CLAYTON, Effie - Printable Version

CLAYTON, Effie - Printable Version

+- HPAU (https://hiddenkiss.net/hphr)
+-- Forum: HAHMOT (https://hiddenkiss.net/hphr/forumdisplay.php?fid=5)
+--- Forum: HAHMOT (https://hiddenkiss.net/hphr/forumdisplay.php?fid=72)
+---- Forum: Hahmoesittelyt (https://hiddenkiss.net/hphr/forumdisplay.php?fid=73)
+---- Thread: CLAYTON, Effie (/showthread.php?tid=98)

CLAYTON, Effie - Effie Clayton - 28-08-2016

Kuvissa: Hollie Steel

Ikä: 6-18v (15.toukokuuta 1974)

Verisääty: Surkki/puoliverinen

Asuu: 09/1988 ETP.
Shirley Avenue, Sutton, Surrey/Lontoo.
Tarkemmin Shirley Avenuen ja Kingsley Avenuen kulmassa oleva talo.

Perhe:
Alisson Clayton, äiti (synt.1953) Julie Andres (varhaisemmat kuvat)
Walter Clayton, isoisä (synt.1932) Donald Sutherland

Bertha Clayton. os Simpson, isoäiti (synt.1931.) Julie Andrews

Frans Hill, isäpuoli (1952) Hugh Laurie

Jacob King, biologinen isä (1951)

Hunter King, velipuoli (1980)

Freya King, siskopuoli (1982)

Benjamin King, setä (1954)

Harrastukset: Laulaa vapaa-ajallaan paljon ja on esiintynyt joskus juhlissakin. Hän pelaa myös jalkapalloa, pesäpalloa, keilaa ja ulkoilee päivittäin koiransa Tenorin kanssa (Tenorin kuoltua sairauteen, sai Effie pennun J.Hendrixin). Hän myös skeittaa rullalaudalla.

Luonne: Effie on luonteeltaan levoton sielu. Häneltä on aina puuttunut elämästään jotain, jota hän on aina etsinyt. Hän ei ole koskaan tuntenut kotona, että häntä olisi aidosti rakastettu. Hänen vanhempansa eivät suoranaisesti olleet väkivaltaisia, minkä vuoksi tyttö ei ole kokenut tarpeekseen olla poissa kuin päivät.
Hän on koulussa se ns.hankala lapsi, sillä vaikka rangaistukset, täyttävät hieman sitä tyhjää tunnetta ja silloin hänet ainakin huomataan, eikä hän ole koulussa näkymätön ja ilmaa, kun vain muistaa meluta. Siitä huolimatta hän saa hyviä arvosanoja oppiaineissa. Hän on jäänyt koulussa kiinni tupakanpoltosta ja ollut kaikenkaikkiaan erotettuna kaksi viikkoa. Vanhemmat raivosivat silloin kumpainenkin tahollaan tytölle ja se oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun vanhemmat käyttivät fyysistä rangaistuskeinoa. Se tuntui Effiestä hyvältä, sillä vanhemmat huomasivat hänet, mutta sen jälkeen kaikki on ollut taas tasaista ja hän on muuttunut ilmaksi vanhemmilleen.

Tytöllä on lievää empatiakyvyn puutetta ja hän on aika sarkastinen, koska hänen pipejään ei ole puhallettu pois, eikä hänen itkuaan ole lohdutettu.
Kuitenkin aika ajoittain hänen tunteitaan koettelee paljon kotiolot ja yleinen turvattomuuden tunne kotona, mikä saa hänet tunteilemaan voimakkaasti.
Hän koittaa olla viileä, mutta sisällään hän kaipaa aitoa välittävää vanhempaa, joka asettaisi ne turvalliset rajat ja ennen kaikkea pitäisi sylissään silloin kun tunne-elämän myrskyt ovat liian voimakkaat.

Tenor-rottweiler on ainoa, jolle Effie on pienen elämänsä aikana voinut huolensa kertoa ja Tenor on nuollut kyyneleet poskilta ja ollut läsnä, kun Effie on tarvinnut. He ovat erottamattomat ja Effie ei voisi kuvitellakaan elämäänsä ilman Tenoria.
Vaikka hänellä on joitain hyviäkin ystäviä, hän näkee selkeän eron itsensä ja muiden välillä. Ystävillä on rakastavat perheet, toisin kuin hänellä itsellään. Syvimmät mietteet ja murheet, eivät vain solju ulos ystäville, sillä noilla on taipumus joskus ajattelemattomasti väheksyä häntä.

Effie ei ole suoranaisesti kasvatettu uskomaan Jumalaan ja Jumala onkin hänelle vähän etäinen käsite, jonka olemassaoloa hän ei suoranaisesti myönnä. Tai ainakaan sitä, että olisi olemassa yksi tietty Jumala. Effie tutkii mielellään asioiden laajempia käsityksiä ja hän uskoo voimakkaasti yliluonnollisiin asioihin. Hän uskoo jopa vakaasti, että on nähnyt on taikaolennon, mutta ei ole kertonut sitä kellekään.
Hän lueskelee mielellään kirjoja, enemmän kauhuromaaneja ja fantasiaa ja hänet voi löytää puistosta, suuren puun juurelta, löhöämässä Tenorin kanssa ja lueskelemassa hiljaa kirjaa. Joskus suupielessä on tupakka, joskus tikkari.

Effie pitää myös urheilusta ja harrastaa pari kertaa viikossa jalkapalloa kerhossa, sekä pesäpalloa ja keilaustakin joskus, lisäksi hän rullalautailee lähes joka paikkaan, minne vain pystyy menemään rullalaudalla. Iltaisin ennen nukkumaan menoa, hän piirtää luonnosvihkoon karikatyyreja, ihmisistä ja eläimistä, joita hän päivän aikana kohtaa ja hänen piirroksensa ovat todella näköisiä ja hyvin taiteellisia.
Hän rakastaa eläimiä ja auttaa mielellään niitä, jos vain kykenee, se ilmenee mm. kulkukissojen syöttämisenä, pullanpalojen heittelyä linnuille. Toisinaan hän joutuu irroittamaan purkkaa tai muuta törkyä eläimistä, joille niistä on haittaa. Lisäksi hän ei epäröi sanoa tiukasti, jos joku roskaa luontoa, hän inhoaa nimittäin luonnon roskaamista. Luonto on hänelle tärkeää sillä hän on paljon luonnossa. Joskus hän saattaa komentaa jopa vanhuksia nostamaan roskia, jos näkee noiden heittävän tahallaan roskia maahan.

Effie pelkää ukkosta ja äkkiä välähtäviä salamoita. Toki Tenorin kylkeen on ihana painautua kotona tai muualla, sillä se tuo turvaa, mutta silti ukkosella hän mieluummin tahtoisi juosta pakoon sitä, sillä Tenori ei voi lukita tytön arkaa vartaloa tiukkaan turvalliseen syliin ja rauhoitella. Ja vielä pienenä ukkosella pääsi aikuisten syliin, mutta isompana ei enää, ellei paniikkikohtaus äitynyt sen takia hysterian puolelle.

Luettuaan äitinsä päiväkirjaa oman syntymänsä ja sitä edeltävästä ajasta, hän on alkanut ymmärtää, miksi on ylimääräinen kummankin vanhemman elämässä ja hän ryhtyy etsimään biologista isäänsä, josta tietää vain nimen, ja sen aikaisen osoitteen ja työpaikan. Ja hänen suurin haaveensa onkin saada tietää totuus, kuka on hänen isänsä ja hän salaa toivoo että isä olis poliisi eikä raiskaaja.

[Image: maxresdefault.jpg]

Ulkonäkö: Effiellä on ruskeat pitkät hiukset, joita hän pitää vaihtelevasti kiinni tai auki, enemmän kuitenkin auki, urheillessa kuitenkin ne ovat automaattisesti kiinni, hänellä voi nähdä muuten lettejä ja ponihäntiä. Hän pukeutuu rennosti, collegepukuun, tai farkkuihin ja farkkutakkiin, hän pitää usein lippistä vinosti tai takaperin päässään ja jaloissaan hän pitää tasapohjaisia tennareita. Juhla-asuina hänellä näkee yleensä mekon.
Hänen silmänsä ovat tummanruskeat ja nauravat, hymy on suloinen ja antaa ujon piirteen hänelle. Hänen korvansa ovat ulkonevat, nenä hivenen kyömy ja hammasrivistö on suora. Hän on hoikka ja urheilullinen. Hänen vaatteissaan saattaa olla jotain iskulauseita, jotka kertovat hänen maailmankatsomustavastaan tai siitä mitä hän ajattelee yleensäkin. Effie ei koruista pahemmin piittaa, vaan hän on vähän jätkämäinen.
Vaikka hänen vaatetuksensa ei siihen suoranaisesti viittaa, hänestä huokuu mystisyys ulkoisesti.

Pituus ja Paino: 153cm ja 41kg

Menneisyys: Loka-marraskuun vaihteessa Alisson Clayton tapasi Jacob Kingin, jonka kanssa ajautui yhden yön suhteeseen, Jacobin asunnossa. Hän oli ensisilmäyksessä ihastunut mieheen. Vaikka kondomi petti, eivät he pitäneet sitä riskinä, koska Alisson käytti e-pillereitä säännöllisesti. Yön jälkeen nuori nainen lähti ja kirjoitti päiväkirjaansa, missä oli viettänyt ihanan yön ja kenen kanssa. Alissonin maailma romahti kuitenkin n. viikkoa myöhemmin, kun hänet raiskattiin, hänen ollessaan matkalla töistä kotiin. Hän työskenteli kahvilassa tarjoilijana.
Alisson häpesi ja piti itseään idioottina ja syypäänä kaikkeen, ettei kyennyt tekemään ilmoitusta. Mutta hän vuodatti kaiken päiväkirjaansa, johon hän oli kirjoittanut joka ikinen päivä, viiden vuoden ajan. Päiväkirjassa oli kaikista hänen tuntemuksistaan, ajatuksistaan, tapahtumista ja tapaamistaan ihmisistä useita kappaleita. Myös raiskaaja sai osansa päiväkirjasta, pahinta oli kaikessa, että hän tunsi raiskaajansa, eikä voinut senkään takia tehdä ilmoitusta, koska raiskaaja tiesi yhtä sun toista hänen menneisyydestään ja siitä, että hän oli ollut joskus nuorisokodissa ja vankilassakin.

Kun Alisson alkoi oirehtia kummallisesti, hän meni lääkäriin, jossa selvisi, että hän on pieniin päin. Järkyttynyt nuori nainen ei kyennyt ajattelemaan järkevästi sillä hetkellä, sillä hänen mielessään risteili, oliko isä Jacob, vai hirviö. Alisson vuodatti jälleen pelkonsa päiväkirjaan ja ajatuksensa sanoin: "En voi tehdä aborttia, se olisi lapselle paras, mutta minä olen kokenut sen, en pysty siihen enää." Monta kertaa Alisson palasi eräälle tutulle sillalle ja tuijotti syvyyksiin, päiväkirja kuitenkin tiesi, ettei hänestä ollut siihenkään.
Alisson pelkäsi vanhempiensa reaktiota asiaan, eikä hän Jacobillekaan halunnut ilmoittaa mitään, koska ei ollut varma oliko tuo edes isä. Niinpä, raskauden edettyä neljänteen kuukauteen, hän jäi töistään vapaalle, pakkasi tavaransa ja lähti Oxfordiin vahempiensa luo. Vanhemmat luonnollisesti yllättyivät tyttärensä tulosta ja varsinkin tämän raskaudesta josta tuo ei ollut kertonut aiemmin, eikä puhunut siitä muutenkaan koko tuona aikana, kun oli vanhempiensa luona.
Bertha alkoi hankkia tarvikkeita tulevalle pienokaiselle ja ommella tuolle vaatteita, valmistaen samalla tytärtään äitiyteen.

15.toukokuuta alkoi Alissonin kovat poltot ja hänet vietiin sairaalaan, jossa hänelle jouduttiin tekemä hätäsektio, sillä lapsi oli väärin päin ja onnistunut kiertymään napanuoran ympäri niin että se kiersi pari kertaa tytön kaulan. Mielessään Alisson toivoi salaa, että Effieksi ristitty tyttö kuolisi, mutta pieni tyttö, joka oli kaksi kuukautta etuajassa ja tarvitsi jatkuvaa tarkkailua, huonojen keuhkojensa ja vaikean hengityksen takia, ensiviikkojensa aikana, osoitti suurta taistelutahtoa elämästään ja heinäkuun loppupuolella he kotiutuivat.
Alisson ja Effie olivat ensimmäiset kuukaudet äidin vanhempien luona, jossa Alisson vetäytyi vuodattamaan tunteitaan usein päiväkirjaansa, johon hän purki sen tuskan tunteen, kun ei kyennyt rakastamaan lastaan, sillä pelkäsi liikaa tuon olevan raiskaajan jälkeläinen. Alisson ei sen vuoksi edes lapsen synnyttyä ottanut yhteytä Jacobiin, koska ei olisi kestänyt ajatusta, jos lapsi olisikin raiskaajan.

Effien ollessa 4 kk vanha, Alisson palasi lapsensa kanssa Lontoon New Maldenissa sijaitsevaan asuntoonsa. Arki lähti hyvin pyörimään ja Alisson palasi töihin, ottaen pienokaisensa mukaan. Tyttö nukkui yleensä taukotilassa tai jokelteli babysitterissä, äitinsä läheisyydessä, sillä Alissonilla ei ollut varaa lastenhoitajaan.

1975, Alisson tutustui Fransiin ja 1976 kesällä meni tuon kanssa naimisiin. Effien elämä oli tasasta, vaikka häntä ei hellitty ja hoivattu erityisemmin. Tyttö oli tuolloin levoton ja Alisson keksi järjettömästi hankkia koiran. Ihme kyllä uros rottweiler osoittautuikin hyväksi rauhoittajaksi ja lapsen ja koiran välille syntyikin kiinteä side. Kolmivuotiaana Effie komensi koiraa päättäväisesti, eikä koira suostunut muita tottelemaankaan, lenkeille lähdettiin isäpuolen ja tyttären kesken, koska tyttö piti koiran kurissa.
Aidatulla pihalla saattoi usein nähdä koiran ja tytön lököttelemässä ja ottamassa aurinkoa, tai tytön leikkimässä heppaa koiransa kanssa, eikä aikuista näkyvillä. Lenkeillä tietenkin oli aikuinen mukana. Vanhemmat saattoivat jo tuossa vaiheessa hankkia Effielle hoitajan, mutta lapsi pysyi koiransa kanssa omissa oloissaan.

1978 Effie laitettiin leikkikouluun, matkat menivät vanhempien kanssa vuorotellen, Tenorin kulkiessa mukana, tytön vuoksi. Alakouluun siirtyessä, Effielle hankittiin koulupuku ja tarvikkeet ja koulumatkat taittuvat aina toisen vanhemman seurassa, kun ensin on aamulla tehty eväät. Koulussa Effie sai muutaman hyvän ystävän, joiden kanssa viettää aina välitunnit. Välitunneilla hän tosin pelaa enemmän poikien kanssa jalkapalloa.

Kun Effien ensimmäinen syysloma oli loppupuolella eli samoihin aikoihin, jolloin hän sai alkunsa 4 vuotta aiemmin, Effie oli äitinsä Allissonin ja Tenorin kanssa kotona. Päivä oli ollut muuten tavallinen, mutta kovan sateen takia Effie oli jäänyt sisälle piirtämään, kun hänen äitinsä alkoi yhtäkkiä itkemään keittiössä. Effie huomasi tämän ja vei äidille kuvan, johon hän oli piirtänyt heidän perheensä. Isän, äidin, Effien, Tenorin ja tietenkin myös mummin ja ukin. Äiti vilkaisi kuvaa ja juuri kun, Effie oli kertonut että oli piirtänyt isille hienon puvun, samalla hetkellä salaman välähdys hetkellä välähti salama ja kuului voimakas ukkosen jyrähdys ja keittiö pimeni. Effie yritti painautua peloissaan äitinsä syliin, mutta Allisson raivostui silmittömästi, jonka jälkeen hän ensin läimäytti kovaa tyttöä kasvoille ja sitten alkoi repimään tämän tukkaa. Tenor joka oli kodinhoitohuoneessa nukkumassa, kuuli tilanteen ja riensi keittiöön, Effien rynnätessä peloissaan karkuun äitiään, joka ei ollut koskaan ennen käyttäytynyt sillä tavalla.

Effie kuuli vain, kuinka hämärässä keittiössä tavarat paiskautuivat lattiaan ja peloissaan hän soitti mummille ja ukille. Kun ukki vastasi puhelimeen Effie itki hysteerisesti, isin olevan töissä ja äidin satuttavan häntä ja huutavan ja riehuvan. Kun Allisson huomasi tytön puhuvan puhelimessa, hän riensi silmittömän raivon vallassa puhelimelle ja riuhtaisi sen seinästä. Effie kipitti peloissaan huoneeseensa sänkynsä alle piiloon.
Tuossa vaiheessa ukkonen jyrisi jo tiheämmin ja salamat välähtelivät voimakkaammin, mikä pelotti Effietä entistä enemmän.

Yhteyden katkettua, Walter soitti heti Fransille töihin, joka lähti hetimiten kotiin. Myös Walter lähti ajamaan Oxfordista Lontoon laitamille, jättäen vaimonsa soittamaan poliisit paikalle.

Poliisit ja lastensuojeluviranomainen saapuivat ensin paikalle ja tyttö kuuli vieraat äänet. Kun poliisit rauhoittelivat Allissonia nainen lähti etsimään Effietä. Lopulta hän löysi yläkerrasta koiran ja havaitsi lapsen sängyn alla. Hän onnistui maanittelemaan tytön sängyn alta luokseen.

Pian Effie kuuli isin äänen ja lastensuojelutäti sai pidellä tyttöä tiukasti ja vakuuttaa, ettei tytön pitäisi mennä nyt isin luokse. Poliisit olivat joutuneet pyytämään lääkäriambulanssin paikalle, sillä he havaitsivat Allissonin olevan ihan sekaisin. Frans saapui paikalle ja näki kauhistuttavan tilanteen. Kun hän kuuli Effien olevan lastensuojeluviranomaisen kanssa yläkerrassa, mies riensi sinne ja veti tytön syliinsä ja kuiskasi: "Minä olen nyt kotona, ei enää hätää." Effie tarrautui miehen kaulaan ja hiljainen pelokas nyyhkiminen muuttui lohduttomaksi paruksi. Frans hyssytteli tyttöä.

Ambulanssi tuli samoihin aikoihin pihaan, kuin Allissonin isä, joka luonnollisesti oli järkyttynyt siitä hävityksestä, jota hänen tyttärensä oli saanut aikaan. Kuultuaan Effien olevan yläkerrassa, Walter riensi tytön luo. Vasta ambulanssimiehet saivat Allissonin rauhoittumaan ja tälle annettiin rauhoittavaa lääkettä.
Kun Frans meinattiin lähettää ulos, hän sanoi: "En lähde, tuo on minun tyttäreni ja minun tyttärentyttäreni tarvitsee ukkia nyt." Mies ohjattiin yläkertaan ja nähdessään appensa. Frans asteli rappukäytävään tätä vastaan ja ojensi tytön appiukolleen, jonka kaulasta tyttö tarttui vieläkin tiukemmin ja hän nyyhki ukin korvaan ensimmäisen huolensa: "Minä pissin housuihin." Walter kuiskasi: "Ei se mitään kultapieni, vahinkoja sattuu kaikille."

Frans jutteli alakerrassa poliisin kanssa. Kun sähköt palasivat takaisin näki sen valossa Effie, kuinka hänen äitinsä vietiin pois. Walter katsoi yläkertaan ja sanoi vain: "Haen Effien teiltä kun hänen lomansa loppuu." Ja mieskin poistui. Walter vain nyökkäsi, osaamatta sanoa oikein mitään, tämän jälkeen hän vei tyttärentyttärensä pesulle ja auttoi tälle kuivat puhtaat vaatteet ylleen, samalla kun lastensuojelutäti pakkasi tytölle vaatteita laukkuun. Walter pääsi pienen selvittelyn jälkeen lähtemään tytön ja Tenorin kanssa Oxfordiin.

Kun Effie palasi kotiin lomanjälkeen, oli kaikki melkein niinkuin ennenkin, mutta äiti ei ollut kotona ja pysyi poissa melkein kolme kuukautta.
Siinä piti toki tietenkin tarkemmin lastensuojeluviranomaisten kanssa kartoittaa Effien turvatoimet ja todettiin, että kun äiti oli saamassa hoitoa ja kotona ei ollut muita uhkatekijöitä, saattoi tyttö jäädä kotiin. Ja kun isovanhemmatkin vakuuttivat, että ovat puhelinsoiton päässä ja valmiita aina auttamaan, jos jotain tuli, ei suurempia toimenpiteitä tarvittu.

Kolmannen kouluvuoden alkaessa, Effie kulki koulumatkat yleensä seuraavalla kadulla asuvan ystävänsä kanssa.
Koulun jälkeen Effie yleensä teki läksyt ja karkasi koiransa kanssa lastenhoitajalta, joka yleensä oli paikalla aina siihen asti, kun toinen vanhemmista tuli kotiin. Päivät sujuivat samalla tavalla lähes aina. Vanhemmat eivät kysyneet päivästä, kuin näennäisesti, odottamata vastausta. Eivätkä vanhemmat koskaan udelleet lapsenvahdilta, miten oli mennyt, tuo vain sai palkkansa ja lähti.

[Image: maxresdefault.jpg]

Vuosi 1980 alkoi ristiriitaisissa merkeissä. Effie kävi koiransa kanssa katsomassa ilotulitusta keskustassa ja kotiinpalattuaan oli sielläkin aika räiske, sillä isä ja äiti olivat päätyneet voimakkaaseen väittelyyn, syrjähypyistä, joita oli puolin ja toisin tehty. Effie tiesi vanhempiensa suhdekiemuroista jotain, ei kovin tarkkaan, mutta sen että kummallakin oli joku toinen, kuin oma puoliso. Effie soitti kyynelehtien isovanhemmilleen ja yön aikana Walter haki tyttärentyttärensä ja ilmoitti vanhemmille, että lapsi ja koira palautettaisiin loman loppupuolella. Kun Effie palasi kotiin Tenorin kanssa, oli isäpuoli lähtenyt ja parin viikon jälkeen, alkoi hyppiminen kahden kodin välillä. Tyttö kuitenkin oli suurimman osan aikaansa isäpuolensa luonna, sillä siellä oli tilanne, hieman turvallisempaa ja tasaisempaa.
Syksyllä -88 muuttaa kokonaan isäpuolensa luokse, sillä äiti sairastuu vakavasti ja Effien tilanne halutaan pitää vakaana.

Vasenkätinen.
Eläinrakas ja luonnonläheinen ihminen.
Pelkää ukkosta.

Lauluääni ja lopussa puheääni.
Koiransa Tenor kuolee elokuussa -88, mutta Effie saa kuitenkin melkein heti Jackrusselinterrieri J. Hendrixin, jonka hänen isäpuolensa oli, salaa tytöltä, varannut jo ennen Tenorin yhtäkkistä poismenoa, mutta noihin aikoihin tuli luovutusikään.