Sapphire
Hour of the Wolf - Nibsin roolipelimaailma // Roolipelihahmot

Roolipelihahmot

| AKTIIVISET HAHMOT | | EX-HAHMOT (kirjat/elokuvat) | | EX-HAHMOT (täysin omat) |



Alla kerron yleisesti hahmonluonnistani sekä lyhyesti entisistä hahmoistani, ja esittelen tarkemmin nykyiset, aktiiviset hahmoni. Olen pelannut ja luonut vuosieni aikana niin monia hahmoja, että tuskin muistan kaikkia.

Yleensä hahmon inspiraatio syntyy kokemastani tarpeesta tietynlaiseen hahmoon jos muut hahmoni eivät sovellu sillä hetkellä kaipaamani tyylisiin peleihin. Sitten mietin mikä olisi itseäni pitkään inspiroiva elämäntarina ja persoona. Kun olen saanut ne pitkälle valmiiksi, alan etsiä sille sopivaa ulkonäköä. Yleensä etsin myös heidän perheenjäsenilleen julkkiksista ulkonäöt.

En ole koskaan kokenut julkkisten ulkonäköjen käyttöä mitenkään ongelmaisena pelinsisäisesti, koska elokuvatkin usein sijoittuvat meidän maailmaamme ja hahmojen repliikeissä saattaavt viitata oikeasti olemassaoleviin näyttelijöihin. Eli ko. elokuvien maailmassa ko. hahmoa esittävä näyttelijä tuskin on olemassa omana itsenään. Eli peliessä voi ajatella samoin, tai pitää käyttämiään kuvia vain suuntaa-antavina eli että lopultakin hahmo vain muistuttaa erehdyttävästi ko. näyttelijää/laulajaa eli on ns. "kaksoisolento".
Suosin valokuvia ja gif-kuvia koska se luo heti selkeän ja mieleenpainuvan mielikuvan hahmon ulkonäöstä – ja koska julkkisten kuvia käyttäessä saa vielä lisäksi puheäänen konkreettisesti esille linkittämällä johonkin haastatteluun tai elokuvakohtaukseen. Puheäänen selkeästi ja eläväisesti kuvailu kun on sata kertaa vaikeampaa kuin ulkonäön.

Hahmoihini ei tule vivahteita/vaikutteita kyseisestä julkkiksesta tai roolisuorituksista, koska tosiaan luon ne valmiiksi tai lähes valmiiksi ennen kuin valitsen "näyttelijän" niille. Enkä osaa tyytyä jotain-sinne-päin vaihtoehtoon vaan etsin kunnes löydän lähes täydellisen, hyvällä säkällä suorastaan täydellisen ”näyttelijän” hahmolleni. Se on mulle mielenkiintoinen ja hauska prosessi, joskin myönnettäköön että joskus myös päänsärkyä aiheuttava.

Tekijänoikeusdet on tottakai jossain määrin ongelmana, mutta en tässä tapauksessa ota siitä hirveää stressiä tai tunnontuskia - koska käyttö on epäkaupallista, ja roolipelin sivuilla/foorumilla on asianmukaisesti muotoiltu disclaimer, ja lisäksi kuvien yhteydessä selkeästi mainitaan niissä olevan henkilön oikea nimi. Eli pyrin minimoimaan käytön haitat niin kuvien omistajalle kuin niissä olevalle henkilöllekin, ja selkeyttämään että kukaan ei tee rahaa niillä tai muutenkaan tarkoita loukata ketään.
Sivustoillani muilta osin olen viime vuosina alkanut siirtyä käyttämään vain luvallisia valokuvia, jo silläkin että niistä saa luotua personaallisemman ulkoasun.

Alussa loin lukuisia täysin omia hahmoja, mutta lopulta totesin että ensimmäistä lukuunottamatta ne eivät koskaan inspiroineet minua pelaamaan kovin pitkään, ja että sain jostain syystä enemmän irti kun sain syventyä ja kehittää jonkun kirjailijan tai käsikirjoittajan luomaa hahmoa. Suosin niissä eniten sellaisia joista ei ole kerrottu paljonkaan, jolloin jää hyvin tilaa omalle näkemykselle. Pitkään siis pelasin vain fanipohjaisilla eli kirjojen tai elokuvien hahmoilla. Ilmeisesti kyseessä oli vain joku outo kausi, koska tammikuussa 2011 inspiroiduin pitkästä aikaa luomaan täysin oman hahmon josta tuli yllättäen kaikkien aikojen rakkain ja panostetuin hahmoni ikinä. Sen jälkeen inspiroitui vielä monta hahmoa lisää, ja kaikkien kehittämisestä nautin yhtä suuresti kuin canon-hahmojenkin, jopa enemmän. Jokainen niistä on yhä vahvasti suunnitelmissani ja peleissäni.

Aloitin roolipelaamisen aikoinani Tolkienin luomalla, hobitti Frodo Reppulilla ja sen jälkeen loin itse oman ihmissusihahmon Harry Potter-roolipeliin. Olen luonut monia erilaisia ihmissusihahmoja ja…no…nyt kun muistelen niin jotain puolet täysin itse luomistani hahmoista on ollut ihmissusia. Yksi tavallinenkin susi oli kerran, mutta eläinroolipelit eivät ole koskaan vetäneet minua liiemmin puoleensa. Pitihän kaikki kuitenkin kokeilla. Mukana on ollut myös tavallisia ihmisiä, joilla on omat synkät ongelmansa ja pari poikkeusta, jolla ei ole mitään suurempaa draamaa elämässään.

Pidän kovasti myös lapsihahmojen pelaamisesta, mutta, (Harry Potter-roolipelejä lukuunottamatta), niille ei ole oikein paikkaa nykyajan roolipeleissä - varsinkin kun harva on kuin minä eli pitää lapsihahmoilla pelaamisesta. Nuorin hahmo jolla olen pelannut oli 8-vuotias, vanhin on yli 40-vuotias. Tai no...käytännössä nuorin hahmoni on tällä hetkellä ollut 5-vuotias, parin pelitapahtuman tiimoilla pelissä jonka aikajana kattaa 12 vuotta. Keskimääräinen ikähaarukka hahmoillani on ollut 10-25-vuotta. Muutamaa ranskalaista lukuun ottamatta kaikki hahmoni ovat olleet joko englantilaisia tai skotteja.

Kuvitteellisiin hahmoihin muodostuu yleensä samantapainen tunneside kuin vanhemmalta lapseensa, varsinkin täysin itse luotuihin. Vertauskuvallisestihan pelaaja synnyttää ne maailmaan, ja katsoo niiden kasvavan ja elävän tarinoiden/pelien myötä, vaikka siinä itse onkin täysin naruja vetelemässä. Asiaan vaikuttaa yleensä sekin, jos sitä laittaa hahmoon jotain itsestään.



AKTIIVISET ROOLIPELIHAHMONI

Laita hiiren osoitin linkin päälle niin näet hahmokortista nippelitietoa.
Linkin takana kerron lyhyesti kunkin hahmon inspiraatiosta ja luomisesta, ja linkitän sen esittelyyn ko. roolipelin foorumilla.

TÄYSIN ITSE LUOMANI:

- Stephen Hunter King - (Harry Potter)
- Jacob King - (Harry Potter)
- Connor Dane - (Harry Potter)
- Benjamin King / Luke Milan - (Harry Potter)
- Asa Zane Josiah Wolff - (Harry Potter)

KIRJOJEN JA ELOKUVIEN HAHMOT:

- Barty Crouch Jr. - (Harry Potter)




EX-HAHMOT (kirjat/elokuvat)
En pelaa näillä enää / tällä hetkellä. Linkit vievät Photobucketissa oleviin kuviin.

Peter Pan
Vuosina 2006-2009 ja 2011-20013, omassa Peter Pan AU-ropessani jossa hahmot olivat Peter mukaanlukien teini-ikäisiä. Ekalla kerralla se menestyi aika hyvin, tokalla ei ja ehkä joskus yritän kolmannen kerran.
ULKONÄÖN ANTOI: Jeremy Sumpter

Erik (Oopperan kummitus)
Pelasin vuosina 2005-2007 ja 2010-20013 Oopperan kummituksella omassa PotO-ropessani, mutta se ei menestynyt kovin hyvin joten tämäkin hahmo jäi taakse. Vielä jonain päivänä toivon saavani PotO-aiheisen ropen menestymään ja pääseväni kunnolla syventymään Oopperan kummituksen psyykkeeseen ja elämään. :P
ULKONÄÖN ANTOI: Gerard Butler

Draco Malfoy (Harry Potter)
Pelasin hyvin lyhyen aikaa, koska totesin lopulta ettei se onnistu näkemykselläni. Olen liian kiinnostunut Dracon koko potentiaalista, mitä Rowling ei halunnut käyttää. Eli Rowling taisi tarkoittaa Dracon juuri sellaiseksi miltä poika vaikuttaakin, mutta minä näkisin hänessä enemmänkin. Oli siis todella hankalaa kehitellä mitään monitahoista Dracon ja muiden canon-hahmojen välille ilman että olisi ollut ristiriidassa canonin kanssa. Ehkä joskus tuon tämän Draconi johonkin AU-roolipeliin, jossa sellainen ei haittaisi.
ULKONÄÖN ANTOI: Bertie Gilbert

Lestat (Vampyyrikronikat)
Tosin hyvin sovellettuna AU-versiona eli yhteen on mixattu kirjoja, elokuvia ja omaa näkemystäni. Pelasin tällä omassa Vampyyrikronikat-roolipelissäni joka on tällä hetkellä määrittelemättömän pituisella tauolla. Roolipelin foorumipuoli oli ulkopuolisilta suljettu ja osoitteen sai vain mukaan hyväksytyt pelaajat, koska Rice on kieltänyt fanitarinat eli emme voineet varsinaisesti julkaista niitä. Yksityinen foorumihan on käytännössä virtuaalinen pöytälaatikko...En tiedä johtuiko tästä vai mistä, mutat ko. roolipeli keräsi lähinnä aikaansaamattomia pelaajia, paria poikkeusta lukuunottamatta.
ULKONÄÖN ANTOI: Stuart Townsend

Ted Lupin (Harry Potter)
10 vuotta Kirjojen tapahtumien jälkeiseen aikaan sijoittuvassa roolipelissäni pelasin hetken aikaa 10-vuotiaalla Teddyllä. Peli ei kuitenkaan menestynyt, joten se jäi lyhyeksi iloksi.

Daniel "Oz" Osbourne (Buffy Vampyyrintappaja)
Olipa kerran ihana roolipeli sijoittuen Buffyn viidennelle tuotantokaudelle. Se oli lyhytkestoinen, mutta oli mukavaa. Oz oli pitkään suosikkini koko sarjassa-yllätys, yllätys, hän on ihmissusi. ;) Ja on Oz toki muutenkin minuun vetoava hahmo: Oz on musikaalinen (ja minä rakastan taiteellisia persoonia), lisäksi Oz on välittävä ja sympaattinen persoona, joka puhuu vähän, mutta aina kun hän puhuu, se on jotain henkevää tai muuten mielenkiintoista.
ULKONÄÖN ANTOI: Seth Green

Connor Angel (Angel)
Suosikkihahmoni Buffy Vampyyrintappajan spinn-off -sarjasta Angel. Se oli BTVS/Angel-crossover -roolipeli, josta minä varmaan olin jopa enemmän innoissani kuin edes pelin admin. Kun ko. roolipeli alkoi kuolla, yritin potkia sitä eloon kannustamalla ihmisiä kehittämään jonkinlaista juonirunkoa, mutta ei onnistunut. Connorin hahmossa kiehtoo, kuten yleensä, se vaikea isä-poika-suhde, sekä Connorin traaginen ja dramaattinen kasvutarina johon liittyi mm. kidnappaus, manipulointia ja vauvasta teini-ikään kasvaminen Helvetin syvimmässä ja pimeimmässä ulottuvuudessa samalla kun meidän ulottuvuudessa kului vain kaksi viikkoa…ja tietenkin se kuinka hän kaikesta huolimatta lopussa hyväksyy Angelin isänään.
ULKONÄÖN ANTOI: Vincent Kartheiser

Han Solo (Star Wars)
Loin kerran 8-vuotiaan version Hanista ja laitoin hänet Anakinin ja Obi-wanin vastuulle ja yleisesti Jedien suojeluun ja Jedditemppeliin asumaan, koska pahisten puoli murhasi hänen vanhempansa näiden saatua selville heidän johtajansa henkilöllisyys-ja nyt ne jahtasivat nuorta Han Soloa murhanhimoisin aikein, kuvitellen pojan tietävän tuon henkilöllisyyden myös. Se roolipeli oli aivan mielettömän hauskaa ja antoisaa. Niihin aikoihin Han oli kai oikeasti 10-vuotias ja ehkä se ikä olisi ollut helpompaa pelata, mutta hauskaa oli joka tapauksessa! Han on aina ollut ehdoton suosikkini Star Wars-hahmoista ja Harrison Ford jyrää siinä roolissa. Eikä sovi unohtaa: Han+Leia for life!
ULKONÄÖN ANTOI: Haley Joel Osment

Dracula / Judas Iscariot (Dracula 2000)
Leukani loksahti lattiaan, kun ensimmäisen kerran näin tämän elokuvan, jonka nerokas idea oli, että Draculan alkuperäinen henkilöllisyys olisi Judas Iskariot-Jeesuksen pettänyt opetuslapsi. Polku Judaksesta vampyyriin oli niin selkeä ja luonteva, että en käsitä miksen nähnyt sitä elokuvan aikana. Tämän Dracula-konseptin psykologia kiehtoi minua, mutta hahmo oli lopulta liian ylivoimainen ja sitä kautta tylsä. En kuitenkaan viitsinyt riisua siltä klassisia kykyjään, muutenhan se ei olisi ollut Dracula.
ULKONÄÖN ANTOI: Gerard Butler

Billy the Kid (Young Guns -elokuvat)
Oikeastaan en koskaan päässyt pelaamaan hänellä, koska ko. roolipelini ei ottanut lainkaan tuulta siipiensä alle, vaikka kaksi tyyppiä oli kyllä aidosti kiinnostuneita. Villiin Länteen sijoittuva peli olisi ehkä vetänyt paremmin porukkaa, jos pohjalla ei olisi ollut niin vanhat elokuvat. Vaikka en vaatinut ketään muita kuin elokuvissa esiintyvää hahmoa haluavien, ne nähneeksi, moni varmaan epäröi silti. Loin Billylle mittavan ja kattavan, syväluotaavaan esittelyn, pohjaten ko. elokuviin, Pat Garrettin todennäköisesti räikeästi väritettyyn Billy the Kidin elämänkertaan 'The Authentic Life of Billy the Kid', sekä niihin vähäisiin varmoihin tietoihin ihan aidosta Kidistä. Olen pitänyt sen tallessa siltä varalta, että joskus tulee tilaisuus pelata.
ULKONÄÖN ANTOI: Emilio Estevez

Olen myös lyhyen aikaa kokeillut Harry Potter -hahmoja Mundungus Fletcher (nuori versio hänestä, ulkonäön antoi paremman puutteessa Jared Padalecki), Peter Piskuilan, (ulkonäön antoi William Moseley) ja nuorehko versio Fenrir Harmaaselästä (ulkonäön antoi yksi ainokainen, sopiva kuva Johnny Deppistä)--mutta kukaan heistä ei lopulta tuntunut omalta.

Frodo Reppuli (Taru Sormusten Herrasta)
Samassa pelissä pelasin myös Pippin Tuk'ia, mutta muistaakseni se oli vasta toinen hahmoni. Frodoa en muistaakseni aivan mahdottoman syvällisesti analysoinut, koska hän oli foorumiroolipeleihin-tutustumis-hahmoni. Mutta muistan kyllä kirjoittaneeni melko kattavan esittelyn, koska hahmo kuitenkin kiinnosti minua suuresti.
ULKONÄÖN ANTOI: Elijah Wood



EX-HAHMOT (täysin omat)
En pelaa näillä enää. Linkit vievät Photobucketissa oleviin kuviin.

Cooper Jon Mitchell - (Harry Potter)
Katupoika jonka loin omaan 1980-luvulle sijoittuvaan HP-roolipeliini, jästisyntyinen velho. Jouduin ainakin toistaiseksi jättämään hänet sivuun, koska hahmoja alkoi kertyä niin paljon ja haluan keskittyä kunnolla tiettyihin jo kauan sitten luomiini.

Jesse Conway (Harry Potter)
Luettuani vanhoja pelejä roolipelistä johon Jessen loin, en tajua kuinka jaksoin pelata hänellä niin mahdottoman aktiivisesti ja pitkään - hän oli korostuvasti hyvin epämiellyttävä persoona, joskaan ei läpeenä - löytyi sieltä mukavankin sävyisiä pelejä. Ilmeisesti olin roolipeleistä häent ficceihin tuotuani päättänyt kehittää hänen perhesuhteitaan niin, että hänestä tuli lopulta varsin mukava tyyppi, vaikka hyvin tunnistettavissa samaksi hahmoksi. En tajua sitäkään, miksi jotkut pitivät Jessen roolipeliversiosta. Ficciversiolla oli kyllä enemmän "faneja" ja joku kehaisi Jessen elävän myös lukijalle, eikä vain kirjoittajalleen. (Voisiko rohkaisevampaa palautetta OC-hahmostaan saada? ^^)

Jesse oli paljasjalkainen lontoolainen, puoliverinen velho Harryn kanssa samalla vuosikurssilla. Hän oli puoliksi romani (mustalainen), jonka äiti vihasi häntä, koska vihasi tämän isää. Äitinsä ei kuitenkaan suostunut jakamaan huoltajuutta ja Jesse joutui viettämään enemmän aikaa tämän, kuin isänsä luona. Jesse oli hyvin läheinen isänsä kanssa, kunnes hänen siskopuolensa äidin puolelta langetti hänen päälleen ihmissuden kirouksen hänen ollessaan 8-vuotias. Tämän todettuaan äitinsä hylkäsi hänet kaduille, josta hänen isänsä hänet löysi ensimmäisenä täydenkuun yönä.

Parissa vuodessa isä-poika -suhde alkoi hajota, kun susi Jessen sisällä oli isälle liikaa, samalla kun Jesse oli muutenkin mahdoton kakara turvattomuuden tunteessaan. 13-vuotias Jesse pääsi täydenkuun yönä vahingossa irti ja onnistui tappamaan ensirakkautensa 5-vuotiaan pikkusiskon. Tämä sai hänen isänsä kieltämään koko suhteensa poikaansa, ja Jesse muutti kokonaan asumaan Tylypahkaan. Kolmen vuoden kuluttua hänen isänsä oli kuitenkin rauhoittunut ja ikävöinyt poikaansa ja aivan vahingossa purki tämän kirouksen kutsuessaan tätä tämän ristimänimellä, tämän ollessa sudenmuodossaan. 16-vuotias Jesse palasi kotiin ja kuuli tarinan isänsä veljestä, jonka ihmissusi tappoi kun tämä oli ollut 5-vuotias.

Pidän "Jessen lauluna" Ozzy Osbournen biisiä Mama, I'm Coming Home, mutta 'mama' vaihdettuna sanaksi 'papa'. En tiennyt ko. biisistä Jessen tarinaa kirjoittaessani, vaan löysin sen paljon myöhemmin ja se sopi kuin nenä päähän hänen ja isänsä tarinaan.
ULKONÄÖN ANTOI: Jeremy Sumpter

Muista menneistä ihmissusi-hahmoistani en muista niin paljoa lyhyen peliajan takia, että jaksaisin kertoa niistä tarkemmin. Yksi heistä oli 1800-luvulla elävä, Sebastian Darcy nimeltään, muistaakseni. Darcy joka tapauksessa. Sebastian Darcy saattoi myös olla tavallinen 1800-luvun Ranskassa elänyt aatelisperheen vanhin poika.

Samuel Berry
1800-luvun Ranskassa elänyt 10-vuotias katupoika, jolla oikeastaan oli isä, mutta hän tykkäsi silti heilua enemmän kaduilla ja varastella elääkseen. Hänen tarinansa otti olivertwistmäisen suunnan hänen törmätessään Artful Dodgeriin (kaverini hahmo), jolle hän väitti olevansa orpo ja tämä kutsui hänet katupoikien joukkoonsa, johon Samuel puolitosissaan harkitsikin lähteä mukaan. Peli oli yleinen 1800-luvun Ranskaan sijoittuva, ei fanipohjainen. Kaverini vain halusi tuoda Dodgerin mukaan.
ULKONÄÖN ANTOI: Elijah Wood (siitä huolimatta, että Artful Dodgerin ulkonäkö myös tuli Elijahilta. Muistaakseni suunnittelimme Samuelin ja hänen olevan tietämättään sukulaisia.)

Connor Reilly
Connor oli britti, ongelmanuorten sisäoppilaitokseen sijoitettu teini, jonka oma setänsä oli kidnapannut Connorin ollessa vasta vauva. En muista mikä oli setänsä motiivi ja minkä uuden nimen hän pojalle antoi. Muistan vain, että hän ei oikeasti halunnut poikaa, vaan jätti tämän pitkälti heitteille ja sattumanvaraisten naisystäviensä huollettavaksi. Connor jäi siis jo vauvana huonolle ravinnolle ja myöhemmin sekaantui lievästi huumeisiin, mutta teinivuosien alkupuolella hänet löydettiin. En muista sitäkään, miten. Connor palasi oikeille vanhemmilleen katkerana ja psyykkisesti vahingoittuneena, mm. kärsi ADHD:sta. Tämä hahmo inspiroitui hahmosta Connor tv-sarjasta Angel.
ULKONÄÖN ANTOI: Vincent Kartheiser

Sam Daniel Torrens
Sam oli skotlannissa syntynyt, myöhemmin Lontooseen muuttanut perheväkivallan äärimmäinen uhri. Perheen isä oli alkoholisti, joka hakkasi sekä poikaansa, että tämän äitiä ja Samin ollessa 9-vuotias, isän onnistui puolivahingossa tappamaan äiti, minkä Sam vielä omin silmin todisti. Sam ei kertonut kenellekään tapahtuneesta, mutta näytti sosiaalityöntekijöille omia arpiaan ja ruhjeitaan ja tarpeeksi todisteita saatuaan, sosiaalitoimisto huostaanotti 9-vuotiaan Samin.

Sam yritettiin sijoittaa muutaman kerran, joista yhdessä hän sai kokea lisää perheväkivaltaa. Hyvin pian Sam sijoitettiin uuteen perheeseen ainoaksi lapseksi, mutta ongelma oli siinä, ettei Sam ollut enää ainoa. Hänen mielensä oli synnyttänyt rinnalle toisen persoonan, Danielin, joka toisin kuin herkkä ja jokseenkin alistuva ja yhteistyökykyinen Sam, oli hyvin väkivaltainen ja dominoiva häirikkö. Sam ja Daniel viihtyivät molemmat paljon kaduilla, ja hänen taustoillaan persoonallisuushäiriötä ei ilman ammattilaisen tutkintaa huomattu-ei vaikka Danielissä ilmeni pyromaanisia piirteitä. Sam ei ollut tietoinen ongelmastaan, mutta Daniel oli tietoinen siitä mikä oli. Tietenkin Sam oli huomioinut jatkuvat päänsäryt ja kummalliset katkokset mielessä, mutta ei unissaankaan yhdistänyt niitä mihinkään psyykkiseen.

Vuoden kuluttua Daniel oli saanut heidät tilanteeseen, jossa Samia olisi odottanut nuorisovankila, jollei hän suostuisi ongelmanuorten sisäoppilaitokseen täysi-ikäisyyteensä asti. 16-vuotias Sam lähetettiin lopulta ongelmanuorten sisäoppilaitokseen, jonka tiivis ja valvonnanalainen päivärytmi ja psykiatri toivat totuuden esiin ja Sam olisi tietenkin sijoitettu psykiatriseen sairaalaan ja olisin luultavasti päättänyt hänen tarinansa kirjoittamisen siihen. Jätin sen kuitenkin jo aiemmin, koska hahmo oli lopulta liian haastava. Tämä hahmo inspiroitui Dakota Flemmingin ja Robert De Niron tähdittämän elokuvan Hide and Seek vaihtoehtoisesta lopusta ja Stephen Kingin elokuvasta The Shining (1997.)
ULKONÄÖN ANTOI: Jared Padalecki

Peter McClay
Peter oli viimeinen täysin oma hahmoni jonka loin ennen parin vuoden taukoa. Peter inspiroitui Peter Panin alkuperäishahmosta ja Free Willy-elokuvien Jessestä. Peterin äiti hylkäsi pojan lastenkodin nurkille tämän ollessa 5-vuotias ja parin vuoden ajan poika ei suostunut uskomaan, ettei äitinsä ollut tulossa takaisin, vaan karkaili etsimään tätä. Hän myös heittäytyi mahdollisimman hankalaksi, jos hänet yritettiin sijoittaa uuteen perheeseen--vielä senkin jälkeen kun luopui toivosta äitinsä suhteen-hän kun ei uskonut enää, että kukaan oikeasti välitti hänestä. Lopulta, Peterin lähestyessä täysi-ikäisyyttä, lastenkoti päätti lähettää hänet ongelmanuorten sisäoppilaitokseen.
ULKONÄÖN ANTOI: Justin Chatwin


~ETUSIVU~


Title graphic / Otsikkokokuva © Nibs | Text content / Tekstit © Nibs
CONTACT: kieran(at)luukku.com

Title graphic photo credits:
Full moon: adem80 / Foter / CC BY-NC
Wolf: mikhailhanafi / Foter / CC BY
Chilfren: sami_sey / Foter / CC BY-NC
The background texture is offered by EOS Development.

DISCLAIMER:
I don't own the character Barty Crouch Jr. or the Harry Potter universe but they belong to J.K. Rowling.
This is a non-profit site for entertainment and educational purposes only.
I have no intention of infringing anyones copyright.

Copyright Disclaimer Under Section 107 of the Copyright Act 1976, allowance is made for "fair use" for purposes such as criticism, comment, news reporting, teaching, scholarship, and research. Fair use is a use permitted by copyright statute that might otherwise be infringing. Non-profit, educational or personal use tips the balance in favor of fair use.