtelee lyhyestä pitkään, se riippuu vähän vuoden ajasta.

[Image: 242136-1571726754.jpg]

Luonne
Dena on luonteeltaan itsevarma ja määrätietoinen. Ennen hän oli ensivaikutelmaltaan kylmäkiskoinen ja aika kovakasvo, mutta nykyisin hänellä on myös lämpöinen puoli, jonka muutamat saavat kokea. Dena ystävystyy loppujen lopuksi melko helposti, mutta häntä ei kannata suututtaa, sillä hän on hyvin hyvin pitkävihainen, sekä kostonhimoinen, joten varo tekojasi. Tyttö on niitä harvoja luihuisia, joka ei syydä haukkumasanoja ilmaan. Sillä vaikka toisin luulisi, hänet on kasvatettu sivistyneissä puheissa, niin kauan kuin äiti eli ja äiti oli saanut iskostettua tytön mieleen, ettei missään tilanteessa saanut haukkua ja kiusata, oli sitten kyseessä vammainen, jästi, kuraverinen tms. Se onkin ainoa asia, oppimenestyksen lisäksi, missä Cullodena tuo kuoleelle äidilleen kunniaa. Sen jälkeen, kun hänen äitinsä viimeiset palat ja pikkuveli Dunmore löytyivät, hän liittyi Feeniksin kiltaan, vaikka isoveli onkin kuolonsyöjä.
Kaikesta huolimatta Dena pyrkii olemaan oikeudenmukainen muita kohtaan, niin kuin äitinsä joka unessa muistaa muistuttaa.
Hän osaa kuitenkin kohdella muita varsin jäätävästi, vaikka hän nykyisin ajattelee tiettyjä asioita inhimillisesti ja järkevästi. Hän tahtoo suojella pikkuveljeään, joka pelkää aikuistumista.
Cullodena on hyvin taitava taikajuomien valmistamisessa ja haastavimmatki taikajuomat, sujuvat täysin ongelmitta. Hän muistaa taikajuomissa tarvittavien ainesosien määrät ulkoa ja käyttää tietämystään taikaeläinten jalostamiseen.

[Image: intro-1669738921.jpg]
[Image: images?q=tbn:ANd9GcTrgcX-Yx9FPCpE5MgWtqu...3tpCGZgSTs]

Menneisyys
Dena syntyi puhdasveriseen velhoperheeseen toiseksi lapseksi ja koki aina olevan rakastettu isoveljensä tavoin. Isoveli oli aina se joka pelasti kiusaajilta, mutta äiti oli se joka opetti hyvät käytöstavat ja iskosti hänen päähänsä sen, ettei kukaan ole toista huonompi, vaikka olisi kuraverinen tai puhdasverinen, jästi tai surkki. ”Muista että jokainen, joka on meidän tavoin ihmisolento, on arvokas. Sitä älä unohda milloinkaan”, muisti äiti mainita usein tytölleen. Oikeastaan Cullodena, oli äitinsä prinsessa, jota äiti kohteli kuin posliinukkena. Tilanne kuitenkin muuttui vuonna -70, kun Dunmore-veli syntyi. Äidin huomio oli enemmän pikkuisessa. Isä ja isoveli huomasivat Denan mustasukkaisuuden ja varsinkin veli antoi sisarelleen enemmän aikaa ja isäkin sen mitä Voldemortilta jäi, oli perheelle ja Denalle eritoten.

Tasan kaksi kuukautta 10-vuotissyntymäpäivän jälkeen, eräs noita murhasi raa'asti hänen äitinsä ja kaappasi 2-vuotiaan Dunmore-veljen. Nämä tapahtuneet asiat, ovat luonnollisesti jättäneet tyttöön syvät arvet ja hän saattaa keskenkaiken juosta pois ja itkeä kurjaa oloaan. Teini-iässä hän oli sen takia myös pahasti päihderiippuvainen, mutta nykyisin hän pystyy olemaan täysin kuivilla.
Nat-setä puolestaan osti tytölle lemmikiksi valkoisen jäniksen, lievittämään äidin menetyksestä tullutta tuskaa. Ja tuo valkoinen kani oli erittäin tärkeä Denalle. Se symboloi hänelle kaikkea sitä äidinrakkautta, jonka hän oli vasta menettänyt. Isä puolestaan katosi velhoyhteiskunnan pohjamutiin, jossa Kermichi-veljen kanssa käytiin tuota vilkaisemassa, muttei isä kiinnittänyt lapsiinsa mitään huomiota.
Niihin aikoihin kun isä tiesi, odottaa Cullodenan saavan Tylypahkasta kirjeen, hän kävi viimekerran katsomassa tytärtään. Vaikka isä halveksiikin kuraverisiä ja jästejä eniten maailmassa, hänen ainoat sanat tyttärelleen oli: ”Muista aina se mitä äitisi sanoi ihmisarvoista ja pääset pitkälle elämässäsi.”

[Image: B0KW.gif]
Tytön ainoat turvat maailmassa olivat vain Nat-setä ja isoveli Kermichi, jota pikkusisko palvoo ylitse muiden. Vaikka veljen luonne onkin kovakasvoinen, ei Cullodena tiedä maailmassa ketään turvallisempaa kuin hän.
Isoveli Kermichi oli myös se, joka kävi tytön kanssa ostamassa kaikki koulutarvikkeet. Vaikka rahatilanne ei ollut mikään häävi,oli isä antanut Kermichille rahaa, jotta tuo saattoi ostaa Denalle lahjaksi harmaan mustaraidallisen kissan, jonka voisi viedä kouluun. Kissalle tyttö antoi äitinsä mukaan nimeksi ”Marlene”.
Tylypahkaan menoa helpotti huomattavasti se, että iso veli Kermichi aloitti viimeisen vuotensa, samalla kun pikkusisko aloitti ensimmäisensä. Denan kynnys oli näin huomattavasti matala, eikä koti-ikäväkään päässyt niin iskemään, kun oli turvallinen isoveli antamassa suojaa. Aluksi Denaa pidettiin outona ja joku vanhempi tyttöoppilas tiuskaisikin, miksi tyttö heti lajittelun jälkeen, änkesi Kermichin ja hänen väliinsä, mutta Kermichi pisti ystävälleen jauhot suuhun kerrottuaan, että tyttö oli hänen ikuisen suojeluksensa alla, eikä kukaan tulisi häntä kiusaamaan, vastaamatta siitä hänelle.

Kermichi oli jo kouluaikana Voldemortin kannattaja, vaikkei kuolonsyöjäksi tuolloin vielä ollut pyrkinytkään, ja hänet tunnettiinkin koulussa kovapäisenä julmurina, eikä niin kovin lempeänä herrana, joten eipä kukaan Cullodenaa uskaltanutkaan kiusata, ei edes oudon nimen vuoksi.
Varsin pian vanhemmat opiskelijat tajusiva Denan aseman. Dena oli isoveljelle arvoasteikossa ensimmäisen, jonka jälkeen tulivat ystävät ja muut toverit. Siksipä kukaan vanhemmista oppilaista ei sanonut puolta sanaakaan tai hämmästynyt, kun pikku- Dena ilmestyi kaiken keskelle, veti isoveljensä kauemmas (sitä ei kukaan muu uskaltanutkaan tehdä) ja pyysi apua johonkin ongelmaan tai purkautui muuten vaan.

15.7.1977 Dena lähti 4 kk ajaksi vieroituslaitoksen, vakavan huumeongelman vuoksi. Palattuaan kouluun, hän lyöttäytyi vanhan luottoystävänsä Reyn seuraan, jonka kanssa ajautui intiimiin suhteeseen. Aborttiin päädyttiin yhteistuumin. Denan ja Reyn suhde jatkui, mutta koulun jälkeen tiet erkanivat kokonaan eri suuntiin.


6.8.1977 Pikkuveli Dunmore ja tämän sieppaaja löytyivät, seuraavana päivänä isoveli Kermichi joutui Azkabaniin, koska kosti kidutuksella ja avadalla äidin kuoleman. Denan elämänilo katosi tuona päivänä pitkäksi toviksi, sillä olihan isoveli ollut suurin tukipilari kaikissa asioissa. Kuukaudet kuluivat hitaasti ja lopulta hän oli toipunut niin paljon, että pääsi palaamaan ensin Nat-sedän luokse, mutta hänen sisällään kumpusi mustasukkaisuus pikkuveljeään kohtaan ja hän hukutti kiukkunsa mässäilyyn ja lihoi hieman. Dena, kovan itsekurin ja Nat-sedän ja muutamien ystäviensä tuella, sai tartuttua koulutyön tärkeyteen, ja hän palasi Tylypahkaan ystäviensä luokse. Dena teki itselleen tarkan päiväohjelman, joka alkoi, aamulenkillä ja päättyi iltavoimisteluun, joka auttoi painon tippumiseen. Itsekurinsa avulla hänen arvosanansa  paranivat ja hän sai koulun lopetettua oman tupansa parhaan todistuksen vuosikausiin. Hän ei kuitenkaan heti ottanut pikkuveljeään holhoukseensa, sillä tahtoi ensin rauhassa itsenäistyä ja tutustua Dunmoreen.
Oltuaan vuoden Ihmeiden eläintarhassa töissä, vuonna 1981 ja tutustuttuaan Dumoon paremmin, huoltajuusasiat hoidettiin kuosiin ja Denasta tuli pikkuveljensä holhooja. He muuttivat ullakkohuoneistoon, jonka Kermichi oli aikoinaan ostanut, rahoilla, jotka hän sai myytyään pahojen muistojen kodin.

Dena panosti veljeensä, jokaisen vapaa-ajansa hetken ja teki tuon kanssa puhe- ja motoriikkaharjoituksia. Vuosien kuluessa Dumon puhe selkeytyi ja änkytys loppui. 13-vuotiaana pikkuveli päätyi puuskupuhin tupaan ja hän kärsi jonkun aikaa koulukiusauksesta, koska oli ikätovereitaan kaksi vuosikurssia jäljessä. Cullodena on tehnyt parhaansa, jotta pikkuveljellä olisi asiat hyvin.

Vuonna 1983, Dena toteutti yhden haaveensa ja lähti opiskelemaan bisnestä. Nat-setä vuokrasi talonsa pois opintojen ajaksi, muuttaen huolehtimaan Dumosta. Kun Denan opinnot tulivat päätökseen, palasi hän omaan kotiinsa.
Cullodena seurusteli vuosien 1989 ja 1990 aikana Wallace Mayoreten kanssa, mutta alkaessaan odottaa tuolle lasta, koki karvaan pettymyksen ja jäi kuin nalli kalliolle, kun Wally etsi muuta seuraa. Tämän seurauksena, Nat setä tappoi Wallyn ja joutui lusimaan.

Kerran kuukaudessa Dena kokoontuu muutaman ystävänsä kanssa, tuttuun kiinalaiseen ravintolaan, nauttimaan hyvästä ruuasta ja korttipeleistä. Ystävien joukossa on pari velho- ja jästitaustaista.

- Omistaa kissan, jolle on antanut äitinsä nimen

- Teini-iässä oli vakava päihdeongelma

- On kaikinpuolin vasenkäteninen

- Kuuluu Feeniksin kiltaan

- Hetero
[Image: ChristinaRicci2.jpg?fit=1024%2C576&ssl=1]
]]> [Image: EKZs.gif]

Nimi: Cullodena Aiken.
Kutsutaan: Dena.
Syntymäaika: 11.5.1962 (25-29)
Verisääty: Puhdasverinen.

[Image: 327832.1.jpg]

Perhe: Skottilaiset sukujuuret isänpuolelta.
Tytär, Sally Lene synt 1.3.1991 (puhdasverinen)
Pikkuveli, Dunmore synt. 1970, [kidnapattiin 1972. Löydettiin 6.8.1977]
Kuolonsyöjä- isä, Ceardach (Synt.1933) Luihuinen, joutui azkabaniin 11.10.1975
Äiti, Marlene (1936-1972) Puuskupuh
Isoveli, Kermichi (synt. 1956) Luihuinen [Liittyi heti täysi-ikäistymisen jälkeen kuolonsyöjiin.] Joutui azkabaniin 7.8.1977
Setä, Nathrach (synt. 1935) Surkki (4.5.1992 antautuu tutulle poliisimiehelle murhasta.)

[Image: s.jpg]

Asuu: Lontoossa, pienessä yksiössä, tyttärensä kanssa. Pikkuveli, asuu velhonuorten asuntolassa, jossa asuu itsenäistyviä nuoria, jotka tarvitsevat apua arjessa, sillä tarvitsee apua miltei päivittäin.
Tupa koulussa: Luihuinen. 1973 - 1980
Koulun jälkeen: Ihmeiden eläintarhassa, eläintenhoitaja ja myyjä. Osti liikkeen vuonna -86.
Suojelius: Jänis
Ryhmät: Kuhnukerho, Feeniksin kilta.

[Image: 5d60beccd22818eb604bbcba7586e84e.jpg]
Ulkonäön lainaa Christina Ricci

Pituus ja paino: 155cm 49kg

Ulkonäkö: Jo lapsuudessaan Dena oli ikäisiään pienikokoisempi ja äitinsä kuoleman jälkeen hänestä tuli miltei kalmankalpea. Nykyisin hänellä on kasvoillaan terveen ihmisen väri.
Cullodena on aina viihtynyt paremmin jästivaatteissa, mutta niiden väri on kuitenkin ollut kokolailla synkänpuoleinen, nykyisin maanläheiset värit ovat ottaneet valtaa hänen vaatteistaan. Teini-iän myötä hän alkoi saada naisellisia piirteitä ja monen silmät ovat jääneet häneen pitkäksikin aikaa.
Katse ruskeissa silmissä on useimmiten hieman salaperäinen, eikä hän kovinkaan usein hymyile. Viimeisinä kouluvuosinaan, hän on kiinnittänyt enemmän huomiota ulkonäköönsä ja siisteyteensä. Hiukset ovat tummanruskeat, mutta tietyssä valossa näyttävät mustilta. Hiusten pituus vaihtelee lyhyestä pitkään, se riippuu vähän vuoden ajasta.

[Image: 242136-1571726754.jpg]

Luonne
Dena on luonteeltaan itsevarma ja määrätietoinen. Ennen hän oli ensivaikutelmaltaan kylmäkiskoinen ja aika kovakasvo, mutta nykyisin hänellä on myös lämpöinen puoli, jonka muutamat saavat kokea. Dena ystävystyy loppujen lopuksi melko helposti, mutta häntä ei kannata suututtaa, sillä hän on hyvin hyvin pitkävihainen, sekä kostonhimoinen, joten varo tekojasi. Tyttö on niitä harvoja luihuisia, joka ei syydä haukkumasanoja ilmaan. Sillä vaikka toisin luulisi, hänet on kasvatettu sivistyneissä puheissa, niin kauan kuin äiti eli ja äiti oli saanut iskostettua tytön mieleen, ettei missään tilanteessa saanut haukkua ja kiusata, oli sitten kyseessä vammainen, jästi, kuraverinen tms. Se onkin ainoa asia, oppimenestyksen lisäksi, missä Cullodena tuo kuoleelle äidilleen kunniaa. Sen jälkeen, kun hänen äitinsä viimeiset palat ja pikkuveli Dunmore löytyivät, hän liittyi Feeniksin kiltaan, vaikka isoveli onkin kuolonsyöjä.
Kaikesta huolimatta Dena pyrkii olemaan oikeudenmukainen muita kohtaan, niin kuin äitinsä joka unessa muistaa muistuttaa.
Hän osaa kuitenkin kohdella muita varsin jäätävästi, vaikka hän nykyisin ajattelee tiettyjä asioita inhimillisesti ja järkevästi. Hän tahtoo suojella pikkuveljeään, joka pelkää aikuistumista.
Cullodena on hyvin taitava taikajuomien valmistamisessa ja haastavimmatki taikajuomat, sujuvat täysin ongelmitta. Hän muistaa taikajuomissa tarvittavien ainesosien määrät ulkoa ja käyttää tietämystään taikaeläinten jalostamiseen.

[Image: intro-1669738921.jpg]
[Image: images?q=tbn:ANd9GcTrgcX-Yx9FPCpE5MgWtqu...3tpCGZgSTs]

Menneisyys
Dena syntyi puhdasveriseen velhoperheeseen toiseksi lapseksi ja koki aina olevan rakastettu isoveljensä tavoin. Isoveli oli aina se joka pelasti kiusaajilta, mutta äiti oli se joka opetti hyvät käytöstavat ja iskosti hänen päähänsä sen, ettei kukaan ole toista huonompi, vaikka olisi kuraverinen tai puhdasverinen, jästi tai surkki. ”Muista että jokainen, joka on meidän tavoin ihmisolento, on arvokas. Sitä älä unohda milloinkaan”, muisti äiti mainita usein tytölleen. Oikeastaan Cullodena, oli äitinsä prinsessa, jota äiti kohteli kuin posliinukkena. Tilanne kuitenkin muuttui vuonna -70, kun Dunmore-veli syntyi. Äidin huomio oli enemmän pikkuisessa. Isä ja isoveli huomasivat Denan mustasukkaisuuden ja varsinkin veli antoi sisarelleen enemmän aikaa ja isäkin sen mitä Voldemortilta jäi, oli perheelle ja Denalle eritoten.

Tasan kaksi kuukautta 10-vuotissyntymäpäivän jälkeen, eräs noita murhasi raa'asti hänen äitinsä ja kaappasi 2-vuotiaan Dunmore-veljen. Nämä tapahtuneet asiat, ovat luonnollisesti jättäneet tyttöön syvät arvet ja hän saattaa keskenkaiken juosta pois ja itkeä kurjaa oloaan. Teini-iässä hän oli sen takia myös pahasti päihderiippuvainen, mutta nykyisin hän pystyy olemaan täysin kuivilla.
Nat-setä puolestaan osti tytölle lemmikiksi valkoisen jäniksen, lievittämään äidin menetyksestä tullutta tuskaa. Ja tuo valkoinen kani oli erittäin tärkeä Denalle. Se symboloi hänelle kaikkea sitä äidinrakkautta, jonka hän oli vasta menettänyt. Isä puolestaan katosi velhoyhteiskunnan pohjamutiin, jossa Kermichi-veljen kanssa käytiin tuota vilkaisemassa, muttei isä kiinnittänyt lapsiinsa mitään huomiota.
Niihin aikoihin kun isä tiesi, odottaa Cullodenan saavan Tylypahkasta kirjeen, hän kävi viimekerran katsomassa tytärtään. Vaikka isä halveksiikin kuraverisiä ja jästejä eniten maailmassa, hänen ainoat sanat tyttärelleen oli: ”Muista aina se mitä äitisi sanoi ihmisarvoista ja pääset pitkälle elämässäsi.”

[Image: B0KW.gif]
Tytön ainoat turvat maailmassa olivat vain Nat-setä ja isoveli Kermichi, jota pikkusisko palvoo ylitse muiden. Vaikka veljen luonne onkin kovakasvoinen, ei Cullodena tiedä maailmassa ketään turvallisempaa kuin hän.
Isoveli Kermichi oli myös se, joka kävi tytön kanssa ostamassa kaikki koulutarvikkeet. Vaikka rahatilanne ei ollut mikään häävi,oli isä antanut Kermichille rahaa, jotta tuo saattoi ostaa Denalle lahjaksi harmaan mustaraidallisen kissan, jonka voisi viedä kouluun. Kissalle tyttö antoi äitinsä mukaan nimeksi ”Marlene”.
Tylypahkaan menoa helpotti huomattavasti se, että iso veli Kermichi aloitti viimeisen vuotensa, samalla kun pikkusisko aloitti ensimmäisensä. Denan kynnys oli näin huomattavasti matala, eikä koti-ikäväkään päässyt niin iskemään, kun oli turvallinen isoveli antamassa suojaa. Aluksi Denaa pidettiin outona ja joku vanhempi tyttöoppilas tiuskaisikin, miksi tyttö heti lajittelun jälkeen, änkesi Kermichin ja hänen väliinsä, mutta Kermichi pisti ystävälleen jauhot suuhun kerrottuaan, että tyttö oli hänen ikuisen suojeluksensa alla, eikä kukaan tulisi häntä kiusaamaan, vastaamatta siitä hänelle.

Kermichi oli jo kouluaikana Voldemortin kannattaja, vaikkei kuolonsyöjäksi tuolloin vielä ollut pyrkinytkään, ja hänet tunnettiinkin koulussa kovapäisenä julmurina, eikä niin kovin lempeänä herrana, joten eipä kukaan Cullodenaa uskaltanutkaan kiusata, ei edes oudon nimen vuoksi.
Varsin pian vanhemmat opiskelijat tajusiva Denan aseman. Dena oli isoveljelle arvoasteikossa ensimmäisen, jonka jälkeen tulivat ystävät ja muut toverit. Siksipä kukaan vanhemmista oppilaista ei sanonut puolta sanaakaan tai hämmästynyt, kun pikku- Dena ilmestyi kaiken keskelle, veti isoveljensä kauemmas (sitä ei kukaan muu uskaltanutkaan tehdä) ja pyysi apua johonkin ongelmaan tai purkautui muuten vaan.

15.7.1977 Dena lähti 4 kk ajaksi vieroituslaitoksen, vakavan huumeongelman vuoksi. Palattuaan kouluun, hän lyöttäytyi vanhan luottoystävänsä Reyn seuraan, jonka kanssa ajautui intiimiin suhteeseen. Aborttiin päädyttiin yhteistuumin. Denan ja Reyn suhde jatkui, mutta koulun jälkeen tiet erkanivat kokonaan eri suuntiin.


6.8.1977 Pikkuveli Dunmore ja tämän sieppaaja löytyivät, seuraavana päivänä isoveli Kermichi joutui Azkabaniin, koska kosti kidutuksella ja avadalla äidin kuoleman. Denan elämänilo katosi tuona päivänä pitkäksi toviksi, sillä olihan isoveli ollut suurin tukipilari kaikissa asioissa. Kuukaudet kuluivat hitaasti ja lopulta hän oli toipunut niin paljon, että pääsi palaamaan ensin Nat-sedän luokse, mutta hänen sisällään kumpusi mustasukkaisuus pikkuveljeään kohtaan ja hän hukutti kiukkunsa mässäilyyn ja lihoi hieman. Dena, kovan itsekurin ja Nat-sedän ja muutamien ystäviensä tuella, sai tartuttua koulutyön tärkeyteen, ja hän palasi Tylypahkaan ystäviensä luokse. Dena teki itselleen tarkan päiväohjelman, joka alkoi, aamulenkillä ja päättyi iltavoimisteluun, joka auttoi painon tippumiseen. Itsekurinsa avulla hänen arvosanansa  paranivat ja hän sai koulun lopetettua oman tupansa parhaan todistuksen vuosikausiin. Hän ei kuitenkaan heti ottanut pikkuveljeään holhoukseensa, sillä tahtoi ensin rauhassa itsenäistyä ja tutustua Dunmoreen.
Oltuaan vuoden Ihmeiden eläintarhassa töissä, vuonna 1981 ja tutustuttuaan Dumoon paremmin, huoltajuusasiat hoidettiin kuosiin ja Denasta tuli pikkuveljensä holhooja. He muuttivat ullakkohuoneistoon, jonka Kermichi oli aikoinaan ostanut, rahoilla, jotka hän sai myytyään pahojen muistojen kodin.

Dena panosti veljeensä, jokaisen vapaa-ajansa hetken ja teki tuon kanssa puhe- ja motoriikkaharjoituksia. Vuosien kuluessa Dumon puhe selkeytyi ja änkytys loppui. 13-vuotiaana pikkuveli päätyi puuskupuhin tupaan ja hän kärsi jonkun aikaa koulukiusauksesta, koska oli ikätovereitaan kaksi vuosikurssia jäljessä. Cullodena on tehnyt parhaansa, jotta pikkuveljellä olisi asiat hyvin.

Vuonna 1983, Dena toteutti yhden haaveensa ja lähti opiskelemaan bisnestä. Nat-setä vuokrasi talonsa pois opintojen ajaksi, muuttaen huolehtimaan Dumosta. Kun Denan opinnot tulivat päätökseen, palasi hän omaan kotiinsa.
Cullodena seurusteli vuosien 1989 ja 1990 aikana Wallace Mayoreten kanssa, mutta alkaessaan odottaa tuolle lasta, koki karvaan pettymyksen ja jäi kuin nalli kalliolle, kun Wally etsi muuta seuraa. Tämän seurauksena, Nat setä tappoi Wallyn ja joutui lusimaan.

Kerran kuukaudessa Dena kokoontuu muutaman ystävänsä kanssa, tuttuun kiinalaiseen ravintolaan, nauttimaan hyvästä ruuasta ja korttipeleistä. Ystävien joukossa on pari velho- ja jästitaustaista.

- Omistaa kissan, jolle on antanut äitinsä nimen

- Teini-iässä oli vakava päihdeongelma

- On kaikinpuolin vasenkäteninen

- Kuuluu Feeniksin kiltaan

- Hetero
[Image: ChristinaRicci2.jpg?fit=1024%2C576&ssl=1]
]]>