HPAU
Secret of Portobello Road (K-15) - Printable Version

+- HPAU (https://hiddenkiss.net/hphr)
+-- Forum: PELIT (https://hiddenkiss.net/hphr/forumdisplay.php?fid=3)
+--- Forum: AIKAJANAN ULKOPUOLISET (https://hiddenkiss.net/hphr/forumdisplay.php?fid=7)
+--- Thread: Secret of Portobello Road (K-15) (/showthread.php?tid=3)

Pages: 1 2


RE: Secret of Portobello Road (K-15) - Jacob King - 19-03-2016

”Ehdottomasti,” Jacob vastasi Kermichin kysymykseen. Odotettavasti Dena oli ainoa eri mieltä. Jacob odotti hetken, josko perhe halusi sanoa asiaan jotain ensin, mutta ilmeisesti nämä nimenomaan odottivat hänen sanovan. Hän ei tuntenut Denaa tietenkään paljon mitään, toisin kuin perhe, mutta toki hän yrittäisi auttaa, jos vain millään voisi.
Hetken hän katseli Denaa joka näytti aivan ruumiilta, nousevaa rintakehää ja eläviä silmiä lukuun ottamatta, ja mietti miten aloittaa. Jostain, ehkäpä jälleen oman menneisyytensä ja isoisänsä antamista kokemuksista ja opeista, hän löysi juuri ne asiat ja sanat jotka ainakin halusi sanoa, eri asia sitten auttaisivatko ne mitään tässä tapauksessa.
”Dena – jos saan kutsua sinua Denaksi,” hän aloitti kohteliaasti ja lempeästi, katse tytössä. ”Minä tiedän hyvän nuorisolle tarkoitetun klinikan täällä Lontoossa. Jos annat lääkäreiden ja muiden ammattilaisten auttaa sinua, saat viettää veljesi kanssa vielä ehkä' lukemattomia vuosikymmeniä.” Hän oli melko varma että tyttö ajatteli enimmäkseen äitinsä kanssa olemista ja ehkä rakasti tarpeeksi setäänsäkin – ei hän tiennyt, tämä ei ollut maininnut Natrachia millään tavalla tänä iltana, mutta hän oli näistä hetkistä ja tytön Kermichiä ensimmäisenä kyselemisestä arvellut että sisarukset olivat erityisen läheiset.
Hänellä itsellään ei ollut kokemusta vieroitusklinikoista asiakkaana, sillä hänellä oli ollut vain alkoholiongelma ja sekin niin pienenä - reilusti ennen teini-ikää, että isoisä ja ystävät olivat saaneet hänet kuiville ilman suurempaa ammattilaisapua. Mutta työnsä puolesta hän oli viime vuosina tutustunut muutamiin Lontoon vieroitushoitoklinikoihin ja muihin vastaaviin tahoihin, kaupungin nurjan puolen ohella.
Hän vältteli kysymästä kysymyksiä sillä arveli nenän kautta kurkkuun ja sitä kautta vastaan kulkevan letkun tuntuvan varsin epämiellyttävältä, etenkin puhuessa.
Mies istahti tuolille seinän viereen, muutaman metrin päässä Aikeneista ja nojasi hieman eteenpäin, kyynärpäänsä reisillään ja kädet hieman ristissä.
”Esitit kujalla kysymyksen, jota et ehkä muista...mutta ei, en ole vakooja. Olen etsiväkonstaapeli. Työskentelin viime vuonna muutaman viikon avustajana äitisi tapauksessa. Siksi tiesin nimesi.”
”Toivoisin,” hän jatkoi saman tien, ”että suostuisit vieroitushoitoon ja pysyisit siinä niin kauan kuin aikuiset katsovat parhaaksi. Se tulisi kyllä olemaan hyvin pitkä ja tuskainen tie monella tavalla,” hän sanoi rehellisesti, eihän tyttö enää varsinaisesti mikään pikkulapsi ollut vaikka olikin toki vielä lähempänä lapsuutta kuin aikuisuutta, ”mutta kaikki tiet päättyvät joskus. Lääkärit auttaisivat sinua, myös löytämään keinoja tuntea hyvää oloa ilman myrkkyjä. Usko pois, ne keinot tuovat paljon pidempikestoista ja vahvempaa hyvää oloa kuin viina ja huumeet.” Hän puhui rauhallisesti, ja koko ajan tiiviisti mutta ystävällisesti Denaan katsoen.
”Sitten, lopulta, pystyisit tekemään kaikkia niitä asioita joita olet halunnut, ja mitä äitisi ehkä toivoi sinut voivan elämässäsi tehdä. Ei varmaan kuulosta huonolta idealta?” hän totesi ja kysyi kannustavaan sävyyn.


RE: Secret of Portobello Road (K-15) - Cullodena Aiken - 19-03-2016

Dena katsoi veljeään ja Nat-setäänsä, siirtäen lopulta väsyneen katseensa Jacobiin. ”Kotiin”, hän sanoi vaikeasti. Joka paikkaan koski ja letku vaikeutti puhumista. ”Kotiin”, hän sanoi uudestaan, kun kyyneleet tulivat silmiin, hänen itkuinen katseensa kääntyi isoveljeen, joka silitteli hellästi kyyneleet pois ja katsoi apua pyytäen Jacobia. Kermichi ei ollut mikään hyvä järjen puhuja, ei ainakaan siinä tilanteessa.
Kun Jacob alkoi puhua Denalle, tyttö katsoi surullisilla silmillään miestä. Hänen toinen kätensä puristi tiukasti Kermichin kättä ja toinen Nat-sedän kättä. ”Na-se”, hän sanoi takeltelevasti ja katsoi Natrach-setäänsä ja parahti: ”Kotiin.” Natrach katsoi tyttöä pahoittelevasti ja silitteli tuon kämmenselkää peukalollaan, sanomatta mitään.

Kermichi katsoi pikkusiskoaan ja kuunteli samalla, mitä Jacob puheli Denalle. Kun mies oli toiveestaan kertonut Denalle, Kermichi katsoi sisartaan uudestaan. Hetkeen veli ei sanonut mitään, mutta kun sanoi, hänen äänensä oli rauhallinen: ”Dena-kulta. Minä tiedän, että ikävöit äitiä, mutta et sinä päihteiden avulla pääse yhtään lähemmäs äitiä. Ne vievät sinut vaan kauemmas äidistä. Kun sinä paranet, pääset siten paljon lähemmäs äitiä, kun elät siten niin kuin äiti olisi tahtonut.” Dena yritti sanoa jotain vastaukseksi, mutta letkun vuoksi hän alkoi yskiä kovasti ja hänen hengityksensä alkoi vinkumaan ja suusta tulla vaahtoa, joten Nat-setä painoi nappia ja kutsui hoitajaa siten paikalle.


RE: Secret of Portobello Road (K-15) - Jacob King - 19-03-2016

Pari lääkäriä, nuori mies ja nainen, saapui paikalle kymmenessä sekunnissa, toinen heistä asteli säätämään aktiivihiiltä antavaa konetta ja toinen tutkimaan Denaa.
”Anteeksi, mutta tarvitsemme hetkeksi tilaa,” nainen sanoi myötätuntoisesti siirtyessään Kermichin puolelle vuodetta. ”Kyse on luultavasti vain siitä että hän ei ole syönyt mitään pitkään aikaan ja nyt tämä, mutta täytyy tutkia tarkemmin. Sen verran paljon aineita hän oli ehtinyt sisäänsä ottaa,” tämä selitti, tarkastellen Denaa kramppien tai ihon värivirheiden varalta, ja kysyi tunsiko tämä vatsassa kipua, pyytäen vain nyökkäämään tai pudistamaan päätään vastaukseksi.

Samalla Jacob viittoi Kermichiä ja Natrachia seuraamaan häntä pois huoneesta. Hän halusi vielä puhua tulevasta hoidosta, mutta ei hermostuttaa Denaa etenkään sillä hetkellä.
Viereinen huone oli tyhjä, joten hän asteli sinne jotta olisivat vähän sivummalla käytävältä, ja madalsi ääntään.
”Jotta voimme puhua vapautuneesti, tähän väliin mainitsen että minäkin olen velho. Jos ette saa vakuutettua häntä vieroitushoidon tarpeellisuudesta,” hän aloitti, sillä tyttö ei äsken vaikuttanut yhtään kuuntelevan heistä ketään, ”suosittelisin järjestämään asian niin ettei hän pääse karkaamaan klinikalta. Ja että pitäisitte hänet siellä ja poissa koulusta vähintäänkin muutaman kuukauden. Mitä minä olen tapauksia nähnyt niin noin syvältä ei selviä ihan lyhyillä hoitojaksoilla, varsinkin jos ihminen ei itse halua hoitoa. Kannattaa toki silti ensin kysyä lääketieteen ja psykologian ammattilaisten mielipiteitä ja näkemystä siitä miten Denan kanssa toimia – minä en väitä olevani sellainen. Pystyn puhumaan vain oman ammattini näkökulmasta. Joka tapauksessa...” hän puhui, ”jos haluatte, voin auttaa teitä löytämään parhaan mahdollisen klinikan lähempänä kotianne.”
Hänen ei virkansa puolesta olisi tarvinnut tehdä Denan eteen yhtään enempää kuin oli jo tehnyt, mutta hän halusi. Ei hän toki tälle tapaukselle pidemmällä tähtäimellä omistautuisi – poliisin ja etsivän työ oli tarpeeksi stressaavaa ilmankin ja hän halusi antaa sille sata prosenttia nyt kun vielä perheettömänä pystyi, mutta yrittäisi mielellään auttaa Denan mahdollisuutta saada kunnon ensiaskel parempaan suuntaan.


RE: Secret of Portobello Road (K-15) - Cullodena Aiken - 19-03-2016

Kun lääkärit tulivat paikalle, Nat ja Kermichi tekivät oitis noille tilaa. Kumpikin, tietysti olivat hyvin huolissaan tytöstä. Tämä oli ollut kummallekin valopilkku pimeässä. Nat katsoi lääkärejä ja yskittyään kysyi: "Sanokaahan rehellisesti, kuinka lähellä loppua hän on tänään käynyt?" Vastauksen saatuaan miehet lähtivät seuraamaan Jacobia ja siirtyivät toiseen huoneeseen keskustelua jatkamaan.
Lääkärin kysyessä kivuista Dena vain nyökkäsi, tytön keho kramppaili jonkun verran ja iho oli kuoleman harmaan värinen. Suupielet olivat kuolanlimaiset ja tyttö niin säälittävän avuton.

Kermichi ja Nat kuuntelivat, mitä Jacobilla oli sanottavaa. Kermichi ei kuolonsyöjä tehtävien takia halunnut pitää yhteyttä muihin velhoihin, joilla vaikutusvaltaa oli velhomaailmassa, Nat puolestaan veljentytön vuoksi piti yhteyttä mm. Kermichiin ja kouluun kirjoitti tuolle, joten taikaposti, ei ollut hänelle outoa.
"Mielestäni Denan mielipide, on jätettävä huomioimatta. On liikuttavaa, että hän haluaisi tulla kotiin luokseni, mutta minä en osaa auttaa häntä. Katkaisuhoito on mielestäni ainoa vaihtoehto", hän alkoi yskiä ja katsoi Jacobia. "Kerroitte, että olette työnne takia joutunut ohjaamaan joitakuita hoitoon. Näit miten syvällä tyttö on. Kuinka pitkä aika minimissään?" Hän kysyi lopulta. Vastauksen saatuaan hän totesi rauhallisesti: "Pitäisi ottaa Dumbledoreen yhteyttä. Kouluun häntä ei voi missään nimessä lähettää."

Mies alkoi taas yskiä ja katsoi muita, kunnes huoneeseen tuli lääkäri, joka kertoi, että Denan luo voisi mennä.
"Kiitos", Kermichi sanoi ja katsoi muita, kun Nat avasi jälleen suunsa ja puhui käheällä äänellä: "Olisi hyvä jos hoitopaikka olisi lähellä Liverpoolia. Minun on paljon helpompaa silloin, vierailla useasti hänen luonaan."


RE: Secret of Portobello Road (K-15) - Jacob King - 19-03-2016

"No, minähän en voi tarkalleen tietää tytön tilanteen vakavuutta kun vasta äsken hänet tapasin, mutta en usko tämän olleen läheskään ensimmäinen kerta," Jacob totesi ja pohti kysymystä. "Jakson pituuteen vaikuttaa olennaisesti myös se mitä huumeita hän on käyttänyt, ja kuinka pitkään, ei ainoastaan se miten paljon. Yleensä se on vähintään kolme kuukautta, jos haluaa minkäänlaisia positiivisia tuloksia. Mutta joidenkin huumeiden kohdalla suositeltu minimipituus on yksi vuosi, vaikkei ehkä koko aikaa klinikalla," hän jatkoi. "Mutta suosittelisin painottaa erityisesti psykiatriseen ammattiapuun, koska jos hän ei itse halua hoitoa päihdeongelmaansa, kukaan ei voi auttaa häntä missään ajassa. Kannattaa viedä tyttö klinikalle ja keskustella lääkäreiden ja muiden sen henkilökunnan kanssa näistä asiasta tarkemmin, minä en tosiaan voi antaa varmaksi mitään tapauskohtaisia neuvoja."

Jacob siirtyi huoneesta käytävälle, ilmoituksen tehneen lääkärin perässä.
"Minä voin käydä läpi meidän yhteyksiä ja lähteitä ja katsoa parhaaksi koettuja vaihtoehtoja, myös läheltä Liverpoolia," hän sanoi Natrachille. Toki päihdeklinikoita löytyi puhelinluettelosta ja muualtakin kenelle tahansa haettavaksi, mutta poliisiasemalla saattoi olla enemmän yksityiskohtia ja tietoa joistakin.
"Voin tehdä niistä listan ja toimittaa sen tänne huomenna iltapäivällä, niin voitte lääkäreiden kanssa selvitellä mihin Denan kannattaisi täältä suunnata," hän jatkoi.
Hänellä olisi huomenna vapaapäivä, mutta suunnitelmia hänellä ei huomiselle ollut ja äkkiäkös hän listan toimittaisi tänne, ilmiintymällä. Samoin, hän voisi täältä nyt ilmiintyä keski-Lontooseen omalle asemalleen ja katsella kasaan muutaman mahdollisen klinikan ennen kuin ilmiintyisi kotiin.
Sitten hän asteli vielä hyvästelemään Denan, sillä häntä täällä tuskin enää tarvittaisiin.
"Dena?" hän kutsui ja kun tyttö vaikutti olevan hereillä, hän jatkoi päästyään tämän vuoteen vierelle ja laski kätensä sen kaiteelle. "Muistathan että sinä olet osa äitiäsi, joten jos satutat itseäsi, satutat myös häntä. Muista myös mitä sanoin vahvuudestasi. Ei ole vielä liian myöhäistä, jos tahdot auttaa itseäsi ja annat perheesi ja lääkäreiden auttaa." hän puhui lempeästi, katsoen tyttöön ilmeensä tyyni ja ystävällinen.


RE: Secret of Portobello Road (K-15) - Cullodena Aiken - 19-03-2016

Natrach ja Kermichi kuuntelivat Jacobin sanoja. "Se olisi kyllä tosi hienoa, jos saisimme niitä hoitoklinikoita selville", Natracha kähisi miehelle. Miehet hyvästelivät Jacobin ja antoivat tuon käydä yksi Denan luona. Tyttö oli kalpea, mutta hereillä, hänen tummat silmänsä katsoivat miestä onnettomina. Ilme oli täynnä surua. Jacobin puheet äidistä saivat kyyneleet tytön poskille. Miten kovasti, hän tahtoikaan saada äitinsä takaisin.
Cullodena ei kuitenkaan päästänyt ääntäkään, eikä hän muutenkaan liikkunut sängyllä. Kyyneleet olivat ainoa asia, joka osoitti, että Dena kuunteli poliisimiehen puheita. Lopulta hän mutisi: "Tahon miä."


RE: Secret of Portobello Road (K-15) - Jacob King - 19-03-2016

"Hyvä. Luota perheeseesi niin selviät kyllä," Jacob totesi ja hymyili lämpimästi.
"Minun on nyt mentävä, mutta usko pois - olen tavannut monia sinun ikäisiäsi kurjista olosuhteista. Sinä pärjäät varmasti," hän lisäsi, katsoi vielä ovelle kävellessään Denaa, kunnes suuntasi askeleensa osaston ulko-oville.

Elokuun alussa komeroita siivotessaan Jacob törmäsi vanhaan kirjaan jonka oli lukenut viimeksi teini-iässä ja josta oli itse saanut paljon voimaa jaksaa menetystensä ja tuskiensa kanssa. Hetken selailtuaan ja kirjaa mieleen palauteltuaan hän uskoi että Denakin saattaisi hyötyä siitä. Ei hän tietenkään tiennyt lukiko Dena lainkaan kirjoja, mutta kyllähän nyt jokainen ihminen ainakin yhden kirjan elämässään lukaisee vapaaehtoisestikin. Ainakin hän tarjoaisi sen luettavaksi, olisi toki tytön oma asia lukisiko sen ja jos niin milloin.
Seuraavana päivänä hän kävi läpi Charing Cross Roadin lukuisia divareita ja onnistuikin löytämään siistin ja hyväkuntoisen kopion samaisesta kirjasta, joka oli niin vanha etteivät kaupat sitä enää myyneet.
Tuon kopion hän laittoi postiin Denalle, tämän asuttamalle klinikalle vielä samana päivänä, saatteena lyhyt kirje jossa hän kertoi antavansa kirjan hänelle lahjaksi, sekä hieman kirjasta ja omasta kokemuksestaan sen lukemisesta vaikka ei tarkemmin kertonutkaan nuoruutensa tapahtumista. Ja toivovansa että Denakin saisi siitä voimavaroja jos päättäisi sen lukea.
Allekirjoitukseksi hän merkitsi etu- ja sukunimensä pelkän etunimen tai ylimääräisten liitteiden sijaan sillä varsinaisesti ystäviksi heitä ei toki voinut lukea mutta tämä oli kuitenkin henkilökohtainen lahja eikä siksi kovin virallistakaan allekirjoitusta tahtonut laittaa.
Hän ei myöskään maininnut kirjeessä tilannetta jossa he tapasivat sillä uskoi tytön muistavan hänen nimensä vielä, aikaa oli kuitenkin kulunut vain pari tai kolme viikkoa.
Jacob toivoi sydämestään että kirjasta olisi tytölle iloa, vieroituksen ensimmäiset viikot olisivat taatusti raskaimmat.