HPAU

//Navaho ja muu perhe tänne//

1.heinäkuuta 1982

Thaeleira oli ollut vuosia hyvässä uskossa siihen, ettei hän joutuisi Banen kanssa naimisiin. 1.heinäkuuta, Thaeleira oli Plion kanssa juttelemassa kallion juurella, samalla kun hän keräsi joitain kasveja itselleen. Hän näki Banen tuijottavan kauempana ja lähestyi sitten Pliota hieman. "Se tuijottaa minua taas, se on niin epämieluisaa", tyttö sanoi ääni väristen. Plion kanssa hän oli aina tuntenut olevansa turvassa ja niin samalla aaltopituudella. "Minä en ymmärrä, miksi se ei ymmärrä, että minä en halua häntä. Banen katseessa on vain jotain pelottavaa ja pahaa", Thaeleira kuiskasi värisevällä äänellä ja kun hän vielä lähestyi Plioa, lähti Bane laukkaamaan häntä kohden ja tarttui tähän vahvoilla käsivarsillaan ja laukkasi, tyttö käsissään, kauemmas. "Päästä irti minusta!" Thaeleira sanoi ja järkyttyi kun Bane kertoi, että hän vaatii vaimoltaan uskollisuutta. "Minä en ole sinun vaimosi nyt, enkä koskaan", Thae yritti tapella oria vastaan. Kun ori lopulta laski hänet maahan, ja sivalsi Thaeleiran sisintä sanomalla: "Olet pian. Haluan seremonian niin pian kuin mahdollista." 
Thaeleiran silmiin nousi kyyneleet ja huomatessaan Navahon matkan päässä, tyttö riensi tämän syliin ja hän oli aivan hysteerinen ja hänen sanansa vain hukkuivat kyyneleihin ja hän osoitteli Banea paniikissa. Ainoa mitä hänen sanoistaan sai selvää oli lopussa: "Minä en halua."

Bane oli koko alkukesän katsellut miten rakas Thaeleira ja se Pliophiliuksen idiootti lähentyivät toisiaan ja nykyään noita ei ollut mahdollista nähdä erillään. Tai siltä Banesta ainakin tuntui. Nuo kaksi olivat nytkin kiehnäämässä aivan Banen luolan lähettyvillä. Ja tuo jos jokin ajoi Banen raivon partaalle. Thaeleira kuului hänelle ja Plion ruippana kehtasikin olla noin lähellä Banen tulevaa vaimoa. Mikä saikin Banen miettimään. Mitä jos Thae olisikin jo Banen vaimo? Silloin olisi Plion parempi pysyä tammasta erossa ja koska toisen vaimoon kajoaminen oli rikos, niin mitä todennäköisimmin Plio pidettäisiin Thaesta erossa myös muiden laumalaisten toimesta. Bane olikin aina halunnut kesähäät ja mikäs sen parempi aika häille kuin nykyhetki. Kaikkien kukkien kukinnat olivat huipussaan, aurinko paistoi juuri oikeassa kulmassa ja oli lämmintä. Niinpä. Bane nyökkäsi itsekseen ja ryhtyi tuumasta toimeen. Bane loikkasi luolansa vieressä olevan syvemmän puron yli ja laukkasi noiden kahden luo niitylle. Bane nappasi Thaeleiran otteeseensa ja suuntasi Plion luolta pois. Bane katsahti Plioon päin ja virnisti tuon pöllämystyneelle ilmeelle ja sille, että kaiken lisäksi tuo tuijotti aivan väärään suuntaan. Bane ja Thae olisivat luultavasti päässeet kauemmaskin ellei tamma olisi ruvennut rimpuilemaan Banen otteessa. "Oi! Oles hiljaa! Ei noin puhuta aviomiehelle! Eikä etenkään tuon temppusi jälkeen! Vaimon pitäisi olla uskollinen miehelleen!" Ja tamma rupesi rimpuilemaan entistä enemmän, kieltäen samalla heidän tulevan avioliittonsa. Joka oli kyllä jo yhtä varma kuin Plio oli sokea. Saaden tarpeekseen tamman rimpuilusta kun tuo oli lähellä osua Banen silmiin, ori laski Thaen maahan vakuuttaen heidän avioituvan kyllä. Sekös laittoi tamman itkemään aivan hysteerisesti ja kun tuo sitten yhtäkkiä livahti Banen luolta pois alkoi Banea hieman turhauttamaan. Ja nähdessään kenen luo Thae nyt ryntäsi ei auttanut asiaa yhtään.

Navaho oli joutunut heti aamupäivästä Irisvielin vahtijaksi, kun tuo oli vaatimalla vaatinut päästä ulos, vaikka muut varsat olivat vielä ruokakoomassa nukkumassa sen päivän lounaan jäljiltä. Irisvielin vahtiminen oli Jinnungan hommaa, ei Navaho osannut vahtia Irisvieliä ja kaiken kukkuraksi tuo oli melkein pahempi kuin Thaeleira pienempänä. Ja sitä varsaa sai VAHTIA™. Mutta tamma oli nyt metsästysvuorossa, eikä varsojen vahtimisvuorossa oleva Torvus olisi pysynyt Irisvielin perässä hänkään. Ehkä Navaho vain sai ansaitsemansa mukaan, sillä olihan hänkin ollut lapsena melko rasavilli tapaus. Navaho keskeytti ajattelunsa huomatessaan Irisvielin ryntäävän taas perhosten perässä ties minne katsomatta yhtään mihin laukkasi. "Ei...hyvä...Jumala! Irisviel! Nyt!" Navaho huudahti varsalleen tuon lähestyessä Magorianin luolan edustan puroa. Juuri siltä puolelta missä se olisi liian syvää varsalle. "Kyllä minä huomasin, että se oli siinä, isä!" Varsa intti Navaholle, pettyneenä jahtinsa keskeytymisestä ja katsoi haikeana perhosensa perään, kun se lensi puron toiselle puolelle ja katosi Banen luolan taakse metsikköön. Navaho kurtisti kulmiaan laittaen samalla kätensä puuskaan. Hän oli aikeissa aloittaa puhuttelun varsalleen, kun itkuinen Thaeleira ryntäsi heidän luokse ja tarrasi Navahoon. Navaho ei meinannut saada selvää tuon sanoista, mutta tamma oli selvästi jotain vastaan ja kun Nava huomasi Banen kauempana niityllä, hän tajusi heti mitä tamma noin kovasti vastusti. Ori ei pidättänyt katseestaan ainoatakaan vihan pisaraa katsoessaan Baneen päin ja Nava oli vielä vähemmän innoissaan, kun tuo virnisti takaisin ja alkoi lähestyä heitä.

Thaeleira ei ollut missään mielessä valmis avioliittoon Banen kanssa. Plio oli kaikin puolin erilainen luonteeltaan kuin Bane, Plio vastasi kysymyksiin ja oli mukava.
Thaeleiran paniikki oli kurissa aina niin kauan, kun Bane pysyi kaukana. Mutta nyt kun oli ollut tämän käsillä, pelko vavisutti koko kehoa. Thaeleira tärisi isoveljensä kylkeä vasten ja kun Bane tuli lähemmäs, hänen jalkansa alkoivat levottomasti täristä ja hänen oli pakko nostella niitä ja hän pyrki veljensä taakse. Vaikka hän ymmärsi jo paljon asioita, hän ei vain ymmärtänyt, miksei Bane voinut antaa hänen olla rauhassa. Hänhän oli vain poiminut kasveja, tutkiakseen niiden parantavaa voimaa paremmin ja Plion kanssa hän kulki mielellään, sillä Plion toimivat aistit kertoivat paljon enemmän, kuin Thaeleiran aistit. Plion sokeus voimisti muita aisteja ja siksi Thae usein kysyi, mitä kasvit kertoivat nuorukaiselle. Hän ei osannut tuntea samalla tavalla kuin Plio herkillä sormillaan tunsi ja Thaeleirasta oli hauska selvittää, miten Plio vaistosi aisti kaiken.
Bane oli vain niin pahan oloinen, että se sai aina kylmiä väreitä kehossa, eikä ne tuntuneet kivalta, nuori tamma tuli väkisin aina epävarmemmaksi kun tämä lähestyi. "Pysy kaukana minusta", Thaeleira parahti ja painoi päänsä isoveljensä syliä vasten.

Navahon torjuvasta olemuksesta huolimatta Bane löntysti vanhemman orin, Irisvielin ja Thaen luokse, eikä ottanut nuoren pelokkaan tamman vastusteluita lainkaan kuuleviin korviinsa. Ori virnisti Navaholle. "Ottaisin vain vaimoni mukaan ja lähdemme sitten tiehemme." Bane sanoi ivallisesti Navaholle Thaeleiran täristessä ja Irisvielin vetäytyessä takavasemmalle roikkumaan isänsä hännästä. "Olet ikuisuuden verran liian ajoissa; Thaeleira ei ole vielä vaimosi. Eikä tule koskaan olemaankaan, jos se minusta riippuu." Navaho vastasi tuolle ärtyneenä.
Normaalisti, Navahon ei tarvinnut puolustaa kuin Thaeleiraa Banelta, mutta nyt myös orin oma varsa oli paikalla, eikä Banesta koskaan tiennyt mitä tuo saattaisi milloinkin saada päähänsä. Mikäli tuo iskisi silmänsä Irisvieliin, Navaho luovuttaisi Banen vaikka Azkabanissa lusiville kuolonsyöjille tai ankeuttajille. Tarkemmin ajateltuna ankeuttajat voisivat ollakin parempi vaihtoehto. Saisi Banekin jotain pelättävää. Mutta toisaalta, kuolonsyöjätkin osasivat olla yhtä julmia kuin nuo eläimet. Navaholla oli tuosta kokemusta liiaksikin.
Bane hymähti Navahon vastaukselle. "Niin. Kuten sanoit; en vielä. Äkkiähän tuokin kyllä hoituu." Tuo ei sen enempiä selitellyt vaan riuhtaisi Thaeleiran Navaholta niin sukkelasti, ettei Nava kerennyt paljoa reagoimaan yllätykseltään. Sitten nuorempi otti jalat alleen ja lähti laukkaamaan kohti Magorianin luolaa. Navaho havahtui ja lähti tuon perään heti, kun oli saanut Irisvielin selkäänsä.

Thaeleiran olo oli epämukava, mutta Navahoa hän ei pelännyt tietenkään. Tyttö katsoi varsaa, joka oli tullut lähemmäs heitä ja hän yritti ohjata varsaa Navahon taakse piiloon, sillä Bane oli arvaamattomin kentauri, kenet tamma tiesi. Hän kuunteli orien sananvaihtoa ja ennen kuin hän tajusikaan, oli Bane taas tarttunut häneen ja veti tämän otteeseensa niin kovasti, ettei tamman jalat edes hiponeet maata, kun Bane laukkasi kohti Magorianin luolaa. Thaeleira koitti rimpuilla käsiään vapaaksi ja hän huusi: "Päästä irti! Isä! Isä! Auta minua!" Pelko kaikui nuoren tamman äänessä, muutama kentauri vain katsoi hämmentyneenä kun Bane ratsasti Thae käsissään ohi, kohti johtajan luolaa. Thae koitti raapia vapaalla kädellään Banen kasvoja ja jopa purra tätä, niin kovasti hän vastusti orin voimaa ja pahuutta. "Isää!!" Thae huusi taas tällä kertaa, niin kovaa, kuin vain ääntä lähti ja se ääni oli täynnä kauhua.

Navaho rynnisti täyttä päätä Magorianin luolaa päin, kun Thaeleira rupesi kiljumaan kuin syötävä. Tamman kauhua täynnä oleva huuto karmi Navahon selkäpiitä, eikä Irisvielkään tuntunut tuosta pitävän, tiukensi vain otettaan Navan selässä. Ei ollut enää pitkään aikaan ollut epäselvää, että Thae pelkäsi kuollakseen Banea, mutta muu lauma luuli noiden vain 'leikkivän' -olivathan he kihlatut toisilleen- miksi joku luulisi noin, kun Thae huusi tuolla tavalla, oli täysin Navahon järjen ulottumattomissa. Tai ehkä he eivät luulleet noin, mutta miksi he eivät siltikään tehneet asialle mitään? Kai he vain olettivat Thaen perheen osaavan hoitaa homman. Ollessaan jo ihan lähellä luolaa, näki Navaho isänsä tulevan äidin kanssa heitä kohti. He olivat selvästi kuulleet Thaeleiran huudot ja tiesivät tasan tarkkaan mistä äänet johtuivat ja kuka ne oli saanut Thaeleirassa aikaan. Tamman ääni oli nimittäin ollut aika kova ääninen ja vain yksi kentauri sai Thaen kiljumaan noin. Nähdessään Navahon, ja Banen livahtavan luolaan rimpuileva Thae otteessaan, tulivat Bolvangar ja Helen huolissaan kysymään mitä oikein oli tapahtunut. "Bane on taas saanut päähänsä jotain, eikä jätä Thaeleiraa rauhaan." Nava tuhahti lopen kyllästyneenä Banen touhuihin. Ori laski Irisvielin selästään ja tämä tervehti isovanhempiaan hieman hermoissaan koko tilanteesta. Irisviel ei ollut koskaan aiemmin nähnyt Thae-tätiä tuollaisena ja varsa vaistosi muidenkin huolen. Bolvangar hymähti, itsekin kyllästyneenä Baneen, ja viittoi koko poppoon perässään luolalle, kun näki Magorianin vilkaisevan luolan ulkopuolelle ja nyökkäävän heille. Bane oli jo Magorianin puheilla, kun Navaho astui luolaan. "...käytäntöön jo nyt, samantien!" Ei kestänyt kauaa miettiä mitä Bane vaati johtajalta ja Navaho tunsi vihan aallon vyöryvän ylitseen.

Thaeleiran pelko oli suoraan käsinkosketeltavaa, kun he lopulta Banen kanssa olivat Magorianin luolassa ja Bane lopulta vähän laski tammaa maahan, tyttö itkien perääntyi Magorianin suuntaan. "Kiltti, älä pakota minua siihen, hän on niin karmiva ja pelottava", Thaeleira itki lohduttomasti ja katsoi laumanjohtajaa anovasti. "Kukaan ei voi olla onnellinen tuollaisen kanssa", Thaeleira sanoi ja huomattuaan vanhempansa, hän siirtyi nopeasti vanhempiensa väliin ja painautui äitinsä syliin. "Äiti", tytön ääni sortui itkuun, kun hän painoi päänsä naisen rintakehälle. Banen vanhemmat astelivat luolaan ja orin äiti sanoi: "Tuo on Thaeleira jo ihan turhaa. Sinä pelkäät ihan turhaan. Bane on aina puolustanut laumaa ja on hyvä taistelija ja metsästäjä. Et voi vain ulkonäön ja ilmeiden perustella arvostella." Thaeleiran pelko ei kuitenkaan kaikonnut. "Ehkä avioliitto olisi syytä laittaa täytäntöön, niin hän oppii, että pelkäsi ihan turhaan", Banen isä sanoi pohtivasti ja katsoi Magoriania. "Ei... ei... ei..." Thaeleira sanoi. Nuoren tamman sisällä vavisutti voimakkaasti kylmät väreet. "Isä... Äiti... Nava... Bane... Ei... Ei... Plio..." tyttö soperteli itkusella äänellä, mutta vain nimet ja ei sanat olivat selkeimmät, hän yritti kertoa kuitenkin ettei halunnut pahaa Banea ja että Plio oli hyvä ja turvallinen. "Minä en halua tuota. Silmät ja sydän pahuutta", Thaeleira itki.

Thaeleira alkoi inttämään Banea vastaan Magorianille, eikä Bane tykännyt tästä lainkaan. Muiden ilmaantuessa Magorianin luolaan, ei Bane kuitenkaan tehnyt asialle mitään, Thaeleiran rankaiseminen olisi vain heidän kahden silmille. Jos muut saisivat Magorianin pään käännettyä, ihan vain sen takia, että Bane olisi todistetusti jo nyt väkivaltainen Thaeta kohtaan, Bane olisi ongelmissa. Ja mikäli Plio saisi Thaeleiran itselleen, olisi se kova isku Banen egolle. Kun Thae huomasi vanhempansa, hän juoksi noiden luo. Bane kurtisti kulmiaan. Myös Nava oli paikalla ja nuo jos ketkä saisivat Magorianin pään käännettyä. Jostain kumman syystä sodan jälkeen oli Magorian aina suosinut tuota perhettä. Ehkä se liittyi jotenkin siihen pikku kentauriin, joka katosi sodan jälkeen yhtä äkkiä kuin oli laumaan tullutkin. Minne lie, sen tiesivät vain Magorian ja nuo. Bane saattoi jo maistaa voittonsa, kun Wolborg ja Reba, orin omat vanhemmat saapuivat paikalle heti laittamaan Thaellekin vähän järkeä päähän. Tamma ei kuitenkaan uskonut heitä ja väitti vastaan entistä enemmän. Banen mitta alkoi olla täynnä. "Ole nyt jo hiljaa, en minä ole sinulle tähänkään mennessä mitään tehnyt! Me mennään nyt naimisiin ja sillä sipuli, sinulla ei ole mitään vastaan väittämistä." Bane kiihkoili toivoen, etteivät muut suostuisi Thaeleiran pyyntöihin. "Olisit vain kiitollinen, etten ole kuin Plio. Se typerys ei erota edes kukkivaa kukkaa mädäntyneestä!" Bane nauraa mylvi. "Miten sellainen voisi tehdä sinut onnelliseksi! Muut lauman tammat antaisivat vaikka yhden kavioistaan päästäkseen minun kanssa naimisiin!" Ori koetti vakuuttaa Magorianin siitä, että juuri Bane olisi paras vaihtoehto kenelle tahansa lauman tammoista. "Mutta ei! Minä haluan ainoastaan sinut!"

Thaeleira katsoi Banea järkyttyneenä. Ei ollut soveliasta kentaurilla, solvata toista kentauria, joka kuului laumaan ja jolla oli jokin rajoite. Kaikki ympärillä oli kovin sekavaa ja Banen solvaukset ja itsekehut olivat niin vastenmielisiä. "Ota sitten joku niistä tammoista, jotka tahtovat sinut. Minä en tahdo. Sitä paitsi Plio kiltein ja kivoin ori koko laumassa. Hän ei ahdistele minua ja hänen kanssaan on kiva jutella ja viettää aikaa", Thaeleira sanoi epävarmasti äitinsä sylistä. "Voi sinua typerää tyttöä. Ymmärräthän sinä, että biologinen isäsi on solminut sopinut avioliitostasi. Luuletko, sinä että hän olisi luvannut sinua Banelle, jos hän olisi paha?" Banen äiti sanoi lempeällä äänellä. "Ehkä Bane ei ollut paha silloin kun isä eli, mutta nyt hän on paha. Olet sokeampi kuin Plio, jos et näe sitä sisältä kumpuavaa pahuutta", Thaeleira sanoi nyyhkivällä äänellä ja painautui enemmän äitinsä syliin. "Minä en halua", hän sanoi nyyhkien.

Bane oli jo aikeissa solvata Plioa enemmänkin mustasukkaisuuksissaan, mutta Magorian keskeytti koko kentauri poppoon keskustelut. Ehkä hyväkin, sillä Bane olisi saattanut vain sanoa jotain mikä lopulta eväisi häneltä mahdollisuuden Thaeen. Bane katsoi Thaen perheen suuntaan. Helen silitti hiljaa varsansa päälakea rauhoitellen tuota ja Navaho katsoi Banea vihaisesti. Bane virnisti tuolle ja oli lähellä nauraa, kun Reba muistutti kaikkia Banen valttikortista; Thaen oma isä oli sopinut aviosta ja kuolleiden toiveita piti kunnioittaa. Ori ei olisi ikinä uskonut tuon säälittävän kunnioitus-perinteen koskaan auttavan Baneä saavuttamaan mitään elämässään. Magorian huokaisi ja yritti rauhoittaa tilannetta kun näki Navahon kiehuvan ilmeen. "Sopimusta ei voi purkaa, kun toinen osapuoli on kuollut, se on totta." Bane virnisti Magorianin sanoille. Magorian tuumi hetken ja jatkoi: "Mutta onko myöskään järkeä totella pyyntöä, joka aiheuttaa elävälle tuskaa?" Banen naama valahti huolesta, kun Magorian kysyi kysymyksensä. Magorian päätti pyytää ulkopuolisten näkökulmaa asiaan. "Pyytäkää vapaina olevia laumalaisia paikalle. Selvitetään tämä äänestyksellä." Nuorimman orin ilme oli nyt hapan. Jos hän häviäisi Thaen jonkin sattumanvaraisen äänestyksen takia, ei hyvä laulaisi. Muut tosin vaikuttivat tyytyväisiltä Magorianin päätöksestä. Äkkiä Irisviel nosti kätensä ja hihkui: "Minä haen kaikki!" Ja luikahti samantien pakosalle. Navahon sydän jätti yhden lyönnin välistä, kun varsa kompuroi itseensä luolasta lähtiessään, mutta rauhoittui kun tuo näytti nousevan pystyyn yhtä äkkiä kuin oli kaatunutkin. Navaho katsahti muihin luolassa oleviin kentaureihin ja viittoi menevänsä Irisvielin perään. "Ihan pieni hetki." Tuo sanoi ja lähti luolasta Irisvielin perään. Varsan sinne tänne sinkoilu ei sinänsä ollut mikään yllätys, mutta Nava ei voinut käsittää, miten pieni varsa oli voinutkin valita juuri tämän ajankohdan olla hankala.

//Hyvää joulua muuten

Reba katsoi muita ja sanoi miehensä sanojen jälkeen: "Edesmenneiden kunniaa ei sovi häväistä, vaikka olisi itse toista mieltä." Hän kuitenkin sitten katsoi Thaeleiraa ja sanoi: "Isäsi oli hyvä johtaja, hän rakasti sinua enemmän kuin mitään muuta. Ei hän sinua vaaraan olisi asettanut, joten ihan suotta pelkäät tyttönen."
Magorian sanoi sitten oman pohdintansa ja päätöksensä, että siitä äänestäisi. Thae pysyi äitinsä sylissä ja katsoi Rebaa ja muita, kun Navaho lähti Irisvielin perään. "Jos olen ymmärtänyt oikein, ei isä kuulemma sitä päätöstä tehnyt ihan noin vain helposti vaan hänkin epäröi. Miksi hän epäröi?" tyttö kysyi paikalle jääneitä aikuisia. "Kai siihen oli syynsä, että jokin sai epäröimään?" hän lisäsi ja katsoi muita.
Vanha-Polope tuli ensimmäisten joukossa paikalle ja katsoi muita ja katse pysähtyi isokokoiseen oriin, joka oli tilanteeseen ajanut: "Bane? Thaeleiran keho on ehkä jo aikuisen tamman keho, mutta hänen kokemuksensa ja mielensä on vielä enemmän lapsen puolella, kuin aikuisen. Sinä olet aikuinen. Ajattele järjellä, älä kehollasi ja vieteilläsi."

//Hyvää joulua sinnekin puolelle nettiä =) //

//Wolborg oli muuten Banen isän nimi ja Reba sit äidin vai?

"Polope, Polope!" Navaho kuuli Irisvielin hihkuvan, kun varsa oli nähnyt tuon vanhuksen kokon tuntumassa. Varsa luikki tamman luo ja kertoi, että Magorian tahtoi kaikki luolaansa kertomaan mielipiteensä Thae-tädin ja Bane-vai-mikälie-sen-nimi-olikaan avioliitosta. Kun kaikki vapaana olevat kentaurit oli lähetetty Magorianin luolaan, rupesi Irisviel hihkumaan päästä Torvuksen luo. Navaho oli varma, ettei nuorempi ori pystyisi irtautumaan varsojen vahtimisesta ja kertoikin niin varsalleen. "Niin, mutta ihan vaan vierailulle?" Varsa kysyi tapittaen Navahoa. "Nytkö?" Navaho huokaisi, mutta lähti kuitenkin viemään Irisvieliä Torvuksen ja muiden varsojen suuntaan. Ehkä Navaho jättäisi Irisvielin takaisin Torvuksen huostaan, jotta pystyisi taas keskittymään Thaen puolustamiseen.

Magorianin luolassa Vanha-Polope oli juuri saapunut paikalle. Bane ei voisi olla vähempää kiinnostunut vanhuksen sanoista ja vaikka koko kylä kunnioittaisi tuota, ei Bane niin tekisi. Tamma, ja erityisesti tuon varsa, olivat aiheuttaneet Banelle jo aivan liikaa ongelmia. Eivätkä he olleet edes lauman 'oikeita' jäseniä, olivat vaan siirtyneet toisesta laumasta tänne. Niin, miksi Bane siis kunnioittaisi kumpaakaan. "No aivan varmasti hän on vielä lapsellinen, jos ajattelee, että oikeasti pääsee poikasi kanssa naimisiin! Järjellä ajatteleminen; olisi selvää että minä olisin se parempi vaihtoehto." Bane myhäili omahyväisenä keksiessään noin loistavan vastalauseen.

//Hups sori.//

Polope katsoi Irisvieliä lempeästi ja silittänyt tuon päätä, ennen kuin meni Magorianin luolaa. "Bane, ehkä sinä olet oppinut, että vanhempia ei kuulu kunnioittaa, mutta voiko muuta odottaa sinunlaiseltasi", Polope sanoi rauhallisesti ja Thaeleira kysyi itkien äidiltään: "Onko minun ihan pakko oikeasti mennä naimisiin kenenkään kanssa?" Thaeleira kun ei ollut ajatellut avioituvansa kenenkään kanssa. "Bane! Kasvatinko minä sinut oikeasti isäsi kanssa epäkunnioittavaksi", Reba sanoi ja katsoi poikaansa tuimasti ja hän katsoi Polopea silmiin pahoittelevasti. "Bane, sinuna miettisin kahdesti miten puhut minun pojastani. Thaeleira ei ole missään vaiheessa osoittanut halua mennä naimisiin kenenkään kanssa, sinun avioliittoaikeitasi häntä kohtaan, hän jopa pelkää. En yhtään ihmettele, jos hän sinun takiasi, haluaisi olla koko ikänsä naimaton, eikä sekään ole kentauritammalle häpeä, jos hän halua panostautua johonkin tieteenalaan täysin", Polope sanoi rauhallisena.

Bane ei edes vaivautunut vastaamaan Vanha-Polopen toteamukseen kunnioituksesta. Bane virnisti kuullessaan Thaen vinkunan, mutta naama valahti nopeasti peruslukemille kuullessaan oman äitinsä moittivan Banea. Murahtaen loukkaantuneena äitinsä sanoista, vastasi Bane lopulta Polopen ties monenteen solvaukseen. "Ehkä niin, mutta sopimus on sopimus ja suurin osa laumasta varmastikkin kunnioitaa niitä. Mitä muutkin ajattelisivat, jos yhtäkkiä ne vain sivutettaisiin, eikä Thaeta naitettaisikaan?"

Thaeleiran kysyttyä Heleniltä, oliko naittaminen oikeasti pakollista, ei Helen osannut asiaan sanoa vastausta. Tilanne oli mitä oli, eikä Helen saatikka sitten Bolvangar halunneet antaa nuorelle tammalle enää väärää toivoa, etenkään kaikkien näiden vuosien jälkeen, mikäli Magorian suostuisi liiton täytäntöönpanoon. Thaen kohtalo olisi nyt heidän ulottumattomissa ja Magorian olisi sen viimeinen päättäjä. Pian loputkin lauman paikalle kykenevät jäsenet saapuivat Magorianin luolaan, Navaho hetken päästä heidän kannoillaan. Kun Navaho tuli vanhempiensa ja Thaen luo oli Helen hieman huolissaan Irisvielin puuttumisesta. "Mihin Irisviel jäi?" Tamma kysyi. "Se halusi jäädä muiden varsojen luo." Navaho vastasi ja jatkoi pyörittäen silmiään. "Torvus on vahtivuorossa." Helen hymysi. Navahon mukaan Irisviel oli aina ollut jokseenkin kiintynyt Torvukseen ja tykkäsi aina seurata tuon tekemisiä.

Kun muut kykeneväiset laumalaiset tulivat paikalle, painautui Thae paremmin äidinsä syliinsä. Jotenkin sisimmässään hän tiesi, että se olisi viimeinen kerta pitkään aikaan, kun siihen syliin oli mahdollisuus painautua.
Laumalaiset kertoivat Magorianille ajatuksiaan, hieman alle puolet olivat Polopen kannalla, kun tämä selitti tytön pelon olevan aitoa ja kuinka nuoritamma oli vielä kuitenkin lapsen maailmassa. Kuitenkin Thae tuli näkemään että puolet ja vähän ylikin oli sitä mieltä, ettei hänen isävainajansa antamaa avioliittolupausta tulisi rikkoa ja näin saattaa edesmennyttä häpeälliseen asemaan. 
"Mutta kyllähän Aegistos punnitsi tarkkaan, eikä riemumielin tehnyt sopimusta", Homysios sanoi ja sai laumalaiset myhäilemään. Sitten tuli lisäsy: "Mutta... Hän kuitenkin teki sopimuksen. Joten vaikka me muut emme olisikaan samaa mieltä asiasta, sopimus on kuitenkin tehty. Kun isäni rikkoi edesmenneen veljensä tekemän sopimuksen, hänen päälleen lankesi kirous. Muistatteko? Samana iltana hän joutui onnettomuuteen ja kolme päivää myöhemmin hän menehtyi. Kun Magorianin isä edesmenneen isänsä sopimuksen, seuraavana päivänä hän menetti toisen kätensä. " Homysios katsoi muita vakavana ja lisäsi: "Aina kun sopimus on tuosta vain rikottu, vaikkakin hyvää tarkoittaen, on siitä seurannut rikkojalle, meidän laumassamme jotain pysyvää." Homysios asteli Bolvangarin perheen luo ja sanoi: "Ystäväni. Te tiedätte, että minä olen Thaeleiran puolella ja olen täsmälleen samaa mieltä kanssanne, mutta minä en voi antaa ääntäni teille, koska jos niin teen, pelkään että se kiroaa perheenne ja Magorianin." Hän kääntyi katsomaan Banea, jonka ilme oli lähes voitollinen, kun saisi vastentahtoisen äänen itselleen, Homysios kuitenkin katsoi Banea: "Minä en kuitenkaan anna ääntäni sinullekaan. Minun ja vaimoni Eveanin äänet jäävätään, koska me haluaisimme antaa äänemme Thaeleiralla, mutta emme halua kirota ketään." Evean katsoi puolisoaan silmiin ja nyökkäsi, hän kuitenkin sanoi: "Olen mieheni kanssa samaa mieltä. Haluan sanoa, että jos avioliitto astuu voimaan ja huomataan sen olevan virhe, tytön pitää saada vapautensa Banesta." Homysios nyökkäsi ja veti puolison kainaloonsa.