Sapphire
Hour of the Wolf - Nibsin roolipelimaailma // Minä ja foorumiroolipelaus

Minä ja roolipelaus

Alla kerron yleisesti ottaen suhteestani foorumiroolipelaamiseen ja historiastani tämän harrastuksen parissa. (Hahmohistoriasta enemmän Roolipelihahmot-osiossa.)
Tarkempaa tarinaa aiheesta: Vastaukseni roolipeli-kyselyyn.

Olen pienestä pitäen rakastanut kirjoittamista ja opettajani ja vanhempani kehuneet, kuinka elävästi ja mielikuvituksekkaasti heidän mielestään kirjoitin. Pidän kaikenlaisesta kirjoittamisesta, minulla on yleensä paljon asiaa, ja tykkään syventyä asiaani. Kaikkein rakkainta on kuitenkin juuri luova kirjoittaminen.

Kirjoitan mieluiten englanniksi, koska inhoan suomenkielen rumuutta ja kankeutta. Monet sanat, joiden tarkoitus on kaunis, ovat rumia ja kankeita.
Esimerkiksi rakkaus--kuka ääliö keksi tuon sanan kuvaamaan sitä tunnetta? Se kuulostaa joltakin mitä tielaitoksen työntekijät tekevät asfalttia uusiessaan tai jotain vastaavaa. Roolipelaan kuitenkin suomeksi, mutta pelien ulkopuoliset tarinat kirjoitan yleensä englanniksi ja joskus käännän pelit englanniksi. Kuvailu ja mielikuvitukseni vapautuu huomattavasti paremmin kirjoittaessani englanninkielellä, jota pidän kauniina.

Mitä ehkä eniten rakastan foorumiroolipelauksessa, on, että sitä voi turvallisesti olla joku aivan toinen hetken aikaa, elää aivan toista elämää, kun oma elämä kyllästyttää tai ahdistaa. En käsitä miten se mahdollistuu pöytäroolipeleissä ja vastaavissa. Larppauksessa totta kai, mutta se on kallista hommaa. Foorumiroolipelissä ei tarvitse maksaa kuin internetyhteyden kuukausimaksu. Roolipelaaminen on kivempaa kuin tavallinen tarinankirjoitus nimenomaan sillä, että siinä ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja voi suoraan vaikuttaa vain omaan hahmoonsa. Avainsanahan on eläytyminen, jotta roolitermi konseptista täyttyisi, muutoin se olisi vain tarinan kirjoittamista. Mahdollisesti tästä syystä en ole milloinkaan roolipelannut naishahmolla, vaikka pystyn kyllä niitä yleensä ottaen kirjoittamaan. He eivät vain kiinnosta roolipelihahmoksi asti.

En toki ihan jokaisen hahmoni kohdalla tai jokaisessa peliviestissä jaksa tai pysty eläytymään, eli välillä roolipelaus on minullekin ihan vain tarinakerrontaa. Mutta pääasiallisesti pyrin valitsemaan tai luomaan hahmoja joihin pystyn oletusrvoisesti eläytymään. Toki siis tulee tilanteita jotka ovat minulle vieraita tai en heti tiedä miten hahmoni johonkin reagoisi ja asiaa pitää jäädä hetkeksi pohtimaan ja saatan muuttaa mieltäni kesken kaiken, mikä katkaisee eläytymisen. Mutta kyllä sitä on usein tullut naurettua, itkettyä, vihastuttua jne. hahmon puolesta - tai vaihtoehtoisesti naurettua hahmolle tai oltua onnellinen sen puolesta kaikkitietävän kertojan näkökulmassa.

Roolipelikokemukseni alkoi vuodesta 2003. En ollut koskaan kiinnostunut perinteisistä roolipelimuodoista, enkä ollut koskaan kuullutkaan foorumiroolipeleistä, kun vuosina 2001-2003 muodostuin osaksi erästä Taru Sormusten Herrasta -aiheista yhteisöä, jonka konsepti oli puolittain roolipelaamista keskustelufoorumilla ja chatissa. Se ei kuitenkaan ollut kunnon roolipelaamista--muistaakseni emme sitä sellaiseksi edes kutsuneet. Olimme vain itsejämme sekoitettuna leikkimieliseen hahmoina keskusteluun ja tähtien välissä pelaamiseen. Sen yhteisön hiivuttua kuolleeksi, päädyin sieltä saamani kaverin kautta tutustumaan ihan oikeaan foorumiroolipeliin.

Se oli Taru Sormusten Herrasta -aiheinen peli, jossa pelasin Frodo Reppulin hahmoa. Vaikka paikka kuolikin pystyyn muutamassa kuukaudessa, ehdin saada kokemusta ja sen lisäksi yhden hyvän ystävän Samvais Gamgin pelaajasta. (Että sattuihikin osuvat roolit. ^^) En vielä jäänyt koukkuun roolipelaamiseen ja samainen kaverini, joka sai minut ko. TSH-roolipeliin, sai houkutella minua jonkin aikaa liittymään Harry Potter-roolipeliin, koska ko. peli sijoittui vuodelle jossa ei ollut minua inspiroivia canon-hahmoja, ja kuvittelin hahmon täysin itse luomisen olevan rasittava ja vaikea prosessi. Suostuin kuitenkin lopulta kokeilemaan ja se oli hienoa!

Jesse Conway oli teini-ihmissusi, jolla pelasin pitkään, hartaasti ja aktiivisesti ja myöhemmin siirryin kirjoittamaan hänestä tavallisia fanfiction-tarinoita. Kun tuokin roolipeli lopetti ylläpitäjänsä irl-elämän takia, siirryin muihin Harry Potter-roolipeleihin ja pian myös muihin fandomeihin ja on reaalimaailma -pelejäkin tullut kokeiltua, kuten nuorisovankila ja ongelmanuorten sisäoppilaitos, 1800-luvun Ranska aatelispiirien ympärillä pyörien, ja yksi susipelikin mahtunut mukaan. Mutta sydäntäni lähinnä ovat ehdottomasti olleet fanipohjaiset, ja varsinkin Harry Potter-roolipelit. Olen aina panostanut jokseenkin hyvin hahmoihini, ja pelien myötä kehitän niitä melko lailla.

Jossain vaiheessa aloin kokeilla itsekin ylläpitää roolipelejä. (Tarkemmin menneistä ja nykyisistä tuolla Roolipelit-osiossa.) Toisin kuin hahmojeni suhteen, aluksi olin yksi niistä ärsyttävistä tyypeistä, jotka luovuttivat nopeasti jos homma ei menestynyt ja roolipeli lopetti pian alkunsa jälkeen. Pokkeus oli Harry Potter ja Liekehtivä pikari -roolipelini, jota luotsasin kolme vuotta, mutta sepä menestyikin hyvin aika pitkään. Ryhdistäydyin melko pian ja nykyään en tunnistaisi itseäni. Aloin panostaa oikein kunnolla ja syvällä tunteella roolipelieni toteutukseen ja olen pitänyt niitä tarjolla ja pyrkinyt päivittämään, vaikka menestys olisi kuinka huonoa. Olen perustanut ja ylläpitänyt joitakin ei-fanipohjaisia, mutta enemmän fanipohjaisia: lukuisia Harry Potter-roolipelejä ja monista muistakin fandomeista, ja pyrkinyt aina jollain tavalla joukosta erottuvaan ideaan tai toteutukseen ja suosin fandomeita, joista ei ole roolipelejä joka nurkassa.

Foorumiroolipelit olivat joinakin vuosina henkireikäni, terapeuttinen ja yhä rakas harrastus, jolla tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni, kuten kaikilla ikinä pelaamillani hahmoillakin.

ROOLIPELI-KYSELY
Alla on omat vastaukseni. Loin tämän kyselyn yhden roolipelin foorumille. Osa kysymyksistä tulikin, muun muassa, käsiteltyä yllä olevassa tekstissä, mutta enimmäkseen näissä uutta asiaa on. :)

1.Kauanko olet roolipelannut foorumeilla?
Vuodesta 2003.

2. Luotko OC-hahmoja? (OC = Original Character = täysin itse luotu.)
Alkuvuosina loin enimmäkseen niitä, kunnes jossain vaiheessa tuli parin vuoden tauko ja pelasin vain canon-hahmoilla (eli jonkun kirjan tms. hahmolla.) Kunnes yksi roolipeli vihdoin inspiroi jälleen OC-hahmoihin.

3. Miten valitset nimet OC-hahmoillesi?
Joko ihan vaan yleisesti nimiä joista pidän...Tai kirjoista ja elokuvista hahmoilta joista jostain syystä pidän - niillä ei välttämättä tosin ole mitään tekemistä ko. hahmon inspiraation kanssa. Esim. Jesse Conway sai nimensä siksi, että olen aina pitänyt nimestä Jesse, ja Conway tuli Charlie Conwayltä Mighty Ducks –elokuvista, mutta Charliella ei ole mitään muuta yhteistä Jessen kanssa. Zach Lair on erään OC-hahmoni nimen lisäksi myös yhden pikkupojan nimi elokuvassa Around The Bend ja taaskaan niillä kahdella ei ole muuta yhteistä kuin nimi. Stephen Hunter King puolestaan on osittain kunnianosoitus Stephen Kingille, kauhukirjallisuuden kuninkaalle – ja Hunter nyt vaan yksinkertaisesti on mielestäni niin mahtava nimi, että.

4. Onko sinulla ja hahmoillasi yleensä jotain yhteistä?
Joitain elämänarvoja kaikilla yhteistä minuun. Usein myös vaatemaku on neutraali, kuten minulla. Ja musiikkimakunikin ne kai yleensä jakaa ainakin osittain, mitä tosin en alun perin oikeastaan edes mieti.

5. Käytätkö julkkisten kuvia hahmoillasi?
Aina. Koska valokuvat luo minulle aidomman tunnelman, kuin piirretyt kuvat tai pelkkä sanoin kuvailu, ja on muillakin tavoilla kätevä vaihtoehto. Kirjoitan tuosta aiheesta vähän enemmän tuolla Roolipelihahmot-osiossa.

6. Iältään nuorin ja vanhin hahmosi mitä olet pelannut?
8v Han Solo ja 40+-vuotiaat oc-hahmoni. Pikku-Han oli kyllä vähän turhan nuori, eikä siis onnistunut täysin uskottavasti. 10v:ltä se enemmän kuulosti välillä ja sen ikäinen Han kai oikeasti olisikin ollut siihen aikaan. Laskupääni vaan petti, enkä sitten jaksanut enää muuttaakaan ikää.
Oikeastaan, nytemmin nuorimmaiseni on ollut 5-vuotias, muutamassa pelitaaphtumassa roolipelissä jonka aikajana kattaa 12 vuotta. Ja se onnistui hyvin koska pikku-Hanin jälkeen on tullut paljon lisää kirjoituskokemusta.

7. Oletko pelannut lapsihahmoilla?
Vaikka kuinka monesti. Rakastan niitä. Yleensä olen pelannut keskimäärin 10-12-vuotiaita lapsihahmoissa. Pidän lapsihahmoista niin paljon mm. siksi, että on kivaa välillä palata lapsuuteen sen iankaikkisen aikuisuuden tai teini-iän draamojen sijaan. On hienoa katsoa maailmaa välillä lapsen silmin, silloinkin vaikka se näyttäisikin periaatteessa synkältä.

8. Suosikkihahmosi kaikista ikinä pelaamistasi?
Ehdottomasti täysin itse luomani poika, Stephen Hunter King. Barty Crouch Jr. on ehkäpä kakkonen, ja ehdoton ykkönen, jos puhutaan vain canon-hahmoista.

9. Pitkäaikaisin suht aktiivisena pysynyt hahmosi?
Harry Potter-hahmo Barty Crouch Jr. pysyi suht aktiivinen 6-7 vuotta, niin että se kai. Tosin itse luomani Stephen Hunter King on tosi aktiivisena jo viidettä vuotta eikä ole varjoakaan hiipumisesta, joten jossain vaiheessa se kiilaa ykköseksi tässäkin suhteessa.

10. Pisin peliviestisi ikinä?
Neljä (4) MS Wordin sivua (2100 sanaa) ja todennäköisesti se ei toistu kovin pian. Joku saattaa ehkä arvatakin, että se syntyi tuolla kaikkien aikojen suosikkihahmollani, Hunterilla, vaikken edes syventynyt siinä kuin vain pariin puoleen hänen persoonastaan. =D

11. Tyypillinen peliviestisi pituus?
No emmä tiiä...2-4 kohtuullisen pituista jaetta. MS Wordissä katsoen jotain puolesta sivusta noin yhteen sivuun pituudessa. Ajoittain ovat vain yhden kohtuupitkän jakeen pituisia.

12. Suosikkisi ikinä pelaamistasi pelitopiceista?
Vaikee sanoo, kun ei niitä kaikkia voi edes muistaa hetkessä, mutta...Tällä hetkellä mieleen tulevista ja varmasti yleisesti katsoen koko historiassa yksi ehdottomia suosikkeja on edesmenneestä Varjot-roolipelissä pelattu Barty Crouch Juniorin kuolonsyöjiin liittyminen, koska ko. aihe on aina kiehetonut minua suuresti ja siitä tuli todella laadukas tarina. Kuin myös edesmenneestä Liekehtivä Pikari –roolipelissänikin oli useita ikimuistoisia ja antoisia pelejä, joista haluan mainita Barty Crouch Junniorin ja Sirius Mustan välisen, Azkabaniin sijoittuvan pelin jossa Alastor Vauhkomieli toimi sivuhahmona Siriuksen pelaajan loistavasti ohjailemana. Ai, että se oli niin totaalisen hauskaa ja ikimuistoista! Siihen liittyi välillä syvällisempää ja välillä hauskaa sananvaihtoa/riitelyä Juniorin ja Vauhkiksen välillä ja lopulta Juniorin itsemurhayritys, jonka Sirius true-Rohkelikkona tietty halusi kaikesta huolimatta estää ja se kohtaus vasta hillitön olikin! Ei, itsemurhayritys ei ole mielestäni lainkaan hauskaa. Siinä kohdassa vaan tuli niin hauskaa tekstiä kummankin hahmon suusta tilanteen synkkyyttä keventämään. Ikävä kyllä se peli jäi ottamatta talteen.

13. Hauskin ikinä pelaamasi pelitopic?
Jos puhutaan naurunkyynelien määrästä, niin ehdottomasti yksi päätön yöpeli erään lyhytaikaisen pelaajan kanssa Peter Pan –roolipelissäni. Se kai alkoi vakavissa aikeissa, mutta kas kummaa kun mopo karkasi käsistä. Siinä teini-ikäinen Peter Pan päätti Wendyä koulusta odotellessaan vierailla jonkun suht vanhan äijän luona kiusaamassa sitä, mutta se äijä olikin sitten ihan sekopää ja heilui jonku tussarin kanssa ja epäili Peteriä isoisoisänsä haamuksi ja posautti kiinalaisen ming-maljakon aseellaan, jottei saisi siitä jotain japanilaista tautia. Sillä taudilla oli joku järjetön itsekeksitty nimikin. Ja joka kerta, kun Peter ajatteli jotain, se toinen kirjoitti sen todeksi omaan vuoroonsa. (Esim. ”Sillä oli varmaan kellarissa hillitön läjä ruumiita”, ”kohta tuo poika päätyisi sen kellarissa olevan hillittömän ruumiskasan päälle”, ”Tyypillä oli varmaan seiniensä takana piilossa armeijan rykmentin kaikki tykit, jotka osoittavat kohta minua kohti”, ”varo vain, seinieni takana olevat armaijan rykmentin kaikki tykit osoittavat sinua kohti”, jne. xD) Lopulta se tyyppi ei ollutkaan se tyyppi, vaan sen paha kaksoisveli, joka räjäytti sen kartanon dynamiitilla raunioiksi. Emme edes olleet ainoat, jotka suurin piirtein putoiltiin tuolilta sitä lukiessa pelaamisen lomassa.

Harmi, ettei tuollaiset yöpelit on harvassa ja harmi, että se peli katosi kun ko. foorumintarjoaja kaatui, eikä pystynyt palauttamaan läheskään kaikkea dataa.

Jos puhutaan vakavammin hauskoista peleistä, niin…hmm…Ehkäpä samaisessa Peter Pan-roolipelissäni pelattu ensimmäinen peli, joka oli kolmiodraamaa Peterin, Wendyn ja Helinän välillä. Varsinkin, kun Helinällä oli niin loistopelaaja. Niin oli kyllä Wendylläkin, mutta Helinän hahmo siihen eniten huumoria toi. Onneksi olin jo vääntänyt ko. pelitopicin ficiksi, niin se ei täysin kadonnut sen foorumin kaatumisen myötä.

Ja minulla on sellainenkin kutina, että Hunter tuo mukanaan kovia kilpailijoita myös hauskimman pelitopicin tittelistä. ^^

14. Isoin ryhmäpeli, jossa olet ollut mukana?
Siellä Peter Pan-roolipelissä yritettiin pelata parin Kadonneen pojan, Peterin, Wendyn ja yhden Kadonneen pojan tyttöystävän kanssa jotain pikkujoulupippaloita, eli yhteensä viisi pelaajaa. Jossain HP-roolipelissä olen myös osallistunut johonkin ruokasalissa tapahtuneeseen juhlahommeliin, jossa oli varmaan saman verran porukkaa. En kuitenkaan koe näitä kovin mielekkäiksi, koska aina ne jumittaa paljon enemmän ja todennäköisemmin, kuin kahden tai kolmen pelaajan pelit tai ainakin se jotenkin häiritsee silloin enemmän.

15. Suosikkigenresi?
Fantasia. Ehdottomasti. Se vaan tarjoaa ylivoimaisesti eniten mahdollisuuksia, koska fantasia ei välttämättä sulje pois mitään muita genrejä paitsi tietysti realismi ei ole puhdasta. Mutta esim. juuri Harry Potter-peleissä maailmaan mahtuu kuitenkin myös realismia ja jos haluaa niin myös scifiä.

16. Minkä aiheisissa roolipeleissä ylipäätään pelaat mieluiten? Miksi?
Harry Potter. Mm. äsken mainituista syistä + Rowlingin luoma taikamaailma yksinkertaisesti on niin ihana yhdistelmä synkkää ja lapsenomaista fantasiaa, ja inspiroi minua myös todella kestäviin OC-hahmoihin.

17. Mikä foorumiroolipeleissä on sinulle vetoavinta/parasta?
Vetoavinta varmaan se, että saa aina hetken eläytyä ja elää jonkun aivan toisen elämää(n) tai ainakin sitä kirjoittaessaan unohtaa oman elämänsä ja tosiaan ainoa keino joskus katsoa maailmaa vaihteeksi taas lapsen silmin. Parasta kuitenkin ehkä se, että luovuuden purkamiseen tämä on mitä mainioin harrastus ja satatuhatta kertaa hauskempaa, kuin tavallinen tarinankirjoitus, sillä että tässä ei koskaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Jännitystä, hauskuutta, luovuutta, erilaisia elämiä, vahvoja tunteita ja rakkaita lapsia, (siis omat hahmonsa.) <3


~ETUSIVU~


Title graphic / Otsikkokokuva © Nibs | Text content / Tekstit © Nibs
CONTACT: kieran(at)luukku.com

Title graphic photo credits:
Full moon: adem80 / Foter / CC BY-NC
Wolf: mikhailhanafi / Foter / CC BY
Chilfren: sami_sey / Foter / CC BY-NC
The background texture is offered by EOS Development.

DISCLAIMER:
I don't own the character Barty Crouch Jr. or the Harry Potter universe but they belong to J.K. Rowling.
This is a non-profit site for entertainment and educational purposes only.
I have no intention of infringing anyones copyright.

Copyright Disclaimer Under Section 107 of the Copyright Act 1976, allowance is made for "fair use" for purposes such as criticism, comment, news reporting, teaching, scholarship, and research. Fair use is a use permitted by copyright statute that might otherwise be infringing. Non-profit, educational or personal use tips the balance in favor of fair use.